My family

05.07.2018 / suljettu, mukaan @Thomas R. / Kallan keskusta
#thorah

Uppouduin sohvan sisään ja suljin silmäni, kotiteatterin musiikintoisto oli huippulaatuista ja oli helppo kadota siihen maailmaan. Taustalla kohisi suihkun äänet ja satunnaiset kolahdukset kertoivat toisen ihmisen läsnäolosta.
Mä olin ollut yön töissä ja päätynyt Thomaksen oven taakse ja asettautunut syvälle miehen kainaloon nukkumaan. Ihan liian aikaisin Thomas oli raahannut mut ylös, tarjoillut aamupalaa ja painellut itse suihkuun. Väsymys sai mun olon utuiseksi.

Olin jo tajuttomuuden rajamailla, kun suihku väännettiin kiinni, mä en jaksanut edes silmiäni avata tai kohentaa asentoani sohvatyynyjen keskeltä. Jos ihan hetkeksi vielä torkahtaisin?

Edellisen vuorokauden (ja yön) paras yllätys oli ollut Sarah oman kotioven takana. Rauhallisen yhteisen yön jälkeen, olin herännyt pirteempänä kuin vähään aikaan ja levollisesti sängyn toisella puolella nukkui Sarah. Hellästi herättäen naisen, raahasin tämän selkeästi vasten tahtoaan ruokapöydän ääreen aamiaiselle, jonka jälkeen katosin suihkuun.

En ollut poissa naisen luota kuin maksimissaan parikymmentä minuuttia. Siinä ajassa Sarah oli kaivautunut mahollisimman syvälle sohvatyynyjen väliin, etten uskonut sen olevan edes mahdollista niin jykevän, mutta pehmeän sohvan kohdalla.

Pyyhe lanteilla, hiukset edelleen vettä valuvana, kyykistyin Sarahin viereen ja hellästi silittelin tämän hiuksia.
"Wakey, wakey, it's time to rise and shine", en halunnut herättää naista säikäyttämällä tätä, vaikka se varmasti olisi ollut näkemisen arvoinen skenaario.

Suihkun jälkeen hieman viileän nihkeät sormet koskettivat kasvojani ja silittivät hiuksiani. Se kosketus oli niin lempeä, että mun kasvoille levittyi väkisin onnellinen hymy. Raotin silmiäni varovasti ja ihailin viereeni kyykistyneen miehen kaavonpiirteitä. Märät hiukset tiputtivat vielä vettä.

"Mmmh", mutisin uneliaana ja käperryin vielä pienemmälle kerälle, vaikka se tuskin oli enää mahdollista. Mä kuitenkin olin jo saanut tungettua väsymyksen taka-alalle, mutta jäin edelleen paikoilleni.
"The view from you sofa is fantastic", sanoin virnuillen ja kosketin sormillani miehen poskea. Se oli myös vielä kostea suihkun jäljiltä.

Mulla oli pitkään ollut tapana tunkea kaikki ylimääräset tunteet pieneen laatikkoon mun mielen perukoilla. Nyt kuitenkin tuntu siltä, että Sarah oli saanu sen laatikon lukon auki ja joka ikinen pienikin tunteen häivähdys naisen kanssa näky mun kasvoilta. Nytkin siis hymyilin naisen kosketukselle kuin mikäkin kakara saadessaan käsiinsä kaupan suurimman tikkarin.

"You're not so bad for the eye either", naurahdin ja painoin kevyen suudelman Sarahin huulille. Vasten tahtoani, nousin ylös ja venyttelin niin leveästi kuin vain raajat antoivat periksi.

"Sooo... What did you have in mind for the day?" kysyin tutkaillessani sohvalla venyttelevää naista.

Mä olin oppinut jo rakastamaan sitä hymyä, jonka olemassaolosta Thomas tuskin itsekään tiesi. Se ei näyttänyt sitä hymyä sen kodin seinien ulkopuolella ja se hymy oli niin aito, että sellaista ei kukaan voinut väärentää. Ja tieto siitä, että mä olin syypää sen hymyyn sai mun sydämeni pakahtumaan ilosta.

"Thank you, churri", vastasin virnuillen ja mun mahanpohjassa muljahti hyvällä tavalla Thomaksen suudelmasta, vaikka se olikin kevyen huoleton. Ihailin myös maisemia miehen venytellessä.

"I don't know, I need to go see if abuela needs help. She has a friend over, but I still want to see if I can do something for her. After that, I have no idea. Do you have any plans?"

Sarahin mainittua isoäitinsä, sain ehkä sen älyttömimmän idean. Ja sitä paitsi, jos en ihan väärin muistellut, myös Sarahin abuela oli itse heittänyt aiheen ilmaan jokin aika taaksepäin.
"Can I meet her?" kysyin varovasti. En yhtään tiennyt, miten normaalissa parisuhteessa nämä jutut oikein toimi. Miten nopeasti tavattaisiin vanhemmat tai lähisukulaiset. Mikä oli se kultainen aikaraja, kunnes vaaleanpunaiset lasit otettais pois silmiltä ja eteen tulis ankea arki.

Mutta voisko arki olla kettumaista tai ankeaa Sarahin kanssa? Mitä mä ees mietin sellasta. Ei me oltu läheskään siinä pisteessä, et mitään tollasta edes sais miettii! Hushyspois!

"I mean", selvitin kurkkuani ja haroin vielä märkiä hiuksiani "if you want us to meet..."

Viimeisetkin unen rippeet kaikkosivat mielestäni kuultuani Thomaksen kysymyksen. Mies oli vaivaantunut, mutta mua vaan hymyilytti. Nousin seisomaan ja astuin miehen eteen, kiedoin sormeni nihkeään niskaan ja kurotin painamaan suudelman huulille.
"I think that's a great idea, I'd love to introduce you two", vastasin.

"But I think you need to put some pants on first", jatkoin virnistäen ja lähdin keittiötä kohden, läppäisten pyyhkeen peittämää takamusta kevyesti ohi kulkiessani.
Kahvinkeittimessä oli vielä tippa kahvia, kaadoin sen kahvikuppiini ja join karvastellen sen makua hieman. Kofeiinin tarve oli kuitenkin makuasioita tärkeämpi.

Leikkimielinen läppäisy mun takamukselle sai sisäisen leikkimielisen nuoren heräämään ja Sarahin astellessa keittiön puolelle kahvimasiinan viereen, en voinu vastustaa kiusausta ottaa pyyhkeen reunasta kiinni ja vetästä tekstiili pois mun vyötäisiltä.

Roikottaen valkoista pyyhettä oikeassa kädessä, seurasin brunettea ja ojensin kappaleen kädestäni tälle.
"In that case, you can have it, for now", virnuilin ja silmää vinkaten suuntasin makuuhuoneeseen vaatekaapille.

Vaikkei tämä mikään illallinen kuningattaren kanssa ollut, en kuitenkaan viitisinyt ilmaantua Sarahin ykkösnaisen eteen shortseissa. Heitin sängylle tummanharmaat chinot sekä vaaleanharmaat polven mittaiset siistit puuvillashortsit.
"Honey, I think I might need your help a bit", jäinkin odottamaan Sarahin apua ilkosillani, sängyn viereen.

Meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun, kun Thomas ojensi pyyhkeen mulle. Yskin nestettä keuhkoistani samalla nauraen, nuorukainen oli ihanan röyhkeä ja itsevarma. Mä taistelin vastaan halua seurata alastonta takapuolta makuuhuoneen puolelle, mutta jos me haluttiin päästä asunnosta ulos tämän aamun aikana, oli mun parempi pysyä paikoillani.

Hetken päästä makuuhuoneesta kuului Thomaksen kutsu. Kävelin makuuhuoneeseen kuvitellen, että mies kaipasi paidan värin valinnassa apua ja repesin nauramaan ääneen, kun näin Thomaksen edelleen ilman vaatteita sängyn vieressä.
"Oh my God, you're impossible", älähdin virnuillen ja vein käteni silmieni peitoksi, pudistaen päätäni epäuskoisena.

Laskin käteni, mutta jätin sen alaleualleni.
"Where do you need my help?" kysyin ja yritin peitellä virnettäni. Nojailin mahdollisimman rennon näköisenä ovenkarmiin, vaikka mieleni teki kaataa Thomas sängylle.

Sarahin virnuillessa oven suussa, selitin dilemmani ja nainen autto mua, minkä nauramiseltaan kykeni. Ulkona jylläävän helteen turvin, Sarah myönty shortseihin, vaikkakin oli alkuun hieman niitä vastaan.

Kaivoin laatikosta bokserit ja vedin ne ylleni ennen hieman enemmän peittävää vaatetta. Paidaksi valitsin yksinkertaisen valkoisen lyhythihaisen t-paidan.
"Well, I'm ready", vedin naisen käsieni suojaan ja painoin otsani kiinni naisen otsaan. "You?" Uskoin naisilla kestävän aina pidempään kuin miehillä, mut tää nainen oli monta kertaa osannu yllättää mut, joten olin varustautunut myös samalla minuutilla tapahtuvaan lähtöön.

Thomas sai vihdoin vaatteet päälleen, tuli mun iholle ja veti lähelleen halukseen. Mun oli niin turvallinen olo niiden käsien otteessa, että se edelleenkin vähän pelotti. Olin oppinut sisäistämään tunteen jo pikkuhiljaa ja sen vahvuus väheni joka päivä. Thomas oli ansainnut mun luottamuksen ihan täysin.

"You do remember I don't have any clothes here, so I don't really have a lot of options", muistutin hymyillen. Olin samoissa vaatteissa, kuin eilen töihin lähtiessä, mustissa pillifarkuissa ja mustassa topissa. Meikit olin pessyt eilen illalla pois ja niitä saisin läästittyä tarvittaessa naamaani vasta kotona.
"So yeah, I'm ready", lisäsin vielä ja suukotin Thomasta pitkään ja pehmeästi.

Mun oli pakko pitää suudelma lyhyempänä ku halusin, sillä muuten ei oltais ikinä päästy ulos mun asunnosta kohti Sarahin isoäidin kotia. Ja Sarahin kotia.
"Well, let's roll then, or we'll never get there" naurahdin ja päästin naisesta irti.

Sarah oli nähtävästi tullu jalkaisin mun asunnolle, sillä automaattisesti erikseen kysymättä, nainen tallusti mun auton viereen apparin puolelle. Avasin oven herrasmiehenä ja suljin oven Sarahin päästyä penkille.

Lämmin tuuli puhals pitkin Kallan katuja, ei kuitenkaan liian kovaa. Lempeästi. Ne vähäset lehdet, jotka oli jääny lumen ja jään armoilta turvaan, puikkelehti katukivetyksillä ja reunakivien suuntaisesti meidän ajaessa pois keskustan "ytimestä", jos Kallassa sellaista edes oli.

Ehkä liian tottuneesti pysäytin auton Sarahin kodin eteen ja pihalla oli myös toinen kulkuneuvo. Selkeästi vanhempi Toyota. Siistissä kunnossa, mutta selkeästi huollon tarpeessa. Olikohan tämä abuelan auto?

Thomas ajoi perille ilman ensimmäistäkään ajo-ohjetta. Mä hymyilin koko matkan, niinkuin suunnilleen aina miehen autossa.
"That's abuelas friends, Aarnis car", selvensin Thomakselle, joka katsoi Toyotaa pysäköidessään oman autonsa sen vierelle.
"My car is in the garage, abuela doesn't have a car", jatkoin vielä, kun nousimme ulos autosta.

Sen sijaan, että olisimme suunnanneet tutusta puuovesta mun asuntoon, kiersimme etupihalle talon oikealle kyljelle ja avasin ulko-oven.
"Hola", tervehdin sisälle päästyäni ja jätin kiilakorkokengät eteiseen. Otin Thomaksen kädestä kiinni ja johdatin meidät olohuoneeseen, jossa Aarni ja mummi istuivat kahvikupit käsissään.

"Abuela, tässä on Thomas", esittelin ja tunsin kevyen punan nousevan kasvoilleni, tämä oli ensimmäinen poikaystävä, jonka olin esitellyt naiselle.
"Thomas, tässä on Elisa ja hänen ystävänsä, Aarni", jatkoin.
Abuela hymyili lämpimästi, silmäkulmassaan ilkikurinen pilke.
"Mitäs tämmöinen Thomas on miehiään?", nainen kysyi jämäkästi ja kohotti toista kulmaansa.

Ilman epäilystäkään Sarah johdatti mut asunnon etuovelle, sille viralliselle. Siistinä pidetty piha oli kutsuva ja selkeästi sen eteen oli tehty töitä. Samoin asunnon sisältä paljastuva sisustus. Siitä saattoi nähdä vanhemman asukkaan läsnäolon, mutta silti se antoi raikkaan vaikutelman.

Brunette oli tarrannu mua kädestä eteisessä saatuamme kengät pois jalasta ja vei mut olohuoneeseen, jossa vanhemmaksi naiseksi erittäin hyvin fyysisesti säilynyt nainen istui tämän ystävän kanssa kahvilla ja aikailematta Sarah esitteli meidät toisillemme.

Päästin irti naisen kädestä ja astelin Elisan luo tarjoten oikeaa kättäni naiselle.
"Thomas Raynott, hauska tutustua", sanoin ystävällisesti hymyillen. "Olen kuullut Sarahilta paljon teistä." Vanhemman naisen jämäkkä ilme vähän pelotti mua. En ollu ikinä ollut tällaisessa tilanteessa, enkä tiennyt, miten mun pitäisi toimia.

Thomas esittäytyi kohteliaasti, eikä mun todellakaan tarvinnut hävetä poikaystävääni ollenkaan. Abuela kätteli nuorukaista jämäkästi, upottaen vihreät silmänsä Thomakseen, kuin omaisi röntgenkatseen. Mä en tiennyt miten abuela suhtautuisi lapsenlapsensa poikaystävään, ainakaan Glorian lukuisiin poikaystäviin ei oltu suhtauduttu lämpimästi koskaan.

"Oikein mukava tavata, toivottavasti Sarah on jättänyt minusta ne noloimmat asiat kertomatta", abuelan olemus muuttui haukankatseisesta rennoksi ja tämä nauroi ääneen. Aarni kätteli Thomasta hieman kömpelösti, mies oli aina ollut hirmu ujo, eikä asia ollut paljoa muuttunut edes vuosikymmenissä.

"Ottakaa kahvia ja tuokaa kaikille keksejä, niin ei tarvitse siinä jäykistellä, kerrotaan sitten niitä noloja vauvatarinoita meidän Sarahista", Elisa jatkoi ja iski silmäänsä virnuillen.
"Abuela!" älähdin nauraen ja työnsin Thomaksen keittiöön edelläni.

Kuin salaman iskusta Elisan olemus rentoutui, joten pystyin itsekin henittämään rennommin. Aarnin käden puristus oli paljon varovaisemman oloinen ja kömpelö. Kuitenkaan siihen enempää huomiota kiinnittämättä, esittelin itseni ja olin kohtelias.

Sarahin isoäidin kommentti sai mut naurahtamaan ja katsoin punaiseksi muuttuneen Sarahin puoleen. Nainen törkki mut edellään keittiöön enkä voinu vastustaa kiusausta.
"Do you know the color of firetrucks?" naurahdin ja annoin nopean pusun naisen poskelle tämän vihdoin siirtyessä viereeni keittiön tason vierellä.

Sarahin penkoessa kaappeja, tunsin itseni hieman hyödyttömäksi täysin vieraassa ympäristössä, enkä kehdannut penkoa kuppeja kaapeista samalla tavalla kuin Sarahin omassa keittiössä ensimmäisen yömme jälkeen. Mua alkoi naurattamaan ajatus naisen isoäidistä yläkerrassa, meidän kahden tehdessä syntiä lattian alla. Sarah huomas mun virneen ja katto mua kysyvästi. Pudistin vain päätäni.

"Oh shut up", älähdin Thomaksen paloautokommentille, mutta virne kasvoillani ei antanut kovin vakuuttavaa panosta sanoille.

Mun kaivellessa astioita ja niitä pirun keksejä, huomasin Thomaksen virnuilevan, mutta tämä ei selittänyt asiaa sen enempää.
"Can you at least help me find the damn cookies and not just stand there all handsomely?"

Mä en todellakaan tiennyt missä abuelan mainitsevat keksit sijaitsivat. Turhautuneena kurtistin kulmiani ja tuhahdin. Missä hitossa ne voisivat olla?

Sarahilla oli selkeesti hankaluuksia täyttää isoäitinsä toive, joten päätin auttaa neitoa hädässä. Availin kaappeja, joihin Sarah ei vielä ollut ehtinyt, mutta yhdessäkään ei näkynyt etsimäämme tuotetta.

Suoristin selkäni ja samalla katseeni osui keittiön tasolla olevaan pakettiin.

Doris

Huokaisin syvään, osoitin pakettia ja vilkaisin Sarahiin. Aloimme molemmat nauraa. Oltiin mekin yksi puusilmäkaksikko.

Sarah otti yhdestä kaapeista kaksi kuppia ja kaadoin niihin mustaa juomaa, joka höyrysi kutsuvana. Itse voisin juoda kahvin mustana, jossei naisella olisi antaa maitoa, jota kaataa kuppiin toisen nesteen kaveriksi.

Keksikatastrofin lauettua Thomas kaatoi meille kahvia ja mä hain jääkaapista maitopurkin. Ojensin kartonkipurkin miehen käteen ja odotin, että tämä sai kahvinsa muutettua vaalean ruskeaksi. Vein purkin takaisin jääkaappiin ja johdatin meidät takaisin olohuoneeseen.

Abuela oli oikeasti löytänyt jonkun vanhan albumin, jonka olemassaolosta en ollut tiennytkään.
"Voi herranjumala sä olit tosissasi?" älähdin ja sain abuelan nauramaan.
"Ei sitä joka päivä saa viimeisen lapsenlapsensa nakukuvia esitellä pahaonnisille poikaystävä-ehdokkaille", tämä vastasi nauraen.
"Abuela, Thomas ei ole mikään ehdokas enää, me ihan oikeasti seurustellaan jo", korjasin ja siristin silmiäni hieman.
"Mä en ole Gloria, mulla ei miehet vaihdu joka viikko", tarkensin vielä ja sain tuiman katseen Elisalta.
"Älä puhu pahaa siskostasi", tämä vastasi ja mä tuhahdin kovaäänisesti.
"Eipä sitä näy täällä puolustemassa itseään", mumisin vielä kahvikuppiin ja vilkaisin Thomasta. Mä en ollutkaan tainnut kertoa sisaruksistani miehelle vielä, tosin eivätpä he kovin tärkeässä asemassa mun elämässä olleetkaan.

Vaikka mä kuinka halusin ajatella abuelalle esittäytymisen olevan hyvä idea, keskelle kaksikon sanaharkkaa joutuminen oli todella epämiellyttävää. Enkä mä ollut yksin. Voi Aarni parkaa... Mutta saimpahan lisää selville Sarahista. Siskosta, Gloriasta, en ollut kertaakaan kuullut. Ja että olin jo pesunkestävä poikaystävä. Voi luoja. I did not see that coming.

Abuela istutti mut viereensä ja Sarahin toiselle puolelleen. Vastustelematta seurasin ohjeita ja hörpin kahviani, samalla hekotellen nuoren vauva- ja lapsuuskuville. En ollut päässyt kenenkään muun lapsuuteen yhtä syvälle, jos ei Jonathania laskettu. Edes Isabella ei ollut kertonut näin paljoa lapsuudestaan. Oikestaan tämä ei kertonut mitään. Ainoastaan ajastaan Englannissa. Ja taasen se vanhempi brunette oli vallannu mun mielen.

Olin selkeesti vajonnu ihan liikaa omiin ajatuksiini, sillä abuelan terävä katse herätti mut mun päästä.
"Oh, sorry, I just...", ehdin alottaa, kunnes huomasin Sarahin huolestuneen näköisen ilmeen.

Abuela oli kertomassa mun nukkekokoelmastani ja oli kysynyt Thomakselta, että millä leluilla tämä oli leikkinyt lapsena. Thomas ei kuitenkaan vastannut, vaan näytti olevan täysin toisella planeetalla. Tämä hätkähti takaisin nykyhetkeen ja pahoitteli käytöstään.

"Noh, eiköhän siinä ollut tarpeeksi muistelua", abuela totesi ja varovasti nousten lähti viemään kansiota takaisin kirjahyllyyn.
"Kerrohan jotain itsestäsi, Thomas", abuela kysyi lempeästi ja istui takaisin meidän väliin.

Katsoin pahoittelevasti Sarahia ja yritin kerätä ajatuksiani. Nyt ei ollut todellakaan se oikea hetki aloittaa muistoissa pyörimistä, sillä mulla oli oikeesti parempaa ja tärkeempää tekemistä.

Elisan kysymys ei tullut yllätyksenä. Olihan tämä kuitenkin Sarahin sukulainen ja nuorelle ehkäpä tärkein henkilö koko tämän elämässä.
"Öh... No, työskentelen automaalarina", mä en yhtään tiennyt mitä mun odotettiin vastaavan. Suvussa vellovat sairaudet? Ansiotulot vuodessa? Perhesuhteet? Rikosrekisteri?

"Isoveli, Jonathan, toimii Auburnin tallimestarina ja mun vanhemmat... En oo oikeestaan puhunu niille vähään aikaan", mut sen tiesin, et nyt ei ollu oikee aika lähtee avaa mun ja porukoiden suhdeseittiä.

Osa musta halusi lopettaa epämiellyttävän kyselytunnin ja osa taas kuunteli hanakasti, jos vaikka Thomas kertoisi jotain, mistä en ollut vielä kuullut. Ymmärsin kyllä abuelaa, että se halusi olla varma, että olisin turvassa Thomaksen seurassa. Sillä oli ihan perusteltu syy olla huolissaan.

"Mielenkiintoista", oli abuelan kommentti nuorukaisen kertomaan. Mä nousin ylös, sillä mun kahvikuppi oli jo tyhjä.
"Eiköhän siinä ollut ihan tarpeeksi haastattelua yhdelle päivälle, tarviitko jotain apua jossain, vai pärjäätkö huomiseen?", kysyin ja katsoin abuelaa kysyvästi.

"En tarvitse mitään, kiitos", tämä vastasi ja näin katseesta, että naisella oli vielä jotain hampaankolossa.

"Thomas, onko sulla rikosrekisteriä tai oletko koskaan pahoinpidellyt ketään?"
Abuelan ilmekään ei värähtänyt, kun sen haukankatse upposi Thomaksen sieluun saakka. Abuela osaisi hyvin kertoa, jos toinen valehtelisi.

Shitshitshitshit.

Rikosrekisteri. Pahoinpitely.

Mä tunsin miten veri pakeni mun kasvoilta. Mä en halunnu joutuu tähän tilanteeseen. Mä en halunnu nähä, miten Sarah kattos mua sen jälkeen, kun kertosin totuuden. Ja ehei! Mä en aikonu valehella vanhemmalle rouvalle. Sen verran munaa mulla pitäs olla, et voisin kertoo totuuden ihmiselle, jota kunnioitin. Voi saatana.

"Ei ole", aloitin ja huomasin Elisan ilmeen pehmenevän. Sivusilmällä huomasin Sarahin lähtevän keittiötä kohti, kuitenkin jähmettyen mun vastatessa kysymyksen seuraavaan osaan myöntävästi. Mua hävetti ihan helvetisti. Halusin kadota maan alle ja pysyy siellä.

Elisa piti katseensa mussa ja tiesin tämän punnitsevan mun vastauksia. Luuliko nainen mun pääseen Katan pahoinpitelystä kuin koira veräjästä?
"Haluaisitko kertoa siitä hieman lisää", se ei ollu kysymys. Ehei. Se oli vaatimus.

En halua.
"Menetin malttini liian lähellä yhtä tyttöä", painoin katseeni pöytään ja yritin olla, kuin en olisikaan. En halunnu nähdä Sarahin ilmettä. En voinu kohdata sitä, mikä mua odottais. Mut Elisa ei antanu siihen mahollisuutta.
"Eiköhän sitten ole parasta, ettet näe enää Sarahia."

Mun sydän jätti lyönnin välistä, kun Thomas vastasi myöntävästi pahoinpitely osioon. Käännyin ympäri ja seurasin miehen kehonkieltä todella tarkkaan. Abuela oli selkeästi järkyttynyt ja mun sydän tippui mun mahan pohjalle, kun tämä tyynen rauhallisesti kertoi, ettei Thomaksella ollut sijaa mun elämässä.

Vielä vuosi sitten mä olisin ollut samaa mieltä.

"Ei ole", mun ääni oli vakaa ja päättäväinen. Mä kävelin takaisin pöydän luokse ja asettauduin Thomaksen ja abuelan väliin. Elisan katse poltti, mutta mä otin sen vastaan ilman vaikeuksia.
"Mä en ala tuomitsemaan ihmisiä niiden historian takia, jos Thomas yrittää joskus lyödä mua, me selvitetään asia sitten. Sun jos kenen luulisi olevan avarakatseisempi menneisyyden suhteen, enkä mä suostu siihen, että sä toteat noin kuulematta edes faktoja sen enempää."

Mun äänessa ei ollut pelkoa, vihaa tai epävarmuutta. Se oli vakaa ja päättäväinen, Thomas ei ollut antanut mulle pienintäkään syytä pelätä itseään.
Sitä paitsi, Thomashan tässä saisi enemmän olla varuillaan mun ja mun menneisyyden kanssa, kun mä miehen historian kanssa.
Kyllä mä halusin tietää kaiken siitä pahoinpitelystä, mutta sen aika ei ollut abuelan edessä.

"Miten sinä kehtaat uhmata minua noin?" abuela jyrähti siristi silmiään.
"En mä uhmaa sua, mä en vain halua, että sä toteat noin vaan, että tää juttu oli tässä. Se on mun päätös, ei kenenkään muun."