I got a friend in you (on)

"Se nainen siis oli käytännössä katsoen sun bodyguard?" Kysyin kulmaani kohottaen.

"Unwanted, yes." virnistin. En todellakaan ollut pyytänyt Jonnaa hätistämään ihastuksia luotani, mutta näköjään tämä oli palkannut itse itsensä. "Toivon, ettei se nyt yritä änkee väliin, en yhtään jaksais enää sitä pelleilyy ja oon ajatellu tehä niiku sanoit kahvihuonees."

"Niin niin." Mutta joku punapää saattaisi änkeä. Tunsin pirunsarvien työtyvän ulos päästäni. Pidin miehet loitolla, koska tahdoin niin, mutta toisaalta, olin äärimmäisen mustasukkainen ja pirullinen, jos en saanut haluamaani ja varsinkin, jos joku muu saisi sen.

"Muuuutta ennen kun revit kaikki luurangot esiin mun kaapista, kerrohan-" katselin taivaalle ja ristin käteni rintakehäni suojaksi, tiiä vaikka tulis turpaan "-mites sulla menee parisuhderintamalla ?"

"Noh... Aika hiljaista. Oli tässä vähän jotain, mutta tuskin se siitä miksikään kehkeytyy." Kerroin. Ei yksi valkoinen valhe lisää haittaisi, olinhan matkalla helvettiin jo muutenkin. Pysäytin orin ja nypin sen harjaan tarkertuneet lehdet irti.

En huomannut Lotan pysäyttäneen orin joten jatkoin vain matkaani eteenpäin. Tajusin kuitenkin kääntyä ympäri ja huomasin punamustan kaksikon jääneen taaemmas, kun Lotta otti roskia pois mustan harjasta. "Miksei kehkeytyisi ? Kaikki on mahollista, niin hyvässä kuin pahassakin" sanoin varovasti.

"Tilanne huomioon ottaen, olisi aivan kauheaa jos kaikki menisi hyvin ja sitten tapahtuisikin jotain ja esimerkiksi erottaisiin. Liikaa menetettävää." Kerroin. En kestäisi olla Auburnissa, mikäli jomman kumman, minun tai Annan, sydän särkyisi.

"Mut eikös se oo yks osa sitä kokemusta ja aikaa..?" mietin omia kokemuksiani. Sydämeni oli särkynyt useasti Jonnan tekemisien takia, mutta silti halusin olla avoin uudelle rakkaudelle. "En pystyis ite ainakaan kovettamaan sydäntäni sillä tavalla."

"En tarkoita, että sydän tarvitsisi kovettaa. Vaan molempien istua alas ja pohtia, kuinka pitkälle siinä suhteessa voidaan oikeasti mennä." Koitin selventää ja jatkoin matkaani. Mustis käveli kuuliaisesti rinnallani.

"Mut eikös se jännitys oo se minkä takia ihmiset alottaa suhteen, jännitys siitä kun ei oo tarkkaa "suunnitelmaa" sen kanssa miten asiat etenee. Omalla painolla viimeistään..." tunsin mielipiteeni hieman lytätyksi, mut jos jotain olin Lotasta oppinu, sil oli vahvat mielipiteet joita vastaan ei kannattanu sotia.

"Mä kaipaan vakautta elämään. Yhdenillan jutut klubeilla on jo niin nähty juttu. Mutta jos henkilö olisi kuka tahansa muu, antaisin mennä, enkä katsoisi taakse." Kerroin. "Enkä tarkoita, että jokainen hetki tarvitsisi olla suunniteltu, kunhan nyt keskustelisi vaikka sen suhteen tuomista riskeistä, kuten vaikka suvun vihasta ja..." Olin jo paljastanut liikaa.

Jäin katsomaan naista kun tämä yht' äkkiä hiljeni. Lotta oli kertonut paljon. Enemmän kuin olin osannut odottaa tältä reissulta. En halunnut rikkoa hiljaisuutta välillämme. Halusin Lotan olevan se joka sanoisi seuraavan sanan kun olisi siihen valmis. Käänsin katseeni takaisin edessä kulkevalle metsätielle.

"Äh..." sanoin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Lenkki läheni jo loppuaan. "Mut hei, musta sä ainakin vaikutat komeelta ja fiksulta." sanoin iloiseen, mutta neutraaliin sävyyn.

Aiheen vaihto ei yllättänyt, mutta valittu uusi aihe yllätti.
"En haluu takertuu pikkujuttuihin, mut mä vaikutan fiksulta ja komeelta...?" virnistin. "Miten sellasilta voi vaikuttaa ?"

"No. Ensinnäkään ei paljoo tonne sun paitas alle ole päässyt kurkkimaan ja toisekseen, ei me vielä kovin kauaa olla tunnettu." selitin melko suoraviivaisesti.

"Mä oon aina halunnu tietää, millä logiikalla miestä, tai naista, voi pitää hyvännäkösenä vasta kun näkee paidan alle ?" katsoin Lottaa huvittuneena ja ymmälläni. "Plus, ihan varmasti näit mut jatkoilla pelkissä uimashortseissa!"

"No siis, onhan sulla ihan kivat kasvonpiirteet, mutta ei noiden rytkyjen alta näe mittasuhteita yhtään. Ja olit jatkoilla kyllä niin liimautunut Äl... Ellieen, ettei teistä erottanut toinen toista. Sitä paitsi, saatoin aika pitkälti viihtyä jossain muussa seurassa, kuin teidän." Toivoin, ettei Jonathan huomaisi lipsadustani Älliöstä.

Rytkyjen ? Ooooo now you crossed the line sister ! Ja mikä Äl..? Sanan loppu katos johonkin. En kumminka halunnu udella, nimittäi seuraava sana siitä oli Ellie. Nielin tuohtuneisuuteni. Olinhan aikuinen.

"No, hyvä että viihyit siel kuitenkin. Katositte nimittäi Annan kanssa jonhonki aika pitkäks aikaa."

"Niin.. Mutta kerroinhan sulle, mulla oli Annalle tärkeää asiaa ja sitten istuttiin saunassa puhumassa niitä näitä. En viihdy isossa porukassa." valkoinen valhe, taas. Ama saisi luvan pitää suunsa supussa, kaiken muun, paitsi saunakohtauksen voisin pistää alkoholin piikkiin. Tunnelma saunassa oli ollut sanalla sanoen kuuma.

"No siinä ollaan samanlaisii, en itekkä viihdy ihmismassoissa. Ehkä se syynä miks muutin Kallaan alunperin." pohdin puoliksi itseäni varten ja puoliksi kertoakseni Lotalle.

"Ai. Mäkin muutin tänne, sillä en kestä minkään ison paikan villityksiä. Sitä paitsi, halusin kauas vanhemmistani." Kerroin melko avoimesti.

"Sekin on yhteistä. Halusin mahollisimman kauas. Silti jotenkin tuntuu et niien lonkerot ylettää mun kurkulle." ihoni muisti jokaisen lyönnin vieläkin. Niiltä muistoilta en pääsisi pakoon vaikka kuinka juoksisin.

"Lonkerot? Ompa mielenkiintoinen ilmaisu." Tuumasin sen enempää utelematta. "Omat vanhempani vain muistuttavat minua liiaksi..." Olin paljastaa sen, kuinka vanhempani olivat painostaneet minua edes kokeilemaan esteitä vielä monta vuotta onnettomuuden jälkeen.

"Lähdin jokunen vuos sitten mitään sanomatta takasin Englantiin ja sovin Nanan, mummin, kanssa et tavattais lentokentällä. En kuitenkaa viettäny saarella vuorokautta pidempään." muistelin sitä päivää. Vaikka kuinka Nana yritti suostutella vanhempiani, en saanut jäädä. Itkin koko lennon takas Suomeen. "Joten kyllä, lonkerot."

"Kaipaatko takaisin Englantiin?" Kysyin uteliaana. En ollut paljoa matkustanut itse, joten joku ihana pidempi ulkomaanmatka tekisi hyvää. Mutta toisaalta eipä ollut ketään huolehtimassa Mustiksesta.