Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 17.05.20 18:25

17.05.2020 - TT-finaalijuhlat
#tietähtiin2020

Aika joutuisasti lensi hevosvaatteet laukun pohjalle sen jälkeen, kun kisat oli kisattu ja hevoset hoidettu. Oli aika laittaa bilevaihde päälle ja lähteä TT-finaalipirskeisiin.

Ja syytä juhlintaan oli! Siinä missä Verivaahterat ja muut harmittelivat sitä ettei nyt tällä kertaa pystiä ollut kenelläkään Auburniin vietäväksi tiiminä tai henkilökohtaisena ratsukkona, mä olin hyvällä tuulella.
Kiitos mun ja Vilan ensimmäisestä sijasta 120cm-luokassa ja luokkakohtaisessa rankingissa yllettiin kolmannelle sijalle. Taitotason tuloksia en ollut vilkaissut, mutta arvelisin että jostain sieltä puolivälin hujakoilta meidän nimi löytyisi.

Sanomattakin selvää, että olin erittäin tyytyväinen! Toki olisihan sitä voinut toivoa, että kaikki osakilpailut olis menneet yhtä hyvin, mutta turha niitä enää on murehtia. Meni jo.

Kiia aikoi pysytellä visusti vesilinjalla tällä kertaa. Mutta ainakin mulla ja Sarahilla oli selvät sävelet. Tai oikeastaan ei-selvät.
Robert oli aivan maansa myynyt "huonosta menestyksestään" ja yritin kyllä miekkosta piristää juottamalla sille melkein väkipakolla kaljaa toisensa jälkeen sekä kertomalla paskoja vitsejä.

Jossain vaiheessa olimme porukalla siirtyneet Sarahin ja Ellien huoneeseen. Mun mukanani tuomat omat juomat oli juotu alta aikayksikön, joten lähdimme Nitan kanssa metsästämään lisää juotavaa juhlatiloista. Merisalokin oli aika hyvässä huppelissa, mutta niin olin kyllä minäkin.
En tiiä missä vaiheessa se Nita oli kadonnut viereltäni, mutta mä olin jo iskenyt silmäni siihen mitä olin etsinytkin: Juotavaan.
Tequilapullo tökötti tiskin reunalla kirjaimellisesti tarjottimella, joten hiippailin sen viereen, vilkuilin ympärilleni ja muiden huomaamatta nappasin pullon vetoketjullisen hupparini alle. Hyi minua. Ei kerrota kenellekään!

Sotasaalis mukanani kipitin joutuisasti takaisin huoneeseen. Eihän se yhtä hyvää ollut kuin kalja, mutta ainakin humalatilan pysyminen yllä oli taattu sen avulla.
"Kattokaa mitä löysin!" naureskelin voitonriemuisesti Sarahille ja Robertille, jotka eivät aivan vakuuttuneita mun löydöksestä olleet.

Joku siinä ovella kävi vaihtamassa pari sanaa Sarahin kanssa sillä välin kun mä taioin tequilapullon auki, otin hörpyn ja irvistellen pistin sen kiertämään.
Majinákin ilmestyi jostain ja Sarah toivotti sen tervetulleeksi minun hymyillessä kännisen typerästi Pocahontakselle. Nainen istahti viereeni Ellien sängylle, mutta kieltäytyi Sarahin tarjoamasta pullosta.
"Kuskina olen ja pitää tässä kohta lähteä ajamaan kotiin", Majiná ilmoitti nojaten taaksepäin ja siirsi minun puoleisen käden selkäni taa pehmeälle patjalle. Yritin pitää kasvoni peruslukemilla, vaikka tietenkin se naisen käsi siellä selkäni takana lämmitti mieltä.
"Mikä kiire teillä on?" ihmettelin kurotellessani Sarahilta tequilapullon takaisin itselleni. "Kai te voitte vielä yhdeksi yöksi jäädä?"
"Ei valitettavasti", Pocahontas huokaisi hymyillen ja jäin hetkeksi tuijottamaan sen silmiä ennen kuin tajusin siirtää tuijotuksen toisella sängyllä istuvaan parivaljakkoon.
"Öhm, Majiná! Tässä on Sarah ja Robert", selitin viittoen ensin Robertin suuntaan ja sitten Sarahin. Meni väärinpäin, mut eiköhä Majiná tajuaisi siitä huolimatta kumpi oli kumpi.

Hetki me siinä rupateltiin niitä näitä. Tai oikeastaan Sarah ja Majiná keskustelivat Robertin jatkaessa mököttämistään ja minun keskittyessä tequilan tuhoamiseen.
"Mutta nyt mun on pakko mennä", Majiná ilmoitti enkä voinut olla hymähtämättä pettyneenä. Pettymys kuitenkin vaihtui nopeasti hämmennykseen, kun huomasin Pocahontaksen kietovan kätensä mun kaulan ympärille ja rutistavan lujaa.
Tässä vaiheessa, arvon Seljavaara, oli tarkoitus halata takaisin ja sen kyllä teinkin vähän pienellä viiveellä. Tuoksuipas Majiná hyvälle...

"Nähdään taas", nainen hymyili irroittaessaan otteensa minusta ja nousi sitten ylös sängyn laidalta.
"Öhm, nähdään", mutisin naama punaisena ja katselin huoneesta poistuvan naisen selkää. Ja ehkä vähän takapuoltakin. Taas. Kuka sitä ei olisi katsonut?
Robert ainakin katsoi ja eiköhän Reyesin silmätki siellä ollu käväissyt ennen kuin sen meripihkasilmät olivat suuntautuneet takaisin minuun. Naisen kasvoilla oli paljonpuhuva ilme, mikä sai mut vain laskemaan katseen käsissäni olevaan tequilapulloon ja pudistamaan päätä tomerasti.

"Uuu-uu", Sarah ulisi ja noukki pullon itselleen. Vilkaisin Robertin suuntaan, jonka suupieli oli kaartunut pieneen virneeseen eikä ollut epäilystäkään etteikö nuo kaksi kuvitellut ihan omiaan.
"Olkaa hiljaa", naurahdin. "Ei meidän välillä oo mitään. Se on varattu!"
Mulla oli kaksi periaatetta: en koske varattuihin tai kavereiden exiin. Ruotsissa olin vahingossa lipsahtanut tuosta toisesta periaatteesta. Ja joskus olin luistanut myös ensimmäisestä (kerran, pari, kolme..) mutta siitä nyt oli aikaa...
"En mä sanonut mitään", Robert ilmoitti, riisti tequilapullon Sarahilta itselleen ja otti aimon kulauksen. "Hyi vityäärgh..."

Jossain vaiheessa Elliekin ilmestyi paikalle yhtä nättinä niin kuin aina ennenkin ja vähän paheksuen katsoi minun löhöämistä sen sängyssä.
Taputin patjaa vieressäni ja ihan piruillessani nostelin merkitsevästi kulmakarvojani.
"Mahut sä siihen", virnuilin ja nostin sitten käpälääni ylöspäin. "Tai vaikka kainaloon."
Blondi tuijotti mua hetken silmät viiruina,  mutta hymyili sitten pikkuisen ja istui viereeni. Ei kuitenkaan kainaloon saakka, mutta olihan tässä vielä iltaa jäljellä saada se sinnekin.
"Ellielle kans tequilaa!" ilmoitin.

Hyvä ilta oli!
Aamulla oli ihan järkyttävä krapula, kun heräsin siitä Ellien ja Sarahin välistä.

... Lattialta.

Tai oikeastaan heräsin Ellien ja Robertin välistä, sillä olin nukkunut Harringtonin kanssa lusikassa siinä lattiamatolla kun taas naisväki oli pysynyt omissa sängyissään.

Kuvatodistekin meidän unikaveruudesta löytyi Sarahin puhelimesta ja nainen ilmoitti lähettävänsä sen Aliisalle.
"Tai ehkä Auburnin whatsapp-ryhmään?" Reyes nauroi ääni krapulasta käheänä.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 21.05.20 14:50

21.05.2020

Ihmettelemässä tyhjää ja kesäistä kaupungin keskustaa tälleen vapaapäivän kunniaksi. Missä kaikki ovat!?

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Antonkesa

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 23.05.20 12:06

23.05.2020

En olisi halunnut lähteä yhtään mihinkään. Paitsi kotisohvalle kaljakorin kanssa vetämään perseet.
Mutta Jesse oli ehdottanut, että osallistuisin Ruunaalla Inkan kanssa satasen luokkaan kokeillakseni, olisiko meistä kahdesta myös Kalla CUP-esteille tulevaisuudessa, joten en voinut/halunnut/uskaltanut kieltäytyä. Olin suostunut Ruotsin reissun jälkeen kaikkiin miehen ehdotuksiin ihan vain paikkaillakseni sitä kömmähdystä Milan kanssa. Josta Jesse ei toivon mukaan mitään tiennyt...

Ärsytti ihan saakelisti, kiitos vain Aliisa, mutta vielä isompi tatti nousi otsaan tajutessani, että Stina oli lähdössä meidän mukaan.
"Hevosenhoitajaksi kun Jessellä on noita isihommia! Ja näkeepä samalla reissulla myös Milaa", vihreähiuksinen nainen selitti vääntäytyessään Aron auton takapenkille ja nosteli mulle kulmakarvojaan. Jahas, Stina ainakin tiesi.
Ja tietenkin Milan piti olla Ruunaankoskella myös.... Voisiko päivä yhtään paremmin jatkua!?

Vilkaisin Jesseä, joka parhaillaan kiinnitteli tyttönsä turvavöitä eikä toivottavasti pistänyt merkille Elolan äänensävyä Milasta puhuessaan.
"Joko mennään?" mies kysäisi päästessään kuskin paikalle ja nyökkäsin. Samapa tuo. Käydään nyt hyppäämässä yksi luokka niin olisipa sekin sitten ohi.

"On kyllä nätti keli! Suorastaan kaljanottokeli", Stina puhua pulpatti enkä voinut olla myöntämättä, että niin kyllä oli.
"Hei! Mehän voidaan lähteä tän reissun jälkeen kaljalle, ilman Jesseä toki kun se on niin kiinni tossa vauvelissaan. Otetaan vaikka Mila mukaan!", vihreä pää ilmestyi penkkien väliin ja sormi tökkäsi mua olkapäähän.
Tuhahdin. Kaljalle lähtisin kyllä. Mutten Stinan kanssa. Vielä vähemmän Milan...

"Mila taisi vielä huomennakin kilpailla jos en väärin muista", Jesse totesi.
"No perse. Niinhän se tais tehdä..." Stina huokaisi syvään, mutta tokeni nopeasti pettymyksestään.
"Lähdetään siis kahdestaan! Joo, hyvä idea. Tarjoan voitonkaljat tai häviämiskaljat lohdutukseksi", se ehdotti ja tuijotti mua vaativasti.
"Muutakin lohdutusta vaikka sitten niin..." nainen virnisti.
"Stina", Jesse toppuutteli ratin takaa.
Huokaisin syvään ja katselin hetken maisemia. Lohtukaljat ja joku muukin lohdutus olisi kyllä tehnyt hyvää...
Perkele.

"Voit vaikka tulla mun luo yöksi. Sänkyyn tai sitten sohvalle, miten haluat", Stina jatkoi välittämättä Arosta. Naama meni mutruun sohva-sanan kohdalla ja purin huultani turhautuneena. Niin, siitähän se kaikki oli lähtenyt... Sohvasta.

Rupesi ärsyttämään entistä enemmän ja yritin kyllä hillitä purkaustani, mutta yritykseksi jäi.
"Niin ja mitäs sitten? Meillä olisi oikeinkin hauskaa siellä sun sängyssä lakanoiden välissä. Ehkä niinkin hauskaa, että pantais jatkossakin useamman kerran? Ehkä jopa ihastuttaisiin toisiimme pikkuisen, jatkettaisiin sutinointia siellä sun täällä aina tilaisuuden tullen? Muttei mitään sen vakavampaa, koska ei kumpikaan meistä olisi seurustelutyyppiä. Kunnes jompikumpi, todennäköisesti sinä,  löytäis jotain hauskempaa seuraa  kenen kanssa alkaa deittailla ja jättäis toisen kuin nallin kalliolle. Hitsi vie, kuulostaapa hiton hyvältä. Mitä jos vaikka skipattaisiin tää kisareissu ja lähdetään sen sijaan vetämään perseet olalle? Tai ehkä jätetään se kaljanjuontikin välistä, mennään suoraan vaan sänkyyn harrastamaan irstasta seksiä. Jesse, pysäytä auto, käydään äkkiä tuolla pusikossa nusasemassa Stinan kanssa."

"Oookeiii.. Unohda koko juttu", Stina irvisti hämmentyneenä ja vetäytyi pois etupenkkien välistä. "Joku on pahalla päällä..."
Jessekin katsoi minua kysyvästi sen mitä ajamiseltaan pystyi. Kohautin vain harteitani ja jatkoin ohivilisevien maisemien tuijottamista.

Jep, ei tuntunut yhtään vtun missään.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 26.05.20 21:05

26.05.2020

Siinä mä seisoskelin tutkailemassa Murronmaan jättimarketin kaljatarjontaa kaikessa rauhassa ja yritin päättää, mitä tänään joisi parin tölkin verran.
"Anton?" kuului kysyvä ääni selkäni takaa ja pyörähdin ympäri nähdäkseni etäisesti tutun näköisen, lila/pinkki/violetti/mikälieväri-päisen naisen.
"Joo?" ähkäisin hämmentyneenä. Kuka olet sinä ja miksi tiedät mun nimen? Olikohan se joku entinen tindersäätö? Tai baarilöytö?
"Et oo soitellut", nainen naurahti näyttäen ehkä vähän pettyneeltä, mutta silti iloiselta.
"Äh... Taisin hukata sun numeron?" valehtelin. Ei, ei vieläkään mitään käryä, kuka hitto toi oli. Vahva veikkaus jollekin yhden illan jutulle. Tämäpä tästä riemusta vielä puuttuikin.
X-nainen tuijotti minua kulmat koholla, mistä päättelin ettei mun selitys läpi mennyt.
"Niin ku... Meni puhelin rikki niin piti ostaa uusi ja olin tallentanut sun numeron vain siihen puhelimeen enkä sim-kortille", selitin puristaen ostoskorin kahvaa rystyset valkoisina.
"Ahaa! Vai niin. Hannabyssäkö meni rikki?" nainen uteli kurotellessaan yhden kaljapäkin omaan koriinsa.
Hannaby? Ruotsi? Oliko tuokin ollut siellä?!

Rattaat pääni sisällä alkoi raksuttamaan ihan ylikierroksilla, kunnes se kuuluisa lamppu syttyi pääni päälle.
Aivan! Siellähän minä tämän lilapinkkiviolettimikälie-hiuksisen naisen olin nähnyt viimeksi! Sinä iltana kun olin juonut "ehkä" vähän liikaa...
Olin toki nähnyt tän tyypin myös ihan Suomessa ratsastuskisoissakin.
"Oletko miettinyt sitä ehdotusta?" nainen jatkoi uteluaan. Mikä ehdotus?
Ai niin, olin tosiaan tainnut luvata käydä joskus katsomassa sen hevosia ja ehkä vähän autellakin niiden kanssa... Hukkapiiloko se sen talli oli?
"Mhhmmmhmm!" nyökyttelin päättäväisesti.
"Ja?"
"Kyyyllä se käy", hymyilin - tai oikeastaan irvistin.
"Mahtavaa! Milloin ehdit tulla käymään? Onko sulla nyt kiire? Oon menossa tallille tästä suoraan, joten voit tulla vaikka perässä? Tapaisit Hitinkin."
"Öh, joo. Okei, käy se", huomasin lupautuvani, vaikka kotisohva kaljoineen houkutteli enemmän. Mutten kehdannut kieltäytyä, vaikkei mulla edelleenkään ollut hajua naisen nimestä saati siitä, kuka tai mikä oli Hitti.

Noh, Hitti oli täysverinen ori, joka ei asunut missään Hukkapiilossa vaan jollain toisella tallilla vähän matkan päässä Murronmaasta. Naisen nimi taas oli Eveliina (Joutsjoki) eikä se ollut mikään epämääräinen baarilöytö vaan tuttu nimi kasvoineen ihan vain ratsastuskisoista.

Siinä mä sitten tuijotin rautiasta (Isabellan kauhuksi vielä kirjavaa) oria, joka mulkoili minua ihan samalla mitalla takaisin.
"Jos edes kerran viikossa ehtisit käydä tätä liikuttamassa niin olisi tosi kiva. Enkä todellakaan ota mitään kiskurihintoja siitä, että ryhdyt tätä vuokraamaan. Paljonko sä sen, mikä se oli, Vilan vuokraamisesta joudut maksamaan?" Eveliina höpötti.

