Kuunteluoppilaat

Auburnin maneesissa ei ollut "pimeää nurkkaa", mutta toppatakkiin käpertynyt nainen yritti silti ehkä hieman edes piiloutua katseilta, kun Matildan, Rasmuksen, Ellenin ja Isabellan valmennus alkoi sunnuntaina. Tuttu mieshenkilö istui eturivissä, katse kohdistettuna kentällä tapahtuvaan valmennukseen. Jesse ei ollut nähnyt Heidiä ja nainen toivoi asian pysyvän sellaisena. Heidi toivoi, että Matildan ratsastus olisi tarpeeksi kiinnostavaa, ettei miehen tarvitsisi lähteä etsimään tuttuja kasvoja selkänsä takaa.

Matilda ratsasti hyvin, se bruneten piti myöntää, tosin ei hänellä ollut mitään naista vastaan. Tämä oli sattunut vain joutumaan välikädeksi Heidin ja Jessen lapselliselle pulmatilanteelle.

Daniel oli valmentajana melko yksinkertainen, tämä piti yksinkertaisista hevosista ja valmensi oppilaitaan yksinkertaiseen ratsastamiseen. Ratsastettuaan Zevin eilen mies oli todennut orin olevan hiukan liian draamanhakuinen omaan makuunsa. Daniel oli tietenkin ollut oikeassa, Zevi oli esiintymishaluinen ja näyttävä hevonen, joka vaati hiukan lisäponnisteluita, jotta sen sai kulkemaan reheellisesti. Heidi piti Danielista ja tämä oli hyvä valmentaja, mutta kun oli talli täynnä enemmän tai vähemmän draamailevaa hevosta, lisäpisteitä ei tainnut saada kovinkaan paljoa.
Heidi kohensi asentoaan katsomon penkillä, mustat (äitiys)farkut olivat olleet hyvä valinta tyylikkäiden katsojien joukkoon, eikä maneesissa onneksi ollut kamalan kylmä.

Lauri oli kuullut Heidiltä, joka oli lähtenyt vielä eilen Vargasin muuton jälkeen kuskaamaan hevostaan Kallaan, että Auburnissa valmentauduttiin taas. Se ei kummastuttanut miestä lainkaan, sillä ratsukoista huokunut motivaatio tammikuisena valmennusviikonloppuna oli ollut vakuuttavaa. Ja jos oli varaa pitää hevostaan Auburnin tasoisessa paikassa, taisi olla myös varaa sijoittaa valmentautumiseen.

Merikanto suuntasi askeleensa parkkipaikalta maneesille ja nyökkäsi tervehdyksen vastaantulevalle naiselle, jota oli valmentanut tammikuussa. Matka maneesille oli tullut viikonloppuna tutuksi, mutta katsomo ei niinkään. Lauri tunnisti violetit hiukset ja ruunikon, jonka satulassa oli itsekin käynyt useampaan otteeseen.

"Ai, säkin olet täällä", Merikanto tokaisi huomattuaan täysin muista katsojista eristäytyneen Heidin ja hivuttauduttuaan lähemmäs. Vaikka Lauri ei tuntenut naista vielä sen enempää, tämä oletti, ettei Heidi pahastuisi seurasta.
"Ei hevosia mukana tänään, vai?" mies kysyi vilkaisten vieressään istuvaa naista, ennen kuin palautti katseensa maneesissa työskenteleviin ratsukoihin. Tai lähinnä siihen yhteen, koska Lauri halusi nähdä, kuinka Matilda ratsasti nuorta tammaansa.

Heidi huomasi Laurin ilmestyneen katsomoon ja seurasi tämän liikehdintää mahdollisimman vähäeleisesti. Hän ei halunnut vaikuttaa kyttäävän toista, jos tämä sattuisi vilkaisemaan hänen suuntaansa.

