Maastoillaan (off, avoin)

Aamu oli sujunut kuten yleensä näin lomilla, heräsin yhdeksän maissa siihen että huoneeseeni paistoi aurinko niin, ettei susikaan olisi pystynyt siellä nukkua. Ja myös ainainen aamunälkä oli vetänyt mut sängystä alakertaan syömään. Lauantaiaamujen tapaan meillä oli kunnon aamupalabuffet laitettuna ja mä pääsin heti sen kimppuun. Aamupalan jälkeen katsoin pari jaksoa New Girlä Neflixistä ja aloin sitten yhdentoista maissa tekemään lähtöä tallille.

Mä olin tosissani ottanut kesän chillaten. Mä olin ottanut itteeni niskasta kiinni ja pakottanut mut maastoon ainakin kerran viikkoon Meikun kanssa, jos ei seurassa niin yksin joskus maastakäsinkin. Ja olin tullut siihen lopputulokseen, että Meidhir oli fiksumpi kuin antoi ymmärtää. Se ei ollut ihan kauhea maastoiltava, vaikka vauhtia vähän kertyikin liikaa. Parkkeerasin Audin melkein tyhjälle parkkipaikalle mahdollisimman varjoon ja lähdin käppäilemään päätalliin.

Tallissa oli viileää ja vähän hämyistä. Hepat oli ulkona ja karsinat oli ilmeisesti jo siivottu. Käytäväkin oli tip top siisti. Mä kävin ensin hakemassa Meidhirin varusteet satulahuoneesta käytävän telineille ja päätin käydä nesteyttämässä itseäni sitten tallituvassa.

''Hei Jemiina'', moikkasin naista kun sain vedettyä oven auki. ''Olipa kiva yllätys nähä sut täällä. Mitä kuuluu?'' jätin kysymyksen ilmaan naurahtaen ja käännyin sitten täyttämään vesipulloa kylmällä vedellä.

Tulija oli Ellen. Nuori nainen tervehti reippaasti ja iloisesti minun tuijjottaessani häntä hetken hölmönä.
"Ah, moikka Ellen", sain viimein sanoja ulos suustani. "Samoin, ei olla taiettu hetkeen törmätä", vastasin naisen kommenttiin. Tosiaan, ei hetkeen. Pidimme enemmän yhtä viimeksi kun Tevi oli vielä Auburnissa ja myin orin jo viime vuoden puolella. Huh huh. Virnistin hieman. Lefaa vuokratessani pyörin enemmän Ellien seurassa, emmekä hirveästi törmänneet Ellenin kanssa.

"Mitäs tässä. Oon nyt kuukauden päivät vuokrannu Isben Rilla -tammaa, sitä angloa", selitin Ellenille. "Koulu- ja työkiireet hieman hellittivät, niin nyt on taas aikaa ratsastella. Mitäs sulle?" Kysyin vaaleaveriköltä. Tiesin vain, että Meikku oli edelleen naisen omistuksessa ja että ori oli tullut jo mukavasti eteenpäin koulutuksessa.

''Ah, aivan mä muistelinkin kuulleeni että sä vaihtelit heppaa kun myit Tevin'', vastasin naiselle, kun se oli saanut selitettyä. ''Rilla on nätti.''

Jemi hymisi tyytyväisen kuuloisena.

''Pelkkää hyvää kuuluu joo, oon käyny parissa pääsykokeissa, musta kun tuli ylioppilas, mutta ne ei mennyt kyllä niin kuin oisi voinut mennä, tosin siihen vaikuttanee se etten mä juuri mitään lukenut. Mä kun en oikeen tiiä mitä haluan tehä, että toisaalta olis ihan jees mulle vaan chillata vuosi töitä tehden'', selitän. Jemi vetää henkeä kuin vastatakseen mulle, mutta mä ehdin jatkaa ennen kuin sen suusta tulee muuta kuin henkäys.

''Meikun kanssa on ruvennut nyt kulkemaan paremmin. Johtuu varmaankin säistä kun se ei jaksa lämpimällä olla sellanen pelle mitä se talvella viellä oli. Sen lisäks et hyppään sen kanssa ainakin kerran viikkoon itsenäisesti tai meen puomeja niin ollaan ruvettu käymään mettällä. Ensin mentiin maastakäsin ja sitten kun selkään nousin niin mulla oli joku vanha tuttu mukana maastakäsin. Mutta ehkä mä silloon ylidramatisoin sitä, koska Meikku on ollut ihmeen lunki. Ehkä ne siellä irlannissa meni enemmän mettässä kuin treenas kunnolla'', kohautin olkia ja naurahdin. ''Ihan kivaahan se on päästellä maastossa. Aivot tuulettuu.''

Kulautin loput vedestä alas ja otin lisää vettä.

Olin herännyt pitkästä aikaa aikaisin ja hyvällä tuulella. Kesäloma oli lähtenyt käyntiin vähän ikävimmissä merkeissä, joten tälläinen aamu tuntui harvinaiselta. Löhöiltyäni vielä tunnin sängyllä ja syötyäni kunnon aamiaisen olin enemmän kuin innoissani lähdössä tallille. Tälläisenä päivänä olisi mahtavaa lähteä maastoon pohdin matkalla lauantaihin jo heränneen kylän läpi. Jos haluaisin lähteä maastoon, olisi minun tosin ensin löydettävä seuraa itselleni, sillä nuorella tammalla yksinään maastoon lähtö ei olisi kovin fiksua. Varsinkin kun en ollut mikään taitavin ratsastaja.

Vilan kanssa meillä oli mennyt pääasiassa hyvin, oikeastaan loistavasti. Tamma oli kehittynyt ja olimme saavuttaneet ensimmäisessä koululuokassa, johon olimme osallistuneet ensimmäisen sijan. En voinut olla kuin tyytyväinen Vilaan. Harmi oli se, ettei minulla ollut ollut aikaa käydä tallilla viikoittain. En tiedä missä saattaisimme olla jo, jos olisinkin ehtinyt viettämään tallilla useampia päiviä viikossa. Oma kehitykseni varsinkin mateli, vaikka alkuhan oli ollut vain muistiin palauttelua.

Tallin piha oli hiljainen, parkkipaikallakaan ei ollut montaa autoa. Ehkä minun pitäisi tyytyä koulutreeniin kentällä. Tallin käytävällä ei näkynyt ketään, joten päätin suunnata tallitupaan, josko siellä olisi joku. Heti sinne päästyäni havaitsinkin Jemiinan ja Ellenin.
"Moi", tervehdin reippaasti kaksikkoa, joilla taisi olla joku keskustelu meneillään.

Työnsin vähäiset tavarani, mitä minulla oli mukana kaappiini ja vilkaisin sitten Jeminaan ja Elleniin päin. Jemina keräili ratsastuskamppeitaan, joten mahdollisesti hän oli vasta menossa ratsastamaan.
"Ootteks te jo ratsastanu?" heitin kysymyksen ilmoille lisäten saman tien: "kun mietin, että jos olisin menny Vilan kanssa maastoon, mutta en yksin oikein viitsi." Mahtava keskustelun aloitus, soimasin itseäni mielessäni, mutta kun en parempaakaan keksinyt.