Estevalmennus 29.7.

Estevalmennus lauantaina 29.7.17

Vihdoinkin ensimmäisen valmennuksen aika! Kaikki tallin ratsukot ovat vapaita osallistumaan, mutta valmennus on suunnattu este-, kenttä- ja yleispainotteisille (pelkästään koulussa kilpaileville ratsukoille on tulossa omansa). Valmennuksen pitää Isabella, paikkana tallin hiekkakenttä. Tarvittaessa osallistujia jaetaan pienempiin ryhmiin. Valmennus kestää noin 1,5 tuntia alku- ja loppuverryttelyineen.

Valmennuksen sisältö
- Laukka haltuun. Lisäys, koonti, toimivat pidätteet sekä eteenratsastus (ratsukosta riippuen)
- Puomit ja pienet esteet, hevosen jalkatyöskentely
- Ratsastajan esteistunta
- Tasokartoitus, mahdollisesti isompia esteitä loppuun
- Jos jokin osa-alue vie "liikaa aikaa", hoidetaan se huolellisesti ja teemoja jatketaan tarvittaessa seuraavalla kerralla.

Osallistumisohjeet
Isabella kirjoittaa pohjatarinan ja arpoo kunkin ratsukon "menestyksen" tässä valmennuksessa. Pohjatarinan jälkeen osallistujat voivat muokata ilmoittautumisviestiinsä oman suorituksensa, joka voi olla teksti tai piirros. Lyhytkin kommentti riittää ja kuittaukset tulee suorittaa 9.8. mennessä (viikko aikaa), mikäli ratsukko tahtoo valmennuksen vaikuttavan tasokehitykseensä. Lisäaikaa saa toisen viikon, jos tietää jo ennakkoon olevansa tuolloin kiireinen. Ilmoitathan asiasta siinä tapauksessa jo osallistumisen yhteydessä.

Ryhmä 1: klo 14-16
Minka & Hani
Ellen & Meidhir
Jemiina & Tevi

Ryhmä 2: klo 16-18
Rasmus & Lara
Alessa & Lasse
Ellie & Riepu
Anna & Epi

Valmennuspäivä Isabellan näkökulmasta:

Inhottava kesä! Ihan liian viileä omaan makuuni. Tänään ilma oli kuitenkin erilainen, ei mikään erityisen lämmin, mutta selkeästi painostava. Taivaalla ei ollut silti pilviä, joten päätin pitää valmennukset kaikesta huolimatta kentällä. Ulkoilma voittaa aina tunkkaisen maneesin, jossa saisi syksyllä ja talvella nyhjätä ihan tarpeeksi. Omissa ajatuksissani ja hieman hermostuksissani talsin kentälle, jonne valui juuri tallista ensimmäisen ryhmän hevosia. Tevi vaikutti hirmuisen energiseltä ja Jemiinalla oli jonkin verran ongelmia taluttaa sitä siivosti. Meidhir oli ulkoisesti rauhallinen, mutta ori pälyili salakavalasti ympäristöään. Saatoin huomata miten sen silmät tarkkailivat kaikkea, vaikka askel oli rento. Viimeisenä kentälle saapui valmennuksen väriläiskä, sinitukkainen Minka taluttaen vaaleanpunaiseen puettua Hania. Tosin, muillakin tuntui olevan huomattavan paljon vaaleanpunaista yllään, oreja tai ei! Tästä tulikin näemmä melkoinen söpöstelyshow katsottavaksi ja kestettäväksi.

Pitkien alkukäyntien jälkeen kolme ratsukkoa saivat aloittaa ravissa. Asettelin keskelle ravipuomit sekä pitkälle sivulle että suurelle pääty-ympyrälle, kummatkin uran sisäpuolelle. Pystytin myös yhden esteen, joka jäi pieneksi ristikoksi. Katselin ratsukoiden ravailua ja ainoastaan Tevi hakeutui itsestään muotoon. Olin jo avaamassa suutani, kun pistin silmälle Minkan ja Ellenin hikiset kasvot ja kovat yritykset ratsastaa hevosiaan lyhyempään muotoon. Varsinkin Hanin turpa oli melko korkealla, mutta koska tiesin molemmat hevoset raaoiksi, en tahtonut painostaa ratsastajia heti. Pyysin kaikkia nostamaan seuraavaksi laukan ja lämmittelemään siinäkin lyhyesti. Olin suunnitellut laukkaharjoituksia valmennukselle, mutta tämän poppoon kanssa askellaji vaikutti ylipäätään hankalalta.

Jemiinalla oli hankaluuksia pitää Tevi käsissään ja hillitä ponin kiitolaukkahaluja.
”Tee paljon pieniä puolipidätteitä ja tarvittaessa voltteja. Voit myös kokeilla ratsastaa pitkät sivut reippaasti eteen ja sitten pidätteillä takaisin keskilaukkaan, jos vaikka Tevin menohalut vähän hiipuisivat”, ehdottelin, sillä en vielä oikein tuntenut ponia. Käänsin katseeni Meidhiriin ja Haniin, enkä tosiaan tiedä kummalla oli huonompi tasapaino.
”Ellen, älä turhaan pidättele Meidhiriä, vaan anna sille tilaa. Myötää kädellä vetämisen ja pidätteiden sijaan, luulen että sillä on luonnostaan aika iso laukka. Koita tunnustella mukana ja uskalla antaa sen laukata. Voit ratsastaa välillä ympyröitä, mutta mahdollisimman suurina.”
”Minka, vaikka Hani tuntuu kipittävän alta pois ja kiihdyttävän hirveästi, niin älä irrota jalkoja. Pidä pohkeet tasaisesti kyljissä kiinni ja pidätä tarvittaessa. Hani saa vakaasta pohkeesta tarvittavaa tukea – jep, juuri noin, se rentoutui pikkuriikkisen heti.”

Laukkaa tehtiin hetken aikaa molempiin suuntiin, sitten ratsukot saivat kävellä hetken. Ensimmäisenä tehtävänä aloitettiin puomiharjoittelu. Jemiinan pitäisi saada Tevi keskittymään, kun taas kahdella muulla etenkin ympyrälle asetetut puomit haastaisivat tasapainoa.
”No niin, sitten olisi tarkoitus saada jokaisen hevosen kintut nousemaan. Ratsastatte ensin pitkällä sivulla olevat ravipuomit, sitten nostatte laukan – vaikka käynnin kautta, aivan sama – ja ratsastatte ison pääty-ympyrän laukkapuomeineen. Teen Meihdirille vielä omat laukkapuomit isompaa ympyrää ja isompia välejä varten, noihin se ei mahda taipua tai askeleet sopia. Ja jottei teillä olisi liian helppoa, niin ratsastajien osuus harjoitteesta on pysyä esteistunnassa. Toisella pitkällä sivulla saatte välillä levätä ja pyllähtää satulaan, mutta eiköhän teidän takalistot saada tuleen. Muistatte vaan, ettette liioittele istuntaa ja etukenoa. Myös esteratsastajat saavat olla ryhdikkäitä ja maapuomit eivät kovin korkeisiin esteisiin lukeudu. Minka, voit aloittaa! Ellen, tule sinä viimeisenä niin raahaan teille omat puomit. Muuten antakaa toisille tilaa suorittaa.”

Hikisen uurastuksen ja kuumeisen ohjeistamisen jälkeen ratsukot saivat hypätä vielä pariin kertaan ristikon. Laukkaharjoittelu jätettäisiin suosiolla ensi kertaan, sillä aikaa ei ollut enää tuhottomasti. Muutenkin tässä tuntui olevan jo tarpeeksi sulateltavaa. Jemiina ja Tevi erottuivat joukosta, sillä ratsukko oli selkeästi toisilleen erittäin tuttu. Toisinaan kuitenkin tuntui, että Tevi puri kovasti kuolaimeen ja koetti ryöstää, mihin Jemiina ei edes pahemmin reagoinut. Jemiina tuntuu olevan tottunut ponin oikkuihin ja antaa vähän liian usein orin päättää vauhdin. Puomeilla heillä olikin vaikeuksia, kun Tevi koetti juosta läpi tai hypätä kaksi puomia kerrallaan. Lisää puolipidäteharjoituksia Jemiinalle siis! Muuten poni tosiaan hyppää hyvin ja innolla. Ristikko ei tuottanut ongelmia.

Ellen ja Meidhir olivat tavallaan päivän yllättäjiä. Ellen vaikutti alkuun eniten jännittyneeltä ja stressaavalta, mutta kun en heti läksyttänyt puutteellisesta peräänannosta ja kehuin muutamaa onnistunutta ravivolttia, tuntui nainen saavan lisää itseluottamusta. Ratsukko selkeästi nautti menosta ja laukka oli reippaammalla tempolla parempaa. Ori tuntuu ainakin vielä tarvitsevan jonkun verran vauhtia ja tilaa, että laukka pysyy tehokkaasti käynnissä. Tasapainoa täytyy kyllä vielä treenata, joskin se varmasti kehittyy monipuolisen treenin myötä myös itsekseen. Ellen voisi joissain tapauksissa olla varovaisempi ja tehdä vielä vaan suurempia liikkeitä ja radan teitä, jottei parivaljakko vaan kaadu jonakin päivänä.

Myös Minkaa näytti jännittävän aika paljon, mutta valmennuksen alettua keskittyminen oli täydellistä. Minkalla on herkkä ratsastustyyli, joka sopii Hanille, mutta joissain tilanteissa varominen on jopa liiallista. Aivan pumpulissa Hania ei tarvitse ratsastaa, vaan pohjetta ja ohjaa saa kyllä käyttää. Toisaalta Hani vaikutti tänään melko energiseltä ja jännittyneeltä, minkä takia Minka ehkä vähän varoi eteenratsastusta. Kaikki kuitenkin suoriutuivat päivän valmennuksesta erittäin hyvin, vaikka haasteita toki oli. Kukaan ei itkenyt tai tippunut, ja nyt minulla on hieman parempi kuva ratsukoiden ja erityisesti nuoren hevoskaksikon tasosta. Seuraavaksi olisi aika pitää valmennus tallin lopuille hyppääjille, joille en välttämättä olisi aivan yhtä kiltti. Saatan jopa vaatia lämmittelyn loppuun kaunista muotoa ja laukkaan säätövaihtoehtoja. Muistutin kuitenkin itseäni, että ensimmäisellä kerralla täytyy olla lempeä!


Kiitin ensimmäisiä ratsastajia ja heidän loppukäyntiensä aikana seuraavat saapuivat kentälle. Porukka ei ollut enää niin pinkkiä ja kaikki hevoset olivat lämminverisiä ratsuja. Meidhir olisi ulkonäkönsä ja kokonsa puolesta sopinut tähän porukkaan. Toisaalta myös Epi on nuori, joten voisin jossakin vaiheessa pitää erillisen remonttivalmennuksen. Vilakin voisi osallistua sellaiseen, täytyykin pistää muistiin. Jos edellinen porukka oli hattaranvärinen katras tavallisia tuntilaisia, niin nämä seuraavat neljä näyttivät lämmittelyssään enemmän siltä, että olisivat parhaillaan kansallisten kilpailuiden verryttelypaikalla. Saatoin haistaa ilmasta kunnianhimon ja kilpailuhengen. Ehkä jopa naurahdin vähän ääneen.
”No niin porukka, ottakaapa kaikki vähän rennommin. Hevosetkin ovat ihan jännittyneitä. Tää ei ole mikään kilpailutilanne, vaan leppoisa ensimmäinen valmennus. Tiedän että haluatte kaikki näyttää mitä osaatte, mutta senkin voi tehdä samalla hengittäen. Joten, pyöräyttäkää kaikki kerran hartiat kunnolla taakse ja hengittäkää oikein syvään. Turha etukeno pois”, ohjeistin pilke silmäkulmassani. Osa ratsastajilta näytti vähän hämmentyneiltä rennosta asenteestani, mutten antanut sen häiritä. Huomasin katsomossa porukkaa ja pohdiskelin, olivatko he siellä jo ensimmäisen valmennuksen aikana. Hassua, en ollut katsonut sinne lainkaan.

Lämmittelyt sujuivat hallitummin ja tasaisemmin kuin ensimmäisten osalta. Kaikki kolme askellajia sujuivat hyvin, joskin Lara ja Riepu tuntuivat ottavan toisistaan mittaa siinä, kumpi kaahaisi kovempaa kuolainta vasten. Kaksikon pärskintä ja menohalut tuntuivat hermostuttavan Epinkin, joka tanssahteli toisinaan epävarmana. Ainoastaan Lasse teki kaiken tunnontarkasti ja rennosti.
”Kaikki muut paitsi Alessa – koettakaa saada hevosiinne rentoutta ja jotain järkeä. Tunnette hevosenne paremmin kuin minä, joten tehkää joko paljon siirtymisiä, voltteja ja vaikka pohkeenväistöä tai sitten ratsastatte hetken aikaa selkeästi reippaasti eteen”, huutelin.
”Ellie, ainakin Riepu saattaa joskus vetää herneet nenään jatkuvasta pidättämisestä, joten lämmittele sen kanssa ihan suoraan laukassa hetken aikaa. Kun laukka on rauhallisempaa, siirry käyntiin ja keksi sille tekemistä siinä. Ravaa vasta sitten, jottei herra näyttäisi aivan ravurilta. Istu syvään alas harjoitusraviin ja rentouta hartiat.”
”Anna, koeta rentouttaa itsesi ja unohtaa muut ratsukot. Pysy Epin kanssa Lassen lähettyvillä, jos tuttu rauhallinen kaveri vähän rauhoittaisi sitä. Älä anna sen vajota liian syvään muotoon”, huutelin serkulleni.
”Alessa, jatka samaan malliin! Lasse näyttää tosi hyvältä. Tee sen kanssa siirtymisiä kootun, lisätyn ja keskilaukan välillä.”
”Rasmus, sama juttu kuin Ellielle ja Annalle. Rentouta itsesi paremmin ja pyri pitämään käsi vielä hellempänä. Ihan pieniä nopeita pidätteitä vain. Ja keskity tarkkaan siihen mitä teet, ratsasta kulmat superhuolellisesti ja pyydä Laralta parempaa taipumista ja asettumista ihan tavallisella voltillakin. Vaadi siltä enemmän myös yksinkertaisissa jutuissa”, huutelin, samalla kun tarkkailin hiki otsalla keskittyvää Rasmusta, jonka tamma pyrki kaahaamaan tuhatta ja sataa.

Kun jännittynyt alkuverryttely ja välikäynnit olivat ohi, oli aika tehdä sama harjoitus kuin ensimmäisten kanssa. Ravipuomit pitkällä sivulla, laukkapuomit pääty-ympyrällä. Vaikeutin harjoitusta kuitenkin jonkun ajan kuluttua: ravipuomien päähän tuli pieni este ja pääty-ympyrän laukkapuomien välit muuttuivat lisätylle laukalle sopivaksi. Hallittu lisäys tuottikin jonkin verran hankaluuksia. Muutaman kierroksen päästä ravipuomit vaihtuivat kahden pienen pystyn sarjaksi ja pääty-ympyrän puomit vaihdettiin koottuun laukkaan sopivaksi. Viimeiset kierrokset olivatkin kaikille haastavimpia, sillä parin hassun hypyn jälkeen kokoaminen ei ollutkaan niin helppoa.

Eniten kierroksilla kävivät ehdottomasti Riepu ja Lara. Ellie ja Rasmus joutuivat pidättelemään kaahareitaan tosissaan ja muutaman kerran molemmat ratsukot menivät laukkapuomeista ohi, kun vauhti ei antanut myöden tarpeeksi pienelle ympyrälle. Riepu esitteli vanhana pappana muutamat hienot pukitkin, mutta Ellien tasapaino piti. Alkutunnin kolmas kaahari Epi rauhoittui selkeästi loppua kohden, joskin luulen että tammalta loppui yksinkertaisesti kunto kesken. Epi olikin oikeasti aika loppu valmennuksen jälkeen, joten linimentti ja erityisen pitkät loppukäynnit taitavat tulla tarpeeseen. Alessa ja Lasse taas suorittivat tasaisen hyvin koko valmennuksen ajan, Alessa pysyi ratsastajista rennoimpana. Naisesta huokui itsevarmuutta ja ratsukon yhteistyö sujui todella hyvin. Jännä nähdä, tuovatko isommat esteet tai haastavammat tehtävät heille jatkossa jotakin kehitettävää. Toisaalta podin myös pientä huonoa omaatuntoa – ohjasin Alessaa varmasti vähiten, sillä heillä meni tasaisen hyvin. Täytyisi jatkossa pitää valmennuksia vielä pienemmissä porukoissa. Kiitin tätäkin hikistä poppoota ja ryhdyin keräilemään estetarvikkeita kasaan ratsukoiden siirtyessä loppukäyntiin pitkin ohjin. Antaisin kaikille vielä henkilökohtaista palautetta, kunhan saisin kuulla mitä mieltä he itse olisivat.

(Miten teillä omasta mielestä meni?)

Kaipa sitä Hanin kanssa voitaisiin tänne tulla testaamaan. Mitään tietoa ei ole siitä onko Hanilla ennen hypätty tai miten on mennyt, mutta kai sitä joskus pitää aloittaa? :D

Ensimmäinen estevalmennus

Taluttaessani Hania kentälle, minua jännitti rehellisesti sanottuna ihan laittoman paljon. Pidin kuitenkin ilmeeni rauhallisena ja vain keskityin hengittämään rauhassa. Hani oli vireällä tuulella, vaikka hoitaessa poni olikin tänään ollut oikeasti yllättävän rauhallinen. Nousin kentällä ratsaille ja kiersimme ensin kenttää käynnissä. Hieman Hani säpsyili, sitä tuntui jännittävän vähän muut ratsukot, erityisesti Ellen valtava Meidhir. 

Alkuverryttelyt sujuivat melko rauhaksiin, hieman Hani kiihdytteli ja kipitteli, mutta muuten olin ihan tyytyväinen, ajatellen omaa jännitystänikin. En minä Hania mihinkään muotoon saanut, mutta yleensäkin vielä tässä vaiheessa se onnistui vasta hyvien alkuverryttelyiden jälkeen ja nyt täällä oli lisähäiriönä vielä puomeja ja muita ratsukoita. Hieman ihmettelin, miksi Isabella ei maininnut asiasta, mutta kai hän tahtoi antaa meille tasaisen laskeutumisen valmentautumiseen. Laukassa Hani otti yhden spurttilähdön parin pukin kautta, mutta sain istuntani vakautettua yllättävän nopeasti ja kirjava ratsunikin malttoi asettua tasaiseen laukkaan. Hieman Hani poukkoili ja koin järkevämmäksi nousta hieman jalustinten varaan ja antaa tamman laukata eteenpäin rennommin, ilman että yritän liikaa. Isabellakin neuvoi pitämään vaan pohkeet rohkeasti kiinni kyljissä ja antamaan Hanille silläkin tavalla tukea. 

Seuraavana tehtävänä oli puomeja. Ensin tarkoituksena oli suunnata ravipuomeille, nostaa laukka ja mennä päädyssä olevalla ympyrällä laukkapuomit. Ravipuomeihin Hani meinasi ensimmäisellä yrityksellä kompuroida, mutta nopeasti poni tajusi että ilman kinttujen nostelua emme tehtävästä selviä. Laukat nousivat sellaisella energialla, että meinasin itse horjahtaa ratsailta. Laukkapuomeilla Hanille haastetta toi kaareva linja, mutta pyrin auttamaan Hania tasapainon hakemisessa parhaani mukaan ja ainakin selviydyimme ilman kaatumisia. Eniten palautetta sain Isabellalta siitä, että minun tulisi uskaltaa ratsastaa Hania enemmän pohkeella, vaikka poni tuntuisi kuinka sähköjänikseltä. 

Hetken välikäyntien jälkeen pääsimme vielä hyppäämään muutamaan otteeseen ristikkoa. Hani lähti todella helposti kiemurtelemaan lähestymisessä ja Isabella muistutti minua jälleen pohkeiden käytöstä. Olin jo aivan uuvuksissa ja Hanikin alkoi väsyä, mutta päätin nyt viimeiset hypyt tsempata oikein kunnolla ja ratsastin Hanin päättäväisesti ristikolle. Tällä kertaa pääsimme suoralla lähestymisellä ja Hani hyppäsi ylitse valtavalla loikalla. Tunsin esteen jälkeen, että tamma yritti lähteä vetämään päätään alas ja pukittamaan innostuksesta, mutta huomautin Hania heti pohkeella ja peräpää pysyi kuin pysyikin alhaalla. Taputin Hania tyytyväisenä ja saimme luvan loppuverryttelylle. Annoin Hanille hieman pidempää ohjaa ja keventelimme muutamat suuret ympyrät. Tässä vaiheessa Hani alkoi jo hieman hakeutua itsekkin muotoon ja tamma pärskähteli tyytyväisenä. En voisi paljoon tyytyväisempi olla pieneen kirjavaan, kuski saisi yrittää vielä hieman kovemmin, mutta meillä on aikaa harjoitella. Hyppäsin heti loppuravien jälkeen ratsailta ja löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Taputin Hanin kaulaa hymyillen ja lähdin taluttamaan tammaa kenttää ympäri loppukäynneiksi. 

Kiitos valmennuksesta!

Ilma vaikutti jotenkin siltä että myöhemmin saattaisi ukkostaa. Mun päätä särki ja Lara oli todella kireän oloinen, levoton ja kiireinen. Yhtään vähempää mä en ollut siltä tosin odottanutkaan. Se tiesi tasan tarkalleen, milloin oltiin menossa valmentautumaan ja mun pienen jännityksen se imi stressinä itseensä. Enemmän mä olisin ollut huolissani, jos Lara ei olisi ollut kuin äärimmilleen viritetty viulunkieli.

Meitä oli valmennuksessa neljä ratsukkoa: kaksi kimoruunaa ja yksi iso ruunikko, nuori tamma joka ehkä vähän muistutti Laraa. Ratsastajat vaikuttivat kokeneilta, mutta tietysti oli vaikea sanoa mitään pelkkien alkuverryttelyjen perusteella. Enkä mä ihan suoraan sanottuna ehtinyt muita kovin paljon vilkuilemaan – räjähdysherkän tuntuinen Lara vaati leijonanosan mun keskittymisestä. Se ei ottanut yhtään rentoa askelta suoraan, jos jokaista sekuntia ei ratsastanut, ja päätään se viskeli siihen malliin että kohta saattaisi nousta etujalatkin ilmaan.

Isabella kuitenkin vaikutti hyväntuuliselta ja yllättävän kannustavalta valmentajalta. Laran kireydestä ei tullut huutia vaan ihan positiivinen kommentti siitä, miten mun pitäisi saada menoon jotain järkeä. Sen mä tiesin kyllä itsekin, ja tiesin myös miten lähteä hakemaan tasaisuutta – kymmenien ja taas kymmenien pienien tehtävien kautta. Voltteja, temponvaihteluita, siirtymisiä; jokainen askel huolella ratsastettuna. Tänään Lara ei vain halunnut olla kovin tasainen eikä kovin kiltti, vaan se tahtoi mennä kovaa ja korkealta. Muutaman kerran sain sen heittämään pienet kiukkupukitkin, kun yritin liian kovin ottein jarrutella arvon neidin menoa. Ruunaani Benkkuun verrattuna se oli niin tamma – hyvässä ja pahassa.

Ravipuomeilla Lara malttoi keskittyä ihan kivasti, mutta laukassa homma meinasi taas lähteä lapasesta. Kun se oikein pääsi innostumaan, mun ulkoavut kaikuivat kuuroille korville ja tamma veti kuolaimeen kiinni purren kaarteesta läpi. Erityisesti koottuun laukkaan mä en saanut sitä kasattua millään. Lara olisi mieluummin mennyt perä edellä puuhun kuin ottanut yhtään askelta pientä laukkaa.

Mutta hypätä se vielä osasi. Keskittyminen ja tasaisuus eivät koskaan olleet sen parhaita puolia, mutta puomeihin se ei koskenut ja pienillekin esteille ponnistus lähti voimakkaana läpi selän. Vaikka valmennus ei kaikkinensa kovin mieltä ylentävä kokemus ollutkaan, en mä malttanut odottaa, että pääsisin Laran kanssa kunnolla radalle.

Lassen kans mukaan!! :)

__________________________________

Ensimmäinen estevalmennus

Olin jännittänyt minun ja Lassen ensimmäistä estevalmennusta ihan turhaan, nimittäin se oli mennyt meidän osalta paremmin kuin osasin odottaa. Yritin lähteä valmennukseen sillä ajatuksella että me kokeillaan, eikä paineita tarvitse ottaa, mutta kuitenkin ruunaa varustaessa aloin väkisin miettimään, että jos me ollaankin hirveen huonoja, eikä mikään onnistu. Näillä ajatuksilla kapusin Lassen selkään ja siinä vaiheessa aloin pelkäämään, että jännitykseni tarttuisi kimoon ruunaan, mutta onnekseni se seisoskeli rennon letkeästi aloillaan, eikä välittänyt jännityksestäni lainkaan. Tässä olikin yksi lisäsyy, miksi rakastinkaan hevostani!

Alkuverryttelyt menivät meidän osalta aika kivasti ja kehuinkin Lassea siitä syystä vuolaasti. Aloin pian itsekin rentoutua ja huomata, ettei tämä ollutkaan niin paha ja että kyllä me osataan, kulkihan Lassekin niin kivasti. Jatkettiin annettuja tehtäviä rennoimmissa ja jopa räikeän itsevarmoissa merkeissä, joka varmasti paistoi meistä läpi. Pian sainkin jo hymyä aikaiseksi, sillä Lasse meni niin hirmu kivasti. Valmennuksen päätteeksi saatiin kaikki vielä isot kiitokset.

Mä olin tyytyväinen meidän suoritukseen, joten innolla jäin odottamaan tulevaa kouluvalmennusta.

Kiitos valmennuksesta!

// Ai kamala miten huono panostus. Yritän panostaa enemmän kouluvalmennukseen!!

Me tullaan Riepun kanssa mukaan!


Seisoskelin karsinan ovella päättäväisenä, odottaen innolla tulevaa valmennusta. Olin puunannut Riepun huolellisesti kavioista korvanpäihin, letittänyt sen harjan siistille sykerölle ja kiillottanut kaikki varusteet puhtaiksi. Olin ehdottoman tosissani treenaamisen kanssa ja halusin myös osoittaa sen, siispä olin myös pukeutunut sävy sävyyn Riepun varusteiden kanssa. Niinhän valmennukseen kuuluikin valmistautua, ainakin minun mielestäni. Vedin saappaitteni vetoketjut kiinni ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti kenttää.

Riepu tuntui valpastuvan heti kentälle päästyään, aavistaen takuulla että tänään hypättäisiin. Jo ennen selkäännousua kertasin mielessä edellisiltä valmentajilta saamiani vinkkejä heikkouksiini, halusin ehdottomasti näyttää parhaimpani tänään. Nousin ruunan selkään ja ohjasin sen kävelemään uralle. Vaikka en ollutkaan kovin ujo, minua kieltämättä jännitti hieman Isabellan arvioivan katseen alla ratsatsaminen. Tämä valmennus myös luultavasti määrittelisi jonkin verran sitä, minkälaisiin valmennuksiin tulevaisuudessa pääsisimme, joten se ei ainakaan vähentänyt paineita. Lievä hermostuneisuuteni tuntui tarttuvan hevoseen, joka ei kulkenut allani muutenkaan kovin rennosti, vaan pikemminkin kireänä ja valmiina syöksähtämään kiitolaukkaan.

Isabella kuitenkin aloitti valmennuksen kaikkien yllätykseksi melko rennosti, eikä vaikuttanut yhtään niin tiukalta opettajalta, kuin olin kuvitellut. Se ei tarkoittanut kuitenkaan sitä, että kukaan olisi saanut löysäillä, vaan ratsastukseen sai keskittyä koko ajan. Riepulla piisasi jälleen energiaa ja raviin siirtyessämme tuntui kuin en olisi saanut ruunaan mitään kontrollia. Tein paljon voltteja ja ympyröitä, joiden ajaksi sainkin Riepun vähän paremmin ruotuun, mutta tuntuma meinasi kadota heti suoralle uralle päästyämme. Isabella kehottikin meitä alottamaan verryttelyn ravin sijaan laukassa, joka tuntui minustakin fiksummalta ajatukselta, kuin yrittää saada kaahottavaa ravia maltilliseksi. Laukassa ruuna eteni suurella askeleella, mutta laukka tuntui pysyvän hieman paremmin kasassa. Kun askellaji oli reippaampi, ei ruuna tuntenut niin suurta halua kiihdyttää tahtia. Etenkin laukassa tehdyt ympyrät saivat menoon enemmän järkeä, vaikka edelleen suoralla uralla pakka tuntui vähän leviävän.

Laukan jälkeen teimme Riepun kanssa hieman perustyöskentelyä käynnissä. Paljon voltteja ja taivutuksia, muttei mitään kovin monimutkaista. Käynnissä ruuna tuntui suhteellisen mukavalta eikä juuri kiirehtinyt, mutta tahti kiristyi jälleen raviin siirtyessä. Etenkin harjoitusraviin istuminen tuntui hyvin haastavalta, enkä oikein saanut itseäni tiiviisti satulaan. Isabella muistutteli minua jatkuvasti rentoutumisesta, ja välillä huomasinkin unohtavani hengittää. Kun yhden kierroksen ajan keskityin ainoastaan istumaan rentona, muttui harjoitusravikin yhtäkkiä asteen verran helpommaksi ja Riepu rennommaksi. Kun vain muistaisin pysyäkin rentona…

Vihdoin alkulämmittelyiden jälkeen pääsimme siirtymään itse hyppäämiseen. Aloitimme kevyesti puomityöskentelyillä, jonka aikana tapahtuvat laukasta raviin siirtymiset tuottivat hivenen päänvaivaa rauhalliseen raviin pääsemisen osalta. Ravipuomille lähestyminen tuppasi valumaan melko reippaaksi, mutta kokeneelle hevoselle se ei aiheuttanut puomin ylittämisen suhteen sen suurempia ongelmia. Myöskään ympyrällä sijainneet laukkapuomit eivät sujuneet täysin ongelmitta, sillä ajoittaisen ulko-ohjan tuen puuttumisen takia käännökset menivät hieman pitkiksi, eikä puomeille aina meinattu edes osua. Kun ravipuomit nostettiin pystyiksi, innostui ainakin Riepu entisestään, ja esittipä pariin otteeseen innostuneita pukkejakin. Ei onneksi niin valtavia, että ne olisivat horjuttaneet tasapainoa, mutta laukan kerääminen ja kokoaminen ympyrää varten tuotti kyllä tuskaa ja hikeä.

Tunsin olevani lähes huojentunut, kun valmennus viimein päättyi. Kuntoni ei olisi kestänyt enää minuuttikaan, vaikka Riepu oli hionnut tuskin nimeksikään. Poskeni punottivat ja pelkäsin jalkojeni pettävän laskeutuessani alas hevosen selästä. Olin aavistuksen pettynyt itseeni, valmennus ei ollut mennyt ihan niin hyvin kuin olin toivonut, vaikka Riepu oli selkeästi hieman haastavampi hevonen, kuin millä olin aiemmin valmentautunut. Toisaalta sehän olisi vain hyvä, ainakin minulla olisi mahdollisuus kehittyä ja oppia ratsastamaan myös tällaista kuumuvaa ja kaahottavaa tapausta. Taputin ruunaa kaulalle ja löysäsin sen satulavyötä. Nyt pitäisi vaan treenata lisää ja kovempaa, seuraavassa valmennuksessa meillä menisi varmasti paremmin!

Ellie von Brandt

Kyllähän sitä Meidhirin kaa pitää osallistua !

______________________________

''Ge utrymme'', oli se mitä mä hoin päässäni koko valmennuksen ajan siitä lähtien kun Isabella käski mun antaa orille tilaa. Mä kyllä tiesin, että sille sitä tilaa piti antaa, mutta mua kauhistutti vähän ehkä tulla niin lujaa. Varsinkin kun muut valmennuksessa oli poneja. Ja tammakin oli joukossa. Mistä sitä olisi voinut mitenkään tietää orin käyttäytyvän näinkin hyvin ekassa valmennuksessa? Ehkä se oli pienesti läheisriippuvainen koska ihme hätkähdyshyppyjäkään ei Isabella saanut meiltä nähdä. Mikä oli siis suuren suuri plussa. Ehkä se vielä tästä. Se oli hyvä, että oltiin päästy omiin nimiin jo menemään vähän puomeja, joten tiesin varautua orin venyviin, korkeisiin askeliin. Ravissa siis näin, laukassa sitä ei niinkään kiinnostanut talloiko, kolauttiko vai hyppäsikö se puomien yli. Mitä lie sen päässä liikkuu.

Tevin kanssa mukaan!

---

Oi tätä on odotettu! Epin kanssa mukaan c:

--

Ensimmäinen valmennus

Kiitos kaikille valmennukseen osallistumisesta!

Annan teille vielä henkilökohtaista palautetta, kun kuulen oman mielipiteenne siitä miten teillä meni. Loppupuinnin jälkeen päivittelen tavoitekansioitanne.