Luurangot kaapissa

26.05.2019- Jessen luona
Suljettu, mukaan @Matilda T.

Laskin ostoskassit keittiön lattialle ja vilkaisin Matildaa, joka oli ollut jotenkin poissaolevan oloinen kauppareissun jäljiltä. Hän oli puhunut tuskin sanaakaan sen jälkeen, kun olimme nähneet kaupassa Laurin sekä Heidin eikä ollut epäselvää, että he olivat tulleet sinne yhdessä eivätkä sattumalta tavanneet kaupan käytävillä.

Kohtaaminen oli ollut ihan niin kiusallinen kuin olisi voinut olettaakin, vaikka kaikki olivat ainakin yrittäneet olla niin kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.
Olisi voinut luulla että jännittynyt tunnelma olisi lauennut sen jälkeen, kun molemmat pariskunnat (?) olivat jatkaneet matkaansa eri suuntiin, mutta minusta ainakin tuntui meidän kohdalla kävi melkein päinvastoin.

"Onko nälkä?" kysyin tempaistessani jääkaapin oven auki ja ryhdyin nostelemaan kasseista sinne meneviä ruokatarvikkeita kaappiin. Kissat pyöriskelivät jaloissa ja jouduin niitä kevyesti tuuppimaan jalallani kauemmaksi pois haitolta.
"Voidaan tehdä jotain jos haluat", mutisin vilkuillen syrjäsilmälläni violettihiuksista naista.  
Ihan ensimmäiseksi kyllä haluaisin päästä suihkuun, koska kisapäivän jälkeen olo ei todellakaan ollut mitenkään puhtoinen.

Mä tiesin olevani muissa maailmoissa, mutten mahtanut sille mitään. Ajatukset sinkoilivat levottomina Heidissä, naisen raskaudessa ja Jessessä, jonka h-hetki isäksi astumisessa lähestyi vääjäämättä. Miten mä kestäisin katsoa miesystäväni ja Heidin fyysisen kohtaamisen seurausta, jos pelkkä vatsakumpu sai mut ahdistumaan?

"Ehkä vähän", mumahdin kulmat kurtussa, koska Jessen kysymyksen prosessoiminen oli kestänyt pelottavan kauan. Mun olisi pakko keskittyä siihen hetkeen, tai mä joutuisin selittämään käytöstäni.
"Sä haluat varmaan ensin suihkuun?" ynähdin pakottaen huvittuneen hymyn kasvoilleni. Hipsin lähemmäs Jesseä ja kiedoin sormeni miehen housujen vyölenkkeihin.

"Harmi, että te jäitte just sijoitusten ulkopuolelle", huoahdin myötätuntoisesti. Ero toiseksi sijoittuneeseen oli ollut turhauttavan pieni.
"Mutta jätitte itse neiti Sokan jalkoihinne", tuhahdin huvittuneena katse vihreissä silmissä.

Suljin jääkaapin oven ja käännyin ympäri Matildan puoleen.
"Kieltämättä olisin suihkun tarpeessa", naurahdin vähän tutkaillen katseellani naisen kasvoja.

"Olen kyllä vähän yllättynyt, että kuitenkin tulin kolmanneksi", mutisin. "Verneri ja Juuso olivat turhan hyviä."
Verneri oli kyllä pyyhkinyt meillä muilla pöytiä ihan huolella ja voittanut jokaisen osuuden Loven kanssa.

"Oli onnea matkassa", hymyilin Isabella-kommentille ja pyyhkäisin hiussuortuvan Matildan korvan taa.
"Kaikissa muissa luokissa paitsi koulussa", naurahdin kietoessani kädet naisen lanteiden ympärille. Vaikka olin tyytyväinen meidän kolmanteen sijaan, olin myös erittäin tyytyväinen viime viikkoiseen esteluokkaan vaikkei siitäkään sijoitusta tullut. Jotain pientä omituista mielihyvää olin saanut siitä, että olin sentään voittanut Laurin ja hänen molemmat ratsunsa.

