You make me sweat

"Tottakai se on. Useimmat ihmiset haisevat hiotessaan ja musta on vähän outoa, että sinä et. Se on vähän niin kuin huijaamista, tiedäthän?"
Heidi virnisti ja nojasi selkänsä kuskin puolen oveen.

"Se on sellaista oikein ravitsevaa raskausajan ravintoa", nainen vastasi seuraten Laurin vakavan ilmeen pettämistä. Brunette muisti sen voileipätarjoilun jatkojen jälkeen ja kehtasi myöntää, että vesi herahti kielelle.

"Toki sä voit tulla näyttämään millaista ruokaa itse tekisit, jos olet huolissasi meidän ruokavaliosta?" Heidi sanoi haastaen miehen katseellaan. Vino hymy koristi sinisilmäisen huulia.
"Ei kai, ei sun tarvitse mun hyvinvoinnista murehtia. Kyllä mä useimmiten muistan syödä ihan hyvin", nainen lisäsi vielä, sillä ei halunnut Laurin liittyvän seuraan pakosta. Toki Heidi myönsi, että olisi mielellään viettänyt enemmänkin aikaa toisen seurassa, kuin vain yhden valmennuksen ajan.

Laurista tuntui kuin Heidi olisi lukenut hänen ajatuksensa. Mies nosti kätensä puuskaan ja vastasi naisen haastavaan katseeseen. Kuinka monta ylitulkintaa siitäkin tehtäisiin, jos Lauri suostuisi tallinomistajan haasteeseen?

"Minulla on kyllä täysin vapaa perjantai", Lauri huomautti ja antoi varman hymyn levitä huulilleen. Ei siinä olisi mitään ihmeellistä: kaksi kaveria laittaisivat yhdessä ruokaa ja söisivät. Ja Heidin sosiaalisuuden huomioiden puhuisivat. Missään näistä ei olisi mitään pahaa, etenkään, kun Laurilla ei ollut Orijoella muutakaan seuraa.

"Nähdään illalla", mies ilmoitti ja nykäisi autonsa etuoven auki. "Sanotaanko vaikka viideltä? Tuon raaka-aineet, voit vähentää ne suoraan valmennuksen hinnasta."
Lauri virnisti ja istuutui autoonsa odottamatta Heidin vastausta.

***

Lauri löysi Heidin luo helposti, koska sijainti oli painunut miehen mieleen tämän heitettyä naisen kerran kotiinsa. Lauri nappasi ruokakassin maasturinsa takapenkiltä, ennen kuin harppoi omakotitalon ovelle.
"Iltaa", mies murahti kohtelias hymy huulillaan, kun ovi avautui. "Tännekö se illallinen tilattiin?"
Muovipussi ei lupaillut itsessään paljoa, mutta Lauri oli melko varma, että sen sisältö löisi laudalta edes pakastepizzan.

Heidi huomasi ilahtuvansa Laurin myönteisestä vastauksesta. Nainen astui verkkaisesti autonsa ratin taakse ja vasta Laurin auton hävitessä käynnisti Fordin moottorin.

Pitkä, lämmin suihku oli tervetullut, vaikka nainen ei ollutkaan ollut valmennuksen hikoavassa päässä. Suihkun jälkeen Heidi oli pukenut päälleen mukavan pehmeät, ihonmyötäiset mustat housut ja tummansinisen topin. Hieman ennen viittä nainen sytytti takkaan valkean ja istui hetken nauttimassa rätisevän puun tanssista.

"Iltaa, täsmällinen kotiinkuljetus", Heidi vastasi Laurille hymyillen pehmeästi ja väisti, jotta mies pääsi asuntoon sisälle.
Vapaina kuivuneet, raskauden myötä erityisen hyvinvoiviksi muuttuneet hiukset kehystivät naisen kasvoja kevyillä laineillaan.
"Keittiö löytyy täältä", Heidi opasti ja käveli mustien ja valkoisten pintojen peittämään keittiöön.

Lauri oli tyytyväinen Heidin kuitista takaisin, koska se oli rento ja kevyt. Miestä oli iltapäivän kuluessa mietityttänyt, olisiko ruoanlaitto Heidin luona sittenkään hyvä veto ihan edelliseen kertaan vedoten, kun he olivat olleet kahdestaa toisen, Laurin, asunnolla.

"Hyväksyn", Lauri totesi itsekseen virnuillen seuratessaan Heidiä keittiöön. Mies ei kuitenkaan jäänyt ihmettelemään tilaa liian pitkäksi aikaa, vaan laski ostoskassin keittiötasolle ja alkoi purkaa sen sisusta.
"Ajattelin näin perussettiä kuin yrttibroileria ja uunijuureksia, toivottavasti kelpaa", Lauri mutisi vilkaisten Heidiä. Mies laski kokonaisen broilerin tasolle ja mietti, kuinka kamalaa olisi, jos brunette ilmoittaisi esimerkiksi vihaavansa kanaa.

Laurin sormet hakeutuivat uunin säätönapeille ja valitsivat oikean lämpötilan kanaa varten. Mies tutkaili keittiön vetolaatikoita hetken katseellaan, tullen kuitenkin siihen tulokseen, ettei kehtaisi romelehtia kaikkia läpi.
"Veitsi ja leikkuulauta? Ja kuorimaveitsi", Lauri murahteli puolittain hymyillen luoden kysyvän katseen Heidiin.

Heidi tunsi nälän lisääntyvän, kun Lauri kertoi valitsemansa ruoan ääneen.
"Kunhan kypsennät sen kunnolla, etten saa ruokamyrkytystä", nainen kuittaili virnistäen. Hän tuskin malttoi odottaa ruokaa.

"Eli todellakin kelpaa."

Heidi haki pyydetyt välineet tottunein elein ja ojensi ne hymyillen Laurille.
"Voinko mä auttaa jotenkin?" nainen kysyi ja nojasi kyljellään keittiön tasoon. Jossain toisessa elämässä hän olisi kohottanut valkkarilasin huulilleen ja koskettanut kevyesti sormillaan miehen selkää.
Nyt kädet kietoutuivat puuskaan raskausmahan päälle.

Laurin saatua työvälineet mies vilkaisi apuaan tarjoavaa naista kulmiensa alta.
"Istu alas ja rentoudu", Lauri totesi tyynesti ja nappasi kuorimaveitsen pöydältä aloittaen operaationsa bataatista.

"Voit esimerkiksi kertoa, mitä sinulle kuuluu yliluonnollisen hajuaistin ja pakottavan rääkkäämistarpeen lisäksi", Lauri virkkoi nostamatta katsettaan Heidiin. Mies alkoi pilkkoa bataattia lohkoiksi ja mietti, mahtaisiko Heidi kommentoida illan mittaan jotain Laurin hajuttomuudesta. Mies oli jopa jättänyt lisäämättä deodorantin lisäksi muita tuoksuja, vaikka epäili partaveden pinttyneen edellisellä käyttökerralla ohueen neulepaitaansa.

Bataatin jälkeen Lauri onnistui löytämään kaapista uunivuoan, jonka oli unohtanut pyytää. Mies kippasi bataattikuutiot vuokaan ja jatkoi urakkaansa porkkanoiden kuorimisella.

Heidi meinasi väitellä vastaan, mutta tyytyi sitten istumaan pöydän ääreen ja nosti jalkansa viereiselle tuolille. Kelta-musta-punaiset polviin asti ylettyvät villasukat jäljittelivät enkkuviltin värejä.

"Nyt tekisi kyllä mieli hyvää valkkaria", nainen sanoi ääneen ja virnisti. Vesilinjalla pysyminen oli välillä koetuksella.
Laurin kysymys sai Heidin hymähtämään. Muisto eilisestä palasi naisen mieleen.

"Törmäsin Jesseen Pionissa eilen", nainen aloitti ja huomasi sivusilmällään pöydälle jääneet ultraäänikuvat.
"Käytiin koko perhe yhdessä rakenneultrassa, oli jotenkin ihana nähdä Jessen reaktio siellä. Kai se on jäänyt aika ulkopuoliseksi koko raskauden ajan kaiken draamailun vuoksi."

Heidi ei tiennyt kiinnostiko Lauria tietää kaikkea, mutta mies itse oli kysynyt. Lisäksi oli hirvittävän huojentavaa pystyä puhumaan asioista jonkun kanssa suoraan ja kiertelemättä. Nainen tajusi luottavansa jo nyt Lauriin enemmän, kuin suureen osaan ympärillään olevista ihmisistä.
Hän ei ihan kenelle tahansa kertonut omasta elämästään niin henkilökohtaisia asioita.

Valkoviini olisi kelvannut Laurillekin jo ihan ruoanlaittojuomaksi, mutta mies oli päättänyt pysyä vesilinjalla ruokaseuralaisensa kanssa.
"Kaikki on ilmeisesti, hmh, hyvin?" Lauri kysyi juureksia pilkkoen. "Vauvalla, teillä.."

Jatkototeamuksen jälkeen tummien silmien katse nousi kysyvänä Heidiin. Lauri ei ollut nähnyt Matildaa eikä siten voinut kysyä naisen roolista, jos edes koskaan kysyisi. Matilda ei välttämättä arvostaisi utelua tilanteesta, jossa tyhmempikin tajusi naisen olevan melko ahtaalla.

Lauri oli jo kysymässä Heidiltä, mitä mieltä tämä Matildan osuudesta oli, kun mies tajusi ettei tiennyt minkä verran tieto kolmikon välillä liikkui. Laurin huomio kääntyi taas juureskuutioihin, joista loputkin mies kaatoi uunivuokaan.

"On, lääkäri sanoi, että kaikki näyttää normaalilta", Heidi vastasi ja tutki Laurin ilmettä, kun tämä tarkensi kysymystään. Niiden katse harhaili hieman ja naiselle tuli sellainen olo, että toinen olisi halunnut tietä lisää.

"Jesse tuntuu sopeutuvan pikkuhiljaa tilanteeseen ja kyllä me ollaan taas puheväleissä", Heidi tarkensi ja tutki selkänsä hänelle kääntänyttä Lauria. Yhä enemmän brunetelle tuli sellainen olo, että mies pidättäytyi tilanteessa, eikä tiennyt miksi. Ehkä toinen halusi tietää lisää vauvasta?

"Jos sulla on lisää tarkentavia kysymyksiä, niin kakista ulos vain. Jätän vastaamatta, jos kysyt liian henkilökohtaisia, kuten valuuko tisseistäni jo ternimaitoa vai ei", Heidi möläytti lopulta, vaikka yksityiskohtainen esimerkki saattoi olla hieman groteski.

Lauri kuunteli Heidin vastausta, joka jätti Matildan roolin kysymysmerkiksi. Eihän mies sitä ollut suoraan kysynytkään ja oli hyvä kuulla, että vauva voi hyvin, mutta silti. Jessen rooli sai Laurin kulmat kurtistumaan piilossa Heidin katseelta, koska Merikanto ei osannut päättää, mikä Jesse loppupeleissä oli miehiään.

Tummien silmien katse kääntyi terävänä Heidiin tämän kerrottua esimerkin kysymyksestä, johon ei halunnut vastata. Lauri yskähti ja pudisteli huvittuneena päätään.
"Mitä sinä kuvittelet minun miettivän", mies murahti kysyvän huvittuneena. Tämä kääntyi vielä hetkeksi ruoan ääreen, asetteli kaiken uuniin menevän vuokaan ja nosti vuoan uuniin.

"Minä mietin lähinnä Matildan osuutta tuossa teidän.. Kuviossa", Lauri myönsi keittiötasoon nojaten. Tuntui turhalta kierrellä asian kanssa, koska Heidi oli selvästi huomannut miehen miettivän jotain.

Heidi seurasi virnistellen Laurin reaktiota kysymykseen. Matildan nimen kuullessaan nainen kuitenkin vakavoitui hieman. Syvä huokaus karkasi tämän huulilta.

"No nehän on Jessen kanssa yhdessä mun tietääkseni. En mä ole kysynyt eikä Jesse ole kertonut. Matilda on kai siinä tapauksessa lapsen...äitipuoli? Tai jotain sinnepäin", asian ajatteleminen sai Heidin ajatukset solmuun.

"Mä en tiedä. Kaipa se on niiden välinen asia, että miten paljon tai vähän Matilda haluaa olla lapsen elämässä", nainen lisäsi vielä ja katsoi pöydällä edelleen lojuvia ultraäänikuvia.

Eivät he olleet Jessen kanssa keskustelleet edes käytännön puolesta lapsen asumisjärjestelyistä. Tai kumpi sukunimi lapselle tulisi.

Lauri nyökkäsi: kyllä, Matilda ja Jesse olivat yhdessä. Matilda äitipuolena ei kuitenkaan kuulostanut Laurin korvaan kovin todennäköiseltä skenaariolta, mutta ei mies violettihiuksista vielä niin syvällisesti tuntenut. Jos Laurilta olisi vuosi takaperin kysytty, mies olisi saattanut haluta tuntea, mutta nyt tilanne oli eri.

"Niin", Lauri hymähti ja vilkaisi uunin digitaalista kelloa. Ruoka ottaisi aikansa uunissa, joten miehen ei kannattanut päivystää uunin ääressä.
"Ai niin", mies ähkäisi. "Toin vissyä. Maistuuko?"
Ruokakassiin jäänyt vissypullo oli onneksi viileä. Lauri suhautti sen auki ja hivuttautui kohti keittiönkaappeja vilkaisten Heidiä kysyvänä. Miehellä oli oletus, mistä kaapista juomalaseja voisi löytää, muttei viitsinyt aukoa jokaista kaappia erikseen.

Aihe oli vaikea käydä läpi omassa päässään, mutta sitäkin vaikeampi muodostaa puheeksi. Miten monimutkainen ja suunnittelematon koko tilanne oli. Heidi ei tiennyt Matildan ajatuksia aiheesta, mutta ehkä toinen olisi jättänyt naisen altaaseen, jos toivoi lapsen ja äidin kuolemaa? Matilda oli ollut avulias ja aidon huolissaan, joka oli todistanut Heidille, että nainen oli luottamuksen arvoinen myös lapsen synnyttyä.

Laurin kysymys meinasi mennä ohitse ajatuksiinsa vaipuneen Heidin korvista, mutta hieman mielikuvitusta käyttämällä nainen pääsi jyvälle.
"Mm, mielelläni, kiitos. Siinä oikealla ylhäällä", brunette ohjeisti lasien kanssa.

"Haluatko sä nähdä vauvan kuvat? Ei ole mikään pakko, mutta jos sua kiinnostaa?"
Heidi katsoi kysyvästi vissypullon kanssa taiteilevaa Lauria. Olikohan toisella jo mitta täynnä vauva-juttuja?

Lauri kaivoi korkeat lasit Heidin vinkkaamasta kaapista ja kiersi vissypullon korkin auki. Toinen lasi oli puolillaan, kun mies kuuli naisen kysymyksen selkänsä takaa.
"Näytä vain", Lauri hymähti itsekseen hymyillen. Kaikkeen sitä joutuikin - katselemaan valmennettavansa ja tallinomistaja-valmentajansa yhteisen lapsen ultrakuvia.

Lauri nakkasi vajuneen pullon jääkaappiin ja käveli keittiön pöydän luo kaksi lasia käsissään. Mies laski toisen lasin Heidin eteen ja mietti, oliko nainen mahtanut esitellä kuvia vielä kenellekään vai johtuiko ehdotus nimenomaan siitä, että Heidi halusi jakaa tilanteen jonkun toisen kanssa? Lauri hymyili vähän, ennen kuin hörppäsi vissyään ja tuli hiljaa mielessään siihen tulokseen, että valkoviini olisi totisesti maistunut.

Heidi pohti hetken aikaa, että oliko Lauri vastannut myönteisesti vain kohteliaisuudesta. Lopulta nainen tuli siihen johtopäätökseen, että Lauri saisi sitten kärsiä, jos ei tilaisuudesta huolimatta osannut sanoa ei.

Lauri jäi seisomaan hänen viereensä ja Heidi kurotti kuvat pyöreän pöydän toiselta reunalta eteensä. Ruskea kirjekuori oli vain näennäisesti kiinni ja nainen ravisti sen sisältä kuvat pöydälle.
Kuvat olivat rakeisia ja niitä joutui ehkä hetken tuijottamaan, että näki kasvonpiirteet ja kaikki ruumiinosat oikein. Heidi hymyili pidellessään erityisen selvää kuvaa lapsensa kasvoista.

"Ota siitä sitten selvää, että kummalta se näyttää", nainen lausahti ja käänsi päätään niin, että näki Laurin kasvot yläpuolellaan.

Lauri tuijotti Heidin esittelemiä kuvia häkeltyneenä. Kyllä niistä sikiön erotti, mutta mies ei meinannut millään hahmottaa miten päin pieni ihmisenalku niissä oli.
"Niinpä", Lauri ähkäisi Heidin kommenttia. Mies toivoi, ettei brunette keksisi kysyä, kumman sukupuolen edustajalta naisen vatsassa kehittyvä lapsi Laurin mielestä näytti.

Kuvia tuijottaessa Lauri harhautui taas miettimään, kuinka outoon kaverisuhteeseen oli itsensä järjestänyt. Ensin mies oli ottanut uitetun Heidin coktail-jatkoilta luokseen yöksi, vienyt seuraavana päivänä tallin kautta kotiin ja vienyt kerran lounaalle. Nyt Lauri oli tullut valmistamaan naiselle - ja itselleen - iltaruokaa. Ilman kahta vaihdettua suudelmaa ensimmäisenä "yhteisenä" yönä tapahtumia ja niiden toistuvuutta ei varmaan olisi tarvinnut pitää hetkeäkään erikoisina.

"Onko sinulla ollut jotain tunnetta siitä, että kumpi sieltä on tulossa?" Lauri kysyi ja katsoi sinisiin silmiin. Mies oli saanut tarpeekseen kuvien tulkinnoista ja hymyili itsekseen tilanteen erikoislaatuisuudelle: kaikkea sitä sinkkumies perjantai-iltaisin tekikin.

Lauri näytti mietteliäältä ja brunette yritti keksiä mitä miehen päässä liikkui sillä hetkellä. Vaihtoehtoja oli yhtä monia, kuin ripsiä tummanruskeiden silmien ympärillä. Minkä vuoksi nainen kiinnitti toisen ripsiin niin paljon huomiota?
Kun ne silmät kääntyivät kuvista katsomaan takaisin häneen, Heidi tunsi jälleen voltin mahanpohjassaan. Miksei hänen kehonsa voinut ymmärtää, ettei Lauri ja hän tulisi ikinä olemaan sellaisessa suhteessa?

"Mmh, on mulla ollut pieni aavistus, mutta ei mitään selkeää tunnetta. Ja nythän me jo Jessen kanssa tiedetään, että kumpi sieltä on tulossa. Muut saavat sitten selvittää sen, kunhan lapsi syntyy", Heidi vastasi ja virnisti ihan vähän ilkikurisesti, pitäen katseensa edelleen toisen silmissä.

Tarvitsikohan se takka lisää puita jo kohta?

Selvittää. Lauri naurahti Heidin sanavalinnalle ja nyökkäsi hyväksyen sen, ettei nainen halunnut jakaa tietoa.
"Ei kai sillä loppujen lopuksi mitään väliä ole", Lauri murahti hymyillen katse sinisissä silmissä ja havahtui suhteellisen intensiiviseen hetkeen. Mies räpäytti silmiään ja korjasi ryhtiään ennen epämääräistä yskähdystä:
"Tai niin olen kuullut."

Lauri istui pöydän ääreen ja vilkaisi kelloa. Ruoka saisi olla uunissa vielä hyvän tovin ja se oli taas yksi syy, jonka takia ajatukset juoksivat haaveiluun viinistä tai muusta rentouttavasta juomasta. Juomattomuuden etu tosin oli mahdollisuus liikkua autolla ja kohteliaisuus Heidiä kohtaan, mutta siihen ne jäivätkin. Jos totta puhuttiin, Lauri vaihtaisi mieluusti lähiaikoina vapaalle ja tuulettaisi päätään, mikäli vain löytäisi seuraa. Se saattaisi vaatia ajamista pääkaupunkiseudulle, mutta sieltä onneksi löytyisi majapaikka jos toinenkin.

Heidin oli hetken mietittävä taas kuinka hengittäminen tapahtui, kun Lauri selvitteli kurkkuaan ja astui kauemmas. Nainen tajusi tilanteen vaikutuksen itsessään vasta, kun se oli jo ohi ja Lauri istui pöydän ääreen. Sydän hypähteli ihan omiaan.

"Ei olekaan. Terveys, on, tuota, tärkein. Luonnollisesti", Heidi vastasi katkonaisesti ja tuijotti hetken pöydällä lepääviä käsiään.

"Jos sun tekee mieli, niin viinikaapista saa ottaa mitä haluaa. Käyn laittamassa takkaan lisää puita", brunette ähkäisi ja nousi ylös kiireellä, lyöden varpaansa pöydän jalkaan.
Heidi nielaisi huulille nousseen kirosanaan ja jatkoi matkaansa väliaikaisen ontumisen kanssa. Laurin ohi kävellessään nainen osoitti viinikaapin sijainnin, sillä se oli upotettu valkoisen kaapinoven taakse.

Takassa oli kituva hiillos, joka nielaisi nopeasti liekkien valtaan uudet, kuivat koivuklapit. Heidi sulki takan luukun ja tuijotti hetken liekkejä, yrittäen rauhoittaa kehonsa ja mielensä.
Lauri on vain ystävä, sanat kaikuivat naisen päässä.
Hetken päästä Heidi palasi takaisin keittiöön, yrittäen jälleen päästä sisälle siihen rentoon, kaveritunnelmaan.

Lauri kohotteli kulmiaan viinikaapille.
"Joo, kiitos", Lauri ähkäisi. Miehen ensimmäinen ajatus oli pitäytyä vissylinjalla, mutta kun Heidi ontui lisäämään puita takkaan, Lauri päätti antaa periksi mieliteolleen. Yksi lasi ei estäisi ajamista etenkään, kun ruoka oli vasta tuloillaan ja vierailu ei päättyisi ihan heti.

Lauri kaatoi itselleen vajaan lasillisen valkoviiniä ja istui takaisin pöydän ääreen. Miestä kadutti hetkellisesti, kun tämä mietti Heidin puhetta viinistä tiedostaen, että nainen ei voisi ottaa lasillistakaan.

"Vieläkö koskee?" Lauri kysyi seurattuaan Heidin paluuta pöydän ääreen. Nainen oli iskenyt varpaansa melko ikävän näköisesti ja miehestä oli kohteliasta kysyä asiasta, vaikka mietti väkisinkin, olisiko seuraavassa hetkessä kylmäämässä Heidin varvasta tai jotain muuta yhtä absurdia.

Taas Lauri huolehti ja Heidi yritti tajuta, että se johtui siitä, että Lauri oli ystävällinen.
"Ei, kiitos vaan. Pöytä varmana liikkui", nainen vitsaili kevyen kuuloisena, vaikka sisällä myllersi vieläkin. Hiton hormonit.

"Noh, kerro nyt jotain itsestäsikin välillä. Ei tarvitse koko aikaa jutella musta ja mahassani alati liikkuvasta vauvasta", Heidi sanoi ja istui takaisin omalle paikalleen. Nainen nosti oikean jalkateränsä vasemman polvitaipeen alle ja nojasi hieman taaksepäin. Keittiön nahkatuolit olivat onneksi melko mukavat.

"Musta tuntuu, että sä tiedät musta jo vaikka mitä, enkä mä tiedä susta vielä melkein mitään."

Laurin kulmat kohosivat taas, kun Heidi vaihtoi puheenaiheen sukkelasti varpaastaan mieheen. Nopea vilkaisu rannekelloon kertoi Laurille, ettei ruoan suhteen ollut vielä kiire.
"Vai niin", mies tuhahti itsekseen hymyillen ja maistoi viiniään. Kuiva valkoviini maistui tavallistakin paremmalta ja Lauri laski lasin pöydälle katse mietteliäästi Heidissä.

"Mitä sinä et muka jo tiedä? Osoitteen, viimeisimmät asuinpaikat, ammatin ja sisarusten lukumäärän tiedät ainakin", Lauri naurahti laskien katseensa viinilasiinsa. Mies ei ollut ihan varma, mitä häntä vastapäätä istuva nainen olisi halunnut tietää. Mitä naiset yleensä kyselivät? Edellisten kumppanien määriä, naismakua ja puhelinnumeroita ainakin viimeisimpien kokemuksien mukaan. Heidi tosin voisi yllättää tässäkin ja kysyä vaikka deodoranttimerkkiä.

"Kysy mitä haluat tietää", Lauri heitti palauttaen katseensa Heidiin. Miehen suupieli nyki, koska tämä ei voinut kuin arvailla bruneten päässä liikkuvia kysymyksiä.

Lauri antoi hänelle vapaat kädet ja yhtäkkiä naisen mieli tyhjeni kysymyksistä yhtä lukuunottamatta. Jos en olisi raskaana, olisitko suudellut minua jo toisen kerran?

Heidi puri mietteliään näköisenä alahuultaan ja yritti samalla karistaa mielestään kysymyksen, jota ei aikoisi esittää. Nyt ei oltu missään pullonpyörityksessä, eivätkä he olleet 17-vuotiaita.

"Hmm. No kerro vaikka sun nuoruudesta. Koulutuksesta ja villistä täysi-ikäistymisestä. Vai oletko sä aina ollut noin.. kuiva?" Heidi yritti peitellä virnettään, mutta turhaan. Saisikohan hän fiksusta ja filmaattisesta miehestä kaivettua esiin jotain vähemmän Laurimaista?

Viinilasi pöydällä houkutteli, mutta Heidi itsepintaisesti joi kulauksen vissyä peitelläkseen edes hiukan huuliaan peittävää virnettä.

Laurin suupielet vetäytyivät poikamaiseen virneeseen, kun Heidi esitti kysymyksensä. Kuitti kuivuudesta oli osuva, vaikka samalla Lauri tiesi, että vastaaminen naisen kysymykseen paljastaisi hyvin vastakohtaisen puolen miehestä. Lauri ei ollut varma, oliko sitä puolta enää varsinaisesti olemassa, mutta vielä muutamia vuosia sitten oli ollut.

"Täysi-ikäistymisestä en muista", Lauri aloitti huvittuneena miettien, hahmottiko Heidi miehen täyttäneen pyöreitä viime vuonna. "Mutta multahan löytyy ylioppilaslakki ja kauppatieteen maisterin paperit."
Mies tarkkaili Heidin reaktiota koulutukseen, joka oli herättänyt monia reaktioita ihmisissä vuosien varrella. Yleisin oli se heitto, jonka mukaan Laurilla ei ollut mitään bisnesvaistoa, koska mies oli siirtynyt täysipäiväiseksi valmentajaksi. Siihen mies oli aina vain hymähdellyt ja todennut hiljaa mielessään, kuinka mustavalkoisia ihmiset saattoivat olla - tietysti Lauri oli valmistellut ammatinvaihdoksen ja turvannut elantonsa sijoituksillaan.

"Yliopistossa oli kyllä melko.. kosteita vuosia", Lauri kertoi ja antoi katseensa vaeltaa Heidin talon keittiössä. Kuinkahan paljon miehen olisi viisasta valottaa yksityiskohtia niistä vuosista, joina Merikanto ei ollut tullut tunnetuksi kohteliaisuudesta?

Laurin sanat ja virne saivat Heidin kasvot kääntymään yllättyneiksi. Mies oli todella elänyt hieman erilaista nuorutta, kuin nykyään.

"Maisteri oikein? Ei ihmekään, että olet noin fiksu", brunette sanoi vino hymy kasvoillaan. Hevoset olivat todella tainneet voittaa Laurin elämässä.
"Kerro toki lisää, vai tahriintuuko sun maineesi, jos paljastat liikaa?"
Heidi tiesi liikkuvansa kohteliaan ja röyhkeän käytöksen rajamailla, mutta toivoi Laurilla olevan sen verran tilannetajua, ettei loukkaantuisi.

"Oliko sulla jotain ratkaisevaa hetkeä elämässä, kun päätit siirtyä hevosalalle?"