Please, don't be awkward.

Jonathanin epäilemä harhautus toimi kuitenkin, koska Effi antoi nopeasti kiinni ja sai porkkanan palkaksi. Ja niin sai myös houkuttimena toiminut Eela.

"Kyllä susta siis jotain apua oli", tunnustin hymyillen. Lähdimme kävelemään porteille Effin seuratessa perässä. Se hyppäsi kerran vain puoliksi pystyyn ja koitti talloa mun varpaat vain viidesti ennen, kuin pääsimme portille.

Jonathan avasi portin meille ja huolehti, ettei muu lauma seurannut perässä. Effi syöksyi tallia kohden ja sai nykäistyä mun tasapainoa vähän vinoon. Onneksi se ei tehnyt uutta spurttia, koska muuten se olisi varmaan päässyt vapaaksi.
"Käveletkö vieressä vai perässä?" kysyin virnuillen Jonathanilta. Effi ainakin pisti parastaan sätkyilyn merkeissä.

Effi oli todella mielenkiintoinen otus, todella. Olin itsekin aamulla saanut oman osani samanlaisesta pelleilystä viedessäni tammoja sekä ruunia ulkoilemaan. Nyt oli Sarahin vuoro.
"Mä en oikein tiiä kumpi olis turvallisempi paikka, mut vaikka viereen. Ompahan edes joku mahollisuus saaha se paremmin kiinni jos pääsee oikein tyttö riehaantumaan", hymähdin.

Parin uuden säikkykohtauksen ja yhden sivuunhyppäämisen jälkeen päästiin juuri ja juuri ehjin nahoin tallille. Sarah jätti tamman ja mut ulos puomille ja rapsuttelin eläimen isoa päätä samalla väistellen sen kavioita. Olin aikas kiintyny varpaisiini, enkä haluais menettää niitä ihan heti.

Sarahin palatessa harjojen ja suojien kanssa, mä tarjouduin hakemaan satulan ja suitset valmiiksi. Samalla olis hyvä hetki käydä loungessa vilkaisemassa, josko Isabella olis paikalla. Varmaan olis ihan hyvä tietää mikä Eelan tiineyden tilanne oli.

Me selvittiin tammatallin harjauspuomille asti ja tilannetta hyväksi käyttäen kävin hakemassa hoitovälineet heti. Kaksikko oli edelleen paikalla, kun palasin takaisin ja mä ryhdyin samantien harjaamaan Effiä tehokkaasti.
Vaikkei mulla ollutkaan kiire, niin juttelussa oli mennyt rutkasti tehokasta aikaa ja mä vähän haaveilin leffaillasta nuoremman Raynottin kainalossa.

Jonathan lupautu lähteä hakemaan varusteita ja mä olin kiitollinen.
"Ne on sitten tammatallissa varustehuoneessa", selvensin, kun mies oli lähdössä yksityistallia kohden.
Virnuilin ja seurasin, kuinka Jonathan teki u-käännöksen toiseen suuntaan.
"Mutta sinnehän sä olit menossakin, eikö?" kiusasin vielä. Huusin miehen perään vähän tuntomerkkejä varusteista, että tämä osaisi tuoda oikeat.

Odottaessa sain Effin harjattua ja laitettua sille valkoiset koulusuojat jalkoihin.

Avasin loungen oven ja pöydän ääressä istui ihan liian tuttu hahmo. Tervehdin nuorta, kuten aina ennenkin ja ihmettelin mitä helvettiä tämä oikein teki Auburnissa.
"Odotan Sarahia, mitäs muutakaan" Thomas vastasi. Pyöräytin silmiäni, veli kyllä tiesi mitä tarkotin.

Jätin Thomaksen niille sijoilleen ja suuntasin satulahuoneeseen hakemaan Effin kamat Sarahin antamien tuntomerkkien perusteella. Satulan löysin heti, mutta suitset tuottivat hieman päänvaivaa. Epähuomiossa ne oli astetettu väärään koukkuun, joten pienen järjestelyn jälkeen, kaikki oli taas oikeilla paikoillaan.

