Issikkapäivä 28.10.2017

Luulen, että jo pelkkä vuokraamaani minibussiin sulloutuminen matkojen ajaksi oli melkoinen ryhmähengen nostatus. Ellie ja Jemiina päätyivät istumaan vierekkäin ja supisemaan jotakin koko matkan ajan. Epäilemättä naisten kaveeraaminen jatkui myös ratsailla, sillä letkan perästä kuului tuon tuostakin hyväntuulista kikatusta. Blondit puhuivat ainakin treenaamisesta ja mistäs muustakaan, kuin miehistä. (En varsinaisesti salakuunnellut, mutta jotain sitä saa aina selville).

Tilda, Minka ja Julia olivatkin jo tuttuja niin keskenään kuin minullekin, kiitos taannoisen viini-illan kartanolla. Naiset juttelivat reippaasti ja Lottakin pujahti porukkaan sujuvasti mukaan. Eniten olin yllättynyt Rasmuksesta, joka oli suorastaan sosiaalinen. Miestä ei tuntunut haittaavan naisvaltainen porukka. Juttelin hänen kanssaa itse asiassa yllättävän paljon, meidän ratsumme kun kulkivat peräkkäin pulleankarvaisessa islantilaisletkassa. Oli hauskaa jutella hevosasioiden lisäksi ihan arkipäiväisistä aiheista.

Retkipäivän valuessa kohti iltaa myös keskustelu muuttui levottomammaksi. Kaikki taisivat rentoutua ja leppoisa ratsastaminen raikkaassa ulkoilmassa teki hyvää lähestyvälle kilpailustressille. Järjestelyt toimivat erinomaisesti koko päivän ajan ja oli mielenkiintoista kuulla islanninhevosista myös tiukkaa asiaa. Näppäränä naisena omasta issikkaheijastimestani tuli niin siisti, että vastoin ennakko-oletuksiani se päätyi ihan oikeasti käyttöön. Kiitokset poniterapiasta sekä Lykkjan porukalle että meidän innokkaille tallilaisille!