"Joo, kuunteluoppilaana tänään. Daniel ratsasti sen cremellon orin, Zevin eilen läpi, niin tänään saa vain katsella muiden hevosia", Heidi vastasi viereensä istuneelle miehelle.
"Vargas vietti yönsä ilmeisen rauhassa, kävin tekemässä aamutallin ihan siltä varalta, että siellä olisi yllätyksiä. Vaikuttaa olevan ihan fiksu hevonen", brunette sanoi ja hymyili sanojensa päätteeksi ystävällisesti.
Heidi käänsi katseensa takaisin ratsastajiin.

"Onko sulla muita ratsastettavia tällä hetkellä?"

Lauri nyökkäili Heidin sanoille katse Zeliassa, joka ei näyttänyt olevan kaikista parhaimmalla tuulella. Ruunikossa oli yllättävän paljon luonnetta siroon ulkonäköön nähden, mutta toisaalta siinä oli myös potentiaalia.

"Joo, ajoin itsekin tänne tallin kautta", Lauri vastasi Heidin kommentoitua Vargasia. "Se on järkevä, vaikka on sillä egoakin. Se onneksi puskee päälle lähinnä ratsailla."
Lauri piti oristaan, koska siinä yhdistyi monta piirrettä, joita mies arvosti: rohkeus, rehellisyys ja voimakkuus. Vargas ei ollut helppo, mutta se ei suoranaisesti ollut vaikeakaan.

Heidi vaikutti tunnolliselta tallinomistajalta ja se tunne oli vain vahvistunut Laurin mielessä naisen kerrottua aamutallin tekemisestä.
"Ai Vargasin lisäksi? No tuo Zelia, meillä on Matildan kanssa jonkinlainen sopimus siitä. Täytyy katsoa muuttuuko se nyt, kun olen lähempänä", Merikanto vastasi kääntäen katseensa Heidiin. Miehen mielessä kävi, oliko naisella ollut jokin erityinen syy kysyä asiaan, mutta hän ei halunnut heittäytyä liian uteliaaksi.

Ajatus oli oikeastaan lähtenyt laukalle ihan hetki sitten ja Heidi hieman epäröi sen ääneen sanomista. Lauri oli kuitenkin osoittanut olevansa hyvä ratsastaja ja varsinkin kyseessä olevan hevosen kanssa tullut jo ihan hyvin toimeen.

"Mietin vain, että olisiko sulla kiinnostusta ottaa ratsutukseen yhtä mun hevosista. Mulla on vähän..kädet täynnä tällä hetkellä ja olisin apukäsiä vailla. Tottakai maksan palveluksistasi, jos olet kiinnostunut."

Salamyhkäisyys tuntui kovin oudolta, mutta Heidi muisti mitä mieltä Lauri oli ratsustaan ollut ja mikäli tämä kieltäytyisi heti alkuunsa, ei ollut mitään järkeä pitkittää asiaa.

Laurin kulmat kohosivat vähän Heidin ehdotuksen myötä. Ratsutettava Vargasin kotitallilla olisi käytännön kannalta helppo toteuttaa, eikä Merikanto valmentajaurallaan ollut kieltäytynyt työtehtävistä.

"Mahdollisesti", mies myönsi neutraalisti. "Millainen hevonen on kyseessä?"
Lauri ei ollut ehtinyt kuin vilkaista Heidin tallin hevosvalikoimaa, mutta muisti kyllä naisen mustan orin, jonka satulassa vietetty kolmevarttinen oli tarjonnut haastetta kerrakseen.

Merikannon katse kääntyi taas seuraamaan ratsukoiden työskentelyä. Lauri tiesi Susinevan kasvattavan kouluhevosia, muttei ollut koskaan päätynyt seuraamaan miehen valmennuksia. Laurista oli mielenkiintoista kuunnella toisten oppeja nyt, kun mies oli itsekin ratsastamisen lisäksi päässyt yhä useammin maneesin tai kentän keskelle.

Lyhyt ilkikurinen virne käväisi Heidin huulilla, Lauri ehkä jo aavisteli mihin aiheessa oltiin menossa.

