Kuunteluoppilaat

Jesse kohotti hieman yllättyneenä kulmiaan kuultuaan Laurin muutosta.
Hän vilkaisi miestä ja huomasi myös Heidin katsovan suuntaansa. Jesse käänsi katseensa pois niin Laurista kuin Heidistäkin nopeasti ja nappasi yhden kahvikupin käteensä.

"Ahaa, minä kuljen siellä Orijoella töissä", Jesse totesi ja seurasi sitten Matildaa pöydän ääreen miettien, kuinka kauan Matilda oli asiasta tiennyt. Ei tämä ollut ainakaan Jesselle asiasta sanonut mitään.
Toisaalta, eihän Jesselle mitkään Laurin muutot kuulunut millään tavalla.

Jesse vältteli Heidin katsetta, eikä nainen yllättynyt, vaikka olikin hieman pettynyt. Puhe Laurin muutosta lisäsi aavistuksen hämmennystä bruneten sotkuisten ajatusten joukkoon.
Hän yritti hetken miettiä mitä kolmikon välillä tapahtui, mutta huomasi melko nopeasti, ettei ruuhkaiseen mieleen mahtunut ylimääräistä.

Mitä hän olisikaan antanut, jotta olisi voinut osallistua keskusteluun normaalin ihmisen tapaan?
Ei ainakaan syntymätöntä lastaan, ajatus kävi Heidin mielessä terävänä, selkeämpänä, kuin mikään muu siellä risteävä asia.
Käsi, joka ei pidellyt kahvikuppia, hakeutui huomaamatta mahan päälle. Heidi ei itsekään tajunnut tekevänsä niin, kohoitti vain lämpimän kupin huulilleen ja yritti juoda polttavaa nestettä niin, ettei se olisi turruttanut koko suuta lämmöllään.

Lauri huokaisi äänettömästi, kun Matilda istuutui pöydän ääreen ja Jesse seurasi perässä kerrottuaan työskentelevänsä Orijoella.
"Aijaa", Lauri kommentoi kahvikuppinsa takaa. "Mitä teet työksesi?"

"Jesse on asianajaja", Matilda vastasi nopeasti. Merikannon kulmat kohosivat hieman yllättyneisyydestä. Ei tieto varsinaisesti hetkauttanut Laurin elämää, mutta mies oli halunnut pitää keskustelua yllä sen sijaan, että tunnelma huoneessa olisi taas kokenut radikaalin muutoksen.

Lauri huomasi Matildan katseen siirtyneen pois itsestään. Naisen ilme oli muuttunut ja viileään katseeseen oli ilmestynyt jotain muuta. Merikanto vilkaisi vaivihkaa vieressään seisovaa Heidiä, joka oli laskenut kätensä vatsalleen.

"Onko kaikki ok?" Lauri kysyi Heidiltä kulmiaan kurtistaen.

Ennen kuin Jesse ehti vastaamaan Laurin kysymykseen, Matilda oli tehnyt sen hänen puolestaan.
"Niin", mies mutisi nostaessaan kahvikupin huulilleen.

Huulilla oleva kahvikuppi myös peitti hyvin Jessen henkäisyn, kun tämä oli kääntänyt katseensa Heidiin Laurin kysymyksen myötä.
Nainen oli laskenut kätensä vatsalleen ja kaikki huoneessa olijat tiesivät nyt, mitä siellä vatsassa kasvoi.
Lauri vain oli ainoa, joka ei tiennyt, että naisen sisällä kasvava lapsi oli myös Jessen.

Pöydän tuoman suojan varjossa Jesse laski kätensä Matildan polvelle.

Laurin kysymys ei kirvoittanut Matildalta edes kulmien kohottelua. Merikannon oli hyvä olla kiinnostunut ja huolissaan Heidistä, kun mies ei tiennyt puolikaan kaikesta tapahtuneesta.

Matildasta tuntui, ettei hän voisi enää kauaa olla kuin tilanteessa ei olisi mitään outoa tai kaoottista. Naisen sisällä vellova pahan olon tunne oli vain voimistunut, kun Heidi oli laskenut käden vatsalleen ja maailmankaikkeus oli tuntunut taas irvailevan Matildan kustannuksella.

Jessen kosketus hätkähdytti Matildaa. Tummien silmien katse hakeutui vihreisiin silmiin ja hetken näytti siltä kuin violettihiuksinen nainen olisi halunnut kertoa Jesselle kaiken. Kaiken siitä, miten monella eri tavalla tilanne Matildaa satutti. Nainen kuitenkin pysyi hiljaa ja laski katseensa Jessen silmistä pöytään.

Heidillä kesti hetki tajuta mitä Laurin kysymys tarkoitti. Tajuttuaan kätensä sijainnin tämä yritti päättää livistäisikö tilanteesta valheen nojalla vaiko ei.
"Anteeksi, kaikki on hyvin", nainen vastasi ääni värähtäen. Kahvi maistui pahvilta ja brunette kaatoi loput kuppinsa sisällöstä altaaseen.

"Mä taidan lähteä kotiin, kiitos seurasta, Lauri ja kirjoitetaan se sopimus seuraavaksi, kun nähdään."

Jostakin Heidi oli kaivanut sen verran voimia jalkoihinsa, että tämä saattoi tärisevin jaloin kävellä loungesta ulos. Hänen teki mieli antaa ylen päästyään tallin puolelle ja joutui nojaamaan seinää vasten raskaasti hengittäen.
Nainen ei uskaltanut jäädä keräämään voimiaan siihen pitkäksi aikaa, jottei loungessa olevat ihmiset löytäisi häntä huoneen ulkopuolelta seuraavaksi.
Edelleen hieman haparoivin askelin Heidi käveli tallista ulos ja kohti sähkönsinistä lava-autoa, joka erottui parkkipaikalta selkeästi.

Tummien silmien katseen takana näytti vellovan, mutta Jessellä ei ollut tietoa miksi. Hän vain ajatteli sen johtuvan Heidin ja Laurin läsnäolosta.

Matildan laskettua katseensa, Jesse jäi tuijottamaan käsissään olevaa kahvikuppia eikä nostanut päätään ennen kuin Heidi ilmoitti lähtevänsä.

Hänen katseensa seurasi naisen poistumista ennen kuin siirtyi Laurin kautta Matildaan.

Lauri ei ollut kovin vakuuttunut Heidin vastauksesta, muttei tuntenut naista niin hyvin, että olisi voinut mennä takuuseen arviointikyvystään. Mies seurasi kuinka Heidi kaatoi loput kahvinsa pois ja katsoi naista mietteliäänä silmiin, kun tämä kertoi lähtöaikeistaan.

"Joo, sen ehtii myöhemminkin", Lauri nyökkäsi. Hetken miehen teki mieli seurata Heidiä, mutta se ei tuntunut sopivalta eikä mies ollut ehtinyt vielä juoda kahviaan.

"Meidänkin täytyy miettiä Zelian kuviota", Lauri totesi katse Matildassa. Nainen nyökkäsi ja vilkaisi nopeasti Jesseä, jonka kanssa Matilda tuntui vaihtavan katseita alituiseen. Se sai Laurin mietteliääksi: oliko Matilda sitoutunut Jesseen? Mies muisti nähneensä kaksikon pikkujouluissa, mutta violettipää ei ollut koskaan kommentoinut asiaa.

Mutta miksipä olisikaan? Ei se ollut Matildan tyylistä. Sen takia Lauri tekikin niin mielellään yhteistyötä juuri Matildan kanssa - siihen ei kuulunut mitään ylimääräistä. Kuten raskausuutisia.

"Minä taidan myös jatkaa matkaa. Tule joku päivä testaamaan Vargasia", Lauri puheli hörpättyään kahvinsa. Mies nyökkäsi pöydän ääressä istuvalle kaksikolle, laski kuppinsa tasolle ja poistui ovelle.
"Voitte tulla vaikka molemmat", Merikanto tokaisi vielä, ennen kuin ovi kävi ja sulkeutui miehen perässä.