Tevin päiväkirja

Speak of the Devil
omat sivut

Varusteet ja hoito-ohjeet
Ruokintaohjeet

Asustaa karsinassa nro 7 ja tarhaa tarhassa nro 9.

Olin löytänyt täydellisen kaksion vuokralle kaupungista. Se oli todella hyvällä paikalla: tulevaan kouluun pääsi nopsaan kävellen sekä pyörällä, julkiset kulkivat keskustaan vähän väliä ja tallille ajoi 20 minuutissa tai vaihtoehtoisesti julkisilla lähimmälle pysäkille 30 minuutissa. Asunnostani löytyi sauna, joka oli ainut kriteeri kaksion lisäksi etsiessäni sopivia vaihtoehtoja. Ja miksi kaksio? Halusin itselleni työ-/vaatehuoneen, jossa myös vierailla olisi tilaa nukkua. Olin niin onnellinen, enää puuttuisi varmistus siitä, että pääsisin kouluun.

Viileä ja raikas aamuilma tuulahti kasvoilleni astuessani alaovesta pihalle. Kello oli vasta seitsemän aamulla, sillä olin päättänyt käydä ratsastamassa Tevin ennen päivän helteitä. Kävelin autolleni, jolle olin pienellä lahjomisella saanut katoksellisen lämmityspaikan. Huomasin naapurin tädin kuikkivan ikkuanstaan hieman tympeän näköisesti, mutten jaksanut välittää sen enempää. Tuntuu jotenkin siltä, että vanhemmille ihmisille on kova paikka kun nuorempia muuttaa taloon. Enhän minä edes melua, ellen sitten vienyt juuri hänen autopaikkaansa. Naurahdin ja kaarsin pois pihasta.

Kävelin riimunarun kanssa Tevin tarhalle ja vihelsin ponia. Se nosti hitaasti päätään nurmikosta ja jäi tuijottamaan minua ennekuin lähti lasikasti talsimaan kohti. Saavutettuaan minut, taputin sitä kaulalle ja annoin herkkupalan. Viereisessä tarhassa oleva isohko kimo ori jäi hirnumaan peräämme kun lähdimme. Muistelin sen olevan Tevin karsinanaapurikin, nimi alkoi m-kirjaimella.
"Noh noh, kyllä sinulla siellä kavereita riittää. Rauhoituhhan", huikkasin kimolle ohittaessamme sen tarhan.

Tallissa törmäsin Isabellaan.
"Ai moi, säkö tulitkin jo näin aikasin ratsastamaan?" Hän kysyi.
"Joo, ajattelin käydä kun on vielä näin viileää", vastasin sulkiessani karsinan ovea.
"Okei", hän vastasi takaisin hymyillen. "Tevi ei kerennyt sitten olla kuin puolisen tuntia pihalla", hän jatkoi.
"Joo, anteeksi. Ajattelinkin että olisi pitänyt ilmoittaa, mutta unohdin. Yritän seuraavalla kerralla muistaa, niin saatte jättää ponin sisälle aamulla", sanoin.
"Noh, ei se meitä haittaa", Isabella sanoi naurahtaen ja jatkoi "Olitko muuten lauantaina tulossa siihen estevalmennukseen?"
"Joo tulen", vastasin. "Katsotaan mitä poni sanoo ensimmäisistä irti maasta olevista puomeista sitten onnettomuuden. Virtaa varmasti löytyy", jatkoin nauraen.
"Kunhan selässä pysyt ja esteet säilyy ehjänä niin kaikki on hyvin", Isabella sanoi virnistäen kävellessään kohti ulko-ovea.

Talutin Teviä kohti kenttää. Aurinko oli jo hieman noussut, mutta vielä hennon pilvipeitteen vuoksi se ei porottanut liian kuumasti. Suoristin vaaleanpunaista huopaa, kiristin satulavyötä ja ponnistin itseni kepeästi ponin selkään. Pyysin poniani liikkeelle. Liike oli verkkaista pitkin ohjin, mutta kasatessani orin, liike alkoi tuntumaan tahdikkaalta. Työskentelin käynnissä molempiin suuntiin: taivutuksia, pysähdyksiä sekä hieman väistöjä. Ravissa työstin paljon taivutuksilla, sillä varsinkin vasen kylki on Tevillä usein jumissa ja siksi esimerkiksi oikea laukka on haastavaa. Herättelin myös takapäätä ravissa tekemällä pohkeenväistöä, ennekuin siirryin laukkatyöskentelyyn. Laukkasin rennosti pääty-ympyröillä molempiin suuntiin. Tarkoituksena oli pitää laukka kasassa samalla pienentäen ja suurentaen ympyrää. Laukattuamme tarpeeksi otin loppuun rennot ravit puolipitkin ohjin.

Tevillä oli tärkeää suorittaa ratsastukset aika nopeasti. Nytkään minulla ei mennyt kuin puolisen tuntia, kun jo kävelimme loppukäyntejä. Ponin ollessa pyöreässä kunnossa, se väsyy ja turhautuu liiasta lämmittelystä ja toistoista. Silloinkin, kun Tevi oli vielä kunnossa, teimme nopeat, mutta ytimekkäät reenit. Näin sen mieli pysyi hyvänä, kun ei turhaa jankattu uralla. Valmennukset ovat tietenkin eri asia. Niissä menee aina pidempään, mutta kyllä sitä silloin tällöin jaksaa puksuttaa hieman kauemmin. Taputin oria kaulalle ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohden. Otin karsinassa Teviltä varusteet pois ja talutin sen suoraan pesupaikalle. Huilutin haalealla vedelllä ponin läpi ja kuivasin lopuksi vielä ylimääräisen veden pois viilalla. Heitin hetkeksi vielä loimen Tevin niskaan, siksi aikaa kun veisin varusteita paikoilleen. Puhdistin nopeasti suitset rasvalla ja pesin kuolaimet, satulan päälle heitin vielä suojan lähtiessäni varustehuoneesta. Siirsin Tevin harjapakin paikoilleen ja riisuin ponilta loimen pois.
"Päätit sitten piehtaroida", naurahdin ponille. Loimi oli likainen, mutta poni puhdas. Napsautin narun ponin riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä pihalle kavereidensa seuraan.

Ilma oli painostava ja hikoilin jo taluttaessani steppaavaa Teviä kentälle. Se ei ollut saanut kosketusta puomeihin, saatika edes nähnyt niitä onnettomuutemme jälkeen. Jännitin hiukan. Ori pälyili hiukan lupaavan näköisiä estetolppia sekä kanssatreenaajia. Onneksi Meidhir – Tevin tarha- ja karsinanaapuri – oli mukana ja poni rauhoittui sen verran jotta pääsin selkään. Alkukäyntien jälkeen aloitimme lämmittelemään ravissa. Tevi pyöristyi helposti ja pysyi apujen välissä, vaikka joka kerta kun ohitimme maassa makaavat puomit, se hieman hävisi altani. Sitten oli laukkalämmittelyn vuoro ja siitäkös uljas orhini innostui. Tevi ampaisi heti vauhtiin, näytti muutaman pukin ja jatkoi. Isabella kehotti käyttämään puolipidätteitä ja voltteja, mutta minä kiljaisin ponille vihaisesti ja käänsin sen kohti aitaa. Ei varmasti kaunista katseltavaa, mutta toimii joka kerta. Loput laukat onnistuivat kutakuinkin.

Välikäyntien jälkeen aloitettiin varsinainen tehtävä. Pitkän sivun puomit ravissa, laukka ja pääty-ympyrä – jolla myös puomit – laukassa. Ensimmäisellä kierroksella ravipuomit sujuivat ihan hyvin, vaikka Tevi menikin pää pystyssä. Nostettuani laukan ja laukatessani ympyrän puomit, ori hieman innostui ja katosi taas vaihteeksi altani. Pääsin kuitenkin tehtävän loppuun ja lopulta pysäytettyä ratsuni. Toisella kierroksella Tevi hieman ennakoi ja yritti nostaa laukkaa jo ravipuomeille. Sain sen kuitenkin pidettyä ravissa, mutta jalat kolisivat sen menetettyä tahdin. Laukan nosto lähti hieman lapasesta ja muutamaan otteeseen ylitettiin kaksi puomia kerralla. Loppuun hyppäsimme vielä pientä ristikkoa, jonka lähestyminen ei ainakaan meiltä onnistunut. Onneksi Teville ei ollut niin väliä mistä kohti hyppää, yli päästään joka tapauksessa.

Nyt vain pitää alkaa treenaamaan lisää ja tosissaan esteitä. Yli innostuneisuus taantuu kyllä rutiinin tullessa takaisin, mutta silti Tevi on hieman hankala esteradoilla. Ja kuten aiemmin sanoin, orille ei ole väliä mistä kohden ponnistaa, mutta toivoisin sen silti kuuntelevan pidätteitäni ja lyhentävän laukkaa mikäli pyydän. Hyvät tiet ja oikeat hyppykohdat parantaisivat varmasti tuloksiamme.