Personal trainer

Mua hymyilytti Matildan vastaus jostain syystä. Ainakaan toinen ei siis katunut sanojaan - mitä ne ikinä olivatkaan olleet. Mietin miten saisin toisen oloa paremmaksi, sillä vaikkei me pahemmin tunnettukaan, niin mä en yleisesti halunnut kenellekään pahaa.

Normaalisti mä olisin varmaan pyytänyt toisen kahville ja kertomaan siellä lisää, jos toinen halusi. Tällä kertaa musta kuitenkin tuntui siltä, että Matilda sulkeutuisi heti pukuhuoneeseen päästyään takaisin siihen tilaan, missä oli tullutkin. Joten mä pysyin paikoillani.

"Haluutko kertoa siitä tilanteesta? Jos mä voisin antaa puolueettoman mielipiteen?"

Sarah oli sinnikäs. Mun olisi tehnyt jo mieli painella suihkuun, koska mä kyyhötin lattian tasossa hiestä ja kyyneleistä märkänä, mutta jostain syystä pakoreaktio ei ilmentynyt niin vahvana kuin yleensä. Niinpä mä lysähdin istualleni ja suoristin selkäni.

"En halua, mutta mä kai kerron silti", huoahdin, koska se oli todellisuus. En mä halunnut avautua yksityisasioistani juuri tapaamalleni ihmiselle, mutta se oli sillä hetkellä mun ainoa mahdollisuus päästä tilanteessa eteenpäin.
"Mä kerroin Jon- siis.. No Jonathanille, älä välitä jos se ei sano sulle mitään, että mä rakastan sitä. Tai siis en mä sitä niin sanonut, kerroin vain mitä sanoin sen isoäidille", tiivistin hiljaisella äänellä. Äänen sanottuna koko episodi kuulosti idioottimaiselta ja mun teki mieli hiljentyä.

"Meillä on ollu vääntömme, mut en mä silti oottanu sen kävelevän pois kun mä sanon jotain tollasta", lisäsin vielä hetken tauon jälkeen.

Että sillä lailla sitten. Kuka olisi uskonut, että Jonny olisi veljeksistä ollut se, joka ei vastaa takaisin.

"Olipas hyvin mulkusti tehty Jonnylta. Tietämättä lainkaan teidän suhdekiemuroista, niin kyllä sen nyt järkikin sanoo, että siinä vaiheessa, kun toinen avautuu noin täydellisesti, että ei siitä lähdetä mihinkään."

"Gracella on ollut siis hyvin tapahtumarikas viikko lapsenlastensa osalta. Mä tapasin sen ekaa kertaa viime viikolla, kun Jonny päätti käyttää Thomaksen vara-avainta ja me oltiin makkarissa. Eikä siis nukkumassa. Olisit nähny Jonnyn ilmeen, kun se tajusi mihin oli kävelyttänyt isoäitinsä."
Yritin peitellä virnettäni ilmeisen huonosti ja samalla lukea Matildan kasvoilta miten toinen reagoisi tietoon, että istuskeli juuri Jonnyn veljen tyttöystävän kanssa salin lattialla.

Sarah vastasi suorasukaisesti ja mä arvostin sitä, ettei se kuitenkaan lähtinyt säälimään mua liikaa. Mä en ollut itsesäälissä vellovaa ihmistyyppiä, enkä sietänyt edes myötätuntoa kuin harvoissa tilanteissa.

Sitten Sarah alkoi puhua Gracesta - Jonnyn isoäidin nimi oli siis Grace - ja Thomaksen vara-avaimesta. Thomaksen?? Oliko Jonathanin isoegoinen pikkuveli pariutunut Sarahin kanssa?
"Tietäisitpä vaan", tuhahdin tarinalle petipuuhien keskeytymisestä. Mulla olisi ollut useampikin tarina Isabellan sponsoroimista ehkäisyvälineistä nuoremman Raynottin keskeytyksiin ja Jonathanin lentämiseen sängystä ennen leikkiin ryhtymistä, mutta juuri nyt mä en halunnut jakaa enemmän tai vähemmän koomisia sattumuksia.

"Mä en tiedä oliko tää nyt tässä", mumahdin hiljaa. Nousin ylös ja nyökkäsin kohti pukuhuoneita, koska suihkuhetki alkoi olla välttämättömyys. Annoin Sarahille mahdollisuuden seurata mua siltä varalta, että nainen jatkaisi rupattelua kun suuntasin pukuhuoneeseen ja suoraan kaapilleni. En ehtinyt vilkaista, oliko brunette seurannut, kun huomasin puhelimen välkyttävän kuuntelematonta vastaajaviestiä.

Vaikka sen lähettäjä ei olisi ansainnut sitä, mä painoin toistonäppäintä ja puhelimen kaiuttimesta kajahti kuuluviin tuttu ääni.

"Hey, I just...We need to talk. I said I'm sorry and I really mean that. Can I see you later today at your place? Just pick a time and I'll be there... Okay...? Bye."

Matilda otti meidän yhteisten nimittäjien tiedon yllättävän rennosti ja vastasi sillä tavalla, että haluaisin ehdottomasti tietää lisää.

Nousin ylös Matildan perässä ja nappasin tavarani kantoon. Vaikka salitreenistä en fyysistä puolta ollut saanut, niin en ollut enää sopivassa mielentilassa jatkaakseni.
"Kannattaa venytellä, varsinkin lapalihaksia, vielä ennen nukkumaanmenoa", ohjeistin vielä hymyillen. Laskin kassini lokerikkoni eteen ja otin esille vaihtovaatteeni.

Kuulin haluamattanikin Jonnyn äänen vastaajasta ja katsahdin Matildaan. En halunnut udella, vaikka tietenkin minua kiinnosti tietää mihin tilanne johtaisi.

Mun päässä löi tyhjää Jonathanin vastaajaviestin jälkeen: ai NYT se halusi puhua? Monta tuntia sen jälkeen, kun olin sanonut sen sanan ääneen. Turta olo teki paluutaan ja käänsin katseeni mua seuranneeseen Sarahiin.

"Mitä mä teen?" kysyin ääni tasaisena. Pidätin hengitystä ja odotin, että ajatukset alkaisivat risteilä päässäni sekavina. Niin ei kuitenkaan käynyt ja mä huomasin vain janoavani kuulla Sarahin mielipiteen. Naisesta oli pelottavasti tulossa mun personal trainerini ja parisuhdeterapeuttini.

Siinä oli jotain niin epämatildamaista, että kaiken sen keskellä jopa mä itse tajusin sen. Viimeisen parin tunnin aikana mä olin tuntunut erkaantuvan itsestäni täysin - niin perkeleen vapauttavaa tunteista puhuminen oli.

Yritin päättää kumpi tunteista vallitsi - ilo vai kauhu, kun tajusin Matildan kysyvän aidosti mun mielipidettä asiasta. Hitto, oliko musta yhtäkkiä tullut joku parisuhdetietäjä Thomaksen myötä? Ja oikeasti, vielä nimenomaan Thomaksen myötä.

"Mä en osaa sanoa mitä sun kuuluu tehdä", aloitin ja hymyilin hieman.
"Mitä mä tekisin, jos kyseessä olisi Thomas, mä yrittäisin ymmärtää sen näkökulmaa. Mä antaisin sille tilaisuuden selittää, istuttaisin sen paikkaan, mistä se ei pääse pakoon. Antaisin sille viimeisen tilaisuuden ja kertoisin avoimesti mitä sen teko aiheutti mussa ja miten se satutti. Mä kertoisin sille, että tää olisi meidän viimeinen keskustelu, jos se ei osaisi aikuistua ja puhua kunnolla. Ja sitten mä päästäisin helvetin irti, jos se mokaisi tilaisuutensa tahallaan."

Ja niin mä olin kertonut Matildalle, että mä olin kiltti niin kauan, kun mulle oltiin. Että mä olin latinovereni vietävissä, jos joku satutti mua. Eikä tieto siitä haitannut mua ollenkaan, vaikka en koskaan ollut vielä asiaa sanonut äänen ihan noin avoimesti.
Mun silmistä näkyi, että helvetillä ei ollut mitään vertausta, jos mut suututtaisi kunnolla. Ja silti mä olin täysin tyyni.

Kuuntelin Sarahin sanoja alkaen kiskoa pitkähihaista päälleni. Ei musta ollut suihkuun juuri nyt, koska mun teki mieli hölkätä kotiin kävelemisen sijaan. Sarah siis antaisi vielä mahdollisuuden ja naisen perusteluiden kanssa se kuulosti viisaalta, aikuismaiselta ratkaisulta.

Ja mä olisin todennäköisesti päätynyt samaan ratkaisuun itsekin. Oikeasti. Mä olin liian utelias kuulemaan Jonathanin kootut selitykset siitä, kuinka se oli jättänyt mut yksin pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.

Sarahin silmistä heijastui liekki, joka epäilemättä korventaisi Thomaksen miehen tehdessä liian monta väärää liikettä. Kallistin päätäni, nykäisin takin vetoketjun kiinni ja kahmaisin salilaukun olalleni.

"Joo, mä tekisin samoin, kiitti", totesin suupielen nykiessä Sarahin vertaukselle helvetistä. Olin hetken hiljaa ja otin ensimmäisen askeleen kohti ovea. Pysähdyin vielä, vilkaisin Sarahia ja annoin itsevarman virneen käväistä huulilla.

"Mutta mun kanssa helvetti jäätyy."