Palasin ulos oikeiden varusteiden kanssa ja hymyilin kuin tietäisin jotain enemmän.
"Et ikinä arvaa kuka luulee yllättävänsä sut läsnäolollaan", virnuilin tamman jaloissa pyörivälle naiselle.

Jonathan saapui pienen odottelun jälkeen paikalle oikeat varusteet käsissään. Se virnuili ihmeelliseen tapaan.

Mä en todellakaan tiennyt kuka se olisi, Thomas olisi ollut mun valinta, mutta se ei ainakaan viime viikon episodin jälleen Auburniin ollut kovin herkästi tulossa.
"Mun veikkaus ei varmasti todellakaan ole oikea, eli en osaa sanoa. Toivottavasti ei Isabella ainakaan ", totesin naurahtaen.

Effi oli varustettu pikemmin, kuin huomasinkaan. Painoin kypärän päähäni ja heitin ohjat kaulalta pois. En tiennyt oliko Jonathan saattamassa mua kentälle asti vaiko ei. Mä en ainakaan pahastuisi seurasta.

Virnuilin koko Effin varustuksen ajan ja hevosen ollessa valmis, samoin ratsastajan, Sarah katto mua kysyvästi ja sanoin tulevani kentälle perästä. Kaksikko lähti matkaan ja jäin puomille odottamaan ratsukon häviämistä nurkan taa. Kävelin ripeästi takaisin loungeen ja ylipuhuin Thomaksen tulevan kentän laitaan vajaan vartin päästä. Mies laittoi hanttiin ja tiesin tämän pelkäävän törmäävänsä Isabellaan. Paskat. Sain käännytettyä veljen pään.

Painelin Effin ja Sarahin perästä kentälle, jossa nainen oli jo verkkaamassa tamman kanssa uralla. Effi näytti räjähdysherkältä ruutitynnyriltä ja mä jopa hieman pelkäsin naisen puolesta.
"Mä laitan ton portin kunnolla kii, iha just in case", naurahin ja suuntasin kentän laidalle.

Jonathan lupasi tulla kohta kentälle, eikä vastannut lainkaan, että ketä siellä oli ollut. Unohdin asian kuitenkin jo matkalla kentälle, noh, koska Effillä oli sellainen vaikutus mieleen. Jotenkin teki mieli keskittyä kiinni pitämiseen ja ehjänä pysymiseen ennemmin.

Olin tehnyt jo alkukäynnit melko pitkälti, kun Jonathan saapui kentän laidalle, puskien portin kiinni jostain syystä.
"Mitä, Effihän on niin rento ja rauhallinen", nauroin ja pyysin tamman raviin. Se oli yllättävän mielyttävällä tuulella tänään, eikä mulla mennyt kauaa saada se kulkemaan nätissä muodossa.
Tein sen kanssa paljon väistöjä ja taivutuksia, sekä siirtymisiä askeleen sisällä. Effi kulki kaula kaarella ja sisäkorva tiukasti muhun päin suunnattuna.

Kaksikko näytti hyvältä, näin sivustakatsojan silmin. Mulle kouluratsastus oli täysin hepreaa, enkä tienny siitä pakollista enempää. Pitäydyin mieluummin vauhdikkaassa ja vaarallisessa lajissa.

Sivusilmällä huomasin Thomaksen tulevan juuri oikeaan aikaan kentän laidalle.
"Looking good, eh ?" kysyin veljeltä tämän päästessä hieman lähemmäksi. Thomas katto ratsukkoa hetken, kohautti olkiaan ja mutis jotain 'joo':n tyylistä. Jep. Broidista ei ikinä saatais hevosmiestä.
"Why won't you even try ?" mulkaisin Thomasta, joka nojaili kentän laitaan.

"Why should I ? It's not like I'm ever going to be a horserider."
"You dumb twat", huokaisin veljen vastaukseen. Thomas mulkas mua kohti ja näytti jotenki ikäistään nuoremmalta. "You need to be there for her. I know you've been in a relationship and all, but she's different."

"Why don't you fuck off. Okay ?" Thomas ei todellakaan ollu hyvällä päällä. Päätin olla tökkimättä nukkuvaa karhua enempää ja olla hiljaa.

Mä uppouduin niin Effin maailmaan, että mä en edes nähnyt, miten mun poikaystäväni saapui kentän laidalle. Eikä huomannut Effikään. Me molemmat nähtiin se yhtäaikaa, mutta tamman reaktio asiaan oli aika lailla päinvastainen mun kanssa. Mä halusin mennä Thomaksen luokse ja Effi niin kauas, kun se pääsisi.

Siinä kohtaa meidän tiet erkani ensimmäistä kertaa.

Mä tömähdin maahan aika pehmeästi, olinhan mä harjoitellut putoamista jukuripäisillä poneilla ratsastuskoulussa useasti. Jotenkin nousin selältäni seisomaan ja mun päässä kiehui.

"Mierda" kirosin ääneen enkä pysähtynyt edes tarkistamaan oliko mun kaikki jäsenet tallella.
Effi laukkasi kenttää kiitolaukassa, pukittaen täysillä ja kiemurrellen sinne tänne, kuin hallitsematon raketti. Mä kävelin sitä vastaan ja tamma inisten juoksi mun ohi pukittaen, kuin villivarsa konsanaan.
Purin alahuultani ja koitin rauhoittua, koska ärsyyntyneenä mä en saisi sitä ikinä kiinni.

"Sarah you okay ?!" Thomaksen äänensävy muuttu nanosekunnissa ihan erilaiseksi. Effi laukkas pitkin kenttää sen minkä ehti ja Sarah onneks näytti päällisin puolin olevan ok. Pujahdin kentän aitapuiden välistä toiselle puolelle ja kädet sivuilla yritin saada tammaa hidastamaan.

Sarah sai monen kirosanan jälkeen Effin ohjista kiinni ja onnistui rauhottamaan tamman edes jollekin asteelle.
"Mites se tolleen ?" lähestyin kaksikkoa varovasti toivoen, ettei tamma uudestaan lähtisi juoksuun. "Tais olla ihan fiksu veto vetää toi portti kii, tiiä mihin se olis juossu...", huokaisin helpotuksesta.

Sarah näytti olevan hämillään Thomaksen läsnäolosta. Mua enemmän oudoksutti se, ettei broidi näyttänyt olevan yhtään sen enempää huolissaan tyttöystävänsä kunnosta. Katsahdin veljeeni, joka nojaili aitaan katse puhelimensa näytöllä. "Twat", tuhahdin niin että Sarah varmasti kuuli.

Mä tuskin kuulin Thomaksen huolenpidon, mutta ehdin hymyilemään sekunnin ja nyökkäsin. Kun Effi vihdoin pysähtyi ja antoi kiinni, se oli hikinen ja hengästynyt, jälkimmäistä olin myös mä.

"Se kai oli yhtä ajatuksissaan, kuin mäkin ja pelästyi, kun se huomasi, ettei me ollakaan kahdestaan", selitin, vaikka mistä mä voisin tietää mitä se oli nähnyt.
Jonathanin kommentti pysäytti mun selkäännousun. Se oli näköjään osoitettu Thomakselle, joka pyöritteli puhelintaan kädessään.

Mä olin oikeastaan vaan tyytyväinen, ettei mies ollut ritarillisesti syöksynyt kentälle hulluna laukkaavan hevosen jalkoihin. Thomaksella kun ei ollut vaadittavaa hevosenlukutaitoa, että se olisi pysynyt Effin jaloista poissa.
Toki mä olin edelleen ihmeissäni mitä tummaverikkö teki Auburnissa. Nousin Effin selkään kevyesti ja pyysin sen käyntiin. Jäin kuitenkin ympyrälle Thomaksen ja Jonathanin lähelle.

"What are you doing here?" kysyin Thomakselta ja kohotin toista kulmaani.

Sarahin noustessa takasin satulaan palasin Thomaksen luo kentän laidalle. Pian takaa kuuluikin Sarahin ääni. Käänsin katseeni veljeeni, odottaen lähes yhtä hyvää vastausta kuin Sarah.
"Waiting for you. Your grandma said you'd be here", broidi oikein korosti lausettaan sillä poikamaisella flirttivirneellä, jota oli käyttänyt myös Isabellaan. Pyöräytin silmiäni ja tulin tulokseen, ettei veli ollut kuitenkaan oppinut mitään suurempaa Isabellalta.

"Really, what are you doing here", sihahdin veljelle Sarahin ollessa ympyrän ulommalla kohdalla meistä katsottuna.
"I need to see Isabella", Thomas vastasi kirkkaalla äänellä. Halusko veli varmasti Sarahin kuulevan joka ikisen lauseen. Joo, olin sitä mieltä, et rehellisyys oli yks suhteen tärkeimmist jutuist, mut olikohan Thomas tietonen siitä, miten paljon sen mahdollinen historiassa tapahtunu veljeily vaikutti Sarahiin ja niie kahen suhteeseen? Ei varmaan.

Olin aika yllättynyt edelleen, että Thomas oli tullut Auburniin asti. Sen lisäksi miehen suunnitelmassa oli pieni vika, jos tämä kerran oli odottanut yksityistallissa ja mä harvoin kävin sitä kautta, kun olin tallilla. Eli olisin ihan hyvin voinut lähteä tallilta törmäämättä lainkaan Thomakseen. Ehkä mä olisin huomannut sen auton, mutta ei sekään ollut varmaa, koska en mä etsinyt sitä koskaan täältä.

Vielä yllättyneempi olin Thomaksen seuraavasta lauseesta, ilmeisesti Jonathan oli kysynyt siltä täsmentäviä kysymyksiä.
"Isabella? Why?" en voinut pysäyttää Effiä, sillä äskeisen spurtin jälkeen se olisi mennyt maitohapoille, joten keskusteluun liittyminen vaati vähän normaalia enemmän ponnisteluja. Silti mun ääni oli onneksi kevyen huoleton, Jonathanin kertomuksen jälkeen musta oli valunut kaikki pienikin mustasukkaisuus pois Isabellaan liittyen.

Mä halusin varmaan yhtä palavasti kuin Sarah, tietää mitä helvettiä broidi oikein halusi Isabellasta, jos tätä etsi.
"Just needed to talk to her, no biggie", olipas mun broidi tänään v*ttumaisella tuulella. Se seuras Sarahin ja Effin ratsastusta aidan toiselta puolen. Mä en oikein halunnu uskoo Thomaksen selitystä. Thomas ei ikinä "vain puhunut".

"Well, I will tell her that you wanted to talk, maybe she'll call you", sanoin virnistäen kettuillen. Thomas mulkas mua ja se ties varsin hyvin, et tiesin sen kusettavan. Me puhuttais tästä vielä.
"Still up for that movienight, hun ?", taas Thomaksella oli se pikkupoikavirne naamallaan. C'moon! Oot aikuinen ny. Käyttäydy sen mukaan!

Thomas oli ihan outo, melkein oma itsensä, mutta jokin käytöksessä oli pielessä. Mä yritin keskittyä Effiin, mutta ajatus seurasi mun perässä, kuin vihainen ampiainen. Effi protestoi ja tunki sisälle jatkuvasti, yhdessä vaiheessa en meinannut saada sitä enää liikkeelle, kun se oli päättänyt pysähtyä kentän keskelle.
Siirsin tamman käyntiin ja pysäytin, kävelisin loppukäynnit maastakäsin ennemmin, kuin pilaisin hevosen lopullisesti.

Thomaksen kysymys sai mut lopulta nostamaan katseeni kentän pohjasta veljeksiin. Talutin Effin miesten luokse ja pysähdyin aidan toiselle puolelle, katse tiiviisti Thomaksessa. Mä tutkin sen kasvoja ja lopulta pysäköin mun meripihkan väriset silmät miehen vaaleisiin silmiin.

"You okay? You seem somehow...different today?"

Huomasin Sarahilla olevan hieman erimielisyyksiä suunnasta ratsunsa kanssa. Pian nainen kuitenkin laskeutui satulasta ja talutti ratsunsa Thomaksen ja mun luo. Huomasin sen päättäväisen ja varman katseen Sarahin silmissä tämän kohdatessa Thomas suoraan.
"Yeah yeah, I'm fine", veli hymyili puolittain ja kohautti harteitaan.

Me molemmat bruneten kans huomattiin, et Thomaksella oli mielen päällä jotain isompaa, kuin pelkkä leffailta. Mä en kuitenkaan aikonu tenttaa broidiini tällä sekunnilla. Tuskin tenttaisin myöhemminkään. Luojan kiitos, Thomaksen asiat ei kuulunu mulle. Ainakaan kaikki.

Henkäsin terävästi ja vein keskustelun suunnan pois veljestä.
"Well, ootko valmis sen kans ? Effi ainakin näyttää siltä, et nyt ei vaan kiinnosta", naurahdin puolittain. Silmäkulmasta näin Thomaksen vilkaisevan puhelintaan ja kurtistavan kulmiaan.
"Umm, I gotta go. Text me later, okay ?" nuori huikkasi ja kääns selkänsä meille lähtien kohti parkkipaikkaa.

"Sometimes I wonder...", tuhahdin enemmän itsekseni.

Thomaksen vakuuttelu ei tehnyt tehtäväänsä ja mulle jäi jostain syystä levoton olo siitä. Mitä hittoa miehellä oli oikein tekeillä?
"Joo, meistä ei nyt tainnut kumpikaan olla ihan keskittymistuulella", vastasin Jonathanille ja hymyilin miehelle. Kiva, että ainakin toista veljeksistä kiinnosti.

Ja niin Thomas jätti meidät keskenämme, mä jäin valehtelematta tuijottamaan sitä suu raollaan hämmästyksestä.
"Ya verémos", vastasin Thomaksen selälle. Jotenkin mulla ei ollut kovin varma olo siitä, että halusin tekstata miehelle myöhemmin.

"Mikähän hitto sitäkin vaivasi? Mä en oo nähny sitä noin outona, toivottavasti sillä on kaikki hyvin", pohdin ääneen aidan vierelle jääneelle Jonathanille. Mun maha murisi äänekkäästi muistuttaen, ettei ollut saanut taaskaan muuta, kuin kahvia koko päivänä.

Mä en ymmärtänyt sanaakaan Sarahin vieraskielisestä kommentista. Jätin asian kuitenkin sikseen. Jos se olisi ollut jotain oikeasti tärkeää, Sarah olisi varmasti puhunut joko suomea tai englantia.
"Se on Thomas. Nuori miehen alku. Älä kyseenalaista", virnuilin ja vilkaisin Sarahia, jonka maha ilmoitti oman kantansa.

"Eiköhän laiteta poni pakettiin ja mennä johkin syömään, ite voisin ottaa myös hieman murua rinnan alle", ehdotin naiselle. Tuskin Sarah kieltäytyisi ehdotuksesta, eikä veljestänikään ollut naiselle lounasseuraa.

Sarah hoiti tamman kanssa vielä loppuverkat ja yhdessä kaikki kolme vierekkäin, palasimme talliin riisumaan varusteet ratsulta sekä ratsastajalta. Tai no siis, Sarah hoiti itsensä valmiiksi ja mä hieman autoin tamman kanssa.

"Silti se sanoi ensin, että se oli tullut tänne odottamaan mua ja sitten se lähtee pois ilman, että se tulee edes kunnolla tervehtimään", ihmettelin ja tuhahdin. Jos Thomas meinasi useamminkin harrastaa samankaltaista käytöstä, mun pitäisi arvioida uudelleen meidän suhteen laatu.

Jonathanin ehdotus sai mun mahan kurnimaan kahta kovemmin.
"Se oli aika selvä vastaus, eli sopii oikein hyvin", sanoin virnistäen ja koitin änkeä Thomaksen jonnekin suljettuun laatikkoon mun mielessä.

Effin hoidon jälkeen saatiin se vietyä laitumelle ja käveltiin takaisin tallia kohti. Mä olin vaihtanut ratsastuskamat pois ja nyt päälläni oli luottovaatteet - mustat pillifarkut ja musta t-paita.
"Mitäs me tehdään ruoan suhteen? Mennäänkö pizzalle vaikka?"