Matkalla

”Se selittää nopean toimituksen”, mutisin Antonille vihaisesti. ”Taidanpa käydä huutelemassa kohta omani perään..”
Käännyin tuollissani niin, että näin kohti tiskiä. Siellä myyjä vain kaiveli korvaansa kynällä ja näytti kyllästyneeltä. No, tähän paikkaan en kyllä enää haluaisi koskaan pysähtyä.

”Vähän parempi palvelu saisi olla, vaikka onkin yö”, sanoin hieman kuuluvampaan ääneen, kun Anton kertoi mielipiteensä huoltsikoista.

Luovutin hetkeksi työntekijän vahtimisen ja lysähdin jälleen nojailemaan pöytää vasten.
”Ei, ei ole onneksi töitä huomenna, mutta en perunut Amandan valmennusta. Toivottavasti herään seitsemäksi”, naurahdin. ”Aattelin siitä lähteä mahdollisimman suorilta Kauhikselle.”

Aah, viimein tarjoilija toi pahvipakettiin laitetun pizzan. Kampesin itseni ylös tuolilta ja otin kuuman laatikon käsiini. Se poltteli sormiani ja mieleni teki haukata jo ensimmäisestä palasta puraisun, mutta maltoin. Polttaisin vain suuni. En kyllä mennyt takaamaan, että se säilyisi edes rekoille asti.

”Mennäänkö samaa matkaa rekoille?” kysyin Isbeltä, joka varmasti kaipasi poistusmismahdollisuutta.