Rikkinäinen puhelin

"En kiristänyt vyötä vielä", Heidi kertoi luovuttaessaan Malachain ohjat Laurille. Ori oli ollut koko varustamisen ajan oikea pässi ja yritti nytkin työntää omistajansa sivuun lapansa kanssa. Nainen työnsi hevosen kauemmaksi itsestään ja otti vaihdossa Vargasin ohjat itselleen. Matilda ravasi Vegasin kanssa maneesin uraa pitkin ja Heidi nyökkäsi tälle puolikkaan hymyn kera tervehdyksen odottaessaan ratsukon menevän maneesitallin oven ohi. Kun tie oli vapaa, nainen talutti Vargasin tallin puolelle ja sulki oven huolellisesti perässään.
"Sä sentään käyttäydyt kuten kuuluu", tallinomistaja huokaisi avatessaan kimon satulavyötä. Se heilautti päätään hieman ja näytti melko lailla elämäänsä tyytyväiseltä sillä hetkellä. Siinä oli ero kuin yöllä ja päivällä, kun oli katsonut viimeiset 20 minuuttia luimistelevan ja levottomasti puolelta toiselle seilaavan Malachain käytöstä.

Heidi sai orin harjattua ja heitti sen selkään talliloimen, maneesin ovi aukesi jälleen tuoden mukanaan tummanrautiaan tamman ratsastajineen. Heidin teki mieli kysellä Matildan kuulumisia, mutta nainen tuntui vaipuneen omiin ajatuksiinsa ja tiesihän hän mitä toiselle sillä hetkellä osittain kuului. Jessen järjestämän yllätyksen jälkeen Heidi oli itsekin joutunut yllättävään ajatuskierteeseen, josta ei ollut päässyt eroon vaikka kuinka oli yrittänyt muistuttaa itselleen ettei tilanne ihan täysin ollut häneen sidoksissa. Tottakai Sofian kautta nainen tulisi aina elämään kahden perheen elämää ja erityisesti sillä hetkellä raja niiden välillä tuntui häilyvän omituisesti.

Vargas pääsi omaan karsinaansa ja Heidi oli kävelemässä Vegasin karsinan ohitse ulko-ovia kohden, kun jokin pölyharjaa tamman kaulaa vasten pitelevässä ratsastajassa sai naisen pysähtymään. Harja ei liikkunut mihinkään eikä Matilda tuntunut reagoivan hänen läsnäoloonsa juurikaan. Heidi selvitti kurkkuaan epävarmana.
"Hei, onko kaikki hyvin?" kysymys kuulosti huolestuneelta, kun nainen nojasi olkapäällään karsinan oviaukkoa vasten. Hän varautui varmuuden vuoksi salamoihin, joiden edellisestä läsnäolosta oli aikaa enemmän mitä Sofialla oli ikää. Heidi ei siihen päivään mennessä ollut oppinut lukemaan lapsensa isän naisystävää.

Matilda oli aina arvostanut mahdollisuutta ratsastaa kokeneilla, ammattilaisten omistamilla hevosilla, koska niiltä Matildan tasoisella ratsastajalla oli aina mahdollisuus oppia jotain. Sinä päivänä ratsastus oli kuitenkin tuntunut enemmän velvollisuudelta kuin mahdollisuudelta ja realisoinut sitä, että Kalla CUP:in viimeinen osakilpailu oli enää reilun viikon päässä. Normaalisti kotikenttäetu vähensi etukäteisjännitystä, mutta nyt Matildalla oli edessään ihan uudenlainen tilanne - metrikahdenkymmenen startti Vegasilla.

Ratsastus itsessään oli kuitenkin sujunut hyvin, eikä Matildalla sen puoleen ollut huolta siitä, etteikö hän pärjäisi Vegasin kanssa. Nainen kuitenkin pelkäsi kisatilanteen luomia paineita, koska Vegasin kaltainen tamma loi tietynlaisia odotuksia tuloksen suhteen. Kun yhtälöön lisäsi epämääräisen avonaiseksi jääneen tilanteen Jessen kanssa sekä lähestyvän joulun, jonka vietosta Matildalla ei ollut harmainta aavistustakaan, nainen vaipui yhä useammin ajatuksiinsa ja jämähti niihin pidemmäksikin aikaa.

Niin oli käynyt myös Matildan purkaessa tummanrautiasta treenin jälkeen ja vasta Heidin kysymyksen kuultuaan nainen havahtui siihen, ettei ollut enää hetkeen harjannut tammaa, joka ei tuntunut välittävän tilanteesta.
"Ai", Matilda ynähti hiljaa tuijotettuaan Heidiä kiusallisen hiljaiset pari sekuntia. "Moi. Ei. Tai siis joo. Ajatukset vain vähän... harhailevat."

Matilda räpäytti silmiään ja pakotti harjakätensä liikkeelle, jottei vaikuttaisi täysin kajahtaneelta. Vegas kurkotteli Heidiä kohti hieman epäluuloisena, mutta Matilda ei jäänyt seuraamaan tamman toimia vaan pyrki pitämään katseensa tummanrautiaan kiiltävässä karvassa.

Heidin ensimmäinen ajatus oli vastata epämääräisyyteen sanoilla "ymmärrän kyllä", mutta lause jäi naisen huulille tämän tajutessa miten läpinäkyvää se olisi ollut. Että ehkä Matilda ottaisi ystävällisyyden eleeksi tarkoitetun tuen säälinä tai asioihinsa sekaantumisina. Muisto Vernerin ja Innan kanssa aikoja sitten eletyistä hetkistä kummitteli piikkien lailla Heidin alitajunnassa. Jos ei sellaisesta myrskystä oppisi olemaan polttamatta näppejään, niin ei sitten mistään.

"Jännittääkö Vegasilla starttaaminen?" Heidi lähestyi kiertoteitä, sillä sen lauseen saattoi päätellä vain siitä minkä omilla silmillään näki. Hän tiesi, ettei Matilda ollut ammattiratsastaja ja siten saattoi luoda oletuksen, että uusi kisakaveri saattaisi luoda jännityksen kilpailuiden lähestyessä. Vegasin kanssa toki ajatus olisi varmasti hieman helpompi, kuin se voisi olla jos Matildan olisi pitänyt vaikka nousta Malachain selkään esteradalla.

"Vegasta ei onneksi haittaa, vaikka vaipuukin välillä omiin ajatuksiinsa", Heidi lisäsi ja hymyili hieman. Tamman ojennettu turpa tuntui silkkisen pehmeältä sormia vasten.

Matilda oli omalla tavallaan helpottunut, että Heidi uskoi hänen käytöksensä johtuvan vain jännityksestä. Olihan sekin totta, mutta sillä hetkellä Matilda oli ajatellut yhä enemmän ja enemmän Jesseä ja heidän suhdettaan, joka oli jäänyt avonaiseksi. Heidän välilleen laskeutunut radiohiljaisuus oli tuntunut tarpeelliselta, mutta Matilda ei siitä huolimatta tuntunut löytävän oikeaa ratkaisua ja tiedosti, että sen tekemisen aika lähestyi koko ajan.

"Välillä joo ja välillä ei", Matilda totesi ja vilkaisi Heidiä, joka alkoi puhua Vegasista samalla, kun siveli tamman turpaa. Violettihiuksinen nainen huokaisi äänettömästi, laski puoliverisen kaulaa liian pitkään harjanneen kätensä alas hymähti itsekseen.
"Katsotaan sitten radalla, mikä mun tekemä haittaa ja mikä ei", Matilda totesi hakien ääneensä kepeyttä, jota ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan.

Vegas käänsi päätään kuullessaan Matildan avaavan toppaliivinsä vetoketjun. Nainen tarjosi Zelialta jäänyttä porkkanaa tammalle ja katsoi, kuinka sen ilmekään ei värähtänyt, vaikka porkkana katosikin parempiin suihin.
"Onhan se erikoista lähteä starttaamaan Laurin hevosella", Matilda yritti vielä todeta, niin supliikisti kuin osasi. "Kaiken muun lisäksi."
Sanat olivat livahtaneet naisen huulilta, vaikka niiden oli ollut tarkoitus jäädä vain ajatukseksi tämän päähän. Tummanruskeat silmät seurasivat Heidin ilmettä toivoen, ettei nainen takertuisi aiheeseen sen enempää.

Heidi yritti olla huomaamatta sitä kuinka selvästi kepeäksi tarkoitettu lausahdus oli jäänyt valjuksi. Kuinka se ei tuonut tietynlaista hymyä automaattisesti hänen huulilleen ja miten luonnottomalta siihen olisi ollut vastata jotakin kevyttä tsemppiä jatkoksi.
Hän ei osannut teeskennellä sellaisia tunteita, joten lohdutusyritys muuttui vain pehmeäreunaiseksi ilmeeksi naisen kasvoilla. Heidi ei tiennyt oliko parempi kertoa tietävänsä vai teeskennellä tietämätöntä.

"Laurilla varmasti oli hyvä syy pyytää starttaamaan Vegasilla. Ei se päästäisi sua sen selkään jos ei luottaisi siihen, että kumpikin teistä hyötyy tilanteesta", nainen aloitti ja henkäisi sitten epävarmasti ilmaa keukoihinsa.

"Ja mä ymmärrän kyllä, että ajatukset ovat muualla teidän tilanteen kanssa. Jesse kertoi mulle siitä sen... hairahduksesta. Mä en halua puuttua teidän asioihin, mutta ajattelin ettei ole reilua esittää olevansa tietämätön kaikesta", Heidi yritti kuulostaa mahdollisimman neutraalilta, vaikka se olikin äärimmäisen vaikeaa. Samalla nainen toivoi, ettei Matilda ottaisi asiasta mainitsemista siihen sotkeutumisena, sillä ei todellakaan halunnut uusintaottelua Vernerin ja Innan tapauksesta.

Hairahdus.

Matilda yritti niellä sanan, jolla Heidi oli juuri kuvannut tilannetta, jossa hän Jessen kanssa jumitti. Kyseinen hairahdus kummitteli naisen mielessä päivittäin ja oli monesti saanut Matildan toivomaan, että aikaa voisi kelata taaksepäin.

Mutta miten ihmeessä Heidi tiesi asiasta? Matilda muisti, miten oli kertonut Laurille Jessen ja Innan suudelmasta silloin, kun nainen itsekään ei ollut vielä tiennyt muusta. Matilda ei kuitenkaan ollut pihahtanut viimeisimmästä käänteestä kenellekään, vaan pitänyt asian visusti itsellään. Ei kenenkään tarvinnut tietää asiasta, jota ei oltu vielä edes saatu päätökseen.

"Niin", Matilda virkkoi hitaasti. "Mä en tiennyt, että sä tiedät. Eihän Jessekään kertonut mulle ensin siitä kaikesta, mitä sen suudelman jälkeen lopulta tapahtui."
Vasta siinä vaiheessa Matildan tajuntaan alkoi iskostua, että Jesse oli pimittänyt koko totuutta häneltä kuukauden, mutta lopulta kertonut asiasta paitsi ainoalle asianosaiselle, myös Heidille. Ilme Matildan kasvoilla kiristyi, koska vähiten tämä tahtoi asian leviävän muiden tietouteen.

Sen saattoi melkein tuntea, kuinka lämpötila maneesitallissa laski asteita kun hiljaisuus heidän välillään venyi. Matildan vihdoin vastatessa Heidin sanoihin, ei kylmyys ollut enää vain tunne, vaan se sai ihon värähtämään kananlihalle. Se tuntui jossain selkärangan vieressä, kun Matildan sanoista suudelman jälkeen lopulta tapahtui alkoi lähteä virtaava puro ajatuksia joka suuntaan.

Miksi Matilda olisi ripustautunut niin kovin siihen että Jesse oli jäänyt Innan luo vielä nukkumaan sen suudelman jälkeen? Eikö itse suudelma ollut pahempi niistä kahdesta? Sitten oli vielä se kolmas vaihtoehto, jota Heidi ei halunnut uskoa vaikka ajatus tarjosi itseään yhä suuremmalla äänensävyllä.

"Eikä muuta?"
"Ei muuta. Vannon."
Niin Jesse oli sanonut. Vannonut.

"Jälkeen?" Heidi enemmän hengitti, kuin lausui. Kylmä tunne oli vaeltanut vatsan pohjaan ja kiristi otettaan entisestään. Edelleen nainen pysyi itsepintaisesti siinä ajatuksessa, että Matildan vastaus liittyisi nukahtamiseen eikä mihinkään muuhun.

Matilda tuijotti Heidiä, joka näytti hämmentyneeltä. Hetken molemmat naiset näyttivät vain pyrkivän ymmärtämään toistensa sanoja, koska tilanteessa oli selvästi väärinkäsityksiä - tai ainakin uhka sellaisista.

"Mitä sä siis tiedät?" Matilda mumahti ja huomasi, miten nopeasti hänen fiiliksensä poukkoili aidon hämmentyneestä ärsyyntyneeseen, loukkaantuneeseen ja takaisin hämmennykseen. Miten hän oli taas tilanteessa, jossa ulkopuolinen taho tiesi Matildalle tapahtuneesta asiasta, vaikkei se oikeastaan kuulunut kuin asianosaisille?

"Inna oli suudellut Jesseä. Jesse oli mennyt sen luo yöksi. Ja aamulla Jesse oli alkanut riisua Innaa ja ne olivat melkein käytännössä.. No, niin", Matilda kertoi vastahakoisesti, eikä naisen katse pysynyt enää Heidin silmissä. Siinä hetkessä Matilda tunsi koko parisuhteensa ja ennenkaikkea itsensä niin häpäistyksi, että olisi halunnut vajota maan alle.

"Ja Jesse sanoi sitä vahingoksi", Matilda lisäsi vielä kasvot täysin ilmeettöminä.

Oli vaikea sanoa mikä tunne oli selkeästi päälimmäisenä Matildan sanojen upotessa vähitellen Heidin tajuntaan. Hän oli pahoillaan Matildan puolesta, raivoissaan ja pettynyt Jessen takia ja yhtä lailla hämmentynyt ja epävarma kuinka tilanteeseen pitäisi nyt reagoida. Matilda vaikutti siltä, että olisi halunnut vajota maan alle vaikkei tällä ollut yhden yhtä syytä tuntea niin.

Heidi ei tiennyt miten pystyisi katsomaan Jesseä silmiin kun tämä hakisi Sofian sunnuntaina itselleen. Että kaikki oli tapahtunut juuri Innan kanssa, jota kohtaan nousi uudelleen pintaan ne tunteet joiden kanssa Heidi oli taistellut ennenkin.

"Mitä helvettiä", sanat karkasivat naisen huulilta melkein niihin lainkaan sopimatta ja saivat Heidin nostamaan kätensä suunsa eteen.
"Anteeksi. Mä olen oikeasti tosi pahoillani. Mä en tiennyt kuin siitä suudelmasta, Jesse vannoi ettei muuta tapahtunut kun kysyin siitä. Oletko sä kunnossa?" Heidin sanat poukkoilivat samalla lailla ajatustensa kanssa kun tämä kysyi lopulta uudelleen saman kysymyksen kuin aiemmin.

Matilda käsitti nopeasti, että Heidi oli tiennyt saman verran kuin hänkin. Nainen toivoi, että keskustelu olisi jo voinut päättyä, mutta kuten arvata saattoi, Heidi ei jättänyt tilannetta siihen. Matilda ymmärsi naisen reaktion, koska tämä jakoi osan elämästään Jessen kanssa Sofian vuoksi.

Oletko sä kunnossa tuntui Matildasta kohtalon ivalta. Mitä kunnossa oleminen enää oikeastaan tarkoitti? Oliko nainen ollut oikeastaan kunnossa vuosiin, kun otti huomioon, miten hänen kaksi Jesseä edeltävää suhdetta oli päättynyt?
"Olisitko sä?" Matilda huoahti, vilkaisi Heidiä ja oli aikeissa jatkaa, ettei asioita oltu vielä edes käsitelty loppuun eikä hän siten osannut ottaa kunnolla kantaa asiaan, kun tallilaajennuksen ovi maneesiin avautui Vegasin karsinaa vastapäätä.

"Tämä oli tänään harvinaisen hyvä alusta alkaen", mustaa puoliveristä taluttava Lauri totesi heti Heidin nähtyään tietämättä lainkaan, millaisen keskustelun oli juuri keskeyttänyt. "En viitsinyt jäädä työstämään pidemmäksi aikaa."

Matildan kysymys jysäytti lainehtivat ajatukset täysstoppiin - jos näin olis voinut käydä Jessen kanssa seurustelevalle Matildalle, se voisi käydä myös hänelle Laurin kanssa. Jessellä sentään oli periaatteessa puhdas menneisyys siinä missä Heidi tiesi Laurin historiasta.

Maneesin ovi kävi kuin kutsuttuna ja hieman kuin olisi hapuillut ilmasta tukea, Heidi jätti keskustelun aiheuttamat ilmeet taakseen. Matildan ei ehkä tarvinnut toistaa juuri käytyä keskustelua Laurin läsnäollessa.

Heidi selvitti kurkkuaan ja loihti kasvoilleen hymyn. Se ei ollut ihan aidoimmasta päästä, mutta lähellä.
"Ehkä se käytti kaiken pölöenergiansa kuntoonlaitossa", nainen vastasi ja vilkaisi sitten vielä Matildaa. Kuin sanattoman sopimuksen myötä naiset eivät palanneet enää kaivettuun kuoppaan takaisin.

"Muista että mulle saa aina soittaa", Heidi kuitenkin kertoi hiljaisella äänellä ennen kun lähti auttamaan Lauria Malachain varusteiden riisumisessa. Hänen oli vaikea olla katsomatta Lauria erilaisessa valossa sillä hetkellä, jollain tavalla kriittisemmin kuin aikaisemmin.

Koska Vegas kuikuili ulos karsinastaan, Laurin täytyi taluttaa Malachai nopeasti maneesin oviaukolta orin karsinalle. Mies ehti kuitenkin nähdä paitsi naisystävänsä, myös Matildan ilmeet, jotka kielivät mahdollisesti keskeytyneestä keskustelusta - ja siitä, ettei sen aihe ollut mikään arkipäiväinen tapahtuma. Heidin kasvoille ilmestynyt hymy olisi vakuuttanut monet, mutta Lauri oli ehtinyt noteerata, ettei se ollut yltänyt naisen silmiin saakka.

Lauri oli ehtinyt riisua Malachain suitset, kun Heidi ilmestyi orin karsinalle. Hetken kuluttua käytävältä kantautui karsinan oven sulkemisesta aiheutuva ääni ja sitä seurasi kenkien nopeatahtinen kopina.
"Keskeytinkö jotain tärkeää?" Lauri kysyi kääntäen katseensa Heidiin, jonka keskusteluseura oli mitä ilmeisimmin juuri lähtenyt tallilta. Lauri oli huomannut Matildan poissaolevuuden jo aiemmin päivällä Auburnissa pitämässään valmennuksessa, mutta koska nainen ei ollut ottanut mitään aihealuetta - kuten Jesseä ja toisten naisen kanssa vaihdettua suudelmaa puheeksi, oli Laurikin halunnut kunnioittaa Matildan vaalimaa yksityisyyttä.

"Et", Heidi vastasi ajatuksiinsa syventyneenä. Hän yritti pyristellä niistä eroon, mutta huomasi seisovansa vain Laurin edessä tämän yrittäessä tuoda Malachain suitsia karsinan etuseinän koukkuun. Jostakin kiireisten viikkojen väsymyksen keskeltä kumpusi uudelleen se pettymyksen tunne.

"Voiko sun mielestä vahingossa kouria vierasta naista?"

Kysymys tippui ilmaan heidän välilleen kuin märkä rätti, irroitettuna täysin kontekstistaan. Ajatuksissaan pyörivä Heidi palasi takaisin siihen hetkeen vain keskittyäkseen siihen kuinka Lauri ottaisi kysymyksen vastaan. Nainen ei enää tiennyt edes halusiko tietää vastaustakaan.

Heidin kieltävän vastauksen jälkeen Lauri päätti jättää aiheen hetkeksi ja palata siihen myöhemmin, jos Heidi ei itse päättäisi jatkaa keskustelua. Laurilla oli nimittäin kaksi vahvaa veikkausta naisten keskustelunaiheesta: Matildan ja Jessen suhteen yllättävät töyssyt, joista Matilda oli jo jokin aika sitten kertonut, tai Matildan hienoinen asenneongelma Vegasilla kilpailemisen suhteen. Lauri olisi ollut valmis keskustelemaan Matildan kanssa etenkin jälkimmäisestä aiheesta, mutta aina kun jännittämiselementti tuli puheeksi, Matilda päätti keskustelun lyhyeen.

Lauri oli juuri ohittamassa karsinan oviaukolla seisovaa naista, kun Heidi yllättäen esitti Laurille kysymyksen. Brunetteen selin seisovan miehen käsi laskeutui alas niin nopeasti, että koukkuun ripustettu suitsinippu jäi huojumaan. Sen jälkeen Lauri kääntyi hitaasti ympäri varmistaakseen, oliko Heidi todella esittänyt kysymyksen tosissaan.

Ensimmäisenä Laurin teki mieli kysyä, mistä Heidi oli tempaissut sellaisen kysymyksen. Mies tuijotti naisystävänsä kasvoja ja yritti ymmärtää, oliko hän tehnyt jotain, josta olisi voinut vetää niin radikaaleja johtopäätöksiä. Vai liittyikö kysymys sittenkin Heidin ja Matildan keskusteluun?
"Se on aika suhteellista", Lauri yskähti edelleen epävarmana siitä, kenen Heidi uskoi kourineen vahingossa ja ketä. "Mutta olen melko varma, että ei voi."

Sen sijaan, että Lauri olisi vastannut kuten Heidi oli odottanut (lyhyt ja varma ei), niin mies käytti täytesanoja. Erityisen lieventäviä ja hieman jopa kiertäviä suhteellista ja melko varma. Vastaus maalasi mustavalkoisesta asiasta pehmeän harmaata, josta ei voinut sanoa oliko siinä käytetty enemmän valkoista vaiko mustaa.

"Ai."

Heidi huomasi purevansa huultaan ja vaikka hän yritti jäsennellä ajatuksiaan, alkoi mieleen vyöryä hetkiä heidän historiassaan jotka hän oli vain ohittanut olkien kohautuksella. Hetkiä, joista epäluuloisempi naisystävä olisi voinut luoda varoittavia esimerkkejä ennen viimeistä virhettä. Oliko se vain ajan kysymys koska hänen kohdalleen sattuisi sama virhe? Tai siis vahinko.

Lattia tuntui jalkojen alla samalta kuin naurutalossa, jossa jokainen askel oli työn takana eikä ihan voinut sanoa pääsikö kävelemällä eteen vai taaksepäin. Heidi puristi Laurin selän takaa otettujen suitsien niskahihnaa ja työnsi varustehuoneen oven auki. Mielikuvat Jessestä ja Innasta sumentuivat kun yhtäkkiä Heidi näki Laurin siinä samassa tilanteessa. Vaikka Karon kanssa. Tai ehkä jopa Matildan, kostamassa Jesselle oman vahinkonsa?

Heidin vastaus piti Lauria varpaillaan, tietenkin - nainen ei nimittäin suoranaisesti vaikuttanut tyytyväiseltä vastaukseen, muttei ollut myöskään jatkanut keskustelua aiheesta. Ja kun Heidi vielä katosi satulahuoneeseen Malachain suitsien kanssa, Lauri oli melko varma, ettei keskustelu jäisi siihen.

Lauri ei aikaillut purkaessaan Malachain loppuun, muttei myöskään varsinaisesti kiirehtinyt satulahuoneeseen. Kun mies lopulta avasi huoneen oven satula ja loput varusteet sylissään, hän ei ollut lainkaan varma, mitä hänellä olisi vastassa.

"Mihin se sun aiempi kysymys liittyi?" Lauri kysyi muina miehinä, vaikka mies ripustautuikin kysymykseen enemmän kuin hänen äänestään saattoi arvata. Tummat silmät seurasivat Heidiä, kun mies asetti Malachain huputetun satulan telineeseen ja asetteli sitten loput tavarat niille kuuluville paikoille.

Heidi muisti ne kerrat, kun oli kyseenalaistanut Laurin viimeksi - hän oli ollut silloin tukevasti raskaana ja hormonihuuruissa. Tällä kertaa olo oli aivan toinen, sillä vaikka hän oli hämillään Matildan kertomasta tilanteesta, nainen oli samaan aikaan täysin oma itsensä eikä raskauden sumentamassa kierteessä. Suitsien niputtamisesta ei meinannut tulla mitään eikä Heidi ollut ihan varma oliko Laurin viipyminen huono vai hyvä asia. Se antoi ajan jäsennellä ajatuksiaan, mutta samanaikaisesti ne tuntuivat menevän vain enemmän solmuun. Oliko hänellä oikeasti mitään pohjaa ryhtyä kinastelemaan aiheesta joka ei (tällä kertaa) liittynyt häneen millään lailla?

Laurin kysymys ei saanut suoraa vastausta, sillä Heidi ei myöskään tiennyt oliko hänen paikkansa kertoa tilanteesta. Olihan toki Laurikin maininnut asiasta hänelle sen jälkeen, kun Matilda oli kertonut alkuperäisen tarinan valmentajalleen. Heidi mietti missä tilanteessa se oli tullut ilmi ja miten läheisiä niistä kahdesta oli tullutkaan, jotta Matilda oli uskoutunut juuri Laurille. Muisti myös sen miksi Jesse oli alunperin nyrpistellyt nokkaansa Laurille kun mies oli yrittänyt iskeä varattua Matildaa jossain pikkujouluissa.

"Jesseen", Heidi lopulta vastasi yllättävän neutraalilla äänellä. Hän ei osannut lähteä purkamaan asiaa ääneen sen paremmin.

Laurilla löi taas tyhjää: Jesseen? Mies palautti mieleen Heidin aiemman kysymyksen ja laski yhteen nopean yhtälön. Oliko Heidi viitannut kourimisella todella Jesseen, lapsensa isään ja Matildan miesystävään?

"Niinkö?" Lauri murahti ja kurtisti kulmiaan miettiessään, miten - oletetusti - Jesse oli päätynyt tekemään jotain sellaista. Ja mistä Heidi tiesi asiasta? Lauri oli kertonut naiselle Matildan kertomasta suudelmasta, mutta...

Matilda. Lauri tunsi itsensä tyhmäksi, koska ei ollut heti yhdistänyt kaikkia palasia päässään risteilevien ajatusten joukosta. Oliko Lauri siis keskeyttänyt aiemmin keskustelun, jossa Matilda oli kertonut Heidille asiasta?

"Siis tekikö - menikö Jesse tekemään jotain?" Lauri kysyi leukaperiään kiristellen, koska pelkkä ajatus Matildaa sekä mahdollisesti myös Heidiä kohtaan väärin toimineesta miehestä oli saanut Laurin äänensävyn tummumaan.

Heidi huokaisi syvään, koko tilanne tuntui niin absurdilta, ettei nainen osannut edes hengittää enää oikein. Hän oli pidättänyt keuhkojensa hapensaantia ihan huomaamattaan tutkiessaan Laurin kasvoja ja odottaessaan tämän vastauksia.

"Olenko mä ikinä kertonut sulle siitä, kun menin kertomaan Vernerille siitä miten kuulin Innan flirttailevan yksissä juhlissa Alexanderin kanssa? Mä opin siitä kerrasta sen, etten puuttuisi enää toisten parisuhteisiin ja tekisi oletuksia ilman kunnon todisteita. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että mä olin ehkä sittenkin oikeassa, että mä olen ihan turhaan potenut huonoa omaatuntoa siitä että tungin nokkani väärään paikkaan."

Sormet kaipasivat jotakin tekemistä, sillä pelkkä seisominen tuntui liian turhauttavalta. Heidi tunki kätensä kevyttoppatakkinsa taskuihin ja hetken päästä otti ne sieltä pois vain ristiäkseen kätensä rintansa päälle.
"Ja nyt mä mietin jos Jesse - jonka käsiin mä luotan oman tyttäreni - kykenee melko varmasti ehkä melkein pettämään vahingossa omaa naisystäväänsä, että mihin pystyy enää luottamaan? Pitääkö munkin alkaa olla huolissaan aina, kun kuulen miten joku kehuu sun fyysisiä ominaisuuksia vai olenko vain typerä, jos sivuutan sellaiset sanat, jos kuitenkin jossakin tilanteessa pettäminen voi sunkin mielestä olla suhteellista?"

Laurista tuntui helpottavalta, että Heidi alkoi puhua. Mies pudisti päätään naisystävänsä kysymykselle liittyen Verneriin ja tunsi olonsa hetkellisesti helpottuneeksi - ehkä kyseessä ei ollutkaan ihan niin paha tilanne, kuin hän oli kuvitellut.

Helpotus haihtui kuitenkin nopeasti Laurin mielestä, kun tämä sisäisti Heidin seuraavat sanat. Niiden ymmärtäminen oli miehelle yllättävän vaikeaa, koska lauseet sisälsivät töyssyjä pehmentäviä sanoja ja saivat Laurin epäilemään kuullun ymmärtämistään: miten kukaan pystyisi melko varmasti ehkä melkein pettämään vahingossa ketään?

Ja kun Heidin sanat alkoivat kohdistua Lauriin, mies äimistyi totaalisesti. Oliko Heidi juuri kohdistanut Jessen aiheuttamat tunteet häneen?
"Kehumaan mun fyysisiä ominaisuuksia?" Lauri ähkäisi. "Mistä sä oikein puhut?"

Mies veti henkeä, ennen kuin lisäsi:
"Eikä pettäminen ole koskaan suhteellista. En tarkoittanut sitä niin."
Lauri olisi halunnut näyttää ymmärtäväisemmältä, mutta siinä tilanteessa, Heidin sanojen jälkeen, se oli miehelle suhteellisen vaikeaa.

Jos Heidi olisi osannut turvautua alkoholiin turruttaakseen tunteensa, hän olisi ehdottomasti heivannut sillä hetkellä tequilan jos toisenkin huiviinsa. Nainen ei kadehtinut Matildan murheita tippaakaan.

Tietenkin järkevä ihminen olisi pyytänyt siinä vaiheessa anteeksi, todennut että tämä koko sekasotku ei liittynyt heihin mitenkään ja että oli ihan tyhmää ryhtyä vetelemään olemattomia johtopäätöksiä asioista, joita ei ollut edes tapahtunut.

Heidi oli kuitenkin joskus tuntenut jotain Jesseä kohtaan ja ehkä juuri siksi koko uutispommi luvattuine sanoineen ja pettymyksineen iski nyt ja lujaa. Ja juuri siksi Heidi ei ollut sillä hetkellä kovinkaan järkevästi ajatteleva yksilö.
Asiaa ei auttanut Laurin viileä äänensävy tippaakaan.

"Mmm, no hyvä", Heidi lausahti, mutta ei kuitenkaan kovin vakuuttavasti. Hän ei halunnut lähteä kertomaan Laurille siitä kuinka oli keskeyttänyt Isabellan ja Cecilian keskusteluhetken maneesin wc-tiloissa taannoin. Ja olihan miehellä ihan oma fanikerhonsa, joka oli tullut Ruunaan kisoissa hyvinkin selväksi. Lauri oli jatkuvasti paremmassa asemassa oleva tunnettu valmentaja Suomesta, jolla oli fiksuja sijoituskohteita ja paketti kunnossa sekä sisältä ja ulkoa. Heidi tunsi olonsa sillä hetkellä rähjäiseksi yh-äidiksi, jolla ei ollut paljoakaan tarjota maailmalle, vaikka siihen ei oikeasti ollut lainkaan syytä.