Effin päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.09.18 18:11

27.09.2018

Ratsastin Effillä maneesissa ilman satulaa. Joku olisi voinut väittää minua hulluksi, mutta se oli ollut oikeastaan vierelläni ratsastavan Ellien idea ja olin suostunut siihen heti. Riepu oli kamalan rauhassa, eikä Effikään tuntunut hirvittävän jännittyneeltä. Kirjava oli aika usein hengaillut Riepun seurassa ja taisi luottaa hevosen pitävän hänestä huolen.

"Mä en edes muista koska olisin viimeksi mennyt ilman satulaa ja vain kävellyt. Tuntuu vähän siltä, että viime aikoina ollaan vaan treenattu veren maku suussa", paljastin Ellielle. Naista ei ollut tallilla näkynyt hetkeen, mutta en halunnut tuoda asiaa esille. Oli mulla kuitenkin vähän ollut ikävä, sen verran hyvin nainen oli päässyt ystäväpiiriini.
"No sittenhän tämä tuli juuri hyvään saumaan", nainen naurahti ja jatkoimme kävelyä hetken hiljaisuudessa.

"Jos sä et olis kouluratsastaja, niin missä lajissa sä kisaisit?" Ellie kysyi yhtäkkiä ja mä olin hetken hiljaa ja mietin.
"Kenttäratsastus on aina kiehtonu mua", vastasin lopulta ja näin Ellien ilmeestä, että se ei ollut vastaus, jota vaaleaverikkö oli odottanut.
"Siinä on vain pikkuriikkinen mutka matkassa.." jatkoin ja rapsutin Effiä säästä.
"Mikä?" Ellie kysyi selvästi uteliaana.

"Mulla on ihan hirvittävä estekammo", vastasin lopulta.
"Ai. No se vähän haittaisi kyllä este- ja maasto-osuuksilla", Ellie vastasi virnistäen. Se sai mut nauramaan.
"Kai niiden alikin voi ryömiä?" jatkoin nauraen.
"Totta!"

Naurunremakka kaikui muuten tyhjässä maneesissa. Mä olin kyllä selvästi kaivannut ystävääni.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.09.18 22:58

30.09.2018

Olin auttamatta myöhässä, kun kurvasin tallin pihalle. Pimenevät syysillat tuntuivat vyöryvän päälle ihan tajuttoman kovaa vauhtia, eikä mennyt kauaa, kun pitäisi kaivaa taskulamput ja heijastiliivit kaapin perukoilta esille. Tallinpihassa oli onneksi valot, ne auttoivat edes hieman luovimaan tammatalliin.

Effi ja muut olivat jo sisällä, kun saavuin talliin. Nappasin tamman hoitopaikalle ja laitoin sen ennätysvauhtia kuntoon. Ehtisin vielä tänään ratsastamaan pikaisesti ennen tallin sulkemista. Effi oli selkeästi hieman närkästynyt jouduttuaan työvarusteisiin niinkin myöhään, mutta en antanut nyrpeän naaman estää puuhiani. Halusin todistaa itselleni ja Amanda Sokalle, että olisin vastuullinen ja osaava vuokraaja Effille. Kalla CUP oli muiden osalta jo yli puolessa välissä, mutta meille se oli vasta alkamassa.

En törmännyt iltatallin tekijään, joten jätin lapun Effin karsinalle, että olin ratsastamassa ja palaisin pian. Hipsimme maneesiin mahdollisimman ripeästi ja nousin heti tamman selkään.
Effillä oli kuitenkin muita suunnitelmia.

Valot välähtivät pimeäksi ja tamma katosi altani. Näköaistini puuttuessa tasapainoni oli heikko ja tunsin irtautuvani satulasta. Maneesin pohja oli kova kylkeäni vasten ja kiitin onneani, ettei hallissa ollut ketään, joka olisi voinut huutaa kakkua.

"Effii", huhuilin ja yritin antaa silmieni tottua pimeään. Ulkona oli aivan yhtä pimeää, eikä suurista ikkunoista tulvinut valoa lainkaan maneesin puolelle. Jokin liikahti vieressäni ja sydämeni hakkasi yhtäkkiä kovempaa.
"Effi?" ääneni oli vain kuiskaus, minusta tuntui, että emme olleet kaksin tamman kanssa.

Valot räpsähtivät päälle, sokaisten minut ja hevosen hetkeksi täysin. Kun vihdoin sain suuntavaistoni takaisin, löysin Effin takaani seisomasta. Miten se oli päätynyt ääneti viereltäni taakseni?
Otin tamman ohjasta kiinni ja katsoin ympärillemme, enkä nähnyt mitään outoa. Maneesin hiekka oli täynnä kavion- ja jalanjälkiä, vain minun kehoni painauma hiekassa oli tavanomaisesta poikkeava.

Nousin takaisin Effin selkään ja ratsastin sen käynnissä ja ravissa läpi. Tämä saisi olla kyllä viimeinen kerta, kun lähdimme pimeässä ratsastamaan ilman minkäänlaista varalamppua.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.09.18 23:58

30.09.2018

Harjasin Effin ripein ottein hoitopaikalla. Muut hevoset söivät tyytyväisinä iltaruokiaan ja Effilläkin taisi olla melkoinen nälkä jo. Se oli syönyt vain pienen osan iltaheinistään ennen, kuin olin vienyt sen iltaratsastukselle maneesiin.

Tutkin tamman jalat huolellisesti, vaikkei se ollut tippumiseni jälkeen riekkunut, oli silti mahdollista, että se olisi saanut jonkun naarmun jalkaansa, jota en ollut huomannut maneesissa. Jalat olivat kuitenkin ehjät ja sain huokaista helpotuksesta.
Jos saisin päättää oman supervoimani, se olisi ehdottomasti röntgenkatse. Sillä saisin kuvattua Effin jalat joka ratsastuksen jälkeen ja varmistettua Amandalle, että tammassa ei ollut mitään fyysistä vikaa. Se olisi kätevää muutenkin erilaisten kipujen diagnosoimisissa, pystyisin heti katsomaan oliko hevosen nikamissa tai muualla vaurioita.

Katsahdin Effiin, joka vilkuili taakseen epäilevänä. Mahtoikohan se edelleen kokea hoitajansa petoeläimenä, joka vain johdatti häntä teurastukseen hyssytellen nätisti?
Jos Effi olisi saanut päättää, se olisi ehdottomasti syntynyt lintuna. Silloin se pääsisi lehahtamaan karkuun välittömästi vaaran uhatessa, eikä sen tarvitsisi kuikuilla niin paljon taakseen. Ehkä pöllö olisi oikea lajivalinta, silloin se ainakin saisi katsottua myös taakseen vain päätään käätämällä?

