Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Rakas päiväkirja...

Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 10.10.17 11:39

Ellien spin off -tarinoita

<3
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 10.10.17 11:41

Jonathan, please forgive me

Olin pilannut kaiken.

Se ajatus oli ensimmäisenä mun mielessä kun heräsin yksin omasta sängystäni jyskyttävään päänsärkyyn ja kuvotukseen. Epämääräiset muistikuvat eilisillasta ja tanssilattiasta vyöryivät mun mieleen kuin höyryveturi ja jyräsivät mut alleen. Mua oksetti, ja samassa huomasin kompuroivani kylpyhuoneeseen ja kumartuvani vessanpytyn ylle. Sen jälkeen mä kömmin takaisin sänkyyn, lämpimän untuvapeitteen alle. En todellakaan ollut vielä valmis heräämään tähän päivään.

* * * * *

Kello näytti kahta, eikä mulla ollut yhtään parempi fiilis kuin aamulla. Vääntäydyin ylös sängystä viileään suihkuun. Toivoin veden huuhtelevan pois kaikki muistikuvat eilisestä. Olinko mä tosiaan ollut niin humalassa vai oliko mun juomaan laitettu jotain muutakin kuin alkoholia? Muistaakseni ilta kulki jotakuinkin niin, että menimme Jonnyn kanssa tanssimaan, mutta punapäällä kesti jonkun aikaa saada tanssivaihteensa päälle. Nyt selvinpäin ajatellen Jonnyn tanssitaidot kohentuivat hämmästyttävän paljon lyhyessä ajassa. En millään saanut päähäni, missä välissä Jonny oli muuttunut Mikaeliksi. Olin kuitenkin varma, ettei Jonny antaisi ikinä anteeksi, että mulla meni jälleen kerran miehet sekaisin. Ehkä mun pitäisi hankkia silmälasit.

Kietouduin pehmeään kylpytakkiin ja hoipuin edelleen huonvointisena keittiöön keittämään kahvia. Kävelin kuin zombie ja vasta pisaroiden osuessa keittiön tasoon huomasin itkeväni. Pyyhin kyyneleitä kylpytakin hihaani ja laskin hanasta lasin kylmää vettä. Halusin kuumeisesti puhua Jonnylle. Selittää, pyytää anteeksi, mitä tahansa, mutta en uskonut miehen haluavan nähdä mua vähään aikaan. Olo oli yksinäinen ja hetken aikaa mieleni teki ajaa vanhemmilleni käymään ja itkeä äitini olkapäätä vasten. Sitten mä muistin, että en ollut puhunut yksityisasioistani vanhemmilleni ala-asteaikojen jälkeen, enkä aloittaisi nytkään. Ainut, kenelle voisin tällä hetkellä vuodattaa sydäntäni olisi Riepu, mutta en uskaltaisi mennä tallille kuin vasta illalla, jos silloinkaan. Ehkä mun pitäisi lähteä maanpakoon tai jotain.

Makasin sohvalla hengittäen syvään. Sohvapöydällä lojui puolikas kupillinen haaleaa kahvia. Olin kirjoittanut tekstiviestiluonnoksen puhelimeni muistioon jo viisi kertaa. En vain löytänyt sanoja sille, mitä halusin sanoa. En edes tiennyt, oliko minun mahdollista keksiä mitään, millä korjata tilanne. Juuri nyt mieleni täytti epätoivo. Palasin takaisin luonnokseen.

'Mä oon niin pahoillani. Tiedän, ettet sä varmaan halua kuulla musta mitään just nyt, tai ikinä, mutta haluun vaan sanoa, että mun ei ollut tarkoitus satuttaa sua. Tiedän, ettei tää oo mikään validi puolustus, mutta mä olin ihan sekaisin enkä tajunnut mitä tein, enkä mä oikeastaan edes muista. Tiedän vaan, että satutin sua.

Jonathan, please forgive me'
Send.



Viimeinen muokkaaja, Ellie pvm 12.10.17 23:59, muokattu 1 kertaa
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 12.10.17 22:55

Torstai-illan tuskaa

Rojahdin istumaan eteisen lattialle seinään nojaten. Lihakseni huusivat väsymyksestä ja mieleni oli turta. Kyyneleet olivat loppuneet aikaa sitten, mutta olotila tuntui sitäkin pahemmalta. Melkein toivoin, että olisin kyennyt vielä itkemään. En tiennyt uskoako Jonnaa vai ei. Toisaalta nainen oli äärimmäisen epäluotettava ja kiero, mutta Jonny oli kuitenkin paljastanut totuuden minusta ja Mikaelista. En saanut päästäni pois mielikuvaa brunetesta ja punapäästä suutelemassa.

Kesti puoli tuntia ennen kuin sain itseni ylös eteisen lattialta. Suunnistin suoraan kuumaan suihkuun. Hiljalleen kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä ja kuuma vesi valui pitkin selkääni. Halusin vain hautautua peittojen alle ja nukkua ainakin seuraavan viikon. Lauantaina olisi kuitenkin kisat, joita en jättäisi väliin missään tapauksessa. Tuska viilsi rintaani, kun ajattelin kisapäivää. Jonny oli lupautunut tulla kuskiksi, enkä mä tiennyt olinko valmis kohtaamaan punapäätä vielä. En kuitenkaan antaisi sen pilata kisasuorituksiamme.

Suihku venyi naurettavan pitkäksi, mutta lopulta en voinut enää valuttaa vettä. Käärin kosteat hiukseni pyyhkeen sisään ja vedin päälleni kylpytakin. Silmäni olivat edelleen punaiset itkemisestä. Toivoin, että minulla olisi joku jolle soittaa. Joku, jolle kertoa vastoinkäymisistäni. Mieleni muistutti, että minulla oli Jonny, mutta entä jos ongelmat koskivat juuri kyseistä punapäätä? En voinut tähän aikaan mennä itkemään Riepunkaan kaulaan. En voinut kuin ryömiä peiton alle ja yrittää nukahtaa.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 13.11.17 17:11

12.11.2017

Istuin parvekkeellani vilttiin kääriytyneenä, tuijottaen lasittuneella katseella puita, jotka olivat tiputtaneet lehtensä jo hyvän aikaa sitten. Maailma tuntui viime päivinä murenevan palasiksi jokaisella elämän osa-alueella - minä sen mukana. Olin treenannut lähes hullun lailla Riepun kanssa Kalla-CUP:in toisiin osakilpailuihin, minkä takia pettymys vyöryi voimakkaana ylitseni kuin hyöyaslto, kun epäonnistuimme lähes täydellisesti jokaisessa luokassa. Jatkot olivat kuluneet kuin sumussa, joka johtui todennäköisesti siitä, että olin tankannut itseeni lasikaupalla sampanjaa turruttaakseni mieleni. En kyennyt ymmärtämään, miten kaikki olikaan voinut mennä niin pieleen kisapäivänä. Kaikista pahimmalta tuntui se, että Jonathan, joka ei normaalisti ollut läheskään yhtä hyvä ratsastaja kuin minä, oli sijoittunut reilusti paremmin. En voinut edes vilkaista miestä tuntematta itseäni surkeaksi.

Ja koska ilmeisesti täydellinen epäonnistuminen syksyn lähestulkoon tärkeimmistä kisoista ei ollut vielä tarpeeksi, rakas poikaystäväni koki tarpeelliseksi nöyryyttää minua vielä lisää, jakamalla sängyn toisen naisen kanssa. Enkö minä muka riittänyt, enkö ollut tarpeeksi? Pitikö Jonathan minua niin itsestäänselvyytenä, että kuvitteli voivansa flirttailla toisen naisten kanssa, ja sitten kertoa siitä minulle, kuin se ei merkitsisi mitään. En hetkeen ollut tuntenut itseäni yhtä surkeaksi. Puristin vilttiä tiukemmin ympärilleni ja annoin yksinäisen kyyneleen valua poskeani pitkin. Olin väsynyt itkemään joka ilta. Olin vältellyt itkemistä julkisesti, sillä halusin olla vahva. Mutta en ollut vahva, en oikeasti.

Tallille lähteminen tuntui raskaalta, sillä en jaksanut kohdata ihmisiä ja vääntää kasvoilleni teksistua hymyä. Halusin kuitenkin edelleen kehittyä ja jatkossa suoriutua edes vähän paremmin, joten jatkoin tallilla käymistä yhtä usein kuin aiemminkin. Yritin vain vältellä muita ihmisiä parhaani mukaan. Yllättävää kyllä, olin tutustunut vastoinkäymisieni myötä paremmin muun muassa Verneriin ja Amandaan, joka tuntui yllättäen sympatisoivan sydänsurujeni suhteen. Jonny ei tuntunut edes yrittävän korjata välejämme kovinkaan suurella panostuksella, ehkä punapää halusi päästä minusta jo eroon. Ilma ulkona viileni ja tunsin hytiseväni viltistä huolimatta. Huokaisen nousin ylös parvekkeen sohvalta ja palasin takaisin sisälle.