Hetkinen seis?!  Vuokraaminen? Olinko mä lupautunut johonkin vuokraushommeleihin kännipäissäni? Kuinkahan paljon mä olin liioitellut taitojanikin sen keskustelun aikana? Toivottavasti en kovin paljoa...
"Öh... Tarpeeksi", vastasin. Eli sen verran mihin mulla oli just ja just varaa...

"Ei sun tietenkään tarvitse ottaa just Hittiä kontollesi. On täällä noita muitakin hevosia, mutta ajattelin et tää olis sulle just sopiva. Sä oot noin pitkä ja Hitti ei oo mikään pieni hevonen", Eveliina jatkoi selittämistään taputtaen orin kaulaa.
Okei. Selvä... Joo... Yritä tässä nyt päästä kärryille siitä, mitä ihmettä oli meneillään.

Eveliina jatkoi sepustamistaan tallista, Hitistä sun muista jutuista samalla kun mä jostain kumman syystä laitoin orille varusteita päälle.
"Lainaa tätä isän kypärää", nainen oli jostain ratsastuskypärän taikonut esiin ja tunki sitä mun syliin.
Olin mitä ilmeisemmin sitten lähdössä ratsastamaankin? Vilkaisin tennareita jalassani ja pohdiskelin, oliko ne nyt mitenkään maailman parhaimmat ratsastuskengät, mutta eipä mulla muitakaan ollut.

Eipä aikaakaan kun minä ja mun tennarit oltiin Hitin selässä. Se ei kyllä ollut yhtään Vilan kaltainen...
Muttei se kuitenkaan aivan kamalakaan ollut. Itsepäinen hetkittäin, mutta kun päästiin yhteisymmärrykseen, rupesi yhteistyö sujumaan vallan mainiosti.
Oikeastaan mulla oli ihan kivaa siellä tuntemattoman hevosen selässä. Mukavaa vaihtelua...

Mukavaa vaihtelua toisi myös mahdollisuus päästä edes hetkiseksi pois Auburnin kuvioista (=Aliisasta)... Sen faktan ja hyvin menneen yllärikoeratsastuksen vuoksi mä sitten lupasin Eveliinalle harkitsevani vakavasti Hitin vuokraamista tai jotain.

Täytyisi vain tehdä laskelmia mihin mulla olisi varaa ja mihin ei.
Vilasta en kyllä luopuisi missään nimessä! Se oli kuitenkin minun The Hevonen.
Enkä kyllä kaljastakaan...
Volvosta? EI! En kyllä siitäkään, vaikka olikin sellainen bensarohmu.
Ehkä hommaisin polkupyörän ja kulkisin sillä työ- ja kauppareissut? Volvo olisi pyhitetty vain vähän pidemmille ajomatkoille? Se voisi toimia... Paitsi talvisin..

Perhana.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Isabella S. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 30.06.20 14:36

28.06.2020

"Anton!" Aliisan kiekaisu kuului varmaan naapuripitäjään saakka.
"Ai, ehdit sittenkin tulemaan?" hymähdin pälyillen epämääräisesti ympärilleni siinä saunan terassilla. "Kissa rauhoittui?"
Aliisa pärskähti iloisesti ja huiskautti kättään: "Rauhottui, rauhottui."

Huru mutusti salaattiannostaan hetken, vilkaisi taakseen ja viittoili sitten jonkun naisen luokseen. Siinäkö se nyt oli se sen tyttismikälie....
Kohtaisin silmästä silmään sen tyypin, jonka takia minut oli viskattu pysyvästi sinne kaverikategoriaan. Ei tuntunut missään, aikuisia oltiin, ei meillä (enää) ollut mitään vakavaa Aliisan kanssa missään vaiheessa ja olinhan minäkin pyöritellyt Kaisaa yhdessä välissä, joten turha mököttää. Kunhan nyt kavereita pystyttiin olemaan kaikesta huolimatta niin se riitti mulle vallan mainiosti...

Paitsi että minähän olin jo tavannut tämän Aliisan tyttöystävän...
"Anton, tässä on Taija. Taija, Anton", Aliisa hymyili, mutta voin sanoa ettei mun ja vielä vähemmän Taijan kasvoilla hymyjä näkynyt.
Yskähdin epämääräisesti ja mietin, pitäiskö nyt esittää etten mä Taijaa tuntenut. Ihan niin kuin silloin Kaisan luona oltiin tehty...
Hitto tätä mun elämää! Millä todennäköisyydellä sun exäs pokaa sellaisen tyypin, jonka kanssa olet itse eksynyt saman peiton alle pikkujouluillan päätteeksi? Ja sujuvasti olit valehdellut kyseiselle tyypille nimesi, ammatin ja asuinpaikkasi, kunnes totuus oli tullut ilmi siellä Kaisan luona, koska tottahan toki Kaisan ja Taijan piti olla jotain ystäviä!

"Me ollaankin tavattu aikaisemmin", Taija sanoi pistävästi. Okei, ei sitten leikitä...
"Niinkö? Mutta sehän hauskaa! Missä ja milloin?" Huru innostui eikä vissiin meidän ilmeistä tajunnut, ettei tilanteessa ollut mitään hauskaa.
"Minä kun ajattelin jo, että tää tulisi olemaan jotenkin kiusallinen tutustuttaminen, kun ei tuo Antonkaan aina niin kaikkein sosiaalisin ihminen oo. Mutta jos te kerran tunnette jo, niin eihän tässä oo mitään hätäpäivää!"

Voi kyllä. Tämä on kiusallista. Ihan helvetin kiusallista.
"Helsingissä ja Kaisan luona ollaan tavattu", mutisin otsaani hieroskellen.
"Niin... Paitsi että Helsingissä väitit nimesi olevan Richard, jolla oli oma hevonen Hämeenlinnassa ja lääkärin ammatillasi kustansit hevosesi ylläpidon", Taija sähähti.
Tunsin naaman vaihtavan väriä punaiseksi, pälyilin hermostuneena ympärilleni ja varoin visusti katsomasta kumpaakaan edessäni seisovaa naista.
"Anton?!" Aliisa naurahti hämmentyneenä. "Oikeesti?"
"Mniin, niin taisin tehdä", myönsin lopulta.

Kerrankin oli sellainen tilanne, että Aliisakin oli hiljaa.
"Oli oikein hienoa tavata tämä Richard Kaisan luona uudestaan. Paitsi että, oho, sehän oli automekaanikko-Anton, joka asuu Murronmaalla eikä Hämeenlinnassa. Hevonen sillä toki olikin, muttei oma", Taija jatkoi sihinäänsä ja mun teki mieli kieltämättä käskeä sitä tukkimaan suunsa. "Ja mikä parasta, tää sinkkulääkäri oikeasti seurusteli mun kaverin kanssa. Mahtava fiilis ettenkö sanoisi."

"Ensinnäkin! Me ei Kaisan kanssa edes silloin vielä tunnettu ja toisekseen, me ei ees seurusteltu missään vaiheessa", älähdin yrittäen pitää äänen hiljaisena, jottei ihan hirveää kohtausta järjestettäisi siinä kaiken kansan edessä. Toki jotkut olivat jo höristelleet korviaan ja esittivät etteivät kuuntelisi meidän keskustelua, mutta ihan varmasti kuuntelivat.
"Kaisa luuli että seurustelitte. Ainakin melkein", Taija tuhahti.
"Syytön minä siihen olen!"
"Mutta mulle sä valehtelit", Taija muistutti jälleen kerran.  "Varmaan myös Kaisallekin jostain asioista."
Vilkaisin Aliisaa, niin, ehkäpä olin Kaisalle unohtanut mainita, että hänen tapaamansa Aliisa Huru oli (ollut) vähän muutakin kuin vain kaveri.

"Entä sitte? Mitä, luulitko että se lääkärimies palavasti rakastuisi johonki kännipanoonsa, tulisi hakemaan sut valkoisella ratsullaan Hämeenlinnaan missä saisit elää sen rahoilla elämäsi loppuun saakka?" sanoi joku (minä), jolla alkoi nuppia kiristämään jo ihan kunnolla.
"En!" yhdenillan juttuni sihahti.
"Ihan niin kuin mä olisin sulle kelvannut jos olisin kertonut olevani persaukinen paska Murronmaalta, joka rassaa autoja töikseen."
"Millaisena ihmisenä sä mua oikein pidät!" Taija kivahti.
Tyypillisenä naisena. Raha ratkaisi...
"Mieti sitä", murahdin, työnnyin ihmeen hiljaa olleen Aliisan ohi ja lähdin kiireen vilkkaa hipsimään pois paikalta.

Luojan kiitos pääsisin pariksi viikoksi hittoon koko Kallasta.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Sarah R. and Aliisa H. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 06.07.20 23:14

06.07.2020

Olin lojunut äidin nurkissa maanantaista lauantaihin autellen sitä räystäskourujen putsauksessa, nurmikon leikkuussa ja sen sellaisissa "miehisissä" askareissa. Mikäs siinä, tekemistä riitti eikä ehtinyt miettimään mitään turhanpäivästä (aliisataijaa).
Kun äiti oli sitten perjantai-iltana yllätyksekseni avannut itselleenkin kaljan, istahtanut alas ja todennut, että ajatteli myydä talon, en oikein tiennyt mitä ajatella. Se oli kuitenkin mun lapsuudenkoti, paikka mitä pystyin aina sanomaan kodiksi, missä olin kasvanut ja niin edelleen ja nyt äiti oli myymässä sitä...
"Mitä minä yksin näin isolla talolla teen", äiti oli huokaissut kun oli huomannut entistäkin synkemmän ilmeeni. Niin, kaippa se oli oikessa.
"Kun sinäkin asut siellä etelässä ja etpä kai ole mitään perhettäkään perustamassa ihan heti."
Tuhahdin. No, en todellakaan ollut! En nyt enkä tulevaisuudessa.
"Tietenkin saat osan myyntirahoista. Sullehan Rikun osuus kuuluu", äiti oli sitten todennut. Olin ensin kieltäytyä, sillä en mä nyt äidin rahoja halunnut viedä, mut sit toisaalta, ylimääräinen raha ei koskaan pahitteeksi ollut.

Lauantaina pakkasin sitten tavarani Volvoon, hyvästelin äidin, lupasin piipahtaa paluumatkalla (milloin se sit ikinä oliskaan) vielä sen luona ja lähdin ajelemaan Lapin suuntaan meidän suvun erämökille, missä olimme olleet Sarahin kanssa syksyllä.
Nyt lähdin yksin ja ehkä vähän kieron lailla huvitti ajatus siitä, että silloin syksylläkin olin "paennut" Lappiin sen takia, että Aliisan kanssa sukset oli mennyt ristiin.
Tosin ei meillä nyt mitään välirikkoa tietääkseni ollut, mutta pieni etäisyys Huruun ja sen parisuhteeseen oli todellakin tarpeen. Oli Aliisa jotain viestiäkin laittanut, houkutellut kaljalle ja käskenyt lopettaa mököttämisen, mutta en ollut vastannut siihen mitään.
En mä mitään mököttänyt... Jos vähän valehdellaan. Kaljalle en voinut lähteä siitä syystä, että olin monen sadan kilometrin päässä.
Enkä kyllä välttämättä olisi lähtenyt, vaikka Murronmaalla olisin ollutkin... Ei pystynyt.

Tietty halusin pysyä väleissä Aliisan kanssa, mutta en tiedä olisiko se hänen tyttöystävänsä kovin myötämielinen sen asian suhteen. Oli käynyt hyvinkin selväksi, ettei Taija meikäläisestä tykännyt ja noh, eipä sitä siitä oikein voinut moittiakaan.
Ja jos sattuis sellainen ihme, että olisimme oikeasti sulassa sovussa kolmestaan tai jossain isommassa porukassa liikenteessä, niin en kyllä haluaisi katsoa sitä mahdollista kuhertelua yhtään.

Päätin, että näitä Lapin reissuja en enää tekisi sen takia, että Aliisa harmitti.
Joku muu saisi harmittaa, muttei Huru. Ollutta ja mennytä, se vain piti hyväksyä...

Oli mukavat pari päivää olla ihan yksikseen siellä keskellä ei mitään. Oli mulla toki kavereina miljoona hyttystä ja kaksi miljoonaa mäkäräistä, muttei ne mua pahemmin haitannut.
Saunoin, join kaljaa (tietenkin), kalastin, kävin kävelyillä, uin, saunoin vähän lisää ja join kaljaakin vähän lisää.

Kun sitä muutaman päivän kännäsi, alkoi sitä seuraakin kaipaamaan sinne mökille, koska kyllähän se älytön oluen kittaaminen sai myös ahdistumaan ja miettimään niitä omia murheitaan.
Soitin heikkona hetkenä Jesselle, josko se olis tullut, mutta ei ollut tulossa. Muita menoja... Hah, sen menot tiesi. Siellä se kuherteli Matildan kanssa eikä puhettakaan että muistaisi muiden ihmisten olemassaolon.

Olispa joku jonka kanssa kuherrella.

Siksipä päätin soittaa kännipuhelun myös Sarahille. En siksi, että se olis tullut mun kaa kuhertelemaan, mut muuten vain! Viimeksi se oli onnistunut viemään ajatukset muualle Hurusta.
"En minä ehdi nyt sinne asti tulemaan", Sarah oli todennut sen jälkeen kun oli ensin papattanut tärykalvot hajalle uteluillaan et missä hitossa mä oon ollut ja miksei musta oo kuulunut mitään. Kas kun edes huomannut, etten oo ollut hetkeen maisemissa.
"Etpä tietenkään", mutisin ja räpelsin housuissani polven kohdalla olevaa reikää. Mistä lie sekin tullut...
"Aliisakin oli kysellyt sun perään. Jonny kertoi."
"Jaa. Siinäpähän kyselee..."
Kas, kun sekin oli muistanut olemassaoloni...

"Kaikki ok?
"Aiiiiivan loistavasti! Elämä hymyilee ja sitä rataa."
Sarah oli hetken hiljaa ja kuulin kuinka se huokaisi syvään, vaihtoi asentoaan missä ikinä istui/makoilikaan .
"Haluatko puhua siitä?"
"En."
"Okei... Milloin tuut takas?"
"En tiiä. En ehkä ikinä", narisin itsesäälissäni kiereskellen.
"Höpöhöpö, sun on pakko tulla!"
"Miksi?"
"Jonkun Seljavaaran pitäisi harjoitella Power Jumpiin kun sinne kerran ilmottautuikin. Ne on ihan kohta. Vai ihan kylmiltäsikö sinne meinasit lähteä?"
"Mitä väliä. Päin persettä ne kuitenki menee... Niin kuin kaikki muukin."

Melkein saatoin nähdä, kuinka Sarah muljautteli meripihkan värisiä silmiään kuopissaan.
"Noh, jos ei sen takia niin sitten tuut tarkastamaan nämä kesähessut. Naisia, Anton, naisia!" Sarah naurahti kevyesti.
"Ai se Vilja vai? Johan mä oon sen nähny..."
"Sekin ja pari muuta ainakin tähän mennessä. Tulet takaisin niin näet."
"Nääh, en mä tallilaisiin koske. Enää, hik, ikinä."
"Ne on vain kesän täällä. Kesähessusta kesäkissa", Sarah nauroi ja minä pudistelin päätäni.
"Pyfh, pidän etäisyyttä naisiin seuraavat kolme vuotta."
"Et kyllä usko tohon itsekään...
Oli minunkin vuoro vähän nauraa. En kyllä uskonut, mutta ainakin yrittäisin. Mun tuurilla löytämäni naiset eksyisivät Kallaan ja Auburniin jonkun mutkan kautta, vaikka asuisivat oikeasti toisella puolella maailmaa.

Puhelu loppui hetken kuluttua ja mä jäin nököttämään siihen mökin puiselle portaalle kaljani kera.
Pari poroa juosta lönkötteli pihan poikki eivätkä jääneet mun juttusille, vaikka kuinka niille yritin jotain huudella. Tylsät.
Tai ehkä se olin minä, joka oli tylsä? Mitäpä meikäläisen kanssa jäädä rupattelemaan, täysin turha tyyppi.

Kylläpä synkkeni. Niin mieli kuin taivaskin.
Ja sitten se taivas repeskin ja nakkasi vettä niskaan kuin esterin perseestä.
Ehkä oli parempi mennä minunkin vain nukkumaan... Johan tuo taisi olla tiistain puolella.

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Mokomoo

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Jusu R. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 17.07.20 10:09

16.07.2020

Nojailin seinää vasten rämpytellen kitaraa pitkästä aikaa ja tapailin jotain, noh, ehkä vähän sellaisia ns. itkuvirsien tapaisten kappaleiden sointuja.
Mollivoittoisten biisien soittelun keskeytti ovelta kuuluva vaativa koputus/töminä ja hetken epäilin, ettei se mun oven takaa kuulunut, mutta oli se mun ovi jota kuulosti hakkaavan kokonainen armeija. Huokaisin syvään, laskin kitaran lepäämään sängylle ja raahauduin ulko-ovelle. Kuka hitto....?!

Raotin ovea ja sieltähän syöksyi sisälle pyörremyrskyn tavoin kukas muukaan kuin Aliisa. Toinen syvä huokaus.
"Mulla on kaksi teoriaa!" Huru ilmoitti potkaistessaan tennarinsa jaloistaan niin, että toinen niistä lensi melkein toiselle puolelle mun pikkuista yksiötä.
"Terve vaan sullekin", mutisin hämmentyneenä ja suljin oven takanani.
Aliisa nopeasti kiersi piskuisen asuntoni läpi tuima ilme kasvoillaan ja sai nykäistyä vessan oven auki ennen kuin katsahti minuun.
"Koska sä et vastaa mun viesteihin eikä sua oo näkynyt missään, niin joko sulla on joku nainen täällä tai sitten sinä välttelet minua", Huru esitti teoriansa, säntäsi vessaan ja riemastunut "HAH!" kantautui korviini.

Yhtä nopeasti kuin se sinne vessaan oli kadonnutkin, tuli sieltä ulos heilutellen hiusharjaa voitonriemuisesti.
"Nainen!"Aliisa hihkaisi ja melkein paukautti minua sillä pitelemällään harjalla otsaan. Nojauduin hiukan taaksepäin, katsoin ensin edessäni heiluvaa hiusharjaa ja sitten naista, joka sitä piteli.
"Toi on sun hiusharja", naurahdin.
Aliisa lopetti harjan heiluttelun, katsoi sitä pitelemäänsä kapistusta kulmat kurtussa hetken ennen kuin tunnisti minun luo unohtaman harjansa.
"Oho, niinpä onkin", Huru kohautti harteitaan, veti muutaman vallattoman kutrinsa harjan piikkien läpi ennen kuin nakkasi sen johonkin nurkkaan.

"Eli sä välttelet mua?" Aliisa tuhahti kääntyen kannoillaan kohti keittiötä.
"Enhän", ähkäisin seuratessani naista. Valehtelin... Osittain.
"Älä puhu paskaa", Huru sähähti kaivellessaan jääkaappia, otti sieltä kaksi kaljaa ja ojensi toisen minulle.
"Ei ku ihan oikeasti. Mä olin pohjoisessa pari viikkoa ja nyt on menny kaikki aika talleilla, kun on pitänyt sitä Hittiäkin käydä liikuttamassa ja Vilan kanssa mennään tosiaan Power Jumpiin", yritin selitellä Aliisan piinaavan tuijotuksen ahdistamana.
Aliisa jatkoi silmiensä siristelyä, avasi kaljansa ja hypähti sohvan selkänojan yli istuakseen alas.
"Mä ajattelin sen johtuvan Taijasta", se tokaisi kuikuillen suuntaani, sillä olin jumittunut sinne keittiöntapaiseen oman tölkkini kanssa. Huokasin taaaaaas syvään, avasin tölkin ja hitaasti siirryin itsekin sohvalle istumaan.

Ehkä olin hölmönä kuvitellut, että meistä olis voinut taas tulla jotain muutakin kuin kaverukset, jotka aina silloin tällöin pitivät huolen toistensa, hmm, tarpeista. Mutta ei niin ei...
Se oli jo tarpeeksi iso pala ollut nieltäväksi, että Aliisalla ylipäätänsä oli seurustelukumppani. Ja katkeraa makua siihen palaan lisäsi se, että mä tiesin kyseisen seurustelukumppanin, koska olin käynyt sitä ns. testaamassa. Eikä Taija todellakaan pitänyt minusta... Ei siksi, että olisin ollut kovin huono testiajo, vaan sen takia että olin valehdellut sille nimeni ja kaikkea muuta...

"Niin no, ehkä", myönsin lopulta. "Kuten varmaan huomasit, niin ei olla sen kanssa oikein... Väleissä."
Aliisa naurahti pikkuisen enkä oikein tiennyt oliko se huvittunut tyrskähdys vai turhautunut. Vai molempia.
"Ei se enää pahana oo. Se vain yllättyi siellä saunalla, kun mun kehuma paras kaveri osottautui... Noh, sinuksi", Aliisa sanoi hetken kuluttua.
"Ai, sä oot kuitenkin kehunut mua sille?" kohottelin kulmiani.
"Tietenkin! Sä oot mun parhaimpia kavereita", Huru nauroi, kurtisteli pikkuisen kulmiaan ja lävisti mut taas katseellaan. "Vai mitä?"
"Tietty", mutisin ja hymyilin ehkä vähän liioitellun leveästi. Mutten mä valehdellut! Aliisa oli paras... Kaverina.
"Hyvä", Huru virnisti.
"Hyvä..." huokaisin, siemaisin kaljaani ja tuijotin vastakkaista seinää. "Ootko sä kertonut Taijalle kuinka, khrm, hyviä kavereita me ollaan... Oltiin?"
Aliisa ei vastannut mitään, röyhtäisi vain ja nosti jalkansa keikkuvalle sohvapöydälle. Oliko tuo nyt kyllä vai ei?

"Mä olisin ehkä enemmän toivonut, että sulla olis ollu täällä nainen", Aliisa tuumaili hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Niin minäkin", sain letkautettua.
"Ajattele kuinka kivaa olis käydä sellaisilla söpöillä tuplatreffeillä niin kuin oikeat kaveripariskunnat konsanaan", Huru jatkoi mietiskelyään ja mun kurkusta pääsi huvittunut kurahdus.
"Tosi söpöä", sanoin kaljan kittaamisen lomasta.
"Etsit sellaisen naisen, jota minä oon joskus kiksauttanut, niin olis ihan supersöpöä!" Huru nauroi vitsilleen makeasti eikä kyllä pitänyt pokka enää minullakaan.
"Tai jos kokeilisin miehiä niin olisi enemmän valinnan varaa? Eikä olis kovin vaikeaa löytää sellainen, jota sinäkin olisit..." vitsailin ja kiitokseksi naurava Aliisa kopautti minua kaukosäätimellä päähän.
"Paraskin puhumaan", Huru tyrskähti.
Aliisa nojasi päätään sohvan selkänojaan ja katseli minua hetken pieni hymy huulillaan. Tein samoin ja vaikka tuntui edelleen pirun vaikealta miettiä sitä parisuhteessa jonkun muun kanssa, päätin että kyllä siihen ajatukseen tottuisin. Joskus.. Ehkä.

"Katotaanko jotain?" kysäisin ja nyökkäsin kiinni olevaa tv:tä kohti ennen kuin ne ajatukset saisi liikaa valtaa pääkopassani.
Huru nyökkäsi ja painoi kaukosäätimestä virtanappia.
"Milloin tuut muuten katsomaan mun kissaa?" se kysyi sitten.
"Onko sulla ihan oikeasti kissa?" naurahdin.
"On! Viuru", Huru virnisti leveästi enkä voinut muuta kuin pudistella huvittuneena päätäni.
"Jestas..."

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Jusu R. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 20.07.20 14:03

19.07.2020

Majiná nojaili karsinan oveen ja kertoa pulputti siitä, kuinka sen ja Tean valmennus oli mennyt. Tuttuun tapaan mä vain kuuntelin ja mutisin jotain "joo, kyllä"-juttuja väliin hymyillen.
"Vila varmaan pärjää täällä karsinassa sen ajan että tuut käymään kahvilla. Vai onko sulla hirveä kiire?" nainen kysäisi, kun pakkasin tamman harjoja kasaan.
"Ei oo, voin tulla", hymyilin leveästi.

