Suunnitelmia

Kuin salapoliisi mä olin selvittänyt Matildan puhelinnumeron ja pyytänyt naista kahville Pioniin. En ollut törmännyt naiseen salireissun jälkeen ja halusin kuulla vieläkö kaksikko oli yhdessä Jonnyn kanssa. En tiennyt aikoisiko nainen avautua enää, mutta mulla oli mielessä myös muita suunnitelmia.

Olin valinnut asukseni mustat pillifarkut ja valkoisen t-paidan, jonka päälle olin pukenut ihanan lämpimän valkoisen villaneuleen. Mustat nahkakorkokengät napsuivat lattiaa vasten, kun kävelin kahvilaan sisälle ja silmäilin asiakkaat läpi. Olin hieman ajoissa, joten tilasin kahvin ja menin istumaan läheiseen pöytään, kasvot ovelle päin.
Toivottavasti Matilda ei jättäisi tulematta.

Vilkaisin vielä kännykkääni ja kyselin samalla viestillä Ellien kuulumisia, sillä en ollut nähnyt naista muutamaan päivään. Viestittelin tämän kanssa sen aikaa, kun odottelin seuralaiseni saapumista.

Mun ei olisi varmaan pitänyt yllättyä Sarahin ottaessa yhteyttä, koska meidän edellinen ja toistaiseksi ainoa kohtaamisemme oli ollut melko intensiivinen. Mä olin ollut poissa itsestäni ja avautunut Sarahille enemmän kuin suurimmalle osalle elämäni ihmisistä ja ilmeisesti se oli tehnyt naiseen vaikutuksen. Nyt mä kuitenkin arvoin, halusinko kohdata naista nyt, kun tilanne oli tasoittunut.

Koin kuitenkin olevani Sarahille velkaa edes kahvihetken, koska nainen oli auttanut mua paitsi nyrkkeilyssä myös ajatusten kasaamisessa. Se ei itse varmaan edes tiennyt, kuinka iso hyöty salireissusta oli sinä päivänä ollut. Sen ajatuksen voimin mä vaihdoin lenkkivaatteet suihkun jälkeen farkkuihin, valkoiseen t-paitaan ja nahkatakkiin ja suuntasin Pioniin nilkkurit asfaltilla kopisten.

Sarah oli helppo löytää hiljaisesta kahvilasta. Kävin ostamassa tiskiltä laten ja marssin korkea lasi kädessäni naisen varaamaan pöytään.
"Moi, sori kun oon vähän myöhässä. Olin lenkillä kun laitoit viestiä", ähkäisin istuutuessani pöytään.

Kahvilan oven käydessä nostin katseeni puhelimesta. Matildan nähtyäni hymyilin naiselle ystävällisesti ja samalla yritin lukea naisen kehonkieltä.

"Heippa, ei haittaa", vastasin hymyillen ja join kahvistani suullisen.

"Saitteko tilanteen selvitettyä Jonathanin kanssa?" menin suoraan asiaan ja pidin katsekontaktin nähdäkseni naisen reaktion.

En ollut edes ehtinyt harkita latteni maistamista, kun Sarah oli kysynyt Jonathanista. Olihan se ollut odotettavissa salin tapahtumien jälkeen, mutta Sarahin suorasukaisuus oli taas yllättänyt mut. Meissä oli siltä osin jotain samaa, koska mäkin yritin harjoittaa "kysyn nyt tai en ollenkaan" -politiikkaa aina kun se oli mahdollista välttääkseni turhauttavan kiusallisen odottelun.

"Joo, lopulta", vastasin ja mun toinen suupieli nousi helpottuneeseen hymyyn. Olin sulkenut viimeviikkoiset tapahtumat mahdollisimman visusti poissa mielestäni, mutta Sarahin tapaaminen toi naisen seurassa viimeksi koetun turtuneisuuden elävänä mieleen. Mä olin ollut niin helvetin solmussa, ettei tilanne olisi välttämättä korjaantunut mun ja Jonathanin välillä ellen olisi käsitellyt asiaa nyrkkeillessä.

Matildan vastaus sai mut hengähtämään syvään henkisesti. Ainakaan suorapuheisuuteni ei ollut saanut toista lukkoon. Muutenkin naisen olemus oli jotenkin varmempi, kuin viime kerralla se oli ollut.

"Ihana kuulla", vastasin vilpittömästi.

Seuraavaksi ryhdyin miettimään, että millä tavalla saisin esitettyä suunnitelmani niin, että Matilda suostuisi siihen.
"Mitä suunnitelmia teillä on ensi viikonlopulle?"

Nyökkäsin Sarahin vastaukselle. Nainen näytti selkeästi ilahtuneelta ja muakin hymyilytti vähän. Se hiipui kuitenkin nopeasti, koska en halunnut turhaan antaa itsestäni vääristynyttä kuvaa: mä en lämmennyt ihmisille helposti eikä se tulisi muuttumaan. Mä olin kuitenkin aika varma, ettei Sarah säikähtäisi todellista Matildaa kovinkaan helposti.

"Ensi viikonloppuna?" toistin toinen kulma koholla. Siemaisin kahviani ja tuijottelin kahvilan seinää yrittäessäni muistella työvuorojani.
"Mulla piti alunperin olla töitä, mutta uusi työntekijä tarvitsee kaikenlaisia vuoroja. Sanoin esimiehelle, että mun viikonloppuvuorot voi siirtää seuraavalle viikolle", kerroin uuden työntekijän aiheuttaman hässäkän palatessa mieleeni.

"Jonathanin vuoroja mä en muista. Se kyllä pyörittelee niitä aika taidokkaasti", tuhahdin. "Kuinka niin?"

Kuuntelin Matildan vastausta ja hymyni leveni entisestään. Täydellistä.

"Mulla olisi yksi idea. Yksi mun kaveri oli varannut mökin järven rannalta ensi viikonlopuksi, mutta sille ja sen seuralaiselle tuli este ja se kysyi, että haluaisinko mä mennä sinne sen puolesta. Kaikki on siis maksettu jo valmiiksi, eli sinne tarvitsisi vain mennä ja nauttia olostaan."

Pidin pienen tauon, jotta Matilda saisi sisäistettyä ensimmäisen asiani kunnolla.

"Ja sitten mä ajattelin, että jos te haluaisitte tulla Jonathanin kanssa mukaan. Siellä on erillinen aitta, missä on iso sänky ja vessa ja itse mökissä on makuuhuone, olohuone, vessa, suihku ja iso keittiö. Ja rantasauna tietysti. Pääsisi vähän irtautumaan arjesta ja veljeksetkin saisi viettää hetken toistensa seurassa, musta tuntuu, että ne ei näe suunnilleen koskaan toisiaan."

Mökkeilemään viikonlopuksi? Sitä ehdotusta mä en ollut osannut odottaa. Mä olin viimeksi mökkeilyt vuosia sitten, mutta ilta kartanon rantasaunalla oli todistanut, että kaikki saunanlämmityksestä rantaviivan ihailuun ja no, mökkiaktiviteetteihin liittyvä oli edelleen mun mieleeni.

Ja nyt mulle tarjottiin ilmaista mökkiviikonloppua Jonathanin kanssa. Sarah oli neutraalilla alueella, mutta Thomas ei niinkään. En kuitenkaan antaisi Jonathanin isoegoisen pikkuveljenkään laannuttaa innostusta, joka oli nostamassa auttamatta päätään.

"Kuulostaa kiinnostavalta", hymähdin sormet juomalasin ympärillä. "Ja sellaiselta, mihin mä en yleensä suostuisi."
Vilkaisin Sarahia tarkastaakseni, ymmärsikö nainen lainkaan, mitä mä olin tarkoittanut.
"Mutta Jonathanilla ei ainakaan varmaan ole mitään sitä vastaan", kiirehdin vielä lisäämään.

Jännitys kupruili mun mahanpohjassa, kun odotin Matildan reaktiota. Odotin oikeastaan, että nainen tyrmäisi ajatuksen täysin, sillä emmehän me tunteneet toisiamme lähes ollenkaan. Viikonloppu ventovieraan kanssa eristyksissä jossain mökkiympäristössä ei ollut todellakaan kaikkien mieleen.

"Mä vähän ajattelin, että se voisi olla oikeastaan yllätys pojille. Että ne ei tietäisi, mihin ne joutuisi ja saisivat sitten yllättyä, kun näkisivätkin toisensa. Mutta ymmärrän kyllä, jos ette halua lähteä, en mä tiedä Thomaksenkaan aikatauluista. Se kyllä yleensä suostuu mihin vaan, jos sitä vähän suostuttelee."

Mahtoikohan Matilda ajatella, että mä olin ihan ääliö, kun olin ajatellut asiaa näin pitkälle?
"Mitä mieltä oot?"

Sarah oli selvästi ehtinyt miettiä ehdotustaan ja veljeksille suunnattua yllätysmomenttia. Ajattelin asetelmaa Jonathanin näkökulmasta ja uskoin miehen pitävän yllätyksestä sen paljastuttua. Ja vaikkei pitäisikään, mökkiviikonloppu porukalla oli juuri sellaista, mitä me pariskuntana kaivattiin. Se oli sellaista, mihin normaalit pariskunnat kai suostuivat silmää räpäyttämättä.

"Mä olen kyllä aina pitänyt mökkeilystä", virnistin. "Yritän varmistaa Jonathanin työvuorot salaa ja tarvittaessa vaikuttaa niihin."
Suostumuksen annettuani idea alkoi kuulostaa taas pykälän paremmalta - ilmainen mökki, herranjumala. Olisin ollut hullu kieltäytyessäni. Ja erillinen nukkuma-aitta tarkoitti sitä, että tarpeen vaatiessa pääsisin omaan rauhaani.

"Se aitta on sit meidän", totesin ovelasti hymyillen.

Mun olisi tehnyt mieli kiljua vähän, niin innoissani olin. Pidättäydyin kuitenkin niin riehakkaasta eleestä ja tyydyin virnistämään leveästi.
"Sopii", vastasin Matildan aitta-varaukseen.

"Mä voin laittaa sulle viestillä sen osoitteen, se on pienen matkan päässä, mutta sinne pääsee autolla ihan pihaan asti onneksi. Naapureita siellä ei ole melkein ollenkaan kuulemma ja saa olla ihan omassa rauhassa. Täytyy vaan käydä kaupassa varmaan täällä päässä, koska siellä ei ole, kuin pieni kyläkauppa lähimaillakaan."

Join taas kahvistani ja hykertelin ilosta. Vihdoinkin saisin Thomaksen kanssa viettää aikaa kunnolla. Ja toivottavasti pääsisin samalla tutustumaan Matildaan ja Jonathaniin paremmin.
"Sori, mä oon vähän innoissani, en muista koska olisin viimeksi suunnitellut jotain näin normaalia viikonloppumenoa", paljastin virnistäen.

Sarahin selitys kieli jälleen siitä kuinka paljon nainen oli jo ehtinyt suunnitella reissua mielessään. Ja kuinka helkkarin innoissaan tummaverikkö oli. Mut oli vallannut hetkellinen kauhu, koska paikka vaikutti juuri sellaiselta, ettei sieltä lähdetty noin vain.

Naurahdin vähän jähmeästi Sarahin kommentille normaaleista viikonloppusuunnitelmista.
"Mitä sä sitten yleensä suunnittelet?" kysyin silmiäni siristäen.

"Mäkään en kyllä suunnittele mökkiviikonloppuja millään porukalla, mutta ehkä tämä yllättää positiivisesti", irvistin huvittuneesti.

"Ryyppyreissuja useimmiten. Tai jotain opiskelijabileisiin liittyen. Perhelomia mä en ole ikinä viettänyt ja nyt vasta Thomaksen myötä olen alkanut suunnittelemaan treffi-iltoja ja sen sellaisia", huomasin höpöttäväni.

"Joo, mä lopetan nyt", totesin virnistäen.

"En mä tiedä tarvitseeko tätä sen enempää suunnitella. Toki, jos sulla on jotain kysyttävää, niin saat kysyä. Ja puhelimella mut saa kiinni joka tapauksessa. Koitetaan vaan pitää tää salassa, niin saadaan täydellinen yllätys suoritettua."

Sarahilla riitti juttua ja se oli mulle vain helpotus. Nainen suorastaan kihisi odotuksesta mitä mökkiviikonloppuun tuli ja mä yritin vain pitää mielen positiivisena.
"Älä suotta, mulla on vielä kahvia jäljellä", naurahdin verkkaisesti, kun tummaverikkö päätti puhetulvansa.

Nyökkäilin Sarahin toteamukselle siitä, ettei reissusta tarvitsisi vielä huolehtia sen enempää. Se oli kuitenkin vain mökkeilyä - sen mä osasin kyllä.
"Eiköhän mennä näillä ja katsota mitä siitä tulee", tokaisin päätäni kallistaen. Naputtelin hetken juomalasia kynsilläni, kunnes se alkoi tuntua liian väkinäiseltä ja latte tuntua uhkaavan jäähtyneeltä.

"Mä laitan viestiä, jos jotain tulee. Ootko sä menossa tallille vielä tänään? Mun kyydissä pääsee, turha ajella peräkkäin", mutisin niin sosiaalisena kuin kahvihetken päätteeksi kykenin. Mutta oli sekin alku.