Tunsin iseni yksinäiseksi Kallassa. Vanhat ystäväni yläasteelta ja lukiosta olivat lähes kaikki lähteneet opiskelemaan muualle. Ei ollut helppoa tutustua uusiin ihmisiin pienessä kylässä, kun kaikki tuntuivat tuntevan toisensa jo ennestään. Ennen Auburnia halusin epätoivoisesti muuttaa muualle asumaan, edes Helsinkiin. Tuntui epäreilulta, että vanhempani halusivat pitää minut Kallassa, eivätkä silti tuntuneet usein edes muistavan, että heillä oli tytär. Turhautuminen leimahti liekkiin sisälläni ja pyyhkäisin ruokapöydällä olevan viinilasin alas. Kirkas kristalli särkyi tuhansiksi pieniksi palasiksi läikyttäen viinin ympäri lattiaa. Vaalea matto värjäytyi verenpunaiseksi.

Lasinsirpaleet ja punainen tahra matossa odottivat minua vielä seuraavana aamunakin.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 14.11.17 6:16

12.11.2017 - II

Jonathan oli soittanut ovikelloa ja seissyt oveni takana ilmeisesti vaikka miten kauan, mutten ollut saanut avattua ovea. Kuuntelin vain ovikellon terävää ääntä, toivoen, ettei se soisi enää uudestaan. Tuijotin viestiä puhelimessani tietämättä, mitä ajatella siitä. Viestin selitys kuulosti ihan mahdolliselta, enkä oikeastaan edes ajatellut punapään valehtelevan. Kysehän ei edes ollut siitä, uskoinko tarinan pitävän paikkaansa, vaan siitä, miten paha olo minulla oli ollut tapahtuneen jälkeen. Asetin puhelimeni sohvapöydälle ja poimin sen takaisin käteeni hetkeä myöhemmin.

Kirjoitin vastauksen, ja pyyhin sitten koko viestikentän tyhjäksi. Kirjoitin uuden, mutta sekään ei ollut tarpeeksi hyvä. En yksinkertaisesti saanut omista ajatuksistani sen vertaa selvää, että olisin kyennyt kirjoittamaan Jonnylle vastaukseksi jotain muuta kuin haista paska.

'Musta vain tuntuu niin pahalta, kun sä kerroit siitä mulle kuin se olisi ihan normaalia, että parisuhteessa nukutaan toisten naisten vieressä tyttöystävän ollessa poissa. En tiedä mikä on sun käsitys parisuhteesta, mutta mun on ainakin vähän erilainen. Vai tuntuisko susta kivalta, jos kutsuisin muita miehiä tänne yöksi, mun sänkyyn? Tai olisit voinut edes kysyä lupaa, ilmoittaa etukäteen. Mutta en mä kai sitten merkitse sulle niin paljon.'

En koskaan lähettänyt viestiin vastausta.

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 17.11.17 12:23

Kaikki okei

Heräsin aamulla tunteeseen, kuin joku takoisi vasralla kalloani sisältäpäin. Nopea vilkaisu ikkunaan kertoi, ettei kello olisi paljon, sillä ulkona oli vielä pilkkopimeää. Jonathanin lepäsi tasaisesti hengittäen vieressäni, toinen käsi ympärilleni kietoutuneena. Varovasti pujottauduin käden alta pois ja laskeuduin alas sängyltä. Nukkuva ruskeahiuksinen mies sai suunpieleni kaartumaan hymyyn. Muistikuvani eilisillalta olivat melko hatarat, mutta mies oli pahoitellut käytöstään jo riittävästi, enkä jaksanut enää vihoitella tälle.  

Kävelin hitaasti keittiöön etsimään särkylääkettä. Saatuani pienen tabletin nieltyä ja juotua lasillisen vettä vatsani olisi halunnut palauttaa kaiken sisältönsä takaisin ylös. Nojauduin tiskipöytään vetämään muutaman kerran henkeä ja yritin olla oksentamatta. Tuskaisimman pahan olon mentyä ohi ladoin kahvinkeittimen täyteen ja napsautin sen päälle. Laitteen poristessa hiljaa päätin ottaa nopean suihkun, sillä olin yllätys yllätys nukkunut jälleen kerran meikit päällä.

Jonny ei ollut vieläkään herännyt tullessani suihkusta kylpytakkiin kääriytyneenä takaisin keittiöön, joten ajattelin yllättää miehen aamiaisella, mikäli tämä kykenisi ylipäätään syömään mitään. Itselläni ei ainakaan ollut lainkaan nälkä, ja tuskin mikään kiinteä olisi sisälläni pysynytkään. Tein muutaman voileivän, viipaloin pari omenaa ja kaadoin kahteen kuppiin kahvia. Juuri sopivalla hetkellä makuuhuoneesta kuului peittojen kahinaa ja pian Jonnyn unelias pää kurkisti oven raosta.
"Tuoksuuko täällä kahvi?" ruskeahiuksinen kysyi astellessaan boksereissaan lähemmäs. Hymyilin miehelle.
"Huomenta vaan sullekin", hymähdin ja halasin miestä, antaen suukon tämän poskelle. "Mä tein aamiaista."

"Ollaanko me nyt siis okei?" Jonny kysyi siemaisten kahvia valkoisesta kupista. Istuimme keittiön pöydän ääressä, aamiainen levitettynä kutsuvasti esille. Tyydyin juomaan itse pelkkää kahvia ja nakertamaan omenaviipaletta.
"Joo, ollaan kai. Kunhan tästä lähtien mä oon ainut, joka sun vieressä nukkuu", sanoin päättäväisesti ja virnistin sitten.
"Tottakai, rakas", mies vakuutti, kumartuen suutelemaan minua pöydän yli.

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 12.12.17 8:08

01.12.2017 – Mäkin sua

Vaaleahiuksisen nuoren naisen kasvot sulivat hymyyn ja pyyhkivät tämän mielestä viimeisimmätkin ärtymyksen rippeet miehen lausuessa ne kolme pientä sanaa niin vilpittömästi, kuin vain joku sanoa saattoi. Ellie pysäytti Riepun keskelle lumista tietä ja käänsi katseensa Jonathaniin.
”Niin mäkin sua.”
Suuria lumihiutaleita leijui hitaasti taivaalta, kuin hidastettuna.


Olohuoneen lampun pehmeä valo loi romanttisen tunnelman pimeään aamuun. Sohvapöydällä oli kaksi puoliksi juotua valkoista kahvimukia sekä tyhjät jugurttikulhot, jotka oli kaavittu tyhjiksi turhan aikaisesta herätyksestä huolimatta. Vaaleat hiukset lepäsivät avoimina pitkin valkoista sohvaa, Jonathanin silittäessä niitä hajamielisesti. Ellie tunsi olonsa onnilliseksi – paljon onnellisemmaksi kuin pitkään aikaan. Nainen kohottautui istumaan miehen sylissä, tämän painaessa suukon blondin huulille. Jonathan ähkäisi, kuin kivusta ja yritti peittää irvistystään Ellien huulia vasten, mutta blondi oli vetäytynyt jo kauemmaksi.

”Onko sun selkä vielä noin kipeä?” Ellie kysyi huolestuneena ja vähän vihaisena. Miksi ihmeessä miehet olivat niin jääräpäisiä, eivätkä voineet mennä ajoissa lääkäriin? Jonnylle olisi luvassa vielä ratsastuskieltoa tuota menoa.
”No joo, on se vähän. Ei kovin paha”, Jonny irvisti, mutta jostain syystä Ellie vaistosi, ettei mies puhunut täysin totta.
”Sun pitäisi mennä lääkäriin, ihan oikeasti”, blondi sanoi päättäväisenä suunpielien mutristuessa aavistuksen. Jonathan mutisi jotain myötävän vastauksen kaltaista, mutta Ellie ei ollut lainkaan vakuuttunut.

”Eikai sun pidä jo lähteä?” Ellie huokaisi yrittäen vedota Jonathaniin mahdollisimman suloisella koiranpentuilmeellä. Vaikka eihän se tietenkään mitään auttaisi. Isabella tuskin heltyisi, vaikka Jonny käyttäisi myöhästymisen syynään sataa suloista koiranpentua, ja tottakai Ellie halusi, että hänen poikaystävällään olisi työpaikka vielä jatkossakin. Ehkä hänen itsensäkin pitäisi hankkia jossain vaiheessa sellainen.