Ansamaa vaikutti mukavalta paikalta ja vaikka muutama tallilainen oli minua vähän epäluuloisesti vilkuilleet, varsinkin sen jälkeen kun Majiná oli heti ensimmäiseksi kapsahtanut kaulaani kun olin Vilan kanssa paikalle saapunut, uskoin että voisin viihtyä kyseisellä tallilla ja sen tiluksilla oikein hyvin.
"Vuoroin vieraissa", virnistin kun Majiná avasi talon oven.
Nainen nauroi letkautukselleni hetken ennen kuin jostain pölähti paikalle suurikokoinen ja karvainen koira haukkuen.
"Lucifer, hiljaa", Majiná komensi koiraa, joka totteli kyllä, mutta vähän epäluuloisesti mulkoili suuntaani.
"Lucifer?" naurahdin. Minä en koirista tiennyt oikeastaan mitään, mutta tuo pörröinen elukka ei kyllä Saatanalta näyttänyt.
"Kyllä. Se on alaskanmalamuutti", Majiná hymyili ja viittoili sitten peremmälle taloon.
Rapsutin ohimennen koiraa ja mietin, että Majiná olisi varmaan loistava poliisi koirapartiossa. Kieltämättä olin yllättynyt naisen "oikeasta" työnkuvasta, vaikkei hän poliisin hommia ollut hetkeen tehnytkään.
Tuntui oudolta kuvitella nainen poliisin uniformussa, mutta kun se mielikuva sitten päähän pinttyi, ei se huonokaan kuvitelma ollut. Olin kyllä joutunut puremaan huultani, etten olisi letkauttanut jotain käsirauta- ja pamppuvitsejä antautumisineen...

"Dochas! Onko kahvia?" nainen huuteli keittiöön, josta kuului myöntävä vastaus. Majinán kumppani astui ulos keittiöön ja tervehti minua ystävällisen asiallisesti, ihan käsipäivää piti sanoa.
Mukavan oloinen tyyppi se oli, mitä nyt hetki senkin kanssa jututsteltiin ennen kuin Majinán kanssa syvennyttiin höpöttämään kisoista sun muista meidän ns. yhteisistä jutuista, mikä ehkä sai koko miehen läsnäolon unohtumaan.

Jotain me naureskeltiin sille, kuinka tunnuttiin Majinán kanssa olevan aina peräjälkeen tuloksissa (minä useimmiten siinä päällä, hekoheko) ja Dochas yskähti tuiman oloisesti.
Hups. Majinákin näytti hieman kiusaantuneelta miehensä katseen kohdatessaan.
Se taisi olla sen merkki, että mun oli parempi luikkia pois paikalta.

"No, mutta, täytyy varmaan alkaa lähtemään", mutisin eteisessä Luciferia rapsutellen.
"Niin. Tule ihmeessä käymään toistekin", Majiná hymyili valloittavasti.
"Täytyy kyllä tulla joskus paremmalla ajalla", vannoin ja vilkaisin Dochasia, joka seisoi vähän matkan päässä kädet puuskassa. Apua, toivottavasti se ei nyt ajatellut, että tulisin käymään vain silloin kun se ei olisi paikalla.
"Mutta mepäs nähdään taas viikon päästä", totesin iloisesti suoristaessani selkäni. "
"Toivottavasti. Onneksi on vähän lyhyempi matka kuin Hanamiin Weekeille", Majiná sanoi.
"Joo, ei tarvitse meidän hyttiäkään jakaa tällä kertaa", virnistin. Muutenkin matkaseurueet koostuisi toisista porukoista eikä oltais reissussa kahdestaan.
Majiná näytti vähän säikähtäneeltä ja Dochas joko yllättyneeltä tai sitten suuttuneelta. Tai molempia.
Voi v... Pariskunnan ilmeistä saattoi päätellä, ettei Dochas tiennyt minun ja Majinán nukkuneen samassa hytissä Ruotsiin matkatessamme. Eihän siellä mitään kyseenalaista tapahtunut, mikä olisi ollut omiaan rikkomaan parisuhteen, mutta mistäs mä tiedän mitä Dochas sillä hetkellä kuvitteli tapahtuneen.

"Tuota, noh, soitellaan... Tai jotain... Sitten kun ollaan Ahvenanmaalla..." mutisin peruuttaessani ulos ovesta enkä edes odottanut, että Majiná olisi majinámaiseen tapaansa halannut hyvästeiksi, sillä Dochas hönki edelleen siellä sen selän takana sen näköisenä että jos mä en kohta poistuisi, niin se nakkais mut itse niskaperse-otteella Auburniin...

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Isabella S. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 12.08.20 20:41

12.08.2020


(lue myös Aliisan versio )


Pitkästä aikaa olin Pitkiksellä kahv... Kaljalla. Aliisa oli kutsunut kylään ja koska olin jo ajat sitten luvannut tulla katsomaan sitä sen kissaa, olin hyväksynyt kutsun. Okei, erittäin todennäköisesti olisin mennyt, vaikkei lähes samantien karvaisen ahterinsa syliini parkkeeranutta kissaa siellä kämpällä olisi ollutkaan.
Hauska elukka kyllä. Olin ajatellut että kissat olis sellaisia omaa rauhaa rakastavia möllyköitä, eikä tämmösiä sylikissoja, mut eipä ne Jessenkään kissat aina mua rauhaan jättäneet mikäli siellä kävin. 

Oli kiva ettei meidän välit Aliisan kanssa enää niin oudot olleet.
Se outous oli johtunut ihan minusta, koska olin joutunut pureskelemaan Hurun parisuhdetta ja nielemään siitä johtuvan pettymyksen ennen kuin lopetin Aliisan välttelemisen.

Kuten aina, Huru hoiti puhumisen ja mä vastailin väliin jotain jos vain tilaisuuden sain. 
Yhtäkkiä Aliisa kuitenkin hiljeni ja tuijotti telkkaria mietteliään näköisenä. Vilkaisin sitä ja jatkoin sitten Viurun rapsuttelua, kunnes tajusin Hurun tulevan ihan liki. 

Meni hetki tajuta, että kissaahan se vain tavoitteli kädellään eikä, noh, jotain muuta. 
"Mitä? Pelästyitkö sä että mä sukellan kourimaan sua?" Aliisakin tajusi aatokseni ja naureskeli asialle, mikä sai minutkin huvittumaan. Joo, ei ollut syöksymässä syliini kuitenkaan, paitsi ehkä villeimmissä kuvitelmissani. 
"Vähän vaikutit siltä", myönsin. 

"Ja sitä paitsi olisko se nyt niin paha?" Huru mennä töksäytti. Että mitä että?!
Tyydyin vain yskähtämään ja ryystämään kaljaani etten vaan olisi mennyt myöntämään, ettei se olis ollu paha. Koska enhän mä semmoista voisi ääneen sanoa.
Aliisa seurusteli ja mä olin suurinpiirtein ihan fine sen asian kanssa ettei meidän välillä enää mitään tapaht.... 

Ja yhtäkkiä jo olikin seurustelevan exäni huulet omiani vasten. 
"Mitä vittua, Aliisa?" oli ainoa asia mitä sain sanotuksi. Koska: mitä vittua?! 
"Helvetistäkö minä tiiän!" 

Tuijotin Aliisaa erittäin hämmästyneenä ja se näytti vähän möksähtäneeltä. En tajua mitä se mutristeli, koska sehän se iholle tuli enkä minä!  
Ei sillä että ihan hirveästi olisi haitannut, vaikka se tuolleen meni tekemään, mutta kun oon just saanut itseni uskomaan etten enää sen perään haikaillut, koska se ei kannattanut. 

Ja sitten se perkele meni ja teki sen taas. 
Mulla oli sekunti aikaa miettiä, lähtisinkö mukaan leikkiin vai viheltäisinkö pelin poikki. 

Mutta kun mulla oli kaksi sääntöä: ei varattuja eikä kavereiden exiä. 
Toisaalta, johan mä tänä vuonna oon tosta jälkimmäisestä lipsunut silloin Ruotsissa.

Mutta kun Aliisa seurusteli Taijan kanssa, joka ei todellakaan pitänyt minusta. 
Toisaalta, sepä vihasi minua jo valmiiksi.

Mutta kun se oli Aliisa! 

Niin... Se oli Aliisa, joka aina onnistui muuttamaan selkärankani litkuksi sekä unohtamaan itsekunnioituksen ja jonka seurassa järki  tuppasi vaihtamaan paikkaa pääkopasta alemmaksi. 
Varsinkin silloin, kun edellisestä kerrasta (ihan kenen tahansa naisen kanssa) oli ties kuinka kauan aikaa. 

