Itsenäistymistä part 2

Pidätin tahtomattani hengitystä Matildan kohottautuessa ja laskiessa kätensä kasvoilleni.
Malttaa mitä? Pitää näpit erossa toisistamme? Olla jatkamatta siitä, mihin viime yönä jäätiin?

En irroittanut katsettani naisesta, vaikka tämä painoi huulensa hitaasti omilleni ja liikahti puolittain syliini.
"Yritetään", mutisin sulkien silmäni ja annoin käteni eksyä naisen selän päälle. Vastustin halua kiepsauttaa Matildan selälleen sohvalle tai paremmin syliini. Tyydyin vain hellästi painamaan naista minua vasten.
Piti malttaa... Tosin se oli aika hemmetin hankalaa, kun naisen huulet liikkuivat omiani vasten ja viime yön hetki palasi elävästi mieleen.

Mä en ollut mitenkään johdonmukainen sanojeni ja tekojeni kanssa, mutta olinko mä ollut pitkään aikaan? Jesse mutisi vastauksen mun huulille ja se vain vahvisti mun tarvetta päästä lähemmäs, vaikka sen olisi pitänyt nimenomaan alleviivata malttamista.

Annoin itselleni hetkeksi luvan tiedostaa Jessen kädet mun selällä ja huulet, jotka eivät jättäneet mua millään tasolla kylmäksi. Olisi ollut naurettavan helppoa saattaa päätökseen se, mihin me oltiin eilen jääty - se me molemmat taidettiin tajuta. Mutta mä en voinut ottaa sitä riskiä, että se olisi Jesse, jonka mä altistaisin laastarisuhteelle, kun olin juuri päättänyt edellisen suhteeni tietäen tuottaneeni pettymyksen.

"Joo", huokaisin pakottaen itseni nenänmitan päähän Jessen kasvoista. Mua vastassa olevien silmien katse sai mut melkein pyörtämään päätökseni, mutta sen sijaan mä hymyilin vähän ja yritin keskittää ajatukseni toisaalle.
"Se oli hyvä yritys", ynähdin nojaten otsani Jessen otsaan.

Hetki ei kestänyt pitkään. Onneksi, sillä muuten olisin varmasti menettänyt itsehillintäni.
Vastasin Matildan katseeseen välittämättä siitä, että se katse varmasti paljasti sen, mitä minä halusin sillä hetkellä. Tosin eipä se tainnut jäädä epäselväksi muutenkaan.

"Oli", mutisin hymyillen, kun Matilda painoi otsansa omaani vasten.
"Seuraavalla kerralla onnistuu paremmin... Ehkä", huokaisin siirtäen ajatukseni johonkin ihan muualle kuin puoliksi sylissäni istuvaan henkilöön.
Hellitin hieman käsieni otetta, jotta nainen pääsisi halutessaan vetäytymään kauemmaksi.

Jessen huokaus kiteytti hyvin molempien fiilikset. Miehen ote hellitti ja nojauduin taemmas nähdäkseni miehen kasvot kokonaan.
"Mmm, toivoa sopii", tuhahdin miettien väkisinkin, mitä se seuraava kerta pitäisi sisällään.

Olisin voinut jumiutua Jessen sohvalle hyvin loppupäiväksi, mutta mies oli puhunut talleiluaikeistaan ja mäkin voisin aivan hyvin ajaa tallille kävelyttämään Zeliaa. Ja laittaa Jusulle viestiä.

"Pitäiskö meidän lähteä?" kysyin huokaisten. Vääntäydyin hitaasti ylös sohvalta ja vilkaisin kissoja, jotka olivat havahtuneet horroksestaan. Muistin neulepaitani, joka oli takuuvarmasti ehtinyt viilentyä ulkona.
Olin oikeassa: paita oli jääkylmä. Pölläytin sitä vielä pari kertaa tullen siihen tulokseen, että neule joutuisi kotona teippiharjan alle. Palasin sisälle yrittäen päättää, tarkenisinko pelkällä topilla ja takilla.

"Ens kerralla mä pukeudun fiksummin", totesin Jesselle jäädessäni odottamaan miestä seinään nojaten. "Tai en pue ollenkaan."
Virnistin ilkikurisesti. Malttamisessa ei olisi mitään kivaa ilman pientä kiusausta.

"Pitäisi, mikäli oikeasti haluan päästä sinne tallille ennen pimeää", totesin. Oikeasti en olisi halunnut lähteä yhtikäs mihinkään, jäädä vain siihen sohvalle Matildan kanssa.

Nousin Matildan perässä sohvalta ylös ja kävin vaihtamassa tallivaatteet ylleni samalla, kun Matilda nouti ulkona roikkuvan neuleensa.

Vedin takin vetoketjua kiinni kuunnellen Matildan sanoja virnistellen. Kävelin aivan naisen eteen, jättäen ehkä sentin verran väliä ja katsoin tätä syvälle silmiin.
"Oliko tuo lupaus?" kohotin kulmiani.