Tapaus nimeltä Ritva Aro

Matilda oli päättänyt lähteä Jessen luo autolla, koska naisen hiukset olivat suihkun jäljiltä edelleen kosteat ja tätä väsytti. Tallireissu päivän päätteeksi ei olisi ollut pakollinen Zelian vapaapäivän takia, mutta nainen oli halunnut ratsastaa Sipsin vielä ennen tamman lähtöä Vernerin kisaratsuksi Ruotsiin. Parin viikon ajan Matilda keskittyisi vain Zeliaan, jolla menisi myös Laurin valmennukseen maanantaina aiemmin suunnittelemansa Sipsin sijaan.

Vaikka Matilda oli jo ehtinyt nähdä Jessen äidin Auburnissa, mutta se oli ollut hyvin nopea tilanne eikä violettihiuksinen nainen tuntenut oloaan kovin rennoksi soittaessaan ovikelloa. Ainakaan tallilla Ritva Aroksi esittäytynyt nainen ei ollut torpannut Matildaa ensinäkemältä ja jopa kutsunut iltapalalle - ja yöksi. Sen ajatuksen Matilda työnsi nopeasti pois päästään, eikä ollut lainkaan varma, olisiko yökyläily tuoreen miesystävän äidin punkatessa saman katon alla kovin miellyttävä ajatus.

"Moi", Matilda huikkasi hiljaa päästyään sisälle. Ritvaa ei näkynyt, joten nainen saattoi luoda Jesseen merkitsevän katseen ja kurottautua suukottamaan tätä nopeasti. Kissat ilmestyivät eteiseen huutamaan ja siinä vaiheessa, kun Matilda riisui takkiaan, yksi puski naisen jalkaa vasten kuin edellisestä vierailusta olisi päivien sijaan kulunut viikkoja.

Kenkien riisumisen jälkeen Matildalla ei ollut enää vaihtoehtoja. Nainen väänsi kasvoilleen jännittyneen hymyn kävellessään keittiöön kohtaamaan Ritvan, joka oli ilmoittanut haluavansa tutustua nättiin miniäehdokkaaseensa.

Ritva Aro oli touhunnut heti Jessen asunnolle päästyään keittiössä tehden pellillisen lämpimiä voileipiä.
"Kai Matilda syö lihaa?" nainen oli udellut levitellessään leiville makkarasiivuja. "Nykyään kaikki tuntuu olevan jotenkin niin vegaaneja."
"Syö kyllä", Jesse oli vastannut ja vilkuillut hieman hermostuneena kelloa sekä ulko-ovea. Kieltämättä miestäkin vähän jännitti Matildan ja äitinsä kohtaaminen, vaikka he olivatkin jo törmänneet Auburnin pihalla.
"Hyvä juttu, ei mene harakoille nää leivät", Ritva oli hihkaissut ja jatkanut sitten leipien tekemistä hymy huulilllaan.

Ovikello soi ja Jesse siirtyi nopeasti keittiöstä eteiseen. Ritva jäi touhuamaan keittiöön ja vaivoin sai hillittyä itsensä, ettei olisi myös mennyt poikansa naisystävää ovelle vastaan. "Antaa nuoren parin olla hetki kahdestaan..."

"Moi", Jesse hymyili ja komenteli sitten kissoja kauemmaksi.
"Äiti tekee lämpimiä voileipiä", mies kertoi Matildalle, joka riisui kenkiään. Hänen teki mieli vitsailla, että Matilda kyllä ehtisi vielä pakenemaan jos haluaisi, mutta piti suunsa kiinni.

"Sieltähän sitä tultiin, istu vain alas", Ritva iloitsi Matildan nähdessään ja heilutti kättään kohti ruokapöytään.
"Jesse, tarjoile nyt Matildalle jotain juotavaa. Mitä otat?" Ritva komenteli poikaansa ja hymyili sitten herttaisesti Matildalle.

Asunto, josta oli tullut Matildalle jo tuttu ja stressivapaa ympäristö, tuntui yhtäkkiä vieraalta. Nainen nyökkäsi vähän jähmeästi Ritvan viittoessa tätä pöytään, sillä violettihiuksinen tunsi itsensä vieraaksi. Sitä hän ei ollut Jessen luona ollut enää hetkeen, päinvastoin.

Matilda vilkaisi Jesseä vähän huvittuneesti, kun miehen äiti hössötti juomien kanssa.
"Ihan mitä vaan löytyykään", Matilda vastasi katse Jessessä. Nainen viipyili kääntäessään katseensa Ritvaan, jolla olisi epäilemättä asiaa illan aikana.

Väsymys ja suihkun jälkeinen raukeus saivat Matildan värähtämään. Nainen hukutti haukotuksensa paitansa hihaan ja katsoi iltapalatarjoiluja, jotka Ritva oli taikonut. Siinä oli huomattavasti enemmän panostusta kuin Jessen iltapaloissa, vaikkei Matilda ollut niistä koskaan valittanut.

"Miltä Kalla on vaikuttanut?" Matilda kysyi katse Ritvassa. Nainen oli yllättänyt itsensäkin kysymyksellä, jota ei ollut miettinyt etukäteen tai kaavaillut esittävänsä. Tummien silmien katse eksyi hetkeksi Jesseen, kunnes palautui pöydän ääressä hääräävään naiseen.

"Siellä on sitä minun tuomaa viiniä, anna sitä", Ritva muistutteli poikaansa. Pitäisihän sitä vieraalle tarjota jotain muuta kuin vettä. Tai olutta, jota näytti Jessen jääkaapissa olevan.
Jesse haki valkoviinipullon pöydälle ja kohautteli harteitaan Matildalle.
"Lämpimiä voileipiä ja viiniä", mies naurahti kääntyessään takaisin kaappien suuntaan hakeakseen lasit heille kaikille. Viinilaseja mies ei vieläkään ollut käynyt ostamassa, joten tavalliset vesilasit saivat kelvata.

"Kivan oloinen pieni kylä. Eihän tämä hirveän isompi ole kuin se Vientare, missä Jesse ennen asui", Ritva vastasi Matildan kysymykseen.
"En minä kyllä ole hirveästi ehtinyt vielä tutustumaan koko kylään. Olisin halunnut tulla moikkaamaan sinua sinne R-kioskille, mutta Jesse ei antanut."
Jesse pyöräytti silmiään huvittuneena ja istui sitten itsekin pöydän ääreen.

"Oletko sinä kauan asunut täällä?" Ritva kysäisi nykäistessään pellin ulos uunista. Leipien tuoksu houkutti myös kissakolmikon paikalle norkoilemaan.

"Ai", Matilda mumahti yllättyneenä kuultuaan Jessen torpanneen äitinsä yllätysvierailun kioskille. Tummien silmien katse vaelsi taas pöytään istuvaan mieheen, joka ilmeisesti tunsi hänet jo yllättävän hyvin. Ritvan ja Matildan yllättävä ensikohtaaminen tallilla oli violettihiuksiselle huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto kuin vastaavanlainen kohtaaminen Ärrällä.

"Reilun vuoden", Matilda vastasi. "Muutin tallipaikan perässä."
Matilda ei osannut päättää, oliko siitä jo vai vasta vuosi, kun hän oli muuttanut Haukan kanssa Kallaan. Silloin treenit olivat lähteneet kulkemaan korkeammalla tasolla kuin ne tällä hetkellä rullasivat Zelian kanssa. Vuosi oli joka tapauksessa sisältänyt paljon eikä Matilda epäillyt hetkeäkään, etteikö toinenkin sisältäisi.

Matilda maistoi viiniä ja totesi sen hiljaa mielessään varsin juomakelpoiseksi. Tummat silmät vilkuilivat Jesseä yrittäen tulkita miehen ilmeistä ja eleistä, mitä mieltä tämä tilanteesta oli. Ahdistikohan Jesseä paljonkin, että Matilda ja hänen äitinsä olivat asettumassa saman pöydän ääreen? Matilda siemaisi lisää viiniä toivoen, että juoma nopeuttaisi rentoutumista ja helpottaisi hymyilemistä.

Ritva nyökytteli Matildan vastaukselle ja jakoi sitten leivät jokaiselle omille lautasilleen.
"Et sitten sinäkään ole täällä kovin kauan asunut", nainen totesi. "Kauankos se sinä Jesse olet täällä asunut?"
"Viitisen kuukautta", Jesse vastasi ja maisteli itsekin viiniä yrittäen olla irvistämättä. Hän vilkaisi Matildaa ja hymyili vähän. Mies ei todellakaan ollut mikään viinien ystävä.

"Aivan, niinhän se taisi ollakin. Ja vasta nyt pääsin tulemaan tänne asti. Olisinhan minä tullut jo aikaisemmin, mutta Jessellä oli aina muka jotain kiireitä", Ritva totesi Matildalle, jonka jälkeen hymyili reilusti. "Taidan nyt tietää, mitä ne kiireet on olleet."

Ritva istahti poikansa viereen ja antoi katseensa kiertää nuorison välillä.
"Miten te tapasitte?" nainen kysäisi silkasta uteliaisuudesta Matildalta, saaden Jessen rykäisemään vaivaantuneesti.

"Niin", Matilda hymähti katse lautaselleen ilmestyneessä leivässä. Vasta siinä vaiheessa nainen tajusi nälän, joka oli kalvanut hänen sisällään tallilta asti. Matildan ajatukset kuitenkin harhailivat niissä viidess kuukaudessa, jotka Jesse oli Kallassa asunut, sillä jos Matildan vuoteen mahtui paljon, Jesse veti silti pohjat alle puolella vuodella.

"Kiireitä", Matilda toisti Jesseä vilkaisten. "Niin, aivan."
Nainen yritti naurahtaa, kun hänen ajatuksensa viistivät sitä yhtä asiaa, jonka vuoksi Jessen loppuelämästäkin tulisi ainakin jossain määrin kiireinen.

Matildan päässä löi hetken tyhjää, kun Ritva kysyi kaksikon tapaamisesta.
"Krouvissa, siis, öh, paikallisessa", violettipää ynähti vähän kiusaantuneena. Silloin lempi ei ollut leiskunut, koska Matilda oli ollut hyvin pitkälti varattu nainen.

Tummat silmät loivat Jesseen vähän anovan katseen, ennen kuin Matilda joi taas viiniään ja yritti keskittyä leipäänsä.

"Jep, Krouvissa", Jesse mutisi yrittäen pitää naamansa jotenkin peruslukemilla. Se ilta ei todellakaan ollut mennyt ihan niin kuin elokuvissa.
"Vai niin", Ritva naurahti. "Sitä ei varmaan kannata mainita missään... Hääjuhlissa."

Jessen silmät levähtivät lautasen kokoiseksi ja hän mulkaisi äitiään vihaisesti.
"Jospa nyt vain söisit sitä leipääsi", mies mutisi nolostuneena ja vilkaisi varovaisesti Matildaa. Kyllä hän osasi odottaa, että Ritva alkaisi todennäköisesti jossain vaiheessa iltaa höpöttämään omiaan, mutta että näin pian.

Ritva virnuili tyytyväisenä ja haukkasi sitten leipäänsä.
"Kauanko te olette sitten yhdessä olleet?" tämä kysyi, kun oli siemaissut palan painikkeeksi vähän viiniä omasta lasistaan.
"Kuukauden?" Jesse vastasi hetken miettimisen jälkeen ja katsoi sitten Matildaa. Olihan heidän välillä ollut jotain kauemminkin, mutta se kuvio olisi ollut liian monimutkainen selitettävä äidille kaikkine malttamisineen. Eikä hän halunnut sitä sen enempää avatakaan.

Sana hääjuhlat oli saattaa leivänmurusen väärään kurkkuun, mutta onneksi Matilda oli harjoitellut itsehillintää. Jessen reaktio asiaan oli näkyvämpi ja jopa hieman huvittava, koska olinhan violettihiuksinen varautunut sellaiseen settiin miehen ennakkovaroitusten takia.

Matilda nyökkäsi kuukaudelle.
"Joo, suunnilleen", nainen vilkaisten vuorostaan Ritvaa. Mitähän äiti-Aro ajatteli? Mahtoikohan se jo katua häävihjailujaan, kun pariskunnan seurustelu oli osoittautunut niin lyhyeksi?

Epävirallisesti se oli kestänyt pidempään. Kumpikaan ei vain ollut halunnut kiirehtiä suhteen määrittelemisessä, koska muuttujia oli ollut liikaa. Matilda käänsi katseensa Jesseen ja hymyili miehelle varovasti. Joko puoli lasia viiniä alkoi tepsiä, tai sitten se oli vihreiden silmien ansiota, mutta Matildasta alkoi hetkellisesti tuntua, että hän voisi sittenkin selviytyä Ritva Arosta.

Ritva kallisteli hämmentyneenä päätään.
"Kuukauden vasta? Minä kun luulin, että vähän kauemmin jo. Etkös sinä Jesse katsonut Matildan hevosen perään jouluna?" nainen ihmetteli. Olihan Jesse silloin vakuutellut äidilleen, että he olivat Matildan kanssa vain kavereita, mutta jokin pojan äänensävyssä oli antanut olettaa toisin.
"Joo, katsoin, Zelian. Me oltiin silloin vain kavereita", Jesse vastasi. Se oli pieni valhe, koska silloin Matildan ja hänen välinen juttu oli jo malttamisvaiheella.
"Vai että vain kavereita... Niinpä tietenkin", Ritva myhäili tietäväisen oloisena. "Ihan niin kuin silloin Milakin oli ihan vain vuokranantaja ja kämppäkaveri siinä sivussa."

Jesse huokaisi syvään ja toivoi, että Ritva unohtaisi samantien puheet niin hääjuhlista kuin hänen exästään.
"Onko se Jesse kertonut siitä Milasta?" Ritva kuitenkin kysyi Matildalta. "Minä silloin luulin, että he perustaisivat perheen ja menisivät naimisiin. Kihloihinkin jo ehtivät."

Jesse mulkaisi jälleen kerran äitiään ja katsoi sitten pahoitteleva ilme kasvoillaan Matildaa.
"No, mutta siitä ei mitään tullut. Ehkä se oli vain hyvä. Eihän Jesse muuten olisi tavannut sinua", Ritva selitti välittämättä poikansa mulkoilusta.

Matilda seurasi äidin ja pojan keskustelua väitetystä kaveruudesta toinen kulma huvittuneesti koholla: ei Jesse ollut turhaan äidinsä luonteesta maininnut. Milan tuominen keskusteluun jäädytti Matildan kasvot hetkeksi, mutta Jessen entinen kihlattu ei hätkähdyttänyt enää. Ei sen jälkeen, kun nainen oli kaivanut entisen avoparin sormukset vahingossa Jessen autosta.
"On kertonut", Matilda hymähti ja yllätti taas suoden Ritvalle nopean hymyn.

Jessen pahoitteleva katse ei jäänyt huomaamatta Matildalta, joka yritti keskittyä kuuntelemaan Ritvan rönsyilevää puhetta.
"Näinpä", violettipää myönsi. Vihreisiin silmiin katsominen sai Matildan miettimään, mitä kaikkea Jessen tapaaminen oli muuttanut.

Kaiken. Tai siltä se ainakin tuntui.

Hetkeksi Matilda jäi ajattelemaan Ritvan mainintaa perheen perustamisesta. Nainen sivusi aihetta lähempää kuin arvasikaan ja Matildan täytyi keskittyä pitääkseen sen ajatuksen poissa kasvoiltaan. Milloin Jesse aikoisi kertoa äidilleen, että lapsenlapsi oli tulossa? Ja ettei Matildalla ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Viini oli alkanut maistumaan yllättävän hyvältä Jessen mielestä ja tämä kaatoi itselleen jo toisen lasillisen.
Vaikka hän olikin ollut avoin Matildalle niin Milasta kuin kaikesta muustakin (Heidistä ja lapsesta), ei hän halunnut niistä puhua ainakaan sillä hetkellä.

"Ei se Mila vissiin hirveästi lapsista pidä. Jos se kuitenkin lapsia haluaisi joskus, niin alkaa tulla jo kiire silläkin. Minkäs ikäinen se Mila jo on? Kolmekymmentä ja risat?" Ritva jatkoi mietiskelyään.
"Niin..." Jesse mutisi siemaillessaan viiniään ja tiesi jo, mihin keskustelu seuraavaksi kääntyisi.

"Mutta sinähän taidat olla vielä aika nuori?" Ritva uteli kääntäen katseensa Matildaan. Jesse hieroi otsaansa turhautuneena ja toivoi, että olisi ollut väärässä.

Ritvan papatus Milasta alkoi saada uusia ulottuvuuksia. Matilda liikahti levottomana tuolillaan ja huomasi, että Jesselläkin oli ennustuksensa seuraavasta puheenaiheesta.

Ritvan katseen kääntyessä Matildan violettihiuksinen nainen mietti vain, kuinka suorasukainen häntä vastapäätä istuva nainen olikaan.
"Mmh, miten sen nyt ottaa", Matilda totesi, koska nyt naisen mieltä alkoi varjostaa pelko siitä, että Ritva piti tätä liian nuorena pojalleen. Mistä lähtien Matilda oli edes ollut niin riippuvainen muiden mielipiteistä?

Matilda tyhjensi viinilasinsa ja jäi tuijottamaan otsaansa hierovaa Jesseä. Oliko se kuitenkin Jesse, joka oli havahtunut siihen, että Matilda oli nuorempi? Tummien silmien epätietoinen katse putosi leipälautaseen ja epäluuloiset ajatukset alkoivat puskea neutraaleina pysyneille kasvoille.

Ritvan katse seilasi jälleen Jessen ja Matildan välillä. Molemmat näyttivät vähän kiusaantuneilta ja nainen mietti, kuinka paljon nuorempi Matilda mahtoi ollakaan. Ei sillä Ritvalle niin väliä ollut. Kunhan hänen poikansa kuitenkin pysyisi täysi-ikäisissä naisissa.

"Tarkoitin siis, että sinulla ei niiden lapsien kanssa vielä mikään kiire ole", Ritva selitti pähkäillessään mielessään Matildan ikää. Alle kolmekymppinen miniäehdokas varmasti olisi.
"Miesten ei sitä pahemmin tarvitse edes miettiä. Niin kauan kuin vehje toimii, niin lapsia saavat aikaiseksi", Ritva nauroi huvittuneena.
"Äiti!" Jesse älähti. Hän ei todellakaan halunnut kuunnella äitinsä mietteitä miesten vehkeistä.

Ritva hymyili pojalleen herttaisesti ennen kuin käänsi katseensa takaisin Matildaan.
"Jesse varmaan luulee, että minä teille lapsia suunnittelen", nainen totesi virnistäen. "Ei sillä, te varmasti saisitte suloisia lapsia."
"Äiti..." Jesse mutisi lannistuneena. Nyt kun Ritva oli vauhtiin päässyt, ei tätä enää estelisi mikään.
Jesse katsoi Matildaa silmiin ja muodosti huulillaan äänettömän anteeksipyynnön.

Ritvan alkaessa puhua lapsista ja niiden tekemisestä Matildan korvissa alkoi humista. Se alkoi vaivihkaa, kunnes jossain vaiheessa Ritvan sanoista ei enää meinannut saada selvää. Miesten ei tarvitse edes miettiä. Entä silloin, kun ongelma rajautui vain toiseen osapuoleen?

Matilda tajusi tuijottavansa Jessen äänetöntä anteeksipyyntöä. Naisen suu oli raottunut hämmennyksestä ja sisällä vellovista tunteista, joista Jesselläkään ei ollut tietoa. Matilda alkoi väkisinkin tuntea alemmuuskompleksia ja mietti hiljaa mielessään, kuinka tilanteen avauduttua Ritvalle kokonaan Heidi olisi todennäköisesti parempi miniäehdokas.

"Mä käyn vessassa", Matilda pihahti hiljaa ja nousi nopeasti ylös, kun suurempi pettymyksen aalto alkoi tehdä tuloaan. Yleensä vain kipua tuottavat ajatukset olivat nyt tuoneet mukanaan muutakin, eikä tunteitaan visusti piilotteleva Matilda mennyt enää takuuseen itsestään. Niinpä tämä luikki kylpyhuoneeseen ja lukittautui sinne jääden tuijottamaan peilikuvaansa syvään huokaisten.

"Sanoinko minä jotain typerää?" Ritva ihmetteli, kun Matilda oli poistunut vessaan.
Jesse puristi suunsa tiukasti yhteen ettei olisi ärähtänyt äidilleen siitä, kuinka tämän pitäisi vähän miettiä mitä suustaan ulos päästäisi.

"Enhän minä sitä pahalla tarkoittanut, mutta kyllä te saisitte suloisia lapsia. Oletteko puhuneet jo niistä?" , Ritva tuhahteli hämmentyneenä.
"Äiti, me ollaan oltu vasta kuukausi yhdessä. Ei ole ehkä nuo lapsiasiat ajankohtaisia vielä pitkään aikaan", Jesse mutisi. Se oli pieni valhe, koska lapsiasia oli kyllä ajankohtainen koko ajan.
"Niin. Ei kai sitten", Ritva huokaisi syvään pettyneen oloisena.
Jesse tuijotteli tyhjää lautastaan ja mietti, pitäisikö paljastaa Heidin raskaus sillä sekunnilla, mutta päätti odottaa sen uutisen kanssa vielä jonkin aikaa.

Peilistä tuijottavat tummanruskeat silmät eivät antaneet vastauksia, vaikka niitä kuinka tuijotti. Matilda yritti rentouttaa leukapielensä, jotka olivat kiristyneet orastavasta paniikista. Se oli Ritvan puheenaiheiden aikaansannos, vaikka eihän naista voinut äidillisestä hössötyksestä syyttääkään. Eihän se tiennyt, kuten Jessekään, ettei Matilda yksinkertaisesti voinut sivuuttaa hyväntahtoisia letkautuksia perheen perustamisesta noin vain.

Matilda veti vessan pitääkseen yllä kulissia siitä, että naisen olisi oikeasti täytynyt käydä vessassa itsensä peilin edessä psyykkaamisen sijaan. Violettihiuksinen pesi käsiään liioitellun pitkään lämpimän veden alla ja loi vielä viimeisen vilkaisun kasvoihinsa tullen siihen tulokseen, että pystyi pitämään sisällään mylläävät tunteet poissa näkyvistä.

Paluu keittiöön oli yllättävän kuumottavaa, sillä pöydän ääressä istunut kaksikko oli selvästi käynyt keskinäistä keskustelua aiheesta: Jesse tuijotti lautastaan ja Ritva nojasi mietteliäänä käteensä. Naisen katse nousi Matildaan, kun tämä kuuli violettihiuksisen askeleet. Matilda yritti hymyillä varovasti istuessaan takaisin pöydän ääreen. Nainen tarttui pöydän keskellä komeilevaan viinipulloon ja kaatoi itselleen toisen lasillisen siltä varalta, että keskustelu perheen perustamisesta jatkuisi.

Niin Ritva kuin Jessekin tutkailivat Matildan ilmeitä, kun tämä oli palannut vessasta takaisin keittiöön.
Jesse luuli tietävänsä syyn Matildan vessaan pakenemiselle. Ei Heidin ja miehen tuleva lapsi ollut naisellekaan mikään helppo aihe, vaikka Ritva ei siitä vielä tiennyt mitään.

"Minä taidan lähteä suihkuun. Teetkö sinä Jesse minulle pedin tuohon sohvalle sillä välin? Ei vanha enää jaksa myöhään hereillä olla. Mutta älkää te minusta välittäkö, istukaa vain iltaa niin pitkään kuin haluatte", Ritva sanoi noustessaan ylös tuolistaan.
"Herään kuitenkin aamulla ennen teitä, joten voin hyvin nukkua sohvalla. Saatte te kaksi nukkua niin pitkään kuin haluatte", äiti-Aro jatkoi vielä.
"Joo", Jesse huokaisi vilkaisten Matildaa. "Pyyhkeitä löytyy sieltä eteisen kaapista."

Ritva kaikkosi paikalta ja vetäytyi kylpyhuoneeseen.
"Anteeksi. Äiti on vähän tuommoinen", Jesse sanoi Matildalle ja yritti hymyillä vähän. Mies kulautti viinin loput lasinsa pohjalta ja nousi sitten itsekin ylös tuoliltaan.
"Kai sinä yöksi jäät?" Jesse varmisti Matildalta. Mies ei ihmettelisi yhtään, vaikka Matilda haluaisi lähteä kotiinsa.

