Sähköä ilmassa

Heidi tunnusteli alahuultaan hampaidensa välissä. Laurin paljastus tuntui todella henkilökohtaiselta asialta, eikä nainen vieläkään tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä saamansa tiedon kanssa. Epäselvyys siitä, mitä he olivat, tuntui raastavan suurelta asialta sillä hetkellä. Jos hän olisi ollut vain ystävä, lohduttaminen olisi ollut yksinkertaisempaa. Löydät kyllä jonkun, jonka vuoksi haluat taas olla jotain...järkevämpää.
Niin kauan, kun Heidi halusi itsensä olla se jokin, hän ei voinut ladella sellaisia totuuksia miehen kuultavaksi.

Laurin katseeseen oli yhtäkkiä hankala vastata, sillä tummien silmien alla nainen halusi kertoa kaiken. Selvittää sen tunteiden sotkun, jonka mies sai pelkällä katseellaan aikaiseksi hänen sisällään. Heidi pudotti katseensa Laurin käteen, joka lepäsi tämän sylissä rennon näköisenä. Hän epäili, ettei sen lihakset olleet aivan täysin aidosti rentoutuneet.

"Ikävöitkö sä Karoa? Sitä, mitä teillä oli ennen Saksaa?" sanat tuntuivat tukahdetuilta, vaikka Heidi kuinka halusi pitää itsensä mahdollisimman neutraalilla alueella. Jos ei muuten, niin Laurin silmissä.

Siniset silmät nousivat katsomaan miehen silmiä, eikä hän tiennyt mitä kaikkea toinen voisi lukea hänen kasvoiltaan sillä hetkellä. Miten palavasti hän halusi suudella toista sillä hetkellä, edes ohikiitävän hetken ajan. Halusi saada selvyyden tunteisiin, joiden verkko kiristi otettaan naisen sisuskaluissa tuskallisen kireäksi.

Lauri tuijotti Heidin alahuulta, jota nainen puri niin, että mies tunsi pakottavaa tarvetta nielaista. Se oli haastava tilanne, koska rajoitteita oli paljon - ja toisaalta ei yhtään. Kukaan ei olisi kieltänyt Lauria koskettamasta Heidiä, mutta mies varoi silti, koska ero oikean ja väärän välillä tuntui hiuksenhienolta.

"Välillä", Lauri vastasi hetkeäkään miettimättä. Mies oli usein ajatellut, millaista hänen elämänsä olisi, jos hän olisi valinnut Karon Saksan sijaan. Siinä samalla olisi todennäköisesti tullut työ talousalalla tai myyntityössä ja se olisi eittämättä vähentänyt aikaa satulassa Suomen olosuhteissa. Silloin Laurilla olisi kuitenkin ollut Karo, mutta olisiko sekään ollut pitkällä tähtäimellä hyvä ratkaisu?

"Olihan siinä puolensa, tietenkin", Lauri virkkoi. "Mutta ei mulle olisi tullut toista mahdollisuutta lähteä. En varmaan enää edes ratsastaisi tavoitteellisesti, jos olisin valinnut toisen uran."
Tummat silmät tutkailivat Heidin kasvoja hetken. Lauri alkoi vähitellen luottaa siihen, ettei brunette tyrmäisi hänen tekemiään valintoja tai nimittäisi häntä suurimman luokan idiootiksi.

"Vaikutanko mä nyt jotenkin kusipäältä, kun jätin elämäni naisen kilparatsastajan uran vuoksi?" Lauri kuitenkin kysyi nostaen vapaalla kädellään lainausmerkit ilmaan kliseisen elämäni naisen kohdalla. Joskus Karo oli tuntunut siltä, eikä Lauri halunnut vähätellä sitä: kaksikolla oli mennyt hyvin ja jos Lauri olisi jäänyt Suomeen, kosinta olisi ollut luonteva seuraava askel. Nyt se tuntui kuitenkin etäiseltä ajatukselta, koska sitä Karo nykyään oli - etäinen.

Miehen vastaus jysähti kovaa mahanpohjaan, vaikka Heidi kuinka oli valmistautunut kuulemaan sen. Häivähdys mustasukkaisuutta pyyhkäisi naisen ylitse, mutta hän pakkasi sen visusti kauas mielestään. Ei ollut syytä olla mustasukkainen vain siksi, että toisella oli menneisyys. Ja menneisyydessään elämänsä nainen, kuten Lauri itse oli asian ilmaissut.

"Et", Heidi vastasi varman kuuloisena ja hymyili aavistuksen. Jos hän olisi joutunut pukemaan itsensä Karon tilanteeseen, niin vastaus olisi ollut luultavasti hyvin päinvastainen. Vaikka olihan hän itsekin omistanut elämänsä työlleen. Hevosilleen ja firmalleen, joka omalta osaltaan myös mahdollisti elämän hevosten kanssa.

"On kovin rohkeaa kertoa noin avoimesti kaikesta. Mä olen kiitollinen, että sä luotat muhun niin paljon", Heidi sanoi, kun puhuminen Karosta tuntui liian vaikealta. Lauri olisi varmasti palannut yhteen naisen kanssa Suomeen tultuaan, jos sellainen oli miehen suunnitelmissa.
Eikä Lauri kertoisi asioista niin avoimesti, jos empisi edelleen elämänsä naisen perään.

Heidin hymy tarttui, vaikka Lauri kyseenalaistikin sen, olisiko nainen vastannut myöntävästi päin naamaa. Lauri ei epäillyt bruneten rehellisyyttä, mutta naisen tilannetaju oli sen verran hyvä, ettei tämä olisi välttämättä laukonut koko totuutta sellaisen keskustelun lomassa.

Heidin ilmaistessa kiitollisuutta Lauri tunsi olonsa hetken aikaa hölmistyneeksi. Mies siristi silmiään ja antoi kummastuneen hymyn levitä huulilleen yrittäessään arvioida, mikä oli saanut bruneten sanomaan niin.
"Niin mä taidan luottaa", Lauri naurahti hitaasti, kun asia alkoi valjeta miehelle itselleen. Kai oli aika suuri luottamuksenosoitus puhua niin avoimesti asioista, joista miehen lähin ystäväpiirikin joutui kaivamaan vastauksia alkoholinhuuruisen poikien illan saunakeskusteluissa.

"Mutta, eiköhän se riitä minusta", Lauri kiirehti hymähtämään, koska ei halunnut vetää huomiota liiaksi itseensä. Miehen suupieleen nousi erilainen hymy kuin aiemmin, kun tämä kääntyi paremmin Heidiä kohti ja tuijotti tiiviisti sinisiin silmiin.
"Sun vuorosi", Lauri sanoi haastava hymy huulillaan.

Heidi tutki Laurin kasvoja ja niiden vaihtuvaa ilmettä mielenkiinnolla. Siihen keskittyminen sai myös mahanpohjalle asettuneen möykyn hieman pienemmäksi ja olon hieman helpommaksi. Oli helpottavaa kuulla miehen omilla sanoilla varmistus luottamuksesta heidän välillään. Heidi itse ymmärsi ajautuneensa siinä asiassa hyvin erikoiseen, ainutlaatuiseen tilanteeseen. Hän ei ollut tainnut ikinä luottaa kehenkään niin avoimesti, kuin mitä luotti Lauriin.
Oli toinen kusipäinen tai ei, niin rehellinen tämä ainakin oli.

Sen ajatteleminen sai hymyn hieman rennommaksi ja miehen kysymyksen myötä brunette kääntyi hieman sivuttain toista kohden.

"Mitä sä haluat tietää?" Heidi kysyi vastaten tiiviiseen tuijotukseen vakaasti. Se oli huomattavasti helpompaa nyt, kun Karo-aihe oli ilmeisen käsitelty. Hän ei itse tiennyt mitä Lauri halusi tietää, eikä tiennyt mistä asiasta olisi aloittanut kertomisen. Lapsiasiaa oli käsitelty runsaasti heidän välillään, mutta hän halusi antaa miehelle vapaat kädet aiheen suhteen. Saattoihan se olla, että toinen halusi tietää oliko hänen elämässään muutakin, kuin draamaa Jessen ja Matildan kanssa ja alati lähestyvä synnytys.

Heidin korjatessa asentoaan Laurin ajatukset karkasivat hetkeksi kaksi askelta eteenpäin ja mies tiesi, miten olisi voinut koskettaa sohvalla istuvaa naista. Lauri tyytyi kuitenkin vain vastaamaan Heidin hymyyn, joka näytti aiempaa vapautuneemmalta.

"Mitä sä vain haluat kertoa", Lauri vastasi. Mies haroi kuivuneita hiuksiaan miettiessään, mistä haluaisi Heidin kertovan. Oman elämänsä miehistä? Siitä, miten juuri Jesse oli naisen syntymättömän lapsen isä? Omasta urastaan?

Lauri olisi kuullut mieluusti vastauksen kaikkiin mieleensä juolahtaneisiin kysymyksiin, koska oman menneisyyden raottamisen jälkeen kaikki Heidin elämään liittyvä tuntui kiinnostavalta. Mies ei missään nimessä halunnut, että Heidin tarvitsisi kertoa naiselle epämiellyttäviä tai vaikeita asioita, vaikka toisaalta Lauri ei kaivannut siloiteltuja versioita.

Sinisten silmien katse pysyi Laurin tummissa silmissä, kun nainen yritti miettiä mitä kertoisi itsestään. Hän oli aina ollut huono puhumaan omasta elämästään, mutta Laurille siitä puhuminen oli tuntunut paljon helpommalta. Silti sillä tavalla avoimesti kysyttynä aihealuetta oli vaikea päättää.

"Mä en ole koskaan ollut rakastunut. Ehkä se johtuu yrityksen tai oikean kohteen puuttumisesta, en osaa sanoa. Mä perustin mun oman firman 18-vuotiaana ja kun yhdistää turvallisuusfirman pyörittämisen hevosten kanssa kilpailemiseen, niin ei ole jäänyt ihan kamalasti aikaa elämälle. Toisaalta en ole myöskään koskaan särkenyt kenenkään sydäntä, kun en ole päästänyt ketään niin lähelle. Ei me Jessenkään kanssa haettu toisiltamme mitään läheisyyttä enempää, vaikka siinä nyt kävikin vähän eri tavalla loppujen lopuksi."

Heidi huokaisi hieman, mietti oliko silti menettänyt enemmän sellaisella itsensä suojelemisella vai ei.
"Mun ei ole kamalan helppo päästää ketään oikeasti lähelle, vaikka olenkin melkein kaikkien ystävä. Tai ainakin yritän olla", nainen hymähti muistaen useammankin tilanteen, jossa se ystävällisyys oli laitettu koetukselle.

"Sun kanssa se on ollut kyllä vähän huolestuttavan helppoa."

Lauri oli ollut rakastunut ja sen tiedostaminen monta vuotta suhteen kariutumisen jälkeen pudotti miehen ajatuksiinsa. Lauri kuitenkin pakotti oman ajatuksenkulkunsa sivuun voidakseen kuunnella Heidin kertomuksen loppuun.

"Tiedän tuon läheisyysjutun", Lauri mutisi tuntien tarvetta ilmaista ymmärtävänsä mitä Heidi tarkoitti. "Ei siinä halua asettaa itseään alttiiksi millekään... Muulle."
Laurista tuntui taas, että hän puhui itseään pussiin. Ei kilparatsastuksen ja valmentamisen miksaaminen ollut automaattinen blokki parisuhteelle, mutta se vaati tietynlaisen naisen - kuten hevosnaisen. Siksi Lauri kai istuikin Heidin olohuoneessa ja mietti, olisiko antanut itselleen luvan tunnustella mahdollisuuksiaan bruneten kanssa, ellei nainen olisi raskaana.

Se tilanteessa varmaan olikin piinaavinta: Heidi oli potentiaalinen. Nainen oli niin monella tapaa Lauriin kolahtava, että miehellä oli kestänyt naurettavan kauan myöntää se. Lauri oli Suomeen palattuaan yrittänyt rajata hevosnaiset ulkopuolelle käytännön syistä: asiakkaita lääppivä valmentaja ei kuulostanut kovin myyvältä mainoslauseelta. Heidi ei kuitenkaan, kuten nainen oli kerran itsekin painottanut, ollut hänen asiakkaansa, vaan he olivat hevosasioissa yllättävän tasavertaisia. Molemmilla oli taustansa ratsastajina ja molemmat tiesivät, mitä kilpaileminen ulkomailla oli vaatinut.

Laurin sormet laskeutuivat huokauksen saattelemina Heidin polvelle, kun mies halusi jotenkin ilmaista kiitollisuuttaan siitä, että brunette oli kaikesta huolimatta kertonut hänelle jotain elämästään.
"Voidaan jatkaa tätä keskustelua joku toinen kerta", Lauri totesi suupieli nykien. "Ei paljasteta vielä ihan kaikkea."

"Niin", Heidi myötäili miettivä hymy kasvoillaan. Hän oli kertonut Laurille ensimmäisenä kaikista maailman ihmisistä omasta raskaudestaan. Mies oli ollut jo silloin hänen tukenaan, äänettöminä hymyinä ja eleinä, kun Matilda ja Jesse olivat ilmestyneet laungeen juuri niiden sanojen aikana. Oli ollut suunnattoman vaikeaa pitää tärisevät jalat kantavina siinä hetkessä, mutta tummien silmien katse oli jo silloin helpottanut hänen oloaan.

Sormien kosketus ei saanut Heidiä hätkähtämään, vaikka ne lähettivätkin sähköisen signaalin valon nopeudella naisen kehoa pitkin. Se oli kuin sähkövirta, joka oli isketty varoittamatta ja sai ihon kihelmöimään hyvällä tavalla.
"Kuulostaa hyvältä", Heidi vastasi toisen puolittaiseen hymyyn. Sormet siirtyivät varkain ojennetun käden iholle, piirtäen niihin sotkuisen viivan.

Naisen keho janosi toisen läheisyyttä, niin kielletyltä, kuin se tuntuikin. Tuntui vaaralliselta haluta niin paljon Laurilta, kun heidän välillään oli niin paljon epäselvää.
Sanat kaikesta siitä haluamisesta jäivät keskeneräisinä huulille, jotka yrittivät muistaa järkisyyt kaiken takana. Kaikesta huolimatta hän ei tiennyt halusiko Lauri antaa heille mahdollisuutta. Siihen suhteeseen liittyisi väistämättä pieni lapsi, eikä Heidi halunnut pakottaa itseään toisen iholle. Kaikki ihmiset eivät halunneet ryhtyä leikkimään kotia vieraan miehen lapsen kanssa.

Laurin katse kartoitti Heidin kasvojen jokaista senttiä ja huomasi silmien tiiviin katseen, ylähuulen pehmeän kaarteen ja pienen hymykuopan, joka ilmestyi naisen suupieleen tämän hymyillessä. Ja kun Lauri tuijotti Heidin aavistuksen raollaan olevia huulia, miehen teki mieli pyyhkiä niiltä kaikki epätietoisuus.

Laurin puhelin soi. Se tapahtui samalla sekunnilla, kun mies oli kohottamassa kättään Heidin kasvoille. Laurin katse oli pahoitteleva, kun mies veto puhelimen taskustaan ja huomasi soittajan tutuksi tallinomistajaksi. Ajoitus oli onneton, mutta Laurilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luoda Heidiin pahoitteleva katse ja nousta ylös.

Puhelu ei kestänyt kauaa eikä Lauri kävellyt kuin keittiöön, mutta hetki sohvalla oli lipunut auttamatta ohi. Mies hymyili varoen istuessaan takaisin sohvalle.
"Tiistain valmennusryhmiin on kuulemma tunkua", Lauri hymähti, mutta vakavoitui nopeasti. Miehen katse tutki Heidin ilmeitä yrittäen päätellä, kuinka pahoillaan nainen yllättävästä keskeytyksestä oli.
"Joko haluat lepäämään?" Lauri kysyi tajutessaan, että kello oli valunut kohti iltaa. Tallinomistajakin oli pahoitellut soittonsa ajankohtaa, vaikka talliarjessa illat olivat usein otollisimpia aikoja hoitaa sellaisia asioita.

Heidin syke kiihtyi aavistuksen. Tummien silmien katse oli tarkka ja sen vaikutus tuntui koko kehossa, aina varpaita myöden. Huulilta karannut henkäys lähestyneestä kädestä vaihtui tuskaiseen puhelimen soiton leikatessa ilmaa heidän välissään, kuin veitsi. Laurin pahoitteleva katse korvasi pettymystä hieman, tietenkin Heidi ymmärsi miksi sitä ei voitu vain painaa äänettömälle.
Koska työt tulivat kummallakin ensimmäisenä ja tulisivat aina tulemaan.

"Sehän on hyvä asia", nainen vastasi lämmin hymy huulillaan, aidosti iloisena toisen kehittyvän työtilanteen vuoksi. Lauri oli hyvä valmentaja ja ansaitsi saada tunnustusta siitä. Vaikka kyseinen puhelu oli luonnollisesti keskeyttänyt ihoa kihelmöivän tilanteen.

"Ehkä on parempi. Vaikka epäilen kyllä, että saanko nukuttua vieläkään", Heidi vastasi ja hipaisi toisen otsaa sormellaan luvattomasti. Pieni virne kävi naisen huulilla tämän noustessa ylös ja lähtiessä pesemään hampaitaan.

"Pedataanko me sulle peti vierashuoneeseen, vai haluatko sä kokeilla onko mun patjassa syy mun unettomuudelle?" Heidi kysyi jääden odottamaan toista pesuhuoneen ovensuuhun, sinisten silmien aavistuksen ilkikurinen katse viipyillen Laurissa.

Heidin hymyllä ei tuntunut olevan loppua. Kun Lauri huomasi naisen kasvoilta aidon ilon työtilanteensa jatkuvasta kohentumisesta, miehen mielessä häilähti taas, miksi Heidi oli niin potentiaalinen. Ja miksi ei valitettavasti ollut.

Lauri seurasi verkkaisesti kylpyhuoneeseen suuntaavaa naista, joka jumiutui oviaukkoon esittäen suhteellisen haastavan kysymyksen. Viimeksi tunnelma oli ollut suhteellisen lämmin kaksikon päätyessä nukkumaan samaan sänkyyn, eikä toisen jääminen sohvalle ollut tuntunut millään tapaa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Nyt tilanne tuntui erilaiselta, vaikkei Heidin vieressä nukkuminen varsinaisesti häirinnyt Lauria ajatuksen tasolla.

"Kummin haluat", mies vastasi kohdaten Heidin ilkikurisen katseen maltillinen hymy huulillaan. Mies nosti kätensä puuskaan ja nojasi seinään odottaen rennosti bruneten vastausta, johon oletti tietävänsä vastauksen. Koska Laurilla ei ollut hammasharjaa, miehen ei ollut järkeä tunkea Heidin perässä kylpyhuoneeseen.

Heidi ei voinut estää tuhahduksen karkaamista. Hänen teki hetken ajan mieli todeta toiselle, että vierashuone saisi olla tämän iltainen kohde. Silti ajatus Laurin vieressä nukkumiselle, tai edes sen yrittämiselle, tuntui liian houkuttelevalta. Mikäli mies itse tietenkin halusi nukkua hänen vieressään.

"Vai sillä lailla", Heidi totesi tutkien tummien silmien katsetta ja jätti sitten tahallaan vastaamatta kääntyessään pesemään hampaitaan. Vaikka kyllähän heistä kumpikin taisi jo tietää kummassa huoneessa Lauri nukkuisi sinä yönä.
Hampaidenpesun jälkeen nainen kääntyi jälleen katsomaan miestä ja antoi ajatustensa leikkiä hetken ajan.

"Mä en jaksa pedata sulle petiä, pahoittelut", Heidi vastasi lopulta hymyillen. Anteeksipyytävä sävy jäi tosin puuttumaan täysin sanoista, joiden tarkoitusperä tuskin jäi kummallekaan epäselväksi.

"Ellen mä purrut sua viimeksi niin paljon, että et halua enää nukkua mun vieressä", nainen lisäsi pysähtyen Laurin eteen. Kasvoille kohonnut virne jäi puolittaiseksi toisen muistaessa tummaverikön hampaat ihollaan.
"Ja hampaista puheenollen, haluatko sä harjata sun hampaat? Sulla tuskin on hammasharjaa taskussa, vaikka en ehkä yllättyisi, vaikka olisikin. Multa saattaa löytyä joku tuosta kaapista, en ole ihan varma."

"Ihan ymmärrettävää", Lauri nyökkäsi huvittuneena, kun Heidi vahvisti miehen oletuksen oikeaksi. Mikäs siinä nukkuessa, vaikka pienen lisäviban tilanteeseen toi bruneten varsin tilaavievä raskausvatsa. Lauri jumittui hetkeksi miettimään sitä, kuinka absurdilta tuntui nukkua sängyssä nimenomaan raskaana olevan naisen vieressä, kun kyseessä oli toisen miehen lapsi.

"Joo, voisin mä", Lauri ähkäisi Heidin puhuessa hammasharjasta. Mies liikahti naisen viittoman kaapin suuntaan ja avasi sen oven huomaten avaamattoman hammasharjapaketin hyllyllä.
"Tämäkö?" Lauri varmisti. Heidi nyökkäsi ja pakettia avatessaan ruskeahiuksinen mies yritti painaa mieleensä uuden hammasharjan ostamista tänä iltana lainatun tilalle.

"Nyt voin vaikka purra", Lauri ilmoitti itsekseen virnuillen pestyään hampaansa. Mies oli jättänyt harjan lavuaarin reunalle odottamaan aamua, jolloin ehtisi myös miettiä, mitä tekisi hammasharjalle sen jälkeen. Kuinka outoa olisi jättää se Heidille? Olisiko toisaalta epäkohteliasta heittää harja roskiin tai viedä se mukanaan? Laurin huulilta pakeni äänetön huokaus, kun mies sammutti kylpyhuoneen valot ja suuntasi katseensa Heidiin.

Laurin sanat saivat naisen naurahtamaan ääneen. Käytävä muuttui hämäräksi kylpyhuoneen valojen sammuttua. Ainoa valon lähde oli raollaan oleva makuuhuoneen ovesta kajastava valojuova. Se taittui vahvasti siinä, missä käytävän lattia ja seinä kohtasivat.

Sinisten silmien katse siirtyi kirkkaudesta hämärään, joka sai Laurin silmät näyttämään mustilta.
Heidi nielaisi, joutui todella muistuttamaan itseään siitä, miten ei voinut antautua ajatuksille, jotka virtasivat vuolaana koskena sisällään sillä hetkellä.
"Mä saatan kyllä purra takaisin tällä kertaa", nainen vastasi ja huomasi äänensä rakoilevan aavistuksen.

Heidin käsi laskeutui valkoiselle t-paidalle, siihen, missä miehen keho kaartui kylkiluita kohden loivasti. Naisen tunsi toisen kyljen lihakset sormiensa alla, tietämättä ihan mitä halusi kosketuksesta seuraavan.
Ne oli ajatuksia, jotka eivät sopineet siihen tilanteeseen, vaikka Heidi kuinka olisi halunnut.
"Turhauttavaa", nainen kuiskasi hiljaisella äänellä, puhaltaen samalla keuhkonsa tyhjiksi ilmasta. Pieni hymy viipyili silti Heidin huulilla katseen pysyessä Laurin silmissä.

Heidin vastaus nytkäytti Laurin suupieliä ja sai miehen katsomaan brunettea arvioiden: tekisikö nainen todella niin? Lauri oli melko varma, että jos tilanne olisi toinen, Heidi olisi voinut toteuttaa uhkauksensa siinä hetkessä - ellei, Lauri olisi itse saattanut tilanteen siihen pisteeseen.

Turhauttavaa.
Heidin kosketus ja naisen huulilta kantautuva sana kiteyttivät Laurin ajatukset täydellisesti. Mies murahti matalasti, kun siniset silmät tuijottivat Lauria lähietäisyydeltä samalla, kun hennot sormet eivät laskeutuneet miehen kyljeltä. Lauri kuljetti oman kätensä hitaasti Heidin käsivarrelle varoen koskemasta naisen raskausvatsaa heidän välissään.

"Onko?" Lauri mutisi liu'uttaen sormiaan ylemmäs Heidin käsivarrella. Naisen olkapään korkeudella Laurin sormet ohittivat ruskeat, laineikkaat hiukset ja löysivät tiensä niiden alle, aivan kiinni Heidin kaulaan. Sieltä ne lipuivat naisen leualle ja kohottivat sitä niin, että Lauri näki Heidin kasvot kokonaan ja pystyi osoittamaan nykivän hymynsä naiselle pitäen samalla yllä kosketusta, johon tuntui ilmestyneen uudenlaista jännitettä.

Hymy Heidin kasvoilla syveni, kun Lauri ei perääntynyt kosketuksesta. Matala murahdus sykähdytti sydämen hakkaamaan hetkeksi epätahdissa, miehen käsi sai toisen värähtämään.
Laurin sormien etsiessään tietään ylemmäs, nainen tiukensi otettaan toisen kyljeltä lähes huomaamattaan. Pää kääntyi auliisti sivummalle, antaen tummaverikön kädelle hieman enemmän tilaa.

Miehen ote oli varma ja sai Heidin jälleen unohtamaan kaiken muun, Laurin suupielien liike nosti bruneten huulet puolittaiseen virneeseen.

Ulkona jyrähti matala ukkonen. Se sai melkein talon tärisemään voimallaan, tai ainakin niin käytävällä seisova nainen kuvitteli. Ääntä seurasi kohina, jonka uudelleen alkaneen kaatosateen iskeytyminen kattoon aiheutti. Heidi tuijotti edelleen tummia silmiä, rypistäen miehen paidan kangasta sormiensa välissä.
"Äärimmäisen", nainen henkäisi ja kosketti toisella kädellään omalla kaulallaan lepäävän käden hauislihasta hellän kokeilevasti.

Lauri veti syvään henkeä ja haistoi Heidin hiuksista tuoksuvan hoitoaineen tarkemmin kuin koskaan. Jylhästi jyrähtävä ukkonen kirvoitti muistot päivältä ja uintireissusta tuntui kuluneen pieni ikuisuus, vaikka todellisuudessa siitä ei ollut kuin puoli päivää.

Kun Heidin siniset silmät, Laurin paitaa puristavat tai miehen ihoa koskettavat sormet eivät antaneet periksi, Lauri antoi itselleen luvan kokeilla. Mies keskittyi sateen voimakkaaseen ropinaan kattoa vasten samalla, kun painoi Heidin varovasti makuuhuoneen ovenkarmia vasten.

"Tämäkö turhauttaa?" Lauri kysyi huulet Heidin huulia hipoen. Miehen itsehillintä tuntui venyvän äärimmilleen, kun tämä piti kaiken hallinnassa samalla, kun kumartui suutelemaan edessään seisovaa naista.

Kerran. Vahvasti. Kunnolla.

"Toivottavasti helpotti", Lauri mumahti vetäydyttyään sen verran kauemmas, että näki Heidin kasvot hämärässä käytävässä. Sisällä välähti, kun salama iskeytyi jossain maahan.

Laurin liikkeet tuntuivat määrätietoisilta ohjaillessaan naista muutaman metrin päähän kovaa seinää vasten. Heidi tunsi ovenkarmin kulman painavan selkäänsä ja nautti siitä tunteesta äärimmäisen paljon.

"Mmh", brunette ynähti tämän tuntiessa Laurin huulet lähes omissaan. Hän oli juuri vastaamassa selkeämmin myöntävästi, kun mies suuteli häntä oikeasti. Sillä tavoin, ettei Heidi ollut ihan varma oliko selkärangassa tuntuva kihelmöinti ukkosen vai Laurin syytä. Siitä tunteesta oli riipivän hirvittävää palata takaisin hengittämiseen ja siihen, miten sydän hypähteli ihan omassa tanssissaan rintakehässä.

"Vähäsen", Heidi vastasi hiljaisella, karkealla äänellä ja melkein erotti tummat ripset mustien pupillien ympärillä. Naisen sormet jäljittivät määrätietoisina Laurin leukaperän muotoja. Kevyesti varpistaen Heidi suuteli miestä takaisin vaativasti, purren äärimmäisen kevyesti toisen alahuulta suudelman päätteeksi.

Hengästyneen naisen suupieliin piirtyi itsevarma virnistys, joka oli yksin Laurin läheisyyden ansiota. Sormenpäitä kutitteli tunnemuisto suudelmista.

Lauri ei tiennyt, oliko juuri helpottanut vai pahentanut oloaan. Heidin virne kertoi bruneten mielipiteen asiaan, johon Laurin suhtautuminen oli ristiriitainen. Jos tilanne olisi ollut yksinkertaisempi, ei olisi tarvittu kahta sanaa siihen, että mies olisi nostanut Heidin ovenkarmia vasten ja jatkanut nainen sylissään makuuhuoneeseen tutkiakseen, mihin heistä loppujen lopuksi olisi. Nyt Lauri kuitenkin vain vastasi Heidin virnistykseen, pujahti naisen ohi makuuhuoneeseen ja veti tämän perässään.

Heidin sänky tuntui vieraalta. Lauri ei ollut nukkunut hetkeen muualla kuin omassa sängyssään. Orijoella asuessaan Laurilla oli ollut siinä sängyssä tasan kaksi yövierasta: Heidi ja Henrietta. Jälkimmäisen kanssa mies oli halunnut jäädä yhteen yöhön, mutta nyt, Heidin sänkyyn makuulle laskeutuessaan, Lauri saattoi vain miettiä kuinka erilainen kuvio Heidin kanssa oli.

Makuuhuoneen ovi sulkeutui naksahtaen kaksikon siirtyessä sen valaistukseen. Heidi sammutti kattovalaisimen irroittamatta otettaan Laurin kädestä. Nainen tunnusteli pieniä asioita, kun isot askeleet olivat sanattomasti kielletty heidän välillään. Miehen sormien varmuutta ja lakanoiden viileyttä kuumaa ihoa vasten.

Hiljaisuutta, jonka rikkoi kahden ihmisen aavistuksen jännittynyt hengitys, sateen kohina ja satunnaiset jyrähdykset.

"Ainakaan mulla ei ole kylmä enää", Heidi kuiskasi ja kosketti Laurin ohimoa sormillaan. Keho kertoi miten toisen läheisyyden janoaminen oli liian helppoa. Se janosi lisää, eikä nainen meinannut pystyä kertomaan sille julmaa totuutta.

"Hyvä", Lauri lausui hiljaa ja käänsi katseensa makuuhuoneen katosta Heidiin. Tilanne oli tuttu, vaikka tila oli eri: Lauri muisti elävästi, kuinka tarkkaan oli tutkaillut Heidin kasvoja myös siitä kulmasta. Ruskeat hiukset olivat levinneet naisen kasvojen ympärille ja kehystivät niitä aivan eri tavalla kuin yleensä.

Kukaan ei kaivannut kylmyyttä. Laurin iho hohkasi lämpöä, kun mies tarjosi läheisyyttään naiselle, jonka kanssa läheisyyden täytyi jäädä siihen - tarkkoihin, harkittuihin kosketuksiin.
"Hyvää yötä", Lauri mutisi. Miehen ääni oli karhea, kun tämä etsi sopivan asennon ja tarjosi käsivartensa Heidille. Ukkonen jyrisi taas, kun brunette haki paikkaa Laurin vieressä.

Sateen kohina sekottui rauhalliseen hengitykseen, kun Lauri antoi itsensä vaipua hiljalleen kohti unta käsi Heidin ympärillä.