Kolme krapulaa ja iltavuoro

09.02.2020
Matildan asunnolla ja Purtsilassa
Suljettu, mukana @Matilda T.

Tunsin jonkinasteisen krapulan kolkuttelevan takaraivoa, vaikken eilen kovin hirveässä humalassa ollutkaan.
Kai se oli myös vähän huonoa omaatuntoa johtuen baari-illasta Stinan ja Milan kanssa, mutten minä ollut mitään väärää tehnyt.

Vilkaisin Matildaa noustessani ylös sohvalta ja vein käyttämäni kahvikupin keittiöön hakien samalla kännykkäni takin taskusta.
"Lainaan sinun laturia", huikkasin naiselle, sillä puhelin pysyi pimeänä virtanapin painelusta huolimatta.

Luikahdin makkarin puolelle, jätin puhelimen laturiin ja kävelin takaisin olohuoneeseen.
"Eikö sinun pitäisi olla töissä kohta?" kysyin Matildalta, kun olin vilkaissut naisen ostamaa kelloa ranteessani. Ei hän ainakaan vaikuttanut siltä, että olisi edes lähdössä töihin vaikka oli eilen sanonut, että tänään olisi aamuvuoro.
Irvistin aavistuksen, sillä jos Matilda oli minun takia myöhässä, saisin varmasti asiasta kuulla. Kaiken muun lisäksi... Ei hän todellakaan ollut mitenkään avosylin minua vastaan ottanut, kun olin pienessä humalassa ilmestynyt oven taa keskellä yötä.

Istahdin takaisin sohvalle ja tutkailin Matildan kasvoja yrittäen päästä perille hänen ajatuksistaan. Mutta kuten aina, se oli mahdotonta.

Jessen ilmaantuminen ovelleni keskellä yötä oli tullut yllätyksenä. Olin jättänyt mainitsematta, etten ollut siihen mennessä saanut nukutuksi pyörimiseltä ja katon tuijottamiselta, mutta vedonnut silti nukkumattomuuteen ja todennut nukkuvani paremmin ilman humalaista, voimakkaasti alkoholilta tuoksahtanutta miestä vieressäni.

Aamulla ajatukset olivat tasoittuneet, mutta nukkuvan Jessen sohvalta bongattuani mun ajatukset olivat taas karanneet laukalle. Olin siitä huolimatta keittänyt kahvit kahdelle ja herätellyt miehen sovittelevasti kahvikupillisella tuijottaen vihreitä silmiä kertomatta, että tiesin, ketä ke olivat eilen katselleet.

"Mulla olikin iltavuoro", vastasin haukotuksen lomasta. Yöunet olivat jääneet vähäisiksi, mutta yritin pitää itseni skarppina, etten jatkaisi kertomalla mitä olin sitten tehnyt.
"Laitoin sulle illalla viestiä", aloitin kulmiani kurtistaen, tietämättä, oliko Jesse jo huomannut viestini. "Olisin tarjonnut yöpaikkaa, mutta osasit tulla itsekin."
Pieni valkoinen valhe ei haitannut siinä vaiheessa, kun halusi estää tilanteen paisumista hallitsemattomiin mittoihin. Mä en ollut valmis kuulemaan, miksi Jesse oli viettänyt iltansa Milan kanssa.

Kohottelin kulmiani naisen iltavuorolle ja ohikiitävän hetken mietin, oliko nainen oikeasti sekoittanut työvuoronsa vai oliko aamuvuoroon vetoaminen ollut vain tekosyy sille ettei olisi tarvinnut lähteä Krouviin minun kanssa.
Minun, Stinan ja Milan... Mitäköhän siitäkin olisi tullut? Kaikki kolme kyllä osasivat käyttäytyä, mutta olisihan se ollut aika omituista siitä huolimatta. Ja siitä huolimatta olisin halunnut, että Matilda olisi ollut siellä.

"Ai, en ole saanut sitä viestiä", totesin. "Akku näyttävästi loppunut jossain vaiheessa iltaa."
Olin minä kyllä Antonille saanut viestin laitettua naisten pakottamana, mutta Matildan viestiä en ollut joko huomannut tai sitten puhelin oli sipannut ennen sen saapumista. Baarin melun yli ei piippaavaa puhelinta kuullut muutenkaan, joten akun loppumisesta ilmoittava ääni oli hukkunut kaiken muun sekaan.
"Hyvä, etten aivan kutsumatta tänne sitten ilmestynyt. Tavallaan", hymähdin pahoittelevasti ja vedin naisen varovaisesti kainalooni. Olisinhan minä tietenkin voinut kotiinikin mennä, mutta kun kerran olin jo valmiiksi ollut kerrostalon pihalla ja ikäväkin painoi, olin päätynyt Matildan luo.
Stinan luo en olisi mennyt vaikka Matilda olisi lähettänyt minut matkoihini.

Vilkaisin jälleen kerran kelloa ja huokaisin syvään. Kissat varmaan pistelivät parhaillaan paikkoja matalaksi aamupöperöiden puutteessa ja Inkakin oli ollut tarkoitus käydä liikuttamassa päivänvalon aikaan. Saisi sitten olla iltaan asti hötkyilemättä, sillä Sofia tulisi luokseni.

"Niin", hymähdin. Jessen läheisyys tuntui samaan aikaan hyvältä ja vieraalta, koska mä en vieläkään ollut saanut ravistettua eilisiltaista näkyä mielestäni. Vaikka se olisi ollut kuinka sattumaa tahansa, pystyin miltei edelleen kuulemaan kolmikon naurun korvissani ja muistamaan, miten uhatuksi olin oloni sillä hetkellä tuntenut. Jesse oli puhunut mulle monesti siitä, miksi sille oli syynsä, että he olivat Milan kanssa ajautuneet erilleen, mutta miksi mies sitten vietti aikaa entisen kihlattunsa kanssa?

"Aiotko käydä tänään tallilla? Voidaan käydä yhdessä, jos ollaan nopeita. Ajattelin vain juoksuttaa Zelian tänään", mutisin miehen paidan suuntaan. Se oli ehdotus, joka takaisi meille kahdenkeskeistä aikaa ja mulle mahdollisuuden jättää turhat spekulaatiot taakse.

Sivelin Matildan olkapäätä sormillani ja painoin hetkeksi poskeni tämän päätä vasten.

Olisikohan minun parempi jättää kertomatta, että Stinan lisäksi Krouvissa oli ollut myös Mila?
En kuitenkaan halunnut salailla Matildalta mitään, sillä siitä ei seuraisi ikinä mitään hyvää. Kallakin oli sen verran pieni kylä, että tieto Santasen läsnäolosta saattaisi kantautua monen mutkan kautta myös Matildan korviin ja jos nainen ei kuulisi sitä minun omasta suustani niin...

Pohdintani asian esittämisen suhteen keskeytti kuitenkin Matildan kysymys.
"Se oli kyllä tarkoitus. Inka pitäisi liikuttaa ihan kunnolla, mutten tiedä onko minusta satulaan tänään", mutisin. Ei minulla yleensä sellainen määrä alkoholia tuntunut seuraavana päivänä pääkopassa, mutta en ollut pitkään aikaan juonut kunnolla ja niinhän sitä sanottiin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä pahempi krapula.

"Sinähän voisit ratsastaa sen?" ehdotin kääntäen päätäni niin, että näkisin Matildan kasvot. Ava varmasti olisi enemmän kuin mielellään noussut mustankirjavan tamman satulaan, mutta jos saisin pitkästä aikaa viettää aikaani tallilla Matildan kanssa, oli se huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto.

"Jotain sellaista olisi voinut päätellä sun viimeöisestä simahtamisesta sohvalle", mutisin ja venytin niskaani, joka oli ollut hetken huonossa asennossa. Jessen ehdotus pakotti mut kohtaamaan vihreät silmät, joilta halusin piilottaa yölliset tunteeni.
"Joo, käy", puuskahdin ja ponnahdin ylös, koska jotta ehtisimme käydä molemmat tallit, täytyisi lähdön tapahtua nopeasti.
"Vaihdan vaatteet, ota sä sillä välin jotain aamupalaa - jos maistuu", mutisin matkalla eteisen tallivaatekaapille ja soin Jesselle pirullisen hymyn olkani yli.

Mä kävin Kaajapurojen tallilla suhteellisen harvoin ja siksi unohdin aina, kuinka maalaismeininki siellä oli. Inka näytti kuitenkin ihan tyytyväiseltä eloonsa, kun hain sen talliin ja sidoin käytävälle harjattavaksi.

"Onko tää ollut millainen viimeai-", aloitin kysymään, mutta lähestyvät askeleet keskeyttivät mut. Nostin katseeni Inkan karvasta naiskaksikkoon, jonka saapuminen tallille samaan aikaan kanssamme täytyi olla kohtalon ivaa.

Hymähtelin jokseenkin huvittuneena, mutta myös nolostuneena. Voi olla, ettei nukkumattia tarvinnut kauaa odotella sen jälkeen, kun olin sohvalle rojahtanut.

Pakotin itseni syömään yhden voileivän sillä välin, kun Matilda vaihtoi vaatteensa.
Pikaisesti piipahdimme minun luona kissat ruokkimassa ja sitten olimmekin jo matkalla Kaajapuroille. Yritin muistella, milloin Matilda oli siellä edes viimeksi käynyt... Sallin aikoihin?

"Ihan normaali. Eli rauhallinen", vastasin haukotellen Matildan kysymykseen, jota hän ei ennättänyt ihan loppuun asti edes esittämään. Katseeni kääntyi tummien silmien mukana askelien suuntaan ja epämääräinen yskähdys karkasi huuliltani.

"No, mutta! Täällähän on tuttuja!" Stina hihkaisi iloisesti ja hänen vanavedessään mateleva Mila näytti siltä, että kääntyisi samantien kannoiltaan ja poistuisi tulosuuntaansa. Eikä todellakaan olisi minuakaan haitannut, vaikka molemmat olisivat kadonneet näköpiiristä sillä samalla sekunnilla.

Auoin suuntani hämmentyneenä ja annoin katseeni vaeltaa niin Matildassa, Inkassa, Milassa kuin Stinassakin enkä oikein tiennyt mitä sanoa.
"Mitä te täällä?" kysyin lopulta Stinalta, joka oli kävellyt Inkan eteen muina naisina.
"Piti päästä eroon siitä.. Hmm.. Mikä sen nimi nyt olikaan, joten karattiin tänne", vihreähiuksinen nainen selitti.  "Mila halusi muutenkin nähdä Inkan, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla."
"Se oli Jukka", Mila tiesi kertoa ja uskaltautui jopa hymyilemään pienesti Matildalle sekä minulle.
"Ah, Jukka. Mikä lie... Hällä väliä. Hyvät kyydit sain", Stina huiskautti kättään ja pyörähti sitten violettihiuksisen naisen puoleen.

"Sinä oot sitten varmaan Matilda? Vihdoinkin nähdään! Jesse on puhunut susta niin paljon, että vähän jo kyllästyttää kuunnella sen hattarahekumointia sinusta, se on se rakkaus sellaista", Stina toitotti mittaillen katseellaan Matildaa päästä varpaisiin ja takaisin. "Ymmärrän nyt kyllä miksi..."

Hieroskelin otsaani kämmensyrjällä ja yritin miettiä, miten tästä tilanteesta sulavasti saisi luovittua itsensä pois.
Vilkaisin Milaa, joka haahuili pitkin tallikäytävää ennen kuin lipui takaisin meidän luo ja kosketti kevyesti Inkan turpaa.

Pakotin itseni jatkamaan Inkan harjaamista, vaikka olisin voinut paeta paikalta hakemaan tamman varusteita. Se olisi kuitenkin ollut liian läpinäkyvää, joten käänsin katseeni vihreätukkaiseen naiseen, jonka häpeilmätön selonteko musta ja mun parisuhteestani sai mun kulmani kohoamaan pykälän.

"Joo, moi vaan", vastasin ääni tasaisena ja vastasin ruohotukan röyhkeään katseeseen. Milan liikahdus sai mun katseen takertumaan vuorostaan siihen ja kun nainen kosketti Inkaa, mä katsoin tilanteen sopivaksi varusteenhakureissulle.

Vaikken ollut käynyt Kaajapuroilla usein, talli oli silti tullut tutuksi ja suoriuduin reissusta omatoimisesti. Vilkaisin Jesseä palatessani talliin ja huomasin miehen laittaneen Inkalle suojat, joiden en ollut edes tajunnut olleen harjojen joukossa. Ojensin suitset miesystävälleni välittämättä kahdesta meitä seuraavasta silmäparista ja nostin satulan huopineen Inkan selkään.

"Minä luulin, että sillä olis ollut tänään aamuvuoro", Stina sipitti Matildan kaikottua paikalta.
"Muisti väärin", huokaisin ja noukin Inkan suojat harjapakista. Tamma seistä möllötti paikoillaan vailla huolen häivää, vaikka tilanne ihmisten näkökulmasta oli erittäin jäätävä.
Olisin voinut antaa mitä vain että olisin voinut ollut yhtä rauhallinen siinä tilanteessa.

"Kai Matilda tietää, että minäkin olin Krouvissa?" Mila kysyi varovaisesti ja pääni pudistelu sai molemmat naiset irvistelemään vaivaantuneesti.
"En ehtinyt vielä kertomaan", puuskahdin kyykistyessäni tamman jalkoihin. Mutta jos jokin asia oli varma, niin se, että nyt Matilda tiesi minun viettäneen iltani Stinan lisäksi Milan kanssa.

Matilda palasi pian takaisin ja nopeasti saimme Inkalle varusteet päälle. Yritin silmilläni saada violettihiuksisen katseen itseeni, jotta olisin jotenkin saanut sanattomasti selitettyä tilannetta, mutta tuloksetta.

"Siirtymisissä on ollut vähän hakemista viime aikoina", selitin kun kävelimme kohti kenttää kirjavan hevosen kanssa ja yritin olla kuin mikään ei vaivaisi.
"Tuo toinen pitkä sivu on vähän paremmassa kunnossa, joten jos haluat, niin voin teille lopuksi jonkun esteen siihen kyhätä", mutisin vilkaisten olkani yli ja huomasin kahden naisen seuraavan meitä.

"Se voi vaikuttaa vähän laiskalta alkuun", kerroin hymyillen. Niin Zelia kuin Sipsikin olivat Sallin tapaan huomattavasti energisempiä kuin Inka, vaikka kyllä se kirjavakin tamma jalkoihinsa vauhtia sai tarpeen vaatiessa.

Mun ajatukset harhailivat - miksi maailmankaikkeus halusi tunkea Jesseä ja tämän entistä kihlattua saman katon alle ja jo toistamiseen mun silmieni eteen? Ja miksi sen täytyi ystävättärensä kanssa liimaantua mun miesystäväni seuraan jopa siinä määrin, että raahautui perässämme harmaaseen sunnuntaipäivään?

"Joo, ei se mitään", hymähdin Jesselle, joka vaikutti jotenkin pahoittelevalta, vaikka rauhallisuus oli arvostettava piirre nuoressa ratsussa. Rapsutin mustankirjavan kaulaa ja mietin väkisinkin Haukkaa, jonka tamman väritys toi mieleen.

Inka odotti kaikessa rauhassa, että pääsin sen satulaan ja otti ensimmäisen askeleen epäröivän oloisena. Tamma tuntui hämmentyneeltä siitä, että sen Kaajapuroille roudannut mies jäikin maankamaralle sen sijaan, että olisi itse noussut satulaan.

Annoin Inkan kävellä alkukäyntejä hyvän tovin ja yritin vaivuttaa itseni kuplaan, jossa meitä ei tarkkaillut kahta ylimääräistä silmäparia. Inka tuntui pehmeältä ja kevyeltä, kun kokosin ohjia pykälän ja asettelin tammaa käynnissä molempiin suuntiin testaten samalla jarrut pysähdysten kanssa. Mun suupieliini kohosi tahaton hymy, kun nuori tamma teki kuuliaisesti kaiken pyytämäni ja siirtyi raviin pienestä pyynnöstä.

Zeliaan verrattuna Inka tuntui ikäisekseen järkevämmältä, joskin se ei ollut vielä yhtä tasapainoinen. Se ei kuitenkaan ollut mikään ihme, koska tamma oli vuoden nuorempi ja kentän pohja ei ollut kaikista optimaalisin. Toisaalta tuntui hyvältä päästä vertaamaan Zelian nykyistä ratsastettavuutta vuotta nuorempaan ratsuun ja todeta itsekseen, mistä olin lähtenyt itsekin työstämään nuorta ratsunalkuani.
"Tässä on kyllä potentiaalia", totesin Jesselle ratsastaessani miehen ohi.

Seurasin tarkkaavaisesti Matildan työskentelyä Inkan kanss pieni hymy suupielessäni ja puolella korvalla kuuntelin Stinan höpötyksiä baarilöydöstään sekä Milan pihinää krapulastaan.
Yritin kyllä olla niin kuin kaksikko ei olisi siinä, mutta välillä oli pakko naurahtaa Stinan jutuille ihan tahattomasti.

Toisaalta piti olla niin kuin tilanteessa ei olisi mitään kummallista.
Olihan Matilda tavannut Milan jo aikaisemmin Tampereella... Mutta kun en ollut kertonut naisystävälleni viettäneeni eilen exäni kanssa aikaa.  

"Niin siinä on", nyökkäsin Matildalle enkä voinut olla hymyilemättä leveästi.
"Ei kai se Oskari muuten olisi sitä Jesselle lainannut", Milakin avasi suunsa kaiken sen voivottelun ja huokailun jälkeen, mikä johtui ihan vain eilisistä alkoholiannoksista.

"Tiedä sitten meneekö potentiaali hukkaan minun kanssa", mutisin. Inka kyllä varmasti olisi edistynyt huomattavasti paremmin jonkin tavoitteellisemman ratsastajan kanssa.
"Eikä mee, höpö höpö", Stina ilmoitti pontevasti.

Annoin Inkan kävellä hetken pysytellen kentän kauemmassa päädyssä, koska Kallan yössä olleella kolmikolla tuntui olevan omat juttunsa. Inkaa ne eivät kuitenkaan kiinnostaneet: tamma lompsi uran sisäpuolta, joka oli säilynyt pohjaltaan pykälän parempana, pitkin ja rennoin askelin kaulaansa venytellen.

Ensimmäinen laukannosto ei ollut kummoinen, koska Inka ei ollut aivan hereillä enkä mä ollut valmistellut sitä tarpeeksi huolellisesti. Niinpä mä siirsin tamman muutaman haparoivan laukka-askeleen jälkeen raviin, kasasin pakan uudelleen ja nostin uuden laukan muutaman puolipidätteen jälkeen. Nosto oli parempi, joten rapsutin tamman kaulaa sisäkädellä ja nousin hetkeksi kevyeen istuntaan helpottaakseni Inkan työskentelyä vaihtelevalla pohjalla.

"Tuo toinen pääty on aika onnettomassa kunnossa", huokaisin ennen suunnan vaihtoa. Vältin tarkasti katsomasta kentän laidalla notkuvan naiskaksikon suuntaan, koska mun oli mahdollista kohdistaa sanani suoraan Jesselle.
"Näyttikö tuo laukka hyvältä? Se ainakin tuntui loppua kohden rullaavan ihan hyvin", mutisin ja käänsin Inkan täyskaarrolla ympäri, alkaen valmistella vasemman laukan nostoa.

"Se on", myönsin ja annoin katseen vaeltaa heikohkossa kunnossa olevassa kentässä. Kyllähän siellä ratsastaa pystyi, mutta ei se tietenkään vetänyt vertoja Auburnin ratsastusolosuhteille. Mutta itse ainakin olin jo niin tottunut Kaajapurojen tallin jokseenkin alkeelliseen ympäristöön ettei se jaksanut hetkauttaa minua mihinkään suuntaan.

"Näytti kyllä", hymyilin sitten kallistaen aavistuksen päätäni. Laukka, hevonen ja etenkin ratsastaja näytti hyvältä, mutta tarkempi selonteko hyvännäköisyydestä jäi vain suljettujen huulien taa.
Ehkä ilmeeni kuitenkin paljasti ajatukseni kaikille, sillä ainakin Stina tuhahteli huvittuneena ja vilkaisu Milan suuntaan paljasti naisen tutkivan kynsinauhojaan jokseenkin tympääntynyt ilme kasvoillaan.
En kuitenkaan jaksanut miettiä exäni suhtautumista eleisiini, jotka hän varmasti tunnisti jo kaukaa ja keskityin jälleen kentällä työskentelevään ratsukkoon.

"Haluatko hypätä?" utelin Matildalta. "Voin jonkun pienen pystyn teille laittaa tähän.."

Inkan laukka pyöri aavistuksen vaivattomammin toiseen suuntaan, joten siirsin tamman melko nopeasti takaisin käyntiin ja keskityin kuuntelemaan Jessen kysymystä, joka peittyi Inkan kavioiden alla lätisevän pohjan tuottaman äänen alle.
"Ehkä toiste, kun on parempi pohja", pohdin ääneen ja väläytin Jesselle pahoittelevan hymyn.

Työstin laukkatyöskentelystä mukavasti herännyttä Inkaa hetken käynnissä volttien avulla ja otin vielä pätkät laukkaa molempiin suuntiin kentän paremmassa päädyssä.
"Olisitko sä halunnut käydä selässä, vai keventelenkö tän pois?" varmistin Jesseltä siirrettyäni tasaisesti pärskähtelevän Inkan raviin. Mun tuntemusten mukaan nuori tamma oli tehnyt tasaisen hyvää työtä ja työskentelyaika oli siihen nähden riittävä, mutta halusin varmistaa, ettei Jessen mieli ollut muuttunut ratsastuksen suhteen.

"En", vastasin lyhyesti ja vilkaisin vieressä seisovia naisia miettien olisiko jompikumpi heistä halunnut nousta satulaan, mutta molemmilla oli sen verran tuskainen krapulailme etten uskonut kummankaan kaipaavan hevosen selkään sillä hetkellä.
Omaa oloa oli raitis ulkoilma helpottanut huomattavasti.

"Teillä meni hyvin", hymyilin sitten Matildalle. Eihän se mikään ihme ollut...

"Pitäiskö meidän lähteä?" Mila mutisi kysymyksensä Stinalle ja jouduin puristamaan huulet yhteen etten olisi vastannut Stinan puolesta.
Stina nyökkäsi ja läpsäytti sen päätteeksi minua olkapäälle.
"Ensi kerralla otat tuon Matildan mukaan Krouviin" nainen ilmoitti, vilkutti Matildalle ja huikkasi heipat huomattavasti reippaammin kuin Mila, joka oli jo lähtenyt laahustamaan kohti autoja.
"Eikä vastaväitteitä" Stina lisäsi vielä.
"Otan", lupasin. "Nähdään."

Naiskaksikko lähti ja minä vedin syvään henkeä ennen kuin kohtasin tummien silmien katseen.
"Anteeksi, minun piti kyllä kertoa että Milakin oli siellä."

"Niin", mä hymähdin niin kevyesti kuin osasin. "Eipäs siinä mitään."
Vilkaisin vihreitä silmiä vielä kerran, ennen kuin siirsin Inkan raviin keventääkseni tamman pois. Mun katse harhautui loittonevan kaksikon selkiin, kun mietin, miten Jesse oli odottanut mun reagoivan asiaan, josta ei tiennyt mun jo tienneen.

"Kiitti, oli kiva kokeilla tätä. Muistaa mistä ollaan Zeliankin kanssa lähdetty", virkoin matkalla talliin. Inka täytyisi purkaa nopeasti, että pysyisin aikataulussa eli ehtisin käydä juoksuttamassa oman tammani Auburnissa ennen työvuoron alkua.
"Autatko mua purkamaan tän?" kysyin Jesseltä, vaikka tiesin jo ennen miehen katsomistakin, että vastaus olisi myöntävä.

Koska sellainen Jesse oli, siitäkin huolimatta, missä seurassa mies oli edeltävän illan viettänyt.

Yritin jotenkin tulkita Matildan sanattomia eleitä siitä, mitä mieltä hän oikeasti oli minun ja Milan yhteisestä baari-illasta, mutta nainen vaikutti kuitenkin ihan omalta itseltään. Ehkä aavistuksen kireältä, muttei ainakaan kovin suuttuneen oloinen ollut.
Ei hänellä myöskään ollut mitään syytä tuohtua asiasta, mutta en se minäkään kovin leppoisasti ollut suhtautunut silloin, kun nainen oli Jonathanin lähtenyt hakemaan Helsingistä.

"Saat kokeilla toistekin", lupasin hymyillen.

"Olisithan sinäkin voinut tulla sinne Krouviin eilen", mutisin puhdistaessani Inkan kuolaimia.
"Stina ainakin halusi sinut sinne", kerroin. Stinan räiskyvä luonne jakoi mielipiteitä enkä usko että hänestä ja Matildasta mitään ylimpiä ystävyksiä tulisi, mutta siitä huolimatta halusin Matildan tapaavan kavereitani, joiden lukumäärän nykyään pystyi laskemaan yhden käden sormilla.
"Ja minä."

Milaa tuskin haittasi pätkääkään Matildan poissaolo, mutta aivan sama se sille naiselle.

Inka oli - jos mahdollista - entistäkin leppoisampi purkaessamme tammaa. Tamma ei ollut hionnut, joten harjasin sen nopeasti läpi sekä tunnustelin jalat ja puhdistin kaviot ennen ulkoloimen heittämistä kirjavan selkään.

"Ai", inahdin innottomasti ja vilkaisin tammansa suitsien jälkihuollon vastuulleen ottanutta miestä. Mun mieleen piirtyi taas selkeä kuva nauravasta naiskaksikosta ja Jessestä, jonka hytkyvät hartiat olivat paljastaneet miehen nauraneen mukana.
"Mä en enää saanut sua kiinni sitten, kun olin tajunnut muistaneeni sen työvuoron väärin", mumahdin haluamatta kertoa, että olin kyllä ollut eilen Krouvissa - parin hassun minuutin ajan.

"Vien tän ulos", sanoin ja hymyilin vähän irrottaessani Inkan käytävältä. Kaviot kopisivat tallikäytävällä, kun tamma seurasi minua verkkaisesti harmaaseen sunnuntaipäivään.