Ritvan lähtö suihkuun huojensi Matildan oloa, sillä se toi naiselle hengähdystauon uteliailta kysymyksiltä ja mahdollisuuden jutella Jessen kanssa. Vihreäsilmäinen mies pahoitteli äitinsä käytöstä ja se kirvoitti Matildalta nopean, väsyneen hymyn.
"Kai mä jään", nainen hymähti katse viinilasiin siirtyneenä. Niin pitkään kuin Ritva ei tunkisi nukkumaan samaan sänkyyn, ei yöpymisen suhteen olisi ongelmaa.

Matildaa turhautti, että puheenaihe oli mennyt niin pahasti ihon alle. Nainen siemaisi viiniään ja pyöräytti katseensa Jesseen toivoen, että mies tietäisi kaikki ne syyt, mitkä aiheuttivat Matildan reaktion. Samaan aikaan jo pelkkä ajatus asian kertomisesta tuntui vaikealta, koska se oli jo kerran osoittautunut ylitsepääsemättömäksi asiaksi suhteessa.

"Haluatko sä, että mä jään?" Matilda tajusi kysyä. "Tai siis, haluatko sä.. Milloin sä aiot kertoa, siitä, asiasta?"
Violettihiuksinen varoi sanavalintojaan, ettei lipsauttaisi tietoa lapsenlapsesta tulevalle mummolle. Kylpyhuoneesta kantautui suihkun tasainen kohina, mutta Matilda ei olisi ihmetellyt, jos Ritva olisi osoittanut yliluonnollista kuuloa tällaisten asioiden suhteen.

"Tietysti haluan", Jesse naurahti, mutta vakavoitui kuultuaan Matildan jatkokysymyksen.
"En tiedä", mies huokaisi syvään. "Kai siitä olisi hyvä kertoa vielä tämän viikonlopun aikana."

Pakko siitä oli kertoa, sillä pitkittäminen sai asiasta kertomisen vain entistä enemmän vaikeammaksi.
Jesse kohautti turhautuneena hartioitaan ja lähti sitten olohuoneeseen valmistelemaan äidilleen nukkumapaikkaa.

Ei hän oikein itsekään tiennyt, miksi äidille kertominen tulevasta lapsenlapsesta tuntui niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Ritvahan olisi kuitenkin vain innoissaan uutisen kuultuaan, vaikka siinä olisikin hieman sulattelemista.

Matilda hillitsi kulmien kohottelua, kun Jessen vastauksesta naisen korviin tarttui erityisesti sana kai. Heidin raskaus ei voisi pysyä enää kauaa piilossa ihmisiltä, eikä sen aiheuttama toinen osapuoli todennäköisesti pysyisi pimennossa loputtomiin. Matildan mieltä varjosti ajatus, jonka mukaan Jessen olisi varmasti helpoin harjoitella asian kertomista äidilleen silläkin uhalla, että Ritva alkaisi suostutella poikaansa lyömään hynttyyt yhteen Heidin kanssa, koska Matildan sijaan brunette tarjoaisi Jesselle kokonaisen, pienen perheen.

Viinilasi tyhjeni vauhdilla, kun Matilda tuskastui ajatuksiinsa seuratessaan sivusilmällä Jessen sohvanpetaamisoperaatiota.
"Mä en tiedä, haluanko olla paikalla silloin kun sä kerrot siitä", nainen mumahti puoliääneen olematta täysin varma, kantautuivatko sanat Jessen korviin. Niissä piili kuitenkin totuus siitä, kuinka paljon Matildaa pelotti: ihmisten reaktiot, Ritvan reaktio ja tulevaisuus asian paljastumisen jälkeen. Aiheesta sen enempää tietämättömien ihmisten ajatusten Matilda aavisti kallistuvan siihen suuntaan, että suurin ihmetyksenaihe oli nimenomaan Jessen ja Matildan suhde.

Jesse taisteli pussilakanan ja peiton kanssa kuullessaan Matildan sanat.
"En minä niin olettanutkaan. Parempi, että kerron silloin, kun ollaan kahdestaan", mies mutisi viskatessaan peiton levitetyn sohvan päälle.

"Älä sinä siitä murehdi", Jesse totesi kävellessään Matildan luo. Hän kosketti kevyesti naisen kättä  ja oli jatkamassa sanojaan kertomalla, että kertoisi äidilleen mahdollisimman pian, mutta suihkun kohina lakatessa, oli puheenaihe syytä jättää syrjään siltä erää.

Jesse hymyili Matildalle ja suukotti tätä nopeasti poskelle ennen kuin kylpyhuoneen ovi aukeni.
"Kauhean pieni tuo suihku", nainen päivitteli. "Miten sinne kaksi ihmistä mahtuu, kun jo yksinään on ahdasta?"
Jesse tuhahti huvittuneena ja pyöritteli päätään.

Jessen vastaus vahvisti sen, että mies oli kuullut Matildan sanat, muttei helpottanut naisen oloa. Miksi oli Jessen mielestä parempi, että tämä olisi kahdestaan äitinsä kanssa? Oliko Ritvalta odotettavissa sellainen reaktio, joka Matildan olisi järjissä pysyäkseen parempi olla kuulematta? Huoli läikähti violettihiuksisen sisällä, kun tämä huokaisi turhautuneena, tyhjensi viinilasinsa ja nousi hitaasti ylös.

Jessen kosketus viipyi Matildan iholla vain hetken, koska suihkun kohina katkesi. Matildan teki mieli sanoa, kuinka hänen oli vähän vaikea olla murehtimatta, mutta nainen puri huultaan ja piti sen kommentin itsellään. Jessen huulet hipaisivat violettihiuksisen poskea juuri, ennen kuin Ritvan valitus suihkusta kantautui kaksikon korviin.

Matilda ei osannut edes feikata huvittuneisuutta, mutta onneksi Jesse oli hoitanut sen puolen äitinsä sanoihin reagoituaan. Matilda nosti lasinsa keittiön pöydältä tiskipöydälle ja kumartui rapsuttamaan Pirskattia, joka oli ilmestynyt pyörimään naisen jalkoihin. Oli huomattavasti helpompi keskittyä hiljaa kehräävään kissaan kuin omiin ajatuksiinsa tai Arojen ajatusten arvailuun.

Sillä välin kun Ritva valmistautui yöpuulle ja Matilda silitteli Pirskattia, Jesse siivosi pöydän ruokailuvälineistä ja sulloi ne tiskikoneeseen.

Kello lähenteli jo puoltayötä myöhäisen tallireissun myötä, joten väsymys alkoi painamaan miehenkin silmiä.
"Nukkumaan?" Jesse haukotteli ja katsoi Matildaa kysyvästi, joka oli edelleen kissan pauloissa.

"Ei teidän minun takia tarvitse vielä nukkumaan mennä! Voitte te siellä keittiössä olla ja jutella", Ritva huikkasi olohuoneen puolelta.
Jesse pyöräytti silmiään. Äitihän tietysti halusi vain kuunnella, mistä he mahdollisesti juttelisivat.

Matilda ei ollut hahmottanut ajankulua lainkaan, mutta vilkaisi Jessen ehdotuksen jälkeen kelloa. Ajankohta sai naisen nyökkäämään vastaukseksi, vaikka Ritvan mukaan mitään kiirettä nukkumaan ei olisi.
"Onneks kävin kotona suihkussa", Matilda mutisi haukotuksen lomasta ja suuntasi kylpyhuoneeseen pesemään hampaitaan.

Kylpyhuoneesta oli naurettavan helppo luikkia makuuhuoneeseen ilman Ritvan kohtaamista. Matilda sytytti huoneeseen valot ja kaivoi kaapista yöpaitansa, johon vaihtaminen vain vahvisti sitä ajatusta, ettei nainen poistuisi huoneesta enää ennen aamua. Joku kissoista pukkasi raolleen jääneen oven auki ja sai Matildan katseen rävähtämään vainoharhaisena ovelle. Hetken nainen oli kuvitellut äiti-Aron tunkeutuneen juttuseuraksi, mutta tulokas olikin aiemmasta silityksestä innostunut Pirskatti. Kissa hyppäsi sängylle ja sai Matildan istahtamaan viereensä ajatuksiinsa vaipuneena.