Effin päiväkirja

Siirry alas

Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Amanda S. lähetetty 30.05.18 18:41

Effin päiväkirja

Fiveofive, "Effi" | ruunikko dominantwhite kwpn-tamma
Omat sivut | Omistaja: Amanda Sokka | Vuokraaja: Sarah Reyes

_________________
I like people the way I like my tea. I hate tea.
FELLU - LEEVI - RIEPU - LEFA - ARMI - HANI
avatar
Amanda S.
Tallinomistaja

Ikä : 26
Viestien lukumäärä : 231

http://sunnuntai.esy.es/auburn

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 08.06.18 22:47

08.06.2018

Abuela oli ollut niin onnellinen, että olin muuttanut takaisin kotiin, vaikkakin vain väliaikaisesti. Olin saanut omakotitalon kellarihuoneiston täysin omaan käyttööni, mulla oli oma ulko-ovi ja yläkertaan johtava ovi oli aina lukossa. Alakertaan kuului makuuhuone, oleskelutila, jossa oli kaunis pieni keittiösaareke, sekä pesutilat ja vessa. Asunto oli joskus ollut vuokrakäytössä, mutta nyt ainakin hetken se oli mulle pyhitetty.

Jo parin päivän aikana mun olo oli parantunut, abuela ei tarvinnut apua ihan jatkuvasti, koska kipulääkkeet oli tehokkaita ja tällä oli ystäviä kylässä melko usein.

"Sarah, tulisitko käymään täällä?", juuri asennetusta sisäpuhelimesta kuului ja nousin sohvalta puhelimen luokse.
"Tullaan", vastasin ja hölkkäsin portaat ylös kevyellä askelluksella.

"Hei abuela", tervehdin isoäitiäni ja sain hymyn vastaukseksi.
"Minulla olisi sinulle eräs yllätys", nainen aloitti ja tämän kasvoilla oli salaperäinen hymy.
"Noh?", utelin ja nojasin ovenkarmiin odottava ilme kasvoillani.
"En tiedä muistatko hyvää ystävääni Herttaa, mutta joka tapauksessa hänen lapsenlapsillaan Sokan siskoksilla on valtavan hieno kartanotalli tässä ihan lähellä", abuela kertoi ja nyökkäsin. Kaikki tässä kylässä tunsi Auburnin kartanon.
"Minä otin yhteyttä siihen nuorempaan siskoon, Amandaan ja kysyin olisiko heillä sinulle hevosta vuokrattavaksi, kun tiedän kuinka kova paikka sinulle oli luopua siitä Villestä. Haluaisin, että viihtyisit täällä hyvin sen aikaa ainakin, mitä joudut minua hoitamaan."
Yhtäkkiä tunsin vatsassani vellovan perhoslauman.
"Amanda lupasi selvittää asiaa ja nyt heille kuulemma on tullut hevonen, joka voisi sopia sinulle, sinun pitää vain ajaa sinne tänään viideltä ja katsoa josko innostuisit. Mitäs sanot?"
En sitten yhtikäs mitään. Avasin suuni, mutta sanoja ei vain tullut ulos. Abuela alkoi selvästi jo hieman närkästymään hiljaisuuteen, kunnes vihdoin sain ääneni takaisin.
"Kiitos, abuela, kiitos!"

Ajomatka tallille oli liian nopeasti, mutta silti ihan liian hitaasti ohi ja epäröiden astuin ulos autosta. Olin lähtenyt liikkeelle harmaissa tennareissa, mustissa farkuissa ja harmaassa pikeepaidassa, hiukset soljuivat vapaina olkapäiden ympärillä.
Jännitys kasvoi jokaisen askeleen myötä, ihailin yleellistä kartanopihaa henkisesti suu ammollaan, mutta pidin huolen siitä, että ulospäin näytin tyynen rauhalliselta ja itsevarmalta.

Tallin ovi oli auki, Amanda oli luvannut odottaa toimistossa, jonne onneksi oli melko helppo löytää. Minulla oli ihan tunkeilija olo vieraassa tallissa, vedin syvään henkeä ja koputin itsevarmasti toimiston oveen. Sisältä kuului vaimea hymähdys, jonka saattelemana astelin tyylikkääseen toimistoon, jonka pöydän takana istui ryhdikkäästi nainen punertavissa hiuksissa.

"Sarah Reyes", esittäydyin tomerasti ja sain osakseni piinaavan tarkkaavaisen katseen.
"Elisan lapsenlapsi, eikö?" nainen varmisti ja nyökkäsin.
"Normaalisti emme ottaisi edea harkintaan tapauksia, jossa vuokraajaehdokkaan puolesta on sovittu tapaaminen, mutta kohdallasi teimme nyt poikkeuksen. Osaathan sinä edes ratsastaa?" Amandan ääni oli niin terävä ja kylmä, että se sai niskavillani nousemaan pystyyn.
"Tottakai, olen vuokrannut yhtä andalusialaista, jonka kanssa starttasimme helppoa a:ta viimeksi tänä keväänä", kerroin vakaalla äänellä ja pidin katseeni jäisissä silmissä, jotka yrittivät nähdä lävitseni.
"Hyvä on, saat kokeilla onneasi Effin kanssa, se saapui meille tänään. Ensimmäinen ratsastus tapahtuu valvotusti ja mikäli osoitat pärjääväsi sen kanssa, niin saat ryhtyä sen vuokraajaksi", nyökkäsin ymmärryksen merkiksi ja Amanda nousi ylös.
"Veimme sen suoraan laitumelle, käydään katsomassa sitä siellä. Sen karsina tulee olemaan tammatallissa, kun laidunkausi päättyy."

Kävelin hoikan perijättären perässä ripeään tahtiin laitumelle, jossa lauma hevosia söi rauhassa ruohoa pienen matkan päässä aidasta.
"Se on tuo kirjavan näköinen", Amanda esitteli ja vedin liian terävästi henkeä. Sinisilmäinen tamma näytti uskomattoman kauniilta, sen karva kiilsi kesäauringossa. Siinä kohtaa mä olin jo ihan myyty.


Viimeinen muokkaaja, Sarah R. pvm 10.06.18 16:58, muokattu 1 kertaa

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 10.06.18 15:11

10.06.2018

Puristin bemarin rattia kämmenet valkoisina ja pysäköin sen kartanon parkkipaikalle. Mun oli taas vaikea olla tuijottamatta ympäristöä suu ammollaan, kun kävelin tammatalliin. Se ei tuntunut vielä kotoisalta talliympäristöltä, ilmeisesti siellä ei ollut asunut hevosia vielä päivääkään, sillä kaikki sen asukkaat olivat laitumella. Oli hieman aavemaista jopa kävellä tyhjiä käytäviä pitkin, miettien samalla mihin karsinaan Effi mahtaisi muuttaa syksyllä asumaan.

Varustehuone oli saanut jo hieman sisältöä, siellä oli muutamat satulat ja suitset paikoillaan ja niissä selkeästi merkitty hevosten nimet. Effin varusteet oli siis helppo löytää, otin käsivarsilleni sen suitset, harjat, suojat ja juoksutusliinan. Tajusin kaappia sulkiessani napata myös päitset ja narun, sillä tammalla tuskin oli niitä päässään laitumella.

Vein talutusvehkeitä lukuunottamatta tavarat rehuhuoneen viereiselle hoitopaikalle ja lähdin laitumia kohti päättäväisenä.

Lauma oli onneksi melko lähellä porttia ja olin varmuudeksi ottanut kotoa muutaman porkkanan mukaani, joilla lahjoin pari hevosta pysymään paikallaan sillä aikaa, kun metsästin Effiä. Tamma oli helppo löytää, mutta hyvin epäluuloinen lähestyessäni ja siirtyi koko ajan syömään ruohoa parin metrin päähän minusta.

"Effi, mulla on porkkanaa sulle", houkuttelin ja esittelin oranssia kasvista kädessäni. Tamma käänsi korvansa minua kohti, mutta ei tehnyt sen lisäksi elettäkään huomioidakseen minua. Rapsuttelin aikani kuluksi ruunikkoa hevosta, joka oli selkeästi porkkanoiden ystävä.
"Ainakaan sua ei hevosvarkaat vie", jatkoin rauhallista puhumista samalla, kun hivuttauduin hieman lähemmäksi. Kirjavan lihakset nykivät siihen tahtiin, että jos ottaisin vielä yhden askeleen, se siirtyisi taas. Pysähdyin ja odotin hetken.

Muutaman minuutin päästä pääsin jo takapään viereen. Sivelin rauhallisin ottein tamman karvapeitettä, puhellen sille edelleen tyhjänpäiväisiä tarinoita, toivoen, että lauma pysyisi paikoillaan. Effi söi harkiten ruohonkorsia, se selkeästi mietti olinko peto vai ystävä.
Kun vihdoin pääsin lavan kohdalle sain tarjota tammalle palan porkkanaa, jonka se mutusteli hyvin varovasti, ilmeisesti edelleen pohtien tarkoitusperiäni. Toisen porkkanan kohdalla olin ilmeisesti jo ihan okei, koska nyt läsipää haisteli kättäni jo seuraavan toivossa.
"Hieno tamma", kehuin ja annoin vielä yhden porkkanan, jonka kanssa sain pujotettua beigen riimun Effin päähän. Vielä yksi porkkana ja hevonen oli onnistuneesti saatu kiinni.

Matka talliin sisälsi paljon puhinoita, pysähdyksiä ja korskuntaa. Tammatallissa viimeistään ymmärsin, että Effi oli aivan täysin Villen vastakohta - siinä missä andalusiaruunalle oli käynyt kaikki, Effille ei. Hoitopaikkakin oli täynnä vaarallisia silmäpareja, jotka söivät kirjavia tammoja välipalaksi.
"Hölmö, tule vain", maanittelin lempeästi ja puhisten Effi asteli hoitopaikalle seisomaan.

Harjasin Effiä pitkään ja hartaasti, sillä halusin tutustua tammaan kunnolla ennen kentälle siirtymistä. Minua jännitti ja Effiä jännitti, siitä kombosta ei tulisi mitään hyvää nopeammassa askellajissa.
Pikkuhiljaa Effi alkoi rauhoittumaan ja sitä myötä oma jännitykseni väheni. Kavioiden puhdistuksen jälkeen laitoin tammalle suojat jalkaan, asettaen ne huolellisesti oikeille kohdille ja kiristäen ne sopivalle kireydelle.
"Oothan nätisti sitten, mä en halua rikkoa sua heti ekana päivänä?"
Effi tuhahti, kuin luvaten riekkuvansa täysillä koko juoksutuksen ajan.

Aurinko porotti taivaalta täydellä teholla, kun talutin Effiä kentällä alkukäyntien ajan. Tamma tuijotteli kentän viereistä katsomoa, maneesin kulmia, suihkulähdettä ja puita, joiden takana taisi väijyä useampikin tiikeri. Sain varoa visusti varpaitani, kun ruunikko hypähteli eri suuntiin riippuen siitä, mitä kohdetta se sillä hetkellä kyttäsi.
Asetuin kentän keskelle ja päästin varovasti liinaa kädestäni ja yritin parhaani mukaan pitää Effin rauhallisena, sillä tamma näytti hyvin räjähdysalttiilta päästessään ravaamaan.
"Otetaan ihan rauhassa, nähdään vähän sun liikettä ja tutustutaan toisiimme, eikö?" vastaukseksi sain ensimmäisen pukin.

Ihan kuin tamman rauhallisena pitämisessä ei olisi ollut tarpeeksi työtä, niin huomasin silmäkulmassani kentän laidalle saapuneen Amandan. Purin alahuultani ja nyökkäsin naiselle lyhyesti, pitäen katseeni koko ajan ympärilläni ravaavassa puoliverisessä.
"Laukka", komensin napakasti ja Effi pomppasi laukkaan kunnon köyrypukin saattelemana. Puristin liinaa kovemmin kädessäni ja jättäydyin hieman liikkeen taakse antaen Effille täysin neutraalin kuvan itsestäni, etten vain omalla käytökselläni ruokkinut tamman riehumista.
"Whoa", rauhoittelin ja pikkuhiljaa kirjava rauhoittui hieman rennompaan laukkaan, vaikka selkeästi sillä oli menohaluja vielä jäljellä. Annoin tamman laukata rauhassa hieman pidempään ennen kuin pyysin sen raviin takaisin. Vilkaisin kentän laidalle, missä olin nähnyt Amandan, mutta nainen oli jo kadonnut paikalta. Ilmeisesti hevosenkäsittelytaitoni olivat riittäneet ainakin tältä erää, kun Effiä ei oltu vielä takavarikoitu käsistäni.

Vaihdoin vielä suuntaa ja toistimme samat kuviot toiseen suuntaan, sillä jo hieman rauhoittunut tamma näki samat pelottavat asiat jälleen uudesta suunnasta ja olihan se suunnattoman pelottavaa.

Effi oli hikinen juoksutuksen lopuksi, sillä liikkumisen lisäksi aurinko lämmitti hevosen lihaksia. Pitkien loppukäyntien jälkeen tamma oli jo huomattavasti rauhallisempi aloitukseen verrattuna ja pääsimme tutustumaan korkkaamattomaan pesupaikkaan tammatallissa. Sekin oli kovin pelottava, mutta selvisimme siitä yhdessä ilman suurempaa vahinkoa, vain kerran Effi sai astututtua jalalleni hieman, mutta onneksi ei ollut varannut painoa sille jalalle, kun olin jo saanut vedettyä jalkani pois.

Selvisimme myös takaisin laitumelle yhdessä, vaikka kirjava oli kerran saanut pienen kohtauksen, kun lintu oli lähtenyt lintuun juuri vierestämme ja rykinyt itseään sen verran, että piti ihan tehdä töitä pitääkseni narun käsissäni. Laitumen portista päästyämme päätin vielä rapsuttaa Effiä hetken aikaa ja syötin sille pari porkkanaa samalla, kun riisuin päitset sen päästä. Heti, kun viimeinen porkkana oli syöty, kävelin parin askeleen päähän ja ruunikko lähti pukkilaukkaa takaisin lauman luokse. Jäin vielä hetkeksi seuraamaan tamman riekkumista, joka pian onneksi vaihtui ruohon syömiseen, jonka jälkeen lähdin siivoamaan jälkemme tallista.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 11.06.18 21:34

11.06.2018

Harjasin säikkyä tammaa rauhallisin vedoin ja hymisin jotain mieleen noussutta kehtolaulua, Effin korvat pyörivät, kuin hyrrä, mutta se ainakin seisoi paikoillaan. Laitoin valkoiset koulusuojat tamman jalkoihin ja koulusatulan beigen satulahuovan päälle. Kiinnitin omat hiukseni matalalle poninhännälle ja painoin kypärän päähäni. Olin saanut tamman hännän kiiltäväksi selvitysainella, kunhan olin ensin suihkinut sen pöläriin ja sitä kautta harjannut häntään.

Henkäisin syvään rentoutuakseni ja pujotin kankisuitset sätkivän Effin päähän. Ne oli vielä uutuudenkankeat, mutta äkkiäkös ne siitä vetreytyisivät. Tarkistin säädöt huolellisesti, että suitset asettuivat tamman päähän oikein.
"Ole kiltisti sitten", pyysin ruunikolta.

Pysäytin ratsuni kentän keskelle ja ponnistin mahdollisimman eleettömästi puoliverisen selkään. Mulla oli vähän sellainen tunne, että olin kiivennyt ruutitynnyrin päälle. Yritin rentouttaa tamman alkukäynneistä lähtien, mutta huomasin kyllä, että mulla ei ollut mitään hajua millä nappuloilla Effiä ajettiin.
"Ota ohjat", kuului jämäkkä käsky kentän keskeltä, Amanda oli ilmestynyt sinne molempien huomaamatta ja Effi säikähti vähintään yhtä paljon, kuin mä.

Tein työtä käskettyä ja kuuntelin tarkasti perijättären ohjeita, sillä mulla ei ollut kamalasti kokemusta näin herkistä hevosista selästä käsin.
Teimme taivutuksia, pysähdyksiä ja väistöjä ja mä huomasin, että pikkuhiljaa säpsy ratsuni kuunteli mua jo vähän enemmän. Ravissa sain tehdä kaksi kertaa sen verran töitä ja Amanda ei kaunistellut ohjeitaan yhtään.
"Jalka heiluu liikaa ja käsi puolestaan on liian paikallaan, ratsasta enemmän eteen ja pidä käsi pehmeänä."

Mä olin oikeasti hyvässä kunnossa, mutta Amandan tunnin jälkeen olo oli ihan voimaton ja olin valmis suihkuun. Onneksi Effi oli myös hikivaahdon peitossa, eikä tällä kertaa vain sätkyilyn vuoksi, joten molemmilla näytti olevan parantamisen varaa. Mutta vitsi mun hymy ei ottanut laantuakseen, mä olin jo nyt ihan rakastunut Effiin, se oli ihan erilainen, kuin mihin olin tottunut.
Varusteiden purkamisen jälkeen huuhtelin jo vähän rauhallisemman tamman haalealla vedellä ja kuivasin ylimääräiset pois hellästi hikiviilalla.

"Sulla on paljon vielä parannettavaa", Amandan ääni yllätti jälleen, mutta pystyin olemaan sätkähtämättä.
"Mutta niin on Effilläkin. Se tulee vaatimaan paljon työtä ja uhrautumista. Jos sä olet valmis siihen, niin tervetuloa Effin vuokraajaksi."
"Olen mä ja kiitos. Se on aivan ihana tamma", vastasin hymyillen. Amanda tuhahti ja käveli pois.

"Kuulitko Effi, musta sä et pääsekään eroon ihan vielä", mutisin virnistäen ja tamma luimisti vähän korviaan.
Kiva, kiitti, ajattelin naurahtaen ja jatkoin tamman hoitamista.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 14.06.18 16:14

14.06.2018

Sofia Reyesin uusin 123 hitti soi BMW:n kaiuttimista, kun ajoin Auburnia kohti. Yritin työntää päästäni ulos sitä, että jännitin ihan kamalasti Isabellaan törmäämistä. Mulla ei ollut naista kohtaan mitään pahaa verta, mutta perijättären reaktio mun ja Thomaksen näkemisestä oli saanut mut huolestumaan. En todellakaan halunnut aiheuttaa Isabellalle huonoa oloa, vaikka olinkin kaikkien epäonneksi mennyt sekaantumaan naisen entiseen kumppaniin.

De La Ghetto, baby
Disculpe la ignorancia, nunca quise lastimarte


Pysäköin autoni tallin parkkipaikalle ja istuin siinä tovin katsomassa maisemia. Olisin mieluusti mennyt selittämään tilanteen Isabellalle, kertonut, että olin pahoillani, mutta tiesin, että se ei vaikuttaisi mihinkään mitenkään. Nyt oli vain annettava ajan kulua ja toivoa, että tilanne ratkeaisi itsestään.

Kävelin tammatalliin, siellä oli yhä kuolemanhiljaista ja olin visusti pitänyt huolen siitä, että mun ja Effin jäljiltä paikat oli pysyneet puhtaina. Keräsin meidän varusteet hoitopaikan vierelle ja riimu kainalossa lähdin hakemaan tammaa laitumelta.
Matkalla kävelin Jonnyn ohi, mies vaan virnuili mulle ja mun ehkä teki vähän mieli näyttää sille keskaria. Sen sijaan hymyilin nätisti ja nyökkäsin tervehdykseksi. Miehen seurassa ollut lilahiuksinen nainen katsahti muhun myös ja tervehdin tätä samalla tavalla, kuin Jonnyä. Nopeutin kävelytahtiani ja olin pian laitumille johtavalla tiellä.

"Effii!" kutsuin, enkä yllättynyt, että tamman reaktio oli hyvin mitäänsanomaton. Lähelle päästyäni puhelin sille taas rauhallisella äänellä kaikennäköistä ja ennen, kuin huomasinkaan, mä tajusin puhuvani musta ja Thomaksesta. Siitä, miten hämmentynyt mä olin ja miten mä odotin koko ajan, että mies ilmottaisi päätyneensä jonkun toisen naisen lakanoiden väliin.
Mua pelotti eniten se, että Thomas ei itsekään tajuaisi tekoaan ennen, kuin olisi jo myöhäistä.

Effi kuunteli tarkkaavaisena ja antoi mun pujottaa riimun päähänsä ihmeen helpolla. Rapsuttelin tammaa hetken verran, onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Effi jatkoi epäluuloisena ruohon syöntiä, miettien selkeästi motiivejani tarkkaan.

Talliin päästyämme olimme pelänneet tuulessa huojuvia puita, tiellä olleita oksia ja eritoten kartanon ja yksityistallin välistä näkynyttä suihkulähdettä. Mä vakaasti yritin uskoa, että jonain päivänä se osaisi kävellä tallipihassa ilman pörinää ja puhinaa.
Mä annoin itseni vaipua siihen ihanaan utopistiseen tunteeseen, jossa keskityin vain ja ainoastaan kädessäni olevan harjan seuraavaan vetoon. Välissä piti tietysti väistellä Effiä, kun se kuunteli kauhuissaan erilaisia luonnonääniä, mitä talliin asti kuului, mutta sen lisäksi mun aivot tyhjeni hyvää vauhtia kaikesta ulkopuolisesta. Effi asettui vähän ja mä laitoin sen jalkoihin taas valkoiset koulusuojat. Selkään heitin koulusatulan ja omaan päähäni kypäräni. Suitsimisen jälkeen talutin tamman pihalle ja nousin sisäpihalla sen selkään.

Mä pidin ohjat tuntumalla, kun kiersimme alakautta kentälle, sillä en tohtinut viedä ruunikkoa vielä suihkulähteen vierestä. Kentällä ratsasti juuri brunette nainen mustankirjavan tamman kanssa. Ratsukko näytti hyvältä yhdessä, vaikka hevonen näytti ainakin omaan silmääni melko energiseltä tapaukselta. Effi tuijotti toista väri-ihmettä silmät pyöreinä ja mä rapsutin sen säkää rauhoittavasti.
"Se on hevonen", selitin Effille, joka pörisi jalkojeni välissä rauhattomana.

"Heippa! Mie oon Gabriella, sie taidat olla uusi täällä?" kentällä ratsastava nainen esittäytyi ja oli pysäyttänyt puhisevan tamman pienen matkan päähän.
"Joo, aloin vuokraamaan Effiä. Mä oon Sarah", esittäydyin ja hymyilin vähän. Effi piti onneksi mut kiireisenä alkamalla keulimaan pienesti, enkä ehtinyt jäämään keskustelemaan sen enempää.
"Sori, Effi on vähän herkkis, se ei kamalan paljoa odottele", pahoittelin naurahtaen.
"Ei se mitään, oli hauska tavata!" brunette huudahti mun perään ja poistui kentältä, ilmeisesti lähti kävelemään loppukäynnit maastoon.
Effi hirnui kaverin perään ja mä en voinut olla hymyilemättä.
"Ensin pelätään kamalasti ja sitten ei voida elää ilman?" taas mä ajattelin Thomasta ja mua ja pistin tammaan liikettä. Mun oli pystyttävä olemaan ajattelematta miestä.

Ja niin mä ratsastin, tarkasti jokaisen kulman ja taivutuksen läpi, viilaten jokaista käännöstä ja pysähdystä edellistä paremmaksi. Effi kuunteli melko hyvin, välillä se sai pieniä kohtauksia, hyppi pystyyn ja pukittikin välillä, mutta mitä enemmän mä siltä pyysin, sitä rauhallisempi siitä tuli. Mulla oli kuuma, hiki valui selkää pitkin ja Effin karva oli myös hiestä kostea. Juuri, kun olin saanut sen kulkemaan luotisuorana pitkän sivun, ruunikko päätti lähteä puskemaan lapa edellä kentän keskelle. Mä naputin sisäpohkeella sitä suoraksi ja taivutin samalla sisäohjalla, mutta meni taas puolisentoista kierrosta, että tamma suostui suoristumaan ja jatkamaan työntekoa.
"Hienosti", kehaisin ruunikkoa ja siirsin sen käyntiin antaen sille puolittain pitkät ohjat. Oli ihan hyvä pitää pieni kontrollivara tamman kanssa, ei kannattanut luottaa siihen, ettei se väsyneenäkään keksisi jotain kivaa puhistavaa.

Jalkauduin kentän keskihalkaisijalla ja otin ohjat kaulalta käteeni. Effi oli edelleen valpas, vaikka olin taas ratsastanut sen hikeen ja se kuulosteli ympäristöään etsien sieltä mahdollisia virikkeitä.
"Sun elämä helpottuisi huomattavasti, jos hyväksyisit sen, ettei jokaisen puskan takana ole pieniä hevosia syöviä sapelihammastiikereitä, tiedätkös?" juttelin tammalle ja kävelin sen kanssa maasta käsin kenttää ympäri vielä muutaman kierroksen verran.

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 15.06.18 21:24

15.06.2018

❤️

_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sarah R. lähetetty 20.06.18 17:04

20.06.2018 / Amandan kouluvalmennus

Effin karva kiilsi auringossa, kun harjasin sitä tammatallin sisäpihalla olevalla hoitopuomilla. Ruunikko katseli ympärilleen valppaana, kun kiinnitin valkoiset koulusuojat sen jalkoihin, huolehtien, että ne tulivat varmasti suoraan ja etteivät karvat jääneet vahingossakaan vinoon suojien alla. Suojien jälkeen laitoin tummanruskean kouluhuovan Effin selkään ja sen päälle koulusatulan, jonka olin puhdistanut aiemmin sinä päivänä. Ennen suitsien laittoa painoin vielä oman kypäräni poninhännällä olevien hiusten päälle ja suoristin farkkuratsastushousujen päällä olevat mustat saappaani. Effin satulahuovan kanssa samanvärisen tummanruskean pikeepaidan olin tunkenut ratsastushousujen alle.
Kiristin vielä satulavyön ja pujotin kanget ruunikon päähän, ne olivat jo hieman taipuneet muotoonsa ja istuivat Effin päähän täydellisesti. Kiinnitin soljet huolellisesti ja rapsutin tammaa vielä hetken harjauspuomin edessä, ennen kuin siirryimme kentälle. Pääsimme Amandan vaativan silmän alle ensimmäistä kertaa kunnon valmennukseen ja koetin kovin rauhoitella omia hermojani, jottei hermostuminen tarttuisi kirjavaan.

Kentän keskellä keräsin ohjat vasempaan käteeni ja ponnistin puoliverisen selkään kevyesti. Jalustimet olivat sopivat, sen tiesin jo varmaksi, joten päästin Effin kulkemaan alkukäyntejä vapaasti. Amandaa ei vielä näkynyt, sillä olin tullut hyvissä ajoin suorittamaan alkuverryttelyn, jotten tuhlaisi naisen aikaa.
Keventelin ravissa taivuttaen tammaa kumpaakin suuntaan, sen lisäksi teimme temponvaihteluita ja siirtymisiä aktiivisesti, jotta sain Effin hyvin kuulolle heti alusta saakka. Hidastin käyntiin, kun näin Amandan saapuvan kentälle.

Amanda ei säästellyt sanoissaan, jota en oikeastaan olettanutkaan. Jollain masokistisella tasolla pidin siitä, että asioita ei koristeltu ja palaute oli välitöntä, olinhan ratsastamassa perijättären omaa hevosta ja halusin ennen kaikkea kehittyä ratsastajana. Effi oli todella haastava, se tunki sisälle, hakeutui tuntuman taakse ja sitä oli todella vaikea saada pidettyä pohkeen edessä. Melko nopeasti kuitenkin Effi ymmärsi lisäkseni, että nyt ei kannattanut temppuilla liikaa, sillä jokaisen luvattoman uralta poistumisen jälkeen se joutui pääty-ympyrälle tehorääkkiin.
"Ota ravissa avotaivutusta uralle", Amanda komensi ja minä tein työtä käskettyä. Effi oli kerrankin hyvin tuntumalla, kaula kauniisti kaarella ja korvat pysyivät edes hetken rentoina sivuilla, eivätkä pyörineet kartanonpihan äänien mukaan ympäri joka suuntaan.
Hengähdin syvään ja painoin ulkopohkeella Effin uraa kohden, pitäen huolen, että etupää pysyi takapään kanssa oikeassa linjassa. Tamma reagoi apuihini juuri oikealla tavalla ja yritin peittää onnistumisen riemua kiitollisella hymyllä. Effin kaviot kulkivat viistossa uraa kohden juuri siitä kohdasta, josta olin pyrkinytkin.
Amanda oli hiljaa, joten tiesin liikkeen suorituksen hyväksi. Olin aika nopeasti keksinyt, että hiljaisuus oli perijättären kanssa hyvä merkki.
"Kädet!" ääni lopetti haaveiluni ja suoristin nyrkit ja nostin ne oikealle korkeudelle. Effi pärskähti tyytyväisenä ja kiitin sitä nopealla ulkokäden taputuksella. Hikinorot valuivat vielä molempien selkärangasta ennen kuin valmennus oli ohi.

Tammatallin pesupaikalla huuhtelin Effin hikiä pois haalealla vedellä. Ruunikko steppasi hieman, mutta en komentanut sitä, sillä tamma oli ansainnut hyvästä treenistä vähän erivapauksia edes hetkeksi. Lisäksi olin huomannut, että mitä enemmän sitä komensi häiriökäytöksestä, sitä kovemmin tamma sitä harrasti. Joten joissain tapauksissa silmien ummistaminen huonolle käytökselle olikin ihan hyvä juttu.
Kuivasin enimmät vedet pois hikiviilalla ja rasvasin vielä Effin suupielet ja punaisen alueen sen turvasta. Se ei ollut vielä palanut auringossa, mutta varmasti palaisi herkästi, jos sitä ei pitänyt silmällä. Effi pörisi rasvatuubin takia, mutta rauhallisin ottein sain suoritettua senkin hoitotoimenpiteen loppuun asti.
Vein Effin takaisin laitumelle nauttimaan vapaudestaan ja tamma lähtikin laukalla heti irti päästyään laumansa luokse. Onneksi se oli hevosena niin tarkka omasta siisteydestään, että se harvoin kävi piehtaroimassa itseään mutaiseksi. Nytkin se painoi päänsä ruohikkoon heti lauman luokse päästyään ja jäi siihen tyytyväisen näköisenä laiduntamaan.


_________________
avatar
Sarah R.
Vuokraaja

Ikä : 20
Viestien lukumäärä : 99

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Effin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa