Yömyöhällä

29. - 30.06.2019
Jessen luona, @Matilda T. mukana

Yritin keskittyä tv-ruudulla pyörivään Jumanji-elokuvaan, mutta aika laihoin tuloksin. Väsytti, sillä olin ollut päivän Saviojilla Sallin kanssa kisaamassa, mutta tiesin ettei nukkumisestakaan tulisi mitään ennen kuin tietäisin Matildan olevan takaisin Kallassa.
Mielessä pyöri vain tieto siitä, missä ja kenen kanssa nainen sillä hetkellä oli.

Matilda oli laittanut työvuoronsa päätteeksi viestin, missä kertoi Jonathanin olevan Helsingissä jumissa, joten lähtisi hakemaan miehen sieltä.
Piti kyllä muutamaan kertaan tarkistaa, että viestissä todellakin luki Jonathan eikä esimerkiksi Laurin nimeä. Tai kenenkään muunkaan.  
Miksi mies oli "jäänyt jumiin" Helsinkiin ja miksi juuri Matilda tallimestaria oli lähtenyt hakemaan, oli minulle mysteeri. Nainen ei ollut sitä sen enempää selitellyt enkä minäkään hämmentyneenä osannut vastata viestiin muuta kuin "Selvä.".

Puhelin kilahti viestin merkiksi, joten nostin sylissäni tyytyväisenä nukkuvan Tohelon viereeni sohvalle ja kumarruin ottamaan puhelimen sohvapöydältä.
Matilda: "Nukutko jo?"

Kulmiani kurtistellen vastasin viestiin kieltävästi. En nukkunut en.
Yritin miettiä tilannetta omalle kohdalleni. Jos Mila soittaisi minulle ja ilmottaisi olevansa jumissa jossain, ehkä saattaisin itsekin lähteä hakemaan exääni yli sadan kilometrin päästä ihan niin kuin Matildakin oli lähtenyt.
Toisaalta jos Mila olisi joskus minua lyönyt, olisi nainen saanut minun puolesta jäädä vaikka ikuisuudeksi jumiin jonnekin.

Hetken seurasin katseellani ruudulla sarvikuonoja pakenevia päähenkilöitä, kun puhelimen ruudulle ilmestyi uusi viesti.
Pieni hymy käväisi kasvoillani luettuani Matildan "Voiko tulla yöksi?"-kysymyksen. Ei kai tuollaista tarvitse edes kysyä?
"Tietysti."

Huojentunut hymy nousi mun huulille, kun Jesse vastasi myöntävästi viestiini. Siinä vaiheessa olin jo ehtinyt ajaa niin pitkälle Sarahin talolta, että olin joka tapauksessa lähempänä Jessen kotia kuin omaani. Ilta oli jo hämärtymässä kesäyöksi, kun parkkeerasin auton tutulle paikalle ja harpoin ovelle kaivaen avaimia taskustani.

"Moi", kuiskasin eteisestä, vaikkei mun Jessen viestistä päätellen tarvinnut varoa herättämästä ketään - vielä.
Potkin kengät jaloistani ja jätin takin eteiseen haukotusta pidätellen. Mun sisällä velloi huono omatunto, vaikka mä olin vain hakenut Jonathanin Helsingistä ja pelastanut miehen pulasta.

Väsymyksenkin keskellä Jessen kasvojen ilmestyminen näköpiiriin hymyilytti. Mä katsoin miestä varovaisen kysyvästi, kun astelin lähemmäs ja kiedoin käteni Jessen ympärille.
"Moi", toistin miehen rintakehälle. Mun olo oli kuin pikkulapsella, joka oli tullut suoraan pahanteosta, kun pusersin miehen paidan kangasta sormieni lomaan ja hengitin keuhkot täyteen tuttua tuoksua.

Ei mennyt edes kovin kauan, kun kuulin ulko-oven käyvän.
Nostin uudemman kerran syliini kömpineen Tohelon Pirskatin ja Perskatin viereen nojatuoliin sekä suljin television ennen kuin kävelin Matildaa vastaan.

Hymyilin pienesti naisen kohdatessani. Matildan ilme oli jokseenkin pahoittelevan oloinen. En minä hänelle vihainen ollut, hämmentynyt vain.

Kiersin omat kädet vastavuoroisesti Matildan ympärille.
"Moi", vastasin hiljaa naisen tervehdykseen.
Seisoimme siinä hetken ennen kuin vetäydyin hieman kauemmaksi ja odotin, että nainen katsoisi minuun.

"No, mitäs Jonathan?" huokaisin kysymyksen ilmoille. En todellakaan olisi halunnut keskustella yhdestäkään exästä sillä hetkellä, koska väsymys painoi niin mieltä kuin kehoakin, mutta minkäs teet.
Olisinhan minä toki voinut olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta olin kuitenkin utelias kuulemaan, miksi Matilda oli lähtenyt Helsinkiin Auburnin tallimestaria hakemaan.

Irvistin vihreille silmille, koska vaikka kysymys oli ollut odotettavissa, en tiennyt mitä vastata. Halusikohan Jonathan mun kertovan, miksi se oli ollut jumissa Helsingissä? Välittikö se? Toisaalta olin hyvin varma, ettei mies voisi pysyä piilossa niin kauaa, ettei kukaan tallilainen ehtisi huomata ruhjeita.

"Oli aika vaisu", mutisin harteitani kohauttaen. Tuntui oudolta puhua Jonathanista Jessen kanssa, sillä siitä tuntui kuluneen pieni ikuisuus, kun olin joutunut tasapainoilevan niiden kahden miehen välillä. Muistin edelleen elävästi Jessen ilmeen kerrottuani Jonathanin olleen lyöjä, eikä syy mun extempore-reissulleni Helsinkiin olisi voinut olla ironisempi.

"Jonathan oli hakattu ja ryöstetty", totesin hiljaa. "Eikä se muistanut kuin mun numeroni. En mä voinut olla hakematta sitä."
Huokaus pakeni huuliltani, kun katsoin Jesseä kasvot ilmeettöminä ja toivoin, että mies sanoisi jotain.

Kohotin kulmiani yllättyneenä kuullessani Matildan vastauksen. Mitään tuollaista en todellakaan ollut osannut kuvitellakaan.
"Okei", huokaisin syvään. "Ymmärrän."
Tuskin minäkään olisin voinut jättää ketään tuossa tilanteessa pulaan. Edes Jonathania, vaikka olisin ehkä saattanut antaa miehen kärvistellä hetken.

"Kävikö pahastikin?" kysyin. Ilmeisesti pidempiaikaista sairaalahoitoa ei vammat vaatineet jos kerran oli jo päässyt lähtemään kotiinsa.
Ristiriitaiset tuntemukset velloivat pääkopassani. Mieli teki mainita jotain karmasta ja kuinka sitä saa mitä tilaa, mutten minä siltikään toivonut sellaista kohtaloa kenellekään. En edes Matildaa lyöneelle miehelle...
Vaikka olinkin silloin Krouvissa todella asianajajamaisesti halunnut iskeä Jonathanin pään pöytään.

"Oli se aika karun näköinen", mumahdin haluamatta muistella Jonathanin iskuja ottaneita kasvoja yhtään enempää. Oli tehnyt pahaa nähdä ne - tietysti - mutta tuntui myös pahalta tiedostaa, kuinka monesti olin miettinyt omaa mustelmaani niiden näkemisen jälkeen.

"Vähän erilainen ilta", puuskahdin väsyneesti. Sipaisin Jessen käsivartta ohittaessani miehen suunnaten jääkaapille. Jogurttipurkki houkutti ensihätään, joten nappasin sen enempää miettimättä ylähyllyltä, kaivoin lusikan laatikosta ja istahdin pöydän ääreen.

"Mitäs sun iltaan?" tiedustelin katse Jessessä. "Eikö sun pitäisi olla jo nukkumassa tähän aikaan?"
Annoin pirullisen hymyn hiipiä huulilleni samalla, kun kallistin päätäni.

Irvistin hieman. Harvemmin pahoinpitelystä kovin nättiä jälkeä tuli...
Pyörittelin päässäni työn puolesta näkemiäni kuvia seuratessani Matildaa keittiöön.  Ja mahdollisia tuomioita Jonathanin ryöstäjälle.

"Mitäs tänne. Katsottiin kissojen kanssa se uusi versio siitä Jumanjista eli ei niin erilainen ilta kuin sinulla", mutisin piilottaen haukotuksen johonkin käsivarteeni.
Mahtoikohan Matilda tietää edes sitä vanhaa, alkuperäistä versiota? Joka todellakin oli ollut parempi kuin tämä uusi...

Istuin Matildaa vastapäätä ja pyöräytin silmiäni naisen toiselle kysymykselle.
"Pitäisi varmaan", myönsin lopulta. Kilpamatkat veivät aina oman osansa energiasta ajomatkojen ja kisasuoritusten myötä, joten olo oli kyllä aika naatti sillä hetkellä.
"Odotin vain sinua", hymyilin väsyneesti.

"Aijaa", hymähdin autuaan tietämättömänä Jessen mainitsemasta leffasta. Seurasin katseellani miehen istuutumista pöydän ääreen ja korkkasin marjajogurtin, joka oli iltapalan sijaan yöpala.

"Ei olisi tarvinnut odottaa", naurahdin pienesti ja maistelin jogurttia varovasti. Olin päivällä töissä aloittanut vahingossa viikon vanhan jogurtin syömistä, koska olin yrittänyt etsiä livetuloksia Saviojien kilpailuista.
"Kisat", ynähdin silmät laajentuneina. Miten mä olin unohtanut Jessen ja Sallin kilpailut?
"Miten ne meni?" henkäisin. Olisin halunnut itse lähteä hakemaan rutiinia Sipsin kanssa, mutta työvuoro oli estänyt sen. Jessekään ei ollut raportoinut mitään, koska mun oli ollut määrä tulla suoraan töistä miehen luo kuulemaan tulokset.

"Niin, ei kai", haukottelin. Ei minun olisi tarvinnut Matildaa odottaa, mutta halusin vaikken tiennyt tulisiko nainen edes minun luo. Odotin vain tietoa siitä, että hän oli päässyt Helsingistä takaisin Kallaan turvallisesti.

"Mitenkäs ne. Saatiin me metri neljästäkympistä ruusuke kotiin neljännestä sijasta", mutisin nojaten leukani kämmentä vasten. "Metri viidessäkympissä sitten tippui jo ensimmäisellä kierroksella kaksi puomia, joten ei se nyt ihan nappiin mennyt."

Olin kyllä tyytyväinen meidän suorituksiin kuitenkin. Ei minulla näihinkään kisoihin mitkään suuret odotukset olleet, osallistuminenkin oli ollut eräänlainen viime hetken päähänpisto Juuson melkein pakotettua osallistumaan työpaikkansa kilpailuihin.
"Ehkä mekin kehdataan käydä siellä Power Jumpissa pyörähtämässä", hymähdin.

"Oho", inahdin ilahtuneena. "Onnea."
Hymyilin Jesselle, jonka estetasoa rataesteillä en meinannut sisäistää millään. Mä olin itse junnuna ehtinyt 130-luokkiin saakka, vaikken ollut ehtinyt vakiinnuttaa sitä korkeutta. Nyt olin saamassa pikku hiljaa Power Jumpin arvoluokan korkeutena toimivaa 120 senttimetriä rutiinikorkeudeksi, mutten halunnut silti kiirehtiä oman tasonnoston kanssa - olihan Zeliankin kanssa edettävä rauhallisesti.

"Pyörähtämässä", puuskahdin silmiäni pyöräyttäen. "Ei sinne kannata lähteä pyörähtämään."
Kohotin merkitsevästi kulmiani ja jatkoin jogurtin syömistä tyhjentäen muovipurkin ajatuksiini vaipuneena.

"Mä voisin käydä suihkussa", totesin nakattuani tyhjän jogurttipurkin roskiin. Uninen Pirskatti oli hypännyt keittiötasolle ihmettelemään lusikkaa, enkä raaskinut pukata kissaa alas.
"Kävitkö sä jo?" kysyin katse tiiviisti Jessessä.

"Kai se eräänlainen pyörähtäminen on jos käy vain kerran radalla", vitsailin. Meidän aiemman kisamenestyksen perusteella tuskin finaaliin saakka päästäisiin, mutta eihän sitä koskaan tiennyt vaikka tällä kertaa onnistaisi?

Väsyneenä tuijottelin pöydän pintaa Matildan syödessä jogurttiaan. Kuukauden päästä tähän aikaan Power Jumpit olisi jo kisattu. Kuukausi ja muutama hassu päivä ja Heidin laskettuaika koittaisi... Huokaisin syvään miettiessäni jälleen kerran, kuinka nopeasti aika oikeasti kului.
Tiedä vaikka olisin jo PJ-mittelöiden aikaan isä pienelle vauvalle? Kaukaa haettu ajatus, mutta ei elämästä koskaan tiennyt.

Havahduin ajatuksistani Matildan noustessa pöydän äärestä. Seurasin katseellani naisen touhuja enkä voinut olla hymyilemättä, kun tämä oli tyhjän purkin roskiin nakattuaan kääntynyt katsomaan minua suihkusta puhuen.

"Kävin heti kotiin tultuani", vastasin totuudenmukaisesti.
"Voin minä toki selänpesijäksi tulla jos sellaista kaipaat", sanoin kulmaani kohottaen.

"En mä sellaista kaipaa", vastasin kevyesti, hymähdin puoliääneen ja silitin hetken Pirskatin niskaa. Kun kissa alkoi puskea käsivarttani, liikahdin eteenpäin ja jätin niin kissan kuin Jessenkin keittiöön jättäen samalla auki, mitä mä kaipasin.

Sen Jesse ehkä osaisi tarvittaessa päätellä itse.

Rivitaloasuminen oli kerrostaloelämää helpompaa, koska yömyöhällä suihkuun mennessään ei tarvinnut miettiä, kuinka montaa naapuria se häiritsi. Nostin oman shampoopulloni hyllyltä ja vedin keuhkot täyteen sen tuoksua samalla, kun haroin aineen viikolla värjäämiini hiuksiin. Kesä vaati värin tiiviimpää ylläpitämistä, mutta itsepähän olin valintani tehnyt.

Mä olisin voinut jäädä suihkuun vaikka koko yöksi, mutta huuhdoin hoitoaineen viipyilemättä hiuksistani ja kuuntelin hetken, oliko Jesse mahdollisesti ilmestymässä paikalle. Päätin joka tapauksessa sulkea suihkun ja napata pyyhkeen käteeni kuivatakseni vettä valuvat hiukset.

"Jahas", tuhahdin huvittuneena. Vai että sellaista peliä.

Matildan luikittua suihkun puolelle Pirskatti tuli kiehnäämään jalkoihini ja silittelin kissaa jonkin aikaa kuulostellen samalla kylpyhuoneesta kantautuvaa veden kohinaa.
Koska nainen ei omien sanojensa mukaan kaivannut mitään selänpesijää, päätin jäädä lorvimaan keittiöön, vaikka toinen suihku alle vuorokauden sisään kummasti houkuttelikin.

Venytellen nousin ylös tuolilta ja hätistelin jalkoissa edelleen pyörivän kissan kauemmaksi.
"Mene sinäkin siitä nukkumaan", sanoin eläimelle haukotuksen lomasta.

Kävelin kylpyhuoneen ovelle ja kuuntelin, kuinka veden tulo lakkasi.
"Tulin vain pesemään hampaat", ilmoitin tempaistuani oven auki ja muka huomaamattomasti vilkaisin hiuksiaan kuivaavaa naista. Itsekseni virnistellen pyyhkäisin kämmenellä vesihöyryn kostuttamaa peilikaapin ovea. Avasin kaapin oven ja otin sieltä esiin tahnatuubin sekä oman hammasharjani.

Mä en ehtinyt kuulla Jessen tuloa ennen kuin kohtasin vihreiden silmien katseen pyyhe hiuksieni suojana. Virnistin miehen puolusteleville sanoille samalla, kun pyöräytin hiukset pois kasvoiltani ja kietouduin puolihuolimattomasti pyyhkeeseen.

"Miltä Salli tuntui radalla?" kysyin käveltyäni lähemmäs niin, että pystyin laskemaan sormeni Jessen vyötärölle ja painamaan pääni miehen selkää vasten siitä huolimatta, että kastelisin miehen paidan. Musta kuitenkin tuntui siltä, että tarvitsin Jessen läheisyyttä nyt enemmän kuin hetkeen, joten yksi, vähän kastunut paita olisi aika pieni murhe.

Kurotin oman hammasharjan hyllyltä ja yritin ährätä siihen hammastahnaa toinen käsi edelleen Jessen paidalla. Vilkaisin miestä ennen kuin irroitin otteeni ja nojasin lavuaariin hammasharja suussa.

Laskin vapaan käteni Matildan kädelle päälle ja tyytyväinen huokaus pääsi huuliltani.
Olisi voinut luulla, että tunnelma olisi ollut huomattavasti oudompi naisen Helsingin reissun vuoksi.
Tunsin kosteuden hiipivän paidan läpi violeteista hiuksista, muttei se minua häirinnyt. Pääasia, että Matilda oli siinä.

"Ihan omalta itseltään. Virtaa riitti", hymähdin hampaiden harjauksen lomassa ja katselin tummia silmiä peilin kautta.
"Ajattelin kyllä ensimmäisen luokan uusintaratoineen vähän hillinneen sen menohaluja, mutta väärin luulin", huokaisin.

Salli ei vähästä hyytynyt ja olin kyllä miettinyt, että se todellakin kaipaisi vähän säännöllisempää rytmiä treenaamiseen, mutta siinä taas tuli minun aikataulut vastaan.  Tamma olisi varmasti hyvä ratsu tavoitteellisemmalle kilparatsastajalle, mutten minä siitä halunnut luopuakaan.

Matildan siirryttyä viereeni kiersin hänen puoleisen käteni tämän selän takaa lantiolle ja vedin hänet hieman lähemmäksi itseäni ennen kuin jatkoin hampaiden harjaamista.

"Hyvä", hymähdin miettien, kuinka usein olin toivonut Zeliankin olevan oma itsensä kilparadalla. Kotitreeneissä Zelia väläytteli potentiaaliaan, mutta kisoissa se sulkeutui. Mä olin silti alkanut harkita, ottaisinko riskin ja ilmoittautuisin seuraavissa osakilpailuissa kahteen luokkaan. Järkevillä, napakoilla verryttelyillä Zelia jaksaisi kyllä ja voisi toimia toisessa luokassa paremmin jännityksen hälvettyä - tai sitten ei.

"Saa nähdä, tuleeko mun ja Sipsin Power Jumpista mitään", mutisin huvittuneena varoen pudottamasta hammastahnan vaahtoa suustani. "Meen sillä viikon päästä Vernerin valmennukseen."

Huuhdoin suuni ja kuivasin kasvoni loppuun nauliten sitten katseeni Jesseen.
"Väsyttääkö sua?" kysyin päätäni kallistaen. "Mua nimittäin ei."
Se oli yllättävää, mutta mä olin havahtunut siihen itsekin vain pari sekuntia ennen asian sanomista. Ilmeisesti extemporelähdöt Helsinkiin ja takaisin virkistivät.

"Hyvinhän teillä kisat viimeksikin meni", muistutin sylkäistyäni suuni tyhjäksi.
Enemmän minä uskoin Matildan ja Sipsin mahdollisuuksiin finaaliin pääsystä kuin omaani.

Hampaat pestyäni laitoin harjan omalle paikalleen kaappiin ja katsahdin Matildaan harteitani kohauttaen.
"Väsytti", myönsin. "Mutta ei oikeastaan enää."

Jos olisin hetki sitten kömpinyt peiton alle, olisin varmaan nukahtanut heti, mutta nyt väsymys oli väistynyt jonkun epämääräisen viretilan tieltä. Tai sitten se oli vain yliväsymystä, mutta tiesin etten heti unta saisi kuitenkaan.

Hymähdin ilahtuneesti, vaikken tiennyt itsekään, mitä se tarkoitti. Kostea pyyhe alkoi kuitenkin tuntua kolealta iholla, joten pujahdin Jessen ohi ovelle ja jatkoin suoraan hämärään makuuhuoneeseen. Tutuksi tullut lainayöpaita tuoksui puhtaalta, koska olin jättänyt sen pesukoriin ja toivonut sen löytävän tiensä mulle pyhitetylle hyllynreunalle.

"Onneksi huomenna on vapaa", huokaisin vietyäni pyyhkeen kylpyhuoneeseen. Seurasin katseellani Toheloa, joka jolkotti makuuhuoneeseen. Ei ollut vaikea arvata, mistä kissa löytyisi.

"Haluatko sä tehdä jotain huomenna?" kysyin matkalla keittiöön. "Esimerkiksi lähteä salille mun kanssa?"
Virne hiipi huulilleni, kun avasin hanan ja ongin käsiini lasin.

Pyyhkäisin lastalla enimmät vedet lattialta viemäriin Matildan lähdettyä ja suuntasin sitten kulkuni keittiöön.

"Niinpä", mutisin venytellen käsiäni yläilmoihin. Vapaapäivä kuulosti enemmän kuin hyvältä.
"Vai että salille", naurahdin työntyessäni Matildan viereen lavuaarin eteen. Katselin naista kulmat koholla ja muistelin meidän aikaisempia salivitsailuja. Vitsailujen lisäksi olimme ihan oikeasti salilla käyneetkin.

"Miksei", totesin hymyillen.
"Tai sitten voidaan tilata ruokaa kotiin ja lojua sohvalla koko päivän eikä tehdä mitään", mutisin ujuttaessani käteni naisen ympärille.

"Ei se ole kivaa", mutisin suu hymyssä ja kulmat haastavasti koholla. Hörppäsin vettä korkeasta lasista, vaikka Jessen kädet kiertyivät ympärilleni.
"Jotain urheilua täytyy olla", totesin vielä, hörppäsin lasin tyhjäksi ja laskin sen tiskipöydälle kohdistaen koko huomioni sitten Jesseen.

Ilta oli ollut pitkä ja erikoinen, enkä mä olisi voinut olla helpottuneempi ollessani siinä, selkä tiskipöytää vasten ja Jessen kädet mun ympärillä.
"Mä oon hyvä pelastamaan ihmisiä, soita jos oot joskus pulassa", virkoin huvittuneesti irvistäen ja kohotin sormeni Jessen kasvoille. Leuan iho tuntui karhealta esiin puskevan sängen vuoksi, kun liu'utin sormiani miehen leuan kautta niskalle ja nousin varpailleni painaakseni huuleni Jessen huulille.

Siristin silmiäni huvittuneena, kun Matilda oli torpannut minun sohvamakoilu-ehdotukseni.
Mielessä kyllä käväisi eräänlainen urheilu, mikä oli kivaa ja sitä pystyisi harrastamaan sohvallakin. Mutten sanonut sitä ääneen, eiköhän Matilda osaisi ajatukseni arvata ilkikurisesta ilmeestäni.
"Selvä, salille siis."

"Mmhmm, täytyy pitää mielessä", sanoin matalalla äänellä ja nautin Matildan sormien kosketuksesta ihollani.
Eiköhän syleilyssäni oleva nainen olisi se, jolle soittaisin ihan ensimmäiseksi oli tilanne mikä tahansa. Ja uskoisin, että vastavuoroisesti hän soittaisi minulle pulaan joutuessaan.

"Saatan soitella ihan muutenkin. Huvin vuoksi", virnistin ennen kuin naisen huulet kohtasivat omani.
Ei minua yllättänyt se, että Jonathan oli opetellut Matildan numeron ulkoa eikä siinä tilanteessa muita muistanut. Olinhan minä itsekin kyseisen numeron mieleeni painanut ja tallessa oli myös se pieni paperipala, johon nainen oli numeronsa kirjoittanut sinä iltana, kun oli jalkansa salilla loukannut.

Mutta siinä yöpaidan kangasta sormien väliin puristaessani en halunnut ajatella mitään Jonathania tai puhelinnumeroita.
Halusin vain keskittyä siihen hetkeen.

"Soittele vaan", mä mutisin silmät puoliummessa ja annoin itseni vajota kylmiin väreisiin samalla, kun ujutin sormeni Jessen hiusten lomaan. Mun ote irtosi vain hetkeksi, kun ponnautin itseni istumaan tiskialtaan reunalle. Siinä ei tarvinnut kurotella, siinä mä pystyin kietoutumaan Jessen ympärille.

Vetäydyin suudelmasta hetkeksi ja katselin vihreitä silmiä lähietäisyydeltä.
"Mä kyllä hakisin sut Helsingistä milloin vain", mumahdin hiljaa, hymyilin hölmistyneenä ja sivelin taas miehen poskea. Mä muistelin kolmea sanaa, jotka olivat pyörineet mun mielessä pitkin kesää, koska olin kuullut ne Jessen suusta.

"Mutta ota mut mieluummin kerralla mukaan", pihahdin vielä ja painoin huuleni miehen poskelle juoksuttaen sormiani tämän kyljillä.

Alahuultani purren seurasin Matildan siirtymistä tiskialtaan reunalle ja tyytyväinen henkäisy karkasi keuhkoistani, kun liikahdin itse lähemmäksi naista ja huulet kohtasivat jälleen.

"Niin minäkin sinut. Vaikka Utsjoelta", naurahdin hiljaa katse tummissa silmissä ja nostin toisen käden naisen niskan taa kosteiden hiuksien joukkoon.
"Otan", lupasin matalalla äänellä liu'uttaessani kättäni yöpaidan alta paljastunutta reittä pitkin ja suukotin ensin hellästi naisen leukaperää, jonka jälkeen huuleni lähtivät tekemään pienien suudelmien jonoa kaulalta alaspäin.

Satuin vilkaisemaan sivulle ja huomasin Matildan jättämän vesilasin tiskipöydän reunalla. Pieneksi hetkeksi jouduin irroittamaan huuleni naisen iholta, jotta pystyisin kurotellen ottamaan lasin käteeni ja siirtämään sen tiskialtaan pohjalle, jottei se olisi kokenut samaa kohtaloa kuin viinilasi tammikuun viimeisenä päivänä.

Paljon puhuva hymy käväisi kasvoillani, kun lasin pelastusoperaation jälkeen painoin huuleni Matildan huulille.

Jos mä olin hymyillyt Utsjoelle, mä virnistin Jessen ratkaisulle siirtää vesilasi.
"Hyvää ennakointia", mumahdin vastaukseksi miehen ilmeeseen ja annoin virneen viipyä huulilla siitä huolimatta, että Jessen huulet yrittivät pyyhkiä sen pois.

Pelastetun lasin myötä mun ajatukset lipuivat kaikkiin niihin sattumuksiin, joita siinä asunnossa - ja mun luona - oli tapahtunut. Mä en tiennyt, miksi olin niin usein ollut niin kömpelö, koska normaalisti en ollut. Enhän mä ollut polttanut ketään kuumilla juomilla tai pirstaloinut laseja kuukausiin.

Mun mielessä häilähti ajatus siitä, oliko se kaikki ollut vain Jessen aiheuttaman hämmennyksen syytä. Nyt mun käteni nimittäin olivat vakaat hivuuttaessaan miehen paidanhelmaa ylöspäin, eikä varma virne pyyhkiytynyt huulilta, kun kallistin päätäni ja tarjosin Jessen huulille esteettömän pääsyn kaulani iholle.

Päältäni lähtenyt t-paita ei tällä kertaa joutunut toimittamaan rätin virkaa kaatuneille viineille eikä meillä ollut enää mitään syytä jarrutella menoa.

Jarruttelulle ei ole ollut tarvetta yli puoleen vuoteen. Vuoden ensimmäisenä päivänä se oli loppunut ja kohta elettäisiin jo heinäkuuta.
Huvittuneen tyytyväinen tuhahdus pääsi huuliltani, jotka painoin Matildan kaulalle ja annoin käsien etsiä tiensä yöpaidan helman alle.

Naisen iho hohkasi lämpöä yöpaidan alla ja tulin pohtineeksi, kuinka helppoa olisi saada tämä leikkihetki päätökseen siinä keittiössäkin, mutta toisaalta... Pieni jarruttelu oli aina paikallaan ja tiesin huomattavasti mukavamman paikan lopettamiselle.

Nostin katseeni tummiin silmiin ja nykäisin Matildan alas tiskialtaan reunalta.
Kädet naisen lanteilla ja huulet vastakkain lähdin peruuttaen johdattelemaan meitä kohti makuuhuonetta. Reitti oli tuttu, joten nopeasti tunsin raollaan olevan oven selkääni vasten ja vedin naisen perässäni hämärään huoneeseen nostaen samalla yöpaitaa Matildan pään yli.

Siinä, missä piti olla suora reitti sängyn luo, oli kuitenkin este, jonka muistin sillä sekunnilla kun tunsin sen takamustani vasten. Silmäni rävähtivät auki ja pelästyneen oloinen henkäisy pakeni keuhkoistani.

Olinhan minä tosiaan tehnyt tänä iltana jotain muutakin kuin katsonut elokuvia. Ja se jotain oli uusi huonekalu makuuhuoneessani.
Pinnasänky.