You make me sweat

Heidin kasvoilla viipyillyt virne tasottui melko paljon naisen kuultua Laurin aikatauluista. Hän oli selvästi ehtinyt jo hieman innostua hullunkurisista suunnitelmista.

"Aivan. Noh, täytyy sitten siirtää bileitä parempaan aikatauluun", nainen totesi hymyillen.
"Mutta voin mä tulla katsomaan sun työntekoa, jos vain ehdin", Heidi myöntyi, muistaen Jessen kommentin eiliseltä.

"Ai niin, sä menet pitämään Jesselle valmennusta", nainen lausahti puoliääneen tarkoituksettomasti.
Siniset silmät olivat valuneet makuuhuoneen sängyn tienoille.

"En mä ehkä kakun kanssa sinne kehtaisi ilmestyä", nainen lisäsi ja nosti katseensa takaisin Laurin tummiin silmiin.

Keskustelulle olisi toki ollut olemassa mukavampi pitopaikka, mutta he olivat nähtävästi jumittuneet makuuhuoneen ovensuuhun.

"Sopii", Lauri hymähti. "Jos kalenteri sen vain sallii."
Mies virnisti, vaikka se ei ollut kaukana totuudesta: kenttävalmentajan kuunvaihde oli melko täysi.

"Jesselle", Lauri nyökkäsi toinen kulma koholla. "Matildalle. Ja muutamalle muulle."
Mies oli hieman ihmeissään Heidin kommentista: halusiko se nyt tulla katsomaan valmennusta nimenomaan siksi, että Jesse, naisen lapsen isä, hyppäsi toisessa ryhmässä?

"No mutta, jos joku putoaa niin kakkukin olisi valmiina", Lauri naurahti, vähän jäykästi kylläkin. Mies todella toivoi, ettei yksikään ratsastajista päätyisi päin maneesin hiekkaa tai maastoestettä.

Lauri liikahti vähän, koska oviaukko oli outo paikka seistä Heidin vallattua mahdollisuuden nojata karmiin.
"Mutta voin tulla syömään kakkua toistekin", Lauri tarkensi vielä, vaikkei ollut sen erityisemmin makean perään. "Sitä en lupaa tehdä, koska leivonta ei lukeudu vahvuuksiini."

Lauri oli tarttunut vähän Jessen nimeen, Heidi huokaisi.
"Ai Matildakin tulee?" nainen kysyi mietteliäänä. Ei kai siinä ollut mitään outoa. Heidi oli vain niin tottunut sävähtämään Jessen tai Matildan nimen kuullessaan, että tapaa oli hankala lopettaa.

"Kylläpäs sitä maalataan piruja seinille", nainen lausahti pieni virne käyden huulillaan.
"Ja mä voin kyllä leipoa. Oon siinä aika pirun hyvä, vaikka itse sanonkin."

"Mennäänkö olohuoneeseen, vai joko sä haluat päästä kotiin?"

Lauri hymyili Heidin itsevarmuudelle.
"Okei, tehdään jatkossa tasajako: minä hoidan pääruoan ja sinä jälkkärin", mies virkkoi hymyssä suin ja jätti lisäämättä, ettei varsinaisesti ollut jälkiruokaihmisiä.

Edelleen makuuhuoneen ovella patsasteleva Lauri vilkaisi kelloaan ja huokaisi.
"Voisin jo tehdä lähtöä", mies hymähti. "Täytyy vielä venytellä."
Lauri loi Heidiin merkitsevän katseen ja lähti kävelemään hitaasti kohti eteistä. Matkalla vastaan kävelevän koiran ilme ei värähtänytkään, vaan otus sivuutti Laurin ja palasi makuupaikalleen.

"Kiitos vielä valmennuksesta ja tästä", Lauri kiitteli ärsyttävän kohteliaasti hymyillen, vaikka oli itse valmistanut ruoan. Mies nappasi kevyttoppatakkinsa naulakosta ja alkoi kiskoa sitä verkkaisesti päälleen.

"Törmäillään varmasti tallillakin vielä viikonloppuna, mutta mahdut joka tapauksessa kyytiin, jos haluat lähteä katsomaan niitä maastoestevalmennuksia synttäreiden kunniaksi", Lauri muistutti hymyillen. Olisi siinäkin päivänsankarille juhlaa kerrakseen.

"Mmh, sopii hyvin", Heidi vastasi vino hymy huulillaan.

Lauri ilmaisi lähtöaikeistaan, jolloin brunettekin huomasi katsoa makuuhuoneen yöpöydällä sijaitsevaa kelloa. Oli jo aika myöhäistä, eikä hän ihmetellyt lainkaan toisen päätöstä.
"Venyttely on kyllä ensisijaisen tärkeää palautumisessa", nainen virkkoi ja vastasi virnettään peitellen Laurin katseeseen.

"Kiitos itsellesi. Mulla ainakin oli todella hauskaa", Heidi vastasi hymyillen ja seurasi Laurin pukeutumista. Pieni ääni naisen päässä ehdotti yöksi jäämistä, mutta brunette hiljensi sen.

"Kuulostaa harkittavalta menolta. Pitää miettiä."
Tottakai Heidi haluaisi lähteä, mutta ajatus katsomossa istumisesta Jessen ja Matildan valmennuksen ajan ei kiehtonut ihan niin paljoa. Nainen nojasi eteisen oviaukkoon ja katsoi Lauria hymy huulillaan.

"Ajahan varovasti. Paljon peuroja ja hirviä liikkeellä tähän aikaan", Heidi sanoi vielä purren alahuultaan pitääkseen hymynsä hieman edes kurissa. Ajatus Laurin suutelemisesta kävi jälleen naisen mielessä, loppuisikohan sellainen vasta lapsen synnyttyä, kun hormonit pikkuhiljaa palaisivat normaaliksi?

Takin päälleen saanut Lauri nyökkäsi ja kumartui vetämään kengät jalkoihinsa. Mies hymyili itsekseen Heidin varoituksille hirvistä ja peuroista - silloin oltiin oikeasti keskellä ei-mitään. Pääkaupunkiseudun elämään tottunut Lauri suoristautui, väläytti hymyään brunetellekin ja yskähti huvittuneesti:
"Otan tavoitteeksi pysyä tiellä ja olla ajamatta yhdenkään luontokappaleen yli."

Lauri pisti merkille huultaan purevan naisen itsepintaisen hymyn ja hairahtui hetkeksi pohtimaan syytä maireaan ilmeeseen Heidin kasvoilla. Tummien silmien katse pyörähti eteisessä, ennen kuin palasi brunetteen.
"Minäpä tästä lähden", Lauri mutisi ja hapuili ovenkahvaa selkänsä takaa. Ovi avautui äänettömästi ja mies otti hitaan askeleen ulos.

"Hyvää yötä", Lauri toivotti, hymyili vähän ja sulki oven heidän välistään päättäen samalla kaksikon yhteisen päivän.