Drunken Sadness

08.03.2019
Murronmaalla yön kähmeessä, mukana @Sarah R., suljettu
#reyvaara

Olin käynyt tylsyyksissäni nauttimassa pari pitkää huurteista läheisessä kuppilassa, vaikka kuinka olin vielä viikko sitten vannottanut, etten juo enää ikinä. Voin sanoa, että cocktailpartyjen ja jatkojen jatkojen jälkeen krapula oli ollut aika... Hemmetin hirveä.

Mutta tällä kertaa olin ihan oikeasti juonut vain pari siellä kuppilassa, joten olin lähes selvinpäin! Selailin somen ihmeellistä maailmaa siinä kämpille päin tallustellessani, mutta nostaessani silmät ylös puhelimen ruudulta, bongasin jonkun naisen hoipperoivan vähän matkan päässä melkoisen laitamyötäisessä.
Vähän saatoin naureskella kyseisen eläjän humalalle, mutta kun pääsin vähän lähemmäksi, harmaat aivosolut löivät sen verran yhteen, että tajusin tuntevani kyseisen naisen. Ja mietin, mitä ihmettä latino täällä teki tähän aikaan vuorokaudesta.
"Sarah?" huikkasin ennen kuin pääsin sen luo.

Mä olin melko humalassa, noin niinkuin itsenikin mielestä. Mä olin myös kironnut miehet alimpaan helvettiin ja karkottanut tehokkaasti kaikki epätoivoisemmatkin iskuyritykset.

Mä olin myös aika hukassa, noin niinkuin suunnan ja kodin puolesta. Ehkä mun olisi pitänyt etsiä taksitolppaa, mutta kun pystyssä pysyminen tuotti jo suunnattomia vaikeuksia, niin katseen kierrättäminen ympäristössä tuntui suorastaan mahdottomalta teolta.

"Sarah?" mun takaa kuului ja pysähdyin, ainakin omasta mielestäni jalkani lopettivat liikkumisen. Aivoni eivät niinkään, sillä ne pyörivät ympäri jalkakäytävän kivetyksiä, jotka olivat liukkaan loska-lumi-jää-kerroksen alla. Mun 12 sentin korot toimitti hyvin jääpiikkien virkaa.
"Anton, hyvää huomenta", mä toivotin ja hymyilin vähän hölmön oloisesti. Tai ainakin se tuntui hölmöltä mun kasvoilla.

Oli se Sarah. Ja ihan hemmetin humalassa.
"Huomenta vain", naurahdin, kun olin pysähtynyt siihen naisen viereen. En kehdannut korjata, ettei vielä mikään aamu ollut, mutta...

"Mitä sä täällä teet?" kysyin kuitenkin. "Tai siis, mihin oot menossa?"
Mun muistin mukaan Sarah asui jossain Kallassa. Mutta siinä se silti seisoi tuhannen seipäässä, vaikka vähän yritti skarppia esittääkin.
Vilkaisin olkani yli. Murronmaan keskustaan oli ainakin pari kilometriä matkaa.

"No siis", aloitin ja unohdin sitten mitä olin sanomassa. Mua hihitytti ja puristin huuleni tiukasti yhteen, etten päästäisi pihahdustakaan ulos. Antonin edessä ei ehkä kannattanut olla täysin vapaamielinen, sillä mun pitäisi nähdä sitä vielä tän hetken jälkeenkin.

"Kotiin ehkä. Mua väsyttää vähäsen", vastasin ja esittelin kasvojani pyöreällä käsiliikkeellä.
"Ja olen ehkä vähän humalassa", päättelin vielä ja hymyilin hieman. Tai ehkä se oli irvistys, tosin kauniit naisethan eivät irvistelleet. Me hymyiltiin romanttisesti ja tuoksuttiin kukkasilta.

"Mistäs sä olet tulossa?" kuulustelin takaisin ja yritin siristää silmiäni. Voi toki olla, että iskin Antonille myös silmää, koska mun toisen silmän näkökenttä sumeni hiukan, mutta toisen ei juurikaan.

"Kotiin? Mä luulin, että asut Kallassa?" ihmettelin.
"Mä huomaan", totesin vähän humalassa-kommentille.
Ei Sarah ollut mitenkään vähän humalassa...

"Tuolta mä baarista oon kotiin menossa", vastasin nyökäten johonkin tulosuuntaan päin. Kyllä mua vähän huvitti naisen humalatila, mutta toisaalta vähän huolettikin. Ainakin mä yritin sivuttaa sen hymyt ja epämääräiset silmän iskut.

"Pitääkö mun soittaa sulle taksi johonkin?" tiedustelin. En ainakaan jättäisi Sarahia tänne hoipertelemaan oman onnensa nojaan.

"No sinne hyvinkin. Mä saatoin ehkä kääntyä vähän väärään suuntaan, mutta kyllä mä taksitolpalle löydän!" vastasin rauhoittelevasti. Vai oli Antonkin ollut baarissa, olikohan se ollut mun kanssa samassa baarissa?
"Mäkin olin baarissa! Hauska sattuma", lisäsin ja hymyilin vähän humalaisesti.

"Kyllä mä pärjään, mä olen jo iso tyttö", vastasin Antonin taksitarjonnalle, siinä toki saattaisi mennä jonkin aikaa.
"Mutta mitä sä täällä teet? Murronmaalla?"
Olikohan Antonilla joku muidu täällä? Vai olinkohan mä unohtanut, että Anton asui Murronmaalla? Oliko se kertonut mulle ikinä missä se asui?

"Taksitolpat on kuule ihan toisessa suunnassa", totesin jokseenkin huvittuneena ja mietin, kauankohan nainen pysyisi pystyssä noilla nilkantappokoroillaan mikäli takaisin lähtisi suunnistamaan.
Mieluummin soittaisin sen taksin tähän, kuin päästäisin sitä hoipperoimaan takaisin keskustan suuntaan.

"Asun täällä", vastasin. "Itse asiassa ihan tossa kulman takana."
Ei tässä ollut kuin pari risteystä ja rivitaloalue alkaisi, jossa myös mun matala maja sijaitsi.

"Ai", älähdin kummastuneena ja jäin hetkeksi miettimään, että miten kauan mä olin kävellyt baarista kotiin jo. Mun tasapaino horjui vähän, mutta kyllä mä pystyssä pysyin. Mun pitäisi ehkä lähteä takaisin tulosuuntaan, mun katse valui Antonin kasvoihin uudemman kerran.

"Miten sopivaa! Mulla olis vähän pissahätä", tokaisin ja hymyilin taas. Anton saisi näyttää mulle sen asuntoa ja mä pääsisin pissalle.
"Eiköhän mennä, sinne sun kotiisi siis", ilmoitin tomerasti ja otin blondia käsivarresta kiinni. Miehellä oli aika kivan muhkea haba, siitä oli hyvä pitää vähän kohmeisilla sormilla kiinni.

Rapsutin vähän mun pipon peittämää takaraivoa. Olisin mä kyllä voinut ihan vain sen taksinkin soittaa ja jäädä Sarahin seuraksi sitä siihen odottamaan, mut...

"Okei... Mennään sitten", naurahdin hämmentyneenä. En mä nyt voinut antaa toisen kusta housuunkaan. Taksin voisi kyllä tilata ihan minunkin osoitteeseen.
Tuhahtelin huvittuneena omassa mielessäni. Aliisa ei kyllä koskaan uskoisi, kun ja jos kertoisin sille, että sain vietyä yhden naisen kämpilleni kusihätäverukkeella. Eikä se kyllä uskoisi, jos vakuuttelisin, että tässä oli kyse ihan oikeasti vain vessan lainaamisesta.

Matka taittui rivitalon luo vähän hitaammin, kuin olisin voinut kuvitella. Sarahin lipsuvat korot ja humalatila jarrutteli vauhtia.
"No niin", mutisin kun olin saanut oven auki.
"Vessa olis sitte tuossa", ilmoitin ja osoitin etusormella yhtä ovea, joka oli heti eteisen vieressä.

"Olisitko sä halunnu vaikka vettä?" kysyin lompsiessani peremmälle yksiöön. Kaljaakin toki olisi ollut, mutta ehkä mä en sitä Sarahille edes ehdottaisi.

Mun teki vähän mieli laulaa, mutta säädyllisesti päädyin astelemaan Antonin käsivarressa sen johdattaessa meidät sen kotiin.
"Voi miten söpö", kommentoin asunton ja hihitin mennessäni, kun mies ohjeisti mut vessaan. Korkokengät oli jääneet eteiseen, kuten oli takkikin ja käsilaukku, joka ihme kyllä ei ollut hukkunut vielä.
"Voin mä ottaa", hihkaisin ennen vessan oven sulkemista.

"Ihanat kaakelit sulla!" kehuin samalla, kun suoritin tarpeitani posliinivaltakunnassa. Mä en onneksi ollut pukenut sitä yksiosista housupukua, mitä olin ajatellut alkuillasta, vaan ihan söpön harmaan mekon, joka nuoli vartaloni kurveja. Se oli juuri sopivan lyhyt ja antava olematta trashy.

Pesin käteni ja vilkaisin itseäni peilistä. Tummat rajaukset olivat pysyneet ihmeen hyvin paikallaan. Naurahdin vähän miten mun silmät seilasivat, mutta en mä nyt ihan onneksi oksennuskännissä ollut. Sellaisessa sopivassa muistinmenetyshumalassa vain.

"Millaista vesitarjoilua täällä oli valittavissa?" kysyin kävellessäni paljasjaloin Antonin vessasta takaisin asunnon puolelle.

Sarah katosi vessaan ja mä jäin pyörimään keittiöön vähän hämmentyneenä siitä, että nainen täällä oli.
Mut eipähän olisi tuolla ulkona tuhannen tuiskeessa eksymässä.

Jotain Sarah huuteli kaakeleista ja mua vähän huvitti. Kehu kai se sekin oli.
Nappasin itelleni kaljan jääkaapista ja sihautin sen auki samalla, kun Sarah tuli keittiöön.

"Sellaista, mitä tuo vesihana sattuu ulos syytämään", vastasin nyökäten tiskiallasta päin. Luojan kiitos olin tiskannu tänään, joten Sarahin ei tarvis tiskivuorten yli etsiä vesihanaa. Tai puhdasta kuppia.

Saatoin ehkä ohimennen vilkaista ihan viattomasti naista, kun se siihen ilmestyi pikkumekossaan. Ei huono..
Mutta nyt ei lähdetä sille linjalle.

"Mihin sinä sen sun poikaystävän oot jättänyt?" kysyin, koska muistin naisella semmosen olevan. Olinhan mä ne viime viikonloppuna nähny lanseeraustilaisuudessa sekä jatkoilla.

Mutristin huuliani, kun Anton selvästi antoi ymmärtää, että tässä baarissa oli itsetarjoilu. Ehkä mä kokeilisin sitä samaa, kun se seuraavaksi eksyisi Krouviin mun työvuoron aikana. Olettaen tietysti, että mä muistaisin jotain sen jälkeen, kun nukahtaisin.
Pitkä haukotus karkasi huuliltani, kun tähtäsin vesihanasta vettä kapeaan, korkeaan vesilasiin. Se oli yllättävän vaikeaa, kun koko huone ja tiskiallas huojui.

Poikaystävä.

Mun hyväntuulisuus ja huono muistini loppui siihen.
"Me ehkä erottiin ja mä työnsin sen rotkosta alas, mutta se saattoi ehkä olla untakin", sopersin vihainen (tai siihen etäisesti viittaava) ilme kasvoillani, kun käännyin katsomaan Antonia.

"Kaikki miehet on ihan perseestä, tiesitkös? Niillä on vaan naisten huuhaat mielessä!"

Pelkäsin jo vähän mun juomalasin puolesta, kun Sarah sitä huojuen täytti. En olis ihmetellyt yhtään jos se olis tippunut ja särkynyt.

"Sori, en tienny", mutisin kaljaani hörppien. Nyt ymmärsin, mitä Nita oli tarkoittanut sillä, että suhdestatukset muuttuivat niin usein ettei perässä pysy.
Mut ainakin nyt luulin tietäväni syyn yksiössäni seisovan naisen tukevalle kännille.

"Jaa, niin... Ehkä", änkytin. Mä olin kyllä tooooosi huono tämmösissä lohduttelumissälie-puheissa. Varsinkin kun olin juuri äsken saattanut vähän tiirailla Sarahin takapuolta, kun se oli vesilasia täyttänyt.
Miehet oli kyllä aika sikoja. Pakko myöntää. Osasi ne naisetki olla, mutta sitähän mä en nyt ääneen sanoisi. Löytyisin vielä itekki sieltä rotkosta.

Anton pahoitteli, niinkuin tilanteeseen oli sopivaa ja mä yritin olla läikyttämättä vettä mekolleni, kun join lasista. Miehen epämääräinen vastaus sai mut virnistämään.

Levitin käteni sivuille ja keinautin lantiotani oikein provosoivasti blondin edessä.
"Etkö sä muka mielummin katselisi mua, kun jotain feikkiblondia hiuslisäkkeissä? Mä olen ihan helvetin kuuma ja se saatanan pikkublondi oli ehkä kutonen, jos sitäkään. Miksi kukaan mies suutelisi kutosia, kun se voisi saada kympin?"

Voi olla, että mä olin siirtynyt ihan Antonin eteen ja hymyilin sille nyt aika flirttailevasti. Minkä humalaltani pystyin.
"Myönnä pois, että sunkin tekis mieli vähän kokeilla", mä myhäilin ja juoksutin sormeani sen rintakehää pitkin.

Mitähän tuohon nyt sitten vastata? Sarah oli kyllä todella vetävän näköinen pakkaus, sitä ei hullukaan kieltäisi.
Mutta ilmeisesti se mahdollisesti ex oli suuteloinut jotain blondia jossain. Missä? Jatkoillako?

Rykäisin vähän kurkkuani, kun Sarah oli ilmestynyt siihen mun eteen. Hemmettiläinen.
"En voi kieltää", totesin ja mietin, mitähän hittoa tässä nyt oli tapahtumassa.
En mä nyt karkuunkaan voinut lähteä. Omasta kodista... Ehkä mun vain pitäisi tilata Sarahille se taksi.

Ohikiitävän hetken verran mulla oli taas itsevarma olo. Mä olin kuningatar ja Thomaksen oli syytä muistaa se. Hetken mä myös leikittelin ajatuksella, että mä tekisin sen ihan helvetin mustasukkaiseksi.

Mä peräännyin niin kauas, että mun selkä otti kiinni tiskialtaaseen. Mun mieli oli surkea ja yksinäisyys tuntui musertavalta.

"Saisinko mä jäädä tänne yöksi? Mä en halua olla yksin", kysyin ja nostin valtavat kissanpentusilmäni katsomaan suoraan Antoniin.
"Mä voin nukkua sohvalla kyllä, mä en ole mikään prinsessa", lisäsin vielä ja hymyilin vähän surumielisesti.

Tokihan mä olisin voinut kokeilla Sarahia. En mä kuitenkaan niin kusipää ollut, vaikka joku toinen sinkkumies olisi voinut ottaakin tilanteesta kaiken ilon irti. Sarah oli kuitenkin ehkä vähän liian kännissä ja vähän liian varattu, joten parempi jättää välistä.

En halunnu saada kenenkään mustasukkaista poikaystävää perääni. Tai aiheuttaa vuosisadan morkkista Sarahille. Huominen kohmelo olisi huomattavasti helpompi sietää ilman pahempia omantunnon tuskia.

"Tietty", vastasin vilkaisten sohvan suuntaan. Eihän se iso ollut, mutta kyllä siinä sopi nukkumaan.
"Joudut kyllä tyytymään mun peittoon ja tyynyyn. Ei oo ylimääräisiä", naurahdin. "Mä pärjään ilmankin."

Siemasin kaljaani ja käänsin sitten katseen takas Sarahiin, joka näytti vähän surkelta siinä keittiötasoon nojaillessaan.
"Kuule, mä oon aika paska lohdutteluissa, mutta jos sä haluat avautua susta ja siitä... Mikä sen nimi olikaan... Niin anna tulla", kehotin.
"Ota vaikka kalja jos haluat."

"Oletpas sä ritarillinen", vastasin ja haukottelin uudemman kerran. Ajatus pehmeästä pedistä alkoi houkutella yhä enemmän.

"En mä oikeastaan halua", vastasin ja huokaisin syvään. Mun huojuva olo antoi mun ymmärtää, että ehkä vesilinja olisi sopivampi, ellen haluaisi kärsiä toista viikonloppua kahden päivän krapulasta.

"Tai siis, me käytiin keskiviikkona allekirjoittamassa vuokrapaperit meidän yhteisestä asunnosta, mentiin baariin juhlistamaan sitä ja Thomas päätti olla kusipää. Se flirttaili sille blondille ja osti sille juoman ja lopuksi vielä suuteli sitä. Tietäen, että mä olin samassa baarissa", selitin. Ehkä mä sittenkin halusin puhua siitä.

"Sitten mä löin sitä ja sitä blondia ja lähdin kotiin. Eikä me olla puhuttu sen jälkeen."

Kuuntelin Sarahin vuodatusta ja mietin, mikä vttu sitä Thomasia sitten oikein vaivasi. Hävetti ihan olla mies...
Yritin olla nauramatta, kun Sarah kertoi vetäneensä molempia turpaan. Ei siinä mitään huvittavaa oikeasti ollut, mutta saatoin nähdä mielessäni sen tilanteen.

"Kusipää ukko", totesin lyhyesti ja laskin sitten tyhjentyneen kaljatölkin pöydälle.
"Kuule, kyllä sä löydät jonkun paremmankin", lohduttelin hymyillen. Enkä ees valehdellut vähääkään. Sarahin kaltaisella naisella varmasti oli miekkosia jonoksi asti oven takana.

Kävelin sängyn luo ja nakkasin petivaatteet sohvalle Sarahia varten.
"Siinä olisi peti valmiina", ilmoitin. "Käyn vessassa."

Anton oli tietenkin oikeassa, mutta se ei ehkä ymmärtänyt, etten mä halunnut löytää ketään parempaa.
"Mmmh", mymähdin ja seurasin Antonia, joka opasti mut sohvalle petivaatteiden kera.
"Kiitos", sanoin loittonevalle selälle ja istuin sohvalle. Mun piti muistaa pestä meikit vielä pois, koska humalassa tai en, mä en halunnut herätä aamulla mustalla naamalla.

Antonin vapautettua vessan, mä kävelin lavuaarille ja pesin meikit saippualla, kuten kaikissa ihonhoitovinkeissä kiellettiin. Mulla ei ollut yöpukua ja mekko oli liian kiristävä toimittaakseen yöpaidan virkaa. Ainoa looginen ratkaisu oli siis riisua mekko ja nukkua alusvaatteissa, tämän toteutin heti käveltyäni takaisin sohvan luokse.

Välittämättä siitä oliko Anton nähnyt mun harmaat rintaliivit ja pitsialushousut, mä käperryin pienelle sohvalle ja kiedoin miehen peiton ympärilleni.

Rojahdin sängylle selälleen ja kuuntelin, kun Sarah läträsi veden kanssa vessassa. Olipa tämäkin ilta. Tai no, yö.

Kännykkä piippasi sen merkiksi, että akku olis kohta loppu, joten kierähdin kurottelemaan lattian rajassa olevaa laturia.
Sarah tuli samaan aikaan vessasta ja pisti riisuen siinä sohvan vieressä. Hyvä etten tuiskahtanut lattialle pää edellä, kun sen huomasin.

En katsonut. Yhtään en vilkaissut. Okei, ihan vähän saatoin kurkkia.

"Khrm, hyvää yötä", mutisin palatessani takaisin makoilemaan sängylle. Oli vähän urpo olo siinä maatessa vaatteet päällä ilman peittoa, mutta olkoot.
Milloinpa mulla ei olisi urpo olo?!

Haukoittelin pitkään samalla, kun toivotin hyvät yöt Antonille takaisin.

Jossain tikitti kello ja sohvalle tulvi kamalasti valoa jostakin ulkoa. Tuijotin Antonin kattoa mietteliäänä ja laskin lampaita mielessäni. Sohva tuntui vieläkin keinuvalta, mutta onneksi ei pahaan oloon asti. Ainakaan vielä. Onneksi mulla oli lämmin Antonin peiton kanssa.

Sitten rupesin ajattelemaan miten Anton raukka joutui nyt palelemaan paljaassa sängyssään. Ehkä voisin ainakin lahjoittaa sen tyynyn takaisin, koska sohvassa oli käsinoja, jota saatoin käyttää pääni alla.

Kaiken sen loogisuuden jälkeen kiedoin peiton ympärilleni, nappasin tyynyn kainalooni ja yritin pimeässä suunnistaa Antonin sängyn viereen. Hihitytti vähän.
"Sä saat sun tyynyn takaisin, mä en tarvitse sitä", kerroin kuiskauksen ja huudon välisellä äänellä ja heitin tyynyn miehen päätä kohden. Horjahdin liikkeen ansiosta itsekin hieman, tai paljonkin, koska kaaduin peittoon sotkeutuneena Antonin viereen sängylle.
"Onpa tässä pehmeää", totesin vielä ennen kuin nukahdin.

Olin jo nukahtamassa, kun tajusin Sarahin nousseen sohvalta ja ilmestyneen siihen sängyn viereen.
"Ihan miten vaan", naureskelin, kun tyyny lensi päin pläsiä. Saatoin vähän säikähtääkin, kun peittopötkylä-Sarah tuiskahti nurin siihen sängylle.

Nainen taisi sammua kuin saunalyhty siihen mun viereen ja mietin, pitäiskö mun siirtyä sohvalle, mutta en mä siihen mahtuisi ja silmäluomet luppasivat itelläki siihen malliin, etten edes jaksanut liikkua mihinkään. Muuta kuin sen verran, että käänsin kylkeä ja asettelin tyynyn pään alle.
Aamusta voi tulla mielenkiintoinen...

Mä en nähnyt unia, alkoholi oli tarjoillut suloisen tyhjyyden, johon tuudittauduin onnellisena. Voi olla, että vieressä tuhesevalla miehellä oli myös osansa asiassa.

Hetkinen.

Mun silmät rävähti auki ja liikettä seurannut kiputila vyöryi kehoni yli. Ähkäisin ja peitin kasvoni kädelläni.
Olihan mulla vaatteet päällä?
Raotin varovasti ympärilläni olevaa peittoa ja henkäisin helpotuksesta nähdessäni alusvaatteet päälläni. Vilkaisin uudemman kerran sivulle, jossa Anton oli ja välähdykset eilisestä avautuivat muististani.

Yritin vetää Antonin alle jäänyttä käsivartta takaisin itselleni, mutta mies painoi sen verran paljon, että liike jäi yrittämiseksi. Miten solmussa me oikein nukuttiin?

Heräsin siihen, että Sarah liikahteli vieressäni. Kuinkahan hyvä krapula sillä oli? Muistikoha se edes, miten oli tänne päätynyt?

"Sori", ähkäisin, kun tajusin lojuvani naisen käden päällä ja liikahdin sen verran, että Sarah sai raajansa takaisin. Ei mun ollut tarkoitus toista liiskata...
Mun koipi oli näyttävästi yön aikana onnistunut kiemurtelemaan peittomytyn sisälle jonnekin Sarahin säärien väliin. Hupsista. Hetken ähertelyn jälkeen sain kuitenkin jalkani takaisin omalle reviirilleen.

Hieroskelin silmiä ja pakotin silmäluomet kunnolla auki. Vilkaisin Sarahia, joka kieltämättä näytti melkoisen krapulaiselta.
"Kahvia? Vettä? Särkylääkettä?" luettelin mahdolliset tarjottavat, mitä nainen ehkä saattaisi haluta.
Olisin kyllä voinut jatkaa uniakin, mutta parempi ehkä nousta ylös, nyt kun oli vieraitakin. Varsinkin kun vieras ei ollut mikään sellainen vieras...