Virnistelin ajatukselle ja vein tamman karsinaansa. Se hyökkäsi väkirehujensa kimppuun ahnaasti, mulkaisten minua vielä paheksuvasti.
Kyllä, Effi olisi ihan varmasti pöllö, jos se saisi itse päättää.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 07.10.18 17:29

07.10.2018 / Harvest Games, Kalla CUP 3. osakilpailu

Sarah katsoi täriseviä käsiään autonsa ratissa ja puristi kovempaa. Kello oli vasta seitsemän, mutta tänään oli niin tärkeä päivä, että tallilla ei voinut olla liian aikaisin.

Eilinen oli onneksi mennyt estekilpailuiden puomien nostamisessa, eikä nainen ollut ehtinyt jännittää ihan koko päivää. Lotta oli ollut melko vähäsanainen ja asettanut itsensä radan toiseen päähän, joten keskustelun sijaan latino oli keskittänyt huomionsa ratsukoiden seuraamiseen.
Illan tullen kuitenkin kotona yksin ollessaan mahanpohja oli kiertynyt tuhottoman suurelle solmulle, eikä olemisesta meinannut tulla mitään. Jos joku olisi maininnut, että kilpailuita ennen kannatti nukkua hyvin, olisi Sarah voinut nauraa itsensä mielipuoleksi. Katon yksityiskohdat olivat erottuneet heikosti ulkoa kajastaneessa valossa, mutta silti nainen oli laskenut jokaisen laudan, jota makuuhuoneen katossa oli.

Auto pysähtyi melko tyhjälle parkkipaikalle. Sarah sulki hetkeksi silmänsä ja yritti keskittyä hengittämiseen, mutta jokaisella sisäänvedolla möykky kurkussa kasvoi hieman isommaksi.
Jos hän mokaisi tänään, Amanda Sokka heittäisi hänet omakätisesti pihalle tallilta, se oli varmaa.

Effi söi aamuheiniään autuaan tietämättömänä kaikesta, mitä joutuisi kokemaan tänään. Ainakin yksi heistä oli siis nukkunut ilmeisen hyvin, sillä Effi myös seisoi hoitopaikalla täysin liikkumatta, kun Sarah tärisevin käsin taiteili musta-valkoista harjaa tasaisille sykeröille. Hiusgeeli auttoi pitämään karkailevat suortuvat kurissa ja antoi harjalle hienon kiillon.
Keskittyessään letittämiseen, Sarahin olo parani hetkeksi. Ehkäpä tästä päivästä selvittäisiinkin kunnialla?

Kello oli varttia yli yhdeksän, kun täydessä kilpailuvarusteissa oleva ratsukko astui tammatallista ulkoilmaan. Sarah oli saanut tungettua paksut hiuksensa tiukalle nutturalle hiusverkon sisälle ja Effin varusteet hohkasivat puhtauttaan. Tamman suitsissa oleva numerolappu hymyilytti latinoa. Amandalla oli ihan varmasti näppinsä hevosnumeron kanssa, sillä sellaista tuuria ei vain käynyt kenellekkään.
Sarah päätti hypätä Effin selkään jo tallin edessä, siten hän ainakin pysyisi riekkuvan tamman mukana, jos tämä päättäisi poistua tallialueelta omatoimisesti.

Kello löi tasan 10 ja kilpailut alkoivat vauhdilla. Sarah istui energiaa pursuvan tamman selässä odottamassa omaa vuoroaan ja koitti puoliväkisin seurata Inna Paakkasen suoritusta. KN Special oli melko helppo rata, Sarah oli ratsastanut sen moneen otteeseen jo ennen Villeä tai Effiä ja varsinkin tämän radan hän osaisi vaikka unissaan. Inna sai 64,545 prosenttia ja poistui radalta, antaen seuraavalle ratsukolle tilaa. Effi taisteli jo portilla vastaan, mutta rauhallisesti Sarah antoi sille aikaa puhista ja pian ratsukko ravasi aitojen sisäpuolella.

Radalta Sarah ei muistanut mitään pysähdyttyään lopputervehdykseen. Välähdyksiä harjoituslaukasta, joka oli mennyt kamalan hyvin. Pääty-ympyrä, jolla Effi oli koittanut tunkea sisälle. Pysähdys, joka päätti utuisen tunnelman ja käsi, joka kiitti hevosta hyvästä työstä.
Kuulutuksen, jossa sanottiin, että Sarah Reyes ja Fiveofive olivat saaneet prosenteiksi 70,682 %.

Odotus luokan päättymiseen tuntui ikuisuuttakin pidemmältä. Jokaisen kuulutuksen kohdalla Sarah oli aivan varma, että joku oli saanut heitä paremmat prosentit, mutta viimeisen ratsukon jälkeen totuus oli kohdattava. He olivat oikeasti voittaneet.
Effi ei tietenkään halunnut seistä palkintojen jaossa paikoillaan, mutta sinivalkoinen ruusuke saatiin paikalleen ja muutkin ratsukot palkittua.


Sarah näki vilauksen Amanda Sokasta ja olisi voinut vaikka vannoa nähneensä jotain hyväksyvän hymyn kaltaista naisen kasvoilla. Jälkikäteen ajateltuna se oli luultavasti ollut vain harhaluulo, koska eihän Amanda hymyillyt koskaan hyväksyvästi.

Helpossa Aassa latino keskittyi enemmän omaan istuntaansa, sillä hän oli aikaisemmin saanut palautetta jäntevyydestä. Effi kulki hyvin ja he saivat yhteensä 64 prosenttia radalta, joka riitti lopulta viidenteen sijaan.

Sarah iloitsi siitä, että heidän ensimmäiset kilpailut olivat menneet niin hyvin. Viides sija helposta Aasta ei ollut paha, ottaen huomioon, että luokkataso oli ollut melko vaativa. Effi sai vaahtopesun ja kourallisen porkkanoita, tamma tuntui olevan melko poikki ja sai jäädä kuivattelemaan omaan karsinaansa siksi aikaa, kun Sarah kävi seuraamassa vielä loput vaativan Been ratsukoista.

Hän saisi sittenkin jatkaa Effin vuokraajana ja nyt he olivat osoittaneet muillekin, etteivät he olleet ihan turhia sunnuntairatsastelijoita.



_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.10.18 22:07

16.10.2018

Istuin katsomossa ihan hiljaa, uskaltamatta edes hengittää. Maneesissa kulkeva ratsukko rikkoi hiljaisuuden tasaisella, rytmikkäällä rummutuksella enkä saanut katsettani irti heistä. Tuntui ihan siltä, kuin ilmassa olisi ollut taikaa ja minä sain esiintyvältä ratsukolta yksityisesityksen.

Amanda ratsasti eleettömästi, kiiltävät saappaanvarret virheettöminä ja jokainen hius oli aseteltu huolellisesti omalle paikalleen. Ihailin naisen tyylikkyyttä ja eleganttisuutta, kun tämä liidätti Effin lisätyssä ravissa lävistäjän toiseen päähän. Kokoaminen tapahtui juuri toivotussa askeleessa, se oli kuin laskelmoitu muutos, jolloin hevonen tiesi toimia oikein.

Pidin katseeni kiinni ratsukossa ja yritin imeä näkyä kuin sieni. Halusin oppia ratsastamaan kuin Amanda, vaikka tiesin, etten tulisi ikinä olemaan yhtä hyvä.

Tiesin ratsastuksen tulevan päätökseensä pian, kun Amanda aloitti keventämään ravissa. Nousin vastahakoisesti penkiltä ja kävelin äänettömästi, mutta ripeästi areenalle. Pysähdyin lähelle ovea, josta Amanda oli ilmestynytkin ja nainen pysäytti kirjavan eteeni.
Otin tamman ohjista kiinni ja hymyilin pienesti Amandalle, joka laskeutui eleettömästi Effin satulasta.
"Taluta kunnon loppukäynnit ja katsokin, että sen jalat ovat puhtaat huomenna", nainen totesi ja vilkaisin tamman valkoisia sukkia. Tietysti perijätär oli huomannut sen kohdan takajalassa, mihin Effi oli päättänyt osua kakatessaan alkukäyntien aikana.
Nyökkäsin jämäkästi ymmärrykseksi ja katsoin, kun Amanda poistui maneesista.

Henkäisimme Effin kanssa syvään yhtä aikaa oven sulkeuduttua.
"Sä olit upea", kehuin tammaa ja käännyin hymyillen katsomaan sen herasilmiä. Huomenna käärisin tamman elmukelmuun ja irrottaisin ne vasta sillä sekunnilla, kun Amanda saapui ratsastamaan tammaa. Ajatukselle virnistellen nostin satulasta jalustimen ylös, löysäsin vyötä yhdellä reiällä ja naksautin kieltäni saadakseni meidät liikkelle.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 25.10.18 16:17

23.10.2018 / Amandan kouluvalmennus

"Mierda", kirosin ääneen, kun katsoin vettä valuvan sadeloimen alta paljastuvaa tammaa. Effi oli tavoistaan poiketen päättänyt nukkua yönsä vähemmän puhtaassa kohdassa karsinaa ja sen vasen kylki oli törkyisen näköinen. Huokaisin syvään ja tartuin greenspot removeriin ja suihkin sitä kellertäviin kohtiin reilulla kädellä. Effi väisteli suihkepullon ääntä kai tavan vuoksi, sillä säikähtänyt se ei todellakaan ollut. Vilkuili vain taakseen hymynkaare turvassaan ja mietti, että siitäs sait ihminen.

Tehojynssäyksen vuoksi mulla oli hiki päällä jo siinä vaiheessa, kun nostin tummanruskean kouluhuovan tamman selkään. Asettelin sen huolellisesti oikeaan kohtaan ja nostin sen päälle koulusatulan. Effi liikahti vyötä kiristäessä, mutta en välittänyt siitä, vaan keskityin saamaan soljen reiästä lävitse.
Saatuani meidät lähtövalmiiksi katsoin tamman vielä kertaalleen lävitse, se oli puhdas ja varusteet siistit, joten naksautin kieltäni ja lähdin johdattamaan meitä maneesille. Värikäs enkkuviltti suojasi satulaa ja Effiä syyssateelta matkan ajan.

Amandan valmennuksessa oli selkeästi tänään suosittu askellaji - nimittäin laukka. En ollut varmaan eläissäni laukannut niin paljon valmennuksessa. Viimeaikaisista lisääntyneistä vatsalihastreeneistä huolimatta aloin tuntea jossain vaiheessa valmennuksen vaikutuksen myös mahassani. Laitoin kuitenkin vitosvaihteen silmään, sillä nyt ei todellakaan ollut laiskottelun aika. Effi kulki kauniisti tuntumalla koko ajan ja jos nyt rupeaisin veltoksi, valahtaisi koko pakka käsistä välittömästi.

Amandan antaessa ohjeet seuraavaan tehtävään saimme ravata pienen hetken ja hengittelin syvään venyttääkseni pian kramppaavia vatsalihaksiani.

Laukanvaihdoissa laskin askeleita tarkkaan ja kuin reseptiä seuraten kävin läpi huolellisesti jokaisen tarvittavan avun ennen vaihtoaskelta. Effi oli tosi hyvin kuulolla ja vaihdoista tuli todella täsmälliset ja eleettömät, vaikka en ollutkaan tehnyt niitä ihan hirveästi tamman kanssa.

Valmennuksen jälkeen hyppäsin alas satulasta ja laitoin Effille viltin päälle, jotta sen lihakset eivät kylmettyisi viilenevässä ilmassa niin kovin. Talutin loppukäynnit maastakäsin ja sain itsekin hieman jäähtyä hiestäni ennen ulosmenoa. Effi oli ollut lähestulkoon täydellinen tänään, mutta en tuudittautunut siihen harhaluuloon lainkaan. Tämän päivän hyvä fiilis tasapainoitettaisiin vielä jossain vaiheessa aivan varmasti.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 09.11.18 14:44

06.11.2018 / Amandan kouluvalmennus

Kun Effi oli pesty, kuivattu, juotettu ja loimitettu, Sarah talutti tamman pesupaikalta omaan karsinaansa, jossa odotti tuppo heinää. Nainen päästi ruunikon irti, käveli karsinan ulkopuolelle ja sulki oven perässään.
Huolellisen varustekatsauksen jälkeen Sarah vaihtoi ratsastussaappaat siisteihin jodhpureihin ja päätti sitten suunnistaa vielä loungeen kahvikupilliselle. Huutava nälkä kurni naisen mahassa, mutta tämä sivuutti sen. Kotona odottaisi eilisen jämäspagetit.

Sarah avasi loungen oven ja asteli sisään kiinnittäen hiuksiaan uudelleen korkealle poninhännälle.
"Ai säkin oot täällä? Onko kahvia?" nainen tervehtii loungessa majailevaa Innaa hymyillen.
"Mm, kerrankin ei oo kiire", Inna naurahti samalla, kun veti kaappinsa luona takkinsa vetoketjun kiinni. "En itseasiassa tiiä.. en oo kattonu."

Nuorempi brunette siirtyi kahvikeittimen luokse. Tyhjähän se oli. Ihme, yleensä Loungessa oli aina kahvia.
"Otatko, jos keitän?" Sarah tiedusteli Innalta.
"En mä taida kiitos", Inna irvisti. "Oon juonu tänään jo ainakin viis isoa mukillista. Kohta en saa enää unta, kun on kamalat kahvipärinät. Aattelin tästä hilppasta Hesen drive inin kautta", nainen naurahti vielä päälle.
"En mä sitten keitä, turha vain yhdelle laittaa. Äläkä puhu ruoasta, mulla on ihan kamala nälkä", Sarah vastasi virnistäen.

Inna naurahti ja kaappasi jo käsilaukkunsa olalle.
"No, mutta kiitos valmennusseurasta. Toivottavasti säkin löydät ruokaa", Inna sanoi.
Sarah meinasi huikata moikat naiselle, mutta päättikin sitten kokeillä jäätä kepillä. He eivät olleet valmennuksien lisäksi jutelleet kovinkaan paljon Innan kanssa.
"Haluaisitkos sä ruokaseuraa? Olisi kiva tutustua suhunkin vähän paremmin. Ei ole pakko tietenkään", Sarah varmisti vielä ja hymyili.

Inna oli jo kääntynyt kohti ovea, mutta pyörähti takaisin Sarahia kohti. Ai ruokaseuraa? Kotona odottivat kyllä koirat ja hevoset, jonka takia nainen olikin meinannut hakea vain Hesestä sapuskaa.
"Mikä ettei", Inna kuitenkin vastasi. "Haluutko jonnekin tiettyyn paikkaan?"
"Mennäänkö Monacoon? Vai haluutko välttämättä Heselle, sekin käy paremmin, kuin hyvin", Sarah ilahtui siitä, että Inna oli halukas menemään syömään yhdessä.

Kaksikko päätyi suuntaamaan Monacoon, pizzeriaan Kallan keskustassa. Sarah pysäköi bemarinsa pizzerian parkkipaikalle ja nousi autosta. Tummansiniset farkkuratsastushousut olivat onneksi siistit, eivätkä heinän ja mudan peitossa. Pikeepaidan helman nainen oli tunkenut housujen alle ja sen päälle pukenut mustan toppatakin. Ehkä pizzerian omistajat antaisivat kevyen tallintuoksun anteeksi.

Inna ei ollut ennen käynyt Monacossa, mutta tiesi kyllä mihin he olivat saapuneet. Nainen veti oven auki ja päästi Sarahin ensimmäisenä sisään. Pizzan herkullinen tuoksu tulvi heti Innan nenään, kun hän seurasi toista naista kynnyksen ylitse sisäpuolelle. Sarah johdatti heidät parin ihmisen jonoon.

Jonotusaika antoi Innalle aikaa miettiä mitä söisi. Raskas aamuvuoro ja kouluvalmennus eivät tuoneet hetkeäkään mieleen salaatteja. Nekin kyllä varmasti olisivat täällä herkullisia. Ehkäpä hän ottaisi vain pizzan?

Viimein edellä olleet teinit saivat tilauksensa valmiiksi ja siirtyivät pöytään odottamaan. Sarah viittoi Innaa tilaamaan ensin, joten Inna meni tiskille mietteliäänä.
"Pitsa, johon kebab, katkarapu, herkkusieni ja ööö oliivi", nainen tilasi. "Sekä pieni kola."
Maksettuaan, Inna sai kolalasinsa.
"Mä meen etsiin jo pöydän, niin tilaa rauhassa", Inna kertoi Sarahille.
"Joo."

Monaco ei ollut täynnä asiakkaista, joten tyhjän pöydän löytäminen hieman rauhallisemmasta paikasta ei ollut vaikeaa. Nurkkapöytä ja vielä ikkunan vieressä. Inna laski lasinsa pöydälle ja riisui takkinsa tuolin selkänojalle, ennen kuin istahti alas odottamaan Sarahia.

Kolalasi nousi juuri meikittömille huulille, kun Sarah ilmestyi pöydän luokse ja istahti alas. Kaksikon keskuuteen laskeutui hieman vaivaantunut hiljaisuus. Innalla ei ollut ainakaan mitään hajua mistä puhua. He eivät olleet Sarahin kanssa kuin tallituttuja, joten jonkin henkilökohtaisen asian tiedusteli ei sopinut tilanteeseen.

Lopulta nainen selvitti kurkkuaan.
"Miten teillä meni radan ratsastus?" Inna tiedusteli. "Amanda laitto meidät ainakin miljoona kertaan toistaan", Inna pyöräytti silmiään.
Helppo A:n ohjelmassa Amanda oli tosiaan laittanut heidät toistamaan takaosakäännös kohdan monen monta kertaa. Vaativa B:ssä valmentajalle oli aiheuttanut tuhahteluja huonot voltit ja laukan tahdin säilyttäminen.

"Ei mitenkään kamalan hyvin", Sarah tunnusti naurahtaen. Nainen oli valinnut kasvispizzan kylkiäiseksi veden, koska tällä oli valmennuksen jälkeen hirvittävä jano. Eikä tämä pitänyt muutenkaan limppareista juurikaan.
"Effi oli tosi sählä eikä oikein jaksanut keskittyä. Puski sisälle koko ajan ja varsinkin Helpon A:n rataharjoituksen vastalaukka puoliympyröissä se pisti ihan leikkimiseksi. Olin jo ihan varma, että Amanda repii mut alas tamman selästä ja kieltää tulemasta kilometriä lähemmäs tallia."

Monacon henkilökunta oli yllättävän nopeita, sillä heidän pizzat saapuivat jo nyt pöytään. Sarah katsoi nälkäisenä mozzarella-paprika-tomaatti-basilika pizzaansa ja haukkasi siitä höyryävän kuuman palan ennen vastauksensa jatkamista.
"Mutta onneksi saatiin lopuksi ihan kelvollinen suoritus. Amanda kyllä haukkui meidät molemmat ihan lyttyyn. Täytyy vaan tehdä reilusti enemmän töitä vielä ennen kisoja ja ratsastaa myös Lefalla pariin otteeseen. Aiotko sä osallistua kisoihin jollakin muullakin hevosella, kuin vain Banskulla?" Sarah uteli aidosti kiinnostuneena.

"Kiitti", Inna sanoi pizzan tuojalla ennen kuin siirsi huomionsa takaisin Sarahiin. "En mä oikeastaan oo varma vielä."
Innan naurahdus oli epävarma lauseen perään. Tottahan se oli. Hän ei oikein tiennyt ketä hevosia oli viisasta tuoda kilpailemaan. Viime kerralla esimerkiksi Hazelin kanssa tehty suoritus oli aivan farssi.

"Kiinnostavaa kyllä, että sä osallistut myös Lefalla", Inna jatkoi ja kertoi Sarahille, kun leikkasi pizzan keskustasta itselleen palan.
Pizzan reunat saisivat jäädä paikoilleen. Inna ei syönyt niitä koskaan.

"Okei", Sarah vastasi Innan epämääräiseen vastaukseen ja hymyili toiselle. Mahtoi olla kiireistä omistaa monta hevosta, nainen ajatteli.
"Se oli vähän sellainen hetken mielijohde oikeastaan", latino selvensi ja virnisti.

"Tykästyin siihen vähän silloin Amandan kouluvalmennuksessa ja Amanda antoi ymmärtää, että sen kanssa voisi saada startata kisoissa. Effiin mun on tarkoitus panostaa, mutta toivoisin Lefan opettavan mulle vielä lisää ratsastuksessa. Ehkä jopa asioita, joita voin sitten kokeilla Effin kanssa. Ei mulla ole oikeastaan paljoakaan odotuksia Lefan suhteen, se on niin vaativa, vaikkakin osaava, että me mennään vaan kokeilemaan kepillä jäätä startin suhteen", Sarah kertoi pizzansyönnin lomasta. Inna vaikutti olevan melko vähäsanainen ainakin näin tuntemattoman tallikaverin seurassa, mutta latinoa se ei haitannut. Hän oli kyllä tottunut olemaan se puhuva osapuoli useimmiten.

Inna nosti pizzaan keskittyneen katseensa Sarahiin. Hän ei uskaltanut myöntää, että ei ollut oikeastaan kuunnellut naista. Nälkä oli niin suuri, joten pizzan syöminen vei hänen kaiken huomionsa.
"No, eiköhän teillä ihan hyvin mee joka tapauksessa", Inna päätti yrittää diplomaattista vastausta.
Eihän sitä kehdannut tietenkään myöntää, että ei ollut kuunnellut. Inna peitteli nolostuksen hymyn taakse.

"Kiitos", Sarah vastasi hymyillen edelleen aidosti edessään istuvalle Innalle. Mielessään hän laittoi muistiin, että kysyisi Amandalta mahdollisia treenipäiviä Lefankin kanssa ennen kilpailuja.
"Mites teillä muuten menee Banskun kanssa? Se on kamalan kivan oloinen, mitä olen teitä valmennuksissa ehtinyt seurata", Sarah kysyi vielä. Pizza oli hävinnyt ennätysnopeasti lautaselta naisen mahaan ja tämä tunsi rajansa tulleen vastaan. Viimeiset palat saisi pyytää kotiinviemisiksi.

"Vaihtelevasti", Inna kohautti olkiaan.
"Kuinka niin?"
"Tai siis hyvin pääosin tietty", Inna naurahti. "Se vaatii vielä paljon kestävyyttä työhön. Vaativampi ryhmä on napannu siitä veronsa."
"Aa, no treenillä sitäkin saa lisää", Sarah tokaisi.
"Jep, niin saa. Me ollaan lisätty paljon laukkatyöskentelyä."

Inna söi pitsansa loppuun ja katsoi sitten kelloa.
"Oho, mun on aivan pakko mennä", hän naurahti ja nousi ylös vetääkseen takkinsa päälle. "Kiitti ruokaseurasta."
"Joo, kiitti sullekin”, Sarah hymyili. "Otetaan joskus uudestaan."
"Ehdottomasti paremmalla ajalla."

Inna heilautti kättään hyvästiksi ja katosi sitten ovesta pihalle.

#kouluvalmennus, sama tarina myös Banskun päiväkirjassa

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 11.11.18 13:05

11.11.2018

Sarah käveli reippain askelin tammatallin takaovesta ulos ja ensimmäiseen tammatarhaan. Effi seisoi Armin ja Minan kanssa sulassa sovussa pienen matkan päässä, tammat olivat kylki kyljessä Armin toimittaessa keskimmäisen virkaa.
"Effii", nainen huhuili hymyillen ja puristi kädessään olevaa porkkananpalaa. Tamma nosti korvansa ylös, mutta ei liikahtanut sen lisäksi senttiäkään. Sarah siirsi vapaalla kädellään hiuksensa korvan taakse ja käveli rauhallisesti tammakolmikon luokse.
"Hei Armi ja Mina", nainen tervehti rautiaita ja pujotti riimun Effin päähän. Tamma osasi jo odottaa porkkanaansa, Sarah antoi sen hymyillen ja rapsutti ruunikon korvan takaa.

Effin kuntoonlaitto sujui jo omanlaisella rutiinilla, tamman käytös hoitopaikalla oli parantunut huomattavasti siitä, mitä se oli alkukesästä ollut. Ei kirjava vieläkään paikoillaan ollut ja se vilkuili edelleen ympärilleen mahdollisten saalieläinten varalta, mutta Sarahin kohdalla ainakin varpaita ei enää tallottu ja harjauksen aikana tamma osasi seistä hiljaa.

Kaksikko käveli rinnatusten maneesille, Sarah oli laittanut enkkuviltin tamman selkään. Alkukäynnit nainen käveli maastakäsin, seuraten maneesissa työskentelevien Annan ja Gabriellan ratsastusta tarkkaavaisena. Reiska tuntui olevan virkeällä tuulella ja brunetella oli melkoinen työ pitää pakka kasassa.

Sarah nosti viltin Effin selästä ja laski sen maneesin reunalle. Nainen käveli keskelle maneesia, laski jalustimet alas ja kiristi satulavyötä vielä reiällä. Nainen nousi ruunikon selkään kevyesti ja otti ohjat käsiinsä.
Effillä oli myös menohaluja, Sarah pyrki ohjaamaan sen energian siihen, mitä halusi tamman tekevän, eikä siihen, mitä tamma halusi tehdä. Se oli yllättävä haastavaa ja yhteistyö rakoili jonkin verran, mutta nainen oli myös tyytyväinen omaan kehitykseensä.

Laukannostossa Effi pyrähti eteen ja Sarah joutui pidättämään vähän kovemmin saadakseen kirjavan takaisin hallintaan. Effi pärskähti ja heilautti päätään protestiksi, mutta rauhoittui sitten ratsastajansa hallittavaksi.

Loppukäyntien ajaksi Sarah suuntasi Effin kanssa lähimaastoon. Nainen huomasi päätyvänsä saman hautalehdon ääreen, jossa Lefa oli viimeksi pyhäinpäivänä pelästynyt jotain. Automaattisesti brunette etsi ympäristöstä syitä sille, mutta kaikki näytti ihan normaalilta. Sarahin katse pysähtyi hautakiveen, johon oli kaivettu nimi Domer II.
Surullinen ajatus kävi naisen mielessä, kun tämä ajatteli kiven symbolia menetettyjen rakkaiden muistamisesta. Hän toivoi, että olisi voinut nähdä vanhempansa edes kerran, vaikka tiesi sen olevan mahdotonta.

Hieman haikeana Sarah hoiti Effin pois. Saatuaan ruunikon loimitettua, nainen vei sen takaisin tarhaan ja lähti hakemaan Lefan nelostarhan ruunaporukasta.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.11.18 13:53

20.11.2018 / Amandan kouluvalmennus

Sarah varusti Effiä hiljaisena hoitopaikalla. Nainen väisteli mekaanisesti tamman sivuliikkeitä ja unohtui hetkeksi tuijottamaan tamman takajalkoja roikottaen kädessään koulusuojia.
Havahtuessaan jälleen liikkeelle latino tiesi, että oli vedettävä suojakuori päälle ja näytellä, sillä Amanda ei kuuntelisi hetkeäkään tekosyitä. Kunnioitus perijätärtä ja tämän kirjavaa hevosta kohtaan olivat riittävät kannusteet siihen, että ensimmäistä kertaa viikkoihin nainen puki kasvoilleen hymyn ja painoi ratsastuskypäränsä päähänsä.

Effi kulki levottomana eteenpäin, se vierasti jalustimien painoa säkänsä päällä ja Sarah mietti olisiko ollut fiksumpaa vain ottaa hihnat kokonaan irti. Vielä kierroksen nainen jaksoi odottaa, jonka jälkeen pysäytti Effin tamman viltin luokse maneesin seinälle.
"Sarah, nyt ei ole mikään tauko", Amanda huusi välittömästi.
"Otan jalustimet kokonaan irti, Effi ei rentoudu kun ne on kaulalla", Sarah vastasi ja repi hihnat irti. Amanda ei sanonut enää mitään, mutta latino tunsi polttavan katseen itsessään.

Kuten Sarah oli aavistellutkin, Effi myötäsi paremmin ja lopetti ylimääräisen venkoilun välittömästi. Naisen lihakset huusivat kuolemaa, mutta tämä otti kivun ilomielin vastaan. Se oli aina ollut tervetullut häiriötekijä, kun vaihtoehtoina olivat pelko ja ahdistus.
Amandan armoton ruoskinta sai Sarahin hetkittäin jopa unohtamaan kotona odottavan tilanteen ja keskittymään kunnolla ratsastukseen. Tehtävät olivat vaativia, eikä Sarah onnistunut niissä kertaakaan ensimmäisellä kerralla, usein vasta kolmannella toistolls ratsukko sai hyväksyttävän suorituksen ja sen jälkeen sai keskittyä tekemään saman uudelleen.

Hiki virtasi pitkähihaisen paidan alla ja Sarah pyyhkäisi hikikarpaloita pois otsaltaan. Effi oli myös hikivaahdon peitossa, vaikka Sarah oli klipannut tamman vasta pari viikkoa sitten viimeksi. Sekin oli ollut oikea tahtojen taisto, joka oli lopulta vaatinut rauhoittavaa Effille ja muutaman laastarin klippaajan sormille onnistuakseen.

Sarah käveli pitkät loppukäynnit maneesissa ja jäi sinne vielä toisten poistuttua takaisin talliin. Effi pyöritteli korviaan jäätyään yksin, muttei ainakaan huutanut kavereidensa perään. Latino tuijotti Effin korvia ja mietti miten paljon voimaa tamma antoi hänelle. Vaikka oli kulunut vasta hetki siitä, kun heidän yhteiselonsa oli alkanut, Sarah oli syvästi kiintynyt kirjavaan.
"Gracias cariño", Sarah kuiskasi ja rapsutti ruunikon harjanjuuresta. Effi kääntyi katsomaan ratsastajaansa ja höristi hieman korviaan. Sillä oli nälkä ja se halusi vain päästä talliin iltaruoilleen.
"Mennään, mennään", nainen sanoi hymyillen ja hyppäsi alas tamman satulasta.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 29.11.18 15:30

28.11.2018 / Amandan kouluvalmennus

Kaikki loppuu aikanaan
Ei ainakaan tää, ei ainakaan tää
Kipua


Olisin nauranut, jos olisin uskaltanut, kun tajusin mikä kappale mulla soi päässä.
"Jalka taakse!" Amanda huusi, se näki ihan varmasti mun ajatukseni.
Effi kulki levottomana ja tiesin sen johtuvan omasta istunnastani. Reidet, selkä, vatsa, kyljet, pohkeet - jopa mun varpaat olivat ihan viittä vaille krampissa ja valmennus oli vasta puolessa välissä.
"Leuka ylös, älä tuijota sitä Effin niskaa!"
Noin, nyt alkaa niskalihaksetkin vielä sattumaan.

"Kävelkää hetki. Ja miettikää oletteko oikeasti valmiita kisoihin, kaikilla on vielä paljon tehtävää", Amanda armahti meidät hetkeksi ja luulisin, että jokainen henkäisi helpotuksesta.
"Herranjumala mun lihakset särkee", Tilda henkäisi Lefan selästä. Ruunan askeleissa oli vielä hankalampi istua, kuin Effin.
"No arvaa", vastasin ja vilkaisin Amandaa. Nainen selasi puhelintaan, mutta tiesin sen olevan haukan tavoin valppaana. En uskaltanut vieläkään rentouttaa jalkojani.

"Ja sitten jatkuu, nostakaa laukka ja jääkää kahdelle pääty-ympyrälle, Inna ja Sarah toiseen päätyyn ja Tilda ja Anna toiseen. Pidetään välimatkat tasan", Amanda ilmoitti ja ratsastin Innan ja Valerien perässä toiseen päätyyn. Effi yritti säikkyä jotain varjo-oliota ensimmäisillä kierroksilla ja yritin pitää tamman omalla paikallaan sisäpohkeella.
"Sisäjalka paikallaan", Amanda huomautti heti ja tunsin kuinka hikikarpalot vierivät selkärankaa pitkin.

Join ainakin kolme litraa vettä, kun olin saanut Effin pestyä hiestä ja vuorattua loimivuoren alle.
"Kyllä huomenna tekee kipeetä", Anna totesi kävellessään loungeen.
"Jos edes sunnuntaihin mennessä olisi helpottanut, niin olisin kyllä kiitollinen", vastasin virnistäen ja istuin kahvipöydän ääreen.
"Auuu", ynähdin, kun reiteni kramppasivat taas.
"Kuuma kylpy tai pitkä sauna tehtävälistalla tänään", Anna jatkoi ja seurasi, kun hakkasin reittäni nyrkillä.
"Kiitos vinkeistä."

Kävelin takaisin tammatalliin ja yritin venytellä samalla. Effi söi heiniään tyytyväisenä karsinassaan ja vilkaisin sen loimia, ne saisivat olla vielä hetken päällä, jonka jälkeen vaihtaisin ne kuiviin. Päätin odotellessani puhdistaa tamman varusteet perusteellisesti. Tammatalli oli hiljainen ja hyräilin varustehuoneessa ääneen Jess Glynnen Thursday biisiä. Abuela oli onneksi jo melko hyvässä kunnossa, mutta mua jännitti ihan kamalasti, sillä sisarukseni olivat tulossa ensi viikolla käymään kotona. Jos selviäisin hengissä cupista ja perheestäni, niin tiesin olevani voittamaton.
"Jännittääkö?" kysyi ääni ja hätkähdin. Luulin olleeni yksin. Käännyin katsomaan selkäni taakse, Ellie nojaili hymyillen satulahuoneen ovenkarmiin.
"No jännittää. Eikö sua sitten?" Ellie kohautti olkapäitään.
"Älä valehtele", sanoin ja virnistin.
"No jännittää tottakai."
"Hyvä. Haluutko muuten olla mun kisahoitajana? Saat pidellä Effiä sen aikaa, kun meen Lefalla. Sillä kuulemma aloittaa joku uusi hoitaja, ehkä se voi laittaa sen kuntoon."
"Voin mä. Sä varmaan voit auttaa mua?"
"Tietenkin."
"Hyvä. Mennäänkö kahville?" Ellie katsoi mua tutkivasti. Mä en ollut kertonut sille mitään abuelasta, mutta ehkä nainen oli aavistellut jotain viimeiaikaisesta hiljaisuudesta.
"Mennään vaan. Täytyy vaan vaihtaa Effin loimi. Mun jokaiseen lihakseen sattuu."
"Uskon", Ellie nauroi ja tuli auttamaan mua Effin loimen vaihdossa.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Anna S. lähetetty 30.11.18 16:35

Throwback Amandan kouluvalmennukseen 31.10.2018

Rosengårdin esteleirillä vieraita hevosia ratsastaessani olin päättänyt, että minun olisi syytä tehdä sitä enemmänkin: poistua mukavuusalueeltani ja kokeilla erilaisia hevosia. Auburn Estatessa jos jossain oli toinen toistaan osaavampia hevosia, joilta voisin oppia paljon. Niinpä olin ilmoittautunut heti ensimmäisenä Amandan avoimeen kouluvalmennukseen, jossa ratsuina olisivat perijättärien hevoset.

Sain tietää ratsuni vasta kävellessäni valmennuspäivänä loungeen katsomaan Amandan kauniilla käsialalla kirjoitettua tuntilistaa. Effi. Tammassa oli paljon samaa kuin Epissä: molemmat oli rekisteröity hollanninpuoliverisiksi, mutta täysiveristä oli suvussa paljon. Muistelin Isabellan kertoneen, että Effin isä oli puhdas täysiverinen. Makustellessani asiaa lähdin hakemaan Epiä tarhasta. Hevosella olisi tänään kevyt juoksutuspäivä, sillä tiesin Amandan kouluvalmennusten olevan pahemmanlaatuista rääkkiä. Jotain armoa.



Tutustuessani Effiin huomasin, että siinä oli muutakin perustavanlaatuista eroa Epiin kuin herasilmät ja valkoiset läiskät. Se oli todella epäluuloinen uudesta kaksijalkaisesta sen karsinassa. Olihan Epikin herkkä ja usein tuli hännän alla, mutta Effi oli myös arka. Epi oli jopa tyhmänrohkea. Kirjavan korvat painuivat luimuun ja se alkoi steppailla, kun otin askeleen lähemmäs. Pysähdyin niille sijoilleni, hengitin syvään ja rentoutin koko kropan. Annoin Effin pälyillä ja puhista kaikessa rauhassa. Miten kaunis tamma olikaan!

Hevonen oli myös yllättävän puhdas. Asialla oli varmaan ollut tamman hoitaja. Muistin kyllä latinon kasvot upeine silmineen, mutta nimimuistini oli vähän hatara, kuten aina. Olin kiitollinen hänelle, sillä nyt ehdin antaa seuraavat puoli tuntia hevoselle aikaa päättää, etten olisi uhaksi.

Minä en kuitenkaan ollut ainoa hevosia syövä hirviö Effin illassa. Näkymätön sellainen oli ilmiselvästi myös maneesin nurkassa. Tamma hyppäsi valtavan sivuloikan aikeissaan lähteä tuhatta ja sataa karkuun. Sydän alkoi tykyttää tuhatta ja sataa, ja Amandan kivahtaessa oikein säpsähdin satulassa. Effi tanssahteli hermostuneena allani, mutta sain pidätteet läpi. Kolme muutakin hevosta ottivat kierroksia Effin säpsyilystä ja tuntuivat vahtaavan tyhjää nurkkaa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni. Olinko katsonut liikaa kauhuelokuvia Halloweenin kolkuttaessa ovella?

#kouluvalmennus

_________________
Kuuma kenttätamma Epi
avatar
Anna S.
Hevosenomistaja

Ikä : 23
Viestien lukumäärä : 161

http://annajaepi.weebly.com/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.11.18 17:25

30.11.2018

Tammatallin satulahuone saattoi näyttää sotkuiselta ulkopuolisen silmin. Sarah istui lapsekkaasti sotkun keskellä lattialla jalat ristissä ja hyräili korvanapeissa soivan Celine Dionin kappaleen mukaan. Naisella oli kädessään Effin kankisuitsien niskahihna, pyyhe ja satulasaippualla kyllästetty kostea sieni. Joku oli ripustanut satulahuoneen ikkunaan jouluvalot, joiden lämmin hehku täytti huoneen, pimeys oli juuri laskeutunut tallin pihaan.

Kun jokainen nahka oli puhdistettu pakkomielteisen huolellisesti, alkoi kierros alusta rasvan kanssa. Sarah piti huolen siitä, että käytti voidetta juuri sopivasti, jotta varuste kiiltäisi, mutta ei tuntuisi rasvaiselta kädessä. Kuolaimet nainen oli upottanut puhtaaseen vesisankoon likoamaan, vaikka ne olivatkin lähes uutta vastaavat.
Rasvauksen jälkeen alkoi kokoamisvaihe. Sarah aloitti otsapannasta, pujotti sen niskahihnaan paikalleen, sen jälkeen tuli turpahihnan vuoro. Latino tiesi tasan mihin reikiin varusteet kuuluivat, vaikka nahkaan ei ollut jäänyt juuri minkäänlaista kulumajälkeä. Kuolaimet oli helppo kuivauksen jälkeen kiinnittää oikein päin, nainen muisti kuinka oli nuorempana joutunut miettimään päänsä puhki miten päin kuolaimet piti laittaa. Kankisuitsien kanssa se oli ollut kaksi kertaa hankalampaa, mutta sitten jonain päivänä Sarah oli vain tiennyt.

Viimeisenä nainen kiinnitti ohjat sekä kankikuolaimiin, että nivelkuolaimiin. Tarkasteltuaan työnsä tulosta tarkasti, Sarah niputti suitset kauniisti ja nousi lattialta laittaakseen ne takaisin omalle paikalleen. Jännitys kutkutteli vatsanpohjassa, naista jännitti viikonlopun kilpailut todella paljon.
Sarah käveli Effin koulusatulan luokse ja irroitti siitä kaiken ylimääräisen niin, että jäljelle jäi pelkkä satulan runko. Nainen kävi satulan huolellisesti läpi saippuan kanssa, niin päälipuolen, kuin myös hevosta vasten tulevan puolen. Jokaisen sauman ja kolon Sarah tarkasti järjestelmällisesti.
Puhdistuksen jälkeen nainen rasvasi satulan takakaaren ulko-osan, etukaaren ulko-osan ja siiven takaosan, johon ratsastajan jalka ei asettunut. Rasvaa Sarah levitti myös siiven ja rungon välisiin osiin, mutta hevosen ja ratsastajan kosketuspinnat nainen jätti ilman rasvaa, sillä se vähentäisi kitkaa ja hankaloittaisi istumista, sekä lyhentäisi satulan käyttöikää.

Sarah pesi vielä jalustimet, niiden hihnat ja satulavyön. Nainen vaihtoi satulaan valmiiksi jo valkoisen koulusatulahuovan, johon oli kirjailtu Reyes ja jota koristi Auburnin kaunis logo. Hän huokaisi syvään ja toivoi, että kilpailut meinisivät sunnuntaina hyvin. Effi ei ollut ollut ihan parhaimmillaan keskiviikon treeneissä ja Sarah itse oli vieläkin hieman kipeänä istuntaharjotteista. Sarah myös mietti Effin tulevaa astutusta ja varsalomaa, miten hänen tulisi osata kouluttaa varsa hyvin käyttäytyväksi ja uudelle omistajalleen sopivaksi. Hän mietti millainen varsa Effistä ja Banskusta syntyisi, isot merkit sillä ainakin toivottavasti olisi ja kauniit askellajit.

Sarah otti porkkananpalan käteensä ja lähti satulahuoneesta ulos. Reitti Effin tarhalle oli tuttu, Sarah huhuili kirjavaa luokseen ja tamma askelsi jopa muutaman askeleen vastaan.
"Taitava tamma", Sarah kehui ja ojensi porkkanan ruunikolle. Saatuaan riimun ja narun hevosen päähän, Sarah jäi vielä hetkeksi paikoilleen ja silitti tamman kaulaa rauhallisin liikkein. Effi kuunteli edelleen ympäristöään tarkkaavaisena, mutta malttoi seistä paikoillaan ja vilkaisi hoitajaansa miettivän näköisenä. Sarah ei ottanut tamman luottamusta itsestäänselvyytenä, oli mennyt kauan rakentaa se tyhjästä ja tarvittiin vain pieni virheliike ja rakentamisen saisi aloittaa jälleen alusta. Effi oli tehty posliinista, vaikka se sisimmässään olikin kovin vahva ja hieno hevonen. Se vain itse taisi unohtaa sen toisinaan.

"Mennäänkö?" Sarah kysyi hiljaisella äänellä ja ratsukko lähti kävelemään porttia kohden lumen hiljentäessä heidän askeleensa vaimeaksi narahteluksi. Nainen ei vienyt hevosta talliin, vaan jatkoi kentälle ja ryhtyi kävelemään uraa pitkin taluttaen ruunikkoa perässään. Sarah pysähteli, kääntyi ja peruutti satunnaisesti, Effi seurasi tarkkaavaisena ja väisti alta, kun nainen peruutti kohden.

Puolen tunnin päästä Sarah käveli tammatalliin Effi perässään. Nainen vei tamman pesupaikalle ja riisui siltä ulko- ja sisäloimet päältä. Hän kasteli hevosen lämpimällä vedellä kauttaaltaan ja upotti ison sienen saippuaveteen. Sarah pesi jokaisen sentin hevosesta huolellisesti ja käytti kimoshampoota jouhiin sekä valkoisiin karvoihin. Nainen huuhteli Effin huolellisesti, suihkutti selvitysainetta häntäjouhiin ja kuivasi ylimääräiset vedet kumisen viilan kanssa pois. Sarah asetteli kaksi kuivatusloimea tamman selkään ja otti käteensä sakset. Nainen mittasi hännän tasan vuohisen pituuteen ja leikkasi ylimääräiset jouhet pois. Jokaisen kavion ruunurajan karvat Sarah siisti saksilla kavion linjan mukaisesti, myös jalan takaosasta vuohiskuopasta nainen leikkasi ylimääräiset karvat pois.
Sarah oli klippauksen yhteydessä viimeksi leikannut harjan oikean mittaiseksi, joten tänään se ei tarvinnut huoltotoimenpiteitä. Korvakarvoja Effille ei juurikaan kasvanut, joten myöskään niihin naisen ei tarvinnut koskea.

Loimien vaihdon yhteydessä Sarah tarkisti vielä kerran, että Effi näytti edustuskelpoiselta tämän vuoden viimeisiä osakilpailuita varten. Tamma kuopaisi kaviollaan turhautuneena ja sai Sarahin hymyilemään.
"Joo, joo, kyllä sä olet valmis", latino sanoi ja irroitti narut tamman riimusta. Nainen talutti hevosen sen karsinaan ja otti riimun pois Effin päästä. Hänen ei tarvinnut murehtia siitä, että toinen sotkisi itsensä, sillä se ei ollut puoliverisen tapaista.
"Hyvää yötä, kaunotar", Sarah kuiskasi tammalle ja rapsutti sitä hetken vielä sään kohdalta. Hymyillen latino sulki Effin karsinan oven ja ryhtyi siivoamaan jälkiään vielä ennen kotiin lähtöä.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.11.18 19:41




_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 384

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa