Ennin päiväkirja

21.07.2020

"Miten hevosella voikin olla näin paljon loimia" Nita puhisi viikatessaan Ennin lukuisia loimia varustearkkuun Hukkapiilon käytävällä. Olin pyytänyt hänet avuksi hakemaan Ennin Auburniin ja nainen oli suostunut siihen heti, olinhan auttanut häntä Rinnan hakureissulla ja halusi tehdä vastapalveluksen.
"Ymmärtäisit jos näkisit sen viileällä ilmalla. Enni on ihan järkky vilukissa eikä tuu suurinpiirtein tallista ulos jos sitä palelee" huokaisin kerätessäni tamman karsinan edestä muita kamppeita arkun syövereihin. Olin innoissani saadessani tamman hetkeksi Auburnin tiluksille jossa oli paljon paremmat puitteet ja mahdollisuudet saada vauhtia treeneihin. Ennin kisaura kun ei ollut alkanut mitenkään ruusuisesti. Tottakai minua harmitti ettei Tiituksella ollut enää aikaa Ennille ja oli sitten lopettanut hevosen ylläpidon, mutta olin myös innoissani saadessani tamman takaisin kotiin.

"Viitiks viedä ton kisakaapin autoon ku ehit. Mä käyn hakeen Ennin ja valmistelen sen lähtöön" kysäisin Nitalta joka vastasi myöntävästi. Tamma näytti vaistoavan että jotain oli tekeillä, sillä se steppaili vierelläni puhisten ja pöristen koko matkan talliin. Pesukarsinassa ristikiinnityksessä sain sen helposti ja nopeasti matkakuntoon eikä se näyttänyt arvostavan kuljetussuojia yhtään. Enni kuopi lattiaa levottomana kun kannoimme loput hevosen kamppeet autoon ennenkuin lastasin itse tamman. Matka Auburniin ei onneksi ollut pitkä ja matka taittui mukavasti Nitan kanssa jutustellessa.

Enni puhisi ja pörisi Auburnin tallipihalla kun otin sen ulos autosta, vaikka se oli käynyt siellä pari kertaa ennenkin. Uteliaita silmäpareja näkyi tarhojen suunnalla kun Nita nappasi ripein liikkein kuljetussuojat suorita pois hevosen jaloista. Talutin Ennin tammatallin puolelle Nitan seuratessa perässä kiskoen perässään kisakaappia johon olin säilönyt satulan, suitset sun muut vermeet. Isabella oli edellisenä päivänä ilmoittanut mihin karsinaan tamman voisi laittaa, joten jätin sen tutustumaan uuteen yksiöönsä.
"Jos haetaan vielä yhessä loput kamppeet niin voin sit purkaa ne yksinään kaikessa rauhassa" kysäisin Nitalta joka vastasi myöntävästi.
"Näiden purkamisessa sulla kyllä riittää tekemistä" Nita naureskeli astuessaan ulos tammatallista.
"No jep. Siinä meneeki sit loppupäivä" totesin ja seurasin naista pihalle. Saa nähdä mitä tästä tulee.

27.07.2020

#merikantovalmentaa

Enni tuntui allani enemmän kengurulta kuin hevoselta ja hetkittäin minusta tuntui, että ratsastaisin Torulla enkä Ennillä. Maiseman muutos oli saanut tamman herkistymään entisestään ja sillä oli selvästikin menossa jokin mörkövaihe. Ensimmäisen varttitunnin Enni kyttäili jokaista kulmaa kuin sieltä hyppäisi hirveä kauhea hirviö ja söisi tamman elävältä.
"Pohkeet kiinni kylkiin mutta älä purista. Rentouta koko kroppa. Nyt sun oma jännittyneisyys tarttuu hevoseen" Lauri opasti keskellä kenttää. Mies oli minulle uusi tuttavuus ja sen vuoksi olin itse hieman jännittänyt tätä valmennusta. Asiaa ei auttanut yhtään, etten ollut itse ratsastanut Enniä pitkään aikaan kunnolla eikä meidän yhteistyö ratsukkona toiminut vielä kovinkaan kummoisesti.

Loppua kohden aloin tuntemaan kuinka Enni alkoi rentoutumaan allani eikä se enää kyttäillyt jokaista kulmaa ja puskaa. En ollut tottunut ratsastamaan ihan näin herkällä hevosella, joten Laurilla riitti töitä löytääkseen parhaimmat tavat auttaakseen meitä ratsukkona. Valmennus kesti vain 45 minuuttia eikä koko sinä aikana tehty mitään kovin monimutkaista, mutta silti olin läpimärkä hiestä kun annoin Ennille lopuksi pitkät ohjat. Tamma venytti kaulaansa tyytyväisenä kävellessään kenttää ympäri kun kuuntelin samalla Laurilta viimeisiä neuvoja.

Siinä Enniä pois hoitaessani mietin monia asioita. Ainakin epäilykseni ilmoittautua Merikannon oppiin oli karissut siinä vaiheessa kun ensimmäinen valmennus oli ohitse. Mies vaikutti meille tällä hetkellä hyvältä vaihtoehdolta valmentajaksi kun tasokaan ei vielä päätä huimaa. Tämä hetkinen pelkoni oli enemmänkin, että olinko ilmoittanut Ennin liian nopeasti kilpailuihin, sillä tamma ehtisi olla vain reilu viikon minulla ennen seuraavia kilpailuja. Olihan se startannut Tiituksen kanssa useammissa kilpailuissa, mutta itse en ollut ehtinyt pahemmin treenailla tammalla. Onneksi senkin startin voisi tarvittaessa perua mikäli alkaa tuntua ettei homma ala toimimaan. Ennen kisoja olisi vielä torstaina yksi Laurin valmennus jonka jälkeen päättäisin starttaanko tammalla Storywoodsissa vai en.