"Ehkä minä en vielä luovuta tuon kisaamisen suhteen", tuhahdin huvittuneena.

Jessen hymy oli tarttua aidosti mun huulille ja hetkeksi sain ajatukseni kisamaailmaan.
"Niin", hymähdin. Mä olin ehtinyt seuraamaan Jessen ja Sallin suorituksia suhteellisen hyvin, joko toimihenkilön tai katsojan roolista.

"En minäkään", totesin napakasti Jessen kommenttiin. Zelian suoritus sai edelleen hölmön, helpotuksensekaisen onnen läikähtämään rinnassa puhumattakaan sinivalkoisesta ruusukkeesta, jonka olin irroittanut Sipsin suitsista kunniakierroksen jälkeen.
"Mä en tiedä olenko onnellisempi Zelian neljästä virhepisteestä vai kahdenkympin voitosta", naurahdin hiljaa ja pudotin katseeni hetkeksi lattiaan. Mä en tiennyt oliko palkintojenjakoa seurannut kovinkaan moni henkilö, joka olisi ollut millään muotoa iloinen mun voittoni puolesta tai vastaavasti lainkaan kiinnostunut siitä.

Hymy kasvoillani leveni Matildan sanojen myötä. Meillä molemmilla oli kisat menneet odotettua paremmin, mutta naisella kyllä huomattavasti paremmin kuin minulla.

"Ensi kerralla voitat molemmilla", sanoin päättäväisesti.
"Ja ensi kerralla olen katsomassa, kun sen teet", jatkoin vielä. Olisin halunnut niin kovasti olla seuraamassa Matildan suorituksia, mutta oman esteluokan takia en ollut ehtinyt. Eikä minulla silloin ollut apukäsiä kilpailuvalmisteluiden tai Sallin kanssa.

Seuraavat osakilpailut olisivat tietojeni mukaan elokuussa. Siihen ei olisi enää pitkä aikaa.
Syvä huokaus karkasi huuliltani sen ajatuksen myötä. Elokuussa olisi paljon muutakin kuin vain osakilpailut...

"Minä menen nyt sinne suihkuun. Teetkö sinä ruokaa sillä välin?" sanoin päätäni kallistaen. "Vai tuletko mukaan?"

"Kova tavoite", mumahdin huvittuneena. Ilmettä Jessen kasvoilla oli kiinnostava seurata lähietäisyydellä, koska musta tuntui, että hetkeksi miehen ajatukset harhautuivat muualle. Taitavasti Jesse sen kuitenkin peitti, sillä puheenaihe kääntyi toisaalle ennen kuin mä ehdin edes reagoida kunnolla edelliseen.

"Voin tehdä jotain", hymähdin, koska musta tuntui, etten olisi sillä hetkellä niin hyvää suihkuseuraa kuin Jesse ansaitsisi. "Pastaa ja jauhelihakastiketta?"
Kallistin päätäni ja sipaisin Jessen poskipäätä yrittäen viestittää, että vaikka mun ajatukseni harhailivat, mä olin läsnä. Se oli yllättävän vaikeaa Heidin ja Laurin kohtaamisen jälkeen, mutta mä yritin parhaani.

"Käy", sanoin nyökättyäni ruokaehdotukselle.
Suukotin naista nopeasti päälaelle ja irrotin sitten käteni naisen ympäriltä.
"En viivy kauaa", ilmoitin lähtiessäni kylpyhuonetta kohti. Vilkaisin Matildaa ennen nurkan taakse poistumista ja mutrisin huuliani mietteliäänä.

En tiedä kuvittelinko minä vain, mutta aivan kuin naista edelleen vaivasi jokin, vaikka olikin juuri käyttäytynyt melkein niin kuin aina ennenkin.

Vaatteet pois saatuani astuin suihkun alle ja väänsin veden valumaan pohdiskellen Matildaa. Vaikka Oulun reissun jälkeinen eripura oli saatu sovittua, se kuitenkin vaivasi ainakin omaa mieltä hetkittäin. Ja varmaan Matildaakin?
Se riita oli jo melkein unohtunut, mutta Laurin ja Heidin näkeminen kaupassa sai minut muistaaman sen uudelleen.
Miksi Lauri oli mennyt Matildan luo?
Johtuiko kauppareissun aiheuttama alakulo Laurista?
Ja mitä hemmettiä se Lauri Heidin kanssa touhusi?

Purin turhautuneena huultani. En minä halunnut olla mustasukkainen, mutta en voinut olla miettimättä, mitä silloin oli tapahtunut. Ahdisti edes ajatella, että silloin olisi tapahtunut jotain muutakin kuin pelkkää keskustelua minusta ja Heidistä...
Eihän minulla ollut mitään syytä olla mustasukkainen? Eihän?

Huuhtelin suihkusaippuan iholtani huolellisesti ennen kuin astuin ulos suihkukaapista ja nappasin pyyhkeen naulakosta, johon kuivasin itseni ennen kuin kiepsautin sen lanteilleni.

Matilda kolisteli keittiössä ja minä suuntasin nopeasti makuuhuoneeseen hakemaan puhtaat vaatteet ylleni.
"Täällähän tuoksuu jo hyvältä", mutisin astellessani takaisin keittiöön.

Laitoin pastaveden kiehumaan ja aloin ruskistaa jauhelihaa antaen itselleni luvan vajota ajatuksiini. Kisamuistot pölähtivät vielä hetkeksi mieleeni, mutta ohjautuivat siitä Lauriin, jonka avusta Zelian verryttelyssä oli ollut hyötyä. Miehen omat suoritukset eivät olleet menneet aivan nappiin, ainakaan Heidin orin kanssa - se oli poukkoillut miten sattui. Laurista oli kuitenkin ollut vaikea päätellä, mitä mies oli pohjimmiltaan ollut ratsuistaan mieltä, koska ilmekään ei ollut värähtänyt miehen kasvoilla.

Kaupassa mä olin kuitenkin nähnyt erilaisen Laurin. Kaadoin pannulle vesijauhoseoksen, jonka sekaan sulattelin lihaliemikuution autuaan tietämättömänä, kuinka voisin olla niin huoleton Jessen silmien edessä.
"Hyvä", mumahdin Jessen kommenttiin peitellen säpsähdystä, jonka miehen ääni oli aiheuttanut. Olin ollut niin uppoutunut ajatuksiini, etten ollut tajunnut Jessen ennättäneen pois suihkusta.

"Toivottavasti tästä ei tule liian tomaattista", mutisin kaadettuani kastikkeen sekaan tomaattimurskaa, jonka olin löytänyt kaapin perältä. Pienensin levyn lämpöä ja jätin kastikkeen tekeytymään kaataen pastat kiehuvaan veteen.

"Toivottavasti maistuu myös", totesin käännyttyäni kokonaan Jesseen päin. Jäin nojaamaan tiskipöytään ja purin mietteliäänä huultani odottaessani vihreäsilmäisen vastausta.

Kulmani kurtistuivat aavistuksen. Matilda vaikutti jotenkin säikähtäneen minun ilmaantumista keittiöön, vaikken ollut edes mitenkään hiljaisesti siirtynyt kylpyhuoneesta makkariin ja takaisin keittiöön.

"Eiköhän se maistu ihan hyvältä", huokaisin syvään seuratessani katseellani naisen ruoanlaittoa.
Nojauduin samaiseen tiskipöytään kämmenelläni ja hiillostin hermostuneen oloista naista katseellani.

"Mikä on?" kysyin lopulta ja tiesin jo vastauksen.
"Äläkä sano ei mikään. Huomaanhan minä, että jokin sinua vaivaa. Vaivannut jo siitä kauppareissusta lähtien", jatkoin turhautuneena.

Vaihdoin painoa jalalta toiselle ja laskin katseeni hetkeksi meidän jalkoihin ennen kuin vihreät silmät suuntautuivat takaisin Matildaan.
"Lauri."

Kauhunsekaisin tuntein jäin odottamaan naisen vastausta. Seuraavaksi hän varmaan kertoisi, kuinka hänen ja Laurin välillä oli jotain muutakin kuin pelkkä valmentaja-valmennettava-suhde.
Mutta jos näin oli, halusin kuulla sen Matildalta itseltään. Ja jos näin oli, meidän juttu loppuisi siihen.

Mä en pitänyt Jessen katseesta, joka vaati vastauksia. Niinköhän se tuijotti asiakkaitaan, jotka yrittivät pimittää asianajajaltaan oleellisia tietoja? Niin, mikä mulla oli?
"Ei-", ehdin aloittaa, mutta Jessen jatkolause kitki ei minkään mahdollisuuden pois. Napsautin suuni kiinni ja nielaisin maalaillen mielessäni tilannetta, jossa Jesse tajuaisi mun oudon käytökseni johtuvan Heidin raskaudesta ja mä joutuisin selittämään, mikä siinä mua niin syvästi painoi, vaikka olin suostunut elämään asian kanssa.

Lauri. Lau-ri.
"Lauri?" puuskahdin laskien ilmat keuhkoistani. Mun kulmat kurtistuivat ja hetkeksi lattiaan vajonnut katse palautui Jesseen.
"Miten Lauri tähän liittyy?" ynähdin käsittämättä tilannetta. Olin jo valmistautunut henkisesti sopertamaan jotain selityksentapaista Heidin läsnäoloon ja reaktiooni liittyen, mutta Jesse puhuikin Laurista.

Mitenkö Lauri tähän liittyi? Sen minäkin halusin tietää.

"Kerro sinä se", tuhahdin ärsyyntyneenä irroittamattani katsetta Matildasta.
"Menit niin oudoksi siellä kaupassa, joten mietin vain että johtuuko se Laurista. Ja siitä, että hän oli siellä Heidin kanssa."

Pureskelin hetken alahuultani turhautuneena.
"Jos teidän välillä on jotain niin olisi ihan reilua kertoa siitä minulle", huokaisin laskien katseeni jälleen kerran johonkin lattiaan.
"Se olisi reilua meitä kaikki kohtaan."

Puristin hetkeksi silmät kiinni ennen kuin uskaltauduin katsomaan Matildaa. Meillä kaikilla tarkoitin niin minua, Matildaa, Lauria kuin Heidiäkin.

Tuijotin aidon hämmentyneenä Jesseä, jota tilanne vaikutti lähinnä ärsyttävän. Mies oli siis huomannut muutoksen mun olemuksessani, mutta luuli sen johtuvan Laurista. Miksi? Miksi mä reagoisin Laurin seu-

"Mitä?" pihahdin ymmärtäessäni vihreiden silmien katseeseen kätkeytyneen mustasukkaisuuden. Syyttikö Jesse mua salasuhteesta Lauri Merikannon kanssa??
"Luuletko sä.. Etkö sä luota muhun?" tivasin silmiäni räpytellen. Mä en tiennyt olisiko mun pitänyt olla helpottunut, turhautunut vai loukkaantunut siitä, että mun miesystäväni oli niin väärillä jäljillä.

"Ei meillä ole mitään kaveruutta kummempaa", puuskahdin hiuksiani haroen. Mun olo oli levoton, koska vastaus ei vielä selittänyt käytöstäni.

"Luotan", huokaisin hiljaa, vaikka se kuulostikin niin ristiriitaiselta minun äskeisiin sanoihin verrattuna.
Halusin luottaa, mutta edellisen suhteen kaatuminen kummitteli takaraivossa edelleen. Vaikkei Mila tietojeni mukaan missään vaiheessa niin sanotusti virallisesti minua pettänytkään.

Vain kavereita. Ei sen kummempaa.
Jos olisin ollut oikeasti riidanhaluisella tuulella, olisin varmaan muistuttanut Matildaa siitä, kuinka meidänkin oli ollut tarkoitus olla ihan vain kavereita.
Mutta en ollut. Halusin vain saada selville, miksi nainen oli niin sulkeutuneen oloinen.

"Mistä tässä sitten on kyse?" kysyin. "Ei mikään ei edelleenkään kelpaa vastaukseksi."
Kosketin varovaisesti Matildan kättä kuin sanoakseni, että hän voisi kyllä minulle kertoa mikä ikinä mieltä painoikaan.

Mun oli pakko nostaa käteni puuskaan, ettei Jesse näkisi niiden tärinää. Miehen asenne hermostutti mua, vaikka ymmärsin Jessen halun ymmärtää käytöstäni - olinhan mä keplotellut salaisuuteni kanssa pitkälle.

"Ei niin", huoahdin hiljaa. Väistin Jessen katsetta, koska mua pelotti, että mies käyttäisi asianajajataitojaan ja lukisi vastauksen silmistäni. Pyörittelin vastausvaihtoehtoja mielessäni, koska kaikessa karuudessaankin halusin pimittää totuuden peläten sen olevan liian suuri este Jesselle ja meille ylipäänsä.

"Se johtui Heidistä, ei Laurista", myönsin lopulta. Pitäköön Jesse mua vaikka mustasukkaisena, kunhan ei yhdistelisi mua Lauriin turhan takia.

Matilda vältteli katsettani ja vaikutti kireältä kuin viulun kieli. Jälleen kerran toivoin, että olisin voinut lukea naisen ajatuksia. Olisin edes jotenkin päässyt kärryille, mistä nyt kiikasti.

Tutun nimen kuultuani puhalsin ilmat ulos keuhkoistani.
"Miksi?" kysyin hiljaa.
Miksiköhän? Heidi odotti lasta minulle, eiköhän se ollut ihan hyvä syy?
Mutta Matilda oli tiennyt raskaudesta jo pitkään, tiesi missä mennään eikä heidän aikaisemmatkaan kohtaamiset olleet Matildaa noin tolaltaan saanut.

"Oletteko te taas riidelleet?" utelin muistaessani, kuinka naiset olivat joskus aikaisemmin sanaharkkaan joutuneet Runiacissa.
"Vai mistä tässä nyt on kyse?"

Hetken ehdin miettiä vastaustani, kun Jesse alkoi puhua riitelystä. Siis kysyi, oltiinko me riidelty taas? Ellen mä aivan väärin muistanut, tuoreimpana muistissa oli mä kiskomassa Heidiä ylös uima-altaasta, ei haastamassa riitaa.

"Ei olla riidelty", puuskahdin turhautuneena. Mun teki mieli kertoa totuus, etten mä vaikuttaisi pikkumaiselta. Mua loukkasi, että Jesse piti mua riitapukarina, kun oikeasti muhun vain sattui joka kerta, kun näin Heidin raskausvatsoineen ja tiesin sen sisällön liikuttavan meidän elämäämme pian päivittäin.

"Mä en", aloitin epäröiden. Mitä en? Voinut saada lapsia? Voinut kertoa sitä, koska pelkäsin, että Jessekin pitäisi mua viallisena? En tiennyt, mitä vastata?
Nipistin huuleni yhteen ja naulitsin katseeni Jessen keittiön vaaleaan seinään, koska en osannut sanoa mitään.

Minua alkoi jo huolestuttamaan todenteolla. Jos naiset eivät olleet riidelleet, niin mistä tässä sitten oli kyse.

Matildan kesken jäänyt lause ei helpottanut ahdistusta ollenkaan.
"Mä en pysty tähän enää? Sitäkö hän tarkoitti? Että kaikesta huolimatta hän oli lopulta tullut siihen tulokseen, ettei voisi olla kanssani.

Huokaisin syvään ja annoin katseen kiertää keittiössä.
"Onko tässä nyt sitte kyse siitä Oulusta? Minähän olen jo sanonut, ettei siellä tapahtunut mitään", puuskahdin turhautuneena.
"Vai siitä, että Heidi on raskaana?"

Käänsin katseeni takaisin Matildaan, joka ei edes vilkaissut minua päin.
"Kerro minulle", pyysin tuskin kuuluvalla äänellä.

Jessen katse poltti, sen mä tiesin katsomattakin. Mua kuitenkin kirpaisi enemmän miehen aneleva, vaimea ääni, josta mä kuulin sen tietämättömyyden tuskan, jonka olin itse aiheuttanut.

"Oulu.. Ei", ähkäisin haudaten kasvot käsiini. Mun oli pakko istua keittiön pöydän ääreen ja toivoa, ettei ruoka palaisi pohjaan sillä aikaa, kun mä keräilisin itseäni ja yritin ymmärtää Jessen heittelemiä syitä.

Heidin raskaus. Siinä arvauksessa mies osui lähelle.
"Mä en pysty", sopersin pakottaen katseeni Jesseen, aivan kuin vihreisiin silmiin katsominen olisi jotenkin helpottanut mun oloani. Ei, siinä kävi päinvastoin ja mä huomasin räpytteleväni silmiin kohonneita kyyneleitä pois.

Teki pahaa katsoa Matildan kamppailua itsensä kanssa ja jouduin itsekin hetken tuijottamaan käsiäni, kun nainen siirtyi keittiön pöydän ääreen.

"Mihin? Meihinkö?" kysyin varovaisesti tummien silmien itkuisen katseen kohdatessani. Astuin itsekin pöydän viereen huultani purren.
Olisin halunnut halata Matildaa, mutta jos hän oli nyt minua jättämässä, en halunnut tehdä siitä enää yhtään sen vaikeampaa.
Meille kummallekaan.

Minä en todellakaan halunnut erota, mutta en minä voisi toista pakottaa jäämäänkään jos hän halusi jatkaa eri teillä.

Meihinkö?

Mä säikähdin. Käsittikö Jesse asian niin, että mä yritin kertoa, kuinka en pystynyt meihin, vaikka todellisuudessa mä en uskonut miehen pystyvän muhun sen jälkeen, kun totuus tulisi julki?

Pudistin napakasti päätäni ja nielin kyyneleet.
"Ei", inahdin hiljaa ja pakotin itseni ylös hämmentääkseni kastikettä ja vedessä kiehuvaa pastaa. Vilkaisin Jesseä pyyhittyäni silmäkulmasta kirvonneen kyyneleen pois ja yritin näyttää siltä, etten ollut lähdössä mihinkään.

"Mä en pysty puhumaan tästä", mutisin hiljaa, anteeksipyytävä katse silmissäni miestä kohti kääntyneenä.

Se ei johtunut meistä, mutta liittyi jotenkin Heidiin. Mutta en osannut yhdistää palasia sen enempää.
Kaikki se äskeinen ahdistus, epävarmuus ja pelko oli hetkeksi vaihtunut helpotukseksi, mutta vaihtui nopeasti silkaksi huoleksi Matildasta.

Katselin naisen hermostunutta ruokien sekoittelua ennen kuin kävelin tämän viereen. Kosketin kevyesti hänen poskeaan ennen kuin vedin naisen hellään halaukseen.
"Kai sinä tiedät, ettei ole mitään mitä et minulle voisi kertoa? Minä kyllä kuuntelen", mutisin violetteihin hiuksiin.
"Yrittäisit edes", pyysin. Minä todellakin halusin tietää, mikä naista vaivasi ja ymmärtää häntä, mutta se oli vaikeaa jos en mistään mitään tiennyt.

Jessen halaus ahdisti, koska miehen jokainen solu halusi tietää mikä mun mieltäni painoi. Samassa suhteessa jokainen mun elimistöni puolustusmekanismeista oli herännyt: sä et voi kertoa. Sä olet viallinen.

Pidätin hengitystäni Jessen sanoja kuunnellen. Mä pudistin taas päätäni, vaikka liike jäi pieneksi miehen halauksen vuoksi. Katkerat kyyneleet polttelivat taas silmäluomien takana ja mä olisin antanut mitä vain päästäkseni pois siitä tilanteesta - siitäkin huolimatta, että se olisi särkenyt paitsi Jessen, myös mun sydämen.

Mä muistin Laurin ilmeen vuosien takaa. Sen puhtaan säälin, joka miehen kasvoilta oli paistanut samaan aikaan, kun se ei ollut osannut sanoa mitään. Enkä mä halunnut nähdä sitä ilmettä Jessen kasvoilla, etenkään nyt, kun miehen elämään oli tulossa se muuttuja, jonka mahdollisuus multa oli evätty.

Odotin Matildan sanovan edes jotain, mutta ei. Nainen ei päästänyt sanaakaan ulos suustaan.
"Selvä", huokaisin syvään.  "Älä kerro."

Irrottauduin halauksesta, joka oli jäänyt yksipuoliseksi ja käännyin sitten katsomaan hellalla valmistuvaa ruokaa.
Nojauduin kämmenilläni tasoa vasten ja suljin silmäni samalla alahuultani purren.
En tiennyt, pitäisikö minun loukkaantua siitä, ettei nainen kertonut minulle, omalle miesystävälleen, mikä häntä vaivasi. Eikö hän luottanut minuun sen vertaa?

"Oli se mitä vain, niin kyllä minä sinun vierellä pysyn", huokaisin syvään. "Jos vain antaisit..."

Jesse oli loukkaantunut, aivan varmasti oli, ja syystäkin. Mua ahdisti vielä vähän lisää, kun miehen kädet katosivat ympäriltäni ja aloin sisäistää tilannetta: jos mä en puhuisi, tilanne jäisi oudoksi. Jos mä taas puhuisin, joutuisin katsomaan Jessen reaktiota.

Siinä vaiheessa mun oli helpointa antaa sen kaiken turruttaa. Nyökkäsin Jessen huokaukselle kasvot ilmeettöminä ja palasin lieden ääreen kaataakseni pastaveden pois.

"Tää olis valmista", mumahdin vilkaisten Jesseä varovasti. Se ei todennäköisesti haluaisi syödä mun kanssani, mutta aloin silti kattaa ruokaa pöytään.

Matildan tehdessä loppuvalmisteluja ruoan suhteen, nojailin tasoon katse naisessa ja yritin kovasti koota niitä pieniä palasia kasaan pääni sisällä. Mutta ne palaset olivat niin levällään, etten saanut niistä mitään tolkkua. Muuta kuin Heidin nimen verran.

Matilda ei selvästikään ollut vielä valmis kertomaan, mikä häntä vaivasi enkä minä halunnut häntä painostaa kertomaan. Vaikka se tuntuikin minusta jotenkin siltä, etten ollut luottamuksen arvoinen. Luottamus oli kuitenkin yksi suurimmista asioista parisuhteessa...

"Selvä", puuskahdin. Nälkä ja ruokahalu tuntuivat kadonneen, mutta istuin silti pöydän ääreen.

Miksi Heidi oli saanut Matildan niin poissa tolaltaan? Naisen raskaus nyt ei todellakaan mikään yllätys enää ollut... Olinhan minä kuitenkin kertonut asiasta Matildalle ennen kuin kenellekään muulle.
Ilmeisesti avoimuus ei pätenyt molempiin suuntiin tässä suhteessa.

"Hyvää", mutisin rikkoakseni hiljaisuuden, joka oli kestänyt koko ruokailun ajan. Hymyilin jokseenkin surumielisesti vilkaistessani Matildaa ennen kuin laskin katseeni takaisin lautaselle.