We meet again

Hengästyneenä Jonathan irroitti huulensa Patrickin huulilta ja katsoi toista miestä silmiin. Tämän ei pitänyt tapahtua, ei kyt taikka koskaan. Patrick itse oli kahvilla maininnut jokaisen saaneen osuutensa surusta.

"Kaikkia meitä on satutettu joskus."

Sanat kaikuivat Jonathanin mielessä ja jo yksistään niiden olisi pitänyt saada Jonathanin itsekurin pysymään lujana. Toisin kävi. Patrickin iho hohkasi lämpöä eikä Jonathan voinut olla ajattelematta, miltä tuntuisi olla toisen kanssa kahden ilman häiriötekijöitä juuri sellaisina kuin olivat. Miltä Patrickin kosketus tuntuisi.

Lopulta mies ohjasi Jonathanin sanattomana asuntoon, muttei saanut kauaa rauhaa Jonathanin huulilta tai käsiltä. Tallimestari veti Patrickin lähelleen ja varmasti ensimmäistä kertaa elämässään kurottautui hieman korkeammalle kohdatakseen pidemmän miehen huulet.

Sarahin kotioven sulkeuduttua kaksikon takana oli hetkellinen järki jälleen läsnä Patrickin tajunnassa. Mies meinasi jo perääntyä, mutta Jonathan ei antanut tälle tilaa. Pehmeät huulet pyyhkivät pois ajatukset ja sormet päästivät muovikassit valumaan lattialle. Patrick kietoi toisen kätensä Jonathanin alaselälle, josta ne etsivät tiensä takkivuoren alle löytäen paljaan ihon lopulta.

Patrick ei ollut ihan varma kuinka oli selvinnyt Jonathaniin kietoutuneena makuuhuoneeseen asti. Sarah onneksi oli siisti ihminen, eikä lattialla ollut mitään ylimääräistä, johon kaksikko olisi voinut kompastua ja kaatua.
Pieni virne kävi miehen huulilla, kun tämä kaatoi vaaleaverikön sängylle selälleen.

Jonathan tunsi pehmeän patjan selkänsä alla Patrickin tuupatessa tämän sängylle. Virne leveni entisestään Jonathanin katsoessa miestä silmiin.
Nyt ei saisi ajatella mitään ylimäärästä.

Tallimestari kurotti ottamaan Patrickin kädestä kiinni ja vetäisi tämän päälleen sängyllä. Huulet hamusivat paria ja kädet seikkailivat pitkin Patrickin selkää. Paljoa ei vaadittu ujuttaa kämmen kahden vaatekerroksen alle ja tunteakseen kuuman ihon.

Viikonloppureissu kylpylään oli tullut tarpeeseen, kuumakivihieronta oli ollut taivaallisen ihana ja Thomas ihan täydellinen poikaystävä. Valitettavasti kaikki piti loppua joskus ja kotimatka sujui rentoutuneessa hiljaisuudessa Thomaksen ajaessa. Sarah hymyili koko matkan, vaikka haikeana ajattelikin kuinka huomisesta alkaisi taas arki.

Vieras auto kotipihalla sai Sarahin ihmettelemään. Se vaikutti etäisesti tutulta, mutta nainen ei osannut yhdistää sitä kehenkään. Thomas ei sen sijaan kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, sillä mies yritti jatkaa viikonlopun teemaa vielä yhden illan verran.
Suudelmien lomassa sain etuoven auki ja törmäsin ensimmäisenä lattialla levällään oleviin kauppakasseihin.
"Se on ihan varmana Patrick", Sarah kuiskasi Thomakselle, joka irtautui naisen kaulasta harmistuneena. Nainen sulki etuoven hiljaa perässään ja hiipi makuuhuoneeseen. Veli löytyi sieltä, sängyn päältä seuralaisensa kanssa.

"Onko mun kodista tullut joku seksiluola tällä välin?" Sarah kysyi kovaan ääneen säikäyttäen sängyllä liikkuvat ihmiset. Thomas vilkuili naisen selän takaa virnistellen, kun oli ensin todennut vaatteiden olevan vielä melko lailla päällä.

Viikonloppu Sarahin kanssa ihan jossain muualla kuin Kallassa oli virkistänyt Thomasta lähes kaikilla osa-alueilla eikä mies halunnut viikonlopun olevan vielä ohi. Niimpä mies teki kaiken, mitä keksi saadakseen Sarahin huomion ja läheisyyttä.

Ja näköjään se sisälsi myös Sarahin veljen tunkeutumisen naisen asuntoon. Harmistuneena, mutta silti huvittuneena mies kurkki naisen olan yli sängylle, jossa oletettavasti Sarahin veli oli juuri keskeytetty viettämästä enemmän ja vähemmän herkkää hetkeä.
Ja kukas muukaan Patrickin alta ilmestyi, kuin miehen sukulainen.
"Jonathan!?" Thomas huudahti yllättyneenä sekä huvittuneena. Nuori ei ollut ikinä nähnyt Jonathania miehen kanssa, joten näky oli vähintäänkin outo.

Tallimestarin silmät osuivat Thomakseen ja selkeä nolostuminen nosti päänsä nopeammin kuin salama iski taivaalle.

Valot räpsähtivät päälle ja Sarahin ääni jäädytti Patrickin sekunniksi, jonka jälkeen virne nousi miehen huulille ja katse viipyillen Jonathanin pakokauhuisissa silmissä tämä kääntyi ympäri.
Sanottakoon, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun pikkusisko oli kävellyt kesken kaiken paikalle.
Siskon miesystävä sen sijaan näytti vähintään yhtä kauhistuneelta, kuin allani maannut mies. Samassa myös Sarahin ilme venyi kauhustuneen kiusalliseksi.
Damn täähän meni kuin elokuvissa.

"Ai oliko tänään sunnuntai?" Patrick kysyi ja riisui päältään ulkotakkinsa, joka tukahdutti häntä kuumuudellaan.
"Oliko kiva reissu?"
Patrick vilkaisi vieressään yhä sängyssä puoliksi selällään makaavaa Jonathania, pitiköhän hänen esittää olevansa pahoillaan?

Jonathanin veri pysähty samaan aikaan, kun valot meni päälle. Patrickin mielestä tilanne oli vain huvittavaa. Olisipa Jonathan ollut samaa mieltä. Varovainen vilkaisu oven suussa oleviin ihmisiin sai viimeisenkin punan nousemaan kasvoille.

Sarah sekä Thomas. Heitä Jonathan ei ollut odottanut. Ei ikinä.

Samaan aikaan flashbackit tulvivat Jonathanin mieleen. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun jompi kumpi veljeksistä oli yllättänyt toisen jonkun kanssa sängystä. Valitettavasti Jonathanin yllättäessä veljensä ja pomonsa, kummallakaan ei ollut rihman kiertämää päällä. Nyt Jonathan ja Patrick oli yllätetty, täysissä pukeissa kuitenkin.

"Mun varmaa pitäs mennä", Jonathan sanoi hiljaa Patrickille ja nousi sängyltä ylös. Tämä oli ollut viho viimeinen kerta, kun mies olisi spontaani tai mitään siihen viittaavaa.

Tallimestari väisti Sarahin, väläyttäen tälle pahoittelevan katseen sekä Thomaksen, jota katsahti nolona sekä murhaavasti yhtä aikaa. Mies kuulisi tästä vielä.

"Mun täytyy ehkä polttaa mun sänky", Sarah kuului kuiskaavan poikaystävälleen, jonka nimeä Patrick ei muistanut, vaikka kuinka yritti. Sen verran mies ymmärsi tilanteesta, että kolmikko ilmeisesti tunsi toisensa jostakin.

Jonathan nousi ja totesi, että sen olisi varmaan parempi lähteä. Latino jäi hetkeksi seuraamaan miehen lähtöä ja nousi sitten ja käveli tämän perässä eteiseen.
Sisko ja sen boytoy jäivät nolon näköisinä makuuhuoneeseen.

"Sori, en tajunnut, että ne tulee tänään takaisin", Patrick pahoitteli ja nojasi ovenkarmiin kädet farkkujensa taskuissa.
"Te ilmeisesti tunnette toisenne jostain?"

Jonathan oli hieman hukassa vieraassa asunnossa etsiessään ulko-ovea. Patrickin ääni kuitenkin pysäytti miehen liikkeet ja tämä kääntyi kohtaamaan vihertävät silmät.
"Joo... Thomas on mun pikkuveli", Jonathan sanoi nolostuneena ja kiersi hermostuneena katseen maahan. "Se ei oo nähny mua ikinä jätkän kans", mies jatkoi.

"Eikä täs mitää. Välil näit käy", tallimestari tuumasi pettyneenä. Hän olisi mieluusti jatkanut iltaa Patrickin kanssa, mutt näköjään Universumi oli edelleen miestä vastaan.

Aa, Thomas se olikin, Patrick ajatteli ja yritti lokeroida tiedon johonkin, josta sen saisi tarvittaessa jälleen tarpeen tullen esille.
"Noh, Sarah on mun pikkusisko, sen asuntohan tää on, mä olen vaan vieraana", Patrick kertoi Jonathanille ja yritti peitellä virnettään.

Sormet hapuilivat jälleen kiharapilveä, katse kiinnittyi Jonathanin ruskeisiin silmiin, jotka laskivat lattianrajaan. Patrick astui lähemmäs ja nosti Jonathanin katseen takaisin itseensä kevyesti toista leuasta sormien kanssa ohjaamalla.
"Mulla ainakin oli hauskaa."
Hymy koristi Patrickin kasvoja ja käsi oli jäänyt toisen leukaperille.

Patrick käänsi Jonathanin katseen takaisin itseensä. Miehen kosketus oli turvallinen, vaikkei kaksikko ollut tuntenut kovinkaan kauaa. Jonathan ei muutenkaan tiennyt toisesta kuin nimen, vaikkei se tuntunut siltä.
"Samoin", Jonathan myönsi hymyn noustessa huulille.

Jonathan tunsi sydämensä hakkaavan jälleen kerran nopeampaa, vaikkei kaksikon välillä ollut mitään tuttavuutta enempää. Vaikka Sarah olikin Patrickin sisar, Jonathan ei uskonut näkevänsä miestä uudestaan. Ei ainakaan ihan heti.

"For real, mun pitäs varmaa mennä...", pettymys paistoi liian kirkkaasti miehen äänestä. Jonathan otti askeleen taaksepäin, mutta jäi katsomaan Patrickia.

Patrick huomasi harmistuvansa hieman Jonathanin ottaessa askeleen taaksepäin. Mies puri alahuultaan jottei olisi työntänyt vaaleaverikköä ulko-ovea vasten ja suudellut tätä uudelleen. Ehkä sisko ei pitäisi siitä myöskään.

"Jos haluat. Mun puolesta voit kyllä jäädäkin, sisko on varmaan laittanut jotain ruokaakin."
Patrick ei myöntäisi sitä itselleenkään, että toivoi näkevänsä Jonathanin vielä uudemman kerran. Ehkä niin, että paikalla olisi vähemmän yleisöä seuraavalla kerralla.

Jonathan kohotti kulmiaan yllättyneenä. Sama mies, joka oli vielä aikaisemmin päivällä meinannut lähteä kesken kahvien pois, lähes pyysi Jonathania jäämään. Tallimestari punnitsi vaihtoehtojaan, eikä osannut oikein päättää.
"Se vois olla vähän outoa, Thomas on mun pikkubroidi, enkä tiiä mitä mieltä se siitä olis. After all, tää on sen muijan kämppä...", Jonathan sanoi.

Vai oliko mahdollista, että mies vain keksi tekosyitä lähteä, ennen kuin ketään sattuisi? Jonathanin ja Matildan erosta ei ollut kulunut kauaa aikaa ja mies oli päättänyt mennä eteenpäin elämässään. Vaikka hammasta purren.
"Toisaalta..."
"C'moon. Don't be such a pussy. Stay", Jonathan huomasi veljensä parin metrin päässä Patrickin selän takana.

Patrick virnuili.
"En mä sua pyydä sänkyyn tulemaan, jos aloitetaan nyt vaikka siitä ruoasta ja mietitään sitä loppua sitten myöhemmin", mies vastasi edelleen virne huulillaan.
Thomaksen sanat saivat miehen kulman nousemaan yllättyneenä, kun tämä kääntyi katsomaan taakseen ilmestynyttä brunettea.

"Kiitos kannustuksesta", Patrick totesi vähän ivaa äänessään.
"Mutta ihan miten tahdot, ruokaa ainakin on tarpeeksi."
Katse siirtyi Jonathaniin hieman haastavasti. Olihan hän jo venyttänyt hieman periaatteitaan treffienkin muodossa, miksei, jos kerran viihtyi toisen seurassa.

Jonathan huomasi Thomaksen pyörittelevän silmiään Patrickille. Miestä huvitti kaksikon vuorovaikutus, jonka jälkeen ajatus siitä, ettei kaksikko ikinä tulisi toimeen jos Jonathan ja Patrick... Sellaista ei saisi miettiä.

Mies kävi mielessään uudestaan kikkarapään lauseen
"En mä pyydä sua sänkyyn tulemaan..."
Jotenkin se kuulosti paremmalta, kuin ruokailu neljän hengen kesken. Jos kyse päivän päätteeksi olisi pelkästä seksistä, siihen ei ruokahetket kuuluneet. Jonathan ei kuitenkaan halunnut lähteä vielä.
"Kaipa mä voisin jäädä." Jonathan hymyili Patrickille varovasti.

Miksi hän yht' äkkiä käyttäytyi kuin teinityttö?
Punastelua, nolostelua ja ujoja hymyjä.