Effin päiväkirja

Siirry alas

Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Amanda S. lähetetty 30.05.18 18:41

Effin päiväkirja

Fiveofive, "Effi" | ruunikko dominantwhite kwpn-tamma
Omat sivut | Omistaja: Amanda Sokka | Vuokraaja: Sarah Reyes

_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
FELLU - LEEVI - RIEPU - LEFA - ARMI - HANI
avatar
Amanda S.
Tallinomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 240

http://auburnestate.altervista.org

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 08.06.18 22:47

08.06.2018

Abuela oli ollut niin onnellinen, että olin muuttanut takaisin kotiin, vaikkakin vain väliaikaisesti. Olin saanut omakotitalon kellarihuoneiston täysin omaan käyttööni, mulla oli oma ulko-ovi ja yläkertaan johtava ovi oli aina lukossa. Alakertaan kuului makuuhuone, oleskelutila, jossa oli kaunis pieni keittiösaareke, sekä pesutilat ja vessa. Asunto oli joskus ollut vuokrakäytössä, mutta nyt ainakin hetken se oli mulle pyhitetty.

Jo parin päivän aikana mun olo oli parantunut, abuela ei tarvinnut apua ihan jatkuvasti, koska kipulääkkeet oli tehokkaita ja tällä oli ystäviä kylässä melko usein.

"Sarah, tulisitko käymään täällä?", juuri asennetusta sisäpuhelimesta kuului ja nousin sohvalta puhelimen luokse.
"Tullaan", vastasin ja hölkkäsin portaat ylös kevyellä askelluksella.

"Hei abuela", tervehdin isoäitiäni ja sain hymyn vastaukseksi.
"Minulla olisi sinulle eräs yllätys", nainen aloitti ja tämän kasvoilla oli salaperäinen hymy.
"Noh?", utelin ja nojasin ovenkarmiin odottava ilme kasvoillani.
"En tiedä muistatko hyvää ystävääni Herttaa, mutta joka tapauksessa hänen lapsenlapsillaan Sokan siskoksilla on valtavan hieno kartanotalli tässä ihan lähellä", abuela kertoi ja nyökkäsin. Kaikki tässä kylässä tunsi Auburnin kartanon.
"Minä otin yhteyttä siihen nuorempaan siskoon, Amandaan ja kysyin olisiko heillä sinulle hevosta vuokrattavaksi, kun tiedän kuinka kova paikka sinulle oli luopua siitä Villestä. Haluaisin, että viihtyisit täällä hyvin sen aikaa ainakin, mitä joudut minua hoitamaan."
Yhtäkkiä tunsin vatsassani vellovan perhoslauman.
"Amanda lupasi selvittää asiaa ja nyt heille kuulemma on tullut hevonen, joka voisi sopia sinulle, sinun pitää vain ajaa sinne tänään viideltä ja katsoa josko innostuisit. Mitäs sanot?"
En sitten yhtikäs mitään. Avasin suuni, mutta sanoja ei vain tullut ulos. Abuela alkoi selvästi jo hieman närkästymään hiljaisuuteen, kunnes vihdoin sain ääneni takaisin.
"Kiitos, abuela, kiitos!"

Ajomatka tallille oli liian nopeasti, mutta silti ihan liian hitaasti ohi ja epäröiden astuin ulos autosta. Olin lähtenyt liikkeelle harmaissa tennareissa, mustissa farkuissa ja harmaassa pikeepaidassa, hiukset soljuivat vapaina olkapäiden ympärillä.
Jännitys kasvoi jokaisen askeleen myötä, ihailin yleellistä kartanopihaa henkisesti suu ammollaan, mutta pidin huolen siitä, että ulospäin näytin tyynen rauhalliselta ja itsevarmalta.

Tallin ovi oli auki, Amanda oli luvannut odottaa toimistossa, jonne onneksi oli melko helppo löytää. Minulla oli ihan tunkeilija olo vieraassa tallissa, vedin syvään henkeä ja koputin itsevarmasti toimiston oveen. Sisältä kuului vaimea hymähdys, jonka saattelemana astelin tyylikkääseen toimistoon, jonka pöydän takana istui ryhdikkäästi nainen punertavissa hiuksissa.

"Sarah Reyes", esittäydyin tomerasti ja sain osakseni piinaavan tarkkaavaisen katseen.
"Elisan lapsenlapsi, eikö?" nainen varmisti ja nyökkäsin.
"Normaalisti emme ottaisi edea harkintaan tapauksia, jossa vuokraajaehdokkaan puolesta on sovittu tapaaminen, mutta kohdallasi teimme nyt poikkeuksen. Osaathan sinä edes ratsastaa?" Amandan ääni oli niin terävä ja kylmä, että se sai niskavillani nousemaan pystyyn.
"Tottakai, olen vuokrannut yhtä andalusialaista, jonka kanssa starttasimme helppoa a:ta viimeksi tänä keväänä", kerroin vakaalla äänellä ja pidin katseeni jäisissä silmissä, jotka yrittivät nähdä lävitseni.
"Hyvä on, saat kokeilla onneasi Effin kanssa, se saapui meille tänään. Ensimmäinen ratsastus tapahtuu valvotusti ja mikäli osoitat pärjääväsi sen kanssa, niin saat ryhtyä sen vuokraajaksi", nyökkäsin ymmärryksen merkiksi ja Amanda nousi ylös.
"Veimme sen suoraan laitumelle, käydään katsomassa sitä siellä. Sen karsina tulee olemaan tammatallissa, kun laidunkausi päättyy."

Kävelin hoikan perijättären perässä ripeään tahtiin laitumelle, jossa lauma hevosia söi rauhassa ruohoa pienen matkan päässä aidasta.
"Se on tuo kirjavan näköinen", Amanda esitteli ja vedin liian terävästi henkeä. Sinisilmäinen tamma näytti uskomattoman kauniilta, sen karva kiilsi kesäauringossa. Siinä kohtaa mä olin jo ihan myyty.


Viimeinen muokkaaja, Sarah R. pvm 10.06.18 16:58, muokattu 1 kertaa

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 10.06.18 15:11

10.06.2018

Puristin bemarin rattia kämmenet valkoisina ja pysäköin sen kartanon parkkipaikalle. Mun oli taas vaikea olla tuijottamatta ympäristöä suu ammollaan, kun kävelin tammatalliin. Se ei tuntunut vielä kotoisalta talliympäristöltä, ilmeisesti siellä ei ollut asunut hevosia vielä päivääkään, sillä kaikki sen asukkaat olivat laitumella. Oli hieman aavemaista jopa kävellä tyhjiä käytäviä pitkin, miettien samalla mihin karsinaan Effi mahtaisi muuttaa syksyllä asumaan.

Varustehuone oli saanut jo hieman sisältöä, siellä oli muutamat satulat ja suitset paikoillaan ja niissä selkeästi merkitty hevosten nimet. Effin varusteet oli siis helppo löytää, otin käsivarsilleni sen suitset, harjat, suojat ja juoksutusliinan. Tajusin kaappia sulkiessani napata myös päitset ja narun, sillä tammalla tuskin oli niitä päässään laitumella.

Vein talutusvehkeitä lukuunottamatta tavarat rehuhuoneen viereiselle hoitopaikalle ja lähdin laitumia kohti päättäväisenä.

Lauma oli onneksi melko lähellä porttia ja olin varmuudeksi ottanut kotoa muutaman porkkanan mukaani, joilla lahjoin pari hevosta pysymään paikallaan sillä aikaa, kun metsästin Effiä. Tamma oli helppo löytää, mutta hyvin epäluuloinen lähestyessäni ja siirtyi koko ajan syömään ruohoa parin metrin päähän minusta.

"Effi, mulla on porkkanaa sulle", houkuttelin ja esittelin oranssia kasvista kädessäni. Tamma käänsi korvansa minua kohti, mutta ei tehnyt sen lisäksi elettäkään huomioidakseen minua. Rapsuttelin aikani kuluksi ruunikkoa hevosta, joka oli selkeästi porkkanoiden ystävä.
"Ainakaan sua ei hevosvarkaat vie", jatkoin rauhallista puhumista samalla, kun hivuttauduin hieman lähemmäksi. Kirjavan lihakset nykivät siihen tahtiin, että jos ottaisin vielä yhden askeleen, se siirtyisi taas. Pysähdyin ja odotin hetken.

Muutaman minuutin päästä pääsin jo takapään viereen. Sivelin rauhallisin ottein tamman karvapeitettä, puhellen sille edelleen tyhjänpäiväisiä tarinoita, toivoen, että lauma pysyisi paikoillaan. Effi söi harkiten ruohonkorsia, se selkeästi mietti olinko peto vai ystävä.
Kun vihdoin pääsin lavan kohdalle sain tarjota tammalle palan porkkanaa, jonka se mutusteli hyvin varovasti, ilmeisesti edelleen pohtien tarkoitusperiäni. Toisen porkkanan kohdalla olin ilmeisesti jo ihan okei, koska nyt läsipää haisteli kättäni jo seuraavan toivossa.
"Hieno tamma", kehuin ja annoin vielä yhden porkkanan, jonka kanssa sain pujotettua beigen riimun Effin päähän. Vielä yksi porkkana ja hevonen oli onnistuneesti saatu kiinni.

Matka talliin sisälsi paljon puhinoita, pysähdyksiä ja korskuntaa. Tammatallissa viimeistään ymmärsin, että Effi oli aivan täysin Villen vastakohta - siinä missä andalusiaruunalle oli käynyt kaikki, Effille ei. Hoitopaikkakin oli täynnä vaarallisia silmäpareja, jotka söivät kirjavia tammoja välipalaksi.
"Hölmö, tule vain", maanittelin lempeästi ja puhisten Effi asteli hoitopaikalle seisomaan.

Harjasin Effiä pitkään ja hartaasti, sillä halusin tutustua tammaan kunnolla ennen kentälle siirtymistä. Minua jännitti ja Effiä jännitti, siitä kombosta ei tulisi mitään hyvää nopeammassa askellajissa.
Pikkuhiljaa Effi alkoi rauhoittumaan ja sitä myötä oma jännitykseni väheni. Kavioiden puhdistuksen jälkeen laitoin tammalle suojat jalkaan, asettaen ne huolellisesti oikeille kohdille ja kiristäen ne sopivalle kireydelle.
"Oothan nätisti sitten, mä en halua rikkoa sua heti ekana päivänä?"
Effi tuhahti, kuin luvaten riekkuvansa täysillä koko juoksutuksen ajan.

Aurinko porotti taivaalta täydellä teholla, kun talutin Effiä kentällä alkukäyntien ajan. Tamma tuijotteli kentän viereistä katsomoa, maneesin kulmia, suihkulähdettä ja puita, joiden takana taisi väijyä useampikin tiikeri. Sain varoa visusti varpaitani, kun ruunikko hypähteli eri suuntiin riippuen siitä, mitä kohdetta se sillä hetkellä kyttäsi.
Asetuin kentän keskelle ja päästin varovasti liinaa kädestäni ja yritin parhaani mukaan pitää Effin rauhallisena, sillä tamma näytti hyvin räjähdysalttiilta päästessään ravaamaan.
"Otetaan ihan rauhassa, nähdään vähän sun liikettä ja tutustutaan toisiimme, eikö?" vastaukseksi sain ensimmäisen pukin.

Ihan kuin tamman rauhallisena pitämisessä ei olisi ollut tarpeeksi työtä, niin huomasin silmäkulmassani kentän laidalle saapuneen Amandan. Purin alahuultani ja nyökkäsin naiselle lyhyesti, pitäen katseeni koko ajan ympärilläni ravaavassa puoliverisessä.
"Laukka", komensin napakasti ja Effi pomppasi laukkaan kunnon köyrypukin saattelemana. Puristin liinaa kovemmin kädessäni ja jättäydyin hieman liikkeen taakse antaen Effille täysin neutraalin kuvan itsestäni, etten vain omalla käytökselläni ruokkinut tamman riehumista.
"Whoa", rauhoittelin ja pikkuhiljaa kirjava rauhoittui hieman rennompaan laukkaan, vaikka selkeästi sillä oli menohaluja vielä jäljellä. Annoin tamman laukata rauhassa hieman pidempään ennen kuin pyysin sen raviin takaisin. Vilkaisin kentän laidalle, missä olin nähnyt Amandan, mutta nainen oli jo kadonnut paikalta. Ilmeisesti hevosenkäsittelytaitoni olivat riittäneet ainakin tältä erää, kun Effiä ei oltu vielä takavarikoitu käsistäni.

Vaihdoin vielä suuntaa ja toistimme samat kuviot toiseen suuntaan, sillä jo hieman rauhoittunut tamma näki samat pelottavat asiat jälleen uudesta suunnasta ja olihan se suunnattoman pelottavaa.

Effi oli hikinen juoksutuksen lopuksi, sillä liikkumisen lisäksi aurinko lämmitti hevosen lihaksia. Pitkien loppukäyntien jälkeen tamma oli jo huomattavasti rauhallisempi aloitukseen verrattuna ja pääsimme tutustumaan korkkaamattomaan pesupaikkaan tammatallissa. Sekin oli kovin pelottava, mutta selvisimme siitä yhdessä ilman suurempaa vahinkoa, vain kerran Effi sai astututtua jalalleni hieman, mutta onneksi ei ollut varannut painoa sille jalalle, kun olin jo saanut vedettyä jalkani pois.

Selvisimme myös takaisin laitumelle yhdessä, vaikka kirjava oli kerran saanut pienen kohtauksen, kun lintu oli lähtenyt lintuun juuri vierestämme ja rykinyt itseään sen verran, että piti ihan tehdä töitä pitääkseni narun käsissäni. Laitumen portista päästyämme päätin vielä rapsuttaa Effiä hetken aikaa ja syötin sille pari porkkanaa samalla, kun riisuin päitset sen päästä. Heti, kun viimeinen porkkana oli syöty, kävelin parin askeleen päähän ja ruunikko lähti pukkilaukkaa takaisin lauman luokse. Jäin vielä hetkeksi seuraamaan tamman riekkumista, joka pian onneksi vaihtui ruohon syömiseen, jonka jälkeen lähdin siivoamaan jälkemme tallista.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 11.06.18 21:34

11.06.2018

Harjasin säikkyä tammaa rauhallisin vedoin ja hymisin jotain mieleen noussutta kehtolaulua, Effin korvat pyörivät, kuin hyrrä, mutta se ainakin seisoi paikoillaan. Laitoin valkoiset koulusuojat tamman jalkoihin ja koulusatulan beigen satulahuovan päälle. Kiinnitin omat hiukseni matalalle poninhännälle ja painoin kypärän päähäni. Olin saanut tamman hännän kiiltäväksi selvitysainella, kunhan olin ensin suihkinut sen pöläriin ja sitä kautta harjannut häntään.

Henkäisin syvään rentoutuakseni ja pujotin kankisuitset sätkivän Effin päähän. Ne oli vielä uutuudenkankeat, mutta äkkiäkös ne siitä vetreytyisivät. Tarkistin säädöt huolellisesti, että suitset asettuivat tamman päähän oikein.
"Ole kiltisti sitten", pyysin ruunikolta.

Pysäytin ratsuni kentän keskelle ja ponnistin mahdollisimman eleettömästi puoliverisen selkään. Mulla oli vähän sellainen tunne, että olin kiivennyt ruutitynnyrin päälle. Yritin rentouttaa tamman alkukäynneistä lähtien, mutta huomasin kyllä, että mulla ei ollut mitään hajua millä nappuloilla Effiä ajettiin.
"Ota ohjat", kuului jämäkkä käsky kentän keskeltä, Amanda oli ilmestynyt sinne molempien huomaamatta ja Effi säikähti vähintään yhtä paljon, kuin mä.

Tein työtä käskettyä ja kuuntelin tarkasti perijättären ohjeita, sillä mulla ei ollut kamalasti kokemusta näin herkistä hevosista selästä käsin.
Teimme taivutuksia, pysähdyksiä ja väistöjä ja mä huomasin, että pikkuhiljaa säpsy ratsuni kuunteli mua jo vähän enemmän. Ravissa sain tehdä kaksi kertaa sen verran töitä ja Amanda ei kaunistellut ohjeitaan yhtään.
"Jalka heiluu liikaa ja käsi puolestaan on liian paikallaan, ratsasta enemmän eteen ja pidä käsi pehmeänä."

Mä olin oikeasti hyvässä kunnossa, mutta Amandan tunnin jälkeen olo oli ihan voimaton ja olin valmis suihkuun. Onneksi Effi oli myös hikivaahdon peitossa, eikä tällä kertaa vain sätkyilyn vuoksi, joten molemmilla näytti olevan parantamisen varaa. Mutta vitsi mun hymy ei ottanut laantuakseen, mä olin jo nyt ihan rakastunut Effiin, se oli ihan erilainen, kuin mihin olin tottunut.
Varusteiden purkamisen jälkeen huuhtelin jo vähän rauhallisemman tamman haalealla vedellä ja kuivasin ylimääräiset pois hellästi hikiviilalla.

"Sulla on paljon vielä parannettavaa", Amandan ääni yllätti jälleen, mutta pystyin olemaan sätkähtämättä.
"Mutta niin on Effilläkin. Se tulee vaatimaan paljon työtä ja uhrautumista. Jos sä olet valmis siihen, niin tervetuloa Effin vuokraajaksi."
"Olen mä ja kiitos. Se on aivan ihana tamma", vastasin hymyillen. Amanda tuhahti ja käveli pois.

