Kuka pelkää mustaa miestä? (Off)

"Joo se oli suoranaista teurastamista. Tai siis onhan Eela yhtenä palana ja hengissä, veikkaan että broidi kärsi isomman kolauksen egoonsa" virnuilin. Lotta heitti liinan päästä mulle ohjeita ja ihan kuten alusta asti, otin kaikki neuvot vastaan mahollisimman tarkkaan ja hyvin. Vähän väliä tajusin korjaa istuntaa ja yritin vilkuilla maneesin peilistä, miltä ryhti näytti.

"Sähän näytät jo melkein kouluratsastajalta." Naurahdin Jonathanille. "Haluutko kokeilla laukkaa?"

Mielestäni olid hyvä ajatus, jos Jonathabn kokeilisi myös laukkaamista Mustiksella. Toki orin laukka osasi välillä olla hankala istua, mutta en uskonut Jonathanilla mitään hätää, kunhan hän ei innostuisi halailemaan oria jaloillaan.

Nauroin Lotan kommentille mun keikunnasta satulassa. Jotenki mulla oli niin erilainen fiilis kouluhevosen selässä ku mitä Eelan satulassa. En olis uskonu lajin vaihdolla olevan näin isoo eroo.

"Oh do I ?!" vastasin innostuneena. Tähän kohtaa muistin Lotan kommentin mun pohkeista orin kylkiä vasten ja naisen kannustaessa oria laukkaan, avitin hieman painoavuilla, kuitenki pitäen huolen mun raajojen pitämisestä kurissa. En todellakaan halunnu orin ajattelevan mun olevan joku hullu, joka nyt vaan sattumoisin omistajan päähänpistona oli päässy satulaan.

"Sehän näyttää ihan kivalta! Muista kuitenkin, että oot nyt kouluratsun selässä ja koulusatulassa." Hymyilin Jonathanille, joka näytti siltä, että voisi hetkenä minä hyvänsä nousta kevyeeseen istuntaan.

Jonathanin saatua istuntansa kohdilleen onnistuin vilkaisemaan kelloa. Puolen tunnin lupaamani liinatunti alkoi pikkuhiljaa lähentyä loppua.
"Ja hei, mä tiiän tasan tarkkaan, kuinka kiva on liimata takamus pehmeään koulupenkkiin, ainakin sen jälkeen kun on vetänyt kunnon kouluväännön estesatulassa, mutta munkin pitäisi vielä ehtiä treenaamaan." naureskelin miehelle, jonka toivoin ymmärtävän ilmaisuni kuitenkin lähinnä vitsiksi.

Lotta heitti kiertoilmasulla ilmotuksen testiajon päättymisestä. Varovaisilla, mut päättäväisil pidätteil hidastin orin ravin kautta käyntiin ja pysähdyksiin. Taputin oria kaulalle ja irrotin jalat jalustimista.

Laskeutuminen alas tuntu ku olis tullu kahen tai jopa kolmen metrin pudotuksen satulasta maneesin pohjalle. Mustis oli iso ja hieno ori. Ihan erilainen kuin Eela, mut yllätyin erittäin positiivisesti siitä, miten hyvin mä ite olin suhteessa pärjänny.
"Kiitos, Lotta. For real" hymyilin naiselle ystävällisesti tämän tullessa luoksemme.

"Ei mitään. Pitää sitä välillä muutkin päästää tämmösen pelin selkään, ettei se aivan muhun turru." Hymyilin mieheltä ja otin ohjat käsiini.

"Jos oot menossa suoraan talliin, niin viittitkö viedä nää juoksutuskamat samalla? Mulla on muistin varassa ne kuitenki unohtuisi tänne..." Pyysin mieheltä, kun irrotin juoksutusliinaa.

"Sure." Nainen irrotti liinan ja ojens sen mulle. Ripeästi paketoin sen siistiin nippuun ja heitin olalle. Noi kaks oli kyl todella hyvännäkönen parivaljakko.
"Ootan innolla taas teijän näkemistä Cupissa" sanoin naiselle.

Kiitin vielä kerran ja lähdin kohti maneesia juoksutusliina olalla. Vielä tässäkin vaiheessa mä mietin mihin mä oikee jalkani tallaisin maneesilla. Lotasta sais todella vakuuttavan (ja vaativan) opettajan jos punapää ikinä sille tielle lähtee.

"Kiitos. Mäkin ootan sun radan näkemistä!" sanoin Jonathanille.

Mies kiitteli vielä kertaalleen ja suuntasi kohti tallia ja itse jäin tarkistamaan ja säätämään orin varusteita omaa ratsastustani varten.

/ THE END