Praia do Camilo

Me oltiin tultu paratiisiin, tai siltä musta ainakin tuntui vielä muutaman päivän jälkeenkin, kun katsoin huoneiston parvekkeelta avautuvaa maisemaa. Vaikka rakennus sijaitsi suhteellisen täyteen rakennetussa kaupunginosassa, huoneisto oli niin korkealla, että merinäköala avautui juuri ja juuri kattojen yläpuolelle.

"Aamupala on valmiina", hymähdin makuuhuoneen ovenkarmiin nojaten. Olin onnistunut nousemaan herättämättä Jesseä, joka nukkui kapeassa parisängyssä ilmeisen tyytyväisenä vapautuneesta tilasta. Koko huoneistossa leijaili kahvin huumaava tuoksu, kun tassutin paljain jaloin sängyn viereen ja kyykistyin tuijottamaan nukkuvan miehen kasvoja.
"Herätys", virnistin tökäten Jessen nenänpäätä. "Mä haluan rannalle, muistatko?"

Me oltiin ehditty lähimmälle rannalle sunnuntaina, mutta eilinen oli mennyt kaupungilla pyörimiseen. Lisäksi oli ollut helpompaa jäädä vuokrahuoneiston pienelle altaalle, jossa aurinkoa sai ottaa liki omassa rauhassaan. Tänään me oltaisiin kuitenkin menossa Praia do Camiloon, josta mä olin katsonut matkaa odottaessani niin monta kuvaa, etten varmaan enää edes häkeltyisi sen kauneudesta.

Lomailussa oli puolensa. Kaukana arjesta eikä tarvinnut herätä herätyskellon vaativaan pirinään kukon kiekaisun aikaan.
Tosin tänä aamuna herätyskellon virkaa toimitti Matilda. Tähän herätyskelloon heräsin kyllä enemmän kuin mielelläni.

Nyrpistin nenääni tuntiessani Matildan sormenpään sitä vasten ja kasvoni sulivat hymyyn ennen kuin raottelin silmiäni nähdäkseni naisen kasvot siinä ihan lähietäisyydellä.
"Hätähousu", naurahdin unisena ja laskin käteni naisen olkapäälle. Pakotin silmäni kokonaan auki ja huokaisin syvään. Uni olisi kyllä vielä maittanut, mutta tummien silmien innostunut katse sai minutkin hereille.

Könysin istumaan sängyn laidalle silmiäni hieroskellen. Matilda oli puhunut paljon kyseisestä Praia Do Camilon rannasta jo ennen matkaa ja tiesin, ettei tämä malttaisi odotella enää hetkeäkään. Enkä kiellä, ettenkö itsekin odottaisi sen rannan näkemistä. Ainakin kuvissa se näytti oikein mukavalta paikalta.

Jessen hidasta heräilyä oli huvittava seurata. Katselin vihreitä, unisia silmiä hetken ennen kuin nousin ylös, kumarruin painamaan nopean suukon Jessen huulille ja sipsutin takaisin pieneen keittiöön kaatamaan meille kupilliset kahvia.

"Tänään ollaan vaan", huokaisin mietteliäänä. Aamupalajogurtin sekaan heitetyt tuoreet hedelmät maistuivat hyviltä, vaikka eilinen kävely pakotti jalkapohjia. Kilometrejä oli päivän mittaan kerääntynyt, koska olimme liikkuneet koko päivän jalan.
"Sinne rannalle on pari kilometriä, jos löydetään oikoreitti", kerroin nostaen katseeni puhelimen ruudulta, jonka näyttämää karttaa olin pyöritellyt hetken. Laskin puhelimen pöydälle ja pyhitin kaiken keskittymiseni Jesseen, jonka kanssa lomailu oli toistaiseksi ollut pelkästään rentouttavaa.

"Nämä vai tämä?" tiedustelin aamupalan jälkeen esitellen Jesselle mustia bikineitä ja mustaa uimapukua, jonka olin eilen ostanut yllättäen itsenikin. Katsoin vihreitä silmiä haastavasti, vaikka mulla olikin vahva epäilys siitä, kummalle uima-asulle mies antaisi äänensä.

Laahustin venytellen keittiöön ja istuin Matildaa vastapäätä pöydän ääreen.
"Niin ollaan", hymyilin. Eiliset askeleet painoivat jaloissa edelleen, mutta en antanut sen häiritä.
Nyökyttelin naisen sanoille ja hymyilin pienesti. Ainakin tähän asti loma oli ollut oikein onnistunut ja uskoin, että sellaisena se myös jatkuisi. Sääolosuhteet olivat myös olleet meidän puolellamme, vaikka ei kuulostanut Suomessakaan kylmä olevan.

Anton oli laittanut Sallin kuulumisia tallireissujensa jälkeen ja äiti lähinnä pommittanut minua kissakuvilla. Kissakolmikko tuntui jatkavan sitä nojatuolissa lojumista minun poissaollessanikin.

"Tarviiko minun vastata tuohon?" kysyin kulmat koholla, kun Matilda esitteli asuvaihtoehtojaan aamupalan jälkeen.
"Laita ne bikinit", virnistin lopulta. Ei minulle ollut väliä, mitä naisella olisi yllään, mutta bikineissä tietenkin oli puolensa... Itsehän pärjäisin ihan vain uimashortseissa ja t-paidassa, jonka voisin riisua rannalle päästyämme.

Nappasin valkoisen kangaskassin käsiini ja autoin Matildaa pakkaamaan rannalla tarvitsemamme tavarat kasaan.
"Valmista?" tiedustelin kietoen käteni naisen lantion ympärille ja vedin hänet hetkeksi lähelleni.

Jessen vastaus vahvisti arvaukseni oikeaksi. Jätin miehen hetkeksi keittiöön ja livahdin vaihtamaan päälleni bikinit sekä tummansinisen kietaisumekon, joka olisi helppo heittää pois rannalla.

"Jep", hymähdin painaen pääni hetkeksi Jessen rintakehää vasten. Tuntui absurdilta olla miehen kanssa ulkomailla, vaikka samaan hengenvetoon olisin todennut sen olevan myös paras mahdollinen vaihtoehto. Me oltiin molemmat tarvittu pieni irtiotto arjesta ja ainakin mä huomasin olevani enemmän läsnä suhteessa kuin olin ollut viikkoihin. Lagos oli kaukana Kallasta ja kaikesta siellä pyörivästä elämästä ja mä halusin ottaa kaiken ilon irti siitä, että saatoin heittäytyä hetkeksi hyväntuulisen naisystävän rooliin ilman pelkoa siitä, että joku tuttu katsoisi mua kieroon.

Varmistin huoneiston oven sulkeutuneen perässäni sen jälkeen, kun olin livahtanut Jessen ovea pidelleen käden ali ulos. Kevyt tuulenvire sai hiukseni leijailemaan, kun nostin aurinkolasit silmilleni ja lähdin johdattamaan Jesseä suuntaan, jonka epäilin olevan oikea.
"Tulihan vesipullot mukaan?" varmistin miesystävääni vilkaisten. "Ja aurinkorasva?"
Niistä kahdesta ei voinut olla liian varma etenkään, kun oli yhtä valkoinen kuin minä.

"Lähdetään", totesin irrottaen otteeni viipyillen Matildasta ja nostin kangaspussukan olalle.
Vilkaisu parvekkeelta oli kertonut, ettei taivaalla ollut kuin muutama hassu pilvenhattara auringon lisäksi ja se jos mikä enteili loistavaa rantakeliä.

"Tuli kyllä", vastasin Matildan kysymykseen, mutta varmuuden vuoksi kurkistin kassiin. Kaikki tarvittavat aurinkorasvasta lähtien oli mukana. Ihan niin kuin jokaisella aiemmallakin tarkistusvilkaisullani. Mutta eihän sitä voinut tietää jos jotain sittenkin olisi jäänyt matkasta...
Nostin kassin takaisin olkapäälleni ja toisella kädellä tartuin Matildaa kädestä.