”Mä en uskalla myöhästyä”, Jonathan virnisti ja painoi viimeisen suukon hyvästiksi tyttöystävänsä huulille. ”Tuutko sä tallille tänään?”
”Joo, vähän myöhemmin. Tää kuudelta herääminen ei oo yhtään mun juttu”, vaaleaverikkö irvisti. ”Mutta ehkä sitten, kun sun tallivuoro on loppu. Voidaan mennä ratsastamaan yhdessä. Tai siis mä voin, sä saat korkeintaan tulla katsomaan mun treenejä, ennen kuin saat käytyä siellä lääkärissä.”
Jonathan vilkaisi Ellietä haastavasti, mutta pyöräytti sitten silmiään lannistuneena. Tälle naiselle ei kaiketi sanottu helposti ei.

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 19.08.18 18:13

18.8.2018 - Matin rouge

C’etait un beau jour. Le soleil brillait et Ellie pouvait entenrde les oiseaux chanter. C’etait long temps que elle se si tôt reveiller, mais il y avait quelque chose de magique au tôt les matins. Ellie a couru le long du centre-ville et a écouté le musique avec des écouteurs. Après la course, Ellie pourrait aller á l'étable et faire du cheval. Rien de trop parce que Riepu avait passé une semaine lourde, après tout.

Après quelques kilomètres, Ellie est rentrée chez elle et elle se douché rapidement. Il était environ huit heures quand elle commença à préparer le petit-déjeuner. Une café au lait, porridge au myrtille et pain du chocolat, qui avait était le favori d'Ellie depuis sa voyage á Paris. Elle a decidé manger au balcon parce que le beau temps et que ça allait bientôt arriver en automne.

Mais avant elle a eu le temps de déguster la nourriture, Ellie a connu la douleur brusque. Le couteau s’est échappé de sa main et a laissé une méchante blessure. Le sang coulait sur le sol et Ellie se hâta de trouver quelque chose pour arrêter le saignement. Heureusement, elle a réussi à arrêter le saignement et il n'y a pas eu de véritable urgence.

Ce n'est pas ma journée, pensa Ellie.

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 20.08.18 10:25

Unelmien poni(ko)
heinäkuu 2009

“Mutta kultapieni, tuo poni on aivan yhtä kiva”, Ellien äiti yritti rauhoitella tytärtään ja osoitti ruunikkoa russponia, jonka harjasta pisti esiin heinänkorsia. Vaaleahiuksinen tyttö oli kuitenkin iskenyt silmänsä jo puhtaanvalkeaan poniin ja katsoi äitiään tuimana kädet lanteilla, päätään pudistaen.
“Mä haluan mennä tuolla valkoisella ponilla”, Ellie sanoi sellaisella äänensävyllä, joka ei jättänyt sijaa neuvotteluille. Nainen huokaisi ja lähti kävelemään kohti ratsastuksenopettajaa.

Ellie katseli haltioituneena ponia, joka seisoi tarhassaan. Se ei näyttänyt erityisen ylväältä nuokkuessaan silmät puoliummessa, mutta nuoren tytön mielestä se oli upein poni koko tallilla. Mikään muu hevonen ei ollut yhtä valkoinen, yhtä tuuheaharjainen tai yhtä suloinen. Se näytti kuin satukirjojen ratsulta, prinsessan hevoselta. Siksi Ellie halusi ratsastaa juuri sillä.

“Hyvä on, otetaan se sisälle”, nainen huokaisi ja ojensi riimunnarua tyttärelleen. Ellie nappasi punaisen narun ja pujahti muitta mutkitta aitaukseen. Valkoinen poni käänsi korvansa kohti tyttöä, muttei liikahtanut paikaltaan. Vaaleaverikkö keräsi maasta nyrkillisen ruohoa ja ojensi ne ponille, joka otti lahjukset varovasti mutta mielellään. Poni tosiaan taisi olla ainakin kiltti. Se lähti seuraamaan pientä tyttöä hitaasti, laiskoin askelin.

Elliellä ei ollut kiire. Hän olisi voinut harjata ponia vaikka maailman tappiin asti. Pieni tyttö kiillotti tomerana valkoista karvaa aina niin pitkään, kunnes häntä kehotettiin aloittamaan ponin varustaminen - pitihän sitä tunnillekin ehtiä! Vaikka poni oli pieni, tuntui sen satula painavan ainakin tuhat kiloa. Valkoiset korvat kääntyivät luimuun satulan laskeutuessa selkään ja Ellie rypisti kulmiaan. Oliko poni sittenkin vihainen?

Suitsienkaan laitto ei käynyt aivan niin käden käänteessä, kuin Ellie oli unelmissaan haaveillut. Pieni turpa nousi korkealle tytön ulottumattomiin. Ellie ei kuitenkaan luovuttanut, vaan tavoitteli päätä niin kauan, kunnes sai lopulta pujotettua suitset ponin päähän. Hän ei ollut yhtäkkiä lainkaan varma siitä, oliko kimo täydellinen unelmien poni.

Selkään päästyään vaaleaverikön kasvoille oli kohonnut jälleen se sama tyytyväinen hymy. Ellie kannusti ponin liikkeelle, mutta se ei liikkunutkaan mihinkään. Toinen napakka pyyntö pohkeilla, ei reaktiota. Vasta kolmannella kerralla se suostui ottamaan askeleen eteenpäin ja lähtemään hitaasti kohti uraa. Pienet kulmakarvat painuivat jälleen aavistuksen. Mitäköhän tunnista mahtaisi tulla?

“Enemmän pohjetta sen kanssa, Ellie”, ratsastuksenopettaja kannusti. Valkoinen poni kulki hitaasti, kuin se olisi yrittänyt nukkua samalla. Se hidasti ravista jatkuvasti käyntiin, eikä Ellie saanut sitä kulkemaan millään reippaassa tahdissa. Tyttö vilkaisi toiselle puolelle kenttää, jossa sinipaitainen tyttö ratsasti sillä takkuisella ruskealla ponilla, jota Ellie ei ollut halunnut. Se poni kulki reippaasti ja innokkaasti eteenpäin, ratsastajan hymyillessä leveästi.

Ellie oli kateellinen ja vihainen. Hänen olisi pitänyt ratsastaa tuolla reippaalla ruskealla ponilla, ei tällä typerällä valkoisella. Unelmien poni oli muuttunut tylsäksi ja laiskaksi lihapullaksi, jota hän ei enää halunnut.

“Mutta sinähän pyysit saavasi mennä juuri sillä ponilla”, Ellien äiti totesi närkästyneenä, kun he kävelivät tunnin jälkeen autolle.
“Se ei ollutkaan kiva”, tyttö valitti potkaisten tiellä olevaa irtokiveä. Ratsastustunti oli ollut kamala.
“Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää”, äiti muistutti.

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 24.08.18 10:30

Addiktioita

Olin kaatanut itselleni lasillisen viiniä ja kiikuttanut sen sekä juuri saamani paketin makuuhuoneeseeni peilipöydälle. Siitä oli tullut kuin ihana rutiini, pakettien avaamisesta. Nettishoppailuni tuntui lähteneen lähes käsistä ja kulutin rahaa lähes huomaamattani. Tämäkin paketti oli maksanut lähes kolmesataa euroa, mikä oli oikeastaan naurettava hinta sen sisältöön nähden. Siemaisin valkoviiniä. Se oli hyvää, puolikuivaa ja raikasta.

Avasin huolellisesti pakatun laatikon, josta paljastui kolme mustaa, pienikokoista laatikkoa. Jokaista niistä koristi kultaisella tekstillä ‘Louboutin’. Avasin varovasti jokaisen laatikon, ne olivat juuri niin upeita kuin olin ajatellutkin. Tyylilleen uskollisesti sisältä punaisiin rasioihin oli pakattu kolme kultaista huulipunaa, jotka kuin huusivat päästä esille kokoelmaani. Huulipunat näyttivät kuin pieniltä aseilta toisen pään ollessa terävä piikki. Kohotin viinilasin jälleen huulilleni.

Avattuani ja testattuani jokaista sävyä - jotka muuten erosivat toisistaan vain hienoisella sävyerolla - asettelin ne roikkumaan sievästi kultaisista nauhoistaan seinälle. Taas kolme uutta huulipunaa kokoelmaani, joka oli paisunut viimeisen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Huulipuna vain sattui olemaan yksi naisellisimmista asioista jonka tiesin ja milloin tahansa tarvitsinkaan boostia itsevarmuudelleni, tarvitsi minun vain sipaista kerros tulipunaista väriä huuliini.

En ikinä saisi kaikkia puniani käytettyä loppuun, en lähellekään, enkä varmaan tarvitsisi niin montaa kappaletta samansävyisiä kiiltoja, mutta en silti luopuisi ainoastakaan. Siinä missä joku keräsi postimerkkejä, minä huulipunia. Ja noh, kaikenlaisia muitakin meikkejä.

Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 01.03.20 19:03

Kuka, mitä, milloin? - Juoruilua viinilasin ääressä
perjantaina  28/02/2020

Kirjoitettu yhdessä @Sarah R. kanssa

”Tottakai… Aivan… Ehdottomasti…”, vaaleaverikkö lateli tympääntyneenä puhelimeen pyöritellessään hiussuortuvaa sormensa ympärille. Hän ei millään olisi jaksanut kuunnella rasittavan asiakkaan niuhotusta siitä, minkälainen brändin seuraavasta somejulkaisusta pitäisi kirjain kirjaimelta tulla. Ellie halusi käyttää edes jonkin verran omaa luovuuttaan. Jos kaikki kerran oli määrätty jo valmiiksi viimeistä pilkkua myöten, mihin häntä muka edes tarvittiin? Tekisivät itse julkaisunsa.

Ellie sulki puhelun ja puuskahti äänekkäästi. Hän kaipaisi nyt piristystä. Vaaleaverikön mieleen ilmestyi yksi ainut nimi, joka sai hänet joka ikinen kerta paremmalle tuulelle, ja jonka kanssa ei ikinä tullut tylsää.

19:43 Ellie // Ehtisitkö tulla käymään? Mulla on viiniä.

Ellie näpytteli nopean viestin Sarahille ja jätti puhelimen sohvapöydälle odottamaan vastausta. Sillä välin vaaleaverikkö kipaisi keittiöstä viinipullon, jonka avasi ikään kuin jo varmuuden vuoksi. Voisihan hän joka tapauksessa ottaa lasillisen, vaikka Sarah ei ehtisikään paikalle. Ehkä hän jopa oikein tylsistyessään poikkeaisi käymään Krouvissa. Ellie pudisteli ajatuksen pois päästään. Ei hän sentään niin alas vajoaisi.

Sarah oli tullut juuri suihkusta, kun Ellien viesti kilahti naisen puhelimeen.

19:44 Sarah // Oon jo tulossa.

Viestistä ei kuitenkaan kulunut puolta tuntiakaan, kun kosteita hiuksiaan harova Reyes seisoi tutun ulko-oven luona. Pakkanen oli yrittänyt tarttua niihin piposta huolimatta, onneksi koppareiset suortuvat olivat ehtineet jo sulaa hissimatkan aikana. Ovikellon äänestä kului vain sekunteja siihen, että ovi avautui narahtaen ja porraskäytävässä kaikui hetken iloista naurua ja tervehdyksiä. Ovi sulki äänet taakseen jättäen hiljaisuuden jälkeensä.

"Sori, mulla on hiukset vielä märät, en ehtinyt kuivata niitä suihkun jäljiltä. Mitäs uutta?" Sarah henkäisi ja istui sohvalle yrittäen olla nojaamatta valkoiseen nahkasohvaan kiharoille kuivuvilla hiuksillaan.

Ellie oli hyvillään ysätävänsä pikaisesta saapumsiesta paikalle ja ojensi tälle viinilasin, johon oli kaadettu vähän tavallista reippaammalla kädellä. Valkoviinipulloa hän ei ollut vaivautunut viemään takaisin jääkaappiin, sillä he joisivat sen kuitenkin tyhjäksi ennen kuin se ehtisi lämmetä.

“Ei juuri mitään uutta, ja sehän tässä onkin ongelmana”, Ellie puuskahti istuessaan Sarahin viereen sohvalle. “Olisi vaikka edes joku uusi mies, mutta ei. Onko sulla?”
Ellie virnisti kysymyksen jälkeen. Sarahin mieskuviot olivat tunnetusti paljon mielenkiintoisempia kuin Ellien, jonka mieskontaktit olivat lähiaikoina rajoittuneet keski-ikäsiin asiakkaisiin, jotka olivat kaikkea muuta kuin komeita.
Sarah irvisti viinilasiaan vasten, tietäen, ettei pystyisi kiertämään niin suoraa kysymystä ystävänsä tarkkaavaisen katseen alla.

Huokaus ennusteli salaisuuksien julkituomista vielä selvemmin.
"No siis…" brunette aloitti pohtien menisikö suoraan asian ytimeen vai kiertelisikö hetken. Ellie saisi kyllä puristettua hänestä kaiken irti, se ei ollut muuta kuin faktatieto.

"Mä olen ehkä vähän, pikkiriikkisen tapaillut yhtä miestä hetken aikaa", Sarah kertoi hymyillen sitten sillä tavoin, miten ihmiset tapasivat hymyillä, kun eivät halunneet näyttää liian innostuneilta salaisuudestaan.

“Mitä!? Ketä?” Ellien silmät suurenivat yllättävästä paljastuksesta ja hän suorastaan kihisi uteliaisuudesta. Juoruilu viinilasien äärellä kuului naisen lempiharrastuksiin, erityisesti silloin kun juorut käsittelivät suhdekuvioita.
“Ja miten niin jo hetken aikaa?” Ellie siristi silmiään. Sanapari kuulosti siltä, kuin Sarahilla olisi ollut juttua pidemmän aikaa, mikä ei voisi mitenkään olla mahdollista, sillä olisihan nainen kertonut asiasta Ellielle. Vai olisiko?

"No en kovin kauaa, ei siitä ole...kuin...neljä? kuukautta", Sarah paljasti varautuen joka sanan kohdalla pehmeän, täydellisesti asetellun koristetyynyn lentävän päähänsä. Pahoitteleva irvistys levisi naisen kasvoille.
"Ei se ole mitään vakavaa, oikeasti ennemminkin sellainen, noh, molempia hyödyttävä järjestely."

Sarah viivytteli, sillä Ellie oli joutunut useampaan kertaan todistamaan tallilla itsehillintää koeteltuja hetkiä syyllisen kanssa.

Neljä kuukautta!?” Ellie parahti epäuskoisena. “Ja mä kuulen tästä vasta nyt?” Hän oli aavistuksen loukkaantunut siitä, ettei hänen paras ystävänsä ollut uskoutunut hänelle näin tärkeässä asiassa. Neljä kuukautta oli pitkä aika, varmasti Sarah olisi ehtinyt mainita miehestä Ellielle jossain vaiheessa.

“Friends with benefits, niinkö? No mutta kuka se on, tunnenko mä sen?” Ellie jatkoi uteluaan. Hän halusi kuulla kaikki (tai ehkei ihan kaikkia) yksityiskohdat, sillä Sarah oli sen velkaa salailtuaan suhdetta näin pitkään.

"Joku sellainen", Sarah nyökkäsi ja kulautti sitten ison suullisen viiniä kurkustaan alas. Ei hänkään voinut uskoa, että salaisuus oli pysynyt uteliaassa talliympäristössä niin kauan salaisuutena.

"Mikael Aarnisuo", latina lopulta kertoi tarkkaillen ystävänsä kasvoja paljastuksen myötä.

“Mitä?” Ellie älähti jo ties kuinka monennen kerran keskustelun aikana. “Oikeasti, sekö? Miten mä en ole huomannut mitään?”
Ellie yritti palata mielessään takaisin jokaiseen kertaan, kun he olivat törmänneet Mikaeliin tallilla ja analysoida niitä hetkiä. Oliko hän jättänyt huomiotta jotain selkeitä merkkejä, jotka olisivat kielineet suhteesta?

“Aiotteko te jatkaa samalla linjalla? Voisiko tästä kehittyä jotain vakavampaa? Oletko sä ihastunut? Mistä kaikki alkoi?” Ellie pommitti kysymyksiä Sarahille. Hän halusi ehdottomasti vastauksia.

Sarah tuijotti vähän kauhunsekaisin ilmein ystäväänsä. Ihastunut? Vakavampaa? Hän oli juuri - tajuten, että siitäkin oli jo miltein vuosi - eronnut elämänsä rakkaudesta. Eikö nyt ollut vuoro kokeilla jotain kevyempää, ei niin vakavaa?
“Jos mä jotain opin Thomaksen ja Robertin juoruympyröistä, niin sen, että mun pitää opetella pitämään suuni kiinni paremmin. Ollaan Miken kanssa samoilla linjoilla siitä, ettei haluta tätä mitenkään julkiseen tietoon, koska me ollaan pitämässä vaan hauskaa. Tai ainakin mä olen. Eipä Mikkekään mistään parisuhteista haaveile, toivottavasti?” nainen lopulta vuodatti ja uskalsi sitten jo nojata selkänojaan, toivoen hiustensa kuivuneen jo tarpeeksi.

