Effin päiväkirja

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 19.05.19 16:57

19.05.2019 / Spring Circus, Kalla CUP 2. osakilpailu

Sarah oli saanut vihdoin sekä Effin, että Lefan varusteita vaille starttikuntoon. Oli vienyt paljon kärsivällisyyttä letittää Effi Lefan jälkeen, sillä ruunan kanssa käytetyt ärähdykset oli ollut syytä nieleskellä tehokkaasti. Elliestä oli ollut suuri apu ja tämän lisäkädet tulisivat todella tarpeeseen ensimmäisen luokan alkaessa. Kahdella hevosella kilpaileminen oli edelleen hieman vierasta, mutta Sarah rakasti silti sellaista tietynlaista hyvää painetta.
Latinon oli määrä hakea kilpailuvarusteensa parkkipaikalle jätetystä bemarista, kun tuttu ääni pysäytti tämän askeleen niille sijoilleen.

"For fuck's sake, we didn't forget the fucking reins, huh? Tell me."

Meripihkan väriset silmät tutkailivat tuttua kuljetuskalustoa, eikä Sarah ollut enää varma mitä tehdä. Järki johdatteli naisen jalkoja kohti omaa autoaan, mutta silti ne eivät lähteneet liikkeelle.
"Moi Sarah!" Jutan ääni kajahti ilmoille ja latino tajusi tulleensa nähdyksi. Nuorikko nielaisi ja loihti kasvoilleen epämääräisen hymyn.
"Moi", tämä tervehti ja katsahti Jutan vieressä auton takaosassa pyllistelevää hahmoa.

Robertilla kesti hetki suoristautua täysin näkyviin ja vaikka lippis ja aurinkolasit peittivät osittain toisen kasvot, Sarah tunsi silti sydämensä hypähtävän hieman.
"Moi", britti tervehti puolivillaisesti ja nypläsi käsissään olevia suitsia poissaolevan näköisenä.
"Kaikki ok?" Robert kysyi kohteliaan kuuloisena.

Sarah seisoi suorana, kätkien syvälle sisäänsä kaiken sen, mitä Robertin näkeminen sai aikaiseksi. Tummat hiukset oli vedetty tiukasti geelillä nutturalle ja virheetön meikki koristi latinon kasvoja. Musta toppi ja ihonmyötäiset urheiluhousut eivät sopineet valkoisten kisahousujen täyttämälle parkkipaikalle. Lefa oli koskenut housuja letittäessä ja jättänyt niihin vaaleanharmaan tahran jälkeensä.
"Luonnollisesti", Sarah vastasi jäykän kuuloisena ja harkitsi jatkavansa matkaansa. Hänen ei pitäisi varsinkaan kisapäivänä uppoutua aiheeseen Robert sen syvemmin.

"Sulla?" latino kuitenkin kysyi hieroen sormenpäitään yhteen toisen nyrkkinsä sisällä pitääkseen ajatuksensa edes jotenkuten kasassa.
"Hm, joo", Robert vastasi kallistaen päätään, edelleenkin hyvin poissaolevan näköisenä.

Siniset silmät kuitenkin vihdoin kääntyivät Sarahiin ja kävivät hitaasti läpi tämän kehon aurinkolasien läpi. Latino tunsi kuumoituksen kehossaan, kun toisen katse vaelsi.
"Oliko sulla jotain asiaa?" Robert kysyi saaden naisen hätkähtämään. Britti ei ollut lämmin ja pehmeä, kuten tähän asti, tämän ääni ja eleet olivat harkitun viileitä.
"Asiaa?" latino kysyi naurahtaen epäuskoisen hermostuneena. Sarah yritti uudelleen käskeä jalkojaan liikkeelle, mutta ne pysyivät paikoillaan, kuin juurtuneina. Lähtemisen sijaan ne hapuilivat muutaman askeleen lähemmäs Robertia.
"Ei oikeastaan. Menikö teidän matka hyvin?"

Latinon katse pyyhkäisi pihan poikki, mutta muita auburnlaisia ei näkynyt lähistöllä.

"Hyvin, joo, tuttu matka", Robert vastasi nypläten vieläkin suitsien ja numerolapun kanssa. Sarah seurasi toisen sormien työskentelyä vaihdellen katsettaan tämän kasvojen ja käsien välillä. Robertin hymy tuntui latinon jalkapohjissa asti.

"Fuck", britti kirosi, kun numerolappu ei asettautunut paikalleen. Suitset päätyivät takaisin autoon ja Robertin käsi nousi sen niskaan.
"No, hm, niin."

Sarahin teki mieli auttaa, mutta ei tiennyt olisiko se ollut täysin soveliasta. Amanda Sokan välitön läheisyys oli aina uhka, eikä perijätär olisi katsonut tilannetta läpi sormiensa. Silti latino käveli lähemmäksi, jääden muutaman metrin päähän seisomaan. Jättäen kätensä näennäisen rennosti roikkumaan sivuilleen. Hänen teki mieli kertoa Robertille sen yhden asian, joka sai varomaan jokaista elettä ja sanaa. Tietämättä millaiseksi ihmiseksi tiedon jakaminen itsestään tekisi, Sarah kuitenkin pysyi hiljaa. Robert ei tekisi mitään tiedolla, että hän oli eronnut Thomaksesta lopullisesti.

"Haluatko sä...puhua?" Sarah hapuili tietämättä itsekään miksi oli kysynyt sellaista. Halusiko hän oikeasti tietää mitä Robert ajatteli siitä yöstä? Puhua toiselle omista ajatuksistaan?
Robert ei sanonut mitään.
Sarah odotti, kunnes hiljaisuus venyi lähes sietämättömäksi. Latinon ajatukset veivät tämän lähes hulluuden partaalle, kun tämä yritti olla sotkeutumatta tuhannelle pienelle solmulle.

"Ei vai?" Sarah huokaisi lopulta tuntien epämiellyttävän puristuksen keuhkoissaan.
"Uh, puhua mistä?" Robert vihdoin mumahti.
"En mä tiedä. Sä näytät jotenkin..erityisen kireältä?" Sarah tunsi olonsa yhtäkkiä kovin tungettelevaksi. Oliko hänellä oikeutta kysellä Robertilta tämän kuulumisia, vai ei? Heidän oli kai tarkoitus olla ystäviä, vaikka sen suhteen rajoja oli venytelty liikaakin viimeaikoina. Halusiko Robert vain, että hän häviäisi toisen elämästä kokonaan?

"On vähän...stressiä", britti vastasi harkitun hitaasti lopulta.
"Tai, siis, Seppele lopettaa."

Kaiken itsekontrollinsa keskellä Sarahin kulmakarvat kuitenkin elivät täysin oman tahtonsa mukaisesti. Yllättynyt ilme ei tasaantunut, vaikka latino yritti parhaansa.
"Lopettaa? Kokonaan vai? Pitääkö sun etsiä Harrylle uusi kotitalli?" kysymykset pulpahtivat Sarahin suusta yhtenä jonona, kunnes tämä sai jälleen suljettua suunsa, näyttäen edelleen aavistuksen vaivaantuneelta.

"No, siis, joku ostaa sen. Se rupee yksityistalliksi, kai. Kyllä meille on luvattu tallipaikka, mutta… Niin, en tiedä millaista siellä sitten on? Jos joutuukin vaihtamaan?" Robert vaikutti haikealta kaiken sen keskellä.
"Me ollaan kuitenkin asuttu siellä melkein viis vuotta. Ja mä oon käynyt kauemminkin. Tuntuu oudolta."

"Ai, no hyvä, ettei teitä sitten potkita suoraan ulos sieltä", Sarah vastasi ja uskalsi hymyillä aavistuksen.
"Toivottavasti ette joudu vaihtamaan, jos viihdytte", latino jatkoi ja vastusti ajatustensa siirtymistä takaisin aiheeseen, josta olisi oikeasti halunnut puhua.
"Niin. No. Joskus muutos on hyvästä. Vaikkei sitä haluaisikaan", Robert vastasi.
"Niin", Sarah toisti perässä ja mietti miten paljon muutoksia oli kokenut omassa elämässään viime aikoina. Katse harhaili Robertin keholla luvatta hetken, kunnes tämä sai nostettua sen takaisin toisen kasvoihin.

"Mutta, anyway. Mistä sä halusit puhua?" Robert kysyi hiljaisuuden venytessä heidän välillään.

Sarah tunsi veren lähes pysähtyvän kehossaan, kunnes se toi tukahduttavan lämmön latinon kasvoille ja tämän oli käännettävä kasvonsa hetkeksi muualle. Uskaltaisiko hän?

"Mun piti pyytää anteeksi, siitä viimeviikkoisesta", Sarah lopulta vastasi hieman hiljaisemmalla äänellä, kääntäen haparoivan katseensa takaisin Robertin kasvoihin ja tämän aurinkolaseihin.
"Mistä niin?"

Sarah tuijotti aurinkolasien läpi Robertin silmiä. Halusiko toinen aikuisten oikeasti, että hän sanoisi sen ääneen? Vaikka he olivat suojassa monilta katseilta trailerien välissä, jopa seinillä oli korvat Auburnissa. Tuskainen hengähdys karkasi latinon huulilta.
"Kaikesta. Erityisesti siitä viimeisestä", Sarah vastasi, eikä laskenut katsettaan toisen kasvoista. Miten helposti tämän mieli lähti vaeltamaan hotellin hissiin, toisen painoon kehollaan ja sormiin, jotka kietoutuivat toistensa lomaan.

"Ei siinä kai ole puhuttavaa", Robert vastasi katse hapuillen missä tahansa muualla, kuin Sarahissa.

"Ahaa", Sarah puuskahti, eikä tiennyt oliko pettynyt, surullinen vai iloinen toisen välinpitämättömyydestä. Latinon jalat alkoivat vihdoin muistaa kuka niitä ohjasi ja tämä otti harkitun askeleen taaksepäin.
"No hyvä, että ollaan samalla sivulla sitten molemmat", tämä lisäsi, mutta ei saanut edes pakottamalla pakotettua kasvoilleen mitään hymyn tapaistakaan. Hengittäminen tuntui vaikealta.

"Mhm. Eikö me puhuttu, että…" Robertin ääni hiipui loppua kohden.
"Että mitä?" Sarah haastoi, vaikka tiesikin sen olevan tyhmää. Idioottimaista suorastaan ottaen huomioon sen, että heidän keskustelunsa kuului varsin hyvin muille, erityisesti toisen hoitajalle.

"Että", britti risti kätensä rinnalleen ja vihdoin nosti katseensa Sarahiin.
"Että there’s no point."

Sarah nyökkäsi, hitaasti ja jäykästi, tuntien yhtäkkiä silmiänsä polttelevan niiden taakse kerääntyneiden kyynelten voimastasta. Hän nieleskeli kurkkuunsa noussutta palaa väkisin alas ja kietoi kätensä ympärilleen.
"Yeah", latinon ääni värähti, kun tämä astui uuden askeleen taaksepäin.

Varoittamatta Sarah tunsi poskensa kastuvan karanneen kyyneleen myötä, sormet pyyhkäisivät sen liian tottuneina pois.
"Sorry if I bothered you", latino henkäisi kääntyen sitten lähteäkseen.

"C’mon. You know", Robert lausahti.

Sarahin jalat eivät kantaneet kauemmaksi. Ne jäivät kuin noiduttuina paikalleen, vaikka latino olisi halunnut lähteä. Jatkaa kisapäiväänsä kuin ei olisi tunnevammainen idiootti. Sen sijaan tämä kääntyi puoliksi takaisin Robertia kohden.
Yllättyi miten helpolta tuntui ajatus lähestyä toista uudelleen.
"I'm not taken anymore", sanat karkasivat latinon huulilta vahingossa, tietämättä itsekään miksi oli lopulta sanonut sanat ääneen ajatuksiensa sijaan.

"I’m not sure what you want me to do", britin ääni oli tukahdetun kuuloinen.
"Nothing. Just thought you should know, in all honesty, you know", Sarah vastasi ja nielaisi vaikeana. Tuntui, kuin joku olisi puristanut latinon sydämen nyrkkinsä sisälle ja kokeillut miten paljon painetta se kestäisi ennen, kuin menisi täysin rikki.

"It’s not because of me. Right?" Robert vastasi.

"No", Sarah vastasi jämäkästi, tehden asian selväksi kerralla.
"Things just got too complicated and we both did thing, said things, that there was no going back from. He's better off."

"And you?"

Sarah naurahti kuivasti.
"Me? I'm just a fucking idiotic mess of a human, but I'll live."
Latino puristi ylitseen pyyhkäytyneen tunnekuohun sinne, mihin oli lukinnut kaikki muutkin Thomakseen liittyvät asiat. Sen laatikon seinät olivat jo pullistuneet vaarallisesti, mutta Sarah ei uskaltanut ajatella mitä tapahtuisi niiden pettäessä.

"But you were together, when you kissed me. When you asked me to your room", Robertin ääni tuntui kaukaiselta. Sarahin ajatukset sinkoilivat joka puolella niin kovaa, ettei tämä saanut yhdestäkään kunnolla otetta.
"Yes when I kissed you, no to the last part. At least not fully. We had a fight and he left even I said we were done if he'd leave. He.. he left anyway."
Latino ei halunnut puhua sormuksesta, joka oli vienyt kaikelta pohjan. Sen ajatteleminen ahdisti niin paljon, että Sarah joutui repimään itsensä väkisin takaisin hetkeen, jossa siniset silmät tuijottivat häntä lasiensa takaa.

"Right", Robert vastasi ja laski katseensa maahan. Sarah katsoi miten puuskaan vedetyt kädet liukuivat hieman eri asentoon.
"I don’t--I shouldn’t, I shouldn’t be a part of this. This, umm, you. I don’t know if I can."

"I'm not asking you to be. I can hardly keep my shit together as it is", Sarah huokaisi ja vei kätensä rintakehälleen poissaolevasti.
"I'll try my hardest to, well, keep my distance. Won't kiss you again even if I wanted to, I promise", latino puraisi alahuultaan, tietämättä miten päin olla, sisuskalujen vääntäytyessä solmuun sisällään. Miksi hän oli jälleen antanut sanojensa soljua ulos toisen kuultaviksi niin esteettömästi?

"It’s the stuff like that. You shouldn’t. Just, you shouldn’t say that", Robert kertoi ja kääntyi poispäin Sarahista.

Sarah katsoi Robertia hetken, järjestellen itseään henkisesti. Hän ei voinut syyttää toista sanoistaan, vaikka ne tunkeutuivatkin ihon läpi piikkien tavoin.
"Sorry. Again", latino vastasi ja laski katseensa maahan eteensä. Robert ei halunnut kuulla hänen ajatuksiaan, ei halunnut varmasti olla enää juurikaan muutenkaan hänen kanssaan tekemisissä. Miksi olisi?
"I think I should go now. I really am so sorry for all that I've done. I never.. I never thought any of this would happen. It shouldn't have happened."
Sarah tunsi olonsa väsyneeksi, kuin kaikki tahto olisi puristettu hänestä ulos. Tunteiden tyhjyys tuntui ihan yhtä raastavalta, kuin niiden koko kirjo.

"I--" Robert hengähti.
"I don’t know."

Sarah sulki silmänsä hetkeksi, pudisti sitten päätään ja siirsi katseensa Robertin kasvoihin. Ajatteli sitä kaikkea, mitä olisi halunnut sanoa, asioita, joita olisi halunnut voida tehdä.
Surullinen hymy nousi naisen huulille.
"Brake a leg, Robert. As long as you don't ride better than I do", Sarah sanoi äänellä, jonka kepeys katosi kaiken tunnelatauksen alle.
"Yeah", Robert nielaisi. "You too, I guess."

"Mun pitäisi.." Robert aloitti ja heilautti käsiään traileria kohti.
"Mun pitäisi varmaan mennä."

Sarah nyökkäsi, naurahti ja hengitti sitten syvään.
"Nähdään", latino henkäisi ja huomasi toivovansa sydämensä pohjasta, että sana toteutuisi vielä. Että hän ei ollut kaikessa typeryydessään saanut ajettua Robertia täysin pois elämästään.

Ensimmäinen askel kauemmas britistä tuntui tukahduttavan kaiken ilman ulos Sarahin keuhkoista.

"Ehkä", Robertin ääni tavoitti latinon saaden tämän melkein menettämään itsehillintänsä. Kyyneleitä nieleskellen Sarah käveli kuin sumussa omalle autolleen. Hän oli kaivannut ymmärrystä, tukea, ehkä halauksen, mutta Robertin kylmyys sattui silti enemmän, kuin sen olisi pitänyt. Sarah tiesi, että oli ansainnut sen kaiken - hän oli itse tehnyt kaikki päätöksensä ja saisi nyt elää niiden kanssa.
Kunhan hän vain saisi pidettyä itsensä kasassa vielä pari tuntia, millään ei olisi enää mitään väliä. Kunhan silmiä polttavat kyyneleet pysyisivät poissa vielä vähän aikaa, ne saisivat taas soljua vapaasti, kunnes loppuisivat jälleen hetkeksi.

#springcircus, kirjoitettu Robertin kanssa kirjoitetun tekstin pohjalta.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.05.19 17:50

23.05.2019

After washing my teeth I washed my face to get rid of the trifle of sleep in the corner of my eyes. I stared at my tired face, water glistening on my cheekbones. I tried to smile a little, remembering the way Jonathan had made me laugh yesterday. There was a dash of hungover left in me, but it wasn't too bad.
I reached to the shelf on my right and felt the fabric of my makeup pouch between my fingers. Just as I was ready to curl my lashes my hand stopped.

Why did I need to cover the fact I was hurting? Why did I feel the need to show everyone else I wasn't broken?

I lowered my hand and sighed, there had been so many changes in my life, that I had felt the need to keep something to myself. There was a distinct line between my self-respect and the way I presented myself out there.
Never imperfect. I made no mistakes that could be judged by outsiders.

I smiled again, saw how the sun had painted hardly visible freckles on my face. Little imperfections I had hated since I was a teenager. They had told people I wasn't purely latina, that I was just like everyone else.
I could go one day without makeup.

"Breakfast?" I asked Jonny, who was still lying on my couch. His blanket was hardly on him, showing almost every part of his body. Gladly not the parts that were covered under the boxers that had hearts on them.
"Mmmhhh?" I heard him mumbling and smiled while I started to make coffee.
"Rise and shine stablemaster", I called out and could see how Jonathan slowly started to understand things beyond his dreamworld.
"Coffee?" I could hardly hear his murmur.
"On it's way, darling", I told him and started to make some sandwiches.

I let my hand out to feel the wind on my skin. Jonathan was driving and talking something about Lefa and how he had been terrified to jump with him last weekend. I could feel the sun burning my hand and saw the green world that passed by.
How hadn't I seen how summer had creeped in?

My car waited us at the parking lot, Jonathan had told Isabella it was there on purpose so they hadn't wondered why. Jonny said he would hit the shower and I walked behind the mare stable. I could see Effi standing under the shade, sharing her special moment with Armi.
"Hi belleza", I whispered when I got the halter on her.
"Care to graze a little today?"

I led her to a good green spot and watched as she furiously yanked the grass into her mouth.
"No rush, just take your time", I laughed a little and relaxed under the last of spring sunshine. It felt like summer, I could hear birds singing and the wind moving the green leaves in the trees. I still felt broken, but something had happened yesterday. It was almost like breathing had become just a little bit easier. Like I was okay with being this hurt.

I was truly alone, but still surrounded by the people who were meant to be there. My friends, as quirky as they were. And I loved them for all of their imperfections.

I opened my phone and stared the messages I had sent to Robert. I had no idea who he really was or how I still felt the need to keep him in my life. I knew he didn't want to be friends with me, even though I felt like it was the only thing I had to give in this moment.

mikset sä sitten anna olla?

I almost dropped my phone when Effi yanked the lead rope.
"Whoa."
There was a colorful butterfly on her muzzle and she led out a massive snort.
"Oh belleza, it's harmless, there", I tried not to laugh as the butterfly flew away and Effi stared after it like she'd just survived a horrible attack.
"You'll live", I promised and shook my head. I put the phone away to my back pocket and lead Effi pack to the paddock. She had deserved a full day off.

I leaned against the gate and watched Effi return to her early position besides Armi. No doubt she'd tell all about the monster that almost consumed her as lunch.

Jos sä haluat joskus vaikka käydä kahvilla tai jossain, niin ... no, kerro. Voidaan vaikka käydä potkimassa sitä jalkapalloa.

I sent the message before any reasoning could be practised. There were so many things I regretted in life, but meeting Robert wasn't one of them.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 24.05.19 23:13

26.05.2019

Effillä ratsastaminen oli ollut jonkin verran haastavaa kilpailuiden vuoksi, mutta Sarah oli saanut tamman liikutettua siitä huolimatta. Latino oli ehtinyt viemään varusteet jo satulahuoneeseen, mutta halusi vielä harjata kirjavan rauhassa tammatallin viileydessä. Kilpailuhälystä huolimatta Effi seisoi melko rauhallisen näköisenä hoitopaikalla. Sarah nosti tummansinisiä farkkuratsastushousuja hieman paremmin valkoisen pikeepaidan päälle ja pyyhkäisi otsalle karanneen hiussuortuvan pois silmiltään. Effi ei juurikaan pölissyt, mutta harjaaminen teki kuitenkin hyvää sen pintaverenkierrolle.

Sarah mietti kuinka kirkkaina viikko sitten kisoja edeltäneet ajatukset olivat soljuneet. Lefan ratsastaminen kutkuttaa hyvällä tavalla. Effi tuntuu hyvältä ensimmäisessä luokassa, vaativan luokan startti jännittää ja huomio on koko päivän vähän vieraissa.
Lievästi sanottuna, latino hymähti. Effin kanssa kolmas sija helposta luokasta oli ollut rauhoittavaa, Lefan hyvä rata oli varmasti osittain jäänyt puutteelliseksi yhteisen harjoitusajan puuttumisen vuoksi. Silti kuudes sija ei ollut paha, ainakaan siihen verrattuna, että Robert oli tullut toiseksi viimeiseksi Harryn kanssa. Vaativassa luokassa latinolla oli ollut tavoitteena saada vain hyväksytty rata ja vaikka he olivatkin jääneet prosenteiltaan viimeiseksi Effin kanssa, suoritus oli ensimmäiseksi vaativaksi ollut silti Sarahin mielestä hyvä. Amanda saattaisi vahingossa unohtaa sen, sillä olivathan he tuoneet ensimmäisestä luokasta ruusukkeen kuitenkin kotiin.

Latino laski pölyharjan Effin ruskeaan hoitolaukkuun ja nosti katseensa huomatessaan silmäkulmassaan liikettä. Sarah ei ollut nähnyt toista koskaan, eikä tämän vaatetus ainakaan antanut ymmärtää tytön olevan kilpailemassa tänään.
"Hei, voinko mä jotenkin auttaa?" Sarah kysyi ja hymyili hieman varautuneesti. Meripihkan väriset silmät tutkivat toisen nyrkkiin puristuneita nyrkkejä.
"Et. Tai joo. Autat helvetin paljon pysymällä mahdollisimman kaukana Robertista."

Sarah yllättyi ja vaikka kuinka yritti pitää ilmeensä neutraalina, oli tunteet hyvin selkeinä luettavissa toisen kasvoilta. Sitä kesti vain muutaman sekunnin, kunnes tunteet hävisivät täysin.
"Robertista?" Sarah hengähti yrittäen edelleen kietoa ajatuksiaan käytävällä seisovan ihmisen ympärille.
"Mistähän helvetistä sä mahdat puhua?" latino tunsi sykkeensä kiihtyvän aavistuksen, eikä silmien katse siirtynyt milliäkään toisen kasvoista.

"Tiedät varmaan varsin hyvin", vieras kommentoi pistävän siniset silmät pysyen latinon silmissä.

Sarah suoristautui täyteen mittaansa, oltuaan edelleen aavistuksen kumarassa harjojen vaihtamisen jälkeen. Effi tuijotti pikkuista hahmoa toinen korva kääntyen intensiivisesti eteen ja taakse.
"Mulla ei valitettavasti taida olla aavistustakaan, mutta voinet valaista asiaa? Vai pitääkö meidän kysyä sitä Robertilta?" Sarahin ääni pysyi tasaisena, vaikka latinon rintakehässä hakkaava sydän kiihdytti tahtiaan armottomasti. Oliko hän juuri päässyt keskustelemaan britin exän, nykyisen tai tulevan kanssa, vai miksi toista ärsytti hänen läsnäolonsa varsin sallitulla alueella niin kovin?

"Sanooko oman poikaystävän pettäminen sulle mitään?. Ei mut niin, todennäköisesti ihan tuttua puuhaa sulle. Varmaan tiesit, ettei Robertkaan varmaan hirveästi arvosta sellaista?" tyttö sähisi vihaisena.

Jos Sarah ei olisi sillä siunaamalla sekunnilla havainnut tallikäytävälle ilmestynyttä Robertia, latino olisi vuodattanut ajatuksiaan hieman tahdittomasti ääneen. Sen sijaan bruneten huulet puristuivat tiukaksi viivaksi, kun tämän sähköä kipinöivät silmät kohdistivat katseensa pienen, nimettömän mekkotytön ohitse..
"Kuuluuko tämä kenties sun seurueeseen?" Sarah kysyi pelottavan tasaisella äänellä ja heilautti kättään aavistuksen tyttöä kohden.

"Tämä?" kaksikko sanoi lähes yhtä aikaa, tytön äänen saadessa Effin hätkähtämään hoitopaikalla. Sen kaviot hapuilivat hetken paikkaansa.
"Mulla on kyllä nimikin. Inkeri, kiva tavata", vieras lausui tuhahtaen.
"Joo, kuuluu", Robert kuului mumisevan jossain taustalla.
Sarah hymähti, vaikka joutuikin jakamaan puolet huomiostaan Effille, joka oli aloittanut betonin kaivamisen.
"Esittäytyisin itsekin, mutta mulla on sellainen olo, että sä tiedät jo kuka mä olen", latino sivalsi ja tiputti kädessään olevan, käyttämättä jääneen harjan Effin harjakoriin.
"Joo, valitettavasti. Ja varmaan tietää kaikki muutkin, kun tolla tavalla hyppelee miehestä toiseen."

"Anteeksi, mutta mitä helvettiä mun elämäni kuuluu sulle? Eiköhän se ole ihan mun oma asiani mitä mä teen tai olen tekemättä parisuhteissani. Kamalan mukavaa kuitenkin, että sä tuomitset itsellesi tuntemattoman ihmisen juorujen perusteella", Sarah piti henkensä edestä kiinni rauhallisesta äänensävystään, vaikka nyt siitä vuoti jo läpi sisällä kuohuva raivo. Effin päitsissä olleet narut kolahtivat voimalla hoitopaikan seiniin ja kiireinen käyntiaskel täytti tallin käytävän. Sarah päästi tamman sen karsinaan ja sulki oven takanaan välttäen vain vaivoin sen paiskautumasta vauhdilla kiinni.

"Hauskaa kuitenkin, että mä olen kuitenkin ollut keskustelunaiheena teillä", latino lisäsi hymyillen kaikkea muuta, kuin ystävällisesti.

"Meillä", Robert lausui ja Sarah seurasi miten sen käsi melkein tarttui tytön käsivarteen.
"Inkeri, meidän kannattaisi mennä jo takaisin."

"Ei kai suututa? Kannattaa miettiä seuraavalla kerralla kahdesti, mitä puuhaa ihmisten ilmoilla ja kenen kanssa", Inkeri lausahti ja katsoi Sarahia juuri niin tappavasti, kuin kykeni. Latino tunsi katseen sisuskaluissaan, mutta ei näyttänyt sen vaikutuksia ulospäin.
"Inkeri", Robertin ääni kuulosti anovalta ja britin katse harhaili heidän välillään.
"Miksi? Senkö vuoksi, että se saattaa ärsyttää jotakuta muuta, siihen tilanteeseen täysin liittymätöntä henkilöä? Vai oletko sä sen tyttöystävä, siitäkö tässä nyt hiertää?" Sarah vastasi tuntien kämmentensä hikoavan itsensä pidättelystä. Naisen rintakehä nousi ja laski tasaisen kiihkeään tahtiin, kun latino piteli vielä hädin tuskin ohjat käsissään itsensä suhteen.

"Ei mulla ole tyttöystävää", Robert julisti inahtaen.

Inkerin katse oli hätääntynyt, tai siltä se ainakin tuntui, kun sinisten silmien katse kohtasi latinon. Ne palasivat nopeasti takaisin Robertiin.
"Joo. Ei kai tässä sitten mitään", tyttö sanoi kohauttaen olkiaan.
Kaiken sen myrskynkin keskellä Inkerin katse tavoitti Sarahin, saaden tämän hengittämisestä hetkeksi vaikeaa. Latino nielaisi, palautti väkisin jännittyneen kehonsa edes aavistuksen rauhallisemmaksi ja siirsi sitten katseensa Robertiin. Katse valui kuitenkin takaisin Inkeriin, joka näytti edelleen kuohuvalta. Sarahin kasvoilta ei voinut lukea juuri mitään sillä hetkellä.

"C’mon", Robert sanoi ja puhui vielä lisää, mutta Sarah ei kuullut mitä. Latino tunsi kuinka hänet suljettiin hetki hetkeltä ulkopuolelle.

"Tosi kivasti muuten pyysitkin mut tänne! Hoitajas välityksellä! Vai oliko sulla edes sananvaltaa tässä asiassa?" Inkerin ääni tavoitti bruneten, joka ei vieläkään osannut sanoa mitään.

"For fuck's sake. No en olisi, jos en haluaisi", Robert älähti saaden Sarahin jälleen tarttumaan kiinni hetkeen, joka muodostui hänen edessään. Hän ei tiennyt miten paljon oli jäänyt kuulematta, mutta latino tiesi kuulleensa silti tarpeeksi.
Inkerin silmät lukittautuivat jälleen bruneten silmiin.
"Ootko nyt tyytyväinen?"

Sarah tunsi tutun ahdistuksen vyöryvän ylleen, se nipisteli varpaiden välissä ja sai olon huteraksi. Meripihkan väriset silmät jatkoivat tuijottamista, vaikka niiden takana tyyneys oli enää seitin ohuen langan varassa.
"Ihan helvetin tyytyväinen", latino vastasi äänellä, joka värisi vaarallisesti kaiken värittömyytensä keskellä.

"Great. Guess we’re all really fuckin’ happy now, aren’t we?" Robert katsoi Inkeriä ja otti tyttöä käsivarresta kiinni, alkaen kävellä poispäin Sarahista.
"Mennään."
"Mä osaan kyllä kävellä itsekin", Inkeri julisti ja repi käsivartensa irti toisen otteesta.

"Haista vittu", tyttö sähisi vielä ennen poistumistaan, sanojen iskeytyessä tikareiden lailla Sarahin ihon alle.

Ensimmäisen kyyneleen karattua Sarah huomasi, ettei kyennyt hillitsemään niitä enää. Sydän lähes rinnastaan ulos hakaten naisen huulilta karkasi tahaton niiskaisu tämän vetäessä syvään henkeä. Tämä tuijotti Robertin selkää ja sen väärin päin käännettyä lippalakkia.
"How did you say it... There’s no point if the other one’s not in it fully, right."
Latinon ääni värisi kaikessa hiljaisuudessa, kun tämä pakotti jalkansa poistumaan satulahuoneeseen, jättäen Robertin käytävälle yksin.

#springcircus
Kirjoitettu yhdessä Robertin ja Inkerin kanssa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 01.06.19 11:47

31.05.2019

Naksutin kieltäni ravin tahdissa, antaen kirjavalle hevoselle rytmin, johon oli helppo asettautua. Tamma pärskähti ja kulki kulman läpi tasapainoisesti.
"Hieno", kehuin ja kaarroin loivasti kentän toista laitaa kohden diagonaalilinjalle. Istuin syvemmälle satulaan ja puristin aavistuksen pohkeellani, tunsin miten Effin takaosa siirtyi paremmin tamman alle. Sen etujalat heilahtivat liikkeen myötä enemmän ylös ja eteen, tunsin jokaisen askeleen vatsalihaksissani. Hyvissä ajoin ennen kulmaa pidätin sekä istunnalla, että aavistuksen myös kädellä ja Effi palasi takaisin koottuun raviin ilman vastalauseita. Nostin painoni jalustimille ja kevensin kulman läpi, taputtaen ruunikon karvaa sisäkädelläni.
"Taitava", kehuin hymyillen.

Vaativan tason liikkeet olivat edelleen yhtä jännittäviä, niin Effin, kuin omasta mielestäni. Tamma oli tasoltaan korkeammin koulutettu, mutta tähän asti sillä oli ratsastanut Amanda, joka tiesi mitä pyysi. Omat apuni olivat edelleen aavistuksen arkoja ja kokeilevia, sillä olin vasta siirtymässä vaikeustasolta toiselle.
Effi venytti kaulaansa pitkälle, sen kaulassa oli ohjien kohdalla aavistus vaaleaa hikivaahtoa ja epäilin, että myös tamman ryntäät, kainalot ja takajalkojen väli olivat vaalean vaahdon peitossa. Ruskeasta pikeepaidasta ja viileästä aamuilmasta huolimatta olin itsekin hikoillut tunnin aikana reilusti.

"Ja käääyyynti", hidastin kevennystäni ja Effi valui hitaasti ravista keinuvaan käyntiin. Annoin ohjien valua sormieni välistä pitkiksi ja laskin kankiohjan tamman kaulalle. Effi pysähtyi, mutta pyysin sen vielä takaisin käyntiin. Kirjava huokaisi ja jatkoi uraa pitkin kävelemistä vielä muutaman kierroksen ajan.

Metalliset kengät kolahtelivat tammatallin lattiaa vasten, kun talutin ruunikon pesupaikalle. Sen riimu oli viereisen hoitopaikan ja pesupaikan välissä, joten sain pujotettua päitset suitsien tilalle helposti. Irroitin satulavyön ja -huovan ennen, kun nostin satulan pois tamman selästä. Laskin ne läheiseen satulatelineeseen ja seuraavaksi riisuin ruskeat suojat Effin jaloista.

Haalea vesi huuhteli pois kitkerän hajuisen hien tamman karvapeitteestä. Se oli omalla tavallaan alkanut nauttimaan pesuista, ehkä toimituksen jälkeen saatavilla porkkanoilla oli oma osansa asiassa.
Kävin märän karvan läpi kumisella hikiviilalla ja heitin kevyen vohveliloimen Effin selkään. Kylmäpatjojen laitosta piti aina keskustella hetki, mutta pikkuhiljaa kirjava alkoi hyväksyä nekin jalkaansa. Sillä aikaa, kun Effi kuivatteli ja sen jalat saivat kylmähoitoa, putsasin tamman varusteet huolellisesti ja selvitin sen hännän.

Kesä oli oikeastaan aika ihanaa aikaa, ajattelin seuratessani Effin ravaamista takaisin tarhakavereidensa luokse. Se heilautti häntäänsä ja näin miten tamma mietti hetken käyvänsä piehtaroimassa. Tarhan pohjalla oleva ruoho houkutteli kuitenkin enemmän ja ruunikko asettautui syömään. Ensi viikolla ne pääsisivät laitumelle ja toivoin, ettei sen kiinniottaminen olisi aivan niin haastavaa tänä kesänä, mitä se oli viime kesänä ollut.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 08.06.19 20:09

04.06.2019 / Amandan kouluvalmennus

"Enemmän eteen", Amanda totesi ja kuulin turhautumisen niinkin lyhyestä lauseesta hyvin selvästi. Kuuma aurinko porotti suoraan maneesin seiniin ja kattoon, eikä siellä ollut juurikaan viileämpi, kuin ulkona. Ainakaan pohja ei huolellisen kastelun vuoksi pölissyt, mutta nihkeään ihoon tuntui silti tarttuvan jokainen ilmassa leijaileva hiukkanen.

Puristin pohkeellani vielä lisää, avasin lantiotani ja pyysin Effiä venyttämään askeltaan ravilisäykseen. Tamma puri hieman kuolaimeen, mutta sain sen nopealla reagoinnilla takaisin pehmeäksi. Lisäys onnistui paremmin, kuin edellinen, tai ainakin oletin niin hiljaisuudesta, joka vallitsi pidättäessäni kirjavan takaisin harjoitusraviin. Hiki valui niskasta selkärankaa pitkin ja kaduin äärettömän paljon vaaleanruskeaa paitavalintaani. Ainakin Amanda näki suoraan valmennuksensa tehon valmennettavastaan.

Lisäysten jälkeen harjoittelimme kokoamista. Effi tuntui hyvältä kuumuudesta huolimatta. Se keskittyi, ohjastuntuma säilyi melko tasaisena koko ajan ja tamma oli suhteellisen helposti muokattavissa.

Kunnes sitten ei ollutkaan.

"Effi kuulolle", Amanda totesi itsestäänselvän kuuloisena, kun harmoninen ratsastuksemme katkesi puoliverisen tunkiessa lapa edellä sisälle. Näin sen sinisten silmien katseesta, että sille oli tullut mitta täyteen sillä erää. Harmi vain, että valmennusta oli jäljellä vieläkin melkein 20 minuuttia.
Hikoilin vielä lisää, ratsastin, puskin ja pidätin, Effi laittoi vastaan jokaisella lihaksellaan. Kiitin luojaani hanskoista, sillä kämmeneni hikoilivat niin huolella, että nahkaohjat olisivat valuneet sormieni välistä vaikka olisin puristanut niitä henkeni edestä.

Melkein kuulin, miten Amandan silmät pyörivät kuopissaan maneesin keskellä. Miten se jo muotoili sanoja mielessään, Sarah siirtyy takaisin vauvaryhmään ja aloittaa Helppo C luokilla kun on valmis.

Ja Effi lopetti taistelemisen, kuin joku olisi painanut katkaisimesta sen valot takaisin päälle. Tamma nosti niskansa ylös ja jatkoi kuuliaista kokoamista siitä, mihin se oli jäänyt vain hetkeä aikaisemmin.

Huokaisin syvään ja mietin miten ruunikon korvien väliin olisi hyvä hankkia sellainen ajatustenlukulaite, joka kertoisi aina mitä siellä liikkui milloinkin. Jos siis liikkui yhtikäs mikään.

Harkitsin hyvin pitkään Effiä suihkutellessani, että olisin vain suunnannut vesiletkun itseni päälle samalla. Jos olisi pessyt sitä samoissa varusteissa, kuin aiemmin keväällä, olisin jopa voinut oikeasti tehdä niin. En kuitenkaan halunnut kostuttaa ratsastusvaatteitani enempää, kuin ne olivat kastuneet valmennuksessa. Pääsisin suihkuun heti, kun olisin saanut Effin hoidettua loppuun.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 16.06.19 1:18

02.06.2019 (throwback)

Sarah haukotteli kevyesti kävellessään Jonathanin vierellä kohti kartanoa. Hän oli ratsastanut Effin heti aamusta ja oli käskenyt vapaapäivää viettävän tallimestarin kuvausassistentikseen. Mies oli jupissut yllättävän vähän aamuherätyksestään, mutta oli myös vaatinut vastapalkaksi täyden aamiaistarjoilun asunnollaan sen jälkeen.

Latina selasi järjestelmäkameran kuvia hymy huulillaan ja keskusteli Jonathanin kanssa siitä, miten Effi oli muuttunut täällä ollessaan.

Thomas oli viettänyt yön kartanolla, eikä ollut tähänkään minuuttiin saakka täysin varma siitä, oliko se ollut hyvä asia. Mies ainakin oli päässyt purkamaan ajatuksiaan ja puhumaan tälle yllättävän tärkeän ihmisen kanssa.

Brunette avasi kartanon etuoven ja huomasi kaksi liiankin tuttua tyyppiä rakennuksen portaiden edustalla. Hetken aikaa Thomas oli aikeissa livistää paikalta vaikka hyppäämällä kaiteen yli ja juoksuaskelin katoavansa autoonsa. Hyvät käytöstavat olivat kuitenkin syvällä miehen selkärangassa, joten mies antoi oven sulkeutua takanaan kumean puisen kolahduksen saattelemana.

Sarah nosti katseensa kamerasta automaattisesti kuullessaan edestään sulkeutuvan oven äänen. Hiekka rasahti naisen kengän alla, kun tämän jalka pysähtyi kesken askeleen. Vaaleat silmät tuijottivat suoraan kasvoihin, jotka olivat liian tutut ja aivan väärässä paikassa. Thomas ei enää nukkunut veljensä sohvalla ja tällä ei ollut asiaa sinne tähän aikaan aamusta, ellei…
Latina nielaisi kovaa, eikä osannut muuta, kuin tuijottaa toista.

"Thomas? The hell you’re doing here?" Jonathanin ääni rikkoi painavan hiljaisuuden kolmikon välillä ensimmäisenä.
"Thank God you got rid of the hideous blonde", Thomas naurahti vaivaantuneesti sivuuttaen Sarahin lähes kokonaan. Miehen silmät kuitenkin kävivät säännöllisin väliajoin naisen silmissä, mutta tämä ei saanut sanaakaan suustaan.

"Olitko sä Isabellan luona?" Sarahin ääni oli vakaa, vaikka naisen sisälmykset tuntuivat muuttuneen lähes nesteeksi tämän kehossa. Jalat tuntuivat heikoilta, eivätkä totelleet enää aivojen pakorefleksiä. Latinan katse pysyi toisen silmissä, etsien pienintäkään muutosta tämän kasvoilla.

Thomas piti katseensa Sarahissa.
"Juttelemassa, joo", mies vastasi kuivasti. Thomas ei ollut millään tavalla tilivelvollinen Sarahille, ei enää, vaikka halusi olla. Edes hieman. Ero edelleen kaihersi miehen mielessä ja palasi tämän uniin vähintään neljänä yönä viikossa. Mies vilkaisi kameraa naisen käsissä.
"Tuliko hyviä kuvia?" Thomas näki Jonathanin nyökkäävän pienesti silmäkulmastaan, mutta kysymys ei ollut osoitettu veljelle.
Sarah naurahti kuivasti toisen "juttelemassa" selitykselle. Thomas ei ollut käynyt juttelemassa Isabellan kanssa heidän suhteensa aikana, tuskin aloittaisi nytkään.

"Ne on hevoskuvia, sua tuskin kiinnostaa", nainen vastasi ja repi jalkansa väkisin uudelleen liikkeelle, päästen vain askeleen eteenpäin.
"Otettiin kuvia Effistä ja Sarahista maastojen varrel oleval pellol", Jonathan selitti täyttäen tyhjää ilmaa kolmikon keskellä.
"Cool, ne on sit varmasti hyvii. Ei tarvii epäillä sitä", Thomas sanoi ja pieni hymy karkasi miehen suupieliin. Tietenkin kuvat olivat hyviä. Effi oli miehen muistikuvien mukaan hieman erikoisemman näköinen ja mikä sopikaan paremmin oudon otuksen kylkeen, kuin täydellinen latina.
"Mitä sulle kuuluu?" Täysin spontaani kysymys livahti Thomaksen järjen ohi ja mies huomasi äänen muistuttavan vain etäisesti itseään.

"Vallan loistavaa, kiitos vain kysymästä", Sarah vastasi nopeasti, tukahduttaen kaiken totuuden hiljaisuuteen. Häntä ei juurikaan kiinnostanut vaihdella kuulumisia eksänsä kanssa, joka oli juuri viettänyt yön entisen panonsa luona.
Ei, vaikka kuinka olisi halunnut kokeilla tuoksuiko mies edelleen samalta. Tuntuiko toisen halaaminen edelleen yhtä täydellisen turvalliselta.

"Eiköhän mennä sinne aamupalalle, Jonathan?" latina muistutti ja siirsi katseensa Thomaksesta tämän veljeen. Jonathan tunsi itsensä oudosti kolmanneksi pyöräksi. Vaikkakin turhaan. Silti vanhempi veljistä oli saanut pidettyä hyvää paremmat välit Sarahin kanssa ja nuorempi oli nähtävästi naisen mustalla listalla.

"Kiva nähä, pitkäst aikaa...", Thomas mutisi ja viivytellen asteli kartanon kuistin portaat alas, hellästi osuen Sarahin olkapäähän omallaan.
"And umm… Happy birthday...", mies hymähti ja käänsi selkänsä kaksikolle.
"I'll call you later", Jonathan hihkaisi veljensä perään.
"Don't bother."

"Niin, onhan siitä jo viikko aikaa, kun me viimeksi nähtiin", Sarah napsautti ennen, kun sai estettyä itseään. Latina tunsi edelleenkin olkapäänsä ihon kihelmöivän siitä, mihin Thomas oli ohi kulkiessaan osunut. Nainen oli kääntynyt katsomaan britin selkää, kaipasi koskettaa siihen sormenpäillään. Seurata kasvoilta miten se kosketus saisi sen pienen virneen nousemaan toisen suupieleen niin huolettomasti.
"Sen jälkeen tosin on tainnut tapahtua paljon", meripihkanväriset silmät kapenivat aavistuksen tämän kovettaessa itsensä jälleen henkisesti.

Thomas ei voinut olla kääntymättä ympäri.
"Aaaaaand what that supposed to mean?" Miehen äänessä ei ollut ivaa, vihaa tai mitään muutakaan oikeastaan. Uteliaisuutta kyllä, mutta muuten se oli tyhjää täynnä. Viimeisin Sarahin kanssa vietetty aika oli juurtunut Thomaksen muistiin, mutta sen esille tuominen olisi liian kivuliasta. Ja varmasti kiusallista Jonathanille.
"Absolutely nothing, mujeriego", Sarah totesi kostuttaen huuliaan aavistuksen.

"Have a nice day", latina toivotti levittäen kasvoilleen hymyn, joka ei ylettynyt silmiin saakka. Nainen nosti jälleen jalkansa liikkeelle, vaikka olikin menettänyt lähes kokonaan ruokahalunsa kuvitellessaan Thomaksen ja Isabellan keskustelutuokion yksityiskohtia.
"You too?" Thomas lausui sanat hitaasti kuin testaten niiden kantavuutta.
Mies kääntyi kannoillaan ja lähti kohti parkkipaikkaa. Brunette oli odottanut paljon pahempaa yhteenottoa Sarahin kanssa, mutta kaipa molemmat olivat hiljalleen väsyneet ainaiseen kinailuun ja riidan haastamiseen.

"Viikko sitten?" Jonathan kysyi hiljaa Sarahilta. "Mitä se nyt teki? Ei varmaan mitään hyvää ainakaan."

Sarahin piti nojata hetki kartanon ulko-oveen sen sulkeutuessa heidän ja Thomaksen välillä. Silmien sulkeminen piti silmien takana polttelevat kyyneleet kurissa, ainakin hetken.

"Se ilmesty mun oven taakse, me oltiin molemmat kännissä ja varmaan tiedät mitä sitten tapahtui. Se lähti keskellä yötä sentään sillä kertaa", latina vastasi ja avasi silmänsä nähdäkseen Jonathanin kasvot.

Thomas, joka lähti naisen matkaan tai pölähti toisen oven taa, kuulosti tutummalta Jonathanin korvaan, kuin parisuhde-Thomas. Kuitenkaan tässä yhteydessä se ei varmasti ollut hyvä juttu kummankaan puolesta. Jonathan veti Sarahin kainaloonsa ja lähti johdattamaan tätä yläkertaan.
"Älä huoli, mä jään kyl yöks", mies virnuili ja yritti lähes epätoivoisin menetelmin saada hymyn myös naisen huulille.

Sarah hymähti vähän ja kietoi Jonathania vasten olevan kätensä toisen vyötärön ympärille kiitollisena.
"Noh, tämä viikko on ollut melko maanpinnalle palauttava. Jusu kertoi, että se oli yrittänyt saada sen lähtemään mukaansa ja nyt se on ollut "juttelemassa" Isabella Sokan kanssa aamuun asti. Thomas Raynottit eivät keskustele kuumien naisten kanssa yöt läpeensä", latina tuhahti turhautuneena.

"Kai me sitten ihan aikuisten oikeasti ollaan ohi."

Suru ja ikävä pyyhkäisivät naisen ylitse tukahduttavana, mutta hän myös tiesi, että selviäisi niistä hengissä. Sarah huokaisi syvään ja puri hieman alahuultaan, yrittäen saada itsensä jälleen keskittymään Jonathaniin.

"Sorry to hear that. Thomaksen ajatukset tilanteesta tuskin on yhtään selkeemmät kuin sun...", Jonathan mutisi noustessaan portaita ylös Sarah kainalossaan. Tallimestarista tuntui pahalta kaksikon puolesta. Sivustakatsojan silmin nuoret olivat olleet lähes täydellinen pari, mutta tuskin kukaan tiesi, mitä kaksikon välillä oikeasti tapahtui muiden silmien ulottumattomissa.
"It'll get better." Miehen kannustavat sanat eivät kuulostaneet kovin vakuuttavilta, mutta Jonathan toivoi niiden antavan edes jonkinlaista toivoa naiselle tulevaa ajatellen.

"Toivotaan", Sarahin ääni rakoili aavistuksen latinan purressa melkein alahuulensa rikki.

Kirjoitettu yhdessä Jonathanin/Thomaksen kanssa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 18.06.19 20:39

18.06.2019 / Amandan kouluvalmennus

Istuin loungessa ja tuijotin ikkunasta ulos. Mun lihaksiin särki, mutta jo huomattavasti aiempaa vähemmän. Karsinoiden siivous ja muu tallityö kävi yllättävän eri lihasryhmiin, kuin kaikki muu harrastamani liikunta. Sen lisäksi eilinen muutto jäykisteli edelleenkin lihaksissa. En ihmetellyt ollenkaan enää Jonathanin kuntosalivillitystä, enkä tuloksia, joita tämä oli saanut aikaiseksi. Solmin sotkuiseksi valahtaneet hiukseni uudelleen korkealle poninhännälle ja huokaisin syvään.

Kahvikuppi tuli todella tarpeeseen. Yritin miettiä suunnitelmaa valmiiksi seuraavalle vuorokaudelle. Seuraavaksi olisi vuorossa Amandan kouluvalmennus, yritin olla ajattelematta sitä liiaksi. Lihaksiin sattui nyt jo ihan tarpeeksi. Sen jälkeen hoitaisin Effin pois, veisin sen takaisin laitumelle ja kävisin kaupassa. Hengästyin jo ajatuksissani, sillä mun pitäisi selvitä suihkun kautta siitä vielä yövuoroon Krouviin. Se olisi näin juhannuksen alla varmasti täynnä asiakkaita, vaikka olikin vasta tiistai.
Saisin nukuttua pari tuntia, kunnes pääsisin taas aamutalliin huomenna aamulla.

Enpähän ehtisi ajatella tyhmiä asioita, kuten Robertia ja sitä, että en saanut brittiä mielestäni vieläkään. Sama oli myös Thomaksen kohdalla, siitä mä yritin kuitenkin parhaani mukaan olla huolehtimatta.
Jonathan oli vakuutellut sen olevan ihan kunnossa.

Effi antautui yllättävän helposti kiinni laitumelta. Se oli piehtaroinut itsensä hieman pölyiseksi, mutta onneksi mulla oli aikaa harjata se kunnolla ennen valmennusta. Tamma puhisi tammatallin hoitopaikalla, mutta ei kuopinut. Ei astellut jaloilleni eikä puristanut mua seinän ja itsensä väliin kuullessaan kolahduksen jostain kauempaa.

Oli oikeastaan aika rentouttavaa saada ruunikon karva jälleen hohtamaan puhtauttaan. Sen vuoksi mulle itselleni tuli hieman kiire saada itseni edustuskuntoon ennen valmennusta. Pyyhin kasvoilleni laskeutunutta pölyä pyyhkeen kanssa ennen, kun työnnän kypärän päähäni. Tämä olisi viimeinen Amandan valmennus ennen Saviojan koulukisoja.

Kiristin Effin koulusatulan vyön vielä ennen, kun laskin jalustimet alas ja hyppäsin tamman selkään korokkeelta. Tamma lähti lämpimästä päivästä huolimatta reippaalla tahdilla kävelemään ja sovittelin itseäni paremmin satulaan.
"Jalustimet pois. Tänään katsotaan teidän istunnat kuntoon", Amanda totesi päästyään kuuloetäisyydelle.

Tukahdutin tuskanhuokaukseni ja kurottelin jalustimia Effin kyljiltä sen kaulan päälle ristiin. Mä en tiennyt millä aikoisin selvitä huomisen tallivuoron loppuun saakka, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ainakaan en tippuisi satulasta, jos kesken kouluradan hukkaisin jalustimet. Enemmän olin kuitenkin huolissani meidän elämämme toisesta vaativasta radasta. Hyväksytyn tuloksen lisäksi toivoin, että olisimme edes vähän lähempänä kärkeä. Spring Circuksen jälkeen Amanda oli antanut vielä yhden mahdollisuuden jatkaa vaativiin etenemistä.
"Parempi opiskella kaikki mahdollinen nyt, kun vielä voidaan", kuiskasin Effille ja keskityin jännittämään vatsalihaksiani vähän lisää.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.06.19 22:42

22.06.2019

"Älä pudota mua sitten", naurahdin ja hyppäsin ruunikon tamman selkään kentän laidalla olevalta jakkaralta. Effi liikahti aavistuksen ja sain kammeta itseäni vaivalloisesti ylemmäs päästäkseni tamman paljaaseen selkään. Kirjava pärskähti ja heilautti päätään, siitä oli hetki aikaa, kun olimme viimeksi ratsastaneet ilman nahkaista penkkiä välissämme.

Aluksi olo oli hutera, jokaisessa käännöksessä meinasin valahtaa pyöreän tamman selästä kentän pohjalle. Pikkuhiljaa lihakset muistivat miten kuului toimia.
Me pysyttiin käynnissä koko puolituntinen. Haahuttiin vain päämäärättömästi valkoisten lankkuaitojen välissä.
Effi oli mun tämän kesän juhannusheila ja mä olin yllättävän tyytyväinen siihen ajatukseen.

Effin päiväkirja - Sivu 4 ZJrKbs

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 27.06.19 14:21

24.06.2019

"Saanko mä tulla sun kanssa tallille?" Patrick kysyi ja kallisti päätään aavistuksen. Sarah yritti olla nauramatta niin kovaa, että uudet naapurit häiriintyisivät.
"Mukaan? Tallille?" latina kysyi jalka puoliksi lenkkarin sisällä. Hän näki miten vaaleat hiukset heilahtivat veljen nyökätessä terävästi. Se ei itse kai nähnyt tilanteen ironiaa.
"Et sä viihdy siellä niin kauaa. Mulla on iltatallikin vielä. Pääsen joskus kasin jälkeen vasta", Sarah kertoi ja työnsi jalkansa lopun matkaa kenkään.
"No olisinhan mä voinut vaikka mennä Jonathanin luokse..." Patrickin silmissä välähti vaarallisesti. Syvä huokaus karkasi latinan huulilta, kun tämä kurotteli nappaamaan avaimet eteisessä olevan tuolin päältä.
"Järjestä ihan omat kyytisi poikaystäväsi luokse, querido hermano", nainen vastasi aavistuksen liian terävästi.
"Ei se ole..."
"...sun poikaystävä. Mä tiedän. Ei silti kiinnosta", Sarah lopetti veljensä lauseen ja melkein kuuli miten se pyöräytti silmiään.
"Tee ihan mitä tykkäät, mun kyydissä on turha tulla", brunette lisäsi ja napsautti ulko-oven auki.

Valkoinen bemari vaati pesua, mutta Sarah päätti lykätä sen "kunhan ehdin" - työlistaan. Latina starttasi sen ja peruutti autopaikaltaan vinottain pois, kääntäen sitten auton keulan kohti Auburnia. Hän mietti matkalla mitä tekisi Effin kanssa, sillä maastoilu olisi ollut kaikkein ihanin vaihtoehto, jos kyseessä ei olisi ollut kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta pelkäävä puoliverinen.

Sarah ilahtui ihan erityisesti huomatessaan Ellien auton Auburnin parkkipaikalla. Sammuttaessaan oman autonsa moottorin, latina nappasi viereiseltä penkiltä mustan putkikassin, jossa oli tallivuoron jälkeen tarvittavat vaihtovaatteet. Hän suuntasi kulkunsa päätalliin ja loungeen, jossa aavisteli vaaleaverisen ystävänsä olevan.

Kahvi oli jo aavistuksen haaleaa Ellien siemaillessa sitä vaalesta kupista loungessa. Riepun jäädessä ainakin toistaiseki hyppytauolle sen haluttomuudesta johtuen, oli vaaleaverikkö päättänyt panostaa enemmän sileätyöskentelyyn ja maastoiluun. Ehkä kimo kaipasi vaihtelua elämäänsä eikä Ellie ollut tarjonnut sille riittävästi metsässä samoilua. Tänään olisi hyvä aika aloittaa.

Kuin vaaleaverikön ajatukset lukien loungen ovi avautui ja sisään astui Sarah. Ellien silmät kirkastuivat ja suu kaartui aitoon hymyyn. Hyvän ystävänsä seuraa nainen oli juuri kaivannutkin.

“Hei”, Ellie tervehti iloisesti ja jatkoi suoralla kysymyksellä: “Tuutko mun ja Riepun kanssa maastoon?”
Sarah virnisti, ajatellen, että vaaleaverikkö oli juuri lukenut hänen ajatuksensa.
“Todellakin tulen. Kunhan ette hylkää mua ojaan, jos Effi päättää jättää mut susien ruoaksi”, latina vastasi ja heilautti putkikassinsa kaappinsa pohjalle noukittuaan ensin saappaansa sieltä.
“Me ei varmaan mennä kamalan kovaa, ainakaan tarkoituksella?” Sarah mietti ääneen repiessään lenkkareita jaloistaan.

“Voidaan yrittää tehdä rauhallinen lenkki, mutta Riepullakin on tunnetusti usein virtaa”, Ellie virnisti Sarahille siirtyessään myös kaappinsa luokse. Hän päätti pukea jalkaansa tänään vain jodphurit saappaiden sijasta, sillä näin lämpimänä päivänä oli turha pukea ylimääräistä.

“Nähdäänkö puolen tunnin päästä pihalla?” Ellie ehdotti.
“Sopii”, Sarah nyökkäsi, miettien jo valmiiksi kaiken mahdollisen ongelmatilanteen rauhallisen maaston sijaan. Effi ainakin kehittelisi mielellään väliaikaviihdettä joka puskan kohdalla.


Sarah huokaisi ärtyneenä, tietäen jo selkään noustessaan kerjäävänsä ongelmia kirjavan tamman selässä. Effin energiamäärällä ja säpsyilyllä latina tiesi kuitenkin, ettei myöskään sileäntreenistä olisi tullut mitään. Samalla vaivalla sitä kävi itsensä telomassa jotain kaatunutta puunrunkoa vasten hyvässä seurassa.
“Te saatte mennä edellä, mä rukoilen, että Effi kyttää Riepun takapuolta eikä puskia”, Sarah varmisteli ja kokeili vielä varmuudeksi kypäränsä leukaremmiä sormellaan.

“Sopii”, Ellie nyökkäsi ja ohjasi Riepun ensimmäisenä kohti hiekkatietä. Kimo asteli rennosti eteenpäin, korvat innokkaasti pystyssä. Se kulkisi taatusti kiltisti koko matkan, mutta saattaisi innostua laukkakilpaan jos Effi yrittäisi ohi. Siispä Elliekin piti tiukasti ohjista kiinni.

“Mitä sulla on mielessä?” Ellie kysyi Sarahilta heidän päästessään etenemään sen verran, ettei Auburnin Kartano enää näkynyt mutkan takaa. Brunette vaikutti aavistuksen siltä, kuin jokin painaisi hänen mieltään. Tai sitten muuten vain ärsyyntyneeltä Effin mahdolliseen poukkoiluun.
"Toinen mun isoveljistä tuli takaisin Suomeen kesäksi. Sen elämäntehtävänä on ilmeisesti pakottaa mut puhumaan itsestäni. Se osaa olla aika raskasta seuraa normaalistikin, mutta nyt vielä erityisesti", Sarah kertoi syvän huokauksen kera.
"Ja Robert on siellä myös, vaikka mä tiedän, ettei se saisi olla", lisäys oli aiempaa purkausta hiljaisempi, eikä latina ollut aivan varma hävisikö lause tuulen mukana vaiko ei.

“Ai”, Ellie töksäytti lyhyen tauon päätteeksi ja nykäisi ohjista estääkseen Riepua haukkamasta pensaasta. “Mutta kai se on sentään vähän kiva nähdä sisaruksia? Tai en mä tiedä, kun olen ainoa lapsi.”

“Oletko sä kuullut jotain Robertista?” Ellie kysyi sitten.
"En", Sarah huokaisi ensimmäiseksi Robertiin ja palasi sitten takaisin sisarusaiheeseen.
"Patrick osaa vain olla vähän raskas. Se ei aiemmin ole ollut kovin kiinnostunut veljen roolistaan mun kohdalla, mutta nyt jostain syystä vähän liiaksikin. Varmaan kyllä johtuu Jo…" meripihkan väriset silmät kävivät vaaleissa hiuksissa, jotka valuivat pitkin Ellien selkää. Jonathan ja Patrick taisi olla salaisuus vielä pitkälti perheen ulkopuolella.
"Jonathanista", Sarah päätteli lauseen ja puri alahuulensa sisäpintaa.

Ellien kasvoilla kävi hetken aikaa hämmentynyt ilme, joka muuttui sen jälkeen epäuskoiseksi.
“Siis mitä, onko niiden välillä nyt jotain?” Ellie kääntyi katsomaan Sarahia, nojaten toisella kädellään kevyesti Riepun lautasiin.
“Vastahan se seurusteli Matildan kanssa, vai oliko se nyt Gabriellan kanssa - kuka näissä enää pysyy perässä”, vaaleaverikkö pyöräytti silmiään. Ellietä ei tosiaan jaksanut enää kiinnostaa kenen kanssa Jonny nykyään pyöri.

"Ilmeisesti on. Ne aloitti sen kyllä jo uutena vuotena, mutta nyt, kun Patrick tuli kesäksi Ausseista Suomeen, niin ilmeisesti ne on taas säätämässä jotain. Gabin kanssa se Jonny oli tossa välissä", Sarah kertoi irvistäen.
"Patrick kyllä väittää, ettei niiden välillä ole mitään kovin ihmeellistä, mutta se taitaa valehdella itselleen, sokeakin sen nyt näkee, kun ne on samassa paikassa", latina lisäsi. Effi mulkoili sivuilleen aktiivisesti, mutta pysyi yllättävän rauhallisena Riepun takana.
“Tuollaisia ne Raynottit on”, Ellie julisti. “Ei niistä ole vakavaan suhteeseen.”
Sarah ei maininnut mitään omasta sitoutumisvaikeuksistaan, hän ei voinut syytellä pelkästään Thomasta oman suhteensa kariutumisesta.

Tie kaartui pienen lammen ympäri ja paljasti kauniin maiseman, joka olisi ollut kaunis paikka istua piknikille.
“Mä treenaan muuten Lefalla Power Jumpiin”, Ellie paljasti Sarahille. “Riepun kanssa ei ole oikein sujunut hyppääminen viime aikoina.”
"Ooo", latina intoili saaden Effin tekemään pienen sivuloikan. Normaalin ärinän sijaan se aiheutti naurua ratsastajassaan.
"Vähänkö siistiä, mä olen sun virallinen kisahoitaja sitten. Tai siis harmi, että joudut mennä Lefalla. Mikä Riepulla on?" Sarah sai hädin tuskin pidettyä innostuksensa kurissa.

Sarahin innostuminen sai Ellienkin hymyilemään kevyesti. Tottakai kisahoitaja aina kelpasi, olihan Elliekin ollut monesti auttamassa Sarahia kisoissa.
“En mä oikein tiedä, se vaan alkoi kieltelemään ja eikä oikein halunnut hypätä. Se on kyllä ihan terve muuten”, vaaleaverikkö selosti. Naisen ilme oli muuttunut aavistuksen huolestuneeksi, sillä hän olisi mieluummin hypännyt kisoissa Riepulla, kuin jollain muulla ratsulla.
“Vähän jännittää, miten meidän yhteistyö lähtee Lefan kanssa sujumaan, kun se on vähän erilainen kuin Riepu, hankalampi ainakin”, Ellie pohti sivellen Riepun vaaleaa kaulaa.
"Outoa", Sarah vastasi mietteliäällä äänellä. Hän oli itse saanut kilpailla kimolla alkuvuodesta Effin varsaloman aikana, muttei ollut huomannut hevosessa mitään vikaa. Toisaalta, hän oli tehnyt ruunan kanssa vain koulutreeniä, joka ei ollut verrattavissa esteiden hyppäämiseen.

"Lefa on kyllä aika persoona, mutta silläkin onneksi on työmotivaatio kohdillaan. Kyllä mä uskon, että teillä menee hyvin sen kanssa. Toivottavasti Riepun vaivat menee ohi, te olette sen kanssa niin sopiva pari", Sarah mietti ääneen. Latina tiesi, että olisi ollut samassa tilanteessa ihan hermorauniona, jos kyseessä olisi ollut Effi.
"Onko siitä löydetty mitään fyysistä vikaa?"

» Toinen osa, kirjoitettu yhdessä Ellien kanssa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.06.19 19:08

28.06.2019 / Kisakeskus Savioja

1. Helppo A
Luokassa sijoitus 4/21 prosenten 68,214%

Effin päiväkirja - Sivu 4 MJ5aBp

2. Vaativa B
Luokassa sijoitus 7/21 prosenten 70,000%


01.07.2019 / Laurin kouluvalmennus

Sarah tunsi olonsa mielettömän hyväksi kirjavan puoliverisen selässä. Perjantaina ratsastetuissa koulukilpailuissa Effi oli saanut helposta luokasta punaisen ruusukkeen 68% tuloksella. Se ei ollut kuitenkaan syyllinen latinan kasvoja koristavaan hymyyn ja pään sisällä oleviin pilvilinnoihin. Toisena startattu vaativa b - heidän toinen yhteinen vaativan tason luokka - oli suoritettu tasan 70% tuloksella. He olivat voittaneet muut Auburnlaiset sopivan mukavalla seitsemännellä sijalla.
Se oli myös varmistanut Sarahin tasonnousun varmaksi. Hän saisi jatkossakin kilpailla Effillä vaativaa, eikä sillä hetkellä kovin moni muu asia naisen elämässä ollut tuntunut niin mahtavalta.

Merikannon valmennuksen alkupuoli oli sujunut ongelmitta, Effin ollessa hyvin kuulolla ja yllättävän rauhallinen ollakseen, noh, Effi. Tamma kulki tasaisessa muodossa ravilisäyksen läpi ja kevään ongelmat tasapainon kanssa olivat poissa. Sarah väistätti kirjavaa keskihalkaisijalta takaisin uralle keskittynyt, mutta rento hymy kasvoillaan. Oli mukava näyttää Laurille sellainen puoli heistä ratsukkona, kun toinen tuntui nähneen vain heidän huonot puolensa.
Tänään oli onneksi hyvä aamu.

“Kehu sitä”, Lauri totesi puhtaan väistön päätteeksi. Mies oli kuunnellut Sarahin kisakuulumiset neutraalisti hymyillen ja todennut sen jälkeen laittavansa ratsukon kisamenestyksestä huolimatta - tai juuri sen vuoksi - kunnolla töihin.
“Voit kävellä hetken, anna sille pidempää ohjaa”, Lauri sanoi kävellessään kentän laidalle vesipullolleen. Vaikka kentän pohja oli hyvin huollettu eikä pölissyt, sopivan lämmin aamupäivä ja ennen Kallaan ajoa ratsastettu Vargas olivat saaneet miehen juomaan jo reilun litran vettä.

Sarah antoi Effille pitkät ohjat ja pyyhkäisi otsalle karanneen hikikarpalon syrjään. Suuta kuivasi, mutta latina oli jättänyt oman vetensä tallin jääkaappiin. Sen ajatteleminen sai kielen tuntumaan hiekkapaperilta, onneksi valmennus oli jo yli puolessa välissä.

“Jatketaan vaan”, Lauri mutisi jääden nojaamaan aitaan kentän päädyssä. “Laukkaa ympyräkahdeksikolla. Sanon, kun haluan vaihdon keskellä, muutoin tulet laukan mukaan myötä- tai vastalaukassa.”
“Okei”, Sarah vastasi ja keräili ohjat uudelleen käsiinsä. Effi oli kävellyt välikäynnit rennosti askeltaen, mutta nyt sen energiavarastot olivat jälleen täyttyneet. Tamma tuntui alkuun hieman levottomalta, mutta asettui nopeasti. Sarah nosti laukan käynnistä keskeltä kentän pitkää sivua ja ohjasi kirjavan halutulle kahdeksikkolinjalle.
Energinen pärskintä alkoi lähes välittömästi ja latina tunsi Effin lämpenevän vaihtojen epäsäännöllisyyden vuoksi. Sen kuumuminen ei kuitenkaan ollut huono asia, sillä se terävöitti sopivasti tamman reaktionopeutta.

Sisäkäsi kävi nopeasti kaulalla onnistuneen vaihdon myötä. Sarah halusi muistaa miltä Effin pitäisi tuntua myös itsenäisissä treeneissä ja kilpailuissa.
“Vaihto oli ok, mutta sen takaosa liiraa pois ympyrältä”, Lauri huomautti. “Ulkopohje paremmin läpi, ulko-ohja vartioi lapaa.”
Lauri ei pyytänyt Sarahia vaihtamaan laukkaan, koska halusi ratsukon tulevan toisen ympyrän vastalaukassa.
“Huolehdi rytmistä, taivuta rohkeammin”, mies mutisi ohjeita. “Ja sitten vaihto.”

Sarah valmisteli huolellisesti, keskittyi siirtämään ajatuksensa oikealle laukalle ja antoi avut täsmälleen oikealla hetkellä. Effi vaihtoi, mutta vain etuosan, takapään jäädessä edelleen vasempaan laukkaan.
“Jäi ristille, korjaa”, Lauri huomautti samaan aikaan, kun Sarah itse oli huomannut. Jalka oli juuri painamassa uutta vaihtokomentoa kirjavan kyljelle, kun tamma veti korvansa niskaa myöden.
Sarahille jäi se sekunti varoitusaikaa, mutta vaihtoa pyytävä keho oli hieman turhan vinossa ottaakseen sitä seuranneen kuvioradan vastaan. Puoliverisen takapää nousi ilmaan ja samaan aikaan se käänsi etupäänsä oikealle, hävittäen ratsastajaltaan kaiken mahdollisuuden pitää itsensä satulassa.

Sarah tiesi sen jo siinä vaiheessa, kun oli nähnyt korvien katoavan Effin niskaan, mutta silti jalustimien häviäminen tuntui yllättävältä. Kentän pohja otti kehon vastaan pehmentämättä iskua juurikaan.
Latina tiesi miten hengittämisen olisi pitänyt tapahtua, mutta ei vain saanut keuhkojaan toimimaan. Effin vinkaisut tuntuivat kaukaisilta tamman iloitessa äkillisestä vapaudestaan, sen takajalkojen lentäessä korkealle ilmaan liian monta kertaa, jotta Sarah olisi pysynyt laskuissa mukana.

“Sattuiko?” Lauri huikkasi liikahtaessaan Sarahia kohti. Kaikki oli tapahtunut nopeasti, eikä Merikanto ollut uskonut Effin olevan niin ripeä liikkeissään. Tummat silmät vilkaisivat kentän toiseen päätyyn laukannutta tammaa, mutta palasivat nopeasti hiekalla retkottavaan naiseen, jonka ilme ei ollut erityisen hilpeä.

Lauri kyykistyi Sarahin viereen ja huomasi helpotuksekseen naisen katseen seuraavan kauempana ilottelevaa ratsua.
“Se oli komea lento”, Lauri mutisi Sarahin olemusta arvioiden. Naisen pihinä kieli ilmojen karanneen tämän keuhkoista ja koska Lauri oli nähnyt monta vastaavaa tapausta, mies antoi Sarahille aikansa hengityksen tasaamiseen.
“Koskeeko mihinkään?” Lauri kysyi, kun Sarah alkoi näyttää jokseenkin kykenevältä puhumaan.
“Ei, kai”, latina vastasi hengästyneenä, yrittäen rauhoittaa ilmaa vaativien keuhkojensa liikettä väkisin. Sormet liikkuivat edelleen ja varpaat myös.

Sarah nousi hitaasti ensin istumaan ja siitä seisomaan. Kyljen kipu oli pistelevä, mutta nainen ajatteli sen lähtevän ajan kanssa helpottumaan. Niin siinä oli ainakin aina ennen käynyt.
“Odota tässä, se ei anna sulle kiinni”, Sarah totesi puolittainen irvistys kasvoillaan yrittäessään virnistää valmentajalleen. Puolivälissä matkaa latina tunsi olonsa hyvinkin kevytpäiseksi, eikä siinä vaiheessa ollut kyse enää ajatuksellisista hattaroista. Nainen jatkoi kuitenkin itsepäisesti matkaa ja sai kentän reunalle pysähtyneen Effin ongelmitta kiinni. Lauri seurasi toimenpidettä kauempaa kulmat mietteliäästi kurtussa, koska Sarahin liikkuminen näytti vaikealta.

Tonta”, Sarah henkäisi ja talutti tamman hitaasti askeltaen takaisin Merikannon luokse.
“Pidätkö kiinni, se yleensä tässä vaiheessa jaksaa yrittää paeta paikalta uudemman kerran”, nainen totesi ja asetteli kypäräänsä hieman paremmin päähänsä.
Laurin tartuttua ohjiin, Sarah nosti jalkansa jalustimen korkeudelle ja ulahti kivusta, taipuen kaksinkerroin Effin vierelle.
Mierda”, kirosana karkasi yhteenpuristettujen huulten välistä. Laurin kulmat kohosivat pykälän ja mies oli jo huomauttamassa, kuinka Sarahin kannattaisi vetää vielä hetken henkeä jalat maan tasalla, mutta näki naisen kasvoilta tämän haluavan satulaan.

Sarah pidätti hengitystä ja yritti uudelleen, kivun tuodessa sillä kerralla myös ajatuksen pyörtymisestä. Latina sulki silmänsä ja yritti pitää tajuttomuuden taka-alalla, keskittyen hengittämiseen, vaikka se sattuikin turhan paljon.
“Taitaa kuitenkin koskea?” Lauri murahti toivoen, ettei Sarah ollut satuttanut itseään pahemmin. Effi viskoi päätään ja muljautteli silmiään Laurin komentaessa tammaa aloilleen. Sarah mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi.
“Luulen ettei sinun ole viisasta ratsastaa enää tänään”, Lauri totesi sovittelevasti ja arvioi katseellaan, mahtaisiko Sarah pysyä tajuissaan vai täytyisikö naista lähteä kiikuttamaan päivystykseen.
“Haluatko, että lähdetään terveyskeskukseen, vai käynkö tämän satulassa?” Lauri kysyi. “Villi veikkaus, että tälle voi jäädä tällainen perseily päälle?”

Meripihkan väriset silmät löivät tulta ja tappuraa, mutta katseesta näkyi myös järjen hiven kaiken tunteilun seasta.
“Ei mua mihinkään päivystykseen tarvitse viedä. Mutta taidat olla oikeassa siitä ratsastamisesta”, Sarah mutisi kivun värittämällä äänellä. Latina katsahti Effiä, ei se näyttänyt katuvan tekojaan pätkääkään.
“Mä haluaisin niin pyytää sua käymään sen selässä, mutta en mä uskalla luvata Amandan hevosta kenenkään muun ratsastettavaksi”, Sarah myönsi purren alahuultaan epämiellyttävän tilanteen vuoksi. Effi ei olisi saanut saada periksi, mutta jos perijätär huomaisi vieraan ihmisen tammansa selässä, siitä ei seuraisi mitään hyvää.
“Mä kerron Amandalle ja se saa päättää mitä tekee”, latina huokaisi lopulta ja irvisti teon seurauksesta.

“Selvä”, Lauri vastasi tyytyväisenä siihen, ettei Sarah lähtisi itse yrittämään Effin satulaan. Vaikka naisella oli olisi epäilemättä ollut taito saada tamma takaisin ruotuun, putoaminen oli ollut raju.
“Haluatko jättää tämän vajaaksi jääneen ajan ensi kertaan vai maksatko vähemmän?” Lauri kysyi pienesti hymyillen.
“Jätetään se ensi kertaan”, Sarah myönsi ja kaivoi hiekkaisten ratsastushousujen taskusta siististi taitetun setelinipun.
“Kiitos joka tapauksessa, tunti oli tähän asti hyvin antoisa”, latina mumahti ja pieni virne levisi tämän kasvoille rahojen vaihtaessa omistajaa.
"Kiitos", Lauri vastasi ottaessaan vastaan Sarahin ojentamat rahat. "Toivottavasti tokenet pian. Lähden illalla muutamaksi yöksi Saksaan, mutta valmennan taas torstaista lähtien, eli laita vain viestiä kun haluat revanssin."
Lauri hillitsi virneensä, koska Sarahin putoamisessa ja sen jälkeisessä tuskassa ei ollut mitään huvittavaa.
"Nähdään taas", mies hymähti vielä katse Sarahissa, ennen kuin lähti harppomaan autolleen.
"Nähdään. Tsemppiä Saksaan", latina huhuili vielä valmentajan perään ja siirsi sitten katseensa takaisin Effiin. Sen levottomuus ei ollut laantunut vieläkään. Sarah päätti kokeilla kepillä jäätä ja käveli puseronsa luokse kentän laidalle. Siellä oleva puhelin aukesi ja kaivattu numero löytyi turhan helposti.

Sarah ei ollut varma kumpi sattui enemmän, kylki vai korva latinan odottaessa tasaisten tuuttausten katkeamista.
"Amanda Sokka."

#kouluvalmennus, kirjoitettu yhdessä Laurin kanssa #merikantovalmentaa

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 01.07.19 16:29

01.07.2019

Tapahtui aiemmin...

Sarah ei ollut varma kumpi sattui enemmän, tippumisesta kipeytynyt kylki vai puhelinta vasten oleva korva latinan odottaessa tasaisten tuuttausten katkeamista.
"Amanda Sokka."
"Sarah Reyes tässä. Pääsetkö ratsastamaan Effin?"

Piinaavan pitkän hiljaisuuden aikana Amanda Sokka huokaisi, avasi nahkakantisen kalenterin rannekelloaan nopeasti vilkaisten ja etsi oikean kohdan sormeaan päivyrin sivulla liu’uttaen. Kurinalaisin ja lähes virheettömin kaunokirjaimin oli ohuelle viivalle kello yhdentoista viereen kirjailtu "Sarah Reyes & Effi, Merikanto".

Amanda naputti sormellaan toimiston pöytää niin, että puhelimen mikrofoni välittäisi varmasti tyytymättömän nakutuksen Sarahin korvaan.

"Eikö sinun pitäisi olla valmennuksessa?" perijättären kireä ääni vihloi samalla tapaa, kuin liitutaulun pintaa raapivat kynnet.
"Olen, tai siis olin", Sarah vastasi ja inahti hieman Effin nykiessä ohjia kädestään.
"Menetin tasapainoni ja tipuin, Effin liikutus jäi kesken. Se on kunnossa, mutta en itse pysty ratsastamaan sillä tänään."
Latina puri huultaan ja yritti hillitä ihonsa alle hiipinyttä kylmyyttä, joka johtui sekä kivusta, että Amanda Sokan äänestä.

Sarah ei osannut sanoa enempää, ei ilman, että olisi antanut perijättärelle sellaista oloa, että olisi johdatellut toista sanoillaan. Amanda oli saanut tietää toivottavasti tarpeeksi tehdäkseen mielensä mukaisesti.
"Olemme kentällä, vienkö Effin talliin?"

"Tipuit?" Amanda toisti ensin toivoen, että puhelu oli naurettava pila, mutta tajusi sitten, että puhelimeen hiiskuva vuokraaja tyttö odotti ohjeistusta tosissaan.
Perijätär hukutti teräväpiirteiset kasvonsa kämmeniin ja laski mielessään kymmeneen. Tätä olisi pitänyt osata odottaa jo silloin, kun Sarah oli päättänyt omatoimisesti pyytää kenttäratsastajaa pitämään kouluvalmennuksen – piittaamatta Amandan paheksuvista tuhahduksista.

"Pystytkö kävelemään", perijätär ei yrittänyt peitellä ärsyyntymistään, vaan puuskahti puhelimeen. "Tietysti pystyt, kerta et ole ensiavussa ja olet viemässä hevostani tuollaisen farssin jälkeen talliin."

Amanda nousi toimiston työtuolilta ja venytteli kipeitä hartioitaan. Unikulman asiantuntijat olivat erehtyneet pahemman kerran siitä, minkälainen patja tukisi ammattikouluratsastajan selkää yön aikana. Ehkä perijätär purkaisi turhautumista soittamalla asiakaspalveluun heti tämän jälkeen…

"Kävelytät sitä."
"Selvä", Sarah vastasi niin jämäkästi, kuin kivultaan pystyi.
"Nähdään – hmmh – pian. Maneesissa." Amanda ei jäänyt odottamaan hyvästejä, vaan painoi välittömästi punaista luuria.

Sarah sulki silmänsä pariksi sekunniksi sujautettuaan puhelimensa ratsastushousujensa taskuun. Hengittäminen tuntui vaikeammalta jokaisen hengenvedon myötä, mutta latina ei ollut valmis antamaan periksi. Hitaasti, mutta varmasti nainen lähti kiertämään maneesin ovia kohti, pidennettyään ensin jalustimia vaaditun määrän. Effin jalustinhihnat olivat sitkeästä huollosta huolimatta kuluneet kahdesta eri kohdasta. Sillä ratsastivat vain Amanda ja hän, eikä nahkahihnat joutuneet muiden käyttöön.

Effi nyki ohjista, tamma näki normaalia enemmän pelottavia mörköjään ja jokaisen liikkeen myötä satutti taluttajaansa. Sarah puri hammasta ja jatkoi kävelyttämistä, hän saattoi vain toivoa, että Amanda ei viivyttelisi tavallista pidempään. Ohjia pitelemätön käsi painoi tukea kyljelle, jonka päälle latina oli laskeutunut Effin pukin myötä.

"Voi hyvä luoja."

Amanda pelmahti päätään pudistellen maneesiin ja ujutti ratsastushanskat käsiinsä kuin kiireiseen leikkaukseen valmistautuva lääkäri.

"Kai sinä ymmärrät, ettei täällä jaeta urhoollisuudesta mitaleja?" kypärän alle sidottu vaalea poninhäntä liehui ilmassa perijättären liitäessä pitkin askelin kohti Sarah Reyesiä. "Voit ehkä kuvitella olevasi sisukas, mutta tämä on typeryyttä."
Kylkeään pitelevän ja hitaasti linkuttavan vuokraajan käsivarressa kavahteleva saaliseläin näytti pahemman kerran järkyttyneeltä.

"Miksi et lähtenyt lääkäriin?" jääkuningatar tempaisi ohjat Sarahin kädestä. "Minulla ei ole käyttöä rikkinäiselle vuokraajalle."
Effi yritti rynnätä päin Amandaa, mutta sai välittömästi osansa omistajansa kiukusta. Tamma pärskähteli ja pysytteli levottomasti liikehtien yhden askeleen verran jäljessä, kun nainen talutti sen areenan keskelle.

"Roiku." Perijätär laski mukanaan kantamansa jakkaran maahan, jota Effi alkoi väistäen hylkimään kuin samannapainen magneetti. "Hopi hopi."

Sarahin oli turha kertoa Amandalle, että oli murtanut aikaisemmin kylkiluitaan ja tiesi, ettei pistävä kipu ollut yhtä kova. Latina ei kertonut ottaneensa toisen harrastuksensa kautta selville kuinka paljon kipua keho saattoi tuottaa olematta kuitenkaan rikki.

Meripihkan väriset silmät seurasivat tarkasti jääkuningattaren ratsun päässä pyöriviä silmiä samalla, kun antoi tukea selkään nousevalle ratsastajalle. Sarah toivoi, ettei Effi jatkaisi niskurointia, sillä hän ei halunnut oman vuokrahevosensa lähettävän Amanda Sokkaa uudelle ambulanssimatkalle.
"Se pukitti ja teki sivuloikan samaan aikaan laukanvaihtoja tehdessä. En saanut sille puhdasta vaihtoa, se lähti, kun korjasin takaosaa oikeaan laukkaan", Sarah kertoi, pitäen huolen, että ei viitannut sanoillaan pienestikään, että Effi olisi ollut syyllinen. Hän tiesi tässä vaiheessa vuokraussuhdettaan, että vika oli aina hänessä.
Hänen olisi pitänyt pystyä pysymään selässä.
Olisi pitänyt siirtää tamma käyntiin tai pysäyttää se huomatessaan ristilaukan.

"Selviän kyllä kivun kanssa maastakäsin, selkään en silti kykene juuri nyt", Sarah lisäsi vielä, sillä ei halunnut olla epäkohtelias.

Amanda asetti oikean jalkansa jalustimeen ja kokosi ohjat käsiinsä.
"Pakotat minut toistamaan itseäni, Sarah Reyes." Halveksuva katse porautui kipujensa kanssa sinnittelevään tyttöön. "Jos et kykene ratsastamaan, olet riittävän rikki mennäksesi tarkastuttamaan ammattilaisella fyysisen kuntosi. Sitä varten sinut vakuutettu."

Saatuaan merkin perijättäreltä, Effi lähti hermostuneesti astellen kävelemään.
"Minä en arvosta hampaat irvessä selviytymistä. En myöskään valmenna puolikuntoisia, joten selkään pääset vasta, kun olet toimittanut minulle lääkärinlausunnon siitä, ettei pieni pyllähtämisesi kelpaa jatkossa tekosyyksi huonolle suoriutumiselle."
"Hyvä on", latina myönsi pitäen äänestään poissa kaiken turhautuneisuuden vain vaivoin.

Amandan suu oli ohuena viivana tyytymättömyydestä. Puoliveritamman liikkeet muistuttivat enemmän tölttiä kuin käyntiä.

"Ja Sarah", huudahdus maneesin toisesta päädystä pisteli kireää tunnelmaa kuin orapihlajan piikit. "Jatkossa osallistut vain minun valitsemiin valmennuksiin, joita pitää kouluratsastaja, onko selvä?"

"Merikanto on hyvä valmentaja, tämä välikohtaus oli yksin minun syyni", Sarah vastasi nopeasti ennen, kun kylmä järki ehti estää sanoja muodostumasta. Hän ottaisi vastaan kaiken tarvittavan nuhtelun, mutta Merikantoa latina ei suostunut heittämään bussin alle.
"Mutta mikäli olet sitä mieltä, niin tietenkin", latina lisäsi purren alahuultaan pitääkseen tyynen ulkokuorensa kasassa.
Effi oli Amanda hevonen, Sarah tiesi, ettei hänen mielipiteellään ollut merkitystä. Mikäli Amanda Sokka päättäisi, ettei Effi enää saisi osallistua Merikannon valmennuksiin, asia oli juuri niin.

Sarah kantoi selkäännousujakkaran sen omalle paikalle ja piti katseensa Effissä. Hän oli turhautunut siihen, ettei Amanda ollut nähnyt hevosta ennen sen pukittelua.

"Voi sinua tyttö rukkaa", Amanda ratsasti niskojaan nakkelevalla puoliverisellä lennokkaan lisäyksen lävistäjällä. "Sinun tavoitteesihan ovat korkealla kouluratsastuksessa, mmhm?"
"Kyllä."
Effi tuli takaisin koottuun raviin pärskähdellen ja viuhtoen ilmaa villisti hännällään.
"Uskotko todella, että kenttäratsastajalla, joka ratsastaa koulua samalla tasolla kuin sinä nyt, on sinulle jotain enemmän annettavanaan?" Amanda ei luonut Sarahiin silmäystäkään. "Kyllä, Merikanto on hyvä valmentaja – omassa lajissaan ja jollekin muulle."

Perijätär ei ollut tyytyväinen Effiin, ei tyytyväinen Sarahiin. Jostain syystä nainen oli odottanut Reyesiltä enemmän pelisilmää, mutta nyt puoliveritamman vuokraaja osoitti vain olevansa nokkava ja epäkypsä.

"Toivon todella, että ymmärrät mikä on omaksi parhaaksesi."

Joku aavistuksen varomattomampi olisi saattanut mutista ääneen pohjatyön tärkeydestä ja siitä, miten paljon hyötyä oli saada eri tyyppistä valmennusta. Sarah koki itse hyötyneensä Merikannon valmennuksista osa-alueilla, joita ei työstetty Sokan valmennuksissa. Hän ei ollut kuitenkaan niin tyhmä, että olisi sanonut sen ääneen. Ei, kun sillä hetkellä asian ajatteleminenkin tuntui turhan suurelta riskin otolta.
"Hyvä on", Sarah henkäisi niin tarmokkaasti, kuin sillä hetkellä pystyi.

"Hienoa." Amanda päästi toisen kätensä irti ohjista ja osoitti sormellaan maneesin ovea. "Eikö sinun pitäisi olla jossain muualla?"
Effi alkoi hitaasti lämmetä ja rauhoittua, mutta oli kaukana siitä, mitä se parhaimpina päivinään oli kyvykäs esittämään.

Kirjoitettu yhdessä @Amanda S. kanssa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 10.07.19 18:28

10.07.2019

"Hei, Sarah, pitkästä aikaa."
"Hei", nainen tervehti valkoiseen takkiin pukeutunutta naislääkäriä hymyillen. Hän oli nähnyt Marjaa huomattavasti useammin lapsena, kun he olivat hänen äitinsä kanssa työskennelleet yhdessä. Pikaisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen Sarah vaihtoi puheenaiheen siihen, minkä vuoksi latina oli varannut ajan perhetuttunsa vastaanotolta kaksi päivää tippumisensa jälkeen.
"Mä tarvitsen vain puhtaat paperit, jotta pääsen takaisin ratsastamaan, en muuta", brunette lausui.
"Vieläkö hevoset on se juttu, vai?" Marja kysyi hymyillen ja silmäili edessään olevaa tietokoneen ruutua.
"Vielä", Sarah vastasi, nojaten epämukavaan selkänojaan mahdollisimman rennon näköisesti.

Seuraavaksi hän sai selittää mistä kaikki oli saanut alkunsa ja Marja oli luonnollisesti halunnut tutkia kyljen huolellisesti.
"Sä olet taas vähän turhan laiha, Sarah hyvä", Marja huomautti äidilliseen äänensävyyn.
"Mulla on ollut vaan paljon kiireitä ja sellaista, kyllä mä syön ihan säännöllisesti koko ajan", latina vastasi ja mietti sitten koska oli viimeksi syönyt, jos aamukahvia ei otettu huomioon.
"Mmmh, kunhan et päästä sitä uudelleen samaan tilanteeseen enää", Marja muistutteli ja naisesta näki, että tämä olisi halunnut jatkaa aiheen parissa vielä lisää.
"En", Sarah vastasi mahdollisimman varmasti ja hymyili vakuuttaen sanojaan vielä lisää.
"Tuo kylki on ihan hyvässä kunnossa, parin päivän päästä mustelmakin haalenee varmasti. Kyllä sä ihan ratsastuskunnossa olet jo."


Effi tuntui vakaalta Sarahin keventäessä sillä alkuverryttelyjä maneesissa. Amanda oli ratsastanut sillä useampana päivänä putkeen ja tamma oli selvästi tasoittunut vaativamman treenin alla. Se oli sekä helpottavaa, että masentavaa huomata, mutta nainen muistutti itseään, että oli vielä lapsenkengissä Amandan ratsastutaitoihin verrattuna. Effi ei mitenkään voinut toimia hänellä niin hyvin, kuin omistajansa alla.
Latina antoi ajatustensa kulkea vain ja ainoastaan heidän edessään kulkevassa urassa ja siinä, miltä hevonen tuntui hänen pohkeidensa välissä. Hän istui syvälle koulusatulaan ja tunnusteli takajalkojen liikettä, kuten oli oppinut vuoden aikana tunnustelemaan.

Maneesin peilit toimivat Sarahin ulkopuolisina silminä. Naista harmitti, ettei tässä kuussa ollut perusvalmennuksia, koko talli tuntui kuhisevan lähestyvän Power Jump tapahtuman ympärillä. Hän olisi itse töissä sen viikonlopun ja luonnollisesti myös Ellien henkilökohtaisena avustajana, muuten estekilpailut eivät olleet ainakaan yhtä suuren mielenkiinnon kohteena, kuin samanlainen koulutapahtuma olisi ollut.
Sarah keskittyi ravityöskentelyyn sillä kertaa, vaihteli tempoa ja tehtäviä aktiivisesti, pitäen Effin aivot ja jalat liikkeessä. Tamma oli  rento ja kuuliainen, se tuntui olevan vain tyytyväinen päästessään maneesin viileyteen. Poissa kärpästen, mäkäräisten ja paarmojen ulottuvilta.

Viileä vesi huuhtoi suolaiselta tuoksuvan hien kirjavan karvapeitteeltä. Sarah seurasi vaahtoavan veden kulkua tamman kyljiltä sen jalkoja pitkin lattialle ja siitä lattiakaivoon. Kaikki tuntui oudon hyvältä sillä hetkellä. Hän oli niin tottunut takaraivossa jatkuvasti hakkaavaan puristavaan tunteeseen milloin mistäkin syystä, että sellainen neutraali olotila tuntui vieraalta. Latina tiesi, että ei menisi kauaa, kun seuraava ahdistusaihe ilmestyisi kulman takaa, mutta nautti siitä hetkestä, kun oli vain kesä ja ratsastus.
Iltatalli kuulosti ihanalta, sitä ennen nainen ehtisi nauttia kahvikupillisen ja puhdistaa Effin varusteet kunnolla. Kiireettömyys sai Sarahin hymyilemään tämän viedessä Effiä takaisin laitumelle.

Kurja kevät saisi luvan väistyä kiireettömän kivan kesän tieltä hänen puolestaan.
Vaikka työvuorolistan mukaan tallivuorojen parissa ei tulisi ainakaan liikaa löysäiltyä.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 25.07.19 21:12

25.07.2019

Effi kulki hirvittävän säpäkästi riimunnarun toisessa päässä. Sen korvien välissä höyrysi tänään jotenkin erityisen paljon, pystyin melkein kuvittelemaan miten flipperpallo pujotteli siellä joka suuntaan.
"Hei, rauhoitu nyt vähän", älähdin, kun tamma vinkaisi ja meinasi riuhtoa narun sormieni välistä. Puristin sen pehmeää pintaa hieman kovemmin ja heilautin pärisevän neitokaisen itseni ympäri, pysäyttäen sen lopulta vierelleni.
"Rau-hoi-tu", tavasin ja tuijotin sen epäileviä silmiä intensiivisesti. Epäilin kyllä, että sanani häipyi silti sen korvien kantamattomiin siinä olemattomassa torstaiaamun tuulahduksessa. Päivästä oli tulossa kuuma ja kaiken Power Jump härdellin keskellä halusin selvitä Effin liikuttamisesta mahdollisimman helpolla ja vähällä huomiolla.

Tammatallin hoitopaikat oli jo täynnä hevosia, joten talutin kirjavan suoraan sen omaan karsinaan. Korvia hivelevä kiljahdus antoi ymmärtää, että Neidin vieressä olevassa karsinassa oli saattanut käydä joku vieras hevonen kääntymässä. Se oli Armin pyhättö ja ilmeisti herkkä tamma oli päättänyt, että joku toinen oli käyttänyt hänen ystävänsä kotia julmasti hyväkseen.
Mietin mitä se tuumaisi huomenna, kun siihen oli määrä saapua ihan oikeasti loppuviikoksi vieras hevonen.

Ratsastaminen vähän kevytpäisellä puoliverisellä sujui silti yllättävän kivuttomasti. Se oli alkukäyntien jälkeen yrittänyt tasan kolme kertaa heittää mut selästään, mutta mä olin kehittynyt siinäkin suhteessa paljon Auburnin aikana. Erityisen paljon olin yrittänyt kehittyä siinä viime aikoina. Ilmeisen turhautuneena Effi ajautui tottelevaiseen uomaan ja kulki lennokkaasti ravilisäyksessä juuri, kun joku vierailevista tähdistä hapuili kentän portilla hieman epävarman oloisena. Pidätin ruunikon kootumpaan raviin ja vilkaisin vierasta nopeasti.

"Tulkaa vaan, kyllä tähän mahtuu", lausahdin ääneen ravatessani Effillä portin ohitse, tamman muistaessa lisätä suoraan linjaan tavattoman kätevän väistöliikkeen juuri vieraan ratsukon kohdalle. Sisäpohje muistutti kirjavaa miten suunnitellulta reitiltä poikkeaminen ei kuulunut hyvien kouluhevosten tapoihin.
Effiä tosin ei tainnut kamalasti sekään kiinnostaa, varsinkaan juuri tänään.

Kevyen pesun jälkeen vein ratsuni takaisin laitumelle ja avatessani porttia Effin irtipäästön jälkeen, kaivoin puhelimeni esille kuultuani viestiäänen. Porttia hapuilevat sormet pysähtyivät ilmaan, kun tuijotin viestien lähettäjän nimeä puhelimeni näytöllä.
Tunsin miten turhan rakastava sydämeni hakkasi hetken hieman kovempaa ja miten yhtäkkiä korviani kuumotti entistäkin enemmän niskaan porottavan aamuauringon alla.

Päästyäni portin toiselle puolelle asettauduin nojaamaan sitä vasten ja mietin miten tehokkaasti olin saanut poistettua Harringtonin elämästäni ja ajatuksistani loppujen lopuksi. Olin ollut sille kiitollinen, katkera, vihainen ja ikävöinyt jotain, mitä tiesin, ettei tulisi ikinä olemaan. Miten monta kertaa olin alitajuntaisesti toivonut viestiäänen kuultuani, että se olisi tullut Robertilta ja miten pettymys oli vähitellen muuttunut hyväksynnäksi ja lopulta välinpitämättömyydeksi.

Mä olin jo hyväksynyt sen, että Robert Harrington oli saanut haluamansa ja siirtynyt eteenpäin elämässään.

Silti se nyt pyyteli anteeksi kiireselitysten kera ja mä tiesin uskovani sitä, vaikka ei olisi pitänyt. Sen sinisillä silmillä ja kirotun ihanilla hymykuopilla oli edelleen ote musta, vaikka olin miten uskotellut itselleni toisin. Ainakaan en ollut sille enää vihainen.

Jossakin Power Jump kuulumisten ja työkiireiden lomassa olin maininnut Robertille lauantain kisajatkoista. Olin tuijotellut puhelimeni näyttöä niin kovin intensiivisesti, että olin melkein kävellyt ojaan sillä välin, kun yritin suunnistaa suoralla tiellä takaisin talliin.
Jotenkin sinne väliin mä olin jättänyt sille avoimen kutsun jatkoille, enkä tiennyt oliko se tyhmä vai erittäin tyhmä veto. Olihan siinä tietenkin se vaihtoehto, ettei Robert haluaisi tulla, mutta melkein hirveämpää oli se, että se saattaisi jopa ilmestyä paikalle.

Vasta, kun sormeni osuivat tutun auton ovenkahvalle, tajusin, etten ollut vaihtanut edes tallivaatteita pois. Vähän pölyiset ratsastussaappaat hiostivat kuumalla säällä ja huokaisten työnsin puhelimeni takaisin housujen taskuun.
Mä yritin kovin olla saamatta mitään Ellien kaltaista asukriisiä sillä hetkellä, kun olin jo niin mutkattomasti saanut päätettyä oman asuni aikaisemmin. En varmana lähtisi yhteenkään vaateliikkeeseen vahingossakaan ennen lauantai-iltaa.

_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 22.08.19 22:15

18.08.2019 / Summer Fling, Kalla CUP 3. osakilpailu

Effin päiväkirja - Sivu 4 Ar_4
Helppo A 4/17 (70,500%)

Tuijotin hölmö hymy huulillani punaista, kaunista ruusuketta Effin suitsissa. Sen laittaminen tamman päähän oli ollut vaivalloista, sillä kirjavan mielestä sellaiset liehuvat härpäkkeet söivät pieniä puoliverisiä välipalaksi. Ruusukkeen nauhat oli kiedottu poskihihnan alle, jottei tamman sielu järkkyisi enempää kevyen tuulen puhaltaessa palkintojen jaossa olevien hevosten häntiä.

Helpon luokan voittanut suomenhevosori oli järisyttävän komea ollakseen kylmäverinen. Olin ehtinyt seurata voikon kisasuoritusta hetken ja myönsin, että valkeat jouhet omaava suomenhevonen oli täysin eri maata tavallisten suokkien joukossa.
Lefan rata oli sujunut varsin hyvin, mutta Effin vielä paremmin. Sen takia odotimme yleisön edessä sillä hetkellä lupaa lähteä kunniakierrokselle Ada Grandstadin johdolla.

Effin hännässä oleva punainen rusetti oli sävy sävyyn sen suitsissa olevan ruusukkeen kanssa. Tamma osoitti jälleen tarvitsevansa sellaisen, kun yleisöstä joku kehtasi vislata kovaäänisesti taputusten keskellä. Effi reagoi, kuin villieläin konsanaan ja nosti takapäätään korkealle ilmaan. Aavistuksen kevyt istunta ja painopisteen pitäminen jalustimilla antoi etulyöntiaseman, eikä takaosan liikehdintä tuntunut satulaan asti kovin pahasti. Siitä huolimatta pidätin aavistuksen, sillä nyt ei oltu estekisojen kunniakierroksella, jossa pienet pukit olivat vain viihdyttävä lisä esitykseen.

Kaiken sen hypetyksen jälkeen oli vaikea rauhoittaa itsensä ja hevosensa vaativaa rataa varten. Effi oli sitä mieltä, että sen työ oli jo suoritettu ja helpon luokan verryttelyssä tuntunut letkeys oli tiessään. Olin kiitollinen, että sain lisäaikaa kolmen ratsukon verran työstää kirjavasta kuuliaisempi ratsu starttia ennen. Robert ratsasti Harryllä valkoisten aitojen sisällä ja kerrankin sain luvan kanssa rauhassa seurata ratsukon työskentelyä.

Jännitys hiipi varpaiden kautta polvia pitkin mahan pohjaan ja hymyilin britille aavistuksen hermostuneesti vaihtaessani paikkoja tämän kanssa lopputervehdyksen jälkeen.

Tämä oli meidän kolmas vaativa rata, aloin pikkuhiljaa itsekin uskoa siihen, että olin siirtynyt ratsastajana uudelle tasolle.
Seuraava tavoite oli rutiinin kautta päästä kilpailemaan A:n luokissa ja olin aivan varma, että pystyisin siihen kyllä.

Vaativa B 5/9 (65,862%)


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 19.09.19 15:38

14.09.2019 / Danielin kouluvalmennus 9-9:30

Sarah ratsasti Effiä mahdollisimman tasapainossa avotaivutukseen. Hän oli vienyt Danielille valitsemansa ohjelman, B:2, paperit. Meripihkan väristen silmien katse oli tarkkaillut Susinevaa tarkasti, sillä hän tiesi Robertin ratsastavan miehen tallissa nykyään. Se oli sellaista puolittain alitajunnan kautta käytyä silmäilyä, jonka tarkoituksena ei ollut näkyä päällepäin.

Effi pysyi tasapainossa suhteellisen hyvin. Se oli tänään hyvällä tuulella, vaikka ratsastajan keskittymiskyky olikin jostain syystä aavistuksen haparoivaa. Sarah toi kirjavan keskihalkaisijalle ja pyysi siltä keskiravia. Tamma pysyi tahdissa, esitti liikkeen hyvin ja tuli myös kuuliaisesti takaisin ennen kulmaa. Siirtyminen ravista käyntiin sujui täsmällisesti.
Takaosakäännöksissä puoliverisen käynti muuttui hieman liialti maahansidotuksi ja Sarah sai työstää tammaa saadakseen liikkeet aktiivisemmaksi. Toinen takaosakäännös sujui huomattavasti ensimmäistä paremmin ja ratsukko jatkoi sujuvammalla askeleella käyntilisäykseen.

Laukannosto oli jälleen täsmällinen, niitä latina oli harjoitellut satoja, ellei nyt jo tuhansia kertoja. Vastalaukassa Effi vastusteli hieman alkuun, se ei ollut tamman lempiliikkeitä. Tammalle helpointa oli taipua sisälle lapansa kanssa ja vastalaukassa juuri sisälapa oli kaikkein eniten kontrollissa.
Sarah ratsasti parhaansa mukaan, käyden läpi ohjelmaa, jonka harjoittelemista he olivat aloittaneet vain kuukausia sitten. Seuraavaksi tulisi laukanvaihto käynnin kautta ja Sarah tiesi sen olevan helpoin vaihdoista.

Kolmikaarisella uralla latina keskittyi jokaiseen askeleeseen. Effi vaihtoi laukkaa kuitenkin juuri silloin, kun siltä pyydettiin ja nainen muisti kiittää sitä onnistuneiden vaihtojen jälkeen nopeasti. Tamma tuntui hyvältä, Sarahista tuntui siltä, että hän pystyi tänään vaikuttamaan puoliveriseen hyvinkin paljon. Se tunne oli yhä enemmän läsnä heidän treeneissään, vaikka toisinaan edelleen ratsukko otti selvästi takapakkia yhteistyössään.

Peruutus meni aavistuksen vinoon, Sarah yritti korjata oikealle valuvaa takaosaa pohkeellaan ja istunnallaan. Se auttoi vähän, muttei riittävästi, jotta peruutus olisi ollut suora.
Lähtiessään keskilaukkaan, latina tunsi Effin takajalkojen voiman satulan alla ja tamma lähti voimakkaasti eteen. Pidätteet eivät menneet tarpeeksi hyvin perille ja sitä myötä B:ssä vaadittu laukanvaihto viivästyi muutamalla askeleella. Sarah antoi kirjavalle huomattavasti vähemmän tilaa seuraavaan keskilaukkaan, jolloin Effi myös palasi takaisin koottuun askeleeseen pyydettäessä. M:ssä suoritettu laukanvaihto oli täsmällinen ja selkeä.

Radan jälkeen Sarah kuunteli Danielin mielipiteen radasta ja sen ongelmakohdista. Latina nyökkäili antaen Effin kävellä valmentajan ympärillä, sillä se ei kuitenkaan olisi malttanut seistä aloillaan tarpeeksi pitkään heti ratasuorituksen jälkeen.
"Meidän kauden tavoite on vaativien ratojen rutiini, ensi kaudelle sitten lähtisin hakemaan sijoituksia vasta. Me ollaan niin hetki sitten noustu helposta, ettei tunnu realistiselta hakea vielä vaativista rutiinia enempää", Sarah kertoi totuudenmukaisesti. Tietenkin hän halusi sijoittua, halusi olla parempi ja taitavampi, kuin muut. Halusi voittaa, mutta ne tulisivat ehkä sitten ajan myötä.

Puolituntisen jälkeen Sarah lähti maastoon kävelemään loppukäyntejä. Effi puhkui yhä energiaa ja näki mörköjä suunnilleen jokaisen maahan saakka pudonneen kirjavan lehden alla. Sarah tiesi, ettei tammasta varmasti ikinä kuoriutuis rento maastohevonen, jonka kanssa voisi laukkailla niityllä ilman satulaa. Se oli ohjelmoitu syvälle Effin selviytymismekanismiin, että jokaisen puunrungon takana saattoi lymyillä pieniä pilkullisia tammoja syövä petoeläin.

Sarah rapsutti ruunikkoa sään vierestä ja hymyili. Hän rakasti sitä hevosta niin paljon.


_________________
Sarah R.
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 773

Takaisin alkuun Siirry alas

Effin päiväkirja - Sivu 4 Empty Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 4 / 4 Edellinen  1, 2, 3, 4

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa