Sähköä ilmassa

Lauri pyyhkäisi hikeä otsaltaan huuhtoessaan Vargasia pesupaikalla. Miehen olisi tehnyt mieli kastella itsensäkin viileällä vedellä, mutta jalassa olevat ratsastussaappaat eivät välttämättä kaivanneet suihkua. Vargas oli ollut kahden asiakashevosen jälkeen päivän kolmas ratsu ja koska lämpötila oli huidellut jokaisen kohdalla lähempänä kolmeakymmentä, Lauri oli päättänyt jättää Malachain liikutuksen huomiseen.

"Ai, moi", Lauri hymähti Heidin kävellessä vastaan tallikäytävällä miehen palattua Vargasin ulosvienniltä. Lauri nappasi orin loput varusteet mukaansa pesarin edustalta ja lähti viemään niitä satulahuoneeseen. Tekninen t-paita tuntui liimautuvan ihoon, eikä Lauri voinut keskittyä muuhun kuin haaveiluun viilentävästä vedestä. Varusteet löysivät paikoilleen ja mies palasi ripein askelin takaisin käytävälle.

"Missä täällä on lähin ranta?" Lauri kysyi Heidiltä huvittuneesti hymyillen. "Nyt olisi sopiva sauma heittää talviturkki."
Parissa viikossa varsin vakuuttavan rusketuksen saanut mies nosti kätensä puuskaan ja toivoi, että hänen edessään seisova brunette sanoisi taikasanat: ranta olisi lähellä.

Jos bikineissä kulkeminen viimeisillään raskaana olisi ollut millään tavoin hyväksyttävää, Heidi ei olisi pukenut muuta päälleen tallille lähtiessään. Nainen oli kuumuudesta huolimatta löytänyt itselleen musta-valkokirjaillut kangasshortsit, joiden viileys oli yllättänyt jopa pukijansa. Niiden kaveriksi Heidi oli pukenut päälleen valkoisen topin, jonka olkaimet oli kullan väriset ja sama nyöritys kulki rintojen alla antaen kankaan leijua sen alapuolelta tuulen mukana.

"Hei", brunette tervehti Lauria leveä hymy huulillaan.

Miehen kysymys sai Heidin naurahtamaan.
"Ei sinne kovinkaan pitkä matka ole. Kun lähtee tuosta ensimmäisen laitumen ja tarhojen välistä, niin suunnilleen parin kilometrin päästä löytyy pieni järvi", nainen kertoi ja repi löystyneen nutturansa auki. Tottunein ottein ruskeat hiukset kietoutuivat uudemman kerran sotkuiselle nutturalle Heidin pään päälle.

"Mä tulen kyllä mukaan, Milonkin tekee hyvää päästä uimaan", hän ilmoitti virnistäen.

"Loistavaa", Lauri nyökkäsi niin rantaan kuin seuraankin. Miehen huulilla viipyi hymy, vaikka tämä mietti hetken, oliko järkevää ottaa niin raskaana olevaa naista mukaan kävelyretkelle helteisenä päivänä. Lauri kuitenkin tiesi Heidin arvioivan itse parhaiten omaa jaksamistaan ja koska ranta ei ollut sen kauempana, mies jätti kyseenalaistamatta bruneten halukkuutta lähteä mukaan.

"Joo, lähdetään heti, kun vaihdan nämä pois", Lauri murahti pyyhkäisten pölyä ratsastushousuistaan, jotka olivat imeneet muiden tallien hiekkapölyn itseensä. Mies lähti harppomaan autolleen, jonka takapenkillä lojuvassa kassissa oli kulettanut kevyempiä shortseja valmennusreissuilleen. Ne toimisivat myös uimiseen, tai niin Lauri ainakin oletti.

"Valmis", likaisen paitansa autolle suosiolla jättänyt mies ilmoitti palattuaan Heidin luo. Lauri roikotti kädessään vesipulloa ja heitti toisella kädellään olalleen puhtaan t-paidan, jonka oli napannut mukaansa autolta. Tummien silmien katse seurasi Heidin ilmettä, yrittäen hakea siitä pienintäkin merkkiä väsymyksestä tai muusta huomauttamisen aiheesta uintireissua ajatellen.

Heidi jätti vastaamatta sanoilla, jotka olivat nousseet tämän huulille varkain. Niiden sanominen ääneen, vaikkakin talli oli tyhjä ulkopuolisista, tuntui silti turhalta riskinotolta.

Vaan vähänpä brunette tiesi. Puolet sanomatta jääneistä sanoista oli ilmeisesti silti huomioitu Laurin pukeutumisessa, tämän ilmestyessä takaisin tallin viileyteen puolipukeissa. Sinisten silmien katse viipyili iholla, joka oli hyvin selvästi näkyvillä, laskien hiljaa mielessään vatsalihasten muodostamia kaaria.

"Mmmh", Heidi mumahti kostuttaen huuliaan ja siirsi sitten katseensa takaisin tummiin silmiin, antaen katseestaan lukea hyvin avoimesti sillä hetkellä niiden takana vellovat tunteet. Paljonpuhuva virne viipyili naisen kasvoilla.

"Mennään sitten", tämä lisäsi ja selvitti kurkkuaan, kääntyen verkkaisesti ympäri, suunnaten kulkunsa kohti ulko-ovea.

"Mennään", Lauri myötäili itsekseen hymyillen. Mies nautti salaa tunteesta, jonka Heidin avoin katse oli tuonut. Lauri seurasi, kuinka brunette kutsui tallin varjossa lepäävän koiran mukaansa ja viittoi sitten oikeaan suuntaan.

"Oletteko uittaneet hevosia siellä?" Lauri kysyi kävellessään Heidin vieressä, sovittaen askeleensa naisen kävelytahtiin. Mies manasi mielessään aurinkolasiensa unohtamista autoon ja nosti hetkeksi kätensä lipaksi otsalleen nähdäkseen paremmin eteensä.

Aurinko oli polttavan kuuma ja kauempana näkyvät pilvet saattoivat enteillä ukkosta, mutta rannan suunnalla oli pilvetön taivas. Hiostava ilma puolsi ukonilmaa, mutta Lauri toivoi sen venyvän kohti iltaa.

Miljoona ja yksi asiaa pyöri Heidin päässä tämän seuratessa Milon toivotonta varjonmetsästystä. Susikoira oli pudottanut ison osan karvoistaan ja oli välissä näyttänyt melkein kapiselta karvojen lähtiessä rumasti tupottain.

"Ollaan joo, siinä on ihan sopivan matalaa pitkän matkaa rannassa ja hiekkapohja. Eikä sinne ole eksynyt ihan kamalasti ihmisiä edes, kun ei ne uskalla tulla toisten omistamille maille. Mä olen niin kamalan pelottava maanomistaja", Heidi vastasi virnuillen.

Milo juoksi empimättä suoraan hiekkarannalle päästyään viileään veteen. Se joi samalla, kun käveli syvemmälle, kunnes koiran etutassut eivät enää melkein ylettyneet pohjaan saakka.
"Mä tänään jo haaveilin uima-altaasta, kun juttelin Jusun kanssa", Heidi kertoi virnistäen ja kahlasi itsekin polviaan myöten veden viileyteen.

Syvä huokaus karkasi naisen huulilta.

"Kuulostaa hyvältä", Lauri hymähti miettien oriaan, jota oli päässyt uittamaan aivan liian harvoin. "Vargas pitäisi varmasti muustakin kuin vesiesteessä kahlaamisesta."
Malachain uintitottumuksista Lauri ei edes kysynyt, koska jo maastoilu lähimaastoissa oli yhtä arpapeliä. Ori liikkui pääasiallisesti eteen, mutta välillä sitä ei kiinnostanut lainkaan kuskin mielipide vauhdista.

Lauri seurasi järveen juoksevaa koiraa ja vilkaisi sitten uima-altaasta puhuvaa Heidiä.
"Kukapa ei", mies puuskahti, mutta hymyili myötätuntoisesti. Vaikka hänellä itsellään oli tukala olla kolmen hevosen satulassa hikoilun jälkeen, ei Heidillä ollut todennäköisesti ainakaan helpompaa.

"Suonet anteeksi", Lauri murahti virne suupieleen kivuten laskiessaan juomapullon ja t-paidan maahan. Mies jätti kengät pinon viereen ja vilkaisi vielä kerran taivaalle, ennen kuin astui veteen. Se tuntui viileältä, mutta Lauri ei empinyt kävellessään syvemmälle voidakseen pulahtaa tyyneen järveen Milon perässä.

"Ihan varmasti", Heidi vastasi hymyillen ja siirsi katseensa järvimaisemasta ihmiseen, jota sillä hetkellä katseli paljon mieluummin.

Laurin kadotessa syvemmälle veteen, brunette jäi miettimään kävisikö itsekin uimassa edes hetken verran. Veden viileys houkutteli ja uimaseura sitäkin enemmän.
Heidi seurasi miehen uimista hetken aikaa ja kahlasi sitten takaisin rannalle. Hän tiesi veden olevan puhdasta ja kuuma, painostava ilma puolsi tehtyä päätöstä hanakasti.

Brunette kiitti onneaan, että oli pukenut bikinit päälleen kotona jättäessään shortsinsa ja toppinsa rannalle.
"En voinut vastustaa kiusausta", Heidi kertoi virnistäen päästyään tarpeeksi syvälle veteen, jotta pystyi edelleen seisomaan pohjalla ja kuuloetäisyyden päähän uivasta Laurista. Veden viileys tuntui hyvältä tuskaisen kuumuuden keskeltä.

Veden viileys toi hetkellisesti kadonneen energian takaisin ja Lauri ei epäröinyt hetkeäkään jatkaessaan uimista sen sijaan, että olisi jäänyt kellumaan rannan läheisyyteen. Mies kauhoi vettä nauttien tuntemastaan keveydestä ja pysähtyi hetkeksi vilkaistakseen taakseen. Laurin kulmat kohosivat vähän, kun tämä huomasi Heidin ja naisen paljaan raskausvatsan, joka oli juuri katoamassa veden alle bruneten kahlatessa syvemmälle.

"Tämä on aika mukavaa", Lauri virnisti vastaukseksi ja lähti hitaasti uimaan lähemmäs. Mies piti katseensa Heidin kasvoissa ja tunnusteli reaktioitaan bruneten vatsan näkemisestä. Vaikka Lauri oli nähnyt sen - satoja kertoja - lähietäisyydeltä vaatteiden alla, ihon paljaus sai vatsan näyttämään entistä suuremmalta. Se fakta sai miehen nielaisemaan, sillä oli helpompaa olla ajattelematta koko asiaa kuin tuijottaa Heidin koko elämän pian muuttavaa tekijää. Tummien silmien katse irtaantui Heidistä kuitenkin vain muutamaksi sekunniksi, kun Lauri sukelsi kastellakseen koko päänsä.

Lauri pysähtyi Heidin eteen ja laski jalkansa pohjaan. Miehen rintakehä jäi pinnan yläpuolelle, kun mies haroi kastuneita hiuksiaan ja huokaisi tyytyväisenä olonsa viilentymisestä.

"Niin on", Heidi henkäisi ja yritti olla ajattelematta liikaa tunteita, joita lähemmäksi uiva Lauri sai aikaan. Miehen kadotessa hetkeksi pinnan alle, Heidi ynähti ääneen syvän huokauksen kera. Häntä pelotti aavistuksen olla ihan niin vähissä vaatteissa Laurin seurassa, vaikka toinen kyllä varmasti tiesi kuinka raskaana hän oli.
Toisessa tilanteessa Heidi olisi pärjännyt paremmin ilman niitä kahta vaatekappaletta.

"Olipa hyvä, että kysyit ääneen rannasta", nainen mutisi eteensä ilmestyneelle miehelle. Siniset silmät seurasivat tummista hiuksista tippuvien vesihelmien matkaa toisen iholla, kunnes katse harhaili takaisin tummanruskeisiin silmiin. Siinä auringonpaisteessa niistä jopa erotti pupillin ja iiriksen toisistaan.

Heidi siirsi varovasti miehen otsalle karanneet hiukset takaisin paikoilleen, pitäen katseensa Laurin silmissä.
Sellainen koskettaminen tuntui kovin kielletyltä vaikka he olivatkin vain Milon seurassa sillä hetkellä, keskellä metsää. Varovainen hymy nousi bruneten huulille tämän hengähtäessä syvään.

Lauri vain hymyili Heidin sanoille ja antoi naisen korjata kasvoilleen valahtaneen lyhyen hiussuortuvan sivuun. Mies siristi silmiään yrittäessään tulkita tilannetta: odottiko Heidikin jonkinlaista kosketusta? Kaksikon välit olivat yksi suuri, hämärärajainen kysymysmerkki, koska olosuhteet jarruttivat niitä.

"Jos tilanne olisi toinen, haastaisin sut uintikisaan", Lauri totesi räpäyttäen merkitsevästi silmiään. Miehen sormet sipaisivat ohimennen Heidin käsivartta, kun tämä nojautui taaksepäin ja heittäytyi kellumaan veteen selälleen. Tummien silmien katse suuntautui hetkeksi turkoosille taivaalle, jota suurikokoisen lokin siivet halkoivat.

"Milloinkohan viimeksi olisin ollut järvessä uimassa", Lauri mutisi puoliääneen. "Tai mökillä."
Mies huokaisi syvään muistellessaan perheensä mökkiä, jonka Laurin vanhemmat olivat lopulta päätyneet myymään. Mökkielämään nuorena tottuneen miehen kaipuu vesistön lähelle rauhoittumaan oli kova, ehkä kovempi kuin Lauri oli tajunnutkaan. Miehen kasvoilla kävi haikea hymy, kun tämä kertoi Heidille mökkitaustastaan selventääkseen yllättävää kommenttiaan.

"Jos tilanne olisi toinen, mä voittaisin sut", Heidi myhäili virnistellen, vaikka ei tiennyt laisinkaan toisen uintinopeuksia. Eikä hän kyllä itsekään ollut mikään ihmeellinen uimari, Lauria oli vain mukava kiusata sillä tavoin. Naisen käsivartta kihelmöi siitä, mihin toisen sormet olivat koskettaneet ja tämä tunsi pienen pettymyksen piston sisällään.

Jos tilanne olisi toinen, hän olisi jo kietonut sormensa toisen niskan taakse ja vetänyt tämän lähelleen.

Heidi seurasi vierellään kelluvan miehen kasvonpiirteitä tämän kertoessa lapsuudestaan. Hymyn haikeus sai bruneten mietteliääksi, vaikka hän ei voinutkaan tehdä asialle juurikaan mitään.
"No nyt sait ainakin uida järvessä. Ja saat jatkossakin, mihinkäs tämä tästä katoaisi", Heidi lupasi ja valeli käsivartensa viileällä vedellä.

Milo näytti löytäneen rannan puiden juurelta varjoisan makuupaikan, jossa se makoili tyytyväisen näköisenä.
"Mä olen mökkeillyt elämässäni ehkä viisi kertaa. Meillä ei ollut kesämökkejä tai veneitä kotona", Heidi paljasti, mutta ei kuulostanut katkeralta. Köyhässä perheessä kasvaminen oli juurtanut hänen jalkansa syvälle maahan, josta ne eivät olleet nousseet pankkitilin saldon myötä mihinkään.

"Mmmh, pidä tuo lupaus", Lauri mumahti huvittuneesti. Mitähän miehen täytyisi tehdä, että Heidi kieltäisi rannan hyödyntämisen? Miehen ajatukset katkesivat Heidin kertoessa omasta mökkeilyhistoriastaan, joka ei kuuleman perusteella ollut laaja.

"Vielähän sitä ehtii", Lauri tokaisi hyväntuulisesti ja liikutteli käsiään vedessä. Mies joutui siristelemään silmiään auringossa, mutta huomasi niitä raottaessaan kauempaa lähestyvät tummat pilvet.
"Mä itse asiassa haaveilin yhdessä vaiheessa juhannuksesta mökillä", Lauri kertoi vaihtaessaan asentonsa takaisin pystyyn. Mies vilkuili pilviä uudemman kerran, mutta palautti katseensa nopeasti Heidiin.
"Juhannuksena kaikki pitävät treenivapaata, joten koutsikin saa lomailla", Lauri naurahti ja pyöräytti vettä valuvat hiukset pois otsaltaan. "Mutta mökkeily itsekseen on vähän kuivan kuuloinen vaihtoehto."
Mies jätti mainitsematta kavereidensa juhannussuunnitelmista, joihin Laurikin oli kutsuttu. Lähtö pääkaupunkiseudulle tuntui kuitenkin turhauttavalta, koska juhannusruuhkat olivat todellisia ja rentoutuminen oli niistä kaukana.

"Niinhän sitä ehtiikin", Heidi myönsi hymyillen ja kohotteli sitten kulmiaan Laurin juhannuspuheille.
"Mikäs sen sitten estäisi? Vaikka toki ehkä kaksi viikkoa ennen itse juhlapyhää mökkien varaustilanne taitaa olla melko ylibuukattu", nainen vastasi naurahtaen kevyesti.

"Sun pitää tietenkin kutsua sinne sitten hyvää seuraa, niin ei ole niin kuivaa enää. Ja ostaa kaapit täyteen alkoholia", Heidi ehdotti virnistäen. Ei hän olettanut, että toinen haluaisi juuri hänet mukaansa mökkeilemään, vaikka ajatus takkatulen ääressä makoilusta saikin naisen suupielet taipumaan hymyyn.

"Ja juhannuskokko tietenkin. Sitä ei sovi unohtaa, vaikka sataisi räntää ja lunta, kuten juhannukseen kuuluu", Heidi lisäsi syvä hymy kasvoillaan.
Hän itse ei ollut edes suonut pientä ajatusta juhannukselle, sillä matkustelu tai ryyppääminen eivät kuuluneet siihen elämäntilanteeseen.

"Jep, se juna meni jo", Lauri puuskahti mökkien varaustilanteeseen viitaten. Onneksi kesää oli vielä kirjaimellisesti jäljellä ja miehellä olisi hyvin aikaa toteuttaa haaveensa mökkiviikonlopusta.
"Olisi mulla mahdollisuus lähteä etelään mökkeilemään, mutta seuran tietäen siitä tulisi rankka viikonloppu", Lauri naurahti vielä.

Tummat pilvet tekivät tuloaan, eikä Lauri voinut enää olla noteeraamatta niitä.
"Nuo taitavat olla ukkospilviä", mies murahti nyökäten Heidin selän taakse kohti taivasta, josta vyöryvä pilvimassa toisi mukanaan vähintään vettä. Lauri lähti kävelemään kohti rantaa ja toivoi, että he ehtisivät takaisin tallille ennen pahinta taivaan ratkeamista.

"Maistuuko?" Lauri kysyi tarjoten vesipulloaan ensin Heidille. Mies survoi kengät jalkoihinsa, muttei viitsinyt vetää kuivaa t-paitaa päälleen vielä. Kesä kuivaisi ihon kyllä, kunhan sille antaisi hetken.

"Niin, voihan olla, että jostain voi löytyä joku, jossa on peruutettu varaus tai jotain", Heidi lohdutteli hymyillen.
"Mene ihmeessä, jos kuitenkin mökkeily kiinnostaa. Aina sitä voi juoda itsensä niin mukavaksi, ettei seurakaan haittaa", nainen lisäsi virne huulillaan. Toisen huomautus sai siniset silmät kääntymään taivaalle.

"Niinhän ne taitaa olla", Heidi myönsi ja käveli Laurin perässä rantaan. Nainen puki vaatteet päällensä, vaikka vaaleat bikinit valuivatkin vettä vieläkin. Hän saisi vaihtaa kuivat päälleen tallille päästyään, jos mahtuisi vielä siellä oleviin varavaatteisiin. Pyyhettä hän ei tietenkään ollut ottanut mukaansa, mutta sellainenkin löytyisi tallilta kyllä.

"Voin ottaa, kiitos", Heidi vastasi hymyillen ja joi tarjotusta pullosta muutaman kulauksen. Aurinko lämmitti vielä, mutta lähestyvän ukkosrintaman sähköisyys sai naisen värähtämään tahattomasti. Hän ojensi vesipullon takaisin omistajalleen, katse viipyillen tummissa silmissä.
"Milo, mennään", brunette huhuili ja vilkaisi yltyvän tuulen vyöryttämiä pilviä aavistuksen huolestuneena.

"Taidetaan..." Heidin lauseen katkaisi jyrähdys, joka sai Milon murisemaan matalalla äänellä.
"...kastua", nainen lopetti ja siirsi katseensa takaisin Lauriin. Hän ei itse pelännyt ukkosta, mutta ei tiennyt miehen kantaa asiaan.

Lauri otti ojennetun vesipullon takaisin ja kulautti siitä pitkän huikan. Mies oli juuri kommentoimassa sinertävänmustia pilviä, kun Heidi vei häneltä sanat suusta. Ensimmäinen jyrähdys jäi kaikumaan pitkäksi aikaa ja kun toinen tuli heti perään, Lauri ei aikaillut lähtiessään liikkeelle.

"Jos hyvin käy, ehditään takaisin ennen sadetta", mies murahti odottaessaan Heidiä mukaansa. Lauri ei kammonnut ukkosta, mutta oli nähnyt kerran lähietäisyydeltä salaman kaatavan puun eikä siksi aliarvioinnut rajuilman voimaa.

Laurin sanat kuitenkin jäivät vain toiveeksi. Ensimmäiset pisarat putoilivat taivaalta harvakseltaan, mutta sade voimistui nopeasti.
"Sillä lailla", Lauri mutisi ukkosen pamahdellessa taivaalta samalla, kun sieltä tuli kaksikon niskaan vettä kuin saavista kaataen. Mies nosti t-paidan päänsä päälle ja yritti tarjota siitä samalla suojaa Heidille hieman huonolla menestyksellä.

Heidi oli juuri epäilemässä ääneen miehen sanoja, kun luonto päätti tarjota vastauksen hänen puolestaan. Tihkusade räjähti nopeasti kaatosateeksi ja nainen virnisteli Laurin suojausyrityksille.
"Sun ritarillisesta eleestä ei ole kamalasti apua", Heidi mumahti pahoittelevasti, vaikka nauttikin kävellä niin lähellä toista.

"Milo, seuraa", nainen komensi, kun koira tuijotti ympärilleen epäilevän näköisenä. Sen keltaiset silmät siirtyivät omistajaansa uroksen jolkotellessa Heidin toisen jalan vierelle. Milo päästi vinkuvan haukahduksen epävarmana ja brunette laski kätensä koiran märälle karvalle.
"Ei hätää, rakas", naisen ääni oli matala ja se rauhoitti koiran, joka ei irtautunut omistajansa jalan viereltä.

"Ainakin oltiin märkiä jo ennen sadetta", Heidi lisäsi hymyillen ja siirsi katseensa toisella vierellään kulkevaan Lauriin.
"Voisin juosta, jos en olisi näin raskaana", nainen huokaisi, mutta virnisti sitten. Ei häntä tietenkään haitannut kävellä kaatosateessa Laurin kyljessä kiinni, ukkosen jyristessä korvia huumaavalla voimalla.

"Mukavaa, että jäit seuraksi, etkä hylännyt", Heidi lisäsi vielä katse edelleenkin tummissa silmissä. Mies olisi hyvin voinut pelastaa oman nahkansa ja kiirehtiä takaisin tallille reippaassa vauhdissa.

Lauri keskittyi kuuntelemaan Heidin sanoja sateen kohinan läpi. Brunette käveli aivan hänen vieressään ja vaikka Laurin pitämästä paidasta ei naisen sanojen mukaan ollut hirveästi hyötyä, se sentään paransi mahdollisuuksia pitää silmät auki ja katsoa kunnolla eteensä.

"Mähän olen ritarillinen", Lauri puuskahti Heidin korvanjuuressa, vilkaisten naista muka loukkaantuneena. "Mitä sä musta kuvittelet?"
Sateesta ja ukkosesta huolimatta virne hiipi hetkeksi vakavoituneen Laurin kasvoille, kun tämä hahmotti laitumen aidat ja tiesi tallin lähestyvän. Taivaalla jylisi taas ja mies oli erottavinaan lyhyen välähdyksen, jota seurasi uusi jyrähdys.

"Se alkaa olla ihan meidän päällä", Lauri mutisi katse lähimmissä hevosissa, jotka olivat ryhmittyneet lähekkäin toisiaan.

Heidi nauroi ääneen, tuntien tuulesta huolimatta Laurin hengityksen ihollaan. Se yhdistettynä ukkosen tuomaan sähköisyyteen saivat naisen ihokarvat nousemaan varomattomasti piiskaavaa sadetta vasten. Brunette värähti uudemman kerran.

"Sä olet ritarillinen", Heidi myönsi ja paloi halusta koskettaa toista, edes vähän. Heidän edessään avautuva tallipiha kuitenkin pakotti jo ylös nousseet sormet palaamaan takaisin naisen kyljelle.

"Niin taitaa olla. Hevoset kyllä pärjää ulkona, ne aiheuttaa enemmän vahinkoa itselleen, jos ruvetaan repimään niitä sisälle", Heidi totesi kokemuksen varmistamalla äänellä.
"Tallissa on ukkosenjohdatin, jos salama iskee tähän, hevosten pitäisi olla turvassa niiltä", nainen lisäsi eikä voinut olla kiirehtimättä aavistuksen viimeisillä askeleilla tallin päätyyn.

Kuiva olkipaali oli varistanut hieman olkea betonilattialle, Milo ravisteli itseään kiivaasti ja asettautui sitten olkipaalin viereen makuulle.
Heidi katseli myrskyn keskeltä erottuvia hevosia ja siirsi sitten katseensa vieressään vettä valuvaan Lauriin. Haaveileva hymy viipyi naisen huulilla, kun tämä tutki tummaverikön selkeitä kasvonpiirteitä ja niiden teräviä kulmia.

Talliin pääsy oli helpotus, sillä vaatteet liimaantuivat vettä valuvina Laurin ihoon. Mies vilkaisi Heidiä noteeraten tämän hymyn, jolla nainen häntä katsoi.
"Kaikki ok?" Lauri kysyi, vaikka aavisti vastauksen.

Lauri puristi t-paitaansa ja siitä lattialle roiskahtava vesi sai miehen naurahtamaan.
"Harmi, ettei tullut varavaatteiden varavaatteita mukaan", mies mutisi. Vesipisarat valuivat yhä Laurin iholla, aivan kuin mies olisi juuri noussut järvestä.

"Jos olisin tiennyt tämän säänmuutoksen, en olisi vaivaantunut tallipihaa pidemmälle", Lauri naurahti ja levitteli märän t-paitansa kuivumaan Vargasin karsinanedustalle. Miehellä ei ollut enää lainkaan kuuma, kun tämä käänsi katseensa yhtä uitetun näköiseen Heidiin ja tuli hiljaa mielessään siihen tulokseen, ettei kiirehtisi vielä mihinkään.

"Keitetäänkö kahvit?" Lauri kysyi katsoen Heidiä kulmiensa alta.

Heidi hymähti kuullessaan toisen kysymyksen.
"On on", nainen vastasi ja seurasi Laurin paidasta tippunutta vettä.
"Sun olisi pitänyt jättää ne cocktailjatkojen lainavaatteet tänne, niin sitten olisi", Heidi totesi virnistäen ja seurasi sitten edelleen paidattomana pysyvää miestä vähintään yhtä märkänä.

"Tuo kuivuisi kuivausrummussa huomattavasti nopeammin", nainen kommentoi hymyillen.
"Keitetään vaan. Mä voin sillä välin kaivella omia varavaatekokoelmiani, jos niistä vaikka joku mahtuisi vielä mun päälle", Heidi vastasi ja käveli miehen perässä varustehuoneeseen.

"Ihan turha toivo", brunette kommentoi hetken päästä käytyään kaikki kaapissaan olleet vaatekappaleet lävitse.
"Sukat mahtuisi vielä", nainen lisäsi puolittainen virne kasvoillaan. Kireät ratsastushousut eivät mahtuisi edes auki jätettyinä hänen päälleen ja s-koon venymättömistä ratsastuspaidoista saisi ehkä hienot urheilurintaliivit. Vaikka nekään ei tuskin mahtuisi suurentuneiden rintojen päälle ilman epämukavaa puristusta.

"Ainakin pyyhkeitä löytyy runsaasti", Heidi jatkoi ja heitti Laurille yhden pehmeän, valkoisen froteepyyhkeen ja otti toisen samanlaisen itselleen. Pienen taistelun jälkeen sotkuinen nuttura aukesi, levittäen laineille pyrkivät, läpimärät hiukset Heidin kasvojen ympärille.

Lauri seurasi Heidin tuskailua yrittäen pitää kasvonsa peruslukemilla naisen turhautumisen edessä. Kahvinkeitintä samalla ladannut mies otti kopin Heidin nakkaamasta pyyhkeestä ja käveli ikkunan ääreen hiuksiaan kuivaillen.
"Tuo pahin rintama taitaa mennä aika nopeasti ohi", Lauri totesi, kun jyrinääkään ei ollut kuulunut enää hetkeen. Mies uskaltuikin napsauttamaan keittimen päälle ja jatkoi sitten kuivautumista, joka tuntui mukavalta vettä valumisen jälkeen.

Ratsastushousut olivat pysyneet kuivina autossa, joten Lauri pääsi eroon läpimäristä shortseistaan. Mies kaatoi kahvia kahteen kuppiin ja ojensi toisen Heidille kääntyen sitten kaivamaan maitoa pienestä jääkaapista.
"Olipahan reissu", Lauri hymähti brunetelle, jonka hiukset olivat retkestä edelleen märät. Mies hymyili Heidille istuessaan lähimmälle vapaalle penkille ja hörppäsi kahviaan.

"Kannattiko lähteä?" Lauri irvisti virnettä vastaan taistellen.

"Onneksi", Heidi vastasi yrittäen puristaa suurimpia vesiä hiuksistaan. Hän jätti ne auki ja siirtyi kuivaamaan vaatteitaan, jotka tuntuivat vain liimautuvan paremmin naisen iholle. Idea niiden riisumisesta ja siirtämisestä kuivausrumpuun houkutteli sietämättömän paljon. Toteutusta haittasi vain se tosiasia, että silloin hän joutuisi jatkamaan odottamista bikinit ja pyyhe päällään.

Kateellinen katse kävi Laurin kuivissa ratsastushousuissa, kun toinen ojensi hänelle kahvikupillisen. Heidi kietoi uuden, kuivan pyyhkeen olkapäilleen ja istui tuolille levitettyään käytetyn, kostean pyyhkeen tuolin päälle ensin.
"Kunnon kesäpäivä", nainen vastasi huokaisten sitten syvään.

"Ehdottomasti kannatti. Nyt ei ainakaan ole enää sietämättömän kuuma", Heidi totesi seuraten Laurin kasvojen ilmeiden taistelua. Hän ei osannut päättää oliko toinen pahoillaan vain vahingoniloinen vai kumpaakin. Tahaton haukotus karkasi naisen huulilta.
"Sori, mä en ole saanut kunnolla nukuttua lämmön ja vauvan vuoksi", Heidi selitti ja ravisteli hiuksiaan aavistuksen kädellään saadakseen niihin hieman ilmaa väliin. Ne kuivuisi ehkä tunnin päästä ilman fööniä, jos silloinkaan.

"Totta", Lauri hymähti ja katsoi huvittuneena haukottelevaa naista. Tämän kasvoilla häilähti väsymys ja bruneten sanat selkeyttivät sen syytä.
"Se on varmaan aika tukala yhdistelmä", Lauri huokaisi niin myötätuntoisesti kuin kykeni ja hörppäsi lisää kahvia.

Ulkoa kuuluva kohina sai Laurin vilkaisemaan uudestaan ulos. Päälle oli osunut uusi rankkasadekuuro, vaikka ukkospilvet olivat lipuneet kauemmas.
"Ei tarvitse vilvoitella hevosiakaan", mies mutisi mietteliäänä. Onneksi sää oli lämmin ja pysyisi sellaisena myös ensi yön, joten hevoset eivät olisi epäilemättä lainkaan pahoillaan viilennyksestä.

"Milloin sulla olikaan laskettu aika?" Lauri kysyi heti ajatuksen pilkahdettua tämän päähän. Mies ei itsekään ymmärtänyt täysin, mistä ajatus oli tullut, mutta loi Heidiin varovaisen katseen. Mitähän nainen miettisi sellaisesta kysymyksestä? Tuntuisiko se täysin luontevalta, vai Laurin motiiveja jollain tapaa kyseenalaistavalta?