Foorumi | Auburn Estate
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Ankan päiväkirja

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 16.04.20 12:28

Estevalmennus
tiistaina 07/04/2020
#merikantovalmentaa #tietähtiin2020

”Anna sen edetä, anna edetä… puolipidäte… noin”, Merikanto kommentoi, kun Ellie oli ylittänyt onnistuneesti matalan suhteutetun linjan kimolla ratsullaan. Ankka oli vireä ja reipas, eikä sitä juuri tarvinnut kehottaa etenemään esteille. Sen sijaan Ellien piti itse yrittää rauhoittua selässä ja antaa tamman hypätä.

”Se vähän karkasi kaarteessa ulos, mutta muuten hyvin.”
Ellie nyökkäsi kommentille ja lupasi mielessään yrittää seuraavan kerran saada hevosen paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Vaaleaverikkö vilkaisi areenan toisessa päässä ravaavaa Sipsiä, jonka Matilda ohjasi seuraavaksi esteille. Ratsukko hyppäsi hyvin, vaikka ilmeisesti tammalla olisi ollut paukkuja reippaampaankin menoon. Ellie tuhahti hiljaa. Mikseivät radat sujuneet hänellä yhtä hyvin kuin Sipsillä ja Matildalla?

Valmennuksen päätteeksi Ellie lähti ratsastamaan Ankan kanssa loppukäynnit maastoon Matildan jäädessä vielä maneesiin. Ulkona ajatukset lähtivät väkisinkin harhailemaan seuraavaan Tie Tähtiin osakilpailuun, johon olisi Ellien mielestä voinut olla hieman enemmän aikaa. Hänestä tuntui, kuin olisi hädin tuskin vasta ehtinyt tutustua Ankkaan. Jos he olisivat treenanneet yhdessä pidempään, heillä olisi varmasti jo useampi ruusuke taskussa.

Käytettävissä oleva aika huomioiden, Ellie aikoi kuitenkin treenata niin paljon kuin ehtisi, ottaen tietenkin huomioon myös hevosen jaksamisen. Käveltyään riittävästi hän palasi takaisin tallin pihaan, laskeutui tamman selästä ja talutti Ankan karsinaansa.

”Oliko hyvä maastoreissu, vai missä olittekaan?” kuului Jonathanin ääni. Se oli ilmeisesti tullut varustehuoneesta, sillä sylissään sillä oli huolimattomasti taiteltu loimi.
”Valmennuksessa”, Ellie tokaisi ja kumartui kimon jalkoihin riisumaan suojia. ”Mutta ihan okei, kai.”
Jonathan nykäisi loimen sisältä valahtanutta vyötä takaisin pakettiin. Ellien olisi tehnyt mieli taitella viltti siistimmin, mutta se olisi turhaa, sillä luultavasti loimi olisi menossa Lyylin päälle.

”Olisi voinut mennä paremminkin, tai siis, me tarvitaan vielä vähän rutiina että saadaan uusiintojenkin puomit pysymään paikallaan”, vaaleaverkön analyysi kuului.
”Ihan hyvinhän se viime osakilpailu meni. Ainakin olet pysynyt satulassa”, Jonny virnisti.
”No se nyt tästä vielä puuttuisi”, Ellie tuhahti ja sulki Ankan karsinan oven.

”Mä menen nyt viemään nämä varusteet, nähdään”, ja niin Ellie lähti varustehuoneeseen ja Jonny Lyylin karsinalle vapaata kättään hyvästiksi huiskauttaen.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 18.04.20 12:39

Tie Tähtiin estevalmennus
tiistaina 14/04/2020
#merikantovalmentaa #tietähtiin2020

Ankka seisoi rennosti paikallaan täysin valmiiksi varustettuna. Ellie kipusi kimon tamman selkään ja lähti verryttelemään sitä valmennusta varten. Naisen vatsalihaksia pakotti jo, mutta sitkeästi hän aikoi ratsastaa seuraavankin valmennuksen vähintään yhtä hyvin, kuin edellisenkin. Voitontahto oli iskostunut naisen päähän niin syvälle, ettei sitä hevillä lannistettaisi. Sitä paitsi, kyllähän kuka tahansa kilparatsastaja ratsastaisi kolmekin valmennusta peräkkäin ilman valitusta, eikä Ellie aikonut olla yhtään heikompi.

Valmennuksessa oli Ellien kanssa myös Anton, Rasmus sekä kaksi muuta naista, joita Ellie ei tuntenut. Toisella näistä oli kaunis ruunikko, jolla oli päässään erikoinen läsi. Sen hän muisti nähneensä viime osakilpailuissa, olisivatkohan he sijoittuneet luokan loppupäähän?

Valmennuksen aiheena oli uusinnan ratsastaminen, mikä sopi Ellielle erityisen hyvin, sillä heidän heikkoutensa oli ollut nimenomaan uusinta. Perusradat he hyppäsivät pääosin puhtaasti, mutta uusinnassa jokin meni pieleen, oli se sitten huolimaton ratsastus Ellien osalta tai huonosti kannattimissaan pysyvä puomi – luultavasti molemmat. Ankka eteni innokkaasti esteille ja hyppäsi rohkeasti. Ellien tehtäväksi jäi ainoastaan arvioida ponnistuspaikka oikein ja tuoda hevonen esteelle niin, että se pystyi ylipäänsä hyppäämään.

”Muista antaa sen hypätä”, Merikanto muistutti. ”Älä tee enää liikaa esteellä, se osaa kyllä hypätä itsekin.”
Ellie puhahti radan jälkeen. Sitähän hän oli koko ajan yrittänytkin tehdä – antaa hevosen hypätä. Ankka oli kuitenkin ylittänyt kaikki esteet puhtaasti ja Elliekin oli ratsastanut mielestään huolellisesti. Hän oli kuitenkin kiitollinen, kun Merikanto vihdoin ilmoitti valmennuksen olevan lopussa ja Ellie saattoi siirtyä kävelemään loppukäyntejä. Naisen kaikki lihakset tuntuivat olevan niin lopussa, ettei hän tiennyt, pysyisikö enää pystyssä laskeuduttuaan tamman selästä alas.

Sarah luultavasti odotti jo avatun viinipullon kanssa Ellien kotona. Toivottavasti brunette ei ollut tyhjentänyt vielä ihan koko pulloa, sillä Ellielläkin oli jano rankkojen valmennusten jälkeen. Hän riisui Ankalta varusteet mahdollisimman nopeasti päästäkseen pian juoruilemaan ystävänsä kanssa. Mieleen nousi yhtäkkiä muisto Sarahin tuskastuneesta ilmeestä maneesissa ja teoriat alkoivat pyöriä Ellien päässä. Olikohan lehtijuttu saanut naisen niin tolaltaan? Hän ottaisi asiasta selvää. Heti kun vain saisi kylmättyä Ankan jalat.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 21.04.20 12:30

Pieleen meni
sunnuntaina 19/04/2020
#tietähtiin2020

Kisatakki tuntui lämpimältä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Fiilis oli hyvä, ratsu lämmitelty ja oma lähtövuoro läheni. Treenattu oli hiki hatussa niin, että olisi kummaa, jos Ellien ja Ankan yhteistyö ei pelaisi lainkaan.

Ellie kannusti Ankan laukkaan lähtömerkin saatuaan ja ohjasi tamman kohti ensimmäistä estettä. Kimo oli ollut verryttelyssä erinomainen, kuunnellut apuja kuin ajatuksen voimalla. Muutenkin valmennukset olivat sujuneet viime aikoina niin hyvin, että heillä olisi hyvät edellytykset ratsastaa onnistunut rata. Ankka ylitti ensimmäisen pystyn innokkaasti ja puhtaasti, joten Ellie ohjasi sen tyytyväisesti kohti seuraavaa. Kaikki tuntui sujuvan hyvin. Kunnes…

Jotain tapahtui. Ellie ei ollut varma, oliko tamma reagoinut tavallista voimakkaammin pidätteeseen vai oliko jokin saanut sen keskittymisen herpaantumaan. Ankka kuitenkin otti ennen sarjan ensimmäistä osaa yhden askeleen liikaa ennen estettä ja ponnisti aivan liian läheltä. Puomi kolahti tamman etujalkoihin ja sinkoutui keskelle rataa. Ellie yritti parhaansa mukaan pysyä kyydissä, kun Ankka porhalsi kenguruloikkaa kohti seuraavalle esteelle, jonka senkin ylin puomi tipahti kannattimiltaan.

Loppurata sujuikin ongelmitta, mutta peli oli jo menetetty. Kahdeksalla virhepisteellä ei ollut mitään asiaa uusintaan sijoituksista puhumattakaan. He varmaankin päätyisivät jonnekin luokan loppupuolelle. Ellie nieleksi pettymystään ratsastaessaan ulos radalta. Loppuverryttelyt hän menisi ratsastamaan maastoon, sillä ei halunnut puhua kenenkään kanssa juuri nyt, saati jäädä katselemaan muiden (oletettavasti parempia) ratasuorituksia.

Sarah hymyili Ellielle myötätuntoisesti, kun vaaleaverikkö palasi Ankan kanssa tallille.
”Oltiinko me viimeisiä?” Ellie kysyi alistuneeseen sävyyn.
”Ette”, Sarah pyöritti päätään. ”Rasmuksella ja Cavalla meni vielä huonommin.”
”Noh, se nyt ei ollut mikään yllätys”, hän hymähti, mutta tunsi olonsa hieman paremmaksi saadessaan kuulla, ettei jäänyt aivan jumbosijalle.
”Teidän ratahan meni sitä paitsi ihan hyvin”, brunette kohautti olkiaan. ”Se oli vain harmillinen tahtirikko, josta seurasi pari pudotusta, muuten ratsastit hyvin.”

Ellie hymyili kiitollisena Sarahille, vaikka kehut eivät lohduttaneetkaan juuri nyt. Ehkä juuri se ärsytti vielä enemmän, että ilman pientä häiriötä he olisivat voineet ratsastaa puhtaan radan. Huono suoritus olisi tuntunut hyväksyttävämmältä, jos Ankka olisi ollut huonossa vireessä tai Ellie olisi selkeästi ratsastanut huonosti.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 30.04.20 11:41

Kilpailustressiä
tiistaina 21/04/2020
#merikantovalmentaa #tietähtiin2020 #hanamiweek

Muista palautuminen, Ellie ajatteli Merikannon kommenttia kylmätessään Ankan jalkoja. Tamman palautumisesta hän osasi kyllä huolehtia, mutta henkilökohtainen palautuminen jäi helposti unholaan. Vaalea turpa hipoi hevosen jalkoihin kumartuneen naisen selkää ja sai hänet hymyilemään mielessä myllertävissä tunteista huolimatta. Ellietä turhautti Merikannon valmennuksen jälkeen. Ei siksi, että valmennus olisi mennyt huonosti, vaan juuri siksi, että se oli mennyt hyvin. Joka ikinen valmennus oli tuntunut tähän asti menneen hyvin, mutta se ei tuntunut millään reflektoituvan kisasuorituksiin.

Laurin kommentit valmennuksissa olivat tuntuneet rohkaisevilta, eikä mies pitänyt ratsukkoa lainkaan surkeana. Muutama valmennuksen lähestymisestä oli ollut suorastaan loistava ja Ankka tuntui vastaanottavan Ellien apuja erinomaisesti. Rankka treenaaminen alkoi kuitenkin vaatia veronsa ja vaaleaverikkö huomasi hetken aikaa ajattelevansa, että olisivatpa Tie Tähtiin kilpailut jo pian ohi. Vielä yksi osakilpailu ja finaali olisivat kuitenkin edessä.

Kaiken lisäksi Isabella oli kysynyt, haluaisiko Ellie hypätä Ankalla pari luokkaa Hanami Weekissa Markarydissa. Tietysti hän oli sanout kyllä, olihan se nyt valtavan hieno mahdollisuus. Ei sellaisesta voinut kieltäytyä. Sitä paitsi Sarahkin oli menossa, eivätkä he olleet voineet vastustaa kiusausta varata hienoa sviittiä linnaan hotellista. Irtiotto arjesta tekisi varmasti hyvää, ja mikäs sen parempaa kuin lomailla ratsastuskilpailuja katsellessa.

Elliestä kuitenkin tuntui, että Tie Tähtiin kilpailusarjan, Hanami Weekin ja Kalla CUP:in toisen osakilpailun jälkeen hän haluaisi pitää pienen, ihan vain muutaman viikon tauon kilpailuista ja rankasta treenaamisesta. Niiden sijaan hän voisi keskittyä maastoiluun, rentoon ratsasteluun ja ihan vain hevosten kanssa oleiluun, ilman paineita menestymisestä. Ainakin nyt hänestä tuntui siltä, mutta saattoihan olla, ettei hän suunnitelmistaan huolimatta malttaisi pysyä poissa kisakentiltä saati valmennuksista. Tällä hetkellä stressi ja turhautuminen vain tuntui ylitsepääsemättömältä.

Puolentoista viikon päästä oli kuitenkin aika suunnata kohti Seinäjokea, jossa kolmas osakilpailu olisi. Sieltä olisi määrä matkata suoraan Ruotsiin, eikä Ellie uskaltanut edes ajatella sitä tavaramäärää, jonka hän pakkaisi mukaan matkaan. Olihan nyt viikon reissulle varauduttava ainakin reilulla määrällä vaatekertoja. Hänen ei kuitenkaan tarvitsisi miettiä pakkaamista vielä hetkeen, sillä lähtöön olisi aikaa, ainakin reilu viikko.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 02.05.20 17:29

Puomivalmennus
tiistaina 28/04/2020
#merikantovalmentaa #tietähtiin2020

Ellie harjasi Ankkaa rivakoin vedoin kuivikemurusten lennellessä karsinassa. Se oli piehtaroinut ja valkoisen karvan saamiseksi siistin näköiseksi meni tavallista enemmän aikaa. Tänään oli viimeinen valmennus ennen sekä viikonlopun osakilpailuja, että Ruotsin kilpailuviikkoa. Hän oli tosin jo oppinut sen, että meni valmennukset miten hyvin tahansa, kilpailuissa saattoi aina sattua jotain yllättävää.

Saatuaan ratsunsa varustettua Ellie talutti sen maneesiin ja nousi selkään. Ankka tuntui poikkeuksellisesti hieman jäykältä ja pahimmat skenaariot alkoivat pyöriä naisen päässä. Miksi tamma oli jäykkä, oliko jokin vikana? Mitä jos Ankka olisi epäpuhdas? Ellie yritti vilkuilla maneesin peileistä hevosen askellusta, mutta se näytti puhtaalta. Ehkä hän vain kuvitteli. Eihän pieni jäykkyys nyt vaarallista olisi, sillehän saattoi olla vaikka kuinka monta syytä. Eihän hän itsekään ollut joka päivä yhtä vetreä.

Verryttelyiden jälkeen tamma tuntui selkeästi paremmalta, vaikkakaan ei aivan niin hyvältä, kuin esimerkiksi viime viikolla tai viikonloppuna. Tasalta Lauri saapui maneesiin, asetellen pari puomia areenalle.
”Tehdään tänään vähän vastalaukkaa ja laukanvaihtoja, se tekee hyvää tasapainolle”, Merikanto ohjeisti ja valmennus käynnistyi.

Valmennus ei sujunut missään nimessä huonosti. Ankka tuntui tekevän parhaansa ja kuuntelevan apuja hyvin, mutta tietynlainen flow, joka edellisissä valmennuksissa oli ilmennyt, oli poissa. Mitä se mahtoi tarkoittaa viikonlopun kisojen kannalta, sitä Ellie ei tiennyt. Ehkä tunne palaisi, ehkä ei. Ellie taputti tamman vaaleaa kaulaa siirtäessään sen käyntiin ja valutti ohjaa pidemmäksi sormiensa lomasta.

”Mua jännittää”, Ellie puuskahti Sarahille loungessa. ”Tai ei jännitä, vaan pikemminkin turhauttaa”, hän korjasi nopeasti. ”Haluaisin jo päästä hyppäämään sen luokan.”
”Tiedän tunteen”, latina nyökkäsi.
”Mitä luulet, mahtaakohan Cava olla taas viimeisten joukossa?” Sarah kysyi.
”Toivottavasti ei”, Ellie irvisti. ”Ja toivottavasti edes joku meistä vihdoin sijoittuisi esteillä.”

Erityisesti Ellie toivoi itse sijoittuvansa, olisi noloa jäädä taas matalammalle sijalle kuin Anton. Ellie ei kokenut valmentautumisen ja treenaamisen määrän näkyneen viime aikoina lainkaan omassa kisamenestyksessään. Entä jos Ankka ei yksinkertaisesti vain ollut oikeanlainen ratsu hänelle? Katuikohan Isabella päätöstä antaa Ellien kilpailla hienolla hevosellaan.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 04.05.20 11:38

Ruusukkeen aika
sunnuntaina 03/05/2020
#tietähtiin2020 (tehtävä nro 13)

Vaikka viime tiistain valmennuksesta olikin puuttunut flow, se flow löytyi kuitenkin Hopiavuoren verryttelyalueella. Ankka tuntui vetreältä, elastiselta ja vastaanottavaiselta. Se reagoi Ellien apuihin herkästi ja tuntui odottavan innoissaan pääsyä radalle. Myös Ellie odotti suorituksen alkua, vaikka jännitys tuntui henkeäsalpaavalta. Mahdollisuudet hyvään suoritukseen tuntuivat olevan niin lähellä, eikä se tuntunut tänään lainkaan helpottavalta. Surkea suoritus olisi vaikeampi niellä, kun lähtökohdat olivat hyvät.
”Seuraavana Ellie von Brandt hevosella No Duchess”, kuuluttaja ilmoitti ja Ellie valmistautui ampaisemaan kohti ensimmäistä estettä. Hän ei nähnyt enää yleisöä ympärillään ohjatessaan tammaa esteeltä toiselle, keskittyen ankarasti suoritukseen. Tuima ilme kasvoillaan he ylittivät esteen toisensa jälkeen puhtaasti ja eikä Ellie uskaltanut huokaista helpotuksesta edes ylitettyään maalilinjan. Puhdas perusrata tuntui hyvältä, mutta sellaisen oli ratsastanut moni muukin. Uusinta olisi vielä edessä. Ankka tuntui niin hyvältä ratsastaa, että hän yrittäisi ratsastaa niin nopean radan, kuin mahdollista. Ankka tuntui olevan samaa mieltä, eikä sitä tarvinnut paljoa kannustaa liikkumaan eteenpäin. Ennen kuin hän ehti huomatakaan, maalilinja oli jälleen ylitetty. Eikä yksikään puomi ollut pudonnut.

Ellie ei ollut uskoa asiaa todeksi. He olivat totta tosiaan ratsastaneet vihdoinkin kisoissa yhtä hyvin kuin valmennuksissa. Uusinnan aika näytti, että he olivat kivunneet ensimmäiselle sijalle, eikä montaakaan ratsukkoa ollut enää lähtövuorossa. Salma tosin oli pärjännyt todella hyvin aiemmin ja oli todellinen vastus. Juuri radalla esteitä ylittävää Rasmusta ja Cavaa hän ei ollut sen sijaan ajatellut lainkaan vastuksena edellisten osakilpailujen suoritusten perusteella. Hän joutui kuitenkin toden teolla yllättymään, sillä Rasmus oli ratsastanut jopa paremman ajan kuin Ellie! Cava oli ilmeisesti säikähtänyt makkaraksi joutumista ja päättänyt, että nyt oli aika petrata.

Koska Salma ei yltänyt yhtä hyvään aikaan, oli sijoitukset selvät. Ellie oli tullut toiseksi Ankan kanssa ja sai vihdoin ensimmäisen ruusukkeen tänä vuonna. Isabella olisi varmasti ylpeä – tai ei ainakaan enää kovin pettynyt. Ankka laukkasi tarmokkaasti Cavan perässä kunniakierroksen sininen ruusuke suitsissaan.

”Saanko kysyä muutaman kysymyksen?” nuori nainen uteli Ellien ratsastettua ulos palkintojenjaosta. Vaaleaverikkö katsoi tulijaa arvioivasti ja nyökkäsi sitten.
”Onnittelut tämänpäiväisestä sijoituksesta”, nainen aloitti. ”Aiemmissa osakilpailuissa ei kaiketi mennyt yhtä hyvin? Mistä yllättävä nousu johtui?”
Ilmeisesti nainen oli toimittaja. Ellien teki mieli tuhahtaa kysymykselle, mutta sen sijaan kevyesti punatut huulet kaartuivat teennäiseen hymyyn.
”Kiitos, tänään kaikki tosiaan meni niin kuin pitikin”, Ellie hymähti. ”Edellisissä osakilpailuissa harmillisten pudotusten myötä suoritukset eivät riittäneet sijoituksiin, mutta No Duchess on ollut hyvässä vireessä koko kilpailusarjan ajan.”

”Vai niin. Entä minkälaiset odotukset teillä on finaaliin?” toimittaja uteli hymyillen.
”Voittoa lähdetään tietysti tavoittelemaan, enkä näe mitään syytä, miksei se olisi täysin mahdollinen”, Ellie tokaisi. ”Mutta suo anteeksi, nyt minun täytyy lähteä hoitamaan hevoseni.”
Ellie kehotti Ankkaa etenemään, jättäen toimittajan taakseen. Hyvillä mielin hän siveli tamman kaulaa ja päätti palkita sen kourallisella porkkanoita, sillä sen se oli ansainnut.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 11.05.20 12:28

Kolmas sija
perjantaina 08/05/2020
#hanamiweek #tietähtiin2020 (tehtävä 18)

Kirjoita tarina takaperin. Voit joko tehdä tarinan, joka…
b) tai etenee myöhemmistä tapahtumista kohti aikaisempia tapahtumia, kirjoittaen alusta loppuun.

Keltainen ruusuke näytti kauniilta vasten Ankan valkoista karvaa. Ellie hymyili leveämmin kuin pitkään aikaan istuessaan tamman selässä ryhdikkäästi palkintojenjaossa. Kilpailusuoritus kieli siitä, ettei melkein viikon takaisissa Tie Tähtiin kilpailuissa napattu sijoitus ollut pelkkää tuuria, vaan Ellie tosiaan alkoi löytää yhteisen sävelen vuokrahevosensa kanssa, ja se tuotti tulosta. Samassa rivissä seisoivat hevostensa kanssa myös muun muassa Anton ja Josefina, joista erityisesti joukkuetoverinsa sijoitukseen Ellie oli tyytyväinen, vaikka sillä ei ollutkaan vaikutusta tähtitaistossa. Tällaisilla sijoituksilla oltaisiin kuitenkin vahvoilla tulevassa finaalissa.

Radalla oli ollut uskomaton tunnelma. Este toisensa jälkeen Ellie ja Ankka olivat liidelleet eteenpäin. Tamma eteni rytmikkäässä laukassa ja Ellie antoi sille tilaa hypätä. Ja sehän hyppäsi. Edes erikoisen näköinen tonttueste ei saanut sitä epäröimään hetkeäkään. Koko radan kestänyt tunne, flow, oli sama, kuin Hopiavuoressa. Tuntui siltä, kuin kaikki onnistuisi. Ellie oli pitänyt mielessä kaikki ne kommentit, joita Merikanto oli valmennuksissa ladellut ja varmasti valmentajakin olisi ylpeä siitä, miten paljon ratsukon yhteistyö oli parantunut.

Vaikka Ellie oli tuntenut olonsa itsevarmaksi koko alkuviikon, tuntui jännitys nyt vieneen fiiliksen mukanaan ennen kilpailusuorituksen alkua. Vaikka luokka oli ainoastaan viisi senttiä korkeampi, kuin heidän normaali tasonsa, tuntui se sillä hetkellä suurelta korkeuserolta. Olihan Ellie aikaisemminkin hypännyt 125cm Lefalla ja jopa sijoittunut, mutta silti. Tästä oli enää lyhyt matka tavoitteeseen, metrikolmenkymmenen luokkiin. Aikaisemmat kilpailut eivät olleet kuitenkaan jättäneet kovinkaan itsevarmaa oloa naiselle, vaikka Tie Tähtiin -sijoitus viime osakilpailuista olikin lämmittänyt mieltä. Se olisi kuitenkin voinut olla vain hyvää tuuria.

Samaisessa luokassa hyppäsi myös moni muu paljon Ellietä osaavampi ratsastaja. Esimerkiksi Josefinan veli Alexander Rosengård, joka näytti häkellyttävän hyvältä istuessaan suuren ruunikon tamman selässä sekä Salma, joka tuntui sijoittuvan Bonnien kanssa ärsyttävän usein. Myös Majina, joka oli TT-rankingpisteissä vain aavistuksen Ellien perässä, oli potentiaalinen uhka. Elliestä tuntui, ettei kilpailusarja lähtenyt mielestä edes toiseen maahan matkustamalla. Ajatukset finaalista ja rankingvoittajista pyörivät mielessä jatkuvasti, vaikka olivathan ne pienet tallikisat verrattuna Markarydin viikkoon. Elliestä kuitenkin tuntui, että hänen oma tiensä tähtiin oli vasta lähdössä kunnolla käyntiin.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Isabella S. likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ellie von B. lähetetty 08.09.20 22:39

FLOW
tiistaina 08/09/2020
#merikantovalmentaa

Kohta se taas olisi, Kalla CUP nimittäin. Elliestä tuntui, kuin vastahan viime osakilpailu olisi ollut. Hän ei ollut juuri kilpaillut koko kesänä, vaan keskittyi lähinnä treenaamiseen sen minkä töiltään ja opiskeluiltaan ehti. Onneksi molemmat ratsut olivat hyvässä vireessä ja välttyneet loukkaantumisilta. Heti ajatuksen pulpahtaessa mieleen vaaleaverikkö koputti karsinan puista seinää. Ei pitäisi mennä edes ajattelemaan tuollaista, kohta jompikumpi kimoista katkaisisi jalkansa.

Viime osakilpailu oli mennyt hyvin. Puhdas perusrata ja uusinta Ellien elämän ensimmäisellä 130cm radalla, eikä sijoittuminenkaan ollut ollut kovin kaukana. Se lämmitti kyllä metrikahdenkymmenen jälkeen, jolla jo toisella esteellä oli puomi kolahtanut maahan. Ankan kanssa olisi hyvä jatkaa samoilla luokilla myös seuraavassa osakilpailussa. Kesän treenit olivat sujuneet tasaista tahtia ja yhteinen sävel tuntui löytyneen jo paljon kevättä paremmin.

Ellie avasi karsinan oven ja lähti taluttamaan Ankkaa kohti Kastanja-areenaa. Valmennus alkaisi pian, mutta hänellä oli riittävästi aikaa saada tamma vertymään. Ellie hyppäsi selkään ja lähti ratsastamaan rennossa käynnissä. Kimo käveli rennon letkeästi, muttei missään nimessä hitaasti. Tuntui hienolta huomata, miten paljon yhteistyö ja perusratsastus oli kehittynyt. Sen he tuntuivat todistaneet myös viime osakilpailun kouluratsastusluokassa, jossa Ellie sijoittui peräti molemmilla ratsuillaan. Hetken aikaa hän oli miettinyt, olisiko hänen aika panostaa enemmän myös tähän lajiin. Esteratsastus kuitenkin veti vaaleaverikköä puoleensa kuin magneetti, eikä Ellie nähnyt itseään kouluratsastajana ainakaan kovin vaikeissa luokissa.

”Iltaa, miltä se Ankka tänään tuntuu?” maneesin laidalta kuului. Lauri saapui maneesiin täsmällisesti tasalta. Ellie hidasti tamman käyntiin ja ohjasi sen lähemmäs valmentajaa.

”Oikein kivalta, se on ollut aika hyvä koko viime viikon”, nainen vastasi. He vaihtoivat nopeasti hevosiin liittyvät kuulumiset ennen valmennuksen alkua.

Ankka tuntui suunnilleen samalta, kuin viime viikollakin. Se hyppäsi innokkaasti, oli hyvin avuilla ja eteni rytmikkäästi. Ellie tunsi pystyvänsä vaikuttamaan hevoseen hyvin esteiden välillä ja erityisesti lävistäjän okserille oli tullut monta hyvää lähestymistä. Ellie ohjasi tamman suhteutetulle linjalle. Puolipidäte, puolipidäte, hyppy. Kimo liisi helposti metrisen pystyn ylitse. Ellie käänsi tamman pääty-ympyrälle.

”Ulkoavut unohtuivat, tule vielä uudestaan”, Lauri komensi ja Ellie nyökkäsi. Hän oli huomannut, kuinka keskittyminen oli herpaantunut ja ulko-ohja karannut hetkeksi. Ellie käänsi hevosen uudestaan kavalettiympyrälle ja suoritti tehtävän puhtaasti.

Rataa hypätessä meno meinasi yltyä villiksi, kun Ankka kiihdytti vauhtia ulkoa kuuluneen rysäyksen seurauksena ja he laukkasivat esteestä ohi. Ellie istui syvälle satulaan ja käänsi tamman voltille. Kuka ihme siellä oikein kolisteli? He jatkoivat rataa normaalisti, mutta paras flow tuntui kadonneen. Valmennus oli kaikkineen sujunut kuitenkin ihan hyvin, joten Ellie ei jäänyt miettimään asiaa sen kummemmin. Tästä olisi hyvä jatkaa kohti Syyspäiväntasausta.
Ellie von B.
Ellie von B.
Vuokraaja

Ikä : 21
Viestien lukumäärä : 387

Isabella S., Sarah R. and Lauri M. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Throwback

Viesti kirjoittaja Isabella S. lähetetty 10.09.20 13:09

THROWBACK
🇸🇪 Hannaby Hanami Veckan 🇸🇪
Hannaby Slott perjantaina 8/5/2020
#hanamiweek #stallfalkencreutz

MARKARYDIN MIEHET, OSA III: ALEXANDER

Perjantaina helle saapui hellimään kilpailijoita. Isabella nautti lämmöstä täysin siemauksin. Kevään ensimmäiset lämpimät päivät olivat nautinnollisia, joskaan mikään ei vetänyt vertoja loppukesän kuivan paahteisille päiville.

“Haluatko, että taluttelen sen?” Ellie kysyi saavuttuaan rinnallemme.
“Ei tarvitse. Voin hyvin kävellä selästä.”
Isabella ja Ankka olivat ottaneet yhden puomin heti perusradalta ja tulos oli riittänyt vasta 14. sijaan. Ellie sen sijaan oli sijoittunut metrikahdessakympissä kolmanneksi, ja ylpeys omasta onnistumisesta pilkotti nuoren naisen näennäisesti hillityn hymyn takaa.

Perijätär ohjasi Ankan yhdelle niistä monista pienemmistä poluista, joita risteili Falkencreutzien mailla ja suuntasi menon kohti kutsuvana vihertävää linnapuistoa. Ainoa virhe muuten sujuvalta tuntuneessa suorituksessa oli harmittanut välittömästi radan jälkeen, mutta nyt Isabellan olo oli raukea. Ei ollut mitenkään häneltä pois että hevosensa menestyivät, vaikka sitten vuokraajien ratsastamina. Anton ja Vila olivat napanneet toisen sijan (ja Josefina Rosengård neljännen – Kalla sai äärimmäisen hyvää mainosta).

Hyvin hoidettujen puiden suojassa oli sopivasti varjoisaa, väkeä oli täällä koko ajan vähemmän. Kilpailuiden häly vaimeni askel askeleelta ja Isabella tunsi sykkeensä laskevan ja painonsa valuvan yhä pehmeämmin nihkeäksi muuttuneeseen nahkasatulaan. Sitten Ankan korvat kääntyivät kiinteiksi tötteröiksi ja tamma pysähtyi valppaana. He olivat päätyneet linnapuistosta varsinaisen linnan kulmille, mahdollisesti jopa luvattomalle reitille (ainakaan muita ei ollut enää näkynyt), ja perijätär terästi omia aistejaan. Nyt Isabellakin kuuli kavioiden kopinan päällystettyä polkua pitkin: muurin takaa lähestyi ratsukko reipasta vauhtia.

Isabella koetti kääntää Ankan ympäri, mutta tamma oli liimautunut lumoutuneena paikalleen. Pian Ankka alkoi höristä, ensin aivan hiljaa, mutta kun ruunikko puoliverinen astahti esiin, hörinä oli voimistunut koko hevosen kylkiä tärisyttäväksi.
“Oho, anteeksi”, Isabella henkäisi ja koetti toistamiseen kääntää tammaansa, jolla oli kuitenkin muita ajatuksia.

Alexander Rosengård oli hätkähtänyt satulassa vain hiukan, joskin mies kiristi selvästi ohjastuntumaansa huomattuaan, että orinsa edessä poikittain polulla oli sen viime kesänä siementämä tamma (joskaan ei luomuna, mutta pukkia varten Plein de Charme oli saanut napata Ankasta hajut päästäkseen niin sanotusti tunnelmaan).

Ankka oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että kesken kilpailukauden aluille pantu varsa oli jatkamisen arvoinen perinne, oli kiima tai ei (tai, hyvä luoja, ehkä se oli tuloillaan).
“Täällä asti ei oikeastaan kuuluisi ratsastaa”, Alexander totesi kolkosti ja mittaili mahdollisuuksiaan ohittaa harmilliset tientukkeet, mielellään varmaankin pilaamatta työnantajansa kauniita istutuksia ja tasaiseksi leikattua nurmea.

Isabella joutui pamauttamaan pohkeensa herttuattarensa kylkeen ja käyttämään johtavaa ohjaa tavallista voimakkaammin, mutta sitten Ankka vain kääntyi. Kimo tuntui hoksanneen, että sehän pääsisi prinssi Charmensa kanssa samaan suuntaan. Mainittu ori oli myös alkanut höröhdellä pahaenteisen matalasti.

“Hyvä vire. Sillä”, Alexander pukahti Isabellan ja Ankan takaa, pitäen orinsa väkisin turvavälin päässä kimon haluttomasti (tai oikeammin: liian halukkaasti) eteenpäin keikkuvasta takapuolesta.
“Mmm. Vihdoinkin palautunut varsavuodesta kunnolla. Siitä tulee muuten hieno, tammavarsasta. Reaktiivinen.”
“Cool. Kiva kuulla.”

Muutamat metrit polun haarakohtaan tuntuivat pitkiltä vastaan harovan hevosen kanssa, mutta sitten tie vain jakautui ja tilanne purkautui kummankin valitessa oman suuntansa. Vaikka oreista sanottiin mitä, oli Ankka hankalampi.
“No, onnea kilpailuihin, Rosengård.”
“Samoin, Sokka.”

***

Ankan kävelytys ei ollut juurikaan tasannut tamman hengitystä tai saanut sitä rentoutumaan, mutta Isabella luovutti. Sillä taisi tosiaankin olla vain erinomaisen hyvä kisavire, kuten Alexander oli pistänyt merkille. Ratsukon saavuttaessa jaba-alueen rennompiin vaatteisiin vaihtanut Ellie otti tamman hoitoonsa.

Isabella haki itselleen kahviosta chai latten ja ehti vielä seuraamaan kolmevitosen viimeiset hypyt. Kirsikka-areena täyttyi aplodeista, kun Josefinan ja Rasmuksen esimies Saksan tallilta, Kallankin yöelämässä vaaleantyylikkäässä herrasmiesasussaan taannoin pyörähtänyt  Altmann, ratsasti luokan kärkeen hurjalla ajalla. Mies oli monin tavoin hupaisa ilmestys – sellainen, jota Isabellan edesmennyt isoäiti olisi kutsunut “huuliveikoksi” – mutta samalla ehdoton ammattilainen ja oikeassa paikassa vakava.

Altmannia seurannut komea ja ilmeisen raharikas belgialainen, Nathaniel Rossi, ei laittanut aiempaa omaa suoritustaan paremmaksi, vaikka ratsukko luovikin tiensä uusintaan (itse asiassa Ibizan aika oli uusintaan päässeistä kaikkein hitain). Sitten radalle kuulutettiin tuttu nimi, Alexander Rosengård. Nyt mies ratsasti hurjan komealla rautiaalla orillaan Quentin Quirella (ah, siinäpä olisi näyttävä puoliso Kamille! Isabella ajatteli suorastaan kuolaten, vaikka Kami oli jo varsonut yhden rautiaan). Valitettavasti jumalainen ori otti perusradalta neljä virhettä – Isabella olisi mielellään nähnyt sen sijoittuneiden joukossa.

Luokan viimeisenä startannut ratsukko, Viroa edustanut Sokalle tuntematon nainen, jäikin virhesaldollaan viimeiseksi. Isabella liittyi taputuksiin omalla hillityllä tyylillään, kun palkintojenjakoon kutsuttiin pelkkiä miehiä. Puhelin värisi taskussa, Cee soitti. Oli ilmeisesti aika siirtyä tsemppaavan ystävättären rooliin kilpailulajin vaihtuessa kouluratsastukseen.

***

Hannaby Hanami 8.5.2020: Perjantain tuloslista

_________________
Kartanon omistajatar
Isabella S.
Isabella S.
Tallinomistaja

Ikä : 31
Viestien lukumäärä : 891

http://auburnestate.altervista.org/hevoset.html

Jusu R., Sarah R. and Anton S. like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Ankan päiväkirja - Sivu 2 Empty Vs: Ankan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Sivu 2 / 2 Edellinen  1, 2

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa