Määrittele "hätä"

Harmaan karvamaton päällä oli pinnasängyn osia hujan hajan, yksi revennyt ruuvipussi ja porakone, joka lepäsi kyljellään. Heidin ympärillä oli järjestelemätön kaaos ja huoneen hiljaisuuden rikkoi vain nyyhkäykset, joiden lähde ei jäänyt kenellekään epäselväksi.

Nainen kuunteli puhelimen jatkuvaa ääntä, joka päättyi vasta, kun automaattivastaaja kertoi itsestään selvän viestin. Tämä on vastaaja. Voitte jättää viestin äänimerkin jälkeen.
Heidin korvissa kaikui korkea piip, jota seurasi muutama epätoivoinen nyyhkäisy.
"Mikset sä vastaa sun puhelimeen? Mä tarvitsen sun apua."

Nainen tuijotti pimeää näyttöä puhelimessa ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. Jos ei lapsen isä osannut olla apuna, niin ei siitä voinut olla haittaa pyytää ystävää avuksi?
Niiskuttaen Heidi valitsi uuden numeron ja odotti kahden äänimerkin ajan vastausta.
Tutun äänen kuultuaan nainen nyyhkäisi murtuneen kuuloisena.
"Jesse ei vastaa puhelimeen. Mä - tarvitsen - apua.."

Samsung kilahti yhtäkkiä Heidin itkun keskeltä, puhelimesta oli tietenkin loppunut akku kesken puhelun.

Jesse oli kuulevinaan suihkun läpi puhelimensa soivan, mutta sammutettuaan vedentulon, ääni oli lakannut, joten mies ajatteli kuulleensa omiaan.

Napattuaan pyyhkeen naulakosta ja kiedottuaan sen lanteille, Jesse meni tarkistamaan, oliko joku oikeasti soittanut hänelle.
Oli. Hätääntyneen vastaajaviestin kuunneltuaan miehellä heräsi huoli, että Heidille ja/tai lapselle olisi sattunut jotain ja kun naisen puhelimeen ei enää saanut yhteyttä, huoli vain kasvoi.
Mies pukeutui nopeasti ja kiirehti autolleen toivoen, että Heidi olisi kotonaan, sillä yrityksistä huolimatta naisen puhelimeen ei edelleenkään saanut yhteyttä.

Heidin auto oli talon edessä, joten siltä osin Jesse uskalsi hieman hengähtää. Oven taakse päästyään mies painoi ovikelloa moneen kertaan, ennen kuin kuuli lukon kääntyvän toisella puolen.
"Oletko kunnossa?" mies puuskahti pelästyneenä nähdessään Heidin itkuiset kasvot.

Milo oli käynyt nuolemassa omistajansa kasvoja, kun tämä oli jatkanut itkemistä. Samsung oli päätynyt jonnekkin sängyn päällä olevien tyynyjen väliin. Heidi hätkähti kuultuaan ovikellon soivan.

Niiskuttaen nainen venkoi itsensä matolta seisoma-asentoon ja käveli ovelle pyyhkien poskillaan valuvia kyyneleitä.
Jessen kysymys sai uuden itkutulvan aikaiseksi ja Heidi pudisti päätään, väistäen samalla, jotta toinen pääsi sisälle asuntoon.
"Mä olen - ihan - avuton. En - osaa - mitään", nainen nyyhkytti.

"Voitko sä - auttaa mua?" Heidi sai lopulta kysyttyä ja osoitti makuuhuonetta kohti.

Jessen kulmat kurtistuivat tämän astuessa sisälle eteiseen.
"Mikä on? Sattuuko johonkin?" mies kysyi huolestuneena. Hän laski kätensä naisen olkapäille ja tutki katseellaan tämän itkuisia kasvoja.

"Mitä? Miten niin et osaa?" Jesse ähkäisi tajuttuaan, ettei tässä tainnut olla kyse sellaisesta hädästä, mitä hän oli ajomatkan aikana ehtinyt päässään kuvittelemaan.

"Tietysti", mies mutisi hämmentyneenä kävellessään makuuhuoneen ovelle ja kurkkasi sisälle huoneeseen, jossa oli kieltämättä aikamoinen kaaos.

Jesse huokaisi helpotuksesta tajuttuaan Heidin itkun syyn.
"Älähän hätäile, kyllä tämä tästä", mies puuskahti kyykistyttyään pinnasängyn osien keskelle ja piilotti Heidiltä helpotuksesta sekä pienestä huvittuneisuudesta johtuvan hymyn.

Opastekyltti näytti matkaa Orijoelle vielä viitisenkymmentä kilometriä. Lauri oli vajonnut ajatuksiinsa ja kuunteli toisella korvalla radiojuontajien levotonta keskustelua. Miehellä itsellään ei ollut juuri energiaa, sillä hän oli lähtenyt aamulla ratsuttamaan kahta asiakkaansa hevosta ajanut siitä valmentamaan toiselle tallille, jonka ansiosta kilometrejä oli päivälle kertynyt jo lähemmäs kaksisataa.

Iltaruoasta haaveileva Lauri harkitsi pysähtymistä seuraavalle huoltoasemalle, kun radiosta kantautuva puheensorina katkesi ja näytölle ilmestyi teksti Heidi soittaa rasittavan rallattelusoittoäänen kera.

"Lauri", mies vastasi hieman yllättyneenä naisen yhteydenotosta. Vastahan he olivat eilen nähneet, ensin tallilla, sitten valmennusreissulla ja lopulta syntymäpäiväiltapalan merkeissä.
Heidin lohduton ääni säväytti ja Laurin kulmat kurtistuivat: mikä naisella oli hätänä?
"Apua? Mitä apua? Onko kaikki hy-", Lauri ehti aloittaa, ennen kuin handsfree-puhelu katkesi tuuttaukseen.

Rattia pitävän miehen sormet olivat nopeat, kun tämä yritti soittaa takaisin Heidille. Ei vastausta. Lauri vilkuili opastekylttejä ja punnitsi vaihtoehtojaan. Huokaus livahti miehen huulilta, kun tämä tiesi, ettei voisi ohittaa Heidin katkennutta puhelua, koska huoli raskaana olevan naisen voinnista kalvoi mieltä jo nyt.

Pitkältä tuntunut loppumatka päättyi Heidin talon edustalle. Lauri nousi ylös, paukautti auton oven kiinni perässään ja harppoi talon etuovelle vilkuillen ikkunoita, joista paistoi valo. Vasta siinä vaiheessa Lauri tajusi tulleensa automaattisesti Heidin talolle, vaikka hätä olisi voinut olla tallillakin. Nainen oli kuitenkin puhunut Jessestä, joten kyseessä taisi olla henkilökohtainen, ei talliin liittyvä kriisitilanne.

Lauri nielaisi miettiessään, mitä talon seinien sisällä oli vastassa ja soitti ovikelloa kasvot vakavina.
"Hei?" mies yskähti tervehdyksen heti oven avautuessa.

Heidin oli pakko antaa pisteitä Jesselle siitä, että toinen oli selvinnyt paikan päälle sen verran nopeasti. Lisäpisteitä myös siitä, miten mies ei tilanteen tajuttuaan nauranut naiselle päin naamaa.

"Miten mä voin ikinä huolehtia meidän lapsesta, jos mä en osaa edes tätä?" Heidi kysyi henkäisten syvään ja istui sängyn reunalle. Brunette katsoi lohduttomana, kuinka Jesse alkoi siirrellä sängyn osia lattialla mietteliään näköisenä.
Mies hymyili hänelle lohduttavasti.

Ovikello säikäytti Heidin, tämä hyppäsi sängyltä jaloilleen äänen voimasta.
"Ai hei. Mä..tuota..", nainen änkytti hieman ja huomasi kyyneleiden nousevan jälleen silmiinsä.
Lupaa kysymättä Heidi kietoi kätensä toppatakkin ympärille ja tuntui hetkeksi unohtavan asunnon sisällä olevan ihmisen kokonaan. Lauri tuntui lämpimältä ja vastahakoisesti nainen päästi toisen irti halauksestaan ja laski katseensa eteisen lattiaan.
"Mä en tiennyt kenelle muulle soittaa. Mä yritin.. tai siis, mä olen ihan hukassa."
Brunette nyyhkäisi uudemman kerran ja pyyhki itsepintaisesti silmiin nousevia kyyneleitä pois silmistään.
Koko maailma tuntui romahtavan hänen päälleen.

Heidin kasvoilta näki saman surun, joka oli kuultanut naisen äänestäkin. Laurin mieli ei kirkastunut siitä tulkinnasta, mutta miehen kulmat kohosivat Heidin painautuessa halaukseen. Laurin kädet kiertyivät pienellä viiveellä naisen ympärille ja mies yritti ymmärtää, mikä tilanne oikein oli.

"Okei", Lauri totesi rauhallisesti, peitelleen jatkuvasti kasvavaa huoltaan. Mikä Heidiä vaivasi? Mikä oli voinut saada naisen niin tolaltaan?
"Hyvä, että soitit. Olin ajamassa takaisin Orijoelle, siksi kesti", Lauri selitti katse itkuaan huonolla menestyksellä pidättelevässä brunetessa ja riisui ulkovaatteensa eteiseen. Sen jälkeen mies otti varovaisen askeleen lähemmäs Heidiä ja tutkaili tämän kasvoja odottaen, että nainen avaisi hätäänsä.

"Miksi olet hukassa?" Lauri kysyi johdatellen. Mies kuuli epämääräisen kolahduksen jostain ja kurtisti kulmiaan: oliko talossa joku muu? Tummien silmien katse kiersi eteisestä avautuvassa maisemassa, ennen kuin kohdistu Heidiin entistä kysyvämpänä.

Jesse suoristi hieman rypistyneen ohjepaperin viereensä matolle ja etsi käsiinsä ensimmäiset osat.
Hän kyllä oli elämänsä aikan koonnut useammankin huonekalun, muttei koskaan pinnasänkyä. Kaikista vähiten hän oli kuvitellut kokoavansa sellaista omalle lapselleen.
Pitäisikö hänen ostaa pinnasänky myös omaan asuntoon? Mitä muuta lapsi tarvitsisi?

Jesse vilkaisi edelleen itkuista Heidiä, joka istui sängynlaidalla sen näköisenä kuin pieleen mennyt kokoamisyritys olisi ollut verrattavissa maailmanloppuun.

Jesse oli niin syventynyt ohjeisiin, ettei edes tajunnut ovikellon soivan ennen kuin Heidi nousi ylös ja kiirehti avaamaan ovea. Mies riisui päälleen unohtuneen takkinsa ja huokaisi syvään. Matto tuntui imaisseen puuttuvat ruuvit syövereihinsä, joten niiden etsimiseen kului oma aikansa.

Eteisestä kantautuva miehen ääni sai Jessenkin valpastumaan ja tunnistettuaan, kenelle ääni kuului, hän pyöräytti silmiään ärsyyntyneenä. Niinpä tietenkin...
Olikohan Heidi käynyt ostamassa nämä lastentarvikkeet Laurin kanssa?

Laurin sanat alkoivat pikkuhiljaa rauhoittaa hormonihysteriaa Heidin sisällä ja nainen yritti rauhoittaa katkonaista hengitystään.

"Tää on oikeastaan aika tyhmää", brunette huokaisi ja olisi virnistänyt, jos olisi ollut yhtään enemmän järki päässä sillä hetkellä.
Kolahdus makuuhuoneesta muistutti naiselle, että Lauri ei ollut ainut mies talossa sillä hetkellä. Uudelleen huokaisten Heidi toivoi, ettei olisi soittanut hätäpäissään ihan molemmille. Nainen peruutti eteisestä makuuhuoneen ovelle ja yritti olla häpeämättä omaa aikaansaannostaan.

"Osaatko sä koota pinnasänkyä?"
Kysymys oli oikeastaan tarkoitettu kummallekin. Heidiä itketti taas oma avuttomuutensa ja se, miten sekä Jesse, että Lauri, olivat molemmat tulleet hänen avukseen.

Hetken aikaa Heidi näytti siltä kuin olisi häpeillyt koko tilannetta. Lauri katseli bruneten kasvoja yrittäen ymmärtää, mikä oli saanut naisen tolaltaan. Tähän asti Lauri oli tullut Heidin luo yhteisestä sopimuksesta, mutta nyt vain naisen hätäisen äänen kuultuaan.

"Osaanko koota mitä?" Lauri ähkäisi. Mies seurasi Heidiä verkkain askelin kohti makuuhuonetta. Kuului uusia ääniä, eikä Laurista tuntunut enää yhtään luontevalta olla Heidin kodissa.

Lauri pysähtyi makuuhuoneen oviaukolle. Hänen katseensa osui ensimmäisenä tuttuun mieshenkilöön, joka hääräsi Heidin hädän kimpussa lattialla. Lauri nyökkäsi kiusaantuneen tervehdyksen, vilkaisi lattian räjähdystä, jota pinnasängyksikin saattoi kutsua ja käänsi katseensa Heidiin. Mies mietti hetken, miksi hänet oli kutsuttu paikalle lapsen isän ollessa luonnollisempi - ja paikalle jo saapunut - ratkaisu, kunnes muisti Heidin puhuneen lyhyen puhelun aikana Jessen vastaamattomuudesta. Oliko nyt siis sattunut tahaton tuplabookkaus?

"Kyllä minä tämän saan yksinkin koottua", Jesse jupisi nyökättyään Laurille yhtä jäykän tervehdyksen.

Jesse katsahti Heidiin, joka ei vaikuttanut rauhoittuneen vieläkään.
Miksi nainen oli edes soittanut hänelle jos kerran Laurikin oli tulossa?

Sen enempää Heidin hormonihuuruisia päätöksiä miettimättä, päättäväinen ilme kasvoillaan mies ruuvasi kaksi osaa toisiinsa ohjeiden mukaisesti eikä antanut Laurin läsnäolon häiritä.

Jessen mielessä kävi myös ajatus antaa Laurin hoitaa kasaaminen loppuun ja lähteä itse kotiin, koska ei halunnut olla mikään kolmas pyörä.
Mutta kyseessä oli kuitenkin hänen lapsen pinnasänky, joten Jesse sen myös kokoon laittaisi. Vaikka vieressä seisoisi kymmenen Lauri Merikantoa.

"Pinnasänkyä", Heidi toisti silmät kirkkaina kyyneleiden jäljiltä. Toivottomuuden tunne ei poistunut, vaikka nainen oli saanut ei vain yksi vaan kaksi raavasta miestä avukseen. Häntä harmitti, ettei kyennyt suoriutumaan niin yksinkertaisesta tehtävästä yksin, koska olihan hän itsenäinen Nainen.

Siniset silmät kävivät kummassakin miehessä vuorotellen, kun tilanteen vaivaannuttava puoli alkoi iskeä hormonien tajuntaan. Siitäpä vasta syyllisyyskierre alkoikin.
"Tietenkin mä onnistuin pilaamaan kummankin illan näin tyhmällä asialla. Mun piti soittaa vaan toiselle, mutta sitten Jessen puhelu meni vastaajaan ja mulle tuli mieleen, että säkin osaisit ehkä auttaa ja sitten mun puhelin kuoli."
Heidi puri alahuultaan onnettoman näköisenä ja istui uudelleen sänkynsä laidalle.

"Enkä mä enää tiedä edes missä mun puhelinkaan on."

Jessen jupina teki Laurille hyvin selväksi, kuinka iloinen yllätys miehen saapuminen oli. Se sai Laurin miettimään lattiatasossa ähertävän miehen agendaa: miksi ystävän saapuminen paikalle oli Matildan kanssa seurustelevalle miehelle niin turhauttavan oloinen asia?

Lauri käänsi katseensa Heidiin, jonka puhe sai miehen pysymään aloillaan sen sijaan, että hän olisi todennut kaiken olevan hoidossa ja jatkanut matkaansa.
"Ei se mitään", Lauri murahti väläyttäen sängylle istuneelle brunetelle nopean hymyn. Tummien silmien katse vältteli Jesseä, koska Lauri ei halunnut loukata miehen reviirintapaista lattia-aluetta, johon mies oli levittäytynyt pinnasängyn osien kanssa.

"Ei se kauas ole voinut eksyä", Lauri naurahti jähmeästi Heidin puhelinkommenttiin ja vilkaisi automaattisesti ympärilleen. Miehen katse pysähtyi avaamattomaan pahvilaatikkoon, joka nojasi seinään makuuhuoneen ulkopuolella.

"Ostitko jotain muutakin kasattavaa?" Lauri kysyi vilkaisten Heidiä toinen kulma koholla.

Jesse yllättyi vähän kuultuaan, että Heidi oli soittanut ensimmäiseksi hänelle eikä Laurille.

"Olin suihkussa, en kuullut", mies selitti etsien katseellaan seuraavaa palikkaa.
Jessestä tuntui, ettei hän koskaan jostain syystä ennättänyt vastaamaan Heidille heti, kun nainen yritti häntä tavoitella.

"Eikä minun ilta tästä pilalle mennyt", hän hymähti ja katsahti sitten Heidiä hymyillen ennen kuin käänsi huomionsa takaisin rakentamaansa sänkyyn.

Jessen syy vastaamattomuuteen oli järin looginen, vaikka Heidiä harmittikin se, että jälleen kerran puhelu oli ohjautunut vastaajaan. Nainen ei osannut enää olla toisen seurassa, mutta yritti nyt olla kääntämättä Jesselle selkäänsä.

"No kiitos kuitenkin kummallekin. En mä tiedä mitä mä tekisin ilman teitä", Heidi huoahti ja pysähtyi ensimmäistä kertaa miettimään miten kamalalta mahtoi näyttää.
Laurin kysymys pysäytti ajatusvyöryn onneksi lyhyeen.

"Mmh, on. Siinä on hoitopöytä. Ikean kalusteetkin on helpompia koottavia ja niiden kanssa ei tarvitse miettiä, että miten tapan oman lapseni, jos ne on väärin kasattu", Heidi murahti, yrittäen olla näyttämättä kovin kiukkuiselta ostamiaan kalusteita kohtaan.
"Osaisitko sä auttaa sen kanssa?" nainen kysyi Laurilta huomaamattaan parhaimmalla koiranpentu-ilmeellään.

Brunette siirsi katseensa Jesseen, joka oli saanut jo muutaman osan pinnasängystä kasattua.
"Onko näissä kalusteissa joku sääntö, että naiset eivät saa koskea niihin rakennusvaiheessa?"
Jessen työnteko näytti liian helpolta.

Hoitopöytä. Lauri nielaisi, vaikkei pinnasänky varsinaisesti ollut sen vähempää kaluste, joka herätti mielikuvat kaikkeen vauvoihin liittyvästä. Mies tunsi olonsa taas vähän ylimääräiseksi, koska paikalla olivat jo oleellisimmat henkilöt: kalusteiden tulevat käyttäjät ja niiden tarpeen aikaansaajat.

"No siitä en mene takuuseen", Lauri totesi Heidin kysymykseen. "Mutta voin vilkaista."
Jos brunette ei olisi loihtinut kasvoilleen niin maanittelevaa ilmettä ja Lauri olisi mennyt takuuseen, ettei nainen loukkaantuisi, mies olisi varmaan poistunut vähin äänin takavasemmalle. Nyt Lauri kuitenkin nappasi käteensä makuuhuoneen lattialla lojuvat sakset ja ryhtyi aukomaan tiiviisti kiinni teipattua pakettia.

Vaikka Lauri ei ollut makuuhuoneen puolella, mies näki koko ajan sivusilmällään pinnasänkyä kokoavan Jessen. Heidi yritti vitsailla jotain, mutta hoitopöydän suuria osia laatikosta ulos nostava Lauri ei reagoinut siihen. Mies halusi keskittyä hoitopöytään, jonka kasaamisohjeet näyttivät suhteellisen helpoilta. Lauri oli kyllä kasannut jos jonkinmoista kalustetta muuttojensa ansiosta, muttei yhtäkään hoitopöytää - ei lähellekään.

"Ei tästä vaivaa ole. Mielelläni autan", Jesse mutisi mallaillessaan osia toisiinsa. Ennen Laurin tuloa mies oli miettinyt, ehtisivätkö he nyt Heidin kanssa keskustelemaan enemmän käytännön asioista, mutta se keskustelu tulisi siirtää myöhemmäksi.

Jesse vilkaisi Laurin ja Heidin suuntaan naisen mainittua hoitopöydän, jonka kokoamisen toinen miehistä otti asiakseen.
Vaivoin Jesse sai tukahdettua tuhahduksensa.

"Ei kai? Toivottavasti, koska saat tulla luvan auttamaan vuorostasi minua, kun tappelen omieni kanssa" Jesse vitsaili ja katsoi Heidiä hymyillen, mutta vakavoitui sitten ja ennätti kääntää katseensa takaisin pinnasänkyä etäisesti jo muistuttavaan kalusteeseen. Matilda tuskin auttaisi...
Ei hän kyllä ollut varma, tarvitsisiko itselleen mitään vauvan tarvikkeita. Lapsi olisi kuitenkin niin paljon Heidistä riippuvainen ainakin aluksi.

Suu tiukkana viivana Jesse jatkoi pinnasängyn kokoamista aikomuksenaan saada se nopeasti valmiiksi, jotta pääsisi liukenemaan paikalta. Ei häntä täällä kaivattu.

Siinä Heidi sitten seisoi, siis noustuaan katsomaan Laurin projektin aloitusta, kahden miehen välissä. Naisen sisällä velloi ristiriita, jonka solmuista tämä yritti saada selkoa. Laurista oli tullut Heidille tärkeä ihminen ihan lyhyessä ajassa. Miehelle hän koki pystyvänsä kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan lähes suoraan, mutta tämä selvästi halusi pitää itsensä kädenmitan päässä.

Sitten oli Jesse, jonka kanssa Heidi ei ollut saanut kunnon tilaisuutta koskaan tutustua kunnolla. Hän ajatteli Matildaa, jonka tunteita ei halunnut loukata viettämällä liikaa aikaa toisen miehen kanssa.

Jessen sanat saivat naisen hätkähtämään. Heidän tarvitsisi ehdottomasti keskustella oikeasti kaikesta vielä miehen kanssa.
"Tulen ehdottomasti", Heidi vastasi ja hymyili miehelle lämpimästi.
Avuttomuuskriisi alkoi pikkuhiljaa miesvieraiden käsissä poistumaan. Kyllä hän ehkä sittenkin pärjäisi, mutta ei yksin, hänellä oli Jesse ja Lauri.

"Haluatteko te jotain juotavaa? Kahvia tai kaljaa?"
Pieni virne kävi naisen huulilla.

Lauri kuunteli Heidin ja Jessen keskustelua pitäen katseensa visusti ohjekirjassa, jonka ensimmäisten sivujen ohjeet mies oli jo toteuttanut. Laurista tuntui monella tapaa väärältä olla paikalla, vaikka Heidi oli hänet paikalle kutsunut ja halunnut tuplabookkauksesta huolimatta, että molemmat miehet pysyisivät paikalla. Jessen mainitsemat vauvanhoitokalusteet valuttivat Laurin ajatukset Matildaan, jonka rooli kuviossa alkoi olla entistä sumeampi - violettihiuksinen ei varsinaisesti vaikuttanut naiselta, joka suostuisi kolmanneksi pyöräksi.

"Kahvit voin kyllä juoda. En pysähtynyt kotimatkalla, no, sattuneesta syystä", Lauri vastasi vilkaisten Heidiä. Tummien silmien katse ei viipynyt naisen silmissä kovin kauaa, koska mies ei halunnut saattaa itseään yhä oudompaan valoon Jessen silmissä. Mitähän mies Laurin läsnäolosta ajatteli?

"Voin minä kupillisen kahvia ottaa", Jesse vastasi Heidin kysymykseen, vaikka olikin hetki sitten ollut valmis lähtemään kotiin vaikka samantien. Olut olisi toki myös maistunut niin sanottuna asennuskaljana, mutta sitä olisi miehen omassakin jääkaapissa.

Jesse tuli pohtineeksi, oliko Heidin jääkaapissa kaljaa Laurin varalta. Miksi muuten raskaana olevalla naisella olisi alkoholia tarjota? Sen verran vastuullisena naisena mies kuitenkin Heidiä piti, ettei uskonut naisen itse sitä litkivän raskaudesta huolimatta.
Miehen katse hakeutui Heidin vatsalle sen ajatuksen saattelemana ja varovainen hymy käväisi hänen kasvoilla.

Sen jälkeen hänen katseensa siirtyi hoitopöydän ääressä hääräilevään Lauriin. Kieltämättä Jessen teki mieli ottaa selvää, mitä Heidin ja Laurin välillä oli. Muttei hän todellakaan voinut sitä siinä tilanteessa suoraan kysyä.
Ainakin Matildan kertoman mukaan, saattoi olettaa, että kaksikko oli viettänyt ainakin lanseeraustilaisuuden jälkeisen yön yhdessä. Miksi muuten Heidi olisi Laurin vaatteet yllään tullut seuraavana aamuna Runiaciin?
Ja olihan Heidi ollut seuraamassa heidän valmennustaan edellisenä iltana...

"No, miten olet viihtynyt Orijoella?" Jesse kysäisi kuin ohimennen osoittaen kysymyksenä Laurille.

Kun molemmat miehistä olivat tarttuneet kahvitarjoukseen, Heidi hymyili kummallekin iloisena. Hänellä oli jokin työ tässä ihmeellisessä tilanteessa, jonka jännitteet kävivät kuin vuoristorata.

"Mä käyn keittämässä", nainen huokaisi iloisena ja astui pari askelta keittötä kohden. Pieni epäilys nosti päätään Heidin ajatuksissa, miten miehet mahtaisivat pärjätä ilman hänen läsnäoloaan. Kävellessään Laurin ohitse, Heidi katsoi miestä silmiin ja hymyili, tietämättä itsekään ihan minkä vuoksi. Ehkä eniten siitä, miten kiitollinen oli toisen avusta ja siitä, että oli jäänyt siitäkin huolimatta, että Jessekin oli selvinnyt paikalle.
Ja siitä, että oli tullut ylipäätänsä hänen luokseen, vaikka ei ollut mitenkään vastuussa Heidin kriiseistä, toisin, kuin Jesse.

Keittiössä oli hiljaista, kun brunette rupesi etsimään kahvinkeittoon vaadittavia tarvikkeita kaapeista.

Heidin katse viipyi Laurissa huomattavan pitkään, kun nainen ilmoitti lähtevänsä keittämään kahvia. Naisen kadottua keittiöön mies oli niin keskittynyt kasaamisoperaatioonsa, että Jessen kysymys oli mennä mieheltä ohi. Vasta tummien silmien nostaessa katseensa oviaukon toisella puolen lattiatasossa pinnasänkyä kasaavaan mieheen Lauri oli varma, että kysymys oli osoitettu hänelle.

"Ihan hyvin", Lauri totesi ensimmäisenä. "Kaikki tarvittava on lähellä ja täältä on suhteellisen kivuton lähteä valmentamaan minne päin tahansa."
Lauri oli tottunut vastaamaan kysymykseen, koska sitä esitettiin hänelle etenkin valmennusreissuilla. Moni pääkaupunkiseudun asiakas oli ihmetellyt miehen ratkaisua ja tämä oli joutunut muistuttamaan, kuinka yhä useampi talli aktiivisine ratsastajineen sijaitsi Kehä kolmosen ulkopuolella.

Lauri mietti, odottiko Jesse häneltä jonkinlaista vastakysymystä. Merikanto ei tiennyt valmennettavastaan paljoa parisuhdestatusta ja vauvakuviota enempää.
"Oletko katsellut tulevan ulkokauden kenttäkisoja?" Lauri huomasi kysyvänsä, koska se oli luonteva aihe. Jesse ei välttämättä hakenut siinä hetkessä valmentaja-valmennettava -roolitusta, mutta ei Laurista tuntunut hyvältä udella mistään sen henkilökohtaisemmasta, kuten Heidistä, vauvasta ja Matildasta.

"Kaikki tarvittava on lähellä."
Puhuiko Lauri Heidistä? Oliko Jessen lasta odottava nainen yksi niistä tarvittavista asioista, joita Lauri kaipasi lähelleen?

"En ole vielä ehtinyt", Jesse yskäisi kuullessaan Laurin kysymyksen. Hän oli niin uppoutunut miettimään Laurin ja Heidin välejä, että koko kysymys oli  mennä ohi. Ehtiminen ja jaksaminen kilpailivat keskenään. Ei Jesse mikään himokisaaja ollut, joten kenttäkisat olivat viimeisiä asioita, mitä hän yleensä pohdiskeli.
"Ei me varmaan muuta kuin Kalla CUP:iin osallistuta", mies mutisi. Sekään ei kovin kummoisesti ollut mennyt jos ajatellaan ensimmäistä osakilpailua.

Lauri nyökkäsi piilottaen ihmetyksensä. Miksi Jesse ei halunnut kilpailla? Mies oli käynyt Laurin valmennuksissa ja Merikanto oli sitä mieltä, että ratsukko oli nimenomaan vailla rutiinia, eikä sitä kisoihin saanut kuin kilpailemalla.

"Matilda taitaa olla kiinnostunut kilpailemisesta", Lauri totesi muistellen naisen estestarttien määrää Auburnin kisoissa. Zelian ongelmien kanssa painivalle Matildalle teki Laurin mielestä hyvää startata myös muilla hevosilla, että naisen oma kisavire säilyi yllä. Matilda oli väläyttänyt Laurille ideaa Zelialla starttaamisesta. Se voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu, vaikka Lauri kannattikin yleensä sitä vaihtoehtoa, jossa mies auttoi ratsastajaa ongelmatilanteissa eikä noussut itse satulaan ratkomaan niitä. Zelian tilanteessa vain oli epäselvää, mikä tamman oman mielipiteen osuus kisasuoritukseen oli.

"Jokohan siellä olisi kahvia", Lauri murahti puoliääneen ja suoristautui seisaalleen. Mies vilkaisi Jesseä jääden seisomaan hyvälle mallille saadun hoitopöydän eteen.

Olisihan Jesse voinut selittää Laurille, kuinka oli kyllä kisannut aikaisemmin suhteellisen aktiivisesti Sallin kanssa, mutta viimeisimmän vuoden aikana keskittyminen kisaamiseen oli rakoillut ihan liikaa eikä tulevan lapsen syntymä helpottaisi tilannetta ollenkaan.

Muttei vihreäsilmäinen mies halunnut selittää puolitutulle valmentajalle, kuinka ex-kihlattu oli lähtenyt Kanadaan jättäen hänet huolehtimaan konkurssin partaalla olevasta ratsastuskoulusta, tullut takaisin ja paennut ulkomaille uudestaan. Kuinka Jesse oli sitten muuttanut Kallaan ja kuvioihin oli tullut Heidi sekä Matilda.
Asianajaja tuli hetkeksi miettineeksi, kuinka kusipäänä Lauri mahtaisi häntä pitää. Olihan hän kuitenkin saanut Heidin raskaaksi ja sitten ryhtynyt seurustelemaan Matildan kanssa. Se kyllä asetti hänet vähän kyseenalaiseen valoon, mutta Jesse ei halunnut myöskään kertoa, mitä kaikkea Heidin raskauteen liittyi. Nainen saisi kertoa sen ihan itse, mikäli halusi.

"Niin on", mies mutisi kiristäessään viimeistä ruuvia pinnasängystä ja pohti, oliko Lauri maininnut Matildan vain ärsyttääkseen.

Jesse nousi ylös lattialta  ja heilutti hetken pinnasänkyä kädellään. Tyytyväinen hymy käväisi miehen kasvoilla, kun hän totesi sängyn olevan tukeva eikä näin ollen olisi pelkoa, että se hajoaisi heti, kun sängyn "omistaja" siihen laskettaisiin ensimmäisen kerran.

Mies astui ulos makuuhuoneesta ja käänsi katseensa hoitopöytään, jonka Lauri oli saanut lähes valmiiksi.
"Muista kiristää ruuvit kunnolla", Jesse tuhahti silmiään siristäen kääntäessään katseensa edessään seisovaan mieheen, joka oli häntä ainakin kymmenen senttiä lyhyempi.
Koska Jesse oli aikuinen mies, ei hän antautunut mielihalulle tuupata hoitopöytää etusormellaan sanojensa päätteeksi. Sen sijaan hän kääntyi ja lähti keittiöön katsomaan, oliko Heidi saanut kahvit keitettyä.