"Mä en ihan oikeasti aina tajua sua", sain ähkäistyä lopulta. Ei sillä että mä aina tajuaisin itseänikään tai ylipäätänsä mitään.
"En minäkään", Aliisa kohautti harteitaan ja tuijotti mua vaativasti silmiin.

Siksi siinä saattoi käydä sellainen fingerporimainen "katti helvettiin!"-tilanne ja Viuru joutui väistymään.
Ehkä mun olisi pitänyt muistuttaa Taijan olemassaolosta tai olla itse se järkevämpi osapuoli, joka olisi lopettanut sen kähmintäsession siihen paikkaan.
Mut milloin mä järkevä olisin? En ikinä.

Tilanne ei kovin pitkälle onneksi kehittynyt, sillä järjen äänenämme toimi tällä kertaa ulko-oven kolahdus, mikä sai meidät salamanopeasti irti toisistamme ja Aliisa vetäytyi kiltisti sohvan toiseen päätyyn paitaansa suoristellen.
"Robert! Missä sä oot ollu?" Huru sai kerättyä itsensä yllättävän nopeasti ja oli niin kuin mitään ei just tapahtunut tai ollut tapahtumassa. Mun kasvoilta varmaan loisti syyllisyys kilometrien päähän...
Robert mutisi epämääräisen vastauksensa ja käveli keittiöön. Ennen muinoin me oltais tässä vaiheessa livahdettu hihitellen Aliisan kanssa sen huoneeseen, mutta nyt Huru vain virnisteli mulle sohvan toiselta laidalta ja katseellaan komensi laittamaan housujen napin kiinni.

Robert tuli kaljan kanssa takaisin ja mulkoili niin minua kuin Aliisaakin epäilevän näköisenä ennen kuin iski perseensä meidän väliin.
"Mitä helvettiä te katsotte?" Aliisan kämppis kysyi mikä sai meidät molemmat kääntämään katseet tv:n suuntaan. Ilmeisesti sen tohinan keskellä kaukosäädin oli saanut osumaa ja vaihtanut kanavan jollekin jeesustelukanavalle.
"Tultiin uskoon", Huru pärskähti iloisesti ja kaiveli jostain sohvatyynyjen välistä kaukosäätimen käsiinsä.
"Yeah right", Robert riisti kapulan naiselta ja nopeasti etsi jotain muuta katsottavaa kuin sielujen pelastuksesta paasaavan papin.

En tiennyt olisiko mun pitänyt olla kiitollinen vai erittäin turhautunut siitä, että Robert oli tullut kotiin just tuollaisella hetkellä. Ehkä ihan hyvä vain että oli tullut?
En jäänyt sitä kuitenkaan pohtimaan sen pidemmäksi aikaa vaan ilmoitin lähteväni Murronmaalle. Yhdelle kaljalle olin vain tullut ja se oli juotu jo. Ainakin puoliksi...

Volvoon päästyäni teki mieli paukuttaa päätä rattiin, mutta hillitsin itseni.
Kiesus että olin ääääliö.

Aliisan vika. Perkeleen Huru.
Tätä menoa muutan sinne Lapin erämökille.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Inna P. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 30.08.20 22:40

29.08.2020

Siellä minä taas istua nökötin Pitkiksen sohvalla kalja kourassa.
Aliisalla oli synttärit, joten (lähes) pakotettuna oli pitänyt siirtää ruho omalta kotisohvalta Kallaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan oltu kahdestaan, sillä kämppä oli täynnä kälättävää porukkaa ja viina virtasi.
Vilkaisin vieressäni istuvaa Robertia, joka näytti ihan yhtä iloiselta kuin aina ennenkin. Ei sillä että itsekään mikään päivänsäde olisin ollut sillä hetkellä.

Aliisa huiteli sohvan ohi Taija vanavedessään ja yritin pitää kasvoni ihan peruslukemilla. Mitä ilmeisemmin Aliisa ei ainakaan tyttöystävälleen ollut kertonut, että meillä meinasi vähän lipsahtaa... Jos olisi, Taija ei olisi joko paikalla ollenkaan tai sitten olisi hirttänyt minut munista kattoon heti, kun olin ovesta sisälle astunut.
Muttei hirttänyt. Oli jopa tervehtinyt väkinäisesti hymyillen ja ojentanut mulle kaljan kouraan. Eikä ollut sitä tölkkiä hölskytellytkään, joten en saanut kaljasuihkua naamalleni kun sen tölkin olin varovaisesti avannut.
Robert hymähteli siihen malliin, että oli huomannut minun jumittuneen katseeni Hurun suuntaan ja pudistelin vain päätäni. Hauskaahan tänne oli tultu pitämään, joten ei auttanut jäädä pähkäilemään naisten aivoituksia tai mitään muutakaan. Siksipä piti hakea lisää kaljaa.
Ja senkin jälkeen lisää. Ja vielä vähän lisää. Boolimaljallakin käväisin pariin otteeseen.

"Onko ollut kivaa?" Aliisa iskeytyi lähes kylkeeni kiinni, kun olin jälleen kerran jääkaapilla hakemassa lisää olutta.
"On", hymyilin ja ehkä vähän valehtelinkin. Olinhan mä yrittänyt leikkiä sosiaalista muidenkin kuin Robertin kanssa. Onneksi suurin osa Hurun kavereista oli mulle jo suhteellisen tuttua porukkaa, joten ihan kiusallista "hei olen Anton, kuka sinä olet"-keskusteluja ei tarvinnut käydä. Tosin en tiedä oliko ne "Mitä kuuluu? Hyvää. Okei. Okei."-keskustelut yhtään sen vähemmän kiusallisia.
"Hyvä", Aliisa totesi virnistäen erittäin paljon puhuvasti ja koska omassa päässä vallitseva humalatila, virnuilin ihan samalla mitalla takaisin. Teki mieli nykäistä nainen vieläkin lähemmäs ja heittää jotain pikkutuhmaa vitsiä, mutta enhän mä voinut... Koska Taija oli siellä myös.

Taija, joka pyrähti paikalle lähes samalla sekunnilla ja kiersi kätensä Aliisan ympärille omistajan elkein. En oikein tiennyt miten tulkita Aliisan ilmettä sillä hetkellä, ehkä vähän ahdistunut? Tai sitten onnellinen? Tai jotain, en minä tiiä... En osannut tulkita Hurua tai ylipäätään naisia ikinä...
"Mitäs täällä kuiskutellaan?" Taija kysäisi.
"Kysyin, onko Anton viihtynyt", Huru vastasi ja muiskautti siinä ihan minun silmien alla pikaisen pusun naisystävänsä poskelle. Ei tuntunut missään........
"No, oletko?" Taija kihersi siirtäen katseensa minun exästä minuun.
"Juu", yskähdin, suljin jääkaapin oven ja avasin kaljani.
En todellakaan halunnut jäädä siihen sitä kuhertelua katsomaan, joten luikin pois paikalta.

Vähän myöhemmin ajauduin parvekkeelle sen jälkeen, kun olin pummannut joltakin tupakan sekä tulta. Muu porukka sieltä hävisi johonkin, muttei se mua haitannut. Sainpahan rauhassa poltella syöpäkäärylettäni ja miettiä syntyjä syviä.
Ainakin siihen saakka, että Taija ilmestyi viereeni.
"Jätätkö jämät?" se kysyi ja nyökkäsin.
Taija pysyi hetken vaiti, huokaisi sitten syvään ja kohensi sitten asentoaan niin, että oli kasvot kunnolla minuun päin.
"Aliisa sanoi  että meidän pitää tulla toimeen", nainen totesi silmät sirrillään. En tiennyt mitä siihen vastata, joten kohottelin vain kulmiani.
"Sä oot kuulema sen parhaimpia kavereita, joten en mä halua tulla teidän väliin, vaikka aika paska ootkin mun mielestä", Taija jatkoi juttuaan. Tällä kertaa oli jo ihan pakko naurahtaa aavistuksen. Voi tietäisitpä vain kuinka paska...
"Vai että paska. Et sä silloin valittanut kyllä yhtään", saatoin lipsauttaa ja kaduin sanojani saman tien.
"Hmph, tiedät kyllä mitä sillä paskalla tarkoitan", Taija tuhahti, mutta näinhän minä että sen suupielet yritti nykiä ylöspäin hymyn takia.
"Joo, sori siitä", sain takelleltua, vedin muutamat savut tupakasta keuhkoihini ennen kuin ojensin loput Taijalle.
"Ei mitään, saat ehkä anteeksi", nainen hymähti tutkaillen minua katseellaan.

Taija veteli parit viimeiset savut tupakasta ja tumppasi sen sitten tuhkakuppiin.
"Mä oon onnellinen Aliisan kanssa", se sanoi, kietoi kätensä ympärilleen ja tuijotti mua. En osannut muuta kuin hymyillä.
Minäkin olin ollut onnellinen Aliisan kanssa silloin joskus.
"Aliisa on paras", sain huokaistua kuitenkin.
"Niin on", Taija virnisti, vakavoitui ja jatkoi sitten minun tuijottamista.
Sitten se jotenkin nojautui mua vasten ja kurottautui lähemmäs mun kasvoja. Yrittikö se perkele pussata?!

Yritti! Mutta sain nykäistyä itseni kauemmaksi ja suustani pääsi se sama lause, kuin Aliisankin kanssa: "Mitä vittua?!"
Taija vetäytyi heti askeleen kauemmas, kohautti olkiaan ja hieraisi kasvojaan.
"Sori. En tiiä", se mutisi.
"Joo, en minäkään", ähkäisin, Justhan se selitti kuinka on onnellinen Aliisan kanssa ja melkein heti perään tuli iholle.
"En tajua teitä", tuhahdin turhautuneena. Jos se ei olisi ollut Aliisan tyttöystävä niin siinä humalatilassa olisin saattanut lähteäkin mukaan tohon typerään pussailuun, mutta...
"Meitä?" Taija kirahti.
"No just teitä", huokaisin. "Sinua. Aliisaa... Naisia."

Työnnyin Taijan ohi sisälle ja pudistelin päätäni mennessäni. Ehkä mun olisi parempi lähteä kotiin.
"Ootko sä lähdössä?" Aliisa ihmetteli, kun oli seurannut mua eteiseen.
"Joo", mutisin tuuppiessani jalkoja kenkiini..
"Miksi?"
"En tiiä. Ehkä sun ja Taijan olisi parempi puhua asioista", sain murahdettua ennen kuin avasin rappukäytävään johtavan oven.
"Mä en halua sekaantua tähän yhtään sen enempää", ilmoitin päättäväisesti.
"Soitellaan",  sain kuitenkin hymyiltyä leveästi ennen kuin luikahdin ulos ovesta.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Isabella S., Jusu R. and Sarah R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Anton S. lähetetty 15.09.20 23:28

12.09.2020

"Kaljat on jo kylmässä 🍻 " vastasin Aliisan viestiin. Ei olleet, ne oli vielä kaupassa, mutta kyllä mä ehtisin siellä käymään ennen kuin Huru huruttelisi luokseni. Milloin? En tiedä, mutta ei haitannut yhtään että se tulisi. Kai. Ehkä. En minä tiiä.

Pitäisköhän mun siivota? Oli nimittäin vähän yleinen siisteystila yksiössäni päässyt taas rapistumaan... Aliisa nyt tuskin hirveästi kauhistuisi vaikka täällä kaaos oliskin, mut silti...

Kaupassa käynnin jälkeen kaivoin imurin kaapista ja sen kanssa riehuessani mietin, olisiko Taijakin tulossa tänne. Ei Aliisa siitä mitään ollut maininnut, mutta voihan se olla ettei kertonut tyttöystävänsä mukana olosta sen takia etten olisi kieltäytynyt kaljoitteluillasta (ihan niin kuin olisin koskaan kieltäytynyt)?

Pikainen hymy käväisi huulilla. Tai jospa ne oli eronneet?
Hyi minua, ei tuollaista saa "toivoa". Eihän? Huru kuitenkin oli minun hyvä kaveri niin kai sitä pitäisi toivoa, että suhteessa kaikki on hyvin ja olisi niin saatanan lässynlässynhöttöä pinkkeine yksisarvisineen.
Ihan niin kuin mä olisin Aliisalle eron sattuessa kelvannut muuhun kuin satunnaiseen sängyn lämmittämiseen, joten mitä väliä. Ei ne meidän kuviot mihinkään siitä muuttuisi vaikka kuinka käskisin pitämään näppini erossa Hurusta. Yritetty oli, mutta huonoin tuloksin.

Aliisa saapui lopulta yksin selittäen, kuinka oli sanonut Taijalle meidän viettävän tänään kahdestaan tyttöjen iltaa pitkästä aikaa. Eli ei eroa. hmph.
"Vai että tyttöjen ilta", tuhisin huvittuneena. Kyllä mulle kelpasi Aliisan kanssa ihan oikeasti vain kaverellinen ajanvietto, koska olihan se hauskaa seuraa.
"Joo joo, letiteään toistemme hiuksia, meikataan itsemme näteiksi, lakataan varpaankynsiä ja juoruillaan", Aliisa kömpiessään selkänojan yli sohvalle jääkaapista kaivamiensa kaljojen kera.
"Just" ja nyin päätäni kauemmas naisesta, kun se yritti räpeltää mun hiuksia.

Juoruiltiin me kyllä, mutta kaunistautumiset jätettiin toiseen kertaan.
Katottiin jotain hömppää Netflixistä, hakattiin vähän pleikkaria, juotiin kaljaa, minä yritin rämpytellä kitaraa Aliisan pyynnöstä (en soittanut Paranoidia), käytiin läheisessä kuppilassa katsomassa sen kuollutta menoa, jätettiin varmaan kymmeniä epämääräisiä ääniviestejä Geen vastaajaan kun yritettiin houkutella sitäkin meidän kaa ryyppäämään (jännä juttu, ei vastannut puhelimeen kahdelta aamuyöstä), grilliltä yritettiin tilata ranskalaisten sijasta saksalaisia ja sitten hoiputtiin käsikynkkää takaisin minun luo.
Oli hauskaa! Niin kuin Aliisan kanssa aina.

Siinä sitä sitten sohvalla taas nökötettiin vieretysten ja yritettiin edes osa grillipöperöistä saada alas suusta eikä rinnuksille/sohvalle/lattialle ennen kuin tultiin siihen tulokseen, että olis ehkä parempi pistää nukkumaan ettei olis kovin haikea huominen.
Mä urhoollisen herrasmiehenä lupauduin nukkumaan sohvalla, mutta Aliisalla vissiin meni hermot minun etsiessä sopivaa asentoa pikkuruisella sohvalla ähinänpuhinan säestämänä ja totesi, että kyllä mä sinne sen viereen mahtuisin.
"En mä pure", Huru lupasi naureskellen.
"Puretpas", muistutin enkä kyllä hirveän kauaa miettinyt jäisinkö sohvalle vai kömpisinkö sänkyyn. Aliisan viereen... Ihan oikeasti ilman mitään taka-ajatuksia!

Pidin siveellisesti pienen hajuraon Aliisaan, koska noh, se edelleen seurusteli, joten ehkä joidenkin (ennen kaikkea Taijan) mielestä semmoinen vierekkäin nukkuminen saattoi olla vähän kyseenalaista - ottaen huomioon meidän historian.
En ollut Hurulle mitään maininnut Taijan lähestymisyrityksistä, koska olinhan mä sanonut etten sotkeennu asiaan yhtään sen enempää.

Aliisa kuitenkin itse liikahti lähemmäs kääntäen selkänsä minulle ja hapuili sitten mun käden omaansa, jotta voisi nykäistä käsivarren itsensä ympärille. En estellyt.
"Anton...?"
"No?" huokaisin syvään ja saatoin ehkä aavistuksen tiukentaa otettani Hurusta.
Aliisa oli hetken hiljaa niin kuin olisi miettinyt mitä sanoisi seuravaaksi (mikä oli ihme sen kohdalla, koska kyllähän se laukoi suustaan milloin mitäkin), huokaisi sitten itsekin ja totesi olevansa ihan  hiton kännissä.
"Niin minäkin", tyrskähdin huvittuneena.
"Öitä", Aliisa haukotteli makeasti ja kaivautui syvemmälle kainalooni.
"Öitä", mutisin nykiessäni peittoa paremmin meidän päälle.

_________________
Esittely
Tilannetopic
Anton S.
Anton S.
Vuokraaja

Avatar © : VRL-11936
Ikä : 27
Viestien lukumäärä : 526

Isabella S., Ellie von B., Jusu R. and Lidia R. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Maybe you should try plan D for Dumbass |  Anton S. - Sivu 3 Empty Vs: Maybe you should try plan D for Dumbass | Anton S.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa