Itsenäistymistä part 2

@Jesse A.:n luona 6.12.2018, suljettu
(edellisen illan tapahtumat)

Mun sydän ponnahti kurkkuun tajutessani, että jonkun käsi oli kiertynyt mun ympärilleni. Hetken hapuilin katseellani tuttuja kalusteita, joita ei kuitenkaan näkynyt. Ei varmaan, koska enhän mä ollut kotona - mä olin Jessen luona. Ja ilmeisesti nukkunut suhteellisen hyvin lusikassa miehen kanssa, ainakin jos aamusekavuudesta pystyi jotain päättelemään.

Jessen vartalo mun selän takana hohkasi lämpöä. Miehen läheisyys tuntui lohdulliselta ja kunnolla nukkuminen levottomana pyöriskeltyjen öiden jälkeen oli tullut enemmän kuin tarpeen. Jesse liikahti ja hetken mä kuulostelin, oliko se herännyt. Kuului uninen huokaus ja hetken päästä miehen hengitys syventyi taas. Korjasin varovasti asentoani ja yritin vielä ummistaa silmäni siltä varalta, että se jäisi viikon ainoaksi hyvin nukutuksi yöksi.

Mä en ehtinyt vaipua uudestaan uneen, kun havahduin kuuntelemaan kummallista rapinaa. Kohotin päätäni sen verran, että näin makuuhuoneen ovelle. Yksi Jessen kissoista nökötti ovensuussa ja viuhtoi merkitsevästi häntäänsä. Mä mulkaisin sitä yhtä merkitsevästi: Jesse vaikutti olevan ihan yhtä lailla unen tarpeessa, enkä halunnut niiden perkeleen kattien häiritsevän miehen unta.

Niinpä mä hivuttauduin pois peiton alta ja hipsin alusvaatteisillani keittiöön. Nopean kaappien tonkimisen jälkeen mulla oli kädessäni pari pussia märkäruokaa ja jaloissani kolme kissaa, joita sihahtelin vuorotellen olemaan hiljaa. Ruoka haisi kuvottavalta, mutta se hiljensi ne mokomat karvakasat ja mä saatoin hiippailla takaisin makuuhuoneeseen, kömpiä peiton alle ja lämmitellä Jessen ihoa vasten.

Havahduin hereille, kun Matilda nousi ylös sängystä.
Hetken jo luulin, että nainen keräisi vaatteensa ja poistuisi asunnosta sanomatta sanakaan, mutta varovainen kurkistus silmäluomien raosta paljasti naisen hipsivän alusvaatteisillaan ulos huoneesta.

Kuuntelin keittiönkaappien kolinaa kissojen vinkunan säestämänä. Ilmeisesti joku elukoista oli herättänyt Matildan?
Huokaisin syvään muistellessani eilistä. Hieman oli lähtenyt lapasesta... Ei sillä, että se minua olisi hirveästi kaduttanut.

Kuulostelin, kuinka märkäruokapussit rapisivat ja kissatkin hiljenivät sitä mukaa.
Kaduttikohan Matildaa? Jos nainen hiljensi ruokaa huutavat kissat siksi, että pääsisi livahtamaan ulos minua herättämättä?

Suljin silmäni ja esitin nukkuvaa, kun Matilda palasi huoneeseen. Mikäli nainen halusi lähteä, parempi olla hiljaa ja olla niin kuin en huomaisikaan... Säästyttäisiin kiusalliselta kohtaamiselta.
Matilda ei kuitenkaan paennut paikalta. Tajuttuani, että nainen palasi peiton alle ja viereeni, en voinut olla hymyilemättä.
"Huomenta", mutisin.

Jessen aamukäheä ääni nosti hymyn huulille.
"Huomenta", mumahdin takaisin ja vedin peittoa tiiviimmin päälleni. Viileys tuntui jämähtäneen iholle kiitos kissojen ruokintareissun, mutta onneksi mun selkäni takana oli ihmispatteri, josta hehkuva lämpö oli sillä hetkellä parasta mitä mä tiesin.

Kunnolla nukutulla yöllä oli ilmeisen suuri merkitys. Mun mieli oli yllättävän seesteinen, kun otti huomioon, että mä olin Jessen sängyssä ja me oltiin melkein tehty yöllä jotain muutakin kuin nukuttu. Se, että lopputulema oli toinen, ei kaihertanut mieltä lainkaan - mä olin harvinaisen tyytyväinen saadessani maata sängyssä ja joku seuranani. Jesse seuranani.

"Mä kävin ruokkimassa sun kissat", ilmoitin hivuttautuen tiiviimmin kiinni miehen kylkeen. Lukuunottamatta sitä, etten mä nähnyt Jessen unisia kasvoja, siinä oli hyvä.

"Kiitos", totesin enkä edes yrittänyt estää haukotusta tulemasta.
Nainen painautui lähemmäksi minua. Matildan iho tuntui viileältä peitosta huolimatta ja varovaisesti kiersin käteni tämän ympärille.
"Oot ihan kylmä", mutisin naisen hiuksiin.

Typerä virne puski pintaan ja kiitin hiljaa mielessäni, ettei nainen sitä nähnyt.
Ilmeisesti Matildaa ei häirinnyt viime öinen "läheltä piti" tilanne - ainakaan kovin hirveästi. Tuskin tämä muuten olisi painautunut takaisin kainalooni.

Tunnostelin oloani. Ei krapulaa, hyvä. Tosin en minä ollut loppujen lopuksi niin hirveästi juonutkaan. Enemmän, kuin oli ollut tarkoitus, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellisellä Matildan kanssa vietetyllä ryyppyreissulla.

Jessen mutina hukkui hiuksiini, mutta kylmät väreet kulkivat silti iholla ja mun oli haettava uusi asento saadakseni lämmöntunteen takaisin. Jessen kädet mun ympärillä edesauttoivat tilannetta ja koska olin edelleen selin mieheen, saatoin kätkeä itsepintaisen hymyni.
"Sä oot ihan lämmin", mumahdin takaisin.

Eihän se ollut mitenkään mun tapaista makoilla sinkkuihmisenä kaveri-melkein-kuitenkin-pantiin -tyypin kanssa ja nauttia kosketuksesta sillä tavalla, mutta mä kiilasin sen mielessäni "nukuin paremmin kuin viikkoihin joten nautin euforiasta" -lokeroon. Kai asianajaja-Jesse oli ihan hyvä valinta tällaiseen toimintaan.

"Hyvää itsenäisyyspäivää", totesin tajutessani, että vuorokausi oli vaihtunut. Me tosin oltiin jo oltu tämän päivän puolella siinä vaiheessa, kun meno oli edennyt räsypokka-vaiheeseen. Itsenäisyyspäivä sopi kuitenkin hyvin teemaan, vaikka mä en ollutkaan toiminut niin itsenäisesti kuin olin ajatellut.

Käännyin ympäri nähdäkseni tutun silmäparin hämärässä huoneessa. Jessen hiukset olivat sekaisin ja ilme edelleen vähän uninen, mutta kyllä sen samaksi mieheksi tunnisti. Hymyilin itsekseni ajatukselle ja kirin umpeen käännöksen yhteydessä väliimme ilmestyneet sentit.

"Mmhm, hyvää itsenäisyyspäivää vaan sinullekin", tuhisin. Silmät meinasivat väkisinkin painautua kiinni, vaikka olinkin nukkunut paremmin kuin aikoihin. Varmaan paremmin kuin kuukausiin.

Matilda liikahtaminen ympäri sai kuitenkin silmäni jälleen auki. Kohtasin naisen katseen ja hymyilin hieman.
Nainen oli jälleen kerran ihan kiinni minussa. Alusvaatteisillaan. Eikä minullakaan ollut jalassa muuta kuin bokserit.

Just. Totta kai, juuri kun olin ajatellut, että tunnelma oli lähes normaali eikä lainkaan kiusallinen, loputkin ruumiinosistani heräsi.
"Sori", naurahdin nolostuneena ja vetäännyin naisesta hieman kauemmas tunkien peittoa meidän väliimme kuin muuriksi.
Kyllähän Matilda oli sen tuntenut jo viime yönä, mutta nyt ei ollut sellainen tilanne.
Välillä ihan hävetti olla mies.

Uninen, hymyilevä Jesse oli se versio, jonka halusin muistaa siinä vaiheessa, kun heränneempi versio vetäytyi kauemmas ja riuhtoi peittoa suojakseen anteeksipyyntöjä mutisten.
"Mmmh", mumahdin yrittäen pitää suupielet kohteliaasti alhaalla.

"Nyt täällä on taas kylmä", huomautin huuliani mutristaen. Peitto ei aivan riittänyt molempien peitoksi ja panssariksi väliimme. Kohottauduin kyljelläni nähdäkseni Jessen kasvot, jotka olivat kätkeytyneet miltei kokonaan peittomuurin taakse. Eilen mies ei kyllä ollut piiloutunut multa, päinvastoin.

"Siitä.. Viimeöisestä", mutisin verkkaisesti, koska musta tuntui, että aihetta täytyi kommentoida tai mä miettisin sitä loppupäivän. Nyt mä kuitenkin mietin kuinka jatkaa lausettani. En mä halua, että sä olet mulle vain joku laastari. Voisinko mä sanoa niin?
"Sä sait kuitenkin ilmeisesti nukuttua?" inahdin tajutessani, ettei mulla ollutkaan sanoja joilla kysyä, mitä mieltä Jesse oli tapahtuneesta. Mua pelotti, että mies oli vain ja ainoastaan tyytyväinen tilanteeseen tai vastaavasti toteaisi, että joku toinen kerta sitten. Mä olin taas niin lukossa, etten mä tiennyt muuta kuin paidattoman Jessen laukaisevan mussa yllättäviä fiiliksiä.

Hengittelin syvään ja yritin olla huomaamatta Matildan kamppailua hymyn kanssa. Itseäkin meinasi jo naurattaa, ihme.
Nykäisin peittoa paremmin Matildan ylle, kun tämä valitteli kylmyyttä. Pysyttelin kuitenkin itse hieman kauempana. Varmuuden vuoksi.

"Siitä viimeöisestä..."
Hätkähdin hieman kuullessani Matildan sanat.  Kelasin nopeasti päässäni mahdolliset Matildan lauseet, joissa vilahtelisi sanat "virhe", "hävettää" ja "ei tuu toistumaan."
Nostin katseeni naiseen ja hymähdin huvittuneena, kun tämä jatkoi puhettaan utelemalla minun nukkumisesta.

"Sain kyllä. Paremmin kuin aikoihin", myönsin.
En kuitenkaan uskonut, että minun unenlaatu Matildaa alunperin oli kiinnostanut.
Hetken mielijohteesta pujottauduin takaisin peiton alle Matildan seuraksi.
"Varmaan uniseuralla oli tekemistä asian kanssa", mutisin ja varovaisesti kosketin naisen paljasta kylkeä.

Hymähdin Jessen vastaukselle, sillä ilmeisesti meillä oli ollut sama ongelma mitä nukkumiseen tuli. Mies pujottautui takaisin peiton alle ja mä tunsin kosketuksen kyljelläni. Se nosti esiin samankaltaisia tuntemuksia kuin viime yönä ja mä tuijotin hetken seinää työntääkseni ne pois. Jessen kommentti ei helpottanut tilannetta, kun sitä jäi kelaamaan päässään vain todetakseen, että oli itse samoilla linjoilla.

"Varmaan", mumahdin hiljaa. Mä halusin koskettaa miestä, suudella sitä, mutta mun täytyi myös hillitä itseni. En tiennyt mitä meillä oli meneillään ja siksi laskin sormeni puolihuolimattomasti Jessen paljaalle vatsalle.

Mitä helvettiä me taas tehtiin? Hipsuteltiin toisiamme kuin hommat eivät ainakaan olisi jääneet kesken yöllä ja kaverikuvio sivuutettu kokonaan.
Mä en ollut ihan varma, oliko Matilda 2.0:sta sittenkään enää villiksi sinkuksi, joka katoaisi aamulla paikalta vähin äänin.

Suljin silmäni hetkeksi, kun tunsin Matildan sormet ihollani.
Tässä taidettiin jälleen kerran liikkua vaarallisilla vesillä, ottaen huomioon mitä me melkein viime yönä tehtiin.  

Sain oikeasti keräillä itsehillintääni jostain syvältä sisältäni, etten olisi vetänyt naista ihan kiinni minuun ja suudellut tätä tehden selväksi, että halusin jatkaa siitä, mihin olimme jääneet.
Uskalsin kuitenkin avata silmäni ja kohdata tummien silmien katseen.

Sipaisin kevyesti naisen kylkeä vastustaen halua viedä käteni vielä alemmaksi alushousujen reunalle.
Huokaisin syvään ja mielessäni läpsin itseäni poskille, jotta malttaisin pitää näppini erossa naisesta.
"Haluatko kahvia?" puuskahdin lopulta.

Kohensin hieman asentoani, jättäen kuitenkin käteni lepäämään naisen paljaalle iholle.
"Minä keitän. Ja tarjoilen. Ihan sen takia, ettei tulisi kummallekaan palovammoja", virnisti kepeästi.

Se oli ihan naurettavaa. Jesse sulki silmänsä ja mä purin huultani ihan vain sen takia, että mun sormet olivat miehen iholla. Siinä tilanteessa oli paljon sähköä ja perkeleesti itsehillintää. Kun Jessen sormet hipoivat kylkeäni, mä yritin vain keskittyä tasaiseen hengitykseen ettei mies tajuaisi mitä kosketuksellaan aiheutti.

Nyökkäsin kahville. Jessen käsi viipyili ihollani ja mun oli todella keskityttävä ymmärtääkseni mistä mies virnuili.
Tuhahdin palovammoille. Olin myös kommentoimassa jotain vieraanvaraisuudesta, mutta kun otti huomioon, että Jesse oli keittänyt kahvia luonani, ei mulla ollut varaa sanoa mitään. Niinpä mä nielin vastalauseet ja liikahdin lähemmäs miestä.

"Voit samalla etsiä mun vaatteet", hymähdin lähietäisyydeltä, sillä aamulla keittiöön kömpiessäni olin vilkuillut hämärässä huoneen lattiaa tietämättä lainkaan, minne päin Jesse oli vaatteet nakellut.

Katselin hetken Matildan kasvoja arpoen edelleen, pitäisikö minun suudella tätä vai ei. Varsinkin siinä vaiheessa, kun nainen tuli vieläkin lähemmäksi nyökättyään kahville hyväksyvästi.

Vedin käteni hitaasti pois naisen iholta, tehden muka-huomaamattomasti sormenpäillä reittiä kylkeä pitkin naisen vatsalle ennen kuin nousin ylös sängystä.  

Kun kävelin ovelle, etsin katseellani seuralaiseni vaatteita lattialta.
"Tossa ne on", virnistin ja osoittelin sormellani pitkin poikin huonetta levinneitä vaatekappaleita.
Itse en vaivautunut pukeutumaan. Suunnistin vain keittiöön kahvinkeittimen luo.

Nopeasti sain kahvinkeittimen päälle ja nojailin tason reunaan katsellen, kuinka kahvia alkoi pikkuhiljaa tipahtelemaan pannuun.
"Jos haluat käydä suihkussa tai jotain, niin ole hyvä vain. Puhtaita pyyhkeitä löytyy sieltä eteisen kaapista", huutelin Matildalle johonkin makuuhuoneen suuntaan.

Kohotin kulmiani Jessen avuliaisuudelle mun vaatteideni suhteen. Mies itse marssi pois huoneesta pelkissä boksereissaan ja mä tunsin vain sen sormien jättämän kihelmöinnin ihollani.
"Vieraanvaraista", kommentoin perään, ennen kuin Jesse ehti kuuloetäisyyden ulkopuolelle.

Olin keräilemässä vaatteitani lattialta, kun Jesse huuteli pyyhkeiden koordinaatteja. Nakkasin käsiini eksyneen paidan sängylle ja hivuttauduin alusvaatteisillani kohti eteistä, koska suihku oli juuri sitä, mitä mä kaipasin sillä hetkellä.

Vesi rauhoitti mielen hetkeksi muttei poistanut kysymyksiä, joihin mulla ei ollut vastausta. Mihin kuvioon me oltiin päädytty? Epäkaverilliseen hiplailuun ja kuivapanemiseen, kun kummatkin pelkäsivät rikkovansa liikaa rajoja? Mitä rajoja?

Hiukset olivat säilyneet melko kuivina kuten olin taktikoinutkin, joten vedin alusvaatteet takaisin päälleni ja ripustin pyyhkeen kuivumaan. Mun oli ollut tarkoitus hakea loput vaatteet makuuhuoneesta, mutta kahvin tuoksu houkutteli mut keittiöön.

"Kiitos suihkusta", hymähdin katse jossain Jessen boksereiden korkeudella. Hyvät näkymät täällä.

Matilda meni suihkuun ja yritin keskittyä kahvin tippumisen seuraamiseen sen sijaan, että ajattelisin sitä, mitä suihkussani juuri sillä hetkellä tapahtui. Eli Matilda. Ilman vaatteita.

Vieraani ei kauan suihkussa viipynyt. Kuulin oven käyvän ja kaivelin samalla kahvikuppeja kaapista, sillä kahvi oli valmistunut sillä välin.

"Kiitos suihkusta."
Käänsin päätäni äänen suuntaan ja olin tiputtaa toisen kupeista käsistäni, kun tajusin naisella olevan pelkät alusvaatteet päällään. Purin huuliani yhteen ja käänsin katseeni kahvinkeittimen suuntaan.
Olinhan minä tuon näyn nähnyt jo aikaisemmin pariinkin otteeseen.

"Ole... Hyvä", nieleskelin ja nappasin pannun keittimestä käteeni.
Kävelin keittiönpöydän luo ja laskin höyryävät kupit sen päälle ennen kuin kaivelin jääkaapista maitopurkin käsiini.
"Täällä olis tätä kahvia", totesin ja iskin takamukseni yhdelle tuoleista.

Mun oli ollut vain tarkoitus pyörähtää keittiössä, mutta Jessen reaktio mun puolialastomuuteeni oli liian jännittävä jätettäväksi väliin. Yritin pitää kasvoni peruslukemilla miehen silmien edessä ja vielä siinäkin vaiheessa, kun seurasin sen esimerkkiä käydä pöytään.

Lämmin suihku ja kahvi auttoivat mua tarkenemaan. Nojasin rennosti tuolin selkänojaan kuin en ainakaan olisi istunut puolialastomana Jessen pöydän ääressä. Yksi kissoista, jotka olivat hiljentyneet perusteellisesti ruokansa saatuaan, tassutteli keittiöön ja istuutui tuijottamaan mua keltaisilla silmillään.

"Sait jo ruokaa", mutisin silmiä siristäen kissalle aivan kuin siitä olisi ollut mitään hyötyä. Tuijotin katinmokomaa hetken, antaen sille luovutusvoiton.
"Hyvää kahvia", kommentoin vuorostani Jesselle. Kahvikuppi hohkasi lämpöä sormieni välissä, kun kohotin sen huulilleni piilottaakseni virneen.

Siinä me istuttiin pöydän ääressä. Puolialastomina. Ihan niin kuin siinä ei olisi ollut mitään ihmeellistä.
Vain kaksi kaveria aamukahvin äärellä.

Seurasin huvittuneena Matildan ja Perskatin katseiden vaihtoa, kun kissa oli löntystellyt keittiöön ja istahtanut tuijottamaan lilapäätä. Ainakin kissalla oli pokkaa tuijottaa naista intensiivisesti.
Minulla ei ollut. Vaikka mieli tekikin...

"Kiva että maistuu", hymyilin kun Matilda lopulta käänsi katseensa kissasta minuun kommentoiden kahviaan. Ilmeisesti kissa oli vienyt tuijotuskilpailun voiton tällä kertaa.
Silmäni yrittivät pysyä Matildan silmissä, mutta kuin varkain ne lipuivat alemmas naisen vartalolle.
Rykäisin hieman kurkkuani ja paransin asentoani tuolissa.

Jessen hymy tarttui, etenkin siinä vaiheessa kun yritin olla huomioimatta vihreiden silmien katseen levotonta kulkua ihollani. Miehet.
"Ei edes palovammoja", tuhahdin huvittuneena. Oli sekin ollut operaatio.

"Tai suihkuseuraa", lisäsin ajatusten valuttua asuntoni kylpyhuoneeseen, jonka suojissa muka-kaverillinen hetki oli nopeasti vaihtunut epäkaverillisuuteen.

Vilkaisin kissaa, joka oli jumiutunut keittiön lattialle. Sen katse oli häiritsevän röyhkeä ja se oli selvästi jotain vailla.
"Mulla on vähän sellainen olo, että mua tuijotetaan", tokaisin nostaen katseeni Jesseen. Hörppäsin kahvia ja haroin hiuksiani, jotka olivat vielä normaalia pörröisemmät yön jäljiltä.

Vilkaisin kättäni, jolle Matilda oli tulikuumat kahvit vahingossa kaatanut.
"Ei tällä kertaa", hymähdin huvittuneena.

Naisen kommentoidessa suihkuseuraa, nostin kulmiani ja piilotin virneeni kahvikuppiin.
"Et sinä olisi minua sinne jaksanut kantaa", totesin laskiessani kupin takaisin pöydälle. "Sitä paitsi, et edes pyytänyt mukaan."
Oho, ei minun sitä loppua pitänyt ääneen sanoa, mutta meni jo.

"Perskatti, älä tuijota. Epäkohteliasta", tuhahdin kissalle, joka edelleen tuijotti Matildaa.
Nousin ylös tuolistani ja nostin kissan syliini ennen kuin palasin takaisin pöydän ääreen elukan kera.
"Toisaalta, onko se nyt niin ihmekään, että tuijottaa", mutisin rapsutellen kissan päälakea ja vilkaisin merkittävästi Matildan suuntaan hymyillen. Itsepähän istui siinä pelkissä alusvaatteissaan...

Seurasin katseellani Jesseä, joka nousi ylös ja metsästi katin syliinsä. Hymyilin itsekseni miehen toteamukselle suihkuseurasta. Yhteissuihku tästä nyt olisikin puuttunut. Kaverillista ja viatonta, ainakin melkein.

Kohautin harteitani Jessen mutinoille. Sanotaanko, että mä olin aika sujut vartaloni kanssa. Ennen Kallaan muuttoa olin ollut paljon yksin, jolloin mulla oli ollut aikaa kehittää itsetuntoani - se oli vähän pakollinen vaihe, jos halusi viihtyä itsensä kanssa. Mitään ulkonäköpaineita en ollut kerännyt vuosiin, koska mulle riitti, että mä pystyin tekemään kropallani mitä halusin, kuten ratsastaa tavoitteellisesti. Mä värjäsin hiukseni violetiksi koska olin kerran halunnut eroon omasta väristäni ja lopulta omaksunut värin osaksi persoonaani. Kai se oli vähän hämäävää yhdistää niin huomiota herättävä hiusväri introverttiin persoonaan, mutta tehty mikä tehty.

Katselin Jessen syliin päätynyttä kissaa vähän katkerana, koska kylmyys alkoi taas hivuttautua iholleni. Hörppäsin kahvikupin tyhjäksi, mutta lämpö ei riittänyt ja mä värähdin tahtomattani.
"Pitää varmaan pukea", mumahdin hivuttautuen ylös pöydän äärestä. "Katso vielä kun voit."
Virnistin Jesselle pirullisesti ja kävelin tiskialtaan luo huuhtomaan kahvikuppini. Laskin sen täyteen vettä ja nojauduin keittiötasoon nostaen mukin takaisin huulilleni.

"Katso vielä kun voit."
Kohotin hieman kulmiani ja muka ohimennen seurasin naisen siirtymistä tiskialtaalle.

Laskin Perskatin lattialle ja nousin itsekin ylös.
"Niin, ei täällä mikään lämmin ole", tuhahdin kävellen naisen viereen. Laskin kuppini hitaasti tiskialtaaseen, hipaisten Matildan kättä.

Hymyillen poistuin takaisin makuuhuoneeseen kaivelemaan vaatekaappiani. Kai sieltä jotkut ryysyt päälle löytyisi.
Purin huultani ajatuksissani. Olin kuvitellut, että tämä aamu olisi kiusallinen ja molempia nolottaisi viime öinen sekoilu, mutta tunnelmahan oli lähes normaali.

Vastustin halua lyöttäytyä kiinni Jesseen miehen tultua lähemmäs ihan vain siksi, että mies hohkasi todennäköisesti edelleen lämpöä kuin patteri.
"Ei ole ei", mumahdin hiljaa tuntiessani kosketuksen kädelläni. Sen jälkeen mulla oli taas kylmä.

Viipyilin keittiössä hetken jatkaen tuijotuskilpailua sinnikkään kissan kanssa. Se sipsutti mun jalkoihini tuijottaakseen mua lähietäisyydeltä, joten kyykistyin katin eteen ja laskin sormeni varovasti turkkia vasten. Eläin ei purrut tai kynsinyt, joten sivelin sen karvaa hetken tullen siihen tulokseen, etten mä tiennyt lainkaan miten kissoja piti kohdella.

Pysähdyin makuuhuoneen ovelle seuraamaan Jessen vaatekaapin tonkimista.
"Kauhein kotiasu päälle ja sohvalle vapaapäivän viettoon?" tiedustelin onkiessani omia vaatekappaleitani lattialta. Pujotin topin päälleni ja aloin kiskoa farkkuja jalkaan tajuten, että ne olivat täynnä kissankarvoja.
"Noilla sun eläimillä on joku pakkomielle muhun", mutisin pyyhkien enimmät karvat pois housuista, jotka olin saanut jalkaani.

"Se oli suunnitelmani", vastasin naurahtaen Matildalle vetäessäni t-paitaa ylleni. Vielä kulahtaneet verkkarit jalkaan niin olisin valmis rojahtamaan sohvalle. Tallilla toki pitäisi piipahtaa jossain välissä, mutta sinne nyt ei ollut mikään kiire. Ainakaan tällä hetkellä.
Niin ja olinhan minä luvannut viedä Matildan kotiinsa. Silläkään ei ollut mikään kiire. Ainakaan minun mielestä.

Istahdin sängyn reunalle vetämään sukkia jalkaani ja vilkaisin Matildaan joka pyyhki housujaan mutisten kissoista.
"Taitavat vain tykätä sinusta", virnistin naiselle.

Nostin katseeni housuista sängynreunalla istuvaan Jesseen, jonka kasvoilla komeili virne.
"Niin varmaan", tuhahdin. Musta tykkäävät eläimet olivat aika harvassa, koska hevosia lukuunottamatta ne eivät olleet koskaan kiinnostaneet mua sen enempää. Ja jos mietti Haukkaa ja Zeliaa, eivät mun eläimenikään pitäneet minusta - tai ihmisistä ylipäätään. Zelian kohdalla mulla oli vielä toivoa, koska tamma oli nuori ja sen käytöksessä oli vielä uhmakkuutta, jota yritin kitkeä pois.

Irvistin nostaessani lattialta neuleen, joka oli imenyt kissankarvoja tuplasti enemmän. Note to self: älä viskele vaatteita lattialle kissataloudessa. Istuuduin sängylle Jessen viereen karvainen neulepaita sylissäni.
"Voisivat tykätä vähemmän", huoahdin vähän hymyillen.

Yritin pitää naamani peruslukemilla, kun Matilda tutki neuleensa kohtaloa. En ihmettelisi yhtään, jos kissat olisivat nukkuneet sen päällä.

Matilda istahti viereeni ja nappasin neuleen tämän käsistä.
"Ei kai se nyt niiiin paha voi olla", naurahdin ja nostin paitaa silmieni korkeudelle.
No okei, ehkä se oli... Ravistelin paitaa, mutta eipä siitäkään hirveästi hyötyä ollut. Karvoja kyllä pölisi ympäriinsä, mutta silti neule näytti kasvattaneen itselleen talviturkin.

Laskin käteni syliini ja tutkailin Matildan kasvoja mietteliäänä.
"Auttaiskohan imuri?" kysäisin ja pyyhkäisin nenääni, jonka päälle oli lentänyt kissankarva.

Virnistin Jessen hymyn hyytyessä miehen saadessa neuleen tarpeeksi lähelle ymmärtääkseen, ettei mun epätoivo ollut turhaa. Mies yritti ravistella paitaa, jonka seurauksena mä olin tukehtua karvoihin, joita pölähteli kyllä ympäriinsä, mutta jotka sinnittelivät silti kiinni paidassani.

"Imuri?" toistin kulmat koholla. "Haluatko sä tuhota mun paidan?"
Yritin pitää kasvot peruslukemilla, mutta kiitos Jessen aidon mietteliään ilmeen ja selvästi harkitun ehdotuksen, se oli aikalailla mahdotonta.
"Täytyy varmaan käydä puistelemassa se ulkona ja jättää hetkeksi tuulettumaan", mumahdin napaten neuleen takaisin käteeni.

Ulkona oli pakkasta, eikä pelkkä toppi päällä värjöttely ollut ehkä terveellisintä. Suljin silmäni ravistellessani paitaa, joka pöläytteli karvoja tuulenvireen mukana päälleni. Ripustin paidan lähimmälle kaiteelle ja toivoin, että se olisi siinä myös vähän ajan päästä.

Palasin sisälle ja värähdin kylmyydestä.
"Siellä on kylmä", mumahdin eteisestä miettien, oliko Jesse vaihtanut huonetta sillä aikaa kun mä olin yrittänyt pelastaa neulettani kissoilta ja imurilta.