Stunttiratsastusta ja salamyhkäisyyttä

Kävin viemässä märät vaatteet pyykkikoriin, tänään kyllä pitäisi pestä pyykkiäkin, muttei vielä. Samalla reissulla väänsin kiukaan päälle.
"Menee ehkä puoli tuntia jos sitäkään", huikkasin olohuoneeseen hakiessani vaatekaapista jotain kuivaa vaatetta ylleni.

Hymyilin nähdessäni sohvalla vilttiin kietoutuneen Matildan.
"Älä omi koko vilttiä. Minuakin palelee", ilmoitin istahtaessani naisen viereen sohvalle. Nykäisin toisella kädellä viltin reunaa vaativasti ja toisen käden laskin Matildan hartioille.

"Herrasmies", tuhahdin Jessen survoutuessa sohvalle vilttiä nyhtäen. Mua väsytti, kun annoin periksi miehen yritykselle ja nojauduin sitä vasten niin, että viltti ylsi molempien lämmikkeeksi. Suljin hetkeksi silmäni tullen siihen tulokseen, että pieni lepohetki ennen saunaa ei olisi pahitteeksi.

Jessestä huokui lämpöä, vaikkei se ollutkaan niin runsasta kuin yleensä. Missähän välissä olin oppinut tiedostamaan sellaista? Missä vaiheessa olin ylipäätään taas laantunut niin lauhkeaksi, että kyyhötin tutun miehen kyljessä perjantai-iltana sen sijaan, että olisin ottanut ilon irti sinkkuudestani?

Huoahdin tuskin kuuluvasti ja korjasin asentoani. Pystyin vihdoin rentouttamaan lihakseni, kun ne eivät tärisseet kylmyydestä jatkuvassa jännitystilassa.
"Mitä sä mietit?" tiedustelin Jesseltä kallistettuani päätäni niin, että näin miehen kasvot. Ei se näyttänyt suoranaisesti mietteliäältä, mutta halusin hyödyntää tilaisuuden saadakseni tallilla oudosti hiljentyneestä miehestä jotain irti.

Viltti sekä minua vasten painautuva Matilda lämmittivät mukavasti.
Ajatuksissani silittelin naisen olkapäätä ja taistelin väsymystä vastaan.

Tahtomattani mietin, millainen minun ja Heidin seuraavasta kohtaamisesta mahtaisi tulla. Nainen ei todellakaan näyttänyt mitenkään tyytyväiseltä, kun oli meidät yllättänyt läheisistä tunnelmista.
Odottaisikohan tämä jotain selitystä asiaan? Vaikka enhän minä ollut Heidille mitenkään tilivelvollinen tekemisistäni. Enkä edes tietäisi, miten tämän kuvion naiselle selittäisin.
Noh, se olisi sen ajan murhe. Jos olisi.

"Kunhan pohdiskelin, mitä se Heidi mahtoi ajatella", vastasin Matildan esittämään kysymykseen ja käänsin katseeni naiseen.

Jessen vastaus sai mun ajatukset sykyilemään hetkellisesti nopeampaan tahtiin.
"Miten niin?" kysyin nopeasti kulmiani kurtistaen. Tunsiko kaksikko paremminkin, vai miksi Heidiä kiinnostaisi, kenen seurassa Jesse aikaansa vietti?

Kohottauduin parempaan asentoon, sillä sauna olisi todennäköisesti kohta valmis ja ennen sen hämyyn pakenemista voisin käyttää ajan hyödyksi Jessen kasvoja tarkkaillakseni.

Huokaisin syvään, kun Matilda esitti vastakysymyksensä ja katsoi tiukasti minua tummilla silmillään.
Olisi ehkä sittenkin pitänyt keksiä jotain ympäripyöreää vastaukseksi miettimis-uteluihin.
Toisaalta, eipä se valehtelukaan kannattaisi.

"No siis, luulekohan se että me seurustellaan", puuskahdin. "Tai ei kai sillä niin väliä vaikka luuliskin."
Vai oliko? Eihän me seurusteltu Matildan kanssa.

Käänsin katseeni Matildasta syliini ja purin huultani turhautuneena.
"Se oli Heidi se nainen..."
Mitäpä sitä salailemaan. Matilda ei ollut mikään idiootti, joten tämä varmasti olisi jossain vaiheessa osannut laitella palaset oikeille paikoille.

Mun koko keho meni johonkin turhauttavaan jännitystilaan Jessen kommentista. Luuleekohan se että me seurustellaan. Mies oli livauttanut sanan niin helposti keskusteluun, etten mä tiennyt miten suhtautua siihen. En mä olisi halunnut vielä suhtautua siihen mitenkään, koska enhän mä tiennyt muutenkaan mitä halusin.

Sitten Jessen katse putosi mun silmistä ja mä sain selityksen kaksikon oudolle käytökselle Kaajapuroilla. Heidi oli siis nainen, jonka Jesse oli kaatanut sänkyyn sinä iltana, kun mä olin jättänyt sen keskustaan sen sijaan, että olisin jäänyt miehen seuraksi.

Ja sitten se nainen, Heidi, oli tullut raskaaksi. Koska se pystyi tulemaan raskaaksi kahden aikuisen hauskanpidosta.

"Okei", ynähdin onnellisena siitä, ettei Jesse katsonut mua silmiin. Mun kasvoilla risteilevät tunteet olisivat todennäköisesti näkyneet kilometrien päähän. En mä voinut sanoa olevani tolaltani siksi, että olin nähnyt Jessen mysteerisen naisen ja tiesin nyt, kuka se oli - ei, mulla oli omat mörköni. Niiden kuristaessa kurkussa mä hivuttauduin ylös saunasta mutisten ja luikin kohti kylpyhuonetta kulmat keskittyneesti kurtussa.

Sehän meni taas hienosti... Tiedä sitten, kummasta Matilda meni enemmän hämilleen: Heidistä vai seurustelu-sanasta. Joka tapauksessa nainen vetätytyi minusta kauemmaksi ja nousi ylös sohvalta.
Katsoin, kuinka Matilda suuntasin kulkunsa kohti kylpyhuonetta. Niin, kai se sauna oli jo lämmin... Olin kyllä ajatellut vähän rennompaa saunahetkeä, mutta ainahan sitä sai haaveilla.

Seurasin naista ja ojensin hänelle kaapista puhtaan pyyhkeen. Tutkailin tämän kasvoja miettien, mitä siellä pään sisällä sillä hetkellä mahtoi liikkua.
"Haluatko käydä yksin vai saako sinne yksi ääliö liittyä seuraan?" kysyin varovaisesti hymyillen.

"Saa, tietenkin", mutisin harmistuneena siitä, etten ollut ehtinyt samoilla vauhdeilla saunaan asti. Vilkaisin pyyhettä tarjoavaa Jesseä ja nyökkäsin vähän jähmeästi hymyillen. Mua kylmäsi taas, kun vedin paidan pois pääni yli ajatuksia nollaillen.

Kiuas sihahti lohdullisesti, kun heitin sinne kauhallisen vettä. Olin ehtinyt saunaan ensin ja linnottautunut nurkkaan silmäni sulkien. Mä en halunnut olla niin puissa tilanteesta, jossa ei periaatteessa ollut lähes mitään eroa siihen, josta olin jo selvinnyt pikkujoulujen jälkeen. Kuulin saunan oven käyvän, joten suoristauduin epämääräisestä asennostani ja nojauduin seinää vasten silmäni avaten.

En pitänyt kiirettä riisuuntuessani, sillä Matilda oli vaikuttanut hieman siltä, että tarvitsisi hetken rauhaa.

Vedin syvään henkeä ennen kuin astuin saunan puolelle. Jos tunnelma olisi ollut aivan normaali, olisin varmaan häpeilemättä katsonut saunassa olevan seuralaisen vartaloa ja virnuillut, mutta kuten tallillakin, tunnelma ei ollut sellainen.
Istuin tarkoituksella hieman kauemmaksi Matildasta, mikä nyt oli lähes mahdotonta pienessä saunassa johon ehkä mahtuisi maksimissaan kolme pienen takaliston omaavaa ihmistä.

"Mitä mietit?" kysäisin varovaisesti, vaikken välttämättä halunnut tietää vastausta.

"En oikeastaan mitään", myönsin rehellisesti, sillä olin saanut turrutettua kaiken ylimääräisen mielestäni ja keskityin kiukaan tiiviiseen tuijottamiseen. Kumarruin heittämään iisää löylyä, sillä sauna ei ollut selvästi ehtinyt lämmetä tarpeeksi ja jäähtyi nopeasti ilman lisäbuustia.

"Ei tämä tieto muuttanut mitään", mutisin ehkä enemmän itseäni vakuutellen. Käänsin katseeni hitaasti Jesseen, joka istui kädenmitan päässä musta. Miehen olemus oli varautunut ja ilmeisesti se kuvitteli, että mä vääntäisin tästä vuosisadan draaman tai jotain sen suuntaista.

Mutta en mä halunnut sellaista. Juuri kaiken draaman vuoksi mä olin loppuvuodesta irrottautunut edellisestä suhteestani. Se oli myös syy, miksi en suonut siinä hetkessä ajatusta myöskään Jonathanille - mies kuului viime vuoteen, enkä mä enää halunnut sen olemassaolon heijastuvan mun nykyisyyteni.

En tiennyt, uskoakko Matildaa, mutta tyydyin vain nyökkäämään ja nojauduin seinää vasten seuraten katseellani kauhasta loiskahtaneen veden häviämistä saunakivien pinnalta.

Vastasin Matildan katseeseen ja hymyilin hieman, kun tämä vakuutteli ettei mysteerisen naisen henkilöllisyyden paljastuminen muuttanut mitään.
"Hyvä", huokaisin.

Jessen huulille kohosi hymy ja mies huokaisi lyhyen vastauksen. Hyvä. Oliko tilanne hyvä myös Jessen mielestä?
"Häiritseekö sua, että se - Heidi - näki meidät?" kysyin haluten puhua tilanteen halki niin, ettei se jäisi kummittelemaan kummankaan mieleen. Jessen seura oli kaivanut musta esiin monia piirteitä, joita en ollut aiemmin tunnistanut itsessäni ja tämä asioista puhuminen oli ehdottomasti yksi niistä.

"Teidän välit näytti vähän.. hankalilta", jatkoin vielä, vaikka mitäpä minä niistä tiesin. Olin itse yleensä se hankala osapuoli sosiaalisissa tilanteissa jo ihan vastahakoisuuden puolesta, eikä Jessen ja Heidin vähäsanainen, lyhyt keskustelu eronnut radikaalisti keskusteluista, joita satuin välillä itse käymään tallilla.

"No, olisi se kyllä saanut olla ihan kuka tahansa muu, joka meidät niin sanotusti sai kiinni", mutisin ja kurottauduin nappaamaan löylykauhan käteeni.
Viskasin lisää löylyä ja palasin takaisin nojailemaan seinää vasten.

Vähän hankalat välit oli ehkä liiankin lievästi sanottu.
"Eipä ne tuollaisen jälkeen kovin yksinkertaisetkaan voi olla", mutisin irvistäen. Jos minun ja Heidin välit olivat olleet hankalat jo valmiiksi, niin tämän päiväisen jälkeen varmaan vielä hankalammat.

"Mmmh", mumahdin pitäen ajatukset tiukasti poissa syystä, miksi kuviosta oli Jessen mainitsema yksinkertaisuus kaukana. Kaikki tuntui aina olevan monimutkaista, enkä mä löytänyt useinkaan selkeyttä mihinkään. Missään. Kenenkään kanssa.

Sitten mulla ei enää ollutkaan mitään sanottavaa. Istuin hiljaa lauteilla ja tuijotin seinää kuin se olisi voinut tehdä hiljaisuudestani vähemmän huomiota herättävää. Näpersin oikean käden sormilla hiuksiani, jotka valuivat olkapäiden yli kosteana myttynä. Multa kestäisi ikuisuus kuivattaa ne, jos aikoisin lähteä kotiin kuivin hiuksin.

"Voinko mä jäädä yöksi?" mumahdin tajutessani, että jos olisin yksin, ajatukset saisivat enemmän valtaa. En ehkä ollut puheliainta seuraa sillä hetkellä, mutta ehkä Jesse jaksaisi mua.

Matilda oli hiljaa enkä minäkään mitään sanottavaa keksinyt. Mutta se ei minua häirinnyt. Ei kai sitä koko aikaa tarvinnut höpötellä enemmän tai vähemmän henkeviä.
Heitin pikkuisen lisää löylyä, suljin silmäni ja nautin lämmöstä.

Raotin hieman silmiäni kuullessani Matildan kysymyksen.
"Et tietenkään voi, mitä sinä oikein kuvittelet?" virnuilin ja painoin silmäni takaisin kiinni.

"Tietysti voit", mutisin vielä ihan varmuuden vuoksi.

Vilkaisin Jesseä kysymykseni jälkeen huomaten, että mies raotti silmiään. Tuttu virne Jessen kasvoilla rentoutti vähän, vaikka en ollut ihan varma, oliko tilanne tallireissun jäljiltä neutralisoitunut vieläkään täysin.

"Kiva", naurahdin vaisusti Jessen vakavoituessa alleviivaamaan aiemmat sanansa vitsiksi. Miehen silmät olivat taas kiinni, joten saatoin katsella sen kasvojen sivuprofiilia. Jessen vahvapiirteinen leuka näytti saunan pehmeässä valossa vielä terävämmältä ja mun teki mieli koskettaa miestä.

En mä kuitenkaan rohjennut tehdä sitäkään. Nostin jalat ylimmälle lauteelle ja kiedoin kädet niiden ympärille kääntäen katseen Jessestä kiukaaseen. Saunan lämpö tuntui hyvältä, mutta mulla oli jollain tapaa tyhjä olo.

Raotin jälleen silmiäni ja näin Matildan kyyhöttävän nurkassaan eksyneen oloisena.
Kurtistin hieman kulmiani ja mietin, mitähän naisen päässä ihan oikeasti sillä hetkellä mahtoi liikkua.
Miksi minusta tuntui, ettei meidän yhteisistä päivistä tai illoista koskaan selvitty ilman ylimääräistä häslinkiä. Paitsi silloin tiistaina, jolloin malttaminen loppui. Se oli hyvä aamu.

Huokaisin syvään ja aukaisin silmäni kunnolla. Käänsin katseeni Matildaan ja hymyilin rohkaisevasti.
"Tuu tänne", mutisin ja nostin naisen puoleista kättä sen merkiksi, että saisi tulla kainaloon mikäli haluaisi.

Jessen huokaus kiteytti aika hyvin munkin ajatukseni. Miehen sanat kuitenkin yllättivät mut ja käänsin katseeni vihreisiin silmiin, jotka näyttivät hämärässä miltei mustilta. Hymähdin hiljaa hivuttautuessani lähemmäs Jesseä, vaikka saunassa kaikenlainen läheisyys oli vähän hankalaa.

Olisin voinut jo lähteä suihkuun, mutta Jessen vieressä oli yllättävän miellyttävä olla. Nojasin pääni mieheen välittämättä siitä, että mun kosteat hiukset todennäköisesti kutittelivat sen ihoa. Mun ajatukset valuivat Jessen ihoon, mutta juuri nyt en kaivannut fyysisyyttä. Mä halusin vain sen verran läheisyyttä, että tunsin oloni tarpeelliseksi. Riittäväksi.

Laskin käteni Matildan harteille, kun tämä oli hivuttautunut lähemmäksi. Suukotin ohimennen naisen päälakea, jonka jälkeen laskin poskeni nojailemaan kosteaa päätä vasten.
Mieli teki kysyä, mikä naisen mieltä painoi, mutta päätin olla kysymättä. Matilda saisi kertoa itse jos ja kun niin päättäisi.

"Mennäänkö?" ehdotin, kun olimme hetken siinä istuneet vaitonaisina ja lämpötilakin tilassa alkoi hiljakseen laskemaan heittämättömien löylyjen vuoksi.

Nyökäytin päätäni Jessen ehdotukselle ja kohottauduin hitaasti ylös. Laude narahti mun jalan alla, kun astuin alaspäin ja otin kurkotin työntämään oven auki. Vastassa oli kylpyhuoneen viileä ilma, jota pakenin suoraan suihkuun lämpimän veden alle. En ollut varma uskalsiko Jesse seurata mua, mutten kääntynyt tarkastamaan tilannetta.

"Mä saatan tarvita paidan lainaan", mutisin Jesselle päälleni ryöppyävän veden läpi. Miehen paita menisi ilta- ja aamuhengailussa, ja ratsastusvaatteissa mä olin valmis lähtemään aamupäivällä suoraan tallille auton haettuani.

Heitin vielä viimeiset vedet kiukaalle sillä välin, kun Matilda meni edeltä suihkuun.
Sihinän lakattua nousin itsekin ylös ja tungin itseni pieneen suihkukoppiin Matildan seuraksi.

"Eiköhän sieltä joku t-paita sinulle löydy", vastasin.
Hetken päässäni pilkahti kysymys, jossa olisin udellut tarvitsisiko nainen vaatteita ollenkaan päälleen, mutta annoin sen kysymyksen jäädä vain pääni sisälle pyörimään.
Ei jostain syystä ollut nyt sellainen fiilis muutenkaan. Vaikka kyllähän tuota Matildan alastonta vartaloa mielellään katseli.

Jessen ilmestymistä suihkun alle oli vähän vaikea olla huomaamatta, koska tilaa oli niukasti. Suihkukoppia ei oltu suunniteltu kahdelle ihmiselle, etenkään, jos toinen sattui omistamaan vahvemman hartialinjan.
"Hyvä", inahdin hiljaa ja keskityin valuvaan veteen kaikkien niiden muiden asioiden sijaan, johon olisin huomioni voinut sillä hetkellä kääntää.

Suihkun jälkeen mua ei enää palellut. Kietouduin silti sohvalle vilttiin Jessen viereen miehen t-paita päälläni ja hieroin hiuksia kuivaksi pyyhkeellä, jonka olin kietonut niiden ympärille pääni päälle.
"Olisipa mullakin sauna", mutisin raukeana. Pitkän työpäivän ja tallireissun jälkeisen palelemisen jälkeen sauna oli ollut paras mahdollinen paikka. Yksi viime vuosieni asunnoista oli ollut saunallinen rivarikaksio ja mä toivoin, että seuraavassakin olisi. Siihen asti voisin tosin ottaa tavaksi kutsua itseni saunomaan siihen nimenomaiseen asuntoon, jonka asukkaan kelpuutin sillä hetkellä ainoana ihmisenä koko Kallassa seurakseni lauteille.