"Kuulitko Effi, musta sä et pääsekään eroon ihan vielä", mutisin virnistäen ja tamma luimisti vähän korviaan.
Kiva, kiitti, ajattelin naurahtaen ja jatkoin tamman hoitamista.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 14.06.18 16:14

14.06.2018

Sofia Reyesin uusin 123 hitti soi BMW:n kaiuttimista, kun ajoin Auburnia kohti. Yritin työntää päästäni ulos sitä, että jännitin ihan kamalasti Isabellaan törmäämistä. Mulla ei ollut naista kohtaan mitään pahaa verta, mutta perijättären reaktio mun ja Thomaksen näkemisestä oli saanut mut huolestumaan. En todellakaan halunnut aiheuttaa Isabellalle huonoa oloa, vaikka olinkin kaikkien epäonneksi mennyt sekaantumaan naisen entiseen kumppaniin.

De La Ghetto, baby
Disculpe la ignorancia, nunca quise lastimarte


Pysäköin autoni tallin parkkipaikalle ja istuin siinä tovin katsomassa maisemia. Olisin mieluusti mennyt selittämään tilanteen Isabellalle, kertonut, että olin pahoillani, mutta tiesin, että se ei vaikuttaisi mihinkään mitenkään. Nyt oli vain annettava ajan kulua ja toivoa, että tilanne ratkeaisi itsestään.

Kävelin tammatalliin, siellä oli yhä kuolemanhiljaista ja olin visusti pitänyt huolen siitä, että mun ja Effin jäljiltä paikat oli pysyneet puhtaina. Keräsin meidän varusteet hoitopaikan vierelle ja riimu kainalossa lähdin hakemaan tammaa laitumelta.
Matkalla kävelin Jonnyn ohi, mies vaan virnuili mulle ja mun ehkä teki vähän mieli näyttää sille keskaria. Sen sijaan hymyilin nätisti ja nyökkäsin tervehdykseksi. Miehen seurassa ollut lilahiuksinen nainen katsahti muhun myös ja tervehdin tätä samalla tavalla, kuin Jonnyä. Nopeutin kävelytahtiani ja olin pian laitumille johtavalla tiellä.

"Effii!" kutsuin, enkä yllättynyt, että tamman reaktio oli hyvin mitäänsanomaton. Lähelle päästyäni puhelin sille taas rauhallisella äänellä kaikennäköistä ja ennen, kuin huomasinkaan, mä tajusin puhuvani musta ja Thomaksesta. Siitä, miten hämmentynyt mä olin ja miten mä odotin koko ajan, että mies ilmottaisi päätyneensä jonkun toisen naisen lakanoiden väliin.
Mua pelotti eniten se, että Thomas ei itsekään tajuaisi tekoaan ennen, kuin olisi jo myöhäistä.

Effi kuunteli tarkkaavaisena ja antoi mun pujottaa riimun päähänsä ihmeen helpolla. Rapsuttelin tammaa hetken verran, onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Effi jatkoi epäluuloisena ruohon syöntiä, miettien selkeästi motiivejani tarkkaan.

Talliin päästyämme olimme pelänneet tuulessa huojuvia puita, tiellä olleita oksia ja eritoten kartanon ja yksityistallin välistä näkynyttä suihkulähdettä. Mä vakaasti yritin uskoa, että jonain päivänä se osaisi kävellä tallipihassa ilman pörinää ja puhinaa.
Mä annoin itseni vaipua siihen ihanaan utopistiseen tunteeseen, jossa keskityin vain ja ainoastaan kädessäni olevan harjan seuraavaan vetoon. Välissä piti tietysti väistellä Effiä, kun se kuunteli kauhuissaan erilaisia luonnonääniä, mitä talliin asti kuului, mutta sen lisäksi mun aivot tyhjeni hyvää vauhtia kaikesta ulkopuolisesta. Effi asettui vähän ja mä laitoin sen jalkoihin taas valkoiset koulusuojat. Selkään heitin koulusatulan ja omaan päähäni kypäräni. Suitsimisen jälkeen talutin tamman pihalle ja nousin sisäpihalla sen selkään.

Mä pidin ohjat tuntumalla, kun kiersimme alakautta kentälle, sillä en tohtinut viedä ruunikkoa vielä suihkulähteen vierestä. Kentällä ratsasti juuri brunette nainen mustankirjavan tamman kanssa. Ratsukko näytti hyvältä yhdessä, vaikka hevonen näytti ainakin omaan silmääni melko energiseltä tapaukselta. Effi tuijotti toista väri-ihmettä silmät pyöreinä ja mä rapsutin sen säkää rauhoittavasti.
"Se on hevonen", selitin Effille, joka pörisi jalkojeni välissä rauhattomana.

"Heippa! Mie oon Gabriella, sie taidat olla uusi täällä?" kentällä ratsastava nainen esittäytyi ja oli pysäyttänyt puhisevan tamman pienen matkan päähän.
"Joo, aloin vuokraamaan Effiä. Mä oon Sarah", esittäydyin ja hymyilin vähän. Effi piti onneksi mut kiireisenä alkamalla keulimaan pienesti, enkä ehtinyt jäämään keskustelemaan sen enempää.
"Sori, Effi on vähän herkkis, se ei kamalan paljoa odottele", pahoittelin naurahtaen.
"Ei se mitään, oli hauska tavata!" brunette huudahti mun perään ja poistui kentältä, ilmeisesti lähti kävelemään loppukäynnit maastoon.
Effi hirnui kaverin perään ja mä en voinut olla hymyilemättä.
"Ensin pelätään kamalasti ja sitten ei voida elää ilman?" taas mä ajattelin Thomasta ja mua ja pistin tammaan liikettä. Mun oli pystyttävä olemaan ajattelematta miestä.

Ja niin mä ratsastin, tarkasti jokaisen kulman ja taivutuksen läpi, viilaten jokaista käännöstä ja pysähdystä edellistä paremmaksi. Effi kuunteli melko hyvin, välillä se sai pieniä kohtauksia, hyppi pystyyn ja pukittikin välillä, mutta mitä enemmän mä siltä pyysin, sitä rauhallisempi siitä tuli. Mulla oli kuuma, hiki valui selkää pitkin ja Effin karva oli myös hiestä kostea. Juuri, kun olin saanut sen kulkemaan luotisuorana pitkän sivun, ruunikko päätti lähteä puskemaan lapa edellä kentän keskelle. Mä naputin sisäpohkeella sitä suoraksi ja taivutin samalla sisäohjalla, mutta meni taas puolisentoista kierrosta, että tamma suostui suoristumaan ja jatkamaan työntekoa.
"Hienosti", kehaisin ruunikkoa ja siirsin sen käyntiin antaen sille puolittain pitkät ohjat. Oli ihan hyvä pitää pieni kontrollivara tamman kanssa, ei kannattanut luottaa siihen, ettei se väsyneenäkään keksisi jotain kivaa puhistavaa.

Jalkauduin kentän keskihalkaisijalla ja otin ohjat kaulalta käteeni. Effi oli edelleen valpas, vaikka olin taas ratsastanut sen hikeen ja se kuulosteli ympäristöään etsien sieltä mahdollisia virikkeitä.
"Sun elämä helpottuisi huomattavasti, jos hyväksyisit sen, ettei jokaisen puskan takana ole pieniä hevosia syöviä sapelihammastiikereitä, tiedätkös?" juttelin tammalle ja kävelin sen kanssa maasta käsin kenttää ympäri vielä muutaman kierroksen verran.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 15.06.18 21:24

15.06.2018

❤️

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 20.06.18 17:04

20.06.2018 / Amandan kouluvalmennus

Effin karva kiilsi auringossa, kun harjasin sitä tammatallin sisäpihalla olevalla hoitopuomilla. Ruunikko katseli ympärilleen valppaana, kun kiinnitin valkoiset koulusuojat sen jalkoihin, huolehtien, että ne tulivat varmasti suoraan ja etteivät karvat jääneet vahingossakaan vinoon suojien alla. Suojien jälkeen laitoin tummanruskean kouluhuovan Effin selkään ja sen päälle koulusatulan, jonka olin puhdistanut aiemmin sinä päivänä. Ennen suitsien laittoa painoin vielä oman kypäräni poninhännällä olevien hiusten päälle ja suoristin farkkuratsastushousujen päällä olevat mustat saappaani. Effin satulahuovan kanssa samanvärisen tummanruskean pikeepaidan olin tunkenut ratsastushousujen alle.
Kiristin vielä satulavyön ja pujotin kanget ruunikon päähän, ne olivat jo hieman taipuneet muotoonsa ja istuivat Effin päähän täydellisesti. Kiinnitin soljet huolellisesti ja rapsutin tammaa vielä hetken harjauspuomin edessä, ennen kuin siirryimme kentälle. Pääsimme Amandan vaativan silmän alle ensimmäistä kertaa kunnon valmennukseen ja koetin kovin rauhoitella omia hermojani, jottei hermostuminen tarttuisi kirjavaan.

Kentän keskellä keräsin ohjat vasempaan käteeni ja ponnistin puoliverisen selkään kevyesti. Jalustimet olivat sopivat, sen tiesin jo varmaksi, joten päästin Effin kulkemaan alkukäyntejä vapaasti. Amandaa ei vielä näkynyt, sillä olin tullut hyvissä ajoin suorittamaan alkuverryttelyn, jotten tuhlaisi naisen aikaa.
Keventelin ravissa taivuttaen tammaa kumpaakin suuntaan, sen lisäksi teimme temponvaihteluita ja siirtymisiä aktiivisesti, jotta sain Effin hyvin kuulolle heti alusta saakka. Hidastin käyntiin, kun näin Amandan saapuvan kentälle.

Amanda ei säästellyt sanoissaan, jota en oikeastaan olettanutkaan. Jollain masokistisella tasolla pidin siitä, että asioita ei koristeltu ja palaute oli välitöntä, olinhan ratsastamassa perijättären omaa hevosta ja halusin ennen kaikkea kehittyä ratsastajana. Effi oli todella haastava, se tunki sisälle, hakeutui tuntuman taakse ja sitä oli todella vaikea saada pidettyä pohkeen edessä. Melko nopeasti kuitenkin Effi ymmärsi lisäkseni, että nyt ei kannattanut temppuilla liikaa, sillä jokaisen luvattoman uralta poistumisen jälkeen se joutui pääty-ympyrälle tehorääkkiin.
"Ota ravissa avotaivutusta uralle", Amanda komensi ja minä tein työtä käskettyä. Effi oli kerrankin hyvin tuntumalla, kaula kauniisti kaarella ja korvat pysyivät edes hetken rentoina sivuilla, eivätkä pyörineet kartanonpihan äänien mukaan ympäri joka suuntaan.
Hengähdin syvään ja painoin ulkopohkeella Effin uraa kohden, pitäen huolen, että etupää pysyi takapään kanssa oikeassa linjassa. Tamma reagoi apuihini juuri oikealla tavalla ja yritin peittää onnistumisen riemua kiitollisella hymyllä. Effin kaviot kulkivat viistossa uraa kohden juuri siitä kohdasta, josta olin pyrkinytkin.
Amanda oli hiljaa, joten tiesin liikkeen suorituksen hyväksi. Olin aika nopeasti keksinyt, että hiljaisuus oli perijättären kanssa hyvä merkki.
"Kädet!" ääni lopetti haaveiluni ja suoristin nyrkit ja nostin ne oikealle korkeudelle. Effi pärskähti tyytyväisenä ja kiitin sitä nopealla ulkokäden taputuksella. Hikinorot valuivat vielä molempien selkärangasta ennen kuin valmennus oli ohi.

Tammatallin pesupaikalla huuhtelin Effin hikiä pois haalealla vedellä. Ruunikko steppasi hieman, mutta en komentanut sitä, sillä tamma oli ansainnut hyvästä treenistä vähän erivapauksia edes hetkeksi. Lisäksi olin huomannut, että mitä enemmän sitä komensi häiriökäytöksestä, sitä kovemmin tamma sitä harrasti. Joten joissain tapauksissa silmien ummistaminen huonolle käytökselle olikin ihan hyvä juttu.
Kuivasin enimmät vedet pois hikiviilalla ja rasvasin vielä Effin suupielet ja punaisen alueen sen turvasta. Se ei ollut vielä palanut auringossa, mutta varmasti palaisi herkästi, jos sitä ei pitänyt silmällä. Effi pörisi rasvatuubin takia, mutta rauhallisin ottein sain suoritettua senkin hoitotoimenpiteen loppuun asti.
Vein Effin takaisin laitumelle nauttimaan vapaudestaan ja tamma lähtikin laukalla heti irti päästyään laumansa luokse. Onneksi se oli hevosena niin tarkka omasta siisteydestään, että se harvoin kävi piehtaroimassa itseään mutaiseksi. Nytkin se painoi päänsä ruohikkoon heti lauman luokse päästyään ja jäi siihen tyytyväisen näköisenä laiduntamaan.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 30.06.18 13:12

28.06.2018

"Sarah, tuletko käymään?" sisäpuhelimen ääni räsähti vähän, kun abuela päästi puhenapista irti. Hieroin uneliaita silmiäni ja venyttelin selkä kaarella samalla, kun nousin sängyssä istumaan. Peiton lakana oli kietoutunut mun vasemman jalan ympärille ja tyynyt olivat taas ihan sekaisin, osa sängyssä ja osa lattialla. Haukoittelin syvään ja ryömin sängyn laidalle. Nousin seisomaan harmaalle karvamatolle ja näin peilistä miten mun hiukset olivat ihan sotkussa yön jäljiltä.

Puin päälleni mustat shortsit ja valkoisen paidan ja sipsuttelin yläkertaan paljain jaloin, toivottavasti abuela olisi edes keittänyt kahvia, ajattelin. Paitsi se kuului minun töihini tällä hetkellä ja sen vuoksi varmasti minua olikin kutsuttu. Katsahdin kelloon päästyäni abuelan asuntoon ja hätkähdin. Kello oli jo 12, olin nukkunut herätyskelloni yli hyvin sujuvasti.
"Lo siento, me quedé dormido", pahoittelin, kun löysin abuelan olohuoneen sohvalta.
"Está bien", Elisa vastasi hymyillen leveästi.
"Pystyn jo toimimaan melko itsenäisesti, mutta onhan se mukavaa, että olet auttamassa täällä", abuela jatkoi ja istuin sohvalle tämän vierelle.
"Mitä vaille arvon rouva olisi?" kysyin virnistäen ja sain lempeän tukkapöllyn kiitokseksi.
"Kahvia, sekä jotain muutakin aamupalaa", isoäiti vastasi ja silitti poskeani hymyillen.
"Muistutat häntä niin paljon", abuela henkäisi yhtäkkiä surullisen näköisenä. Laskin katseeni käsiini välittömästi, kun suru pyyhkäisi ylitseni.
Nieleskelin kurkkuuni muodostunutta palaa alas ja purin alahuultani, jottei tunteet ottaisi minusta valtaa.
"Minullakin on ikävä isää", sanoin ääni värähtäen ja halasin abuelaa niin tiukasti, kun uskalsin, etten satuttaisi toista.

Ikävä seurasi minua kuitenkin sitkeästi. Huomasin päätyneeni tallille ilman ensimmäistäkään muistikuvaa ajomatkasta. Tunne oli niin vallitseva, että kävelin mahdollisimman ripeästi tammatallin varustehuoneeseen, jotten törmäisi keneenkään matkalla. En olisi jaksanut esittää iloista ja kohteliasta, kun sisälläni velloi myrskyisä valtameri.
Keskitin energiani Effin varusteisiin, jotka kyllä olivat pysyneet päivittäisellä huollolla aivan uuden veroisina, mutta avasin silti soljet, puhdistin ja rasvasin jokaisen remmin huolellisesti.
Varustehuollon jälkeen oloni oli jo parempi, hengitys kulki hieman helpommin ja ajatukseni olivat siirtyneet laitumella odottavaan Effiin. Kävelin laitumen portista sisään ja suunnistin kohti kirjavaa tammaa, se oli onneksi hyvin helppo löytää muiden hevosten keskeltä.
"Joko mä olen edes vähän sun luottamuksen arvoinen?" kysyin hymyillen. Olin hoitanut tammaa nyt melkein kolme viikkoa, mutta edistystä ei ollut todellakaan tapahtunut luottamispuolella. Aivan yhtä epäluuloisesti Effi vilkuili minua valkuiaiset vilahdellen, kun lähestyin sitä hitaasti.

Metrin päähän päästyäni Effi vinkaisi ääneen ja kääntyi pukittaen ympäri, singoten pukkilaukkaan iloisesti päätään viskoen. Mun oli vaikea yrittää olla hymyilemättä.
"Sä olet ihan mahdoton."

20 minuutin houkuttelun jälkeen ruunikko oli vihdoin antanut minun koskea itseensä ja pujottaa riimun Hänen Arvonsa päähän. Olimme selvinneet talliin ja taas sille pahamaineiselle hoitopaikalle, jonka seinät oli ilmeisesti tehty ruusun piikeistä, sillä heti, jos Effi koski takapäällään seinään, se hypähti kauemmas ja mulkoili seinää, kuin se olisi pistänyt häntä.
Harjaussuorituksen jälkeen varustin tamman kouluratsastukseen ja talutin sen kentälle, sulkien portin perässäni huolellisesti. En ollut vielä kertaakaan tippunut ruunikolta, mutta en uskonut tamman jäävän huolehtimaan hyvinvoinnistani, mikäli sattuisin päätymään hiekkakentän pohjalle.

Lyhensin jalustimia roimasti, sillä Amanda oli ratsastanut tammalla eilen ja perijättären mallimittaiset jalat olivat jonkin verran omiani pidemmät. Ponnistin selkään kevyesti ja päästin Effin suoraan kävelemään, sillä tamma ei ollut mikään odottamisen maailmanmestari.
Paneuduin täysin ratsastamiseen, taivuttelin puoliveristä kumpaankin suuntaan ja kumpaankin kierrokseen, sekä ravissa, että laukassa. Effi tunki sisälle aina uuden liikkeen alussa, mutta joka kerta sain sen aikeet estettyä ja liikkeen lopussa tamma kulki kuuliaisena. Harjoittelimme pääty- ja keskiympyröillä, vaihdoimme aktiivisesti suuntaa ja tunsin, kuinka hikikarpalot nousivat pintaan ja hiki valui noroina selkärankaa pitkin.
Kun vihdoin hidastin Effin käyntiin, nostin katseeni kentän pohjasta ja huomasin sen vanhemman Raynottin seisoskelemassa kentän laidalla. En ollut jutellut miehen kanssa ensitapaamisemme jälkeen, mutta epäilin, että punapää oli kyllä Thomaksen suusta kuullut minusta yhtä sun toista.

"Miltä näytti?" kysyin hymyillen päästyäni kuuloetäisyyden päähän.
"Hyvältä, se tunkee aika paljon sisälle", Jonny vastasi reheellisesti ja nyökkäsin.
"Se tuntuu olevan sen ratkaisu jokaiseen pyyntöön", selitin ja kävelin voltin Jonathanin edessä.
"Amandalla se ei tee sitä", totesin vielä. Olin edelleen yltiöpäisen onnellinen, että olin päässyt naisen valmennettavaksi. Vaikkei Amanda ollutkaan mikään lämmin persoona, niin hitto vie se osasi ratsastaa.
"Mhh", Jonnyn vastaus oli pelkkää muminaa.
"Niin oliko sulla jotain asiaa, vai katseletko vain?" kysyin ja pysäytin Effin kohtisuoraan Jonnya kohden. Tamma mulkoili miestä epäluuloisen näköisenä ja yritti jatkaa kävelemistä.
"Kunhan tapan aikaa, oottelen kyytiä", Jonathan vastasi kohoittaen olkiaan.
"Eikö Thomas palauttanut sun auton jo?" kysyin hämmästyneenä.
"Joo, mutta mun auto on keskustassa", mies vastasi hajamielisen näköisenä.
"Okei, no, me jatketaan vielä hetki, niin katsele vain rauhassa, jos haluut", vastasin sitten ja annoin Effin kävellä jälleen.

Jossain vaiheessa Jonathan oli hävinnyt, ilmeisesti miehen kyyti oli saapunut vihdoin, Effi toimi toisella puolikkaalla huomattavasti paremmin jo. Uskaltauduin jopa käymään sen kanssa lyhyen maastokävelylenkin treenin päätteeksi, vaikka joka toisella askeleella sainkin testata tasapainoani, kun Effi kyttäili pensaita ja puiden runkoja.
Tamma ainakin sai mut tehokkaasti unohtamaan koko muun maailman, kun jouduin keskittymään täysillä vain selässä pysymiseen.
Huomenna saisin jännittää Effin ja Amandan pärjäämistä Kalla CUPin koulukilpailuissa.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 03.08.18 14:04

03.08.2018

Heijasin kehoani hiljaa rytmikkään musiikin tahtiin ja kaadoin juomia tarjolle sen, minkä kerkesin. Työstä oli tullut onneksi jo huomattavasti helpompaa ja nyt olin selvinnyt jo kolme viikkoa ilman ensimmäistäkään lasirikkoa tai juoman läikytystä. Kasper ei enää joutunut seuraamaan selkäni takana tekemisiäni. Olin oikeastaan aika ylpeä itsestäni ja siitä, miten nopeasti olin oppinut työnkuvan.

Vuoron jälkeen vaihdoin juoksuvaatteet päälleni ja painoin kuulokkeet korvilleni. Kallassa oli runsaasti laadukkaita juoksupolkuja ja näin aamuyöstä ei tarvinnut välittää paljoakaan vastaantulijoista.
Luonto tuoksui aamulta, ruohikko oli kosteaa ja hento sumu peitteli maata niiltä osin, missä oli hiemankin enemmän vettä.

Feeling my way through the darkness
Guided by a beating heart
I can't tell where the journey will end
But I know where to start
They tell me I'm too young to understand
They say I'm caught up in a dream
Well life will pass me by if I don't open up my eyes
Well that's fine by me


Aviciin kappaleen rytmiin oli helppo juosta, edessäni kohosi pitkä ylämäki ja virnistäen kiristin tahtia. En pysähtynyt mäen päällä, vaikka kehkoni olivat haljeta, alamäkeen oli onneksi vähän helpompi hölkätä hetken ja antaa keholle hieman palautumisaikaa ennen seuraavaa ylämäkeä.

Kävelin viimeisen kilometrin kotiin ja avasin omakotitalon oven, ihmisiä alkoi näkymään enemmän kaduilla, kun työläiset lähtivät tienaamaan rahaa ja opiskelijat kouluihinsa. Mä mietin hetken haikeana omia opintojani, jotka olin häikäilemättömästi keskeyttänyt abuelan loukkaannuttua. En ainakaan tällä hetkellä olisi palaamassa kouluun ihan heti, jos koskaan.

Kävin kylmässä suihkussa, se virkisti sopivasti ja suihkun jälkeen söin aamupalaa ja join kupin kahvia terassilla, jonka olin rakentanut etuoveni viereen viime viikolla. Thomas oli ehkä hieman auttanut ja todellisuudessa roolini oli oikeastaan ollut työnjohtaja ja olin onnellisena ihaillut hikistä työmiestäni. Mies oli vaatinut kyllä, että olin kiinnittänyt edes yhden laudoista paikoilleen, kyllähän mä osasin, mutta oli vain niin paljon viihdyttävämpää tekeytyä blondiksi aina välillä.

Pienenelle terassille mahtui juuri pieni pöytä, pari tuolia ja aurinkovarjo, joka sateen sattuessa pitäisi alueen kuivana. Tarkkailin ohikulkevia ihmisiä ja heräävää naapurustoa ja pohdin kuinka onnellinen olin tällä hetkellä. Mulla oli poikaystävä, jonka kanssa olin seurustellut jo kohta kaksi kuukautta. Se oli itselleni ihan hurjan pitkä aika, sillä kyllästyin yleensä miehiin jo parissa viikossa ihan maksimissaan. Sen lisäksi se, että kumpikaan meistä ylipäätänsä oli onnistunut pysymään parisuhteessa niinkin kauan, oli jo itsessään saavutus. Sen lisäksi abuela oli parantunut jo täysin ja touhusi asioita ihan omaan tapaansa, kuin mitään onnettomuutta ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Sen lisäksi mulla oli Effi. Se oli niin ihana, etten oikein osannut käsittää sitä itsekään. Kirjava oli alkanut väläyttelemään mulle viime viikkojen aikana vähän luottamuksen merkkejä, se ei enää pyrkinyt lentoon ihan joka kerta, kun hain sen laitumelta. Lisäksi tohdin jättää tamman jo yksin hetkeksi hoitopaikalle, kun tarvitsin jotain varustehuoneesta, eikä se laittanut paikkaa ihan remonttikuntoon siinä ajassa.

Aamupalan jälkeen kello oli jo lähemmäs kahdeksaa ja uskalsin lähteä ajamaan tallille. Aamuruokinta oli loppumaisillaan, kun pysähdyin kartanon parkkipaikalle bemarin kanssa. Lähdin suoraan laitumelle hakemaan Effiä ja tamma antoikin kiinni melko helposti. Olin käynyt lähes päivittäin jo kaksi kuukautta katsomassa kirjavaa ja päivä päivältä tunnollisuus palkittiin pienillä eleillä.
Talutin virkeän ruunikon tammatalliin, jossa oli edelleen hiljaista, sillä sen kaikki asukkaat olivat edelleen laitumella. Effin nimikyltti oli kiinnitetty kuitenkin jo ykköskarsinan oveen ja Armi olisi talliin siirryttyään tamman naapurikarsinassa. Ankka oli onneksi sijoitettu pienen matkan päähän, ettei Viivi tallille sattuessaan ainakaan ihan vieressä touhuisi. Olin muutenkin iloinen, ettei Isabellan hevosista kukaan asunut viereisissä karsinoissa, vaikka tiesin, ettei minun tarvinnut naista vältellä välttämättä. Silti olin tyytyväinen, jos selvisin tallipäivästä ilman perijättären tapaamista.

Hoidin Effin kuntoon hoitopaikalla, kirjava puhisi iloisena, se taisi pitää kaikkein eniten näistä aamuratsastuksista, sillä ainakin omasta mielestäni tamma toimi parhaiten juuri aamuisin. Varustaminen tapahtui jo rutiininomaisesti ja hetken päästä talutinkin itseni kanssa samankorkuista tammaa kentälle. Se oli yöllä tapahtuvan kastelun jäljiltä vielä mukavan kostea, eikä pölissyt lainkaan. Hyppäsin kirjavan selkään korokkeelta ja pyysin sen heti käyntiin. Amanda ei ollut helteiden aikana montaakaa kertaa ratsastanut Effiä, tosin ei kaksikolla ollut Kalla CUPissakaan huonosti mennyt, 70,625 prosenttia oli oikeasti hyvä suoritus parin harjoituskerran jälkeen, vaikkei siellä ollutkaan päässyt Innan tai Danielin ohi kärkisijalle.

Ratsastin Effin melko kevyesti eteen ja alas, huomenna olin suunnitellut meneväni ihan kunnon treenin, joten tälle päivälle riittäisi kevyt venyttely ja läpiratsastus.
Hiki nousi pintaan, vaikka olimme vasta alkuraveissa, sillä aikaisesta ajankohdasta huolimatta ulkona oli jo melkein 30 astetta lämmintä. Effi ravasi pitkillä askeleilla, kaula jopa hieman liian pitkänä ja jouduinkin lyhentämään ohjaa hieman saadakseni tamman kuitenkin selästä kunnolla ylös.

Laukka rullasi hyvin ja Effi jaksoi keskittyä, kun siltä ei pyytänyt muuta, kuin sujuvaa eteenkulkua. Brunette nainen ilmestyi aina välillä näkökenttäämme, naisella oli ilmeisesti aamutallivuoro. Ensimmäisellä kerralla Effin piti tuijottaa brunettea pitkään, mutta sen jälkeen tamma ilmeisesti hyväksyi sen, että tallissa oli muitakin, kuin vain me kaksi. Musta ori tuijotti meitä suihkulähteen takaa omasta tarhastaan ja hirnui välillä, mutta Effi ei vastanut huutoon, niin ori siirsi huomionsa aamuruokiinsa.

Ratsastuksen jälkeen suihkutin Effin haalealla vedellä, ensin varmistettuani, että vesi oli tietysti oikean lämpöistä neidille. Kaavin enimmät vedet karvapeitteestä pehmeän kumiviilan kanssa, jos olisin erehtynyt koskemaan metallisen kanssa herkän tamman hipiää, olisi varmasti ollut helvetti irti. Rasvasin auringossa herkästi palavan vaaleanpunaisen turvan huolellisesti hajuttomalla aurinkorasvalla ja lähdin viemään ruunikkoa takaisin laitumelle laidunkavereidensa luokse.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 17.08.18 21:29

17.08.2018

I brushed Effi with care. She stood quite quietly, her ears turning and twisting to follow the sounds. I hummed quietly and followed my hands with my gaze as they made their way trough the mares coat.
The brush was replaced by boots, I carefully adjusted them to Effis legs. After those I put a saddle on her and then putted on her bridle.

We walked to the outdoor ring and mounted Effi. She was quite frisky and I lead her to walk to the rail.
We started off easy - some flexion and leg yield exercises. Effi warmed up nicely.
__

Effi responded fast to my commands. We continued working in trot and I was careful to make every step count. Amanda was really pedantic, so I had to work extra hard to make sure I sat up straight and Effi was responding accurately.

"Good girl", I praised when Effi did well, she snorted and we continued working until Effi was submissive.
After the ride I washed her thoroughly with shampoo and made sure all her white marks were actually white. I was nervously looking forward to Monday, because then we would have a visiting trainer to look at our riding.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 199

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa