Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Inkan päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Inkan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Inkan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jesse A. lähetetty 24.08.20 21:28

23.08.2020


"Heippa akkeli", hymyilin leveästi Sallin turvan koskettaessa ojennettua kämmentäni. Sallin varsa, Salty, keskittyi ravailemaan pitkin laidunta toisen varsan seurassa vähät välittäen siitä,että niin minä Anton kuin seuraan lyöttäytynyt Mila olimme tulleet norkoilemaan laitumen reunalle ennen omia kisaluokkiamme.
"Kiva että te kaikki tulitte tänne. Oskari oli ihan varma ettei näihin kisoihin osallistu kukaan", punapäinen exäni selitti saaden Antonin yskähtämään epämääräisesti ja minä vain keskityin Sallin silittämiseen.
"Aikoi se vissiin jotain kenttäkisojakin järjestää ennen kuin tulee talvi", Mila jatkoi juttuaan. "Tuuttehan teki sinnekin sitten?"
"Eiköhän jos aikataulut antaa periksi", vastasin. Kenttäkisoja oli ollut aika nihkeänlaisesti, joten olimme Auburnin kisoja lukuunottamatta Inkan kanssa startattu vain esteluokissa.
"Entäs sinä?" Mila kysäisi vieressäni seisovalta Antonilta, jonka naama loisti punaisuuttaan ja mies kiemurteli sinisten silmien katseen alla.
"En mä mikään kenttäratsastaja oo", blondi sai kuitenkin mutistua. "Joten jätän välistä."
"Harmi", Mila hymähti. "Tiedä vaikka olisit päässyt taas saatille."

Kohottelin kulmiani Antonin naaman punan syventyessä entisestään. Mila virnisti minulle leveästi, pyörähti kannoillaan ja meni menojaan. Antonkin näytti siltä että kipittäisi karkuun tuhatta ja sataa hetkenä minä hyvänsä.
"Taas?" kysyin huvittuneena.
"Se.. Ei se... No kun... En minä tiennyt että toi on sun ex-kihlattu ja jos olisin tiennyt niin en varmasti olisi silloin Ruotsissa lähtenyt sitä saattelemaan yhtään mihinkään! Ei se ollut kuin se yksi kerta eikä varmasti tuu toista!" Anton selitteli hätääntyneen oloisena ja otti pari askelta taaksepäin minusta sen näköisenä, että epäili minun iskevän nyrkin hänen naamaansa.
"Anteeksi!" blondi älähti sanojensa päätteeksi.
"Anteeksi? Mistä?" naurahdin yllättyneenä.
"Siitä että mä panin sun exääsi", Anton irvisti enkä voinut muuta kuin nauraa ääneen.
"En kyllä ihan ymmärrä miksi sinä minulta anteeksi sitä pyytelet. Ei kuulu minulle teidän paneskelut yhdessä tai erikseen", hekottelin. Anton katsoi minua vähän hämmentyneen oloisena, mutta mitä minä miestä tunsin, niin se hämmentynyt ilme tuntui olevan hänen kasvoillaan ihan vakio.
"Sä et suuttunut?" Anton ihmetteli.
"En. Miksi ihmeessä olisin?"
"No, kun... En minä tiedä. Joskus oon ehkä turpaani saanu sen takia että jonkun kaverin exään oon koskenut niin..."
Tyrskähdin ja pudistelin vain päätäni. Mila oli jo niin historiaa kuin voi vain olla eikä minulla ollut minkäänlaisia tunteita naista kohtaan enää. Ehkä joskus aikaisemmin olisin saattanut tuntea pienen mustasukkaisuuden pistoksen sisimmässäni, mutta nyt tieto Antonin ja Milan yhteisestä yöstä ei hetkauttanut minua mihinkään suuntaan.

"Ei tuu toistumaan", Anton vannoi vielä.
"Mmhmm, niin se taisin minäkin joskus sanoa", totesin pieni hymy kasvoillani. "Ja kuinkas sitten kävikään."
Anton hymähti, tunki kätensä takkinsa taskuihin ja tuijotteli Sallia hiljaisuuden vallitessa.
"Naiset on outoja", mies tuhahti hetken kuluttua. En tiedä mistä se kommentti tuli, mutta veikkaisin Antonin tarkoittavan jotain ihan muuta kuin Milaa.
"Niin on", hymyilin, vilkaisin puhelintani ja tajusin, että olisi parempi lähteä takaisin trailerille, jonne Matilda oli jäänyt hevosia vahtimaan.
Hyvästelin Sallin ja tunsin taas sen pienen kaipauksen. Olisi mahtavaa startata pitkästä aikaa myös Sallilla, tai ylipäätään nousta sen selkään, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta.
Kirjava lainatammani odotti...

Kilpailut itsessään sujuivat hyvin.
Metrin luokassa meiltä harmillisesti tipahti yksi puomi alas, jonka vuoksi ei sijoituksille päästy, mutta itse "kokeiluluokka" meni paremmin kuin osasin odottaakaan. 110cm esteet ylittyivät puhtaasti niin ensimmäisellä kierroksella kuin uusinnassakin ja Inkan kanssa nappasimme toisen sijan.
Uskaltaisin siis hyvillä mielin ilmoittaa meidät tamman kanssa vähän vaativampaan kenttäluokkaan seuraavissa Kalla cupeissa. Ja toivoa, että koulukiemuratkin sujuisivat yhtä hyvin.

Inkan päiväkirja - Sivu 2 Jesinkkak
Jesse A.
Jesse A.
Kaajapurolainen

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 35
Viestien lukumäärä : 1414

http://vaahterapolku.altervista.org/y/chacha.html

Matilda T. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Inkan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Inkan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jesse A. lähetetty 21.09.20 9:25

Kenttäviikonloppu 18. - 20.09.2020

#syyspäiväntasaus

En ollut laittanut kovin suuria odotuksia tälle viikonlopulle, sillä olihan tämä minun ja Inkan ensimmäinen CIC1-tason luokka.
Periaatteessa meillä ei pitäisi olla mitään "huolta", sillä koulukiemuroita olimme kyllä treenanneet niin Kaajapurojen kentällä kuin Isabellan valmennuksissa alku- ja loppuverryttelyiksi eikä estekorkeudet radoilla meille mitään "uutta" olleet.
Hyvinhän Inka oli vedellyt 110cm-esteluokkiakin, joten 105cm rataesteet ja metrin maastoesteet tuskin tuottaisi sen kummemmin ongelmia.

Koulukokeessa Inka, yllättävää kyllä, vähän kiukutteli eikä todellakaan rata mennyt ihan oppikirjojen mukaan. Tarkkaavaiset tuomarit kyllä pisti merkille meidän haparoinnin, mutta loppupeleissä kuitenkin olimme seitsemänsiä. Huonomminkin olisi voinut pisteitä ropista.

"Onhan tässä vielä esteet jäljellä", olin todennut pariksi viikoksi itsensä kylään tunkeneelle äidille, joka oli surkutellut kun ei nyt niin hyvin mennyt.
Kisat jatkuisivat vielä pari päivää, joten ei ollut vielä mitään "hätää". Estekokeet kun vedettäisiin nappiin niin voitaisiin hyvinkin hätyytellä sijoituksia.

Aina sitä toivoa sai.
Lauantaina Inkalla puolestaan oli tahmailupäivä eikä todellakaan pistellyt parastaan maastoradalla mikä taas sai minut turhautumaan ja melkein jo olin keskeyttämässä koko touhun.
Miksi edes yrittää enää näissä kisoissa, sillä tiesin, ettei tämän surkean suorituksen jälkeen edes hyvin menneet rataesteet meidän sijoitusta nostaisi pohjamudista kovin korkealle.

Mutta enhän minä koskaan jättänyt leikkiä kesken Sallinkaan kanssa, joten en tehnyt sitä Inkankaan kohdalla.
Sunnuntaina kapusin takaisin estesatulaan ja päätin, että kyllä me tästä puhtaalla radalla päästäisiin läpi.

Ei päästy.
Neljä virhepistettä tuli, mutta siitä huolimatta olimme neljänsiä. Rata taisi olla muillekin jokseenkin haastava, sillä vain kolme ratsukkoa pääsi siitä nollilla läpi.

Eipä se neljäs sija meitä kuitenkaan nostanut 13.sijalta mihinkään. Siellä oltiin ja pysyttiin.
Mutta minkäs teit.

"Saatanan Benji", oli Juuson kommentti, kun tapasimme ohimennen tallipihalla.
"Tiedän tunteen", hymähdin. Juusolla ja sen hevosella tuntui menevän yhtä hyvin kuin minulla ja Sallillakin oli mennyt.

Onneksi Inkan kanssa kuitenkin oli useimmiten mennyt kisoissa todella hyvin, joten hetken harmistuksen jälkeen olin vain kohauttanut olkapäitäni ja todennut ettei aina voinut voittaa.

Viimeisessä osakilpailussa tsempattaisiin kunnolla ja päihitettäisiin kaikki!
Tai kovasti ainakin yritettäisiin.

Meidän yhteiselo jatkuisi ensi vuonnakin, joten oli vielä hyvin aikaa treenata ja kilpailla yhdessä monet kerrat.

Inkan päiväkirja - Sivu 2 Jesinsyys
Jesse A.
Jesse A.
Kaajapurolainen

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 35
Viestien lukumäärä : 1414

http://vaahterapolku.altervista.org/y/chacha.html

Isabella S., Rasmus A., Jemiina R., Matilda T., Sarah R., Hanne R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Inkan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Inkan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jesse A. lähetetty 04.10.20 11:31

03.10.2020

Myrttisuon maastoestevalmennus

valmentaja kirjoitti:
Valmennuksessa oli mukana neljä hevosta, joiden taso oli metrin luokkaa tai yli. Lähdimme valmennuksen alkuun tekemään siirtymisiä sekä laukannostoja, jotta pystyin seuraamaan ratsukoiden työskentelyä ja jotta hevoset lämpenisivät kunnolla. Hyppäsimme alkuun myös muutaman tavallisen pystyesteen, ja kaikki hevoset tuntuivat vertyvän tasaiseen tahtiin, joten pääsimme aloittamaan päivän varsinaiset tehtävät.
-----
Inka oli tänään melko verkkainen, mikä toi valmennukseen paljon sekä hyvää että huonoa. Huonoa siksi, että tamman parhaat puolet nähtiin itse hyppytekniikassa, kun taas kaikki liikkuminen esteiden välillä oli turhan laiskaa. Hyvää puolestaan siksi, että Inka oli pomminvarma ratsu, eikä sen kanssa tarvinnut pelätä yhtäkkistä spurttia tai edes kieltämistä, sillä kilttinä hevosena tamma hyppäsi esteen kuin esteen, vaikka lähestyminen olisikin ollut hidasta. Jessen kanssa aloimmekin käyttää eniten ajatusta eteenpäin ratsastamiseen myös esteiden välillä, sillä kenttäkisoissa myös vauhdilla oli suuri merkitys, pelkkä puhdas hyppytyyli maastoesteillä ei riittänyt sijoitukseen. Ja mitä enemmän mies hevosta käski eteenpäin, sitä paremmalta liikkuminenkin alkoi näyttää, ja kokonaisuus alkoi loppua kohden hahmottua paremmin. Tukit, tarkkuusesteet, trakehner-haudat, alas hypyt ja vesiesteet alkoivat sujua sarjana todella sujuvasti, eikä hyppytyyli kärsinyt, vaikka vauhtia lisättiinkin.
----
Lopputunnista ratsukot laukkasivat vielä suurella ympyrällä, johon oli aseteltu tasaisin välein neljä matalaa pystyestettä. Tarkoitus oli pitää jokaisella hevosella tasaista vauhtia, jotta välit pysyisivät kohdillaan, eikä tietenkään puomien pudotus ollut suotavaa. Annoin ratsukoiden hyppiä rataa kumpaankin suuntaan, kunnes oli aika hiljalleen siirtyä pitkin ohjin käyntiin ja antaa hevosten suorittaa rauhalliset loppukäynnit.

Maastoeste- ja kenttävalmennukset kisojen lisäksi tuntuivat olevan haudattu syvälle kivien ja kantojen alle, joten kun sitten olin törmännyt ilmoitukseen Myrttisuon maastoestevalmennuksesta, en epäröinyt hetkeäkään ettenkö ilmottaisi minua ja Inkaa sinne.
Talli sijaitsi Tampereen lähellä, joten sillä reissulla pääsisin kätevästi moikkaamaan myös Käkiharjuilla majailevaa Sallia.

Juuso oli after rideilla maininnut tulevansa kyseiseen valmennukseen myös Picketin kanssa, olimme lyöneet fiksut (ja humalaiset) päämme yhteen ja keksineet, että voisimme viettää pitkästä aikaa ihan oikeasti sellaisen ukkojen illan.  Saunomista, olutta, p*skanjauhamista ja niin edelleen.
Siksi olin kysynyt Oskarilta, mahtuiko heidän talliin kaksi hevosta yheksi yöksi ja sen jälkeen tiedustellut Iirolta, saataisiinko Juuson kanssa lainata hänen kesämökkihuvilaansa. Molempiin kysymyksiin oli tullut myöntävä vastaus.

Itse valmennus meni ihan odotuksien mukaan. Inka sai kehuja luonteestaan, vauhdikkuus ei niinkään.
Kyllähän Inkasta vauhtiakin hetkittäin löytyi, mutta useimmiten sitä sai oikeasti käskeä eteenpäin eikä laukkapohkeita kannattanut hellittää liikaa, sillä sen myötä myös vauhti hidastuisi.
Kalla Cupin rankingissa olimme nyt Rasmuksen kanssa tasoissa ja vaikken minä mitenkään henkeen ja vereen asti kilpailuhenkinen ihminen ollut, halusin kyllä pitää ykkössijani kenttärankingissa siitäkin huolimatta, että olin voittanut sen jo viime vuonna. Mutta tänä vuonna haluaisin voittaa rankingin sen takia, että olimme Inkan kanssa pärjänneet enkä minkään "arjen hevostaitojen" takia.
Viimeisissä osakilpailuissa oli pärjättävä!

"Viime kertaan verrattunan seuralaiseni on rumentunut huomattavasti!" naljailin Shermanille, kun olimme suunnanneet kaljakassit kilisten Iiron huvilalle.
"Katohan omaa pärstääsi, ei ole paljon kehumista siinäkään", Juuso nakkasi takaisin.
Jesse A.
Jesse A.
Kaajapurolainen

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 35
Viestien lukumäärä : 1414

http://vaahterapolku.altervista.org/y/chacha.html

Inna P. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Inkan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Inkan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa