Vauhtimummoilua ja hei hei mitä sulle kuuluu

Oliko Isabella Sokka juuri myöntänyt ikävöivänsä jotain tai jota kuta? Jonathan varmasti pistäisi tämän hetken muistiin.
"Sanon broidille terkut", mies naurahti ja pudisteli päätään. "Ei niillä kovin hyvin kyllä mee...", Jonathan paljasti lisää. "Hääkellot ei ainakaan soi. Viimesimpiä en oo vielä kuullu..."

"Ja mitä tulee selibaatin-poissapitäjään-", mies nosti käsivartensa niskansa taakse ja venytteli hiukan. "Mitään ei oo kiveen kirjotettu... Tietenkään. Baarissa mä sen ekan kerran tapasin ennen uutta vuotta. Mukava heppu." Isabella oli tietoinen Markuksen ja Jonathanin suhteesta, mutta tuskin nainen oli kuvitellut edellisten naispuoleisten ystävien jälkeen miehen löytävän naisvoittoiselta alalta miestä itselleen.

"Päivä kerrallaan...", mies hymähti ja vilkaisi esimiestään.

"Jonnyyy ei! En ala jos oikein lähetät sen mun ovelleni", Isabella nauroi, tunnustaen täten jälleen, että tuskin pystyisi kieltäytymään. "Sunhan piti sitäpaitsi kovasti vastustaa meidän, hmmmm, kanssakäymistämme."

"Sen sijaan -", Isabella aloitti ja siirtyi salaliittolaismaisesti lähemmäs: "Tästä me voidaan puhua. Ja vai että heppu. Niin siis tunnenko sen?"

Nainen virnuili leveästi ja ymmärsi, että nyt oltiin juorujen äärellä. Oliko Gabin ja Jonnyn jonkinlainen alkava suhde kariutunut mieheen, mutta Jonnyn puolelta??? 'Heppu' ei ollut kovin tavanomainen ilmaus naisesta.

Tämän pääteltyään Isabella ei voinut vastustaa kiusausta, vaan kysyi jännityneesti lähes kuiskaten (eikä väsynyt kikatuskaan ollut kaukana): "Onko se kuuma? Kelpaisiko se mulle, mitä luulet? Näytä joku kuva!!"

"Honestly, se jätkä saa repii vaikka Englannin kuningattaren sänkyynsä, mä en jaksa enää välittää", Jonathan naurahti. Olihan kaksikon kanssakäyminen ollutkin hieman outoa aikanaan, mutta samalla se oli saanut tallimestarin veljen olemuksen rennommaksi ja enemmän omaksi itsekseen. Jollain kierolla tavallaan.

"Tuskin tunnet. Et varmaan oo ikinä ees nähny. Patrick ei oo hevosihmisiä", mies naurahti ja katsahti Isabellaan. Mies nousi ylös ja haki puhelimensa makuuhuonesta sängyn päältä.
"Vai että kuva..", mies virnuili. Jonathan avasi Facebookin ja etsi sieltä mr. Latinon. Patrick oli päivittänyt profiilikuvansa vain muutamia päiviä takaperin, eikä Jonathankaan ollut nähnyt kuvaa. Komea, niin kuin aina.
"En mä sun miesmakuu vielä nii hyvin tiiä... Mut valitettavasti sulta puuttuu aika olennainen asia, et sä kelpaisit sille", Jonathanin huulilta karkasi tahaton nauru tämän kääntäessä puhelimen näytön Isabellaa kohti.

Elisabeth II Thomasin sängyssä... Siinä jos missä olisi sillekin Raynottille melkoinen puumailuaste, mutta Isabella ei sanonut mitään. Virnuili vain.

Ja Jonny olikin ihmeen kiltti: ei väittänyt yhtään vastaan tai esittänyt kainoa, vaan nouti puhelimensa kuvaesittelyä varten. Jännittävää! Perijättären kasvoilla oli kuitenkin vain maltillinen hymy, sillä suhdejuorujen kaltaisista rahvaanomaisista iloista ei saanut villiintyä liiaksi.

"Vai Patrick... Reyes. Reyes?? Jonny minkä takia juorututkani huutaa punaisena? Saatan arvata kuka teidät on esitellyt toisillenne", Isabella intoili aiemman tyylikkään tyyneyden jäädessä taka-alalle. Herttinen, tämä oli mehevämpää kuin hän oli kuvitellutkaan!! Sisarukset painamassa toistensa sisaruksia ristiin kuin Salkkareissa konsanaan (tai jossakin vastaavassa typerässä sarjassa, jossa saattoi odottaa tapahtuneen niin. Isabellahan ei moisia seurannut mutta arvaili).

"Ja niin. On komea. Tuollainen mallikasvoinen. Kelpaisi tietenkin, mutten ala taistelemaan kanssasi, varsinkin jos mahdollisuudet ovat olemattomat. Sarahin toinen veli on silti komeampi, mikset ottanut häntä? Hei - älä katso noin, totta kai olen stalkannut."

"Kuten sanoin, me tavattiin baarissa", tallimestari saneli rauhallisesti. "Sarahilla ei oo mitään osaa eikä arpaa siinä. Damn, sun olis pitäny nähä sen naisen naama kun...", Jonathan lopetti lauseen kuin seinään. Niimpä. Sarah oli ensimmäisen kerran nähnyt Jonathanin ja Patrickin yhdessä tämän sängyssä. Eikä pelaamassa mustaa Pekkaa.

Jonathan ei yllättynyt siitä, että Isabella Sokka oli tehnyt taustatyönsä tallin työntekijöiden sekä vuokraajien suhteen, mutta että oikein sisarukset ja muut läpi. Siinä oli paljon sulattelemista jopa Jonathanille. Saattoiko siis olla, että Isabella oli tiennyt myös Thomaksesta, ennen kuin vanhempi veljistä oli pakottanut nuoremman tiluksille?

"Okei, okei, älä nyt siihen näytölle kuitenkaan kuolaa", mies naurahti ja lähes riisti oman puhelimensa takaisin Isabellalta. "Valitettavasti Patrick asuu Ausseissa, joten...", Jonathan huokaisi ja vilkaisi vielä kertaalleen miehen kuvaa puhelimen näytöllä, ennen kuin sulki sen ja asetti laitteen sohvapöydälle.

Isabellan arvaus esittelyistä oli mennyt pieleen, mutta sukulaisuussuhdetta tallimestari ei kieltänyt. Jonathanin selitys jäi kuitenkin pahasti kesken, ja miehen kasvoilla viivähti kiusallinen ilme.
"Niiiiiin? Sarahin naama kun mitä?" perijätär tivasi ivallisesti hymyillen. Ei Jonny voinut tällaista tarinaa jättää kesken.

"Kuolaa?? Sinun näytöllesi? Nyt sitten. Vaikka sanoin että voisin tuollaisen kelpuuttaa, ei se tarkoita ettäkö unelmieni mies olisi nuori ja hintelä", Isabella naurahti ja tökkäisi Jonathania leikkisästi kyynerpäällään kylkeen. "Oho! Herra tallimestarihan on oikeasti alkanut treenaamaan. Vastahan sinä kiristelit kuntoasi, mutta nyt olet kyllä kasvanut! Ei huono!"

Neiti Sokka ei kysynyt paljonko nousi penkistä, sillä se olisi ollut iljettävän kliseistä. Treenaus häntä kuitenkin aina kiinnosti, myös tämänhetkisessä ylhäisessä ylikunnossaan (joka oli jo aikaa sitten mennyt terveellisen rajan yli, se Isabellan oli itselleen myönnettävä vaikkei asialle mitään tehnytkään).

"Mutta kuulehan, mr Bulkki, alan olla ihan nukkumavalmis."
Isabella hymyili haukotellessaan ja ehti jo miettiä keskustelun antia. Ainakin käytännön asioista oli sovittu, ja vaikka tallimestari oli paljastanut juoruja vain vähän, oli tämä kertonut jotain omista kuvioistaan. Sitä paitsi, oli oikeastaan aika hyväkin merkki, ettei hienostuneen kartanon tallimestari ollut liian utelias, vaan ilmeisesti enemmänkin hienotunteinen. Hyvä niin.

"Lyhyestä virsi kaunis; ette oo Thomaksen kanssa ainoat, jotka on yllätetty vähän intiimimmästä tilanteesta", Jonathan vilkaisi Isabellaa vain nopeasti, jottei nainen näkisi miehen tulipunasta naamaa. Ehkäpä sekin tilanne oli ollut täysin Karmaa. Tallimestari oli tehnyt "kusiset" jollekkin (tavallaan) niin totta kai se tulee takasin. Ilman mitään lupia kysellen.

"Sun pitäis nähä mun esimies. Se ei arvosta jos työntekijät on huonossa kunnossa", Jonathan selitti ja virnuili naiselle. Mitäs olivat rakentaneet salin kartanolle. Viimeisimpien viikkojen (=kuukausien) aikana miehellä oli ollut loistava mahdollisuus hyödyntää palvelua Lyylin ollessa ratsukoulutuksessa ja Eelan ottaessa jo iisimmin. Sitä paitsi, sali oli oiva tilanne tyhjentää päätä. Krouvin lisäksi, tietenkin.
"Kaljamahaa tuskin arvostaisit, mut kyllä sekin onnistuu", mies sanoi vakavana.

Kaksikko (Isabella) oli käynyt läpi tulevien viikkojen aikataulut sun muut, joten ehkäpä ne tärkeimmät topiikit oli käyty läpi, hyvissä ajoin ennen juoruja ja sen sellaista.
"Niin joo... Jos lomatoiveita saa esittää niin juhannuksen jälkeinen viikko olis aina nakki, ainakin siis mulle. Helsingissä on tietenkin Pridet ja oon vähän suunnitellu meneväni, ellei jotai suurempaa satu eteen."

Isabella tirskahti tahtomattaan ja levottomasti. Mikä pakkomielle Raynottin veljeksillä oli nähdä toisensa ns. tositoimissa?? Kieltämättä Isabella muisti mainitun tilanteen, mutta punastelun sijaan tuhahteli itsekseen ("uskomatonta").

Jonathan jatkoi vitsikkäällä linjallaan, ja Isabellan oli pakko jatkaa typerää virnuilua.
"Kuulostaapa melkoiselta esimieheltä sellainen! Ja luulenpa että olet oikeassa, kaljamaha ei olisi arvossaan. Tallimestari on kuitenkin näkyvä osa julkisuuskuvaamme ja kai itse työssäkin hyvästä kunnosta on etua."

Isabella oli jo poistumaisillaan, mutta vastasi sitten vielä viimeisimpään toiveeseen.
"Toki. Tietenkin. Kyllähän nyt tallimestari pääsee valitsemaan ensimmäisenä lomansa. Mutta nyt - öitä!"
Perijätär lähetti tallimestarilleen lentosuudelman, ja hyvätapainen kun oli, Jonathan vastasi siihen (mutta kaikkea muuta kuin vakavalla naamalla).