Vauhtimummoilua ja hei hei mitä sulle kuuluu

Isabella oli saanut tallimestariltaan viestin Eelaan liittyen, ja perijätär päättikin etsiä miehen käsiinsä heti tämän työvuoron loputtua, ennen omaa turhantyperää iltavuoroaan (uusia työntekijöitä olisi ehkä taas tarpeen palkata). Tietyissä määrin Isabella nautti tallitöistä, mutta tänään ei olisi huvittanut.

Ilma oli ihanan lämmin, ja tammatallin luukut olivat suurimmassa osassa karsinoita auki. Sipsin ilahduttavan luimisteleva pää toivotti perijättären ei-tervetulleeksi tammatallin sisäpihalle. Eelasta ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään, vaikka mummukan tarhakaverit olivat jo karsinoissaan. Pikainen piipahdus varustehuoneeseen kertoi myös varusteiden olevan poissa.

Isabella lähti tarpomaan kohti kenttää ja ihmetteli miksei ollut huomannut ratsukkoa jo tullessaan - ehkä he olivat menneet ristiin.
"Jonny! Hei. Miltäs Eela vaikuttaa?" Isabella huudahti päästyään kentän laidalle. Hän joutui varjostamaan kädellä kasvojaan, aurinko paistoi niin kirkkaasti. Pitkät mustat urheilutrikoot ja yhtä iloisen värinen huppari imivät kaiken lämmön itseensä, mutta Isabellaa se ei haitannut, vaan päinvastoin kuumuudessa oli jotakin nautinnollista.

Perijätär katsoi ripein askelin etenevää tammaansa huolestunut ryppy otsallaan, eikä hannoverilaisen käynnistä huomannut mitään tavallista poikkeavaa. Vaan nytkö Eela oli kuitenkin tullut vanhaksi?

Lämmin alkukesän päivä oli saanut Jonathanin taas kerran aikuisten oikeasti liikkeelle. Aurinko oli niin korkealla kuin se toukokuun puolen välin hujakoilla vain olisi ja taivas oli täysin pilvetön.

Tallimestari oli hakenut mummon tarhasta ja vienyt tämän suoraan hoitopaikalle. Perinpohjainen puunaus olisi paikallaan, eikä Eelallakaan ollut vastaan sanomista. Jos tamma ikinä oli minkäänlaista talvikarvaa kasvattanut, nyt siitä ei ollut enää jälkeäkään. Ollut moneen viikkoon. Karva kiilsi yhtä upeana kuin ennen ja pirteä tamma oli selkeästi varastoinut energiaa.

Uralla ruunikon tahti oli ripeää ja askellus pitkää. Silti jokin tuntui hassulta. Jonathan yritti saada tammaa vetreämmäksi, mutta ihan kuin Eela olisi laittanut hanttiin sen minkä ehti. Ruunikon energisyys ei ollut ongelma.

Pian Isabellan ääni kuului kentän laidalta ja Jonathan vilkaisi esimiestään. Naistaan…? Kumminkin.
"Normaalilta… Mut silti erilaiselta… You know." Jonathan ohajsi ratsunsa kohti Isabellaa ja naisen asuvalinta sai miehen naurahtamaan.
"Ootko sä itsetuhonen vai muuten vaan hullu noiden vaatteides kanssa?" Mies pysäytti hevosen aidan viereen ja siirsi molemmat ohjat oikeaan käteensä. Vapaalla kädellään mies avasi kypäränsä soljen ja nosti lippaa taaksepäin.

"Hmmm, niin", Isabella totesi mietteliäänä pohtien Jonnyn sanoja. "Intoa sillä on ainakin yhtä paljon kuin ennenkin. Oletteko kävelleet jo kauan..? Alkaisiko se vain olemaan jotenkin kankea alkuun?"

Jonathan ja Eela olivat kentällä ainakin toistaiseksi kaksistaan, mutta oritarhoissa näkyi vielä hevosia. Isabella ajautui miettimään perheen vanhoja ratsuja ja näiden vanhuudenkankeutta. Eela oli ollut koko ikänsä terve, tai no, suhteellisen terve. Toisinaan se oli telonut jalkojaan, mutta aina itse ja omien toilailuidensa seurauksena. Ehkä joku vanha kuljetuspotkimisesta tai tarhariehumisesta tullut vamma oli alkanut vaivata?? Vaikka eihän tamma edes ontunut. Kai?

"Näyttäisitkö vähän ravia molempiin kierroksiin? Aika kevyellä tuntumalla ja anna sen liikkua omaan tahtiin - eli todennäköisesti reippaasti eteen."

Aurinko lämmitti ihan tosissaan ja punnittuaan hetken ihana lämpö vs. mahdollisuus pohjarusketukseen  -dilemmaa, perijätär päätti luopua hupparistaan. Jos ja kun hän ei ollut ulkomaillekaan pääsemässä hetkeen, niin täytyi ottaa kaikki irti surkeasta Suomen auringosta.

"Ollaan me tässä varmaan reipas parikymmentä minuuttia oltu", Jonathan sanoi ja vilkaisi rannekelloaan. Harvoin mies katsoi kellosta aikaa, kun kaksikko aloitti treenin tai höntsäilyn. Nyt Jonathan manasi lepsua otettaan, sillä pitäisihän kunnon ratsastajan tietää aikatauluista edes jotakin. Varsinkin jos työnimikkeenä koristeli "tallimestari".

Jonathan napsautti kypärän soljen takaisin kiinni ja teki työtä käskettyä. Mies käänsi tamman takaisin kentän uran mukaisesti ja pieni liike omassa istunnassa riitti; tamma otti enemmän vauhtia askeleeseensa. Eela venytti kaulaansa sen verran, mitä jo valmiiksi löysällä olevat ohjat antoivat myöten.
"Se tuntuu jotenki hassulta-", Jonathan mutisi enemmän itsekseen, mutta tiedä miten hyvä kuulo perijättärellä oli. "-Mut ei kai se näytä oudolta?" Viimeisen pätkän Isabellan oli pakko kuulla hieman korotetun äänenvolyymin myötä.

Jonathan vilkaisi esimiestään, joka oli (luojan kiitos) vähentänyt vaatekerrostaan.
"Ha, tiesin et oot ihan umpi hullu jos ajattelit kestää kaiken sen kankaan kanssa", mies naurahti mennessään ohi naisesta suunnan vaihdon jälkeen.

Eela ravasi sitä samaa tuttua intoa täynnä, mutta sokeakin olisi nähnyt, että jokin puuttui tamman olemuksesta ja kokonaiskuvasta.

"Okei, sovitaan että jatkossa parikymmentä minuuttia on ihan minimi! Puoli tuntia ei haittaisi sekään, jos vaan mitenkään jaksat. Jäähdyttely saisi myös olla huolellinen, vanhemmiten sellaiset asiat korostuvat", Isabella mutisi ja tuli samalla miettineeksi omaa viittä vaille kolmekymppistä vartaloaan, jota kieltämättä jumitti eilisten kyykkyjen jäljiltä. Tänään pitäisi vihdoinkin muistaa kehonhuolto.

"Tuu vielä tää suora!" tummatukkainen huikkasi ja kyykistyi kiristävien pakaroidensa varaan kurkkimaan Eelan liikettä alemmalta tasolta. "Ei helvetti. Kyllä se vaan on epäpuhdas, vaikkei suoranaisesti onnukaan."

Perijätär kiroili hetken ja teki sitten päätöksen - naurahtaen välissä Jonnyn vaatekommentille.
"Okei, te ette kyllä hyppää tänä viikonloppuna jos sen jalat ovat ratsastuksen jälkeen yhtään turvonneet. Katsotaan mihin suuntaan tuo menee, mutta seisomaankaan en Eelaa laittaisi. Sun ei enää tarvitse maksaa mamman vuokrauksesta, sillä tästä eteenpäin se tarvitsee enemmänkin kuntoutusta. Pitkät verryttelyt ja jäähdyttelyt ja kylmäystä ja linimenttiä säännöllisesti", Isabella ohjeisti ja jatkoi sitten enemmänkin itsekseen: "Taidan soittaa varuiksi Merjallekin, saa tulla katsomaan noi kintut. Tai ehkä jumi onkin selässä? Täytyy kai kysyä hierontaakin."

Ratsukko jatkoi ravailua molempiin suuntiin ja Jonny teki toisinaan isohkoja ympyröitä.
"Kuvittelenko vain vai vertyykö se hiljalleen? Oikeaan kierrokseen ei näytä enää niin pahalta", Isabella totesi aitaan nojaillen. "Mutta, ehkä siitä huolimatta isot esteet eivät ole mikään paras idea... Tulisitko hyppäämään Cupiin mielummin vaikka Lefalla? Adelina lomailee, vaikka tietenkin ratsunvaihdos tulee aika äkkiä."

Isabellan manaaminen hiljaisemmalla äänellä kantatui kuitenkin Jonathanin korviin. Ei mies sanoista selvää saanut, mutta jo naisen olemus itsessään ei vaikuttanut lähellekään positiivista. Sen sijaan Jonathanille osoitetut sanat kuuluivat loud and clear. Mies nyökytteli Isabellan ääneen sanotuille ajatuksille ja huoli miehen mielessä tammaa kohtaan nosti päätään.

"Kyl se edelleen tuntuu vähä hassulta, jos siis vertaa esmes vuos sitten...", Jonathan sanoi. Tietenkin tamma vertyi mitä enemmän siihen jaksoi panostaa, mutta satulasta käsin miehellä oli erilainen tuntuma ja näkemys, kuin Isabellalla ruohonjuuritasolta.

"Aika äkkiä!? Well that's an understatement", mies hörähti ja vilkaisi brunettea. Isabellan kohdalla mies hidasti tamman vauhtia ja käveli sen kanssa vielä kierroksen. Päästessään uudestaan naisen kohdalle Jonathan hiljensi vieläkin enemmän tamman askelta.
"Siis jos täl ei oo kaikki ok, en mä uskalla lähtee enempää tätä rasittaa. Tiiä vaikka hajois enemmän", Jonathan pohti ääneen.

"Taitaa, mamma, jäädä nää meijän vikoiks osareiks, jos sun mammas vaan antaa luvan lähtee ees pikkuesteille kokeilee. Vaikkei se sun egolle hyvää tee", Jonathan kumartui tamman kaulalle ja kiersi kädet niin pitkälle ruunikon kaulan ali kuin yletti. Viimeistään nyt mies oli huolissaan tamman hyvinvoinnista ja terveydestä.

Jonathan vaikutti oikeastaan vieläkin Isabellaa huolestuneemmalta. Vaan kai se oli ihan ymmärrettävää, sillä juuri Jonnyhän oli Eelaa viimeiset vuodet hoitanut ja ratsastanut.

"Ei tämä kiva uutinen ole, mutta ei se tuohon humputteluratsasteluun kuole kun ei kerran onnukaan. Ja Eela jos joku on dramaattinen, se ei kyllä ontumisissa säästelisi jos kipuja olisi", Isabella vakuutteli hymyillen. "Eelan kohdalla olen enemmän huolissani liiasta löysäilystä, se kun ei oikein ota vapaita ihan niin rennosti kuin me sen elämän ihmiset haluttaisiin. Sitten se pöhkö menee ja rikkoo itsensä tarhassa ihan kokonaan. Parempi pitää sen mieli virkeänä! Mutta niin... Ei niitä esteitä mummulle toistaiseksi, ehkä ei enää koskaan - katsotaan mitä eläinlääkäri sanoo."

Jonathan manasi lyhyttä valmistautumisaikaa ja tottahan se olikin.
"No mutta hapannaama, olethan sä ennenkin Lefalla ratsastanut ja hypännytkin! Et ehkä menestyksellä, mutta se ei ole tainnut heittää sua selästään kuten Eela?? Lefahan on muutenkin niin helppo ja lupsakka ratsu. Pääset sitä paitsi  laittamaan sitä kisakuntoon Sarahin kanssa", Isabella kiusoitteli. "Onhan sulla kokonaiset kaksi päivää saada siihen tuntuma - kokeilet tänään ja huomenna vähän hyppyjä alle, hyvin se menee jos on mennäkseen!"

Isabella jäi vielä hetkeksi seuraamaan Jonathanin ja Eelan tekemisiä, kunnes katosi jonnekin omia asioitaan hoitamaan. Jonathan jäi höntsäilemään tamman kanssa vähän "vakavampaan" tyyliin ja jäi miettimään Isabellan sanoja.
"Ei niitä esteitä mummulle toistaiseksi, ehkä ei enää koskaan..."

Tallimestari päätti ottaa Isabellan ehdotuksen vastaan ja saatuaan Eelan takaisin tarhailemaan, mies haki Lefan omaa suoritustaan varten. Jos kaksikko aikoi startata osakilpailuissa, jäljellä olevat kaksi päivää tulisi käyttää tehokkaasti, kuitenkin säästäen hevosen voimia tarpeeksi.

Jonathan oli purkamassa Lefan varusteita takaisin satulahuoneessa omille paikoilleen, kun kuuli Isabellan äänen tallikäytävältä. Mies kurkisti ulos satulahuoneesta, edelleen pidellen Lefan suitsia. Joko perijätär oli puhelimessa hands freen kautta, tai nainen oli todellakin menettänyt järkensä puhellessaan yksin. Naisen huomatessa Jonathanin oviaukossa, mies ei voinut kuin hymähtää.
"Okei, ei se Lefa oo niin paha vaihtoehto", tallimestari myönsi ja niputti suitset loppuun.

Jonathan oli suhtautunut hevosenvaihtoon ilmeisen tarmokkaasti, sillä kaksikon törmättyä uudelleen mies paketoi Lefan suitsia ratsastuksen jäljiltä. Omistajatar oli juuri ruokkinut ylhäisessä kaksinaisuudessaan asustavat Cavan ja Capun, ja suuntasi nyt takaisin rehuhuoneeseen samalla viimeisiä sanoja Merjan kanssa vaihtaen.

"Ai, kiva kuulla", Isabella tokaisi Jonnylle jopa hieman yllättyneenä ja otti sitten hetkeksi valmentajan roolin päälle. "Voin huomenna tulla katsomaan teidän hyppyjä hetkeksi. Lefa kun osaa olla... no, Amandan hevonen. Kannattaa muuten varmaan laittaa Sarahillekin viestiä, jos naisella sattuu olemaan jotain suunnitelmaa kilpailuvalmistautumisen suhteen - jonka sinä sitten tietenkin sekoitat."

Oli aina jokseenkin omituista olla itse töissä ja katsella tallimestariaan vapaalla, ja Isabella tiedosti kasvojensa pölyisyyden sekä ranskanletiltä karkaavat hiuskiehkurat varsin vahvasti. Toisaalta tämä kuului lajiin.
"Jonny hei -", neiti Sokka aloitti ennen kuin tämä karkaisi, "hain Eelan hetki sitten takaisin sisään. Etujalan jänteissä tuntui vielä kylmäämisen jälkeenkin pientä turvotusta, joten laitoin mammalle vielä kylmät geelipintelit. Tammatallilaiset ovat vielä ruokkimatta, katson samalla oliko niistä mitään tehoa. Muutenkin jos ehdit, niin voitaisiin oikeasti pitää pieni palaveri? Jo tänä iltana? Olihan siitä jo aiemmin puhetta. Laidunkausi on pian tulossa ja Cup vaatii jälleen omat järjestelynsä."

Perijätär huokaili puheidensa päätteeksi ja bongasi sitten käytävällä vastaan tulevan Gabin. Jonny ja Gabriella katsoivat toisiaan ehkä vähän oudosti - katse ei kestänyt kauaa, mutta jotain tunnetta siinä vaihdettiin. Isabella kurtisteli kulmiaan, mutta hymyili varovaisen kohteliaaseen tapaansa.
"Siirryn jo ruokkimaan tammatallilaisia, hoidatko tämän loppuun?" Isabella kysyi iltatallikollegaltaan, ja Gabriella nyökkäsi vaisusti. Nainen hymyili, mutta hymy ei ulottunut silmiin. Tärkeiden asioiden lisäksi myös juorujen vaihto Jonathanin kanssa alkoi kiinnostaa Isabellaa, jonka sielu oli samanlainen kuin rekisterinumeroista kirjaa pitävillä naapurustomummoilla.

Jonathan teki mielessään musitiinpanoja Eelaan sekä Lefaan liittyen. Jos tallimestari unohtaisi ilmoittaa Sarahille edes puolikasta sanaa, tulisi mies saamaan turpiin myös latinalta.
"Sure. Käyn kämpillä pyörähtää, mut treffataa vaik kunha täst pääset irti", Jonathan sanoi.

Ja kukas muukaan teki iltatallia Isabellan kanssa kuin neiti Stern. Gabriella vaihtoi britin kanssa nopean katseen, jonka syyn molemmat tiesivät. Jonathania harmitti, miten asiat olivat edenneet ja ylipäätään koko jupakan alkaminen. Jos mies vain olisi tiennyt, millaiseksi kaikki muuttuisi pahimman outcomen jälkeen, ei hän olisi riskeerannut mitään.

"Tota... Krhm... Tuu huutelee ku oot ready, tai jotain", Jonathan sanoi nopeasti ja katosi takaisin satulahuoneeseen. Mies yritti kuulostella, josko tallin oven kolahdus kuuluisi ja miehen reitti ulos tallista olisi selvä. Hiljaisuus. Oli sekin parempi kuin se, että perijätär ja brunette olisivat jääneet käytävälle vaihtamaan meikkivinkkejä.

Mies onnistui pääsemään kartanolle ilman ylimääräisiä keskeytyksiä. Jonathan harppoi joka toisen porrasaskelman yli ja pujahti omaan kaksioonsa. Mies repi tallivaatteet sängyn viereen lattialle ja marssi suoraa päätä suihkuun.

Iltatalli oli valmis, ja aurinko paistoi edelleen. Lähestyvä kesä hymyilytti neiti Sokka vanhempaa tämän harppoessa ripeästi Jonathanin oven taakse. Huppari oli jälleen yllä ja ainoana, varsin säälittävänä ehostustoimenpiteenä Isabella nyppäisi muutaman heinänkorren letitetyistä hiuksistaan pelin ohi kuljettuaan.

"Haloo! Valmis juoruille - tai siis työpalaveriin??" Isabella kailotti koputellessaan. Juorututkaa kutitteli, joten perijätär toivoi sovittavien asioiden ohella saavansa nyhdettyä tietoja tallimestaristaan.

Jonathan havahtui sängyltään. Suihkusta ulos päästyään mies oli lösähtänyt patjan päälle puhelimeen upoten. 9gag oli selkeästi syönyt aikaa kuin Pac-Man, eikä tallimestari ollut liikauttanut evääkään vaatekaappinsa suuntaan. Isabellan koputus oli hätäinen ja voimakas.

"Just a sec!" Jonathan huusi, ampaisi jaloilleen ja veti nopeasti vaatteet päällensä. Mustat collegehousut ja vihreä lyhythihainen t-paita saisivat riittää. Sukat ihan vain muodon vuoksi.

Tallimestari haroi hiukset silmiltään ja avasi oven Isabellalle.
"Juoruja vai? I'm down", poikamainen virne nousi miehen huulille ja tämä naurahti. "Et varmaankaan haluu tänne mun so called poikamiespoksiin tulla?" mies kysyi toinen kulma koholla, yrittäen pitää naamaansa peruslukemilla.

"Haluan ja haluan, ei kai tämä niin paha voi olla", Isabella heläytti ja asteli suihkunraikkaan tallimestarin ohitse asuntoon, jossa oli käynyt viimeksi ties kuinka kauan sitten. Ainoastaan seinistä, lattioista, huonekorkeudesta ja tutuista ikkunoista pystyi päättelemään, että oltiin yhä kartanolla.

"Ihan siistiähän täällä on ja kyllä - pahoittelut suorasta ilmauksesta mutta kieltämättä mieleni tekisi juoruja. Iltapalaksi. Ensin vähän työasioita", Isabella virnisteli ja antoi katseensa valua pitkin olohuonetta. Raynottit taisivat molemmat olla varsin siistejä, nuorempi etenkin. Täällä näkyi sentään elämisen jälkiä, kun taas Thomasin asunto oli ollut Isabellan vierailuiden aikaan silmiinpistävän siisti. Juuri se nuorempi oli mitä ilmeisemmin punkannut täällä, Isabellan kartanolla, mutta näköhavaintoja kummemmilta kohtaamisilta oli vältytty. Perijätär ei kuitenkaan halunnut aloittaa juuri siitä aiheesta.

"Okei: ensin tärkeät. Cupin ajaksi tulee taas lomittajia, ja onneksi sain varattua kolme samaa kuin viimeksi. Perehdyttämisen ei pitäisi olla niin kamala työmaa. Jusu lähtee Rasmuksen kanssa Saksaan, ja kesäkuun alusta meille saapuu uusi tallisiivooja. Sitä sinun ei tarvitse murehtia ihmeemmin, Jusu ja minä opetamme hänet tallin tavoille. Sen sijaan tallitöihin saat Sarahin ja Kiian, kesäkuun toisesta viikosta alkaen myös erään Reelikan - tunnetko häntä? Hakemus oli mielestäni vakuuttava. Kenellekään heistä ei ole luvattu täysiä tunteja, mutta lomien järjestäminen on nyt paljon helpompaa. Cupin jälkeen alkaa oletettavasti myös laidunkausi, tosin hevosia voisi jo viedä sinne totuttelemaan ruohoon - täytynee kysellä omistajilta -", ja niin edelleen. Isabellan suu kävi, ja puheessa oli aktoriteettinen sävy, joka luonnehti esimiesasemaa. Talliasioiden käsittelyn jälkeen perijätär rentoutui silminnähden ja muuttui tuttavallisemmaksi.

"No mutta. Tallimestarina olet tietenkin silmäni ja korvani - mitä tallilaisille oikein kuuluu?? Kuka painaa ketä ja niin edelleen. Anna palaa", Sokka totesi ja silmät tuikahtivat innosta.

Jonathan teki liudan muistiinpanoja mielessään Isabellan listatessa seuraavien viikon sekä kuukausien suurimpia asioita. Onneksi, se kesti vain hetken, ennen kuin brunette halusi vaihtaa (varmasti tärkeämpään) erilaiseen aiheeseen.

Mies viittoi naista istumaan ja Jonathan itse istahti sohvapöytänsä nurkalle.
"Jaa että kuka painelee ja ketä...", mies naurahti ja haroi vielä kosteita hiuksiaan. "No sulle tutuin kaveri, rakas veljeni punkkas täällä jonku aikaa. Varmana huomasit", Jonathan aloitti.

Tallimestari yritti miettiä, mitä muille Auburnilaisille oikein kuului, mutta yllättyi siitä, ettei oikeastaan tiennyt.
"No Matildalla on uus mies, mut se on jo vanha juttu...", mies sanoi pientä haikeutta äänessään. Jonathan ei oikeasti saanut mieleensä mitään uutta. Mikä ei koskisi miestä itseään.
"Mitäs sä tiiät?"

Isabella istui Jonnyn kehotuksesta ja antoi tälle sitten poraavan ja varsin pettyneen katseen.
"Rly? Aika laimeaa tiedonantoa, Raynott", Isabella kiusoitteli. "Mutta joo, voidaan toki aloittaa Thomasista. Ryppyjä rakkaudessa, ilmeisesti? Ei oo pakko kertoa yksityiskohtia, ymmärrän jos et halua levitellä veljesi asioita, mutta olen kieltämättä kuullut Sarahiin liittyviä juoruja Tie Tähtiin -kilpailuista. Tai no, kuullut ja nähnytkin."

Isabella virnisteli miettiessään Sarahin rohkeaa flirttiä tähtikilpailuiden jatkoilla. Kohteena oli ollut mr. Harrington, Kalla Cupissakin kilpaillut syötävänsuloinen kouluratsastajanuorukainen. Todellisuudessa Isabellalla ei ollut aavistustakaan Seppelettä edustavan poikasen iästä, mutta tämä vaikutti kaikessa söpöydessään nuorelta.

Matilda ja Jesse sen sijaan olivat jo varsin old news, sillä olivathan he esittäytyneet virallisesti jo Sokka Luxin lanseerausjuhlissa - ja sittemmin lähteneet yhdessä lemmenlomalle (minkä ajatteleminen sai Isabellassa aikaseksi vahvan kateudenpistoksen). Perijätär vajosi hetkeksi listaamaan tallilaisia mielessään, etenkin pariutumispotentiaalisia sinkkuja.

"Okei, eli Jonny... Onko tästä pääteltävissä, että olet huomannut niin vähän mitään, koska olet kenties itse ollut, hmmmm, kiireinen?? Mitä sulle kuuluu?"

"Ryppyjä joo... Kai ne ottaa vähän etäisyyttä tai jotain. Ei Thomas oikein mullekaan kertonut", mies naurahti ja pudisteli päätään. "I don't blame him". Thomas oli kertonut kosimisaikeistaan, mutta sitä Isabellan ei tarvitsisi tietää. Eikä ollut kiveen kirjoitettua, että häitä ikinä vietettäisiin tällä menolla.

"Kiireinen? Olisinkin... Omissa ajatuksissa enemmän", tallimestari naurahti ja katsoi esimiestään. "Ollu vähän outo kevät, to be honest." Sekoilua siellä ja sähläystä täällä. Patrick oli sekoittanut pakkaa enemmän kuin tarpeeksi ja Gabriellan kanssa käyty suhteenkaltainen ajanjakso oli vain lisännyt ajatuksenjuoksua ja epävarmuutta parisuhteiden osalta miehen mielessä.

"Tietenki mua harmittaa Eelan hiljaleen eläköitymine ja kaikki ja epävarmuus nuoren kanssa olemisesta. En mä, eikä kukaan, haluu pilaa nuorta hevosta", Jonathan sanoi viitaten Erythrinaan.

Isabella totesi jotakin "ahaan" -suuntaista nuoremman Raynottin ja Sarahin suhteeseen, eikä udellut enempää. Jonathania itseään hän ei sen sijaan päästäisi ihan niin helpolla.

"Okei, eli mitkä sinun ja Gabriellan välit oikein ovat? Viihdyitte aika läheisissä tunnelmissa Sokka Luxin juhlissa", Isabella huomautti suoraan. "Osaat olla melkoinen sarjahurmaaja, rakas Jonathan."

Ehkä mies ei oikein halunnut puhua asioistaan, tai sitten hevosetkin painoivat tämän mieltä ihan oikeasti. Isabella kohotti kasvoilleen sovittelevan hymyn ja yritti olla lohdutteleva, kun tallimestari purki tuntojaan Eelasta ja tämän läikikkäästä jälkikasvusta.

"Eela on kestänyt isoja esteitä ihan ihmeellisen pitkään, ottaen huomioon sen varsin honkkeli rakenne. Sinänsä hyviä uutisia sinulle - jalat ovat olleen kaikesta riekkumisesta huolimatta tähän asti terveet. Ja hyvin teillä Lyylin kanssa menee, vaikka helppoa tai nopeaa siitä tuskin tulee. Mutta etköhän saa myös jatkossa valmiimpia hevosia lainaan Lyylillä selviytymisen lisäksi, niin et sitten ihan täysin menetä luottoa omiin ratsastustaitoihisi!"

Jonathan ja Gabriella. Se olikin sellainen tapaus.
"Gabin ja mun välit on... Suhteellisen normaalit, jos nii voi sanoo", Jonathan naurahti. Hän kyllä muisti lanseeraustilaisuuden sekä sitä edeltävät päivät hyvin, mutta ei ajatellut niitä pahalla. Miksi olisi?
"Se oli ehkä sellanen summer fling tyyppinen juttu", mies naurahti.

"Mutta, nyt oon päättäny ottaa aikaa itelleni ja varsinkin tolle vauhtikaksikolle", Jonathan sanoi ylpeänä päätöksestään ja suoristi selkäänsä, kuin painottaen omaa valintaansa. Kunhan Lyyli pääsisi koulutuksestaan, Jonathanin aika itselleen sekä muille olisi kortilla.

"Mutta, neiti Sokka-", Jonathan käänsi huomionsa Isabellaa kohtaan ja kohotti toista kulmaansa. "Mitä sä tiedät ja mä en?"

Isabella myhäili tietäväisenä 'summer flingille' (vaikkakin epäili vuodenajan pätevyyttä, vastahan kesä oli aluillaan). Työpaikkaromanssit olivat omalla tavallaan hirveän kutkuttavia, mutta huonosti päättyvinä hieman liian kiusallisia muulle työyhteisölle. Ilmeisesti mainittu kaksikko oli kuitenkin yhä väleissä ja hyvä niin.

"Vai mitäkö minä tiedän", Isabella naurahti ja kohautti hieman olkiaan. "No... Eksästäsi ja ahkerasta lomittajastamme herra Viklasta olen jotain kuullut. Viivi on sitä mieltä, että Make on ihastunut johonkin 'kilpapoikaan' tai ainakin kiusoittelee jotakuta sellaista. Toisaalta tämä tieto on Viivin itsensä päättelemä, joten en luottaisi siihen liikaa. Ainiin - mitäs sanot Aliisasta ja Antonista. Tokihan Huruun olet tutustunut?"

Isabellan mainitsemien ihmisten suhdekohut sun muut olivat menneet Jonathanilta täysin ohi.
"Markuksen ihastuksesta kilpapoikaan en ihmettelis, se on vähän tuuliviiri muutenkin", tallimestari hörähti. Viklalla oli tapana ihastua lähes kaikkeen liikkuvaan, jos sillä sattui olemaan jalkojen välissä, noh... se.

"Huru?" Jonthan tasan tarkkaan tiesi kenestä oli kyse. "Joo, oon mä naisen pariin otteeseen nähny ja sanoja vaihtanu", mies vastasi ja jätti loput omaan tietoonsa.
"Kiva kuulla, et useempiki on löytäny jonkun, vaikka oliski vaan joku lyhyt juttu", Jonathan kohautti hymyillen olkiaan.

Patrickin kasvot välähtivät Jonathanin mielessä liian monta kertaa päivän aikana ja tallimestari yritti olla kuin ei olisikaan. Mies oli onnistunut sekoittamaan Jonathanin pään enemmän kuin tarpeeksi, eikä tämä tosiaan tarvinnut häiriötekijöitä juuri nyt.

"Mitäs Isabella Sokan miesjutuille kuuluu", Jonathan heitti takaisin. Jos tallimestari ei täysin väärin muistanut, tämä oli nähnyt perijättären viimeksi lanseeraustilaisuudessa Mikaelin kyljessä kiinni.

Isabellan mielestä Jonathan oli aina ollut varsin huono salailemaan tunteitaan. Huruun hän vastasi niin vähätellen ja hätäisesti, että Isabella haistoi asiassa jonkinlaisen kanssakäymisen käryä. Tallimestari ei kuitenkaan vaikuttanut innokkaalta avautumaan sen enempää ja kenties Isabella ylitulkitsi. Saattaisi olla hedelmällisempää kysellä asiasta neiti Hurulta itseltään - tämä ei ollut antanut turhantarkkaa vaikutelmaa mitä yksityiselämästä puhumiseen tuli (vaan päinvastoin).

Jos ei Huruun liittyvää, niin jotain Jonny selkeästi salasi. Aiheenvaihto tapahtui turhankin vikkelään ja Isabella päätyi virnuilemaan tallimestarilleen monitulkintaisesti ennen vastaamistaan.
"Ai mitäkö minun miesjutuilleni kuuluu? No, niitä on. Mukavaa, rentoa, riittävän runsasta ja monipuolista", perijätär tyrskähti. "Hetkeen kukaan ei ole avautunut mistään tunnejutuista myöskään. Helpottaa asioita kieltämättä. Suosittelen, koska selibaattia en suosittele. Mitäs muuten Lyylille kuuluu?"

"Joo selibaatti ei oo mun juttu", mies naurahti ja Isabellan sanojen myötä yksi nimeltämainitsematon aussi käväisi miehen mielessä. "Itellä ei pitäis sen kanssa olla ongelmia", Jonathan lisäsi matalammalla äänellä.

"Rosengårdeilta tulikin viestiä tossa joku aika sitten", tallimestari muisteli. "Kuulemma virtaa on ku pienessä kylässä ja keskittyminen vähän haparoivaa." Jonathan kohautti olkiaan. "Eiköhän se siitä tasotu iän myötä."

Lyylin kanssa työskentely jatkossa kauhistutti ja ihastutti miestä. Pelko siitä, ettei Jonathan ollur tarpeeksi hyvä tai osaava nostivat päätään harvase päivä. Jos hyvin kävisi, mies pelkäsi turhaan ja tammasga tulisi oiva ratsu emänsä tavoin. Enemmänkin.

"Aha, vai sellaista", Isabella virnuili silmät tuikkien. "Olette sitten Gabriellan kanssa edelleen, mmmm, ystävällisissä väleissä??"

"Ja kiva kuulla Lyylistä. Kuka sitä nyt siellä ratsuttaa, Henrik Strand kenties?" perijätär uteli, ja tuli pohtineeksi ristiriitaisia tuntemuksiaan kyseiseen mieheen liittyen. Henrik oli taitava ja komeakin, mutta kovin etäinen ja ärsyttäväisesti liian kiintynyt Kamiin. Sellaista Isabella ei kuitenkaan ääneen sanoisi.
"Onko Lyylille tiedossa laidunlomaa? Täällä, siellä? Ja hei, hyvin se menee. Jokainen nuoren hevosen omistaja käy läpi samoja ajatuksia. Uudelleen ja uudelleen."

Isabella kohottautui sohvalta ja nousi sitten kiertelemään olohuonetta. Yksi tuolin päälle jätetty huppari näytti ihan Thomasin vaatekappaleelta, mutta ei olisi ollut miehen tapaista jättää sellaista lojumaan. Oli ylipäätään outoa tunnistaa tai olla edes tunnistavinaan miehen vaatteita, olihan heidän suhteestaan jo kauan aikaa. Ehkä veljeksillä oli osittain samanlainen maku, Isabella tuumasi, ja nosti sitten katseensa Jonathaniin jonka vaalentunut look vaikutti edelleen vieraalta.

"Eeei... Ei oo Gabi...", Jonathan naurahti hieman vaivaantuneena. "Not even close", karkasi vielä miehen huulilta. Gabriella tuskin olisi edes halunnut sellaista "järjestelyä" sellaisen sähellyksen jälkeen.

"Todennäköisesti Lyyli lomailee siellä. Ajattelin käydä viimeistään sillon moikkaamassa tammaa." Huonon omatunnon listaan saattoi lisätä myös sen, ettei mies ollut käynyt katsomassa tammaa koko tänä aikana, mutta muut asiat tallilla sekä Eelan kanssa oli vienyt aikaa turhankin liiaksi.

Mies huomasi Isabellan katsovan hupparia keittiön toisen tuolin päällä. Thomaksen hupparia.
"You miss him?" Tuskin Isabella sitä myöntäisi, mutta naisen katseessa oli tietynlaista haikeutta.
"You know... Thomas kyseli susta." Ei oikeasti, mutta Isabellan ei sitä tarvinnut tietää. Jonathan jäi pienellä innolla odottamaan naisen reaktiota.

"Häh! Ai ei ole Gabi. Kukas sitten? Tunnenko sen?" Isabella uteli. Jonathan oli kuitenkin ehtinyt huomata naisen katseen suunnan, ja vahvisti hupparin nuoremman Raynottin omaisuudeksi.

Vai ikävöikö hän? Ei kai enää. Oli kyllä ikävöinyt, silloin aiemmin kaiken skandaalinkäryisen stressin uuvuttamana. Nyt Isabella oli jo niin uupumuksen turruttama, että syvempiä tunteita yhtään minkään asian suhteen ei tahtonut löytyä. Ei ollut energiaa sellaiseen.

"Tavallaan. Joo ja en. Ikävöin sitä helpoutta ja intohimoa joka oli ensin, mutta lopun vaikeuksia en kaipaa lainkaan. Thomas on oikeasti hirveän tunteellinen tyyppi, minä taas en yhtään. Sarah taitaa myös olla aika tunteellinen? Siksi niillä kai leiskuu niin hurjasti suuntaan jos toiseenkin?"

Isabella siirtyi sohvalle Jonnyn viereen ja katsoi miestä arvoituksellisesti ennen kuin paljasti mietteensä.
"Jos se olisi sinkku, niin kyllä, panisin. Ehkä katuisin - varsinkin jos se käyttäisi mua kostamiseen, mutta panisin silti", Isabella tokaisi rehellisesti. "No niin Raynott. Sun vuoro. Paljastapa nyt jotain mysteerisestä selibaatin-poissapitäjästäsi."