Kuuma, kuumempi, kuumin päivä (off, vapaa)

Kesähelteet olivat vihdoin rantautuneet tännekin pitkän odotuksen jälkeen, eikä tallille meneminen pitkälahkeisissa ratsastushousuissa tullut kysymykseenkään. Oli jo aikakin, kohtahan mentiin jo heinäkuussa, eikä keän alussa ollut näkynyt kuin pari hassua lämmintä päivää. Itse olin varautunut tähän harvinaiseen herkkuun pukeutumalla vaaleaan, spagettiolkaimiseen toppiin ja farkkushortseihin. Tiedän, ei aivan kaikista käytännöllisin asu tallille, mutta ainakin sopivan viileä. Ja odottivathan minua ne kuumat ratsastushousut kaapissa, jos päättäisinkin hypätä hevosen selkään.

Astuin ulos autostani, jossa oli melkein liian kylmä tehokkaan ilmastoinnin ansiosta. Ainakin ilma ulkona tuntui sen jälkeen ihanan lämpimältä. Parkkipaikalla näkyi jonkin verran muitakin autoja, joten päättelin muidenkin haluavan nauttia kesäpäivästä hevosten parissa. Marssin talliin, jossa tosin ei juurikaan hevosia näkynyt - ne nauttivat kaikki ulkoilmasta tarhaten tai laiduntaen. Pohdin samalla tämän päivän agendaa, ainakaan hikitreeni kentällä ei kuulostanut tässä säässä houkuttelevalta. Hevosten uittaminen sen sijaan olisi mielekästä.

Kävelin tallin läpi tallitupaan. Läkähduttävän kuuma sää ajoi kenet tahansa nestehukan partaalle, joten parempi tankata vettä jo hieman etukäteen. Huone oli harmikseni autio, olisin mielelläni tutustunut muihin Auburnilaisiin, nyt kun kerran todennäköisesti viettäisin täällä suuren osan ajastani, työttömällä nuorella kun sitä oli. Laskin hanasta vettä lavuaariin kunnes se muuttui tarpeeksi viileäksi juoda. Availin uteliaana keittiön kaappeja ja löysinkin itselleni lasin, josta juoda.

Kuulin tallituvan oven aukeavan ja käännähdin ympäri nähdäkseni tulijan.

(Kuka vain on tervetullut mukaan, peli sijoittuu perjantaille 30/06 suunnilleen klo 15 aikoihin)

Meillä oli Nylundeilla ollut taas normaali aamu ja päivä eli ei ihmeellisempi. Eilisen juoksutuksen jälkeen mulla oli vielä suunnitelmat avoinna Meidhirille. Ehkä mä vaan juoksuttaisin orin tänäänkin nyt liinassa ja apuohjin. Mä ajoin ikkunat auki, jotta ilma Audissa vaihtuisi, kunnes ilmastointi olisi tarpeeksi viileällä. Lämpö oli kyllä ihanaa. Varsinkin kun ajaessa ikkunat auki ei sisälle tuleva ilma kylmennyt vaan viilensi. Auxilla kiinnitetty IPhone soitti mun gangsta-rap listaa spotifystä ja mä räppäsin parhaani mukaan Tygan kanssa. Parkkeerasin Audin tyhjään ruutuun, jonka kummallakaan puolella ei ollut autoa, joten saatoin parkeerata vähän huolimattomammin. 

Hyppäsin pihalle lämpöön ja vedin ylös nousseet Peakin beiget kollarishortsit alemmas. Ohut urheilutoppi hengitti hyvin enkä voisi kuvitellakaan tulla millään muulla paidalla tallille kuin urheilutopilla. Niistä oli tullut mulle hyviä tallivaatteita sen jälkeen kun mamma tajusi että mä en toisaan lähde salille. Seisoin hetken auringon paisteessa autoni vieressä pohtien mahdollisuuksia. Mä voisin vaikka vältellä mammaa illan ja jäädä pidemmäksi aikaa tallille, joten liikuttaisin Meidhirin illemmalla, jos vaikka viilenisi. 

Se lyhyt aika jonka olin nyt Auburnissa käynyt olin pääasiassa viettänyt tallissa tai kentällä. Tullen tallille liikuttanut tai hoitanut hevoseni ja ajanut takaisin kotiin. Mä kyllä tykkäsin tutustua muihin ihmisiin ja musta oli hauskaa nähdä niin monen olevan tosi vaivaantunut kun niille jutteli ensimmäistä kertaa. Mutta tallilla pyörivät ihmiset oli usein outoja. Joko ne oli oikeasti jotain hyypiöitä tai sitten ne pänni mua. Mulla oli edellisellä talllillakin kestänyt kauan löytää oma porukka, jonka kanssa me sitten tuomittiin yhdessä niitä hyypiöitä. Mutta otetaanpa sitten härkää sarvista, en oikeesti tekis sitä ikinä, mä en oo koskaan tullut härkien kanssa toimeen ja niissä oli jotain mikä piti mut varuillaan toisin kuin neitsyet niistä mä en vaan tykännyt ne oli niin tylsiä. Nyt siis tarkoitan horoskooppeja.

Kävelin tallitupaan viileän tallin läpi ja avasin oven. Ja kuinka ollakaan siellä oli joku. Olin kyllä pettynyt luulisi muiden olevan tähän aikaan täällä. Mutta toisaalta tyttö oli kivan näköinen, mun tyyppisen näköinen, ei mikään hyypiö ainakaan päällepäin. 

''Tjena'', hymyilin sille. ''Mä oon Ellen, enkä mä oo nähny sua täällä ennen. Toisaalta ei oo kai ihmekään, kun en mä muualla oo kuin kentällä tai Meidhirin karsinalla tai tarhalla'', naurahdin.

Kaikki karsinat oli vihdoin siivottu, ja olin kuolla janoon hellelukemissa. All black everything piti silti, ja sekös sai meikäläisen tukehtumaan tässä kuumudessa. Olin sentään käärinyt mustat kollarit polvien yli ja Rammsteinin logolla varustettu toppi oli sivuista auki, paljastaen koruttoman braleten. Hiuksiani haroen laahustin tallitupaan, jonka ovi oli juuri mennyt jonkun perässä kiinni. Oven aukaistuani moikkasin kahta blondia nopeasti ja riensin hakemaan itselleni lasin. Kylmää vettä siemaillessani kiitin helvetillistä hellettä siitä, että poskeni punoittivat jo pelkästä kuumuudesta. Se törkeän hyvännäköinen, sinisilmäinen blondi seisoi siinä pelkissä farkkushortseissa ja topissa. Ei saakeli se näytti hyvältä. Ehkei tämä keli ollutkaan niin kamala. Pidin naamani peruslukemilla ja keskityin veteeni.
"Mitäs teillä on suunnitelmissa?" kysäisin sitten ja yritin jakaa katseeni molempien tyttöjen välille. Epi oli vielä liikuttamatta, eikä seura olisi pahitteeksi. Ei tämä varsinkaan..

/ Hahah älä tapa Ellie

Mikä pirun päivä tämä oli kaivaa fillari vihdoin varaston perältä manasin mielessäni kun sudin kohti Auburnia. Hiekkatie pölisi ja hikeä valui litroittain pitkin niskaa. Muinoin kova kuntoni oli päässyt rapistumaan töiden ja opiskelun viedessä kaiken ajan, tai niin selitin itselleni. Löytyisiköhän Kallasta nyrkkeilysalia, jotta voisin palata toisen vanhan harrastukseni pariin ja ottaa repsahtanutta kuntoani niskasta kiinni. Pyöräily armottomassa helteessä ei tuntunut enää parhaalta mahdolliselta aloitukselta hävitettyjen lihasten etsintään. Eikö matkan kotipihasta Auburniin kuulunut olla lyhyempi? Google Maps oli näyttänyt vain muutamaa hassua kilometria ja minusta tuntui että olin polkenut ainakin kymmenen.

Iskin pyörän parkkipaikan nurkkaan ja etsin katseellani Fellua. Se tarhaili tuttuun tapaan eikä näyttänyt kuumuudesta huolimatta lainkaan nuutuneelta. "Ystäväni, voisitko millään leikkiä tänään pystyyn kuollutta kantturaa niin voitais mennä rauhalliselle kävelylenkille?" Fellu katsahti minuun, epäilemättä piti minua tyhmänä, ja jatkoi heinän kiskomista. Näinä päivinä joku vähän tasaisempi kaveri olisi ollut hirmu hauska. Olin jo luopunut ajatuksesta heittää rento lenkki maastakäsin ja päätin valita toivottavasti viileämmän maneesin.

Raahauduin tallitupaan hakeakseni vettä ennen kuin lähtisin taistelemaan Fellua sisälle. Hetki ilmastoidussa tilassa oli juuri se mitä nyt kaipasin. Raotin ovea ja pidättelin virnettä katsahtaessani tallituvan asetelmaa. Täällähän oli tänään ruuhkaa. Kaksi nättiä blondia ja Anna, joka selvästi yritti pitää punoittavan naamansa peruslukemilla. Oliko tilanne päällä vai vasta alkamassa? Mieleni teki jäädä seuraamaan, mutta huikkasin kuitenkin tervehdykseni ovenraosta.

Tallituvan ovesta astellut tyttö oli arviolta suunnilleen minun ikäiseni, ja jopa hämmästyttävän samantyylinen vaaleine hiuksineen. Joskin huomattavasti kurvikkaampi, oman vartaloni ollessa lähinnä hoikka pulkannaru. Ehkä minun pitäisi alkaa hikoilla salilla korvatakseni kurvien puutteet edes jollain lailla. Tyttö tervehti minua hymyillen itsevarman oloisena, esitellen itsensä Elleniksi.
"Mä aloitin täällä just, ei ihme ettei olla nähty," hymähdin ja astuin askeleen taaksepäin nojatakseni rennosti keittiön tasoon. "Oon Ellie."
Silmäilin Elleniä arvioiden, voisiko meistä ehkä tulla kavereita. Mahtoivatko kaikki Auburnilaiset olla vaaleita kaunottaria?

Ilmeisesti eivät, sillä samalla hetkellä keittiöön ilmestyi lisää väkeä. Paikalle saapunut henkilö oli kaikkea muuta kuin perinteinen vaaleahiuksinen elovenatyttö. Lyhyet hiukset oli värjätty violeteiksi ja nainen oli pukeutunut mustaan silläkin uhalla, että todennäköisesti saisi lämpöhalvauksen. Ilmeisesti se ei ollut kovinkaan kaukana, sillä punottavista poskista päätellen vaikutti hieman siltä, että toinen tukahtuisi pian kuumuuteen.
"Mitäs teillä on suunnitelmissa?" nainen kysyi saadessaan vesilasin käteensä. Kohautin olkiani ja sipaisin karanneen hiussuortuvan sivuun kasvoiltani.
"Ei ainakaan mitään hikoilua," ilmoitin jyrkästi. "Rannalle olisi kiva mennä."

Tuvan ovelta kuului vielä kolmaskin tervehdys ja peremmälle astui pitkä nainen. Pienessä keittiössä alkoi olla jo ahdasta, ilmeisesti kaikille tuli samaan aikaan tarve tankata nestettä. Ainakin toiveeni uusiin ihmisiin tutustumisesta toteutui. Vasta tässä vaiheessa muistin korjata kasvoilleni ystävällisemmän, jopa hivenen hymyilevän ilmeen, tavallisen tympeän mulkoiluni tilalle.

Me esittäydyttiin Ellien kanssa ja se vaikutti suht mukavalle mitä siitä nyt lyhyessä ajassa irti sai. Mä olin istunut alas pöydän ääreen ja ottanut puhelimen esiin, tietysti siinä samalla pystyi myös keskustelemaan koska mä en ollut sellanen ärsyttävä tyyppi joka puhelintaan selatessa ei kuullut muita. Ovi kävi ja sinipäinen nainen, jonka epäilin olevan se tallityöntekijä, tuli sisään. Moikkas meitä kumpaakin, mutta huomasin sen keskittyvän kuitenkin enemmän hoikkaan Ellieen. Ihastus ehkäpä, pieni muotoinen. Pitäskö sitä pitää suunsa kiinni eikä kalauttaa ilmoille omat merkintöni. Ehkä se olisi vielä ihan hyvä.

''No mitä ikinä tehäänkään jos tehään jotain nii hevosella en lähe mukaan vaikka pakottaisitte'', irvistin. ''Musta ja Meikusta ei ehkä olis vielä hetkeen seuraa kellekään.''

Ellie ois ehkä halunnut mennä rannalle, mikä sai sinipään punastumaan, mitä lie se rupes aatteleen.

Mä kulautin loput vedestä alas kun sisälle änki yks ihminen lisää, sellanen jota en ollut ennen ehkä ees nähnyt, vaikee sanoo. Kuitenkin, se vaikutti ulkoisesti okeille tyypille, sinipäästä en ollut vielä ihan varma. Tai siis Annasta.

''Etkö sä oo muuten se, ööp, Tilda, se mustan orin vuokraaja, must tuntuu et seuraan sua iigees?'' kysyin naiselta kun se oli uskaltautunut peremmälle. ''Voisko joku täyttää mulle tän lasin?'' kysyin ja nostin tyhjän kupin ilmaan odottaen jonkun tarttuvan siihen niin ettei mun tarvis nousta ylös.

"Joo ei kiitos, sitä on tehty jo ihan tarpeeksi tälle päivälle", virnistin tuskaisena. Olin täysin samaa mieltä Ellien kanssa siitä, että hikoilu olisi ehdoton nou-nou. Toisin kuin nämä blondit, minä olin hikoillut koko aamun tallissa. Rannalle meno kuulosti ihanan virkistävältä. Olin juuri avaamassa suutani ehdottaakseni hevosten uittamista, kun Ellen totesi ettei ainakaan hevosella olisi mukaan lähdössä. Hetken emmittyäni sanoin kuitenkin:
"Hevosten uittaminen voisi olla hauskaa." Ei mua olisi haitannut, vaikkei Ellen edes olisi lähtenyt mukaan. Tyyppi ei vaikuttanut siltä, että sitä olisi mun seura edes kiinnostanut.

Tildan pää ilmestyi ovenrakoon, ja hymyillen nyökkäsin tuolle tervehdyksen. Tildasta olin tykännyt alusta alkaen. Ellen mainitsi Tildan instagramin, mitä minäkin seurasin aktiivisesti.
"Sun ig on ihan paras", kehuin ääneen. Tildan instagram oli pullollaan ihania kuvia Fellusta. Olkoonkin, että ori sai hermoni kireälle joka ikinen päivä - ei siitä silti voinut olla tykkäämättä. Ihme otus.
"Haluatko sä lähteä uittamaan hevosia?" kysyin Tildalta. Epin kanssa kahdestaan en viitsisi rannalle lähteä - nuoresta tammasta kun ei ollut varma, mitä se päähänsä saisi.

Ellenin nostaessa kuppinsa odottaen jonkun tarttuvan siihen pyöräytin silmiäni epäuskoisena. Mikä ihmeen lellipentu tämäkin oli? Ei voinut itse kävellä paria metriä täyttämään omaa lasiaan? Rikkaat teinit, give me a break. Tiesin, että työntekijänä minun oli pakko olla ystävällinen kaikille, joten pidin suuni kiinni. Keskityin korjaamaan pahasti horjunutta nestetasapainoani ja toivoin, että joku lähtisi kanssani liikuttamaan hevosia kuumuudesta huolimatta. Pitkää lenkkiä eivät nekään jaksaisi, mutta Epi ainakin keräisi pöllöenergiaa vapaapäivistä, joten pakko oli jotain tehdä.

// Kuka ikinä oletkin Ellenin hahmon taustalla, älä ota itseesi! Peace c:

"Moooi ihanat!" huudahdin ja astuin naama Naantalin aurinkona tallitupaan. Yksinkertaisesti rakastan hellettä ja kesää, joten olin todella hyvällä tuulella. Tallilaiset katsoivat minua hivenen hölmistyneenä - taisin olla vähän tavanomaista pirteämpi. Totta puhuakseni eilinen ilta meni  pitkäksi uudessa ihanassa miesseurassa, kiitos Tinderin, ja saatoin olla vielä pikkiriikkisen viinipäissäni. En kuitenkaan missään nimessä pahasti! Miehestä en kuitenkaan juoruilisi mitään. Toivottavasti Anna tai Ama eivät olleet huomanneet myöhäistä - tai oikeastaan tosi aikaista kotiinpaluutani...
"Tässä on teille vähän virvokkeita, pelkkä vesi ei kuule näillä keleillä riitä", totesin ja raahasin painavan kestokauppakassini peremmälle. Kaivoin kassista erilaisia limppareita ja vissyä ja tungin niitä jääkaappiin.
"Oho", sanoin hiukan nolona, kun kassista paljastui vajaa valkoviinitonkka. Miten se oli tänne päätynyt?!
"Tämä ei sitten ole alaikäisille, ei missään nimessä. Ja hevosia ei hiprakassa hoideta. Muuten mulle on ihan sama kuka tämän kumoaa", koetin pelastaa tilannetta. Ihan kuin viinitarjoilu tallissa olisi meillä jotenkin arkipäivää.
"Oikeastaan tän voisi viedä rantasaunalle. Jos jotakuta kiinnostaa pieni illanvietto? Nyt on niin nätti keli uidakin", koetin pelastaa tilannetta edes jotenkin sivistyneellä ehdotuksella ja hymyillä nätisti. Hymyile vähän muttei liikaa, niin ne ei huomaa hiprakkaa, hoin itselleni. Sitä paitsi Amandassa oli tarpeeksi happamuutta meidän kahden edestä. Kaipa minä saisin olla joskus vähän hilpeä.

Talutin Teviä sisälle kun kuulin taukohuoneesta reipasta puheen sorinaa. Laitoin ponin karsinaan siksi aikaa kun hakisin harjausvälineet ja kurkkaisin saman tein tupaan. Pari vaaleaa, tummaa ja yksi värikäs pää kääntyi minua kohti avatessani oven.
"Hei kaikki", sopersin varovaisesti. "Täällähän onkin porukkaa", jatkoin naurahtaen takaisin tulleiden tervehdysten lomassa. Tunnistin vain Isabellan, sekä muistelin seuraavani toista brunettea instassa.
"Mie oon Jemiina", esittäydyin jonkun nimeäni kysyessä. "Omistan sen nyffiorin, Tevin", jatkoin.

Aikamoista. Tunsin itseni yhtäkkiä vähän vanhaksi seisoessani siinä ovenraossa. Kohotin kulmiani Ellenin nostamalle vesilasille ja seurasin vierestä Annan ja toisen nuoren kaunottaren sananvahtoa, jossa kenties jotakin kipinöi. Onneksi olin sentään jo tallin somefeimi! Ihan aallonharjalla siis mentiin. Vaikka luulin, että ikäkriisi ei pukkaisi ennen kolmeakymppiä, niin oli se salakavalasti alkanut jo kun 25 kynttilää iskettiin kakun päälle. Kohta olisin tätiratsastaja. Johan sitä tunsi olonsa sellaiseksi kun nämä muut tuntuivat niin nuorilta.

"Jos lupaat, että Fellu ei uita mua omin lupineen niin saatan vaikka lähteäkin" virnistän Annalle.

Hirmuisen iloinen tervehdys kajahtaa takaani ja huoneellinen ihmisiä kääntyy äänen suuntaan. Paikalle pölähtänyt hyväntuulinen Isbe alkaa purkaa kauppakassiaan nostellen virvokkeita tallituvan pöydälle. Viinitonkan kohdalla kuuluva "oho" saa minut nauramaan partaani. Totean auliisti tyhjentäväni tonkan rantasaunalla viimeistään siinä kohtaa kun Fellu on heittänyt minut keskelle jorpakkoa.

Vielä yksi vaalea pää kurkkaa tallituvan ovesta esittäytyen Jemiinaksi.

"Selvästikin viinin ja tutustumisleikkien paikka" heitän puoliksi vitsaillen. Oikeasti koko vanha pääni oli pyörällä kaikista uusista ihmisistä, joista yli puolella tuntui olevan kadehdittava pitkä vaalea kuontalo.

Anna tuntui olevan aika samoilla linjoilla aikaisempien ajatusteni kanssa hevosten uittamisesta, kun taas Ellen ei missään nimessä halunnut lähteä hevosilla. Sama se minulle oli, millä kulkuvälineellä kukakin kulkisi, vai tulisiko ollenkaan, mutta itse ainakin halusin lähteä hevosen kanssa, jos joku muukin oli lähdössä.
”Mä ainakin kannatan, että mennään hevosilla”, totesin ja kulautin samalla lasini tyhjäksi.
Mitään päätöstä ei ehtinyt syntyä, kun keskustelu kääntyi Tildan instagramiin, jota muut kehuivat. Tunsin pienen kateellisuuden pistoksen, miksei minun instagramiani kehuttu? Ainiin, varmaan siksi etten ollut mainostanut sitä kenellekään, saati jakanut siellä hevoskuvia.

”Eiköhän päivän agenda oo sit sillä selvä, hevosia uittamaan”, julistin kun myös Tilda tuntui kiinnostuvan ajatuksesta lähteä uittamaan hevosia. Olinkin jo varautunut päivään bikineillä ja pyyhkeellä siinä toivossa, että joku suostuisi lähtemään rantaan. Toivon mukaan Riepu olisi yhtä innokas uimari.

Tunnelma muuttui aavistuksen hämmentyneeksi, kun epäilyttävän hyväntuulinen Isabella astui sisään tallitupaan, tarjoillen virvokkeita ja jopa viiniä.
”Joo, me ajateltiinkin mennä uittamaan hevosia”, innostuin Isabellan mainitessa rantasaunan. ”Sen jälkeen vois vaikka saunoa.”
Itse en ollut suurin viinin ystävä, mutta illanvietto talliporukalla kuulosti kyllä hyvältä. Pääsisi vihdoin tutustumaan porukkaan. Tallitupaan saapui vielä kuudeskin henkilö, joka esitteli itsensä Jemiinaksi. Eiköhän tästä porukasta saisi jo tuttavan jos toisenkin.

''Juuh hitto, menkää te uittaan hevosia, mä teen jotai muuta, otan vaik aurinkoo kentällä, ku eikö hiekka rusketa tai ainakin auta siinä, toisaalta oon jo iha ku tulisin nigeriasta'', totesin hieman kettuuntuneena et muut oli jälvar sentää menos uittaan hevosia, vaikka mä sanoin ettei mua huvita tai jotai, en oikeesti vielä uskalla lähtee Meikulla maastoon saati uittaan. Mutta kun tajusin muiden kattovan mua hitusen oudoksuen tajustin omien sanojeni kuulostaneen ehkä oudoille tai sillee. Mutta hällä väliä. Vem ens bryr sig?

''Mutta sitte ku tuutte uimasta, ja muuten nauttikaa mun puolesta'', hymyilin väkinäisesti vähän kaikille jotka vastas mun katseeseen, ''niin mä oon tosiaan valmis lähteen saunomaan ja ottaan jotain vahvempaa ku tää perkeleen vesi, joka on jo lämmennyt, oispa jääpaloja.''

Nousin tuolilta, joka oli inhottavan märän näköinen mun hionneista reisistä. Takareidet märkinä hiestä kävelin tiskialtaalle ja kaadoin veden altaaseen. Isabella väisti kovin ystävällisesti mua vaikka olisin hyvinkin voinut kiertää tai tönäistä tieni läpi, mutta samapatuokin. Mitäs hittoa mä tekisin ku muut, jotka nyt uimisesta edelleen pulputti mun hiljennettyä, lähtis mä en ollut tosissani menossa ottamaan aurinkoa kentälle. Hyi.

Jes! Meillähän alkoi olla uittoporukka koossa. Ellen näytti hivenen vittuuntuneelta, mutta sivuutin asian välittämättä sen enempää. Ellie tykkäsi ideastani ja se riitti. Ja Tildakin, tämähän oli täydellistä. Juuri ne kaksi naista, joihin tallin uudesta porukasta halusin tutustua.

"Siitä mustasta möröstä en lupaa kyllä yhtään mitään", naurahdin Tildalle. Fellu saattaisi hyvinkin heittää naikkosen järveen. Kuvitellessani tilannetta tallihuoneeseen pöllähti Isabella, joka tervehti kaikkia sydämellisesti - ehkä jopa epäilyttävän sydämellisesti. Kohotin kulmiani ja seurasin naisen touhotusta virvokkeiden kanssa.

Huomatessani Isabellan valkoviinin virnistin itsekseni. Siksi sitä oltiin niin hilpeitä, liekö serkku edelleen kevyesti humaltunut. Jahas, jahas. Se oli siis Isabella eikä Amanda, joka oli kolistellut kotiin aamuyöstä. Pidin asian omana tietonani, mutta tulisin kyllä piikittelemään serkkuani tästä myöhemmin. 

"Illanviettoa saunalla ja viiniä? Oon messissä", totesin naurahtaen. Tämähän olisi loistava tilaisuus tutustua porukkaan paremmin! Jurot suomalaisetkin ehkä uskaltaisivat avata suunsa, jos olisivat kevyesti päissään. Kerrassaan loistavaa.