Asiahan ei minulle kuulu, mutta...

24.04.2019 Murronmaan keskustassa tai jossain sillä suunnilla #murronmaa
@Heidi N. ja Ritva Aro , suljettu
#ritvaaro

Ritvalla oli tylsää. Hän oli katsonut kaikki vanhat rästiin jääneet tv-ohjelmat erilaisten suoratoistopalveluiden kautta ja aloitellut uusiakin Jessen Netflixin avulla.
Hänen poikansa oli lähtenyt varhain sunnuntaiaamuna Lagosiin tyttöystävänsä kanssa ja Ritva oli jäänyt vahtimaan kolmea kissaa, joista ei pahemmin seuraa ollut. Pääasiassa kissat vain nukkuivat ja havahtuivat hereille, kun oli nälkä tai oli asiaa hiekkalaatikolle.

Ajatus tulevasta lapsenlapsesta kutkutti kovasti, vaikka ei hänkään ollut ihan tällaista kuvioo ollut ajatellutkaan, kun oli haaveillut omasta mummoteltavasta.
Mieleen muistui lauantai-iltana Heidin luona käyty keskustelu siitä, että hän ja hänen lapsenlasta odottava nainen lähtisivät etsimään Jessellekin vauvatarvikkeita. Sen ajatuksen siivittämänä Ritva hyppäsi autoon, jonka Jesse oli jättänyt äitinsä käytettäväksi ja suuntasi kohti Heidin kotitaloa.

Hän saattoi jo kuulla poikansa motkotukset siitä, kuinka olisi ollut suotavaa ensin soittaa Heidille, mutta eihän Ritvalla ollut edes Heidin puhelinnumeroa. Pelkkä osoite.
Sitä paitsi, Heidi ei ehtisi miettimään kymmentä erilaista tekosyytä, miksei voinut tulevan mummon kanssa lähteä Murronmaalle shoppailemaan mikäli Ritva ilmestyisi tämän oven taakse. Siis jos Heidi edes olisi kotona. Jos ei olisi, Ritva lähtisi yksin kiertelemään lastentarvikeliikkeitä.

Heidi oli kuitenkin kotona ja oli lähtenyt Ritvan mukaan Murronmaalle. Ihan niin kuin Aro olisi kieltävää vastausta hyväksynytkään...
"Saat neuvoa minulle, missä mitäkin liikkeitä on", Ritva ilmoitti, kun kaupunki lähestyi. Jessen autolla oli omituista ajaa, koska naisella ei ollut omaa eikä hän edes muistanut, milloin oli viimeksi auton ratissa ollut. Mutta kun sen ajamisen kerran oppi, niin sen kyllä osasi myöhemminkin.

Nainen vilkaisi Heidiä. Tässähän sitä samalla tutustuisi paremmin. Ja ehkä saisi tyydytettyä tiedonjanoakin, jota kyllä riitti...

Jessen äiti oli ajanut Heidin pihaan ilman varoituksia. Normaalissa tilanteessa brunette olisi ollut tallilla, töissä tai muuten vain menossa, mutta ei nyt. Raskauden myötä Heidi oli ruvennut tekemään töitä kotoa käsin ja erityisesti viime aikoina kodin valmistelusta oli tullut mukavaa ajanvietettä.

Nytkin kesken oli jäänyt toimistohuoneen pöydälle maalipaletti, sillä toimistosta tulisi lapsen huone lopulta. Ovikellon soitua nainen oli heittänyt päälleen kevyen takin viileältä tuulelta suojaamaan ja noussut Jessen autoon. Se tuntui omituiselta, ottaen huomioon missä tunnelmissa Heidi oli viimeksi autossa istunut. Silloin Jesse oli vielä kuvitellut, että raskaus oli keskeytetty.

"Katsotaan löydetäänkö mitään. Yhdessä liikkeessä olen itsekin vasta käynyt", Heidi vastasi ratin takana istuvalle Ritvalle.
"Oletko viihtynyt Kallassa hyvin?"

"No, mutta, onhan meillä koko päivä aikaa kierrellä", Ritva hihkaisi. Hänellä nyt ainakaan ollut kiire yhtään mihinkään. Heidin menoista ei ollut tietoakaan. Eikä Ritvaa kyllä kiinnostanutkaan tietää.
Nainen pohdiskeli, miksiköhän Heidiä pitäisi kutsua. Siis ihan nimen lisäksi. Matilda oli hänelle miniäehdokas, mutta Heidin titteliä ei Ritva ollut vielä keksinyt. "Poikani lasta odottava nainen" olisi liian pitkä.

"Kieltämättä aika tylsää on ollut", Ritva myönsi. "Tietysti jos tuntisi paikkoja paremmin tai edes muita ihmisiä, niin olisi enemmän tekemistä."

"Siksipä minä sinut tulin hakemaan mukaani niin olis jutteluseuraakin. Kissat kun lähinnä hoitavat sen kuuntelupuolen eivätkä vastaa minulle", Ritva hekotteli.
"Mutta oikein kivalta tuo Kalla noin niin kuin muuten vaikuttaa."

Olipa Ritvalla käynyt mielessä ajatus siitä, että hänkin muuttaisi Kallaan. Mutta jospa ei nyt kuitenkaan...

Vai koko päivä aikaa. Ritva oli todella hyvin omatoiminen tuleva mummo, Heidi yritti opetella hyväksymään sen. Asiaan kuuluisi luultavasti myös jatkossa se, ettei hänen kotiovensa olisi koskaan lukossa Ritva Aron kohdalla.

"Onhan Kalla aika pieni paikka, mutta onneksi lähistöltä löytyy vähän isompiakin paikkoja. Murronmaalta nyt ainakin löytyy paljon elämää", Heidi vastasi ja hymyili lämpimästi.
"Oli kyllä kiva, että tulit. Ja etten juuri tänään ollut missään menossa", nainen jatkoi ja nojasi päällään auton penkin niskatyynyyn.

Jessen kissojen osuus Heidin elämässä oli jäänyt varsin vähälle. Nainen ei ollut käynyt toisen luona juurikaan sen jälkeen, kun heidän hetkellinen suhteensa oli päättynyt.

"Niin, minä kyllä tykkään enemmän vähän pienemmistä paikoista, vaikka Oulussa asunkin", Ritva selitti hymyillen.

"Jesse puhui jotain, että sulla olisi enemmänkin hevosia kuin se nätti tamma siellä Kaajapuroilla", Ritva höpötti kaartaessaan poikansa auton Heidin neuvojen mukaisesti Murronmaan ostoskeskuksen parkkihalliin. Ritva toivoi ja uskoi, että Heidillä olisi apukäsiä niiden hevosten kanssa, sillä ei halunnut raskaana olevan naisen rehkivän liikaa.

Ritva ei hirveästi hevosten päälle mitään ymmärtänyt. Joskus lapsena ratsastanut naapurin työhevosella ilman satulaa jossain pellolla, mutta siinä se. Lapsiaan hän oli kyllä urhoollisesti tallille kuljettanut, mutta vain Jesse oli jatkanut hevosharrastustaan.

Nainen löysi vapaan parkkipaikan ja kurvasi sille.

Vai Oulussa. Heidi mietti oliko Jesse myös asunut Oulussa ennen Kallaan muuttoa. Hän todella tiesi lapsensa isästä ihan tuhottoman vähän. Nainen ajatteli, että voisi periaatteessa myös kysellä Ritvalta Jessestä, jos haluaisi. Vaikka tuskin hän alkaisi toisen selän takana kuulustelemaan tietoja tämän äidin kautta.

"Joo, multa löytyy tallillinen niitä Orijoella. Kolme tammaa ja neljä oria. Löysin onneksi niille kaikille väliaikaiset liikuttajat, ettei raskauden takia niiden tarvitse seistä ja lomailla vain", Heidi kertoi hymyillen.

Brunette nousi autosta ylös ja lähti johdattamaan heitä kohti kauppoja.

"Ai niinkin monta. Niissä varmasti riittää tekemistä", Ritva naurahti sammuttaessaan auton ja napsautti turvavyön auki.
"Tai olihan sillä Milallakin ihan iso ratsastuskoulu, missä oli varmasti yli kolmekymmentä hevosta", Ritva mutisi nousten autosta ulos miettien, mitähän Santaselle mahtoi kuulua.
"Niistähän se Jessekin piti sitten huolen, kun se nainen lähti Kanadaan."

Hups, olikohan hän puhunut liikaa? Ei Ritvalla ollut hajuakaan, kuinka paljon Jesse oli elämästään Heidille tai Matildalle avautunut. Violettihiuksinen oli tiennyt Milan ainakin nimeltä. Mutta Matilda olikin Jessen naisystävä... Heidin ja Jessen välit olivat Ritvalle epäselvät. Raskausmaha kyllä kertoi sen, mitä he olivat tehneet, mutta noin niin kuin muuten.

Nainen seurasi Heidiä kohti hissiä.
"Joko jännittää synnytys?" Ritva kysäisi, kun hissin ovet olivat sulkeutuneet ja hänen vieressään seisova nainen oli painanut oikean kerroksen nappia.

"Riittäähän niissä", Heidi vastasi nyökäten.

Naisen piti keskittyä pitääkseen kasvonsa mahdollisimman peruslukemilla kuullessaan Ritvan puhuvan Milasta ja Kanadasta. Heidiä harmitti, ettei Jesse ja hän olleet puhuneet enempää asioista. Harmitti, ettei hän tiennyt oman lapsensa isästä melkein mitään.

Synnytyksestä puhuminen oli kuitenkin helpottava aiheen vaihdos. Heidi huokaisi syvään.
"Jännittää, vaikka en ole ihan kamalasti tainnut edes käydä läpi sitä vielä. Siihen tuntuu olevan ikuisuus, vaikka se onkin koko ajan lähempänä."

Hissin ovet aukesivat levittäen eteensä kauppakeskuksen valot ja ihmismäärän.
"Onko Jesse puhunut siitä jotain?"

"Ymmärrän", Ritva totesi rohkaisevasti hymyillen. "Mitä lähemmäksi menee, niin sitä enemmän jännittää. Se on ihan normaalia."
Kahden lapsen äitinä Ritva ainakin oletti, että tiesi mistä puhui.

"Kuulema jännittää sitäkin. Aika vähän se on asiasta puhunut, mutta mitä minä poikaani tunnen, niin kyllä se ihan innoissaan tuntuu olevan", nainen selitti.
Jesse ei hirveästi elämästään äidillekään avautunut, mutta se oli se äidin vaisto.

"Noniin, missäs se liike oli?" Ritva uteli innoissaan heidän päästyä oikeaan kerrokseen ja katseli uteliaana ympärilleen.
"Onpa ihanaa päästä vihdoin ostamaan vauvajuttuja omalle lapsenlapselle", nainen hymyili koko kasvojen leveydeltä ja taputti Heidiä ystävällisesti olkapäälle.

"Ihan varmasti", Heidi myöntyi ja kuunteli sitten Ritvan vastauksen tarkasti. Jessestä oli niin vaikea lukea mitään, varsinkin, kun toinen tuntui Matildan vuoksi olevan jatkuvasti hieman varpaillaan hänen seurassaan.

"Täällä päin", brunette vastasi ja johdatteli heidät oikeaan suuntaan.

"Oliko Jessen ja Milan tarkoitus hankkia lapsia?" Heidi huomasi kysyvänsä ja puri sitten huultaan lopettaakseen sellaiset utelut siihen.
"En muista kerroitteko jo, mutta oliko Jessellä sisaruksia?"
Hienosti ne päätökset pitivät.

Ritva kulki Heidin vierellä ja naurahti hieman, kun kuuli naisen kysymyksen.

"Ei tietääkseni. Mila ei vaikuttanut oikein lapsirakkaalta ihmiseltä ja tuntui vain hermostuvan jos asiasta mainitsin. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan! Olivathan he kuitenki kihloissakin, joten ainakin oletin että ehkä joskus", Ritva höpötti.
Hän oli kyllä odottanut, että Jesse ja Mila olisivat lyöneet hääpäivän lukkoon ja perustaneet ihan oikean perheen, mutta ne odotukset olivat olleet ihan turhia.

"Jessellä on isosisko, Silja. Asuu Sodankylässä avovaimonsa kanssa", nainen vastasi. "Etteköhän te tapaa senkin kanssa viimeistään sitten kun vauva syntyy. Kuulema odottaa täditettävää jo."

He astuivat sisään liikkeeseen ja Ritva henkäisi syvään. Niiin paljon kaikkea ihanaa vaatetta ja tavaraa oli ympärillä.
"Minä en oikein tiedä, mitä se Jesse tarvitsee. Vaatteita nyt ainakin", nainen mietiskeli ääneen.
"Sinulla oli jo vaikka mitä."

Kihloissa?

Heidi keskittyi kuuntelemaan loputkin Ritvan sanoista, vaikkei voinutkaan olla ajattelematta päiviä, kun oli tavannut Jessen baarissa ja sen jälkeen. Sitä, miten he eivät kumpikaan olleet etsineet mitään vakavaaa.
Heidi tiesi omat motiivinsa, työn ja historian, joka oli opettanut liikaa. Oliko Jesse vasta eronnut silloin Milasta? Naisesta, joka oli lähtenyt Kanadaan?
Ajatukset solmussa Heidi yritti sovittaa Matildaa kuvioon mukaan ja samalla hymyillä seuralleen.

"Vaatteet ovat aina hyviä. Ja vaipat, tuttipullot ja muut käyttötavarat. Tuskin Jessellä on mitään kotonaan", Heidi vastasi. Oliko miehen hirveää astella lomalta kotiinsa, joka olisi lastentavaroita täynnä?

"Totta", Ritva hymyili ja kääntyi sitten katselemaan viereiselle pöydälle viikattuja pieniä paitoja.
"Tuntuu, että nykyään on vaikka ja mitä muka-tarpeellista lapsille. Vähällä sitä ennen tuli pärjättyä", nainen totesi nostaessaan vaatekappaleen käsiinsä.

Ei silloin kahdeksankymmentäluvulla ollut puoliakaan niistä tavaroista varmaan keksitykkään, mitä nykyään oli tarjolla.

"Minkä ikäinen sinä muuten olet?" Ritva havahtui miettimään Heidin ikää. Nuorempi ainakin Jesseä...

"Oletteko te ehtineet miettimään, miten toimitte kun lapsi syntyy?" nainen jatkoi uteluaan. Jesse kun oli vastannut vain jotain ympäripyöreää yhteishuoltajuudesta.

Heidi hymyili leveästi Ritvan sanoille kaikesta tarpeettomasta. Sen takia hän ei itsekään ollut halunnut täyttää kotiaan jokaisella välttämättömällä tavaralla, oli ostanut vain asioita, joita todella tarvitsi. Kuten sängyn, hoitopöydän ja turvakaukalon.

Sormet hipelöivät pehmeitä kankaita, Heidi yritti ymmärtää miten paljon erilaisia kuoseja lastenvaatteisiin painettiin.
"Kaksikymmentäseitsemän", nainen kertoi ja katsahti sitten Jessen äitiä.

"Ollaan me jotain siitä puhuttu, vaikka melko vähän. En tiedä yhtään miten käytännössä saamme asiat toimimaan, mutta ehkä se selviää sitten vasta ajan kanssa. Tietenkin haluan, että Jesse osallistuu halutessaan lapsen elämään kaikin mahdollisin tavoin."

Ritva nyökkäsi vain Heidin iälle. Kyllä hän sen oli tiennyt, ettei kyseessä ollut mikään teinityttö. Sehän se olisi ollutkin jos Jesse olisi jonkun paaaaaljon nuoremman saanut paksuksi.

"Aivan. Olet Matildaa vuoden vanhempi", nainen laskeskeli vilkaisten sitten Heidiä kuin tarkistaakseen, aiheuttiko nimen mainitseminen jotain reaktiota naisessa.

"Haluaa se osallistua. Tai saa pitkin korvia minulta jos ei jostain syystä haluaisi", Ritva ilmoitti päättäväisesti. "Kyllä sen isän pitää vastuu kantaa myös."

Vaikka hänen poikansa vaikutti olevan edelleen hämillään raskaudesta, Ritva luotti siihen, ettei Jesse jättäisi Heidiä pulaan lapsen kanssa.

"Olen kyllä vähän pihalla tästä teidän kuviosta", Ritva mutisi lähinnä itselleen ja käänsi sitten katseensa Heidiin.
"Tarkoitan tätä sinä, Jesse, vauva ja Matilda kuviota. Onko sinulla miesystävää?"

Nyt Heidi tiesi myös Matildan iän, kiito lapsensa tulevan mummon. Nainen yritti olla mahdollisimman rennon oloinen, vaikka Matildan ja Jessen ajatteleminen tuntui edelleenkin oudolta.

"Niin, se on ihan Jessen oma valinta. Pystyn kyllä hyvin huolehtimaan lapsests yksinkin, Jesse saa osallistua juuri sen verran, mitä haluaa", Heidi vastasi päättäväisen pehmeästi ja hymyili.

Ritvan kysyessä suoraan hänen elämänsä kolmiodraamasta, Heidin ajatukset tuntuivat kietoutuvan solmuun.
"Ei ole", nainen vastasi totuudenmukaisesti, ajatukset sekä Laurissa, että Jessessä. Kumpikaan ei ollut halunnut valita häntä.

"Jesse ja Matilda olivat tietääkseni yhdessä jo ennen, kun tieto lapsesta saatiin. Jessen ja minun suhde oli, no, pelkästään fyysinen", Heidi kertoi, vaikka asiasta puhuminen Ritvan kanssa ei tuntunutkaan luonnolliselta.

"Ah, aivan. Mutta, kyllä sinä jonkun vielä löydät", Ritva sanoi reippaasti ja nappasi yhden paidan koriinsa ennen kuin siirtyi seuraavalle vaaterekille.

"Hmm, se selittääkin, koska olen miettinyt et kuinka se Jesse Matildan kanssa seurustelee vaikka sinä olet hänelle raskaana. Ainakin olettaisin, ettei se olisi suhteeseen ryhtynyt jos olis tiennyt. Tuskin Matildakaan", Ritva lausahti mietteliäänä.  
Kuinkahan monta tuntia nainen oli kuluttanut vain siihen, että hän oli pohtinut, miten Jesse oli tällaiseen tilanteeseen itsensä saanut. Sen verran hän oli saanut Jessestä kaivettua tietoja, ettei kyseessä ollut mitään pettämisjuttuja tai suurempia suhdesotkuja.

"Niin se Jesse sanoikin, ettei teidän välillä ollut muuta kuin.. Noh, sellaista mikä saa tuollaisen vatsan aikaiseksi", Ritva hymähti huvittuneena ja pyöritellen etusormeaan Heidin vatsaa kohti.
Tietysti nainen oli kuvitellut, että kun ja jos hänelle lapsenlapsia siunaantuisi, lapsen vanhemmat olisivat onnellisesti parisuhteessa, mutta nyt tilanne vaan oli sellainen kuin se oli.

"Voi että, katsoppa kuinka pieniä ja sieviä nämä on!" nainen huokaili ottaessaan käteensä pienet valkoiset tossut ja näytti niitä Heidille.

Heidi hymähti tuskin kuuluvasti Ritvan sanoille. Ainakaan hän ei pidättäisi hengitystään sen jonkun vuoksi, jos otettiin huomioon miten hyvin viimeaikoina oli sujunut.

"Niin, en ole hirveästi kysellyt niiden suhteesta, joten en osaa sanoa", Heidi vastasi miettien miten paljon draamaa viimeiseen puoleen vuoteen oli sisältynyt.
Nainen ei myöskään sanonut ääneen, miten oli jossain vaiheessa toivonut, että heidän suhteensa olisi ollut enemmänkin, kuin fyysinen. Sitä hän ei sanoisi, varsinkaan enää nyt, ääneen koskaan.

"Ne on kyllä", brunette myönsi ja katseli harmaa-mustaa bodyä mietteliäänä, kääntäen katseensa Ritvan pitelemiin tossuihin. Niillä tossuilla olisi ihan oikea käyttäjä muutaman kuukauden kuluttua.

Ritva nakkeli vaatteita koriinsa melkein jokaisen vaaterekin ja -hyllyn kohdalta. Naisesta oli tosi ihanaa valita omalle lapsenlapselleen vaatteita. Ei hän tiennyt, halusivatko Jesse ja Heidi pukea lapsensa tiettyyn vaatemerkkiin ja pitäisikö asujen olla yks yhteen, mutta eipä nainen siitä välittänyt vaikka olisivat halunneet.

"Ehkä me jätetään nuo huonekalut Jessen ostettavaksi", Ritva totesi nyökäten kohti osastoa, jossa näkyi pinnasänkyjä ja muita kalusteita.

"Se poika kyllä tarvitsisi isomman asunnon. Ahdasta tulee lapsen ja niiden kissojen kanssa siellä. En kyllä tiedä miksi se ne exänsä kissat itselleen otti, mutta samapa tuo", nainen jatkoi pähkäilyään.
"Tiedä vaikka tekisi minulle enemmänkin lapsenlapsia jos olisi isompi asunto."

Sen sanottuaan Ritva hymyili Heidille. Jesse olisi varmasti torunut äitiään sen lauseen päätteeksi ja pyöritellyt silmiään.
"Ei nyt välttämättä sinun kanssasi, mutta eihän sitä koskaan tiedä."

Tietysti Ritva oli onnellinen Jessen ja Matildan puolesta, mutta sen verran vanhanaikainen hänkin oli, että hänen mielestä lapsen vanhempien tulisi olla yhdessä.
Mutta Ritvan mielipiteellä ei ollut väliä. Jesse oli Matildan kanssa, ei Heidin ja sillä selvä.

"Parempi ehkä niin. En mä saisi niitä kuitenkaan kannettua", Heidi vastasi ja seurasi miten naisen ostoskori uhkasi täyttyä jo ensimmäiseltä osastolta.

"Jesse muistaakseni sanoi itsekin jotakin siihen liittyvää. Että haluaisi muuttaa isompaan", nainen kommentoi ja yritti sivuuttaa kissojen omistajan tiedot huolellisesti. Asia ei todella kuulunut hänelle. Nielusta alas matkalla ollut sylki meinasi väkisin vaihtaa risteyksessä kohdettaan Ritvan sanojen myötä.
Heidi yritti selvitellä kurkkuaan ja näyttää samalla siltä, ettei naisen sanoilla ollut mitään vaikutusta tukehtumisen kannalta.

"Niin", tämä osasi sopertaa ulos yskimisen loputtua ja puristi huuliaan yhteen.
"Tuskin meidän romanssi tästä mitään jatkoa tulee saamaan, lapsista puhumattakaan. Jesse on tehnyt melko selväksi, ettei tunteita ole, eikä niitä kyllä itseltänikään löydy", Heidi selvensi tarpeeksi vakuuttavalla äänellä, joka ei jättänyt kysymyksille varaa.

"Ai, sanoi vai?" Ritva kohotti kulmiaan yllättyneenä. "Hyvä homma että on itsekin sen tajunnut."
Vaikka eihän hänen poikansa mikään tyhmä ollutkaan.

Ehkäpä Ritva selailisi illalla asuntomarkkinoita. Erityisesti etsisi taloja, jotka olisivat lähellä Heidin kotia. Ihan huvin vuoksi vain...

Tyytyväinen hymy käväisi naisen kasvoilla, kun toinen näytti kiusaantuneen hänen sanoistaan. Jotain reaktiota Ritva olikin odottanut.

"Niin. Eipä kai", Ritva hymähti. "Mutta tunnehan se himokin on. Ja sitä teillä todistettavasti on joskus ollut."
Tuskin he olisivat sänkyyn päätyneet jos eivät olisi tunteneet vetoa toisiinsa edes jollain tasolla. Ainakin näin Ritva oletti.

"Milloinkas sinulla on seuraava neuvolakäynti? Onko se Jesse edes ollut mukana muulloin kuin silloin rakenneultrassa?“

Ritva Aro vaihteli puheenaihetta poikansa älyllisyydestä tämän seksielämään ja siitä vielä takaisin syntyvän lapsen lääkärikäynteihin. Heidi yritti pysyä naisen perässä, vaikka tuntuikin solmivan ajatuksiaan vain entistä kovemmalle solmulle. Näkikö Ritva heidät yhdessä, vaikka Jessellä oli Matilda? Miksi nainen kertoi hänelle sen?
Oliko Jesse haikaillut tietämättään hänen peräänsä? Tuskin.

"Parin viikon päästä on seuraava käynti", Heidi kertoi kuitenkin laskien kätensä itseään rauhoitellakseen mahansa päälle.
"Ei ole ollut muissa, meillä oli pientä riitaa aikaisemmin", nainen kertoi haluamatta käydä asiaa lävitse paremmin.

"Mutta onneksi nyt ne on selvitetty ja voidaan keskittyä enemmän nauttimaan raskaudesta ja kaikesta, mitä se tuokaan tullessaan."

Vai että riitaa... Uteliaisuus vain nosti päätään Ritvan sisällä ja vaivoin nainen sai hillittyä kielenkantansa. Mistäköhän he olivat riidelleet?

"Hyvä että olette sopineet", nainen huokaisi. Olisi kamalaa, jos jonkun riidan takia hän ei saisi tavata lapsenlastaan.
Hän kyllä vääntäisi pojaltaan niskat nurin jos onnistuisi loukkaamaan Heidiä niin pahasti, että nainen kieltäisi tapaamasta lastaan. Mutta ainakin Heidi vaikutti sellaiselta ihmiseltä, joka ei niin tekisi.

"Taisi tulla aikamoisena yllätyksenä molemmille raskaus", Ritva totesi. "Tai ainakin oletan, ettei ollut mikään suunniteltu juttu."

Ainakaan Jessen osalta. Mistäs Ritva tiesi, vaikka Heidi olisi suunnitellut koko jutun... Viettelisi hänen poikansa ja hankkiutuisi raskaaksi. Joko saadakseen Jessen tai sitten puhtaasti lapsen toivossa.
Sen ajatuksen nainen kuitenkin pudisti pois päästään. Liikaa draamasarjoja seuranneena naisen mielikuvitus välillä kävi ylikierroksilla.

Heidi huomasi jälleen kerran miettivänsä, että miten avoin pystyisi olemaan Ritvan seurassa. Kuuluiko lapsen isoäidin tietää ihan kaikkea, mitä raskausaikana oli tapahtunut?

"Tulihan se. Kyllähän olen aina lapsista haaveillut, mutta kieltämättä aika erilaisessa tilanteessa. En olisi ikinä voinut uskoa, että juuri näin se tulisi tapahtumaan", Heidi kertoi omasta mielestään tarpeeksi ympäripyöreästi.

"Mutta juuri siksi olen pitänyt tärkeänä korostaa Jesselle sitä, etten halua sen panosta vain muodon vuoksi. Että lapsen pitäminen on vaihtoehto, eikä velvoite", nainen lisäsi vielä. Hän ei halunnut missään tapauksessa antaa kenellekään sellaista mielikuvaa, että olisi antanut kaiken tapahtua vain rahan takia tai siksi, että Jesse oli soveltunut uhriksi.

"Tuskinpa ajatteli Jessekään", Ritva naurahti olkiaan kohauttaen. "Kyllähän se lapsista tykkää vaikka aina kysyttäessä sanonut, ettei vielä halua omia."

Eipä ollut kyllä Ritvakaan ajatellut tulevansa mummoksi tällaisen kuvion keskelle. Mutta silti nainen oli aidosti onnellinen vauvasta.

"Noh, jos se Jesse jostain syystä yrittää luistella pois tilanteesta niin älä huoli, kyllä minä ainakin pysyn lapsen elämässä mukana niin kauan kuin henki pihisee", nainen nyökäytti päätään päättäväinen ilme kasvoillaan.
"Mutta kyllä minä tiedän, että Jesse haluaa ihan oikeasti olla isäroolissa. Ei pelkästään siksi, että olisi muka pakko."

Ainakin Ritva oletti kasvattaneensa suoraselkäisen miehen, joka kantoi vastuunsa tilanteessa kuin tilanteessa.