"Malachai", brunette vastasi ja tutki miehen reaktiota kuultuaan hevosen nimen.
"Vaikka sä taisit jo aavistaa sen", Heidi jatkoi ja hymyili. Ori oli miellyttänyt ratsastajaansa kaksi viikkoa sitten niin hyvin, että Lauri oli melko selkeästi ilmaissut ruunaavansa trakehnerin välittömästi.

"Mä en päästä sen selkään ihan ketä tahansa ja maksaisin tietenkin palveluksistasi. Saisit valmentautua ja kisata sillä tämän vuoden loppuun kuten itse haluaisit. Se hyppää metrikuuskyt ja taipuu helppoon A:han, kentässäkin varmasti olisi varsin kylmäpäinen menijä, jos haluaa kokeilla."

Laurin katse pysyi ratsukoissa, vaikka Heidi oli lausunut juuri sen mustan orin nimen, joka ei ollut päätynyt miehen lempiratsutettavien listalle.
"Se jäi kyllä mieleen", Merikanto totesi ja vilkaisi hymyilevää Heidiä. Mitähän sekin hymyili? Tarjosiko se oria ihan kiusallaan?

Toisaalta Malachain ratsastaminen olisi suoraan vähemmäksi Vargasin asumiskustannuksista.
"Ei se mitenkään mahdoton diili olisi", Lauri totesi hetken Heidin ehdotusta mietittyään. Malachain kapasiteetti riittäisi suuremmille esteille kuin Vargasin, vaikka orien ratsastettavuus olikin aivan eri luokkaa. Vargasinkin kanssa Merikannon oli tarkoitus tunnustella ratakorkeutta eikä mies uskonut, että metrikolmekymmentä olisi puoliverisen maksimikorkeus.

"Jos katsotaan kuinka kevät lähtee rullaamaan ja katsotaan syksyä sitten kesällä?" Lauri ehdotti mietteliäänä.

Jesse oli ollut seuraamassa Matildan valmennusta välittämättä siitä, mitä muut mahdollisesti asiasta ajattelisivat. Ei heistä moni tiennyt, tuskin kukaan, joten kai mahdolliset muut seuraajat kuvittelisivat hänen olevan siellä ihan muuten vain seuraamassa Danielin valmennuksia.

Susinevan valmennustuokio alkoi olemaan loppumaisillaan ja mieluusti Jesse olisi sen seurannut ihan viimeisiin sekunteihin saakka, mutta puhelin alkoi tärisemään taskussa vaativasti.
Mies huokaisi syvään ja kurkkasi, kuka sieltä mahtoi häntä tavoitella.
"Äiti soittaa"

Niinpä tietenkin...
Koska Jesse ei halunnut häiritä valmennuksen loppua, tämä nousi nopeasti ylös ja lähti hivuttautumaan kohti uloskäyntiä. Viedessään puhelinta korvalleen, Jesse sattui vilkaisemaan muun yleisön suuntaan ja bongasi sieltä ensimmäiseksi Heidin. Ja tämän vieressä istuvan Lauri Merikannon.
Jessen kulmat kurtistuivat hieman, sillä niin pahalta kuin se tuntuikin edes ajatella, siinä oli kaksi ihmistä, joita hän ei olisi välttämättä halunnut sillä hetkellä nähdä. Tai edes ajatella.

"Sopii hyvin", Heidi vastasi Laurille ja huomasi sivusilmällään Jessen nousevan ylös ja vastaavan puhelimeensa. Kuin kohtalon määrittelemänä, mies katsoi taakseen ja kohtasi Heidin katseen hetkellisesti. Brunette laski oman katseensa käsiinsä ja näki niiden tärisevän.

"Ajattelin käydä hakemassa kahvia loungesta, tuletko seuraksi?" Heidi ehdotti ja toivoi, ettei Lauri nähnyt epäröintiä tämän eleissä.

Nainen nosti katseensa mieheen ja kumartui noukkimaan olkalaukkunsa jalkojensa juuresta.
Häntä ei kiinnostanut olla maneesissa enää Jessen palatessa puhelunsa äärestä.

"Hyvä", Lauri nyökkäsi miettien hiljaa mielessään, mitä keväästä kahden orin kanssa mahtoikaan tulla. Vargas ei huolettanut, mutta Heidin musta ori työllistäisi varmasti ihan omalla tavallaan. Toisaalta, olisipahan yksi treeni- ja kisaratsu enemmän, eikä se koskaan ollut Laurin mielestä huono asia.

"Voin tulla", Merikanto murahti Heidin äänen havahdutettua miehen ajatuksistaan. Oikeasti tämän olisi täytynyt lähteä ajamaan entiselle asunnolleen hakemaan tavaroitaan, jotta muutto Orijoelle hoituisi mahdollisimman rivakasti. Mies oli vuokrannut omistusasuntonsa kaverilleen ja tiesi voivansa tarvittaessa yöpyä siellä valmennusreissuillaan. Orijoen rivitalokaksioon Merikanto muuttaisi vuokralle, koska mies ei tiennyt, kuinka pitkään paikkakunnalla viihtyisi.

Lauri harppoi kohti tallia Heidi vierellään. Mies oli tervehtinyt Matildaa valmennuksen loppupuolella katsomosta käsin ja toivoi näkevänsä naisen tallissa voidakseen kysyä Zeliasta. Nyt, kun Malachai tulisi osaksi arkea, Laurin täytyisi sopia Matildan kanssa sopiva väli Zelian ratsuttamiseen, mikäli nainen edelleen sitä haluaisi.

Matilda huokaisi helpotuksesta nähdessään Laurin poistuvan Heidi vanavedessään. Olikohan kaksikko tullut katsomaan valmennuksia ihan yhdessä tuumin? Violettihiuksisen naisen kasvoille oli jämähtänyt vakavan mietteliäs ilme, kun tämä antoi ohjien valua pitkiksi sormiensa lomasta ja käänsi Zelian kohti maneesin ulko-ovea.

Valmennuksesta nuutunutta Zeliaa ei kiinnostaneet muut hevoset tai oikeastaan mikään muukaan, kun Matilda antoi tamman kävellä loppukäyntejä tallipihalla. Naisen katse kiinnittyi tuttuun hahmoon, joka seisoi maneesin kulmalla puhelin korvallaan. Matildan huulilla käväisi hymy, kun tämä antoi Zelian jatkaa kulkuaan kohti maneesia sen sijaan, että olisi kääntänyt sen suoraan kohti tallin ovia.

Ruunikko luimisti korviaan Jesselle Matildan pysäytettyä tamma miehen eteen. Nainen pysyi hiljaa ollakseen häiritsemättä puhelua ja käytti ajan hyödykseen laskeutumalla satulasta. Zelian korvat pyörähtelivät, kun tamma yritti päättää, ärsyyntyisikö edessään seisovasta miehestä, jalustimien nostamisesta vai satulavyön löysäämisestä. Matilda kurotti ohjat pois tamman kaulalta ja jäi rapsuttamaan ruunikon kaulaa odottaessaan, että Jesse lopettaisi puhelun.

Ritva Arolla ei ollut tälläkään kertaa mitään niin sanotusti tärkeää asiaa. Kunhan kyseli poikansa kuulumisia, joihin Jesse vastasi jokseenkin ympäripyöreästi.
Tietysti hän olisi halunnut kertoa äidilleen Matildasta, mutta koska Jesse tiesi millainen hössöttäjä hänen äitinsä oli, halusi hän edes hetken "suojella" Matildaa Ritvalta.
Mila oli kyllä oppinut suodattamaan Jessen äidin lapsenlapsi- ja häähaaveet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta Tammilehto ei olisi välttämättä vielä siihen valmis. Ottaen huomioon, että lapsenlapsi oli tulossa. Heidin kanssa, ei Matildan.

"Pitää lopettaa, soitan sinulle myöhemmin", Jesse lupasi äidilleen ja soi sitten lämpimän hymyn Matildalle, joka oli ilmestynyt Zelian kanssa hänen luokseen. Tamma ei ollut ehkä niin iloinen miehen nähtyään, mutta Jesseä se ei haitannut. Pääasia, että Matilda ei näyttänyt yhtä nyrpeää naamaa, kuin hevosensa.

"Hei, miten meni?" Jesse kysyi tungettuaan puhelimen takaisin taskuunsa ja nostettuaan katseensa takaisin Matildaan.

Matilda kohotteli kulmiaan Jessen nopealle puhelun lopetukselle, mutta vastasi miehen hymyyn.
"No, paremmin kuin eilen", nainen huokaisi. Zelia oli vaatinut ratsastajaltaan paljon, mutta ne sekunnit, joina palaset olivat loksahtaneet paikoilleen, täytyi painaa visusti muistiin.

"Lähdetkö purkaa tän mun seuraksi?" Matilda ehdotti kiirehtien talliin lähdön kanssa. Nainen ei halunnut seisottaa ruunikkoa turhaan ulkona, eikä meinannut tareta itsekään. Violettipää päätti olla antamatta Jesselle tilaisuutta kieltäytymiseen ja lähti taluttamaan tammaansa tallia kohti luoden odottavan katseen miesystäväänsä.

Kun Zelia oli purettu ja tarhassa, Matilda huokaisi syvään - Danielin valmennukset olivat ohi. Nainen oli kuumotellut valmennuksia enemmän kuin oli etukäteen uskonutkaan.
"Olisikohan joku keittänyt kahvia?" violettipää mutisi puoliääneen. Lauria tai Heidiä ei ollut näkynyt enää missään ja nainen elätteli toiveita siitä, että kaksikko oli poistunut. Tai ainakin Heidi.

"Huomenna mä vaan kävelytän tuon", Matilda virkkoi Jesselle loungea lähestyessään. "Sipsinkin selkään täytyisi taas ehtiä."
Nainen nykäisi huoneen autuaan tietämättömänä siitä, että Jessen seurassa huulille kohonnut hymy pyyhkiytyisi hyvin nopeasti pois.

Kahvinkeitin oli huutanut tyhjyyttään kaksikon saapuessa loungeen. Heidi viritti sen mahdollisimman rennon näköisenä uuden pannun keittoon ja yritti saada tärisevät kätensä kontrolliin. Häntä pelotti, että Jesse tai Matilda eksyisivät loungeen, mutta yritti tuudittautua ajatukseen, että kaksikko lähtisi vain pois mahdollisimman nopeasti.

"Mä olen raskaana", nainen möläytti yhtäkkiä ja tunsi mahassaan alati painavan solmun hellittävän ihan vähäsen. Lauri tuntui sopivan neutraalilta henkilöltä uutisen kertomisen harjoitteluun. Kasvava maha ei pysyisi salassa ikuisuuksia ja olisi hyvä yrittää edes harjoitella uutisen kertomista.
"Sen vuoksi toivoin löytäväni ainakin Malachaille jonkun ratsastajan. Se sekoaisi, jos joutuisi odottamaan tallinkoristeena melkein vuoden verran."
Heidi nojasi takanaan olevaan tasoon ja risti käsivartensa rintojensa alle.

Jesse ei kieltäytynyt, kun Matilda pyysi häntä seurakseen purkamaan Zelian pois varusteista. Eikä hän edes halunnut kieltäytyä. Vaikka he olivatkin Auburnissa, kaikkien muiden uteliaiden katseiden alla... Useimmat tuntuivat olevan niin vierailevan valmentajan tuoman jännityksen pauloissa, ettei heihin kovin moni huomiota kiinnittänyt.

Kun Zelia oli viety tarhaansa, kaksikko lähti loungeen kahvin toivossa.
Matildan avasi oven ja Jesse vastasi tämän hymyyn lempeästi, vaikka toisaalta vähän mahan pohjassa kutkuttikin ajatus siitä, että he olivat jälleen kahdestaan Auburnin loungessa. Tai ainakin hän luuli, että he olisivat siellä kahdestaan.

Jesse ennätti kuulla sanat "Mä olen raskaana" ennen kuin tajusi, kuka ne sanat lausui. Loput Heidin puheesta meni ohi korvien sillä samalla sekunnilla, kun mies tajusi, ketä loungessa oli.
Heidi ja Lauri.

Mies henkäisi syvään ja vilkaisi sitten Matildaa. Olikohan tämäkin kuullut kaiken?
Jesse käänsi vihreiden silmien katseen Heidiin tuohtuneena. Nainen oli kuitenkin pimittänyt häneltä, lapsen isältä, tiedon raskaudesta yli kuukauden, mutta Laurille asiasta oli voinut kertoa lähes heti. Huomaamattomasti jossain Auburnin loungessa niin kuin se ei olisi ollut isokaan asia.

Lauri oli tuhahtanut itsekseen, kun Heidi oli alkanut häärätä heille kahvia. Matilda oli ollut yhtä aktiivinen kahvinkeittäjä ja Lauri olisi jopa voinut päätellä, että kaikki pitivät häntä joko turhan tärkeänä tai kykenemättömänä keittämään kahvia.

Heidi vaikutti jännittyneeltä ja naisen avatessa suunsa, Laurille selvisi muutamassa sekunnissa, mistä se oli johtunut. Mies oli tottunut siihen, että osa asiakkaista kertoi elämästään enemmän kuin toiset, mutta Heidin sanat saivat Laurin kulmat kohoamaan vähän. Mies ei antanut yllättyneisyyden vallata koko olemustaan, vaan nyökkäsi ymmärtävästi Heidin jatkettua selitystään Malachaista.

"Okei. Hyvä tietää", Lauri totesi mittaillen Heidiä katseellaan. Merikanto oli ymmärtänyt Heidin omistavan tallinsa yksin, mutta eipä se vielä tarkoittanut mitään. Miehen ajatukset kuitenkin keskeytyivät siinä vaiheessa, kun tämä tajusi huoneeseen ilmestyneen kaksikon: Matildan ja... Lauri haki miehen nimeä hetken. Jesse.

Lauri tuijotti Matildaa hetken ja käänsi sitten katseensa Heidiin. Olikohan naisen raskaus kuinka julkista tietoa?

Laurin sanat hukkuivat järkytyksen alle, kun Heidi oli huomannut liikettä silmäkulmassaan ja nostanut katseensa loungeen tulijoihin.

Kaikista maailman ihmisistä.

Heidi meni täysin lukkoon eikä tiennyt enää miten päin olisi ollut. Jalat tuntuivat täysin hyytelöityvän ja nainen kiitti onneaan, että nojasi kiinteään esineeseen.
Pakokauhu valtasi tämän kasvot ja Heidi repi katseensa irti Jessestä, joka näytti hurjistuneelta.
Toisten oli ollut pakko kuulla hänen sanansa, Heidi itse ei vain ollut lainkaan kuullut näiden saapumista loungeen.

Brunette yritti hengittää ääneti ja pitää tärisevät kätensä tiiviisti kylkiään vasten.

Matilda näki Jessen kasvoilta heti, että mies oli kuullut saman: Heidi oli kertonut Laurille olevansa raskaana. Kun otti huomioon, että nainen oli pihdannut sitä tietoa toiselta asianosaiselta ja kertoi asiasta sitten oletettavasti puolitutulle Merikannolle, Matildasta tuntui pahalta. Jessen puolesta.

Matilda huomasi Jessen tuijottavan Heidiä, eikä siinä katseessa ollut mitään hyvää sanottavaa. Laurin katse kävi violettipäässä, mutta kääntyi nopeasti takaisin Heidiin. Matilda seurasi miesten esimerkkiä ja kohdisti katseensa pitkähiuksiseen naiseen kuullen oman sydämensä yhä nopeutuvan sykkeen. Entä jos Laurille selviäisi, että Heidin lapsi oli Jessen? Että Matilda oli alkanut seurustella Jessen kanssa, vaikka mies oli saamassa lapsen toisen naisen kanssa?

Matildan sydäntä kylmäsi.
"Täällähän on hilpeä tunnelma", nainen totesi kasattuaan itsensä sekunnin sadasosissa. Kylmästä kuoresta oli hyötyä tällaisissa tilanteissa, joissa omien tunteiden näyttäminen oli turhan riskialtista.
"Sä varmaan juot kahvia, Jesse? Entä Lauri, kaadanko sullekin?" Matilda virkkoi lähestyessään kahvinkeitintä ja Heidiä, joka miltei peitti keittimen taakseen.

Se hiljainen hetki huoneessa ei ollut pitkä, mutta tuntui pieneltä ikuisuudelta.
Jessen teki mieli tarttua Matildan käteen lähinnä rauhoitellakseen itseään, mutta nainen ehti lähteä kävelemään kohti kahvinkeitintä ja tämän puhe sai miehen havahtumaan takaisin siihen hetkeen.

"Joo, otan", mies murahti irroittaen katseensa Heidistä ja käänsi sitten katseensa Lauriin, jolle nyökkäsi jähmeästi tervehdyksensä ja mietti, olikohan Heidi ehtinyt kertomaan Merikannolle enemmänkin.
Jesse huokaisi syvään. Hän ei halunnut järjestää mitään kohtausta, joten hillitsi kielen kantansa ja päätti olla niin kuin ei olisi kuullut sanaakaan eikä tilanteessa olisi ollut mitään outoa.

Heidi tunsi Matildasta säteilevän sähköisyyden ja jos nainen olisi luottanut jalkoihinsa, tämä olisi häipynyt huoneesta nopeammin, kuin kukaan olisi huomannut edes.

Nainen tunsi pakottavaa tarvetta myös puolustaa itseään, painaa jalkansa maahan ja uhmata kahta aikuista, jotka yrittivät polkea häntä jalkojensa alle katseillaan. Brunetesta oli kuitenkin tullut heikko, aiemmin Heidi olisi ehdottomasti pitänyt puolensa, vauvan ja salaisuuksien myötä tämä oli menettänyt paljon itsevarmuudestaan.

Sen vuoksi Heidi ei myöskään liikahtanut kahvinkeittimen edestä mihinkään, vaikka Matilda selvästi kohteli häntä kuin ilmaa. Nainen ei osannut päättää oliko ele rohkeutta vai pelkoa siitä, että jalat pettäisivät alta heti ensimmäisellä askeleella.

Lauri ei ollut hetkeen kokenut sellaista tilannetta. Huoneessa oli miehen lisäksi kolme aikuista ihmistä, joiden ajatuksista ei ottanut selvää. Kuvainnollisesti loungen tunnelman olisi voinut todeta laskeneen pakkasen puolelle, eikä se tuntunut itsensä ulkopuoliseksi mieltävästä Laurista miellyttävältä.

Matilda rikkoi jään ensimmäisenä. Se ei tosin ollut Laurin mielestä kovin sujuvaa ja mies seurasi tarkkaavaisena, kuinka nainen lähestyi Heidiä ja kahvikeitintä. Tasoon nojaava brunette näytti ahdistuneelta, eikä liikahtanut mihinkään. Lauri vilkaisi Jesseä, ennen kuin nytkähti kohti naiskaksikkoa.

"Minä voin etsiä kupit", mies tokaisi kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään outoa ja survoutui Matildan viereen niin, että jäi naisten väliin. Siitä Lauri ylsi kurottamaan neljä kahvikuppia ja sai samalla Matildan väistämään sivummalle.

"Mulle on tarjoiltu ihan tarpeeksi monet kahvit", Lauri murahti ja tarttui kursailematta kahvipannuun Heidin takana. Mies loi naiseen kysyvän katseen, ennen kuin kääntyi kaatamaan kahvia kuppeihin saadakseen palautettua lämpöä huoneeseen.

Jessekin sai lopulta jalkoihinsa jotain eloa ja käveli muiden tavoin keittimen läheisyyteen. Ei hänellä enää tehnyt mieli kahvia ja mieluummin olisi häipynyt kartanon mailta kokonaan.
He olivat onnistuneet Heidin kanssa välttelemään toisiaan tähän hetkeen saakka ja vaikka heidän pitäisikin puhua naisen kanssa tulevasta, ei hän sillä hetkellä tiennyt, pystyisikö siihen ihan lähiaikoina. Juuri kun hän oli hieman saanut itseään rauhoiteltua, kävi näin.

Mies kaivoi maitopurkin esiin sillä välin, kun toinen miespuolinen henkilö kaatoi kahvia neljään kuppiin.
Jos sysäsi kaikki muut ajatukset pois miehen mielestä, jäi sinne vain kysymys, miksi Lauri oli jälleen Auburnissa. Ei ainakaan valmentautumassa saati valmentamassa.

Jesse katsahti Matildaan. Tietäisiköhän nainen, miksi Merikanto oli siellä.

Laurin yllättävä ele toi hieman Heidin itsevarmuudesta takaisin. Tämän teki mieli kiittää miestä toiminnastaan, muttei uskaltanut puhua sanaakaan Matildan ja Jessen ollessa läsnä.

Heidi hymyili kuitenkin ihan vähän Laurin luodessa häneen kysyvän katseen, kiitollisuus luki tämän kasvoilla sen ohikiitävän hetken.
Nainen otti bruneten tarjoaman kuuman mukin mielellään vastaan, vaikka kädet tärisivätkin vieläkin hieman.

Heidin mielessä pyöri tuhat ja sata asiaa, jotka hän olisi halunnut sanoa ääneen, mutta ei uskaltanut. Tämä ei uskonut yhdenkään lauseen helpottavan Jessen, tai Matildan oloa tippaakaan.
Hän olisi halunnut Jessen vain ymmärtävän miten vaikeaa elämä oli ollut päätöksen jälkeen ja miten mahdottomalta sen kertominen oli tuntunut. Heidin katse hakeutui arasti Jessen kasvoille ja sillä hetkellä hän toivoi, että mies olisi osannut lukea hänen ajatuksensa.

Heidi ei ollut väistänyt, kun Matilda oli halunnut edistää kahvinjuontia. Violettipää oli juuri kasaillut sopivan hillittyä pyyntöä, jotta olisi saanut Heidin väistämään kaikista tunnekuohuista huolimatta, mutta Lauri oli työntynyt apuun. Matildan ei ollut kuin auttanut siirtyä, ettei Merikannon ollut tarvinnut häärätä heille kahvia naisen sylissä.

Matilda tarttui yhteen kupeista ja huomasi Jessen kysyvän katseen. Nainen mietti sen syytä kaataessaan kahviinsa maitoa ja tajusi hitaasti, ettei ollut muistanut mainita Jesselle Laurin muutosta. Ehkä se ei ollut hetkauttanut Matildaa kovinkaan paljoa ja asia oli siksi unohtunut.

"Niin, joo, Lauri muuttaa Orijoelle. Muutti?" Matilda ähkäisi Jesselle ja vilkaisi sitten Merikantoa toivoen tältä tukea.
"Vargas muutti jo, minä muutan perässä mahdollisimman pian", Lauri jatkoi. Matilda nyökkäsi ja sipaisi Jessen kättä istuutuen sitten pöydän ääreen. Koska kahvit oli jo kaadettu, ne täytyi myös juoda.