Nainen johdatteli meidät oikeaan suuntaan ja pari kilometriä käveltyämme päädyimme sinne, minne pitikin.
"Päästiin perille", hymyilin leveästi kurkistaen kallionreunan yli. Alhaalla näkyi se ranta, jolle pääsyä me molemmat olimme odottaneet jo pitkään. Oli siellä muitakin, mutta ei kuitenkaan tungokseksi saakka.
Jumahdin hetkeksi katselemaan loputtomalta vaikuttavaa merta ja mietiskelemään, kuinka hyvä idea tämä matka oli oikeasti ollut. Täydellinen ajoitus, lomakohde ja tietenkin seura.
Vaikka ajatukset harhailivatkin hetkittäin elokuuhun ja Heidiin, olin pyrkinyt pitämään ne mietteet poissa päästäni ja keskittynyt ihan vain minuun ja Matildaan. Meihin.

Kohotin kulmiani Jesselle, joka kurkisteli jokseenkin itsetuhoisesti rantaviivan suuntaan. Mun katseeni lipui kuvista tuttuihin puuportaisiin, joita pitkin rannalle pääsi laskeutumaan ja joita olin suunnitellut hyödyntäväni porrastreeneihin. Nyt, kun muutamaa ihmistä vaille tyhjä ranta odotti ja jalkoja pakotti yhä eilisen jäljiltä, mulla ei kuitenkaan ollut enää hinkun minkäänlaisia treenejä kohtaan.

"Tämä on varmaan hyvä paikka", mumahdin vilkuillen ympärilleni hiekkaläntillä, joka oli sopivan kaukana muista. Ranta oli mukavan hiljainen ja suojaisa, enkä mä uskonut sen täyttyvän vielä hetkeen. Mun katse pyörähti hetkeksi turkoosin meriveden yllä liitävään lintuun, kunnes palautui vierelläni seisovaan Jesseen.
"Pyyhe?" ynähdin huvittuneena, kun mies tuntui lamaantuneen lämpimälle hiekalle. Lämpötilan oli lupailtu kohoavan kahteenkymmeneenviiteen, joka riitti enemmän kuin hyvin. Vesi oli ollut pari päivää sitten viileähköä, mutta Suomen järvivesiin verrattuna lämmintä - ellei kotimaahan lävähtäisi samanlainen helleaalto kuin viime kesänä.

"Voitko rasvata mun yläselän?" kysyin päätäni kallistaen kaivettuani aurinkorasvan kassista, josta myös istuinalustaksi mukaan otettu suuri pyyhe oli löytynyt. Istuuduin selin Jesseen päin ja vedin hiukset toiselle puolelle niin, etteivät ne jääneet tielle.

Portaita alas kävellessäni olin ajatellut, että paikka vaikutti upeammalta kuin kuvissa, jotka olivat myös olleet vaikuttavia. Niiden perusteellahan me olimme tänne halunneet tulla.

"Mhhm", mutisin ja kaivoin suuren pyyhkeen kassista esiin. Levitin sen hietikolle ja istahdin sille riisuen t-paitani samalla pois. Kevyt tuulenvire kutitti ihoa, mutta taivaalla loistava aurinko piti huolen, ettei tuulikaan tuntunut kylmältä.

"Tietysti", virnistin Matildalle ja otin tämän ojentaman aurinkorasvan käteeni. En voinut vastustaa kiusausta, joten painoin hetkeksi huuleni paljastuneeseen niskaan ennen kuin ryhdyin levittämään rasvaa naisen selkään hellin ottein.

"Minun vuoro", ilmoitin liu'uttaessani käsiäni Matildan käsivarsilla sen jälkeen, kun olin saanut rasvattua naisen selän läpikotaisin.
Oli suoranainen ihme, ettei meistä kumpikaan ollut käräyttänyt ihoaan tämän reissun aikana. Meidän tuurin tuntien, olisi saattanut olettaa molempien olevan punaisia kuin keitetyt ravut heti ensimmäisenä iltana...

Mä olin aamulla valellut ihoni läpi aurinkorasvalla, mutta Jessen huolellisuudesta ei suoranaisesti ollut mitään haittaa. Mitä mun ihooni ja sen auringonsietokykyyn tuli, se oli aika olematonta etenkin, jos rasvaa oli liian vähän tai ei ollenkaan.

Virnistin pirullisesti lorauttaessani aurinkorasvaa Jessen hartioille. Mun teki mieli jättää siluettimaisesti jokin kuvio rasvaamatta, mutta nielin kiusani ja huoahdin saatuani rasvan levitetyksi ja käteni tahmaisiksi.
"Parempi olla palamatta", totesin huvittuneesti, ennen kuin nousin ylös ja kävelin rantaviivalle pestäkseni kädet.

Vesi tuntui viileältä, mutta varpaani tottuivat siihen nopeasti. Kyykistelin vedenpinnan yläpuolella ja huljuttelin käsiäni katse kauempana istuskelevassa kaksikossa, jotka olivat ihonväreistä päätellen jostain huomattavasti Suomea lämpimämmästä maasta.
"Tuossa olisi hyvä tavoiteväri", virnistin Jesselle palattuani miehen luo nyökäten samalla kaksikon suuntaan.

"Parempi tosiaan", mutisin hymyillen ja jatkoin sitten omien raajojen rasvaamista sillä välin, kun Matilda kävi pesemässä kätensä rantavedessä.

Vilkaisin Matildan tarkoittamaan suuntaan ja pieni, tahaton naurahdus karkasi huuliltani.
"Täytyy ilmeisesti venyttää paluuta Suomeen muutamalla viikolla, että päästäisiin lähellekään tavoitetta", virnistin kääntäen katseeni takaisin Matildaan. Lähdön lykkääminen oli houkutteleva ajatus, mutta mahdoton toteuttaa.

Kävin itsekin pesaisemassa käteni merivedessä ja palasin paikalleni Matildan viereen. Yritin olla ajattelematta sitä, kuinka hyvältä nainen näytti bikineissään, mutta eihän se onnistunut. Väkisinkin katseeni harhaili naisen suuntaan, vaikka olinhan minä tuota vartaloa katsellut jo monet kerrat. Bikineillä ja ilman...

Pyyhkeelle kantautuneet hiekanmurut tarttuivat kuin takiaiset vastarasvattuihin sääriin, joten pyyhiskelin murusia koivistani samalla kun katselin jonnekin horisontin suuntaan.

Ajatus matkan venyttämisestä välähti mielessäni ohimennen. Se välähdys sisälsi paljon turkoosia, auringossa kimaltelevaa merivettä ja kilometritolkulla rantaviivaa. Samalla mun ajatukseni kuitenkin juoksivat Suomeen, Kallaan ja Zeliaan, joka oli suurin syy palaamiselle.

Toinen merkittävä syy istui mun vieressäni ja mä tiesin palaavani kotiin samalla lennolla sen kanssa.

Suljin hetkeksi silmäni ja nojasin käsiini nauttien auringosta. Veden vaimea liplatus kuulosti rauhoittavalta ja sai mut laskeutumaan selälleni.
"Ootko tyytyväinen matkakohteeseen?" hymähdin puoliääneen kysymyksen, johon tiesin jälleen vastauksen.

Istuimme siinä hetken vieretysten ennen kuin Matilda laskeutui selälleen isolle pyyhkeelle.

"Olen", vastasin hymyillen ja samalla katsellen edelleen horisontin suuntaan. Oli vaikea erottaa, missä kohden meri vaihtui taivaaksi.
Jos meidän tammikuinen hotellireissu oli ollut loistava irtiotto arjesta, tämä oli jotain aivan omaa luokkaansa. Oman säväyksen tälle matkalle antoi myös se, että me olimme ihan oikeasti me.

Katsahdin Matildaa, joka näytti onnelliselta siinä silmät kiinni makoillessaan. Uskoin naisen olevan samaa mieltä kanssani.
Hörpättyäni vettä omasta vesipullostani, laskeuduin itsekin selälleni pyyhkeen päälle, jättäytyen kuitenkin nojailemaan kyynärpäiden varaan.

"Tänne täytyy tulla joskus uudestaan", mutisin tuskin kuuluvalla äänellä. Tiedä sitten, milloin seuraava mahdollisuus tällaiseen lomaan olisi...

Hymyilin itsekseni Jessen vastaukselle, vaikka siinä ei ollut oikeastaan mitään yllättävää.
"Malta yksi reissu kerrallaan", tuhahdin suupieli nykien miehen kommentoinnille Lagosiin palaamisesta. Mun vatsanpohjaa nipisti, kun tunnustelin Jessen sanoja kunnolla: se oli juuri sanonut haluavansa palata tänne uudestaan. Tulevaisuudessa. Sen ajatteleminen hämmensi ja huojensi yhtä aikaa, sillä kaiken muun keskellä mä olin unohtanut ajatella, että meitä oikeasti odotti yhteinen tulevaisuus.

Aurinko lämmitti ihoa ja mä tiesin, että päivän kuumin hetki oli vasta edessä. Sitä meidän - tai ainakaan mun vitivalkoisen ihoni kanssa - ei kannattaisi viettää suorassa auringonpaisteessa.
"Mennäänkö uimaan?" ehdotin vääntäytyessäni takaisin istualleni hetken makoilun jälkeen. Vilkaisin Jesseä muodon vuoksi, ennen kuin nousin ylös ja varmistin, että tavarat olivat edelleen kassissa. Koska ranta oli hiljainen, uskaltaisi veteen mennä ilman laukun jatkuvaa vahtimistakin.

"Olenko mä ruskettunut?" mutisin Jesselle samalla, kun kastoin varpaani veteen. Se ei tuntunut niin kylmältä kuin olin ajatellut, joten astelin hitaasti syvemmälle ja huljuttelin raajojani vedessä hetken ennen kuin pulahdin veteen varoen aurinkolasien tippumista.

Laskeuduin itsekin kokonaan selälleni pyyhkeelle ja suljin silmäni hetkeksi.
"Maltan maltan", hymähdin hymyillen.

Olisin voinut vaikka nukahtaa siihen, sillä lämmin aurinko ja hiljainen laineiden liplatus oli rauhoittava yhdistelmä. Mutta jos sen olisin tehnyt, olisin voinut puheet ihon palamattomuudesta romukoppaan saman tien.

Mutisin myöntävän vastauksen Matildan uintiehdotukselle ja seurasin naista vedenrajaan. En minä mikään uimamaisteri ollut, mutta pinnalla pysyisin.
"Olet sinä saanut väriä ihollesi", hymyilin tutkaillen violettihiuksista naista päästä varpaisiin.
"Et ole enää niin kalkkilaivan kapteeni", virnistin ennen kuin kahlasin syvemmälle ennen kuin pystyin kunnolla uimaan. Vaikka merivesi ei ollut jääkylmää, kesti iholla hetki tottua viileään veteen auringon alla oleskelun jälkeen.

"Niinpä", tuhahdin vilkaisten virnistelevää Jesseä. Siinä se seisoi, puolimatkassa uimaan ja kehtasi veistellä vitsiä mun ihoni valkoisuudestani.
"Se oli tavoitteenakin", lisäsin vielä, ennen kuin pulahdin pois päin Jessestä ja pyörähdin selälleni meriveden kelluteltavaksi.

Kirkkaansinisessä merivedessä kelluessa oli helppo unohtaa kaikki muu. Mä en halunnut sulkea silmiäni, koska taivas mun yläpuolella hohti vaaleansinisenä. Välillä linnut lentelivät ylitse luoden varjoja kasvoilleni, mutta kaikki muut häiriötekijät hukkuivat laineiden liplatukseen.

"Mun hiukset tykkää tästä suolavedestä tosi paljon", mumahdin pienesti irvistäen vaihdettuani asentoa niin, että pystyin uimaan Jessen luo. Vaikkei se ollut reissun ensimmäinen - eikä takuulla viimeinen - uinti merivedessä, en ollut uittanut hiuksiani vedessä niin täydellisesti aiemmilla uintikerroilla.

Jesse näytti hyvältä vedessä enkä mä epäröinyt kietoessani käsiäni miehen kaulan ympärille. Vesi kellutti helposti ja koska Jessen jalat ylsivät pohjaan, mun ei tarvinnut varoa. Miehen huulilta maistui suola, kun painoin omani niitä vasten.

Katselin Matildan merivedessä kellumista enkä voinut estää kasvojeni sulamista hymyyn - enkä halunnutkaan.
Nainen oli vaikuttanut niin paljon rennommalta näiden muutaman päivän aikana verrattuna Kallassa oloon. Ja olo oli kyllä itsellänikin huomattavasti rennompi kuin aikoihin.

Hymähdin naisen sanoille, kun tämä ui luokseni. Violetit hiukset näyttivät pienen hetken lähes suorilta, mutta Matildan noustua vedestä, ne kipristyivät pian kiharoiksi.

"Paljon hoitoaineita päähän niin ei haittaa", sanoin olkiani kohauttaen. "Vai mitä ne kaikki hiustenhoitotuotteet ovatkaan."
"Ja ainahan on sakset", naurahdin ja mietin, miltä Matilda mahtaisi näyttää ilman hiuksia. Uskoisin, että ihan yhtä kauniilta kuin aina ennenkin.

Sen enempää en kuitenkaan ehtinyt vitsailemaan, sillä naisen kädet löytyivät kaulani ympäriltä ja hän painoi suolaisen suudelman huulilleni.
Kiedoin vastavuoroisesti käteni naisen lantiolle ja uppouduin siihen hetkeen.

Suudelman jatkuttua tovin, oli pakko vetäytyä hieman kauemmaksi Matildasta, jotta kehtaisin nousta sieltä vedestä pois.

Puraisin huomaamatta alahuultani ja hymyilin naiselle, jonka tummiin silmiin olin jälleen kerran jumittanut katseellani.
"Joko palataan rantaan?" kysyin vilkaisten nopeasti meidän paikkamme suuntaan ennen kuin lukitsin vihreät silmäni takaisin Matildaan.

Huokaisin äänettömästi Jessen vetäytyessä kauemmas. Vihreissä silmissä oli vaikeatulkintainen katse, mutta hymy miehen kasvoilla resonoi mun elintoimintojeni kanssa: vesi ei tuntunut enää lainkaan niin viileältä ja mun sykkeeni kiihtyi kuin olisin uinut montasataa metriä.

"Jo", mumahdin vilkaisten vaistomaisesti rantaspottimme suuntaan. Laukku ei ollut onneksi kadonnut mihinkään, joten palautin katseeni Jesseen ennen rantaa kohti lipumista.

Hiekka liimaantui jalkapohjiin, kun kävelin lämpimän hiekan poikki rantapyyhkeelle ja istuuduin sen päälle. Vesipisarat kimmelsivät iholla, mutta toisaalta ne eivät pysyisi siinä kauaa ennen kuin aurinko korjaisi ne pois.

Kaivelin laukusta vesipullon ja otin siitä pitkän kulauksen.
"Juo", hymähdin ojentaen pulloa Jesseä kohti.

Tavarat olivat onneksi siellä, minne me ne olimme jättäneetkin. Ihmismäärä rannalla oli lisääntynyt, mutta kaikki näyttivät olevan niin keskittyneinä omiin touhuihin, joten meidän tavarat olivat saaneet jäädä rauhaan.

Istahdin Matildan viereen pyyhkeen päälle ja pyyhin hieman käsivarsiani, sillä merivesi oli liottanut aurinkorasvaa pois iholta jättäen sen jotenkin niljakkaan tuntoiseksi.

Sivusilmällä seurasin yksinäisen vesipisaran seikkailua Matildan treenatulla vartalolla ja piilotin kasvoilleni karkaavan virneen naisen ojentaman vesipullon suulle. Onnekas pieni vesipisara...

Laskin vesipullon kädestäni meidän väliin ja suukotin Matildaa nopeasti poskelle ennen kuin käänsin katseeni takaisin johonkin horisonttiin uppouten ajatuksiini, jotka sillä hetkellä pyörivät vain vieressäni istuvassa naisessa ja siinä, kuinka en halunnut tämän loman loppuvan ikinä.

"Tuossa oli matkan varrella joku pieni ravintola. Pitäisikö käydä siinä, kunhan lähdetään?" kysäisin Matildalta hetken kuluttua. Ei minulla kyllä vielä ollut kiire mihinkään.

Tunsin kevyen kosketuksen toisella puolella kylkeäni ja katsahdin alas. Pieni pallo oli ilmestynyt viereeni ja vähän matkan päässä alle kouluikäinen poika katseli karannutta palloaan hieman nolostuneen oloisena.
Hymyilin lapselle ja nakkasin hiekkaan sotkeutuneen pallon takaisin omistajalleen.

"Käydään vaan", hymähdin. Jokainen pieni ravintola, jossa olimme ehtineet käydä huoneistossa kokkaamisen lisäksi, oli osoittautunut omalla tavallaan sympaattiseksi paikaksi - ja niitä oli mukava tukea.

Käännyin vilkaisemaan Jesseä nähtyäni oudon liikahduksen miehen vieressä. Oli helppo laskea yhteen yksi plus yksi, kun huomasi miehen pitelemän pallon ja kauempana hätääntyneesti meitä katsovan pojan. Kun Jesse viskasi pallon takaisin omistajalleen lämpimästi hymyillen, mä huomasin nieleskeleväni ilmaa: ei menisi kovin montaa vuotta, että Jesse voisi viskoa palloa omalle lapselleen.

Sipaisin vieressäni istuvan miehen jalkaa puolihuolimattomasti saadakseni tämän huomion. Odotin vihreiden silmien katseen kohtaamista jännittyneesti, koska kerrankin mä halusin antaa kaikkien sisälläni vellovien tunteiden näkyä.
"Mä jo melkein unohdin kaiken.. sen", huoahdin vähän surumielisesti hymyillen.

Lapsi juoksi pallonsa kiinni ja lähti sitten se sylissään oletettujen vanhempiensa luo. Lapsi kuulosti selittävän iloisesti aikuisille jotain, mutten tunnistanut kieltä, joten en ymmärtänyt sanaakaan.

Ajatukset karkasivat kuin väkisin omaan tulevaan lapseen ja pohdin, voisinko minä lähteä hänen kanssaan joskus muutaman vuoden päästä lomamatkalle. Heidin pitäisi tietenkin antaa siihen oma suostumuksensa.

Tulevaisuuden pohdinnat kuitenkin keskeytti Matildan kosketus ja käänsin katseeni häneen.
Kaikesta päätellen myös naisen ajatukset olivat lipuneet samaan suuntaan kuin minunkin.

Laskin käteni Matildan kämmenselälle ja vastasin naisen surumieliseen hymyyn.
"Eikö se ollut vähän tämän reissun tarkoituskin? Unohtaa Kalla ja muut hetkeksi", kysyin sivellen hellästi peukalollani naisen rystysiä.

Tuijotin Jessen silmiä vaitonaisena.
"Oli", hymähdin aiempaa hymyttömämpänä ja pudotin katseeni miehen käteen, joka oli laskeutunut kämmeneni päälle. Oli ollut niin helppoa vajota omaan, yhteiseen kuplaan kaukana kaikesta ja kaikista, että pudotus todellisuuteen tuntui tavallista musertavammalta.

Mä en kuitenkaan jäänyt pyörittelemään niitä ajatuksia pidemmäksi aikaa, koska se maisema ei ollut tehty murehtimista varten. Aurinko porotti jo polttavan kuumana ja aurinkolasienkin läpi vesi näytti niin houkuttelevan siniseltä, että mä harkitsin jo uutta uimareissua.

"Täytyisi varmaan mennä kohta varjoon, alkaa olla päivän kuumin hetki", huoahdin kuitenkin, koska vaikka mä kuinka olisin viihtynyt rannalla, mun ihoni ei olisi välttämättä arvostanut sitä valintaa.

Huokaisin syvään ja mietin, sanoinko vai teinkö jotain väärin, koska Matildan kasvot synkkenivät entisestään eikä hän hetkeen sanonut mitään.
Enkä kyllä sanonut minäkään, vaikka mieli tekikin kysyä, mistä nyt kiikasti. En kuitenkaan halunnut pilata rantapäivää mahdollisella riitelyllä tai puhumalla elokuun tuomasta muutoksesta, joka puheenaiheena sai aina Matildan vaikeaksi.
Matilda saisi itse avata suunsa mikäli haluaisi. Tuskin halusi.

"Niin kai", mutisin ja kurotin naisen jalkojen yli kassin käteeni.
"Auringonpistos ja kirkuvan punainen nahka ei houkuttele", hymyilin vilkaistuani Matildaa ja ryhdyin keräämään tavaroitamme kassin sisuksiin.

"Mmm, sitä tarkoitin", hymähdin nousten viipyillen ylös. Onneksi rannalle saattoi aina palata, jos kumpikaan ei keksisi parempaakaan tekemistä - ranta kyllä odotti.

Portaiden nouseminen oli huomattavasti rankempaa kuin laskeutuminen, mutta mä nautin voidessani keskittyä jaloissa tuntuvaan poltteeseen. Harpoin viimeiset portaat ylös tupla-askelmilla oikoen samalla kietaisumekkoni helmaa.
"Mitä ravintolaa sä tarkoitit?" ynähdin perässäni tulleelle Jesselle. "Näytä suunta."

Vakuuttaakseni paitsi Jessen, myös itseni aiemman tunnelman notkahduksen unohtamisesta kiedoin sormeni miehen sormien lomaan ja hymyilin vähän. Johdattakoon mut vaikka toiselle puolelle kaupunkia.

Siinä missä Matilda tuntui kiirehtivän portaat ylös, itse pidin katseeni kengänkärjissä ja varoin kompastumasta puuportaissa.
Paahtava aurinko piti huolen, että hikeä puski pintaan ilman nopeaa harppomistakin.

Hellepäivinä ruokahalu tuntui unohtuvan helposti, mutta portaiden yläpäässä Matilda muisti mainitsemani ravintolan ja näläntunne muistutti olemassaolostaan naisen sanojen myötä.

"En nyt nimeä muista, mutta ei tästä pitkä matka ole", sanoin muistellen reittiä, jota pitkin olimme rannalle kulkeneet.
"Jospa me minun suuntavaistolla perille löydetään", hymyilin Matildan sormien ujuttautuessa omieni lomaan.
Olisihan sitä tietysti olleet kaikki Google mapsit käytettävissä, mutta ei meillä mikään kiire ollut mihinkään.

Mä en olisi ihan mennyt takuuseen Jessen suuntavaistosta tämän puheiden perusteella, mutta annoin miehen silti näyttää suunnan. Rantakadulla oli elämää, mutta kun nousimme korttelin ylemmäs, kadut hiljenivät ja vain muutamia paikallisia käveli vastaan satunnaiseen tahtiin. Oli rentouttavaa kävellä kaikessa rauhassa ja katsella rakennuksia, joiden arkkitehtuuri oli aivan erilaista kuin mihin kumpikaan meistä oli tottunut.

Ravintola löytyi yllättävän helposti. Me otettiin pöytä ulkoa, tilattiin ruokaa ja vain oltiin.
"Mä olin unohtanut kuinka mukavaa matkustaminen on", hymähdin. Olinhan mä käynyt joulun alla Berliinissä, mutta se oli ollut kaikin puolin erilainen reissu. Alle kaksikymppisenä mä olin reissannut säännöllisesti pienen kaveriporukan kesken ja pikkubudjeteista ja hostellielämästä huolimatta ne reissut olivat olleet siinä elämäntilanteessa parasta mitä mä olin kokenut.

Mutta onneksi tätäkin reissua oli vielä jäljellä. Mä katselin Jessen vihreitä silmiä ja hymyilin itsekseni, koska mulla oli niin hyvä olla. Portugali oli kohdellut meitä hyvin ja mä olin melko varma, että reissu olisi ainoastaan nousujohteinen.