“Eli ei mitään vakavaa, en mä edes tiedä Mikestä melkein mitään. Paitsi että sen Porschella on ihan mielettömän kiva ajaa”, Sarah jatkoi virnistäen sitten leveästi. Jos hän olisi miettinyt miehen taloudellisia mahdollisuuksia, niistä olisi voinut todella hyötyä. Onneksi nainen ei ollut Miken kanssa tämän lompakon - tai sen enempää luonteenpiirteiden vuoksi.

“Kuulostaa ihan järkevältä ja olen ehdottomasti hauskanpidon puolella”, Ellie kiirehti sanomaan huomatessaan, ettei Sarah tosiaankaan ollut vakavissaan Miken kanssa.
“Ja mä olen vaan kateellinen, olisipa mullakin jotain säpinää joskus. Mutta muista, että sä voit kyllä kertoa mulle ihan mistä tahansa, mä en ikinä juoruaisi sun juttuja eteenpäin.”
Sarah nyökkäsi helpottuneena, tuntien olonsa aavistuksen typeräksi, että oli maalaillut päähänsä niin tuomitsevia mielikuvia jopa parhaasta ystävästään. Aivan turhaan, kuten siinä hetkessä oli todistettu.

Ellie kaatoi tyhjeneviin laseihin lisää viiniä pullosta, jonka pohjalle jäi enää muutaman huikan verran nestettä.
“Ainiin, on mullakin jotain uutta kerrottavaa”, Ellie muisti yhtäkkiä. “Alan treenaamaan Ankalla esteillä, sen kanssa mulla on mahdollisuus edetä ja se on kyllä muutenkin tosi upea.”
Ellie tunsi itsensä etuoikeutetuksi päästessään kokeilemaan Isabellan hienoa kilparatsua. Ja olihan se hauskaa, että Ankka oli Riepun jälkeläinen, se oli jo siitä syystä yksi Ellien suosikkihevosista Auburnissa.
“Eikä! Vähänkö mieletöntä!” Sarah älähti innostuen ystävänsä uutisesta. Hän oli huomannut miten Riepun hypyttämisen loppuminen oli lannistanut Ellien ratsastusintoa ja vaikka toinen olikin kiinnostunut yhä enemmän kouluratsastuksesta, Sarah tiesi, että Ellie oli esteratsastaja henkeen ja vereen.

“Koska sä alat ratsastaa sitä?” Sarah uteli miettien samalla koska Effi raaskisi varsoa oman syyllisensä kilpailutaukoon. Hän tuskin malttoi odottaa, että pääsisi jälleen kirjavan tamman selkään.
“Varmaan ihan lähiaikoina ainakin sileällä. Aion myös käydä kouluvalmennuksissa Riepulla. Ne Ruunaan kisat meni niin hyvin, että ei mun kannata hylätä kouluratsastusta kokonaan”, Ellie tuumi. Odotukset helpossa A:ssa sijoittumisesta eivät olleet olleet korkealla, joten tulokset olivat yllättäneet Ellien täysin. Ehkä he tosiaan olivat Riepun kanssa jo sillä tasolla. Ellie piti ajatuksesta, että hän olisi lahjakas sekä este- että kouluratsastuksessa.

“Ihan superia. Paitsi kohta mun pitää alkaa valmistautua siihen, että sä viet multa sijoitukset nenän edestä”, Sarah nauroi hyväntuulisesti. Eipä häntä haittaisi, vaikka joutuisikin kisailemaan ystäväänsä vastaan kouluradoilla. Ei sellainen pilaisi heidän vahvaa ystävyyttään, vaikka toinen tai molemmat alkaisivatkin enemmänkin kilpailuhenkiseksi.
“Sitten kun mä olen sun nykyisellä tasolla, sä liitelet jo jotain GP liikkeitä”, Ellie virnisti.

“Sä et edes tiedä miten helpottavaa on, että sait väännettyä ton Mikke-asian ulos musta. Musta tuntuu, että olisin ehkä alkanut oireilemaan kohta jotenkin, jos en olisi kertonut jollekin”, nainen henkäisi nautiskellen viinistä. Oli ihanaa, että hän oli löytänyt ystävän Elliestä.
“Hyvä siis, että kutsuin sut viinille”, Ellie hymähti. “Ja saat kyllä tulevaisuudessakin puhua mulle ihan kaikesta.”
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 03.04.20 23:16

Tästäkö alkaa Tie Tähtiin?
perjantaina 03/04/2020
#tietähtiin2020

”Sitten se kehtasi vielä kysyä, että miksi mä käytän hiustenpidennyksiä”, Ellie vaahtosi puhelimeen pieleen menneistä Tindertreffeistään. ”Ja mun hiukset on aidot!”
Puhelun toisessa päässä Sarah kuunteli myötätuntoisena ystävänsä tilitystä karmaisevasta miehestä, jolla ei ollut minkään valtakunnan käytöstapoja. Hyvännäköinen se sentään oli, mutta eikös se ole vähän niin kuin perusoletus, sillä Tinderistä treffiseura valitaan naaman perusteella.

”No, onneksi sun ei tarvitse enää nähdä sitä”, Sarah lohdutti. ”Eikai se vaan asu Kallassa?”
”Ei sentään, Murronmaalla”, Ellie tuhahti kiertäessään valkoviinipullon korkkia auki. Nainen kaatoi lasiin reilun annoksen, joka ei mennyt mihinkään viralliseen mittaan.

”Mutta mitä sulle kuuluu?” vaaleaverikkö kysyi viimein, istahtaen sohvalle viinilasinsa kanssa. Toivottavasti Sarahilla olisi jotain mukavaa kerrottavaa.
”Mä päätin osallistua Tie Tähtiin -kilpailuihin, tiesitkö että ne on taas tulossa?” puhelimesta kuului.
”Ai on vai”, Ellie hymähti kiinnostuneena. ”Milloin ne on? Mäkin haluan osallistua.”

”Ensimmäinen osakilpailu on ylihuomenna”, kertoi Sarah. Ylihuomenna. Ylihuomenna? Kaikessa Kalla CUP huumassa oli koko kilpailusarjan tiedotus mennyt ilmeisesti ohi.
”Oletko tosissasi? Niin pian?” Ellie ähkäisi ja yritti koota ajatuksiaan. ”Eihän tässä ehdi yhtään valmistautua!”
”Kokoajanhan tässä on valmistauduttu, sehän on vain yksi kilpailustartti muiden joukossa”, Sarah tokaisi ja Ellie saattoi kuvitella bruneten suun kohoavan virneeseen.

Nainen oli tietysti oikeassa. Elliekin oli vihdoin pääsemässä hyvään yhteistyöhön Ankan kanssa, joten mitä sen kummempaa valmistautumista he muka tarvitsivat? Sitä paitsi, 120 senttiä tuntui jo rutiinikorkeudelta, mikä sen parempaa, kuin kiertää muutamat ylimääräiset kilpailut. Sehän Elliellä oli tavoitteena – kilpailla.

”Sä oot oikeassa”, Ellie myönsi. ”Aion myös osallistua. Jos siis Isabella antaa luvan.”
Hetkeksi ääneen löytänyt päättäväisyys katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Eihän hän voinut tietää, annettaisiinko hänen lähteä uuteen kilpailusarjaan Ankalla. Vastahan Ellie oli alkanut ratsastamaan tammaa ja Kalla CUP:kin oli juuri käynnistynyt. Toisaalta seuraava osakilpailu olisi vasta kesäkuussa, joten Tie Tähtiin tulisi sopivaan saumaan.

”Menetkö sä Lefalla”, Ellie kysyi ja pyöritteli viinilasia kädessään. Hänestä olisi ollut mukavampaa, jos Sarah olisi voinut olla hänen seuranaan nauttimassa viiniä, mutta brunetella oli kuulemma menoa seuraavana päivänä.

”Joo. Meillä on joukkueessa Nita, Inna ja Robert.” Ellie huomasi Sarahin epäröivä aavistuksen lausuessaan viimeisen nimen. Vaaleaverikön kasvoille levisi virnistys.
”Vai Robert”, Ellie hymähti. Mitäköhän tästä kaikesta oikein vielä seuraisi?
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 04.04.20 18:48

Onnentoivotuksia
lauantaina 04/04/2020
#tietähtiin2020

Äiti: (20:39) [Onnea huomisiin kilpailuihin.]

Vaaleaverikkö tuijotti saapunutta tekstiviestiä epäuskoisena. Äitikö todella oli nähnyt vaivaa kirjoittaakseen viestin, jossa toivotti onnea huomiselle. Ellie oli ainoastaan ohimennen maininnut osakilpailusta, kun äiti oli aamulla soittanut ilmoittaakseen, etteivät he nyt pääsisi hetkeen takaisin Suomeen. Ei hän tosiaankaan ollut olettanut, että sellainen pieni yksityiskohta edes muistuisi naisen mieleen.

Olkiaan kohauttaen hän kuitenkin naputteli lyhyen kiitoksen viestiin, joka oli kuitenkin aiheuttanut pienen lämpöisen tunteen, vaikkei hän halunnutkaan myöntää sitä. Ellie heitti puhelimensa sängylleen ja ryhtyi kaivamaan kisahousuja vaatekaapistaan. Hän veti esiin kolmet valkoiset ratsastushousut ennen kuin löysi ne kaikista mukavimmat ja tyylikkäimmät, jotka hän kelpuutti päällensä huomisiin kilpailuihin. Ei hän oikeastaan edes tiennyt, mitä teki niillä ylimääräisillä kappaleilla, sillä eräätkin niistä olivat tummentuneet polvitaipeista niin, ettei hän taatusti kehtaisi enää kisata niillä.

Sen ajatuksen saattelemana Ellie työnsi housut roskakoriin.

Ellie oli tyytyväinen kyvystään koota Tie Tähtiin -kilpailuihin kohtalaisen hyvätasoinen joukkue näinkin lyhyellä varoitusajalla. Erityisesti Rasmus oli erinomainen vahvistus tiimiin, vaikka Cava kyllä oli aikamoinen villi kortti. Orin menestys esteradoilla oli ollut melko surullista, mutta ehkä Rasmus saisi siitä jotain piileviä kykyjä irti, mikä varmasti yllättäisi Isabellankin.

Toivottavasti myös Ankka olisi hyvässä vireessä huomenna. Tamma oli palautunut yllättävän hyvin varsalomastaan ja oli selvästi tyytyväinen päästessään taas hyppäämään. Ellie oli ainoastaan juoksuttanut kimon kevyesti tänään, sillä se oli ollut torstaina valmennuksessa Isabellan kanssa. Tammaa oli miellyttävä käsitellä myös maastakäsin. Ellie ei ikipäivänä haluaisi hevosta, joka olisi hankala hoitaa. Se olisi aivan liian vaivalloista. Ensimmäisenä mieleen tuli esimerkiksi Fellu, joka kaikesta upeudestaan huolimatta oli sellainen ori, jonka käsittelyä Ellie vältteli viimeiseen asti.

Pitäisi muistaa vielä putsata ratsastussaappaat, laittaa kilpailuasu valmiiksi ja valmistaa tuorepuuro jääkaappiin odottamaan huomisaamua. Herätys oli aikainen ja vaatisi varmasti kahvia kupin jos toisenkin, ennen kuin Ellie selviäisi tallille. Siellä häntä odottaisi Ankka, joka pitäisi harjata huolellisesti, letittää sekä pintelöidä ja pakata kuljetusta varten. Vaikka tekemistä oli paljon, olivat kilpailupäivät kaikessa jännityksessään niin kutkuttavia, ettei Ellie keksinyt juuri mitään parempaa. Hän rakasti kilpailemista.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 05.04.20 17:52

Ei taaskaan ruusuketta
sunnuntaina 05/04/2020
#tietähtiin2020

Ellie katseli tuloslistaa tiukan arvioiva ilme kasvoillaan. Viides sija, ensimmäinen ei-sijoittunut. Suoritus ei ollut täysi pohjanoteeraus, mutta silti uusinnassa pudonnut puomi kaihersi Ellien mielessä. Jos hän vain olisi tehnyt yhden pienen pidätteen sarjan toiselle osalle tultaessa. Ankka oli suoriutunut hyvin perusradalta ja ollut nopea uusinnassa, joten ilman pudotusta heillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet voittoon, siitä Ellie oli varma.

Jalavien muilla esteratsastajilla ei ollut mennyt yhtään sen paremmin. Anton sijoittui jonnekin luokan loppupuolelle, eikä Cavakaan osoittanut lainkaan omaavansa minkäänlaista potentiaalia esteradoille. Ellie piti merkillisenä sitä, että Sokat edes pitivät tallissaan kilpahevosta, joka ei kerta kaikkiaan meinannut suoriutua kilpailuissa. Olisikohan Rasmuksen pitänyt sittenkin valita jokin toinen ratsu? Tätä menoa heidän joukkuetuloksensa jäisi muista kauas taakse. Onneksi Kiia sentään ratsasti hienosti kolmannelle sijalle.

Ellie tunki ratsastusvaatteitaan pesukoneeseen ja rojahti sitten sohvalleen tuijottamaan televisiota, josta tuli vain jokin typerä reality. Pitkä kilpailupäivä oli uuvuttanut naisen, mutta vielä olisi turhan aikaista mennä nukkumaan. Huomenna hän menisi tallille jo heti aamusta. Ankkaa pitäisi varmaan kevyesti liikuttaa, ehkäpä he lähtisivät kävelemään maastoon. Tamma vaikutti sopeutuneen hyvin siihen, että kilpailuja ja treenejä oli nyt tiheämpään tahtiin. Ainakaan se ei ollut vaikuttanut väsyneeltä tai stressaantuneelta. Penna kyllä taatusti älähtäisi, jos hevonen ei voisi hyvin, eikä Ellie halunnut antaa minkäänlaista valittamisen aihetta Vaanilalle. Hän kyllä osasi itsekin hoitaa vuokrahevosensa ehdottoman virheettömästi.

Yhtäkkiä Ellie havahtui puhelimen tärinään. Oliko hän juuri torkahtanut? Vaaleaverikkö vilkaisi puhelimen näyttöä. Eva von Brandt vilkkui ruudulla vaativasti jo toisen kerran kahden päivän sisään. Ei äiti normaalisti näin usein soitellut.

”Hei?” Ellie vastasi kysyvään sävyyn.
”Kultaseni, kuinka kilpailut sujuivat?”
”Ihan hyvin”, hän vastasi lyhyesti, ilman mielenkiintoa alkaa sen suuremmin analysoimaan päivän suoritusta.
”Hyvä, hienoa …”, Eva lausahti kuulostaen siltä, että olisi halunnut lisätä jotain.
”Mitä?” Ellie töksäytti.
”Kuinka niin ’mitä’?”
”Miksi soitit? Mitä asiaa?” Ellie kysyi turhautuneena.
”Halusin vain kysellä tyttäreni kuulumisia”, äiti kuulosti hivenen loukkaantuneelta.

”Mutta, tosiaan… Viitsisitkö käydä kotona hakemassa postin?” kuului lopulta kysymys luurin toisesta päästä. ”Siellä on tärkeitä papereita, tarvitsisin niitä ensi viikolla.”
”Tulihan se sieltä, arvasin”, Ellie älähti voitonriemuisena. Hän oli arvannut, ettei äiti muuten vaan soitellut kysyäkseen kuulumisia – ainakaan näin usein.
”No, niin… Viitsisitkö?”

Ellie pyöräytti silmiään, mutta myöntyi sitten.
”Huomenna. Mutta eikö teillä ole jotain työntekijää, joka käy talolla?” vaaleaverikkö kyseenalaisti.
”On, on, mutta kuten sanoin, ne paperit ovat tärkeitä. Ei niitä voi luottaa työntekijän käsiin.”

Jos ei muuta, ainakin Ellie tunsi olevansa sen verran arvostettu, että äiti luotti ilmeisen tärkeät paperit hänen käsiinsä. Hän ehtisi kyllä käydä noutamassa ne huomenna, kunhan oli käynyt liikuttamassa Ankan.

”Pärjäätkö muuten hyvin? Haluatko, että laitan rahaa tilillesi, nyt kun sinulla on niitä kilpailujakin?” Eva kysyi vielä.
”Vaikka”, Ellie sanoi, vaikka hänellä ei ollut rahatilanteen suhteen huolen häivää. Hän kuitenkin koki ansaitsevansa korvauksen, kun suostui käyttämään aikaansa papereiden postittamiseen.

Puhelu loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja Ellie päätti antaa periksi väsymykselleen ja mennä nukkumaan. Olisi varmaankin vain hyväksi saada edes joskus hyväksyttävä tuntimäärä unta.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 18.04.20 19:46

Ennen auringonnousua
lauantaina 18/04/2020
#tietähtiin2020

Ellie heräsi yllättävän pirteänä lauantain aamuna. Tai jos sitä nyt edes aamuksi saattoi kutsua, sillä kello näytti puoli viittä aamuyöllä. Ellie oli kuitenkin laskenut, että tarvitsisi ainakin puolitoista tuntia aikaa aamutoimiinsa, tunnin hevosen valmisteluun kuljetusta varten ja tunnin ylimääräiseen säheltämiseen kaiken varalta. Siksi hän oli hereillä jo kauan ennen kuin aurinko sarastaisi horisontista.

Aamutoimet koostuivat aamupalasta - kahvia ja tuorepuuroa – sekä viime hetken pakkailuista. Kisavaatteet hän oli pakannut hyvissä ajoin jo monta päivää sitten, mutta hammasharja, meikkipussi ja muu sen sellainen oli sellaista, jotka löysivät tiensä matkalaukkuun vasta nyt.

Ellie selaili laiskasti Instagramiaan siemaillessaan aamukahvia. Se katseli muiden kisaajien päivityksiä treeneistä, kuvia kiiltävistä hevosista. Väliin mahtui upeita kuvia Malediiveilta, jonne Ellie olisi kernaasti lähtenyt Lapin sijasta. Olisipa mukavaa päästä kilpailemaan jonnekin lämpimään! Sen sijaan olisi tiedossa Lappi ja Suomen kylmä kevät lumineen päivineen.

Oletko sä jo tallilla? Ellie viestitti Sarahille, kun kello alkoi näyttää varttia vajaa kuutta. Puhelin siirtyi takin taskuun odottamaan vastausta ja Ellie nappasi laukkunsa mukaan siirtyessään kohti parkkipaikkaa. Toivottavasti kaikki tarvittava olisi tullut mukaan, sillä hän ei mieluusti lainannut mitään keneltäkään – paitsi tietysti Sarahilta. Ja hevosen Isabellalta.

Valkoinen Mersu hurahti käyntiin pehmeästi. Samaan aikaan puhelin tärisi viestin merkiksi.

Sarah: (05:49) [Tiesitkö sä, että me lähdetään vasta kahdeksalta?]

Tottakai Ellie tiesi. Hän vain halusi olla ajoissa, että ehtisi pakata kaiken, valmistella kaiken tarvittavan. Ei se hevonen autoon yksinään kävelisi. Vaikka tottakai oli Penna, joka varmaan oli jo tallilla varmistamassa, että kaikki menisi taatusti oikein. Ellie halusi kuitenkin vielä ainakin harjata Ankan ja katsoa, että mikään sen varusteista ei olisi unohtunut satulahuoneeseen. Ehkä hän ehtisi juoda kupin kahviakin loungessa.

Hän peruutti auton pois ruudusta ja lähti ajamaan kohti Auburnia. Tuttu maisema oli tähän aikaan aamusta harvinaisen kaunis, sillä horisontissa näkyi ainoastaan kajastava valo – kukaan ei ollut tähän aikaan liikkeellä. Ja miksi olisikaan, olihan sentään lauantai aamu, jolloin tavalliset ihmiset saivat nukkua hieman normaalia pidempään.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 18.04.20 20:56

Matka Lappiin
lauantaina 18/04/2020
#tietähtiin2020

Ellie oli pessyt Ankan edellisenä päivänä ja loimittanut sen siltä varalta, että se päättäisi piehtaroida. Nyt tamma seisoi karsinassaan tummanruskea laikku kaulassaan, eikä Ellie voinut miettiä muuta kuin sitä, että onneksi oli tullut tallille niin ajoissa, että ehtisi hinkata sen pois ennen matkaa. Kaikkea ei voinut suunnitella menemään täydellisesti, mutta pienellä varautumisella saattoi sopeutua suunnitelman muutoksiin.

Kun Ankka oli taas hohtavan puhdas, sen jalkoihin käärittiin kuljetussuojat ja päälle puettiin loimi. Ellie talutti tamman toiseen rekkaan Epin viereen ja kömpi sitten itse tavaroineen ykkösrekkaan.
”Mä aion ainakin nukkua alkumatkan”, Ellie ilmoitti Sarahille. Vaikka hän oli vielä aamulla herännyt pirteänä, tuntui väsymys kuitenkin painavan päälle siinä vaiheessa, kun rekat lähtivät liikkeelle Auburnin pihalta.
”Hyvä suunnitelma”, Sarah vahvisti.

Ehkä Ellie oli juonut liikaa kahvia, sillä yrityksistä huolimatta hän ei kerta kaikkiaan kyennyt nukahtamaan. He olivat käyneet hakemassa Kaajapurolaiset mukaan kyytiin ja olivat ajaneet jo jonkin matkaa kohti Lappia. Ellie toivoi, että olisi pakannut mukaan vaikka energiajuoman, sillä kahvia hän ei kykenisi juomaan enempää.

”Pensasmustikoita. Haluaako joku?” vaaleaverikkö tarjosi marjarasiaa Sarahin ja Kiian suuntaan, jotka istuivat lähimpänä. ”Nää on hirmu hyviä.”
”Oi”, Sarah innostui ja nappasi muutaman mustikan. ”Kiitos!”
”En ymmärrä, miksi kukaan söisi karkkia, kun voi syödä marjoja – ne on kaiken lisäksi terveellisiä”, Ellie tuumasi ja kaivoi laukustaan myös toisen rasian, jossa oli vadelmia.
”Miten paljon marjoja olet oikein pakannut?” Kiia kysyi uteliaana.
”Riittävästi”, Ellie hymyili. ”Ajattelin, että muutkin kuitenkin haluaa.”
”Hyvin ajateltu”, Sarah virnisti ja kurottautui ottamaan vadelmia.

Matka sujui melko leppoisasti, vaikka loppumatkasta Ellie toivoikin, että he olisivat jo perillä. Toivottavasti Ankka matkustaisi hyvin ja sopeutuisi myös perille mukavasti. Eipä se stressannut juuri viime osakilpailuissakaan, mutta tällä kertaa matka oli reippaasti pidempi. Omatkin jäsenet tuntuivat jäykistyvän, kun kyyhötti kymmenen tuntia pienessä tilassa ja pääsi ojentelemaan jalkojaan ulos vain muutaman kerran matkan aikana. Ellien teki mieli lenkille juoksemaan, ja sen hän varmaan tekisikin heti, kun olivat perillä Lehtovaarassa ja saisivat hevoset majoitettua karsinoihinsa.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 21.04.20 13:02

Paluu arkeen
maanantaina 20/04/2020
#tietähtiin2020

Kisaviikonloppu Lehtovaarassa oli ollut raskas, raskaampi kuin kilpailut tavallisesti olivat. Yksi syy siihen oli matkat, joita ajettiin yötä myöten. Ellie ei käsittänyt, miksi tällaisia kisoja pidettiin Lapissa, kun hyviä paikkoja löytyi sellaisiltakin alueilta, jonne suurimman osan kisaajista ei tarvinnut matkustaa kymmentä tuntia suuntaansa. Esimerkiksi Auburnissa, Ellie mieluusti osallistuisi kilpailuihin, jonne ei tarvitsisi matkustaa lainkaan.

Kun he saapuivat takaisin Kallaan joskus aikaisin aamulla, Ellie olisi halunnut kömpiä saman tien omaan pehmoiseen sänkyynsä. Hevoset oli kuitenkin hoidettava ensin, eihän niitä voinut rekkoihinkaan jättää. Kun hän viimein pääsi käynnistämään oman Mersunsa ja ajamaan kohti kotiaan, tuntui väsymys jo niin voimakkaalta, että se varmaankin vastasi jo pientä humalaa. Onneksi ajomatka ei ollut pitkä, sillä rattiin nukahtaminen ei olisi ollut kaukana, jos hän olisi joutunut ajamaan yhtään kauemmas.

Ellie simahti saman tien päästyään kotiin, vaivautumatta edes käymään suihkussa saati vaihtamaan yövaatteita ylleen. Kun hän sitten heräsi joskus puolen päivän jälkeen, ei olo tuntunut yhtään sen virkeämmältä. Eihän hän edes ollut ehtinyt nukkua montaa tuntia. Verkkaisesti Ellie kävi suihkussa, vaihtoi puhtaat vaatteet ja valmisti itselleen aamupalaa. Hän ei aikonut tehdä tänään yhtään mitään, mitä ei voisi tehdä sohvalla makoillessa.

Ajatuksiin tuli kuitenkin muutos, kun puhelin ilmoitti Sarahin lähettämästä viestistä. Hetken aikaa Ellie pohti kieltäytymistä kutsusta lähteä tallille, mutta päätti kuitenkin toisin. Olisi ehkä hyvä tehdä jotain, missä nukahtamisen vaara olisi pienempi kuin Netflixiä katsellessa, jos aikoi herätä huomennakin ihmisten aikoihin.

Ellie kampesi itsensä sohvaltaan ja vilkaisi itseään peilistä. Vielä hieman kosteat hiukset sojottivat joka suuntaan ja olemus oli väsynyt. Hiusten nopea harjaus auttoi tilannetta huomattavasti, mutta väsynyttä ilmettä ei kohentanut edes meikki. Ei auttanut muu kuin iskeä lippalakki päähän ja toivoa, ettei kukaan näkisi häntä.

”Huomenta”, Ellie hymähti Sarahille istahtaessaan apukuskin paikalle. ”Väsyttääkö suakin yhtä paljon?”
Brunette nyökkäsi ja ohjasi auton kohti Auburnia. Sarahin seura piristi Ellietä sen verran, että tämä jaksoi pitää silmänsä auki ainakin siihen asti, kunnes pääsisi taas kotiin nukkumaan.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 02.05.20 18:53

Asuvalintoja
torstaina 30/04/2020
#tietähtiin2020 #hanamiweek

Torstai-iltana Ellie lopetti työt ajoissa aloittaakseen pakkaamisen. Oikeastaan hän oli aikonut aloittaa jo aikaisemmin, mutta muita asioita oli tullut eteen. Vielä pari vuotta sitten Ellie ei olisi voinut kuvitellakaan viettävänsä vappuaattoa kotona pakaten ratsastuskilpailuihin, mutta nyt häntä ei haitannut yhtään viettää vappua kotona. Ainahan hän voisi ottaa viinilasillisen, tai pari.

Matkalaukkuun löysi tiensä suuri määrä erinäisiä vaatteita, joista yksikään kokonaisuus ei ollut tarkoitettu ratsastukseen. Kilpailuvarusteet ja tallivaatteet menivät erilliseen kassiinsa, ja hetken aikaa Elliestä tuntui, että hän oli pakannut hieman liikaa. Nopeasti hän kuitenkin pudisti ajatuksen pois päästään. Oli hyvä varautua kaikkeen, sillä sää oli todennäköisesti hyvin erilainen Seinäjoella kuin Markarydissa.

Vaaleaverikkö näpräsi hetken puhelintaan ja nosti sitten luurin korvalleen. Muutaman tuuttauksen jälkeen toisessa päässä vastasi tuttu ääni.
”Mitä juhlavaatteita aiot pakata mukaan?” Ellie kysyi tervehdittyään Sarahia.
”En mä vielä tiedä. Entä sä?”
Elliellä oli tietysti mietittynä asukokonaisuus jos toinenkin, mutta ei hän kuitenkaan aivan koko vaatekaappia aikonut raahata mukaansa. Oli siis paras koordinoida Sarahin kanssa, jotta he olisivat yhtä hienosti pukeutuneita juhlimaan lähtiessään. Koska he eivät kilpailisi Ruotsissa joka päivä, olisi iltaisin aikaa lähteä tutkimaan yöelämää.

”En malta odottaa”, Ellie hihkaisi puhelimen, kun he olivat tovin pohtineet asuvalintojaan.
”Tiedän, en mäkään”, Sarah sanoi, ja Ellie saattoi kuvitella virneen naisen kasvoilla.
”Onneksi ei tarvitse nukkua missään rekassa”, vaaleaverikkö totesi, vaikka tiesi Auburnin rekkojen livingin olevan melko hieno. Ei se kuitenkaan sviittiä linnahotellissa voittaisi.
”Toivottavasti kisoissa olisi luvassa ruusukkeita ja hauskanpitoa”, Sarah hymähti.
”Eikä unohdeta hyvää säätä, pakkasin bikinit mukaan, ihan varmuuden vuoksi”, Ellie virnisti.

Lopeteltuaan puhelun Sarahin kanssa Ellie pakkasi vielä muutamat vaatteet mukaan. Ainakin kaikki Hopiavuoressa tarvittavat tavarat olisivat suurin piirtein mukana. Loput pakkailut hän joutuisi jättämään myöhemmäksi. Kello alkoi olla jo paljon, mutta vaaleaverikkö korkkasi vielä jääkaappiin jääneen siiderin ja kävi olohuoneen sohvalle linssisipsipussin kanssa katselemaan, jos Netflixistä löytyisi jotakin katsottavaa. Laitettuaan romanttisen komedian pyörimään Ellie saattoi rentotua ja unohtaa kaikki kilpailupaineet – ainakin hetkeksi. Hän ei ollut huomannut nukahtavansa, mutta havahtui kahdelta yöllä tyhjän siideritölkin tipahtaessa lattialle. Elokuvakin oli loppunut jo aikaa sitten. Ehkä olisi paras mennä sänkyyn nukkumaan loppuyöksi.


Viimeinen muokkaaja, Ellie von B. pvm 06.05.20 12:26, muokattu 1 kertaa
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 06.05.20 12:26

Aamiainen hotellihuoneessa
tiistaina 05/05/2020
#tietähtiin2020 (tehtävä 7) #hanamiweek

Ellie heräsi tiistaina Hannabyn linnan hotellin sviitistä sängystä, joka oli niin pehmeä, ettei hän oikeastaan olisi halunnut herätä lainkaan. Hetken aikaa vaaleaverikkö vain nautti pehmeistä lakanoista ihoaan vasten ja siitä, ettei tänään olisi kiire mihinkään. Tänään oli tiistai, joten kummallakaan – Elliellä tai Sarahilla – ei ollut luokkia kilpailtavana. He voisivat siis nauttia aamiaisen rauhassa, laittautua valmiiksi ja käydä vilkaisemassa kisahulinaa. Ellie oli äärettömän innoissaan käynnissä olevasta viikosta.

Nautittuaan vielä hetken pehmoisesta sängystä Ellie nousi ylös. Hän veti päälleen silkkisen aamutakin, ennen kuin lähti katsomaan, oliko Sarah jo noussut. Ketään ei näkynyt olohuoneessa, joten brunette oli kaiketi vielä nukkumassa. Ellie koputti tämän makuuhuoneen oveen ja astui vastausta odottamatta sisään. Sarahin ruskeat hiukset pilkottivat peiton reunan alta.
”Ootko hereillä?” Ellie uteli. ”Tilattaisiinko aamiainen huoneeseen.”

Peiton alta kurkistava Sarah nyökkäsi hymyillen ja Ellie pisti merkille, ettei tämä ollut yöpuvussaan. Ilme vaaleaverikön kasvoilla taisi kieliä hämmennyksestä, sillä Sarah vastasi ennen kuin Ellie ehti esittää mielessä pyörivää kysymystään.
”Kävin ruokkimassa hevoset aamulla”, nainen kertoi. ”Mutta aamiaista en ole syönyt, joten tilataan vaan.”

He tilasivat huonepalvelusta kaikista kattavimmat aamiaisannokset ja istuivat sitten olohuoneen pehmeälle sohvalle peittoon kääriytyneinä nauttimaan tuoreista hedelmistä, croissanteista ja höyryävästä kahvista.
”Olisipa kaikki aamut tällaisia”, Ellie huokaisi. Sarah nyökkäsi, muttei näyttänyt yhtä iloiselta kuin Ellie. Luultavasti brunettea harmitti eilinen tulos, joka kieltämättä ei ollut lainkaan naisen totuttua tasoa. Ellietä harmitti suuresti ystävänsä puolesta, ja hän toivoi Sarahin pääsevän taas pian kilpailemaan Effillä. Lefan kanssa ei ollut viime aikoina sujunut kovinkaan hyvin, eikä Ellie voinut olla miettimättä, oliko ruunan kilpailuvuodet käymässä vähiin.
”Toivottavasti perjantaina Lefallakin olisi hyvä päivä”, Ellie hymähti siemaistessaan kahvia.
”Toivotaan”, Sarah nyökkäsi. ”Sitten on vielä Tie Tähtiin -finaalikin. Sulla on ainakin ihan hyvät mahdollisuudet voittaa teidän luokka.”
”No jaa, tuskin nyt kuitenkaan”, Ellie pohti. Vaikka hän onnistuisi täydellisesti ja Salma mokaisi, olisi hänen hyvin hankala päästä enää kärkeen kahden ensimmäisen osakilpailun keskinkertaisen tuloksen myötä. ”Salma on ollut aika ylivoimainen. Toivon, että te voitatte tiimirankingin. Meidän tiimillä ei ainakaan ole mitään mahdollisuuksia.”

He vaihtoivat nopeasti keskustelun aiheen Tie Tähtiin kilpailuista Hanamiin. Aamiainen alkoi olla pääosin tuhottu ja naiset istuivat nyt sohvalla kylläisinä.
”Haluatko mennä katsomaan luokkia tänään?” Sarah kysyi.
Ellie kohautti olkiaan. Tänään oli ainoastaan pieniä luokkia, sen sijaan huomiset esteluokat hän halusi ehdottomasti nähdä.
”Ehkä se PSG olisi kiva katsoa”, Ellie ehdotti ja arveli, että luokka kiinnostaisi myös Sarahia. Brunette nyökkäsi ja he päättivät suunnata areenalle ainakin silloin.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 385

Takaisin alkuun Siirry alas

Rakas päiväkirja... Empty Vs: Rakas päiväkirja...

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa