Määrittele "hätä"

Heidi vaikutti jännittyneeltä, eikä Lauri ollut ihan varma, mistä se johtui - tai ei halunnut olla. Miehellä oli merkillinen tunne bruneten reaktioista, joita hän havaitsi aiheuttavansa. Se sai Laurin tuntemaan olonsa ristiriitaiseksi, koska mies ei halunnut itse antaa itselleen syytä reagoida Heidiin niin. Se tuntui monella tapaa väärältä, koska brunette oli elämässään niin suuressa käännekohdassa ja Lauri ottanut viime vuosina linjan, jossa työt eli hevoset ja niiden mukana tuomat ihmiset pidettiin erossa siviilielämästä - siitäkin huolimatta, että hevoset kuuluivat myös miehen aikaan työn ulkopuolella. Se kuulosti ja ajoittain myös tuntui absurdilta, mutta ammatinvaihdoksen jälkeen se oli tuntunut myös selkeimmältä ratkaisulta.

"Valmensin ensimmäisen kerran Suomessa ja siitä se pyörä pyörähti liikkeelle", Lauri mutisi vastaukseksi. Pöytälevy näytti asettuvan kohdalleen, mutta koska Heidin keskittyminen ei ollut toisen puolen tarkistamisessa, mies käveli naisen viereen ja kyykistyi tiiraamaan levyn ja hoitotason takaseinän saumakohtaa.
"Ensinhän mä ravasin Saksan ja Suomen väliä, koska mun silloinen elämä oli Saksassa", Lauri jatkoi kääntämättä katsettaan. Kun mies oli todennut levyn asettuneen paikalleen, hän nousi ylös ja käänsi katseensa vieressään seisovaan Heidiin nojautuen kasaamaansa pöytään.

"Sitten kysyntä alkoi kasvaa ja koska halusin uran valmentajana, oli muutettava takaisin", Lauri päätti kertomuksensa ja hymyili itsekseen. Olikohan Heidi odottanut dramaattisempaa kertomusta?

Heidi yritti palauttaa ajatuksensa jälleen normaalin ihmisen asioihin, mutta se tuntui kovin hankalalta. Olihan hän heittäytynyt turhautuneiden tunteidensa vietäviksi vain tunteja aiemmin ja soittanut itkien sekä Jesselle, että Laurille. Olisi kai ollut liikaa pyytetty, että tunteet, joita oli sillä hetkellä paljon, olisivat pysyneet kurissa. Alahuuli eksyi uudemman kerran keskittymisen avuksi hampaiden väliin.

"Kuulostaa ihan järkeenkäypältä", Heidi vastasi hymyillen ja yritti olla tuijottamatta liian syvälle tummanruskeisiin silmiin niiden ollessa niin kamalan lähellä.

"Sä olet kamalan reheellinen ihminen. Se on todella virkistävää", Heidi kertoi hymyillen. Lauri tuntui koko ajan luotettavammalta ja naisen silmissä mikään ei ollut tärkeämpää.

Heidin sanat hymyilyttivät Lauria, vaikka samaan aikaan mies oli kauhistunut. Oliko hän pohjimmiltaan täysin rehellinen? Heidin tai jonkun muun seurassa? Rehellisyys oli yksi Laurin piirteitä, josta ihmiset joko pitivät tai vaihtoehtoisesti vihasivat.

"Kiitos", Lauri hymähti ja vastasi Heidin hymyyn. Naista ei tuntunut häiritsevän vieressään seisovan miehen läheisyys, mutta Lauri liikahti silti ja asettui katsomaan hoitotasoa vielä yhdestä eri kulmasta.

"Katsopa nyt", mies pyysi Heidiltä. "Näyttääkö se samalta, jos kuvittelet noiden kahvojen olevan jo paikallaan? Nyt on oltava rehellinen."
Lauri virnisti ja miehen katse kävi nopeasti sinisissä silmissä, ennen kuin palasivat mittailemaan työnsä tulosta.

Heidi astui askeleen taaksepäin ja sitten toisenkin. Hoitopöytä oli ollut siihen saakka vain kasa vaaleaa puuta ja ruuveja. Jopa kaupassa se oli ollut vain huonekalu muiden joukossa.
Nainen tajusi sitä katsoessaan taas kerran, että tämä olisi se hoitopöytä. Hän tulisi laskemaan oman lapsensa siihen tuhansia kertoja.
Kyyneleet nousivat bruneten silmiin varoittamatta ja vyöryivät naisen poskia pitkin tämän leuan alle, kunnes sormet pyyhkivät ne pois.

"Se on ihan täydellinen", Heidi kertoi hymyillen hieman hölmönä, kyyneleet yhä silmissään.
Ehkä hän tarkastelisi Jessen kädenjälkiä vasta, kun Lauri olisi kotimatkalla, tai itkemisestä ei tulisi loppua.

Heidi kaipasi läheisyyttä ja tajusi vasta kiedottuaan kätensä Laurin ympärille jo toistamiseen sinä iltana, että ei ollut kysellyt paljon lupia tullessaan toisen iholle niin.
"Toivottavasti sua ei ihan kamalasti haittaa, että mä halailen sua näin paljon. Sä olet kamalan hyvä halattava", Heidi mutisi miehen olkapään tienoilta, eikä päästänyt vieläkään irti.
"Tänään mennään näköjään aika hormonien ehdoilla."
Pieni naurahdus karkasi naisen huulten välistä, eikä tämä välittänyt, vaikka vähän kastelikin toisen paidan kyyneleillään. Hänen piti vähentää anteeksipyytöjä.

Lauri säikähti huomatessaan kyyneleet Heidin kasvoilla, koska mies ei ollut odottanut naiselta sellaista reaktiota. Bruneten hymy kuitenkin kertoi, ettei tätä tällä kertaa stressannut mikään. Lauri hymyili itsekseen ja käänsi katseensa takaisin hoitotasoon, jota Heidi tuijotti kuin mies olisi kasannut jotain elämää suurempaa.

Halauksesta Lauri ei yllättynyt ihan niin paljoa, koska senkin mies oli kokenut jo kerran sen illan aikana. Nyt mies ei epäröinut kietoessaan käsiään Heidin ympärille - se alkoi tuntua jo melko luontevalta. Laurin kasvoilla oli hymy, kun tälle alkoi valjeta, kuinka paljon Heidi luotti mieheen. Lauri ei pitänyt yhtäkään ihmissuhdetta itsestäänselvyytenä ja tässä tapauksessa oli selvää, että asiakassuhteesta oli tulossa ystävyyttä, ellei se sitä jo ollutkin.

"Ei minua liikaa halailla", Lauri naurahti Heidin mutinalle. Se oli totta, sillä mies näki arjessaan eniten asiakkaitaan, joilla ei käynyt pienessä mielessäkään syöksähtää halaamaan valmentajaansa - onneksi.
"Ai, luulin että olet oikeasti näin.. Pirskahteleva", Lauri virnuili tyytyväisenä siitä, että pääsi välillä kuittailemaan Heidille takaisin. Vaikka halaus oli venynyt, Lauri ei halunnut työntää omien sanojensa mukaisesti hormonien valtaamaa naista pois läheltään, koska läheisyyttä brunette nimenomaan tuntui kaipaavan.

"Pirskahteleva", Heidi toisti naurahtaen ja päästi sitten hyvältä tuoksuneen miehen otteestaan. Hän muisti Laurin väsymyksen ja sanat yli 12 tunnin päivästä.

"Sä varmaan haluat alkaa lähtemään kotiin? Ant.. tai siis", nainen sanoi ja virnisti.
"No, ehkä tässä tapauksessa pahoittelut sun kotiinmenemisen viivästymisestä. Olen oikeasti hieman vähemmän pirskahteleva, kun en ole näin tukevasti raskaana", Heidi jatkoi, eikä peitellyt virnettään vieläkään.

"Jos et jaksa ajaa kotiin asti, niin mulla on kyllä lainapyyhkeitä ja -sänky. Ei sillä, että sä vieläkään haisisit pahalle", brunette tarjosi ja siirsi katseensa vihdoin Laurin silmistä takaisin hoitopöytään.
Tunteiden hallinnasta oli ehdottomasti tulossa yhä vaikeampaa raskauden edetessä.

Lauri laski Heidin otteestaan, kun nainen perääntyi itse sen verran, että pystyi poraamaan katseensa mieheen. Brunette tuntui huvittuneen Laurin sanavalinnasta, joka kuvaili Heidin viimeaikaisia edesottamuksia miehen mielestä täydellisesti.

"Lupasin hoitaa vielä parin työasian illalla, puhelin on soinut pitkin päivää kun kaikki ovat havahtuneet siihen, että ulkokausi lähestyy kisojen suhteen", Lauri irvisti takaraivoaan hieraisten. Mies oli yllättynyt, että Heidi oli tarjonnut sellaista mahdollisuutta.

"Mutta voidaan sopia, että jäät tästä vaikka.. Valmennuksen velkaa", Lauri hymähti ovelasti hymyillen. Ei mies tosissaan rinnastanut hoitopöydän kokoamista arvoltaan valmennukseen, mutta ehkä Heidikin ymmärsi oman arvonsa. Kahvit olivat riittäneet Laurille vaivanpalkaksi enemmän kuin hyvin.

"Täytyy varmaan tosiaan lähteä, illallinen vähän venähti", mies naurahti vielä.

Heidi ymmärsi kyllä, vaikka ei halunnutkaan. Lauri oli tehnyt kyllä valtavan hienon eleen tullessaan hänen hädän hetkellään paikalle.
"Pääsisipä kisaamaan", nainen hengähti puolitoisissaan. Sillä hetkellä hän kyllä oli varsin tyytyväinen omaan elämäänsä. Ainakin kriittisimmät hetket olivat takana, sillä hän oli aloittanut lapsen syntymään valmistautumisen. Hieman draamanhakuisesti, mutta silti.

"Vai valmennuksen verran? Sun seuraava rääkkitunti taitaa olla melko leppoista menoa", nainen vastasi vitsaillen. Ruoka-aiheesta Heidin keho ilmaisi hyvin selkeästi, että jotakin sellaista saisi siihenkin suuntaan heitellä. Nainen tyrmäsi ajatuksen, jossa olisi pyytänyt Lauria jäämään iltapalalle, sillä hän oli pidättänyt miehen menoja tarpeeksi yhdelle illalle.

"Oli kyllä tosi ihanaa, että tulit. Vaikka nyt sattuikin sitten molemmat teistä paikalle. Toivottavasti teidän välit paranisi ajan myötä, ehkä myös mun ja Jessen. Tuntuu oudolta, että mä tunnen sut paremmin, kun tulevan lapseni isän", Heidi pohti ääneen.

Lauri hymyili Heidin sanoille lähtiessään hivuttautumaan kohti eteistä. Naisen puheet Jessestä saivat Laurin tuijottamaan eteensä mietteliäänä.
"Mmm, niin", mies mutisi. Jessessä ei häiritsisi mikään niin kauan kuin tämä kohtelisi naisystäväänsä ja Heidiä oikeudenmukaisesti. Loppujen lopuksi Lauri piti Jesseä lähinnä valmennettavanaan, jolloin oletussuhtautuminen oli neutraali.

"Vielähän te ehditte tutustua", Lauri totesi kumartuessaan vetämään kengät jalkoihinsa. Miehen teki mieli lisätä, ettei tutustumisesta kannattaisi stressata liikaa, mutta mikäpä hän oli neuvomaan.

"Nähdäänkö me tallilla huomenna? Ajattelin ratsastaa molemmat joskus puolilta päivin", Lauri virkkoi kiskoen takkia päälleen. Tummat silmät katselivat Heidiä, jonka vuoksi kotiinpaluu oli venähtänyt odotettua pidemmäksi ilman, että se edes haittasi.

Itkemisestä ja väsymyksestä oli kehittymässä päänsärky. Heidi hieroi hieman otsaansa, hymyillen väsyneenä ulkovaatteitaan pukevalle Laurille.

"Nähdään vain. Jeramy ratsastaa Cariadin aamulla, niin voin sen jälkeen ajaa kyllä Orijoelle. Se kuitenkin haluaa, että laitan sille hevoset kuntoon", nainen kertoi väsynyt virne kasvoillaan. Jeramy oli hyvä ratsastaja, mutta sosiaalisilta taidoiltaan täysin idiootti. Miehen mielestä raskaus ei ollut mikään tekosyy olla hoitajan roolissa, itsepähän olin hankkiutunut siihen tilaan.

Lauri nyökkäsi hymyillen ja hyvästit sanottuaan lähti kotiinsa. Hiljaisuus laskeutui Heidin kotiin ulko-oven sulkeuduttua miehen perässä.

Brunette huokaisi syvään ja käveli makuuhuoneeseen. Jesse oli kasannut pinnasängyn ja siirtänyt sen sängyn viereen, mihin Heidikin sitä oli ajatellut. Hymy kaartui naisen huulille, kun tämä käveli pinnasängyn luokse ja laski kätensä sen puiselle reunalle.
Isä oli rakentanut lapselleen turvallisen leposijan, se oli todella epäitsekäs teko Jesseltä.
Heidi oli kiitollinen molemmille miehille, ei ollut itsestäänselvää, että hänellä olisi apukäsiä käytettävissään.

Mennessään nukkumaan, Heidi vihdoin löysi puhelimensa. Se löysi tiensä laturin päähän ja vielä viimeiseksi ennen nukahtamista, Heidi avasi Jessen kanssa käydyn viestikeskustelun.
Kiitos vielä. Mulla on viikonloppuna vapaata, jos ehdit käymään?