Onko nyt ainoastaan kahvia?

21.11.2019, iltapäivää loungessa
@Sarah R. Mukaan
#sarael

Mikke laittoi Velmun suitset nätisti nippuun ja siitä omalle paikalleen. Treeni orin kanssa oli ollut yllättävän hyvä, mutta kuntosalin ja ratsastuksen jälkeen miestä väsytti. Olihan siinä liikkumista jo kerrakseen ja kunnon ruokailu oli jäänyt tältä päivältä kokonaan välistä. Mies jäi haaveilemaan kunnon kahvikupposesta samalla kun käveli loungeen kaapilleen.

Ratsastussaappaat vaihtuivat ripeästi tennareihin ja sen jälkeen kaappia järjesteltiin vähäsen. Niin kuin joka päivä.

Mikke iski lopulta kaappinsa kiinni ja käveli peremmälle huoneeseen, jossa ei onneksi tähän aikaan ollut työmiehiä. Itse asiassa siellä oli jotain paljon parempaa.

"Sarah!", mies lausahti yllättyen itsekin miten reippaasti nimi tuli. Nainen oli selin Mikkeen, mutta hän olisi tunnistanut tuon takapuolen missä vain.

Sarah oli koetellut onneaan ja kaiken järjen vastaisesti käynyt maastossa Effin kanssa - vielä yksin. Retken jäljiltä puhdistusta oli kaivannut Effin lisäksi myös nainen itse, sillä yhden varsin epäonnekkaan linnun lähtö oli aiheuttanut varsinaisen ketjureaktion. Sen päätteeksi Sarah ei ollut pudonnut, mutta oli saanut mutaroiskeita kasvojensa lisäksi vaatteilleen.

Suihkutettuaan hevosen ja itsensä nainen oli kiittänyt onneaan puhtaista vaihtovaatteista ja päättänyt lämmitellä kohmeisia sormiaan kahvikupin ääressä.

Mittalusikka lipesi Sarahin sormista tutun äänen kuultuaan ja äänettömästi kiroillen latina kääntyi ympäri. Auburnin kokoisessakaan tallissa ei nähtävästi saanut välteltyä tiettyjä ihmisiä loputtoman pitkään.
"Mikke", Sarah vastasi keräillen itseluottamustaan pienen kulmankohottelun kautta. Katse liukui puoliväkisin katsastamaan kasvojen lisäksi muunkin kropan ja palautui takaisin kasvoihin vienon punan saattelemana.

"Mites... treenit sujui?" nainen jatkoi saaden pikkuhiljaa mahanpohjaansa asettuneen tunteen takaisin hallintaansa. Ihan tavallista keskustelua tallikavereiden kesken, ei sen ihmeempiä.

Mikke huomasi Sarahin yllättyneisyyden ja pienen punan naisen kasvoilla. Se sai miehen hymyilemään aavistuksen, vaikka hän olikin hieman epävarma naisen lähettyvillä. Olihan Sarahin kanssa tapahtunut yhtä sun toista ja meripihkasilmäinen nainen oli ihan toista maata kuin muut.

"Ihan hyvin. Itse asiassa yllättävän hyvin. Ehkä me päästään osallistumaan ensivuonna jo kisoihinkin", Mikke vastasi varmasti naisen kysymykseen ja tajusi sitten vasta seisovansa edelleen.
Mies siirtyi pöydän ääreen istumaan, mutta kääntyi silti Sarahin puoleen.

"Ootko sä käynyt jo ratsastamassa?"

Heti kysymyksen jälkeen mies tajusi sen typeryyden. Olihan Mikke nähnyt Sarahin tänään jo vilaukselta ja nyt naisella taisi olla aivan erilaiset vaatteetkin yllään.

Hevosista puhuminen osottautui hyväksi valinnaksi, sillä Sarah tunsi itsensä rentoutuvan jo hieman kuunnellessaan miehen vastausta. Velmu oli komea nuori ja Mikke tuntui olevan ylpeä hevosestaan. Ja syystäkin, olihan sillä hevosella sukuakin, sen verran Sarahkin tiesi.

"Kuulostaa hyvältä", nainen kommentoi lämmin hymy huulillaan ja kalasti sitten purujen joukkoon tippuneen mitan sormiinsa. Hän yritti muistaa oliko laittanut niitä tarpeeksi vaiko ei.

"Kävin joo, maastossa. Oli mahdollisesti virhepäätös, vaikka kyllä me lopulta selvittiin melko hyvin. Effi ei ole kamalan maastovarma, etenkään yksin", Sarah kertoi. Hän päätti, että purun määrä vaikutti silmämääräisesti siltä, miltä sen kuuluikin ja naksautti laitteen päälle.

Nainen kurotti kaapista kaksi kahvikuppia kysymättä Mikeltä edes joisiko toinen vaiko ei. Hän laski toisen kupeista miehen eteen pöydälle ja istui sitten tätä vastapäätä.
Tilanne tuntui oudon hallitulta, ei yhtään niin kiusalliselta, mihin Sarah oli varautunut.

"Oltiin molemmat kuran peitossa, mutta onneksi se lähtee pesemällä pois", nainen lisäsi pieni virne kasvoillaan. Suihkun ajattelu Miken seurassa tuntui siltikin vähän vievän ajatuksia väärään suuntaan.

Mikke kuunteli Sarahin ainakin osittain epäonnistunutta maastoreissua yllättävän hyväntuulisena. Ei ehkä Effin takia, mutta naisen takia oli hyvä tehdä vaikka sun mitä. Mies ei tuntenut Sarahia vielä erityisen hyvin, mutta uskoi tietävänsä tästä paljon. Yksi yö sinne tänne teki tehtävänsä.

"No jos maastoseuraa kaipailet niin mua kannattaa tulla aina välillä kysäsemään", Mikke virnisti ja otti kupistaan kiinni.
"Meillä on Velmun kanssa tarkoitus kuitenkin saada kuntoa nostettua niin välillä tekisi hyvää ottaa rennomminkin".

Mikke yritti katsoa naista mahdollisimman usein silmiin, mutta välillä katse harhautui kahvin suuntaan. Katsetta edelsi pitkä haukottelu.
"Väsyttää kyllä niin maan perkeleesti. Onneksi olit juuri kahvia keittelemässä".

Sarah naurahti vähän, sillä ajatus lähteä maastoon nuoren Velmun kanssa, joka ei ollut montaa kertaa näyttäytynyt naisen silmissä varmajalkaiselta ja rauhalliselta, tuntui hyvin mahdottomalta. Kun vielä lisäsi siihen yhtälöön, että rauhallisen Velmun selässä olisi Mikke, lopputulema oli varsin koominen.

"Mä vähän ehkä epäilen, että Effi ja Velmu yhdessä maastossa voisi olla pieni katastrofi. Mutta jos sulla on joku vähän varmempi hevonen alla, tai toisinpäin, niin kyllä me voidaan maastoon lähteä", Sarah lupasi hymyillen.

Toisen haukotus meinasi väkisin tarttua, mutta nainen sai pidettyä sen vaikutuksen poissa kehostaan.
"Mikäs niin väsyttää?" Sarah kysyi vino virne huulillaan. Se oli tahallista kiusottelua, nainen ei nähnyt syytä peitellä äänensävyään tyhjässä loungessa.
Niin, kyllä hän muisti varsin hyvin yöllisen seikkailunsa, eikä niissä muistoissa ollut kiusallisia aamuja tai vältteleviä katseita.

Mikke naurahti Sarahin kommentille.
"No enköhän saisi Minan esimerkiksi Velmun tilalle kun sitä aina silloin tällöin liikutan muutenkin", mies virnisti ja vilkuili samalla kahvin valmistumista.
Se kuka kahvin oli keksinyt olisi ansainnut jonkin hienon palkinnon. Mikke ei olisi voinut tällä päivärytmillään elää ilman sitä ja muut energiajuomat oli tarkoitettu ainoastaan köyhille jonneille.

Sarahin vino virne sai miehen hymyilemään entistä enemmän ja voisi sanoa, että naisen ansiosta Mikestä tuli jopa hyväntuulinen.

"Salilla käynti ja ratsastus vie aina mehut", mies naurahti ja huomasi kahvin olevan valmista. Sitten luotiin salaperäinen katse naiseen. "Illaksi tosin pitäisi kehitellä vielä jotain".
Mikke iski Sarahille nopeasti silmää ja nousi ylös kaatamaan molemmille kahvia.

Minan mainitseminen sai Sarahin irvistämään sisäisesti, mutta piti huolen siitä, että ilme ei välittynyt kasvoille asti. Mitähän Minan hoitaja mahtaisi olla mieltä siitä, että varustaisi hevosen maastoretkelle Miken ja Sarahin ja Effin seuraksi. Nainen saattoi vain kuvitella millä tavoin "Robert on poikaystäväsi vaikka sanotkin ettei ole" - Märta siitä meinaisi.

Mutta Mikke sai sanoillaan ja erityisesti sillä hyvinkin kornilla tämä-ei-muka-toimi-naisiin - silmäniskullaan Sarahin ajatukset sekunnissa takaisin itseensä.

"Joku vähän fiksumpi tyyppi voisi vaikka vannoa, että vihjailet jotakin, Mikke hyvä", latina virnisti seuratessaan katseellaan miehen kahvinkaatoa. Yllättävää oli se, että Sarahia ei haitannut senkaltainen suora vihjailu tallikaveriltaan tippaakaan.

"Mun illan suunnitelmiin kuuluu kyllä jo treffit netflixin ja eilisen lasagnen kanssa", nainen lisäsi lisäten leikkimielisen harmistuksen äänensävyynsä.

"Ehkä ne sellaset fiksummat tyypit on sitten oikeasti aika fiksuja", Mikke virnisti ja laittoi kahvipannun paikoilleen kaadettuaan molemmille kupilliset.
"Entäs mihin kastiin sinä Sarah kuulut?"
Miehen katse kulki naisen kasvoilla etsien pienintäkin merkkiä toisen ajatuksista. Kun vietti aikaa paljon yksin tai naisten kanssa oppi huomaamaan tietynlaisia asioita.

Mikke palasi istumaan pöytään maito kädessään ja kaatoi tilkan omaan kuppiinsa. Vain hieman kylmentämään juomaa, koska yleensä mies joi kahvinsa mustana. Sen jälkeen kahvista juotiin iso kulaus ja katse siirrettiin takaisin naiseen.

Mies kuunteli Sarahin puhetta Netflixistä ja eilisestä lasagnesta, eikä voinut olla naurahtamatta kevyesti, vaikka suupielillä oli koko ajan jokin hymyntapainen.
"Voi, että. Niille ei voi kun jäädä kakkoseksi", Mikke harmitteli. "Pitää varmaan yksin mennä ravintolaan syömään illallista. Toki, jos Netflix tekee bänät niin aina saa seuraan liittyä".

Sarahin silmiin uppoutui aina, eikä Mikke nyt edes tajunnut, että jäi tuijottamaan naista.

"Siitä voidaan olla montaa eri mieltä", Sarah vastasi, eikä oikeastaan halunnut antaa ajatustensa analysoida kysymystä sen enempää. Miten fiksua oli esimerkiksi avoimesti flirttailla loungessa keskellä päivää tallilaisen kanssa? Jonka sängyssä oli ollut aika pirun mukava nukkua. Tai ihastua kilpakumppaniinsa ja jättää erittäin hyvä poikaystävänsä sen ja sitoutumisongelmien takia?
Ei kovin fiksua ollut myöskään Antonin-keissi, mutta se ei onneksi ollut räjähtänyt mitenkään kasvoille.

Sitten Mikke esitti suhteellisen suoran treffipyynnön ja Sarah tajusi, ettei mies tiennyt mistään niistä. Tai jos tiesi, niin ei välittänyt, eihän tässä mitään parisuhdetta oltu rakentelemassa.
"Saatan jopa tarttua tuohon tarjoukseen", brunette mietti nostaessaan höyryävää kahviaan huulilleen.

Miken katse tuntui mahanpohjassa poltteluna, joka enteili hyvin yksinkertaisia asioita naisen kehossa. Kasvoilla viipyvä virne ei laskenut, eikä myöskään katsekontakti, jonka pitkittyessä paikallaan istuminen tuntui yhtäkkiä kovin vaikealta.
Sarah muistutti itseään, että oli edelleen tallilla, ja laski katseensa pöydällä mukia piteleviin sormiinsa. Se kissa-hiiri leikki tuntui kutkuttavan vaaralliselta, kuten hymy hänen kasvoillaankin.
"Ihan vain uteliaisuudesta, mihinkähän aikaan sellainen illallinen olisi mahdollisesti alkamassa?"

Katse palautui uudelleen sinisiin silmiin, eikä se jättänyt arvailuiden varaan, että toteutuisiko netflix vai ravintolaillallinen.

Sarahin "Saatan jopa tarttua tuohon tarjoukseen", lausahdus sai miehen tyytyväiseksi, eikä hän edes ajatellut missä flirttaili naiselle. Tosin tallikaveri oli aina eri asia kuin työkaveri. Työkavereita Mikellä taas ei ollut, koska perinnöstä oli jäljellä yhä melkoinen siivu. Joku muu olisi voinut pelätä tallikaverille flirttailua, mutta mies nyt ei ollut kuitenkaan hyvää pataa oikeastaan kenenkään kanssa Auburnissa. Mikkeä ei kiinnostanut muut.

"Nooh, en ehkä tarkemmin ole sitä määritellyt. Luulen, että nälkä alkaa kuitenkin tässä muutaman tunnin päästä jo olemaan viimeistään", mies vastasi arvioiden Sarahin mielentilaa. Oliko ilmassa epäröintiä jonkun suhteen?

Aarnisuo oli kuitenkin täysin varma itse siitä mitä halusi. Yhteinen yö tuon naisen kanssa oli ollut yllättävän turvallisen tuntuista, vaikka tiesi, että näkisi Sarahia pakosti aina joskus tallilla. Sitä hän halusi ehkä vähän lisää. Katse viipyili edelleen meripihkasilmissä ja mies tunsi sisällään jotain erilaista. Kerrankin hän halusi tietää mitä naisen pään sisässä liikkui, eikä hakea vain yhden yön lohtua.

Sarahin katse oli välissä siirtynyt alas, mutta katseen noustessa takaisin ylös ei Mikke voinut enää pidätellä itseään. Mies nousi osittain seisomaan tarkoituksena suudella naista.

Viisas ihminen olisi varmasti sanonut, että kiitos tarjouksesta ja jätetään tämä juttu nyt tähän. Että oli parempi jäädä yhdellä tappiolle, kuin toistaa virhettä, jonka seuraukset olivat pakostikin huonot jollakin asteella.
Sarah ei ollut kovinkaan viisas ihminen.

"Sovittu", sana oli kuin alleviivaus sille tyhmyydelle, jota huulien tyytyväinen virne korosti entisestään.

Mikke oli yhtäkkiä siinä, ei yhtään pahoillaan ja ihan toisenlainen nälkä katseessaan. Sarahin keho vastasi melkein automaattiohjauksella, kietoi kahvikupin lämmittämät sormensa tummien hiusten sekaan ja suuteli miestä. Se ei ollut mitään kokeilevaa, tai haparoivaa, kumpikin tiesi haluavansa toisen.

Loungen ovi kävi ja Sarah lähestulkoon työnsi Miken takaisin istumaan. Hengityksen pidättäminen oli sillä hetkellä ainoa tapa, jolla nainen sai pidettyä huohotuksen kurissa ja brunette nosti kahvikupin huulilleen siirtäessään katseensa tulijaan. Ehkä suurin osa katseen villeydestä ehti laantua jo matkalla?

"Hei Kiia", Sarah tervehti ja yritti olla näyttämättä liian syylliseltä punahiuksisen naisen siirtyessä kahvinkeittimen luokse.

Sovitut treffit illalliselle vain nostattivat sitä himoa, joka tuli Sarahin huulien tunnosta. Siinä oli vain se hetki, vain he kaksi ja pari kahvikuppia.

Kaikki kuitenkin loppui liian nopeasti kun ovi kävi ja nainen irtaantui Miken otteesta työntäen miehen samalla takaisin istumaan. Siinä tuhlaripojan maineesta tuttu Mikke jäi hyvinkin hämilleen, eikä meinannut ensin saada tilanteesta kiinni.

Vasta tulijan kävellessä kahvinkeittimen luo ja Sarahin tervehtiessä tätä Mikke havahtui juoden liiankin nopeasti kuppinsa tyhjäksi. Luotiin ainoastaan nopea vilkaisu Sarahiin ja sitten mies nousi sanomatta sanaakaan ylös. Kahvikuppi vietiin pois ja Kiian kohdalla Mikke tunsi olonsa aavistuksen epävarmaksi. Olkiaan kohauttaen mies kuitenkin kääntyi ympäri ja käveli huoneesta pois kuin ei olisi siellä koskaan ollutkaan. Yhtä näkymättömästi kuin yleensäkin.

Loungen oven sulkeutuessa Miken takana hän yhä tunsi ilmassa olevan kiusallisuuden. Oliko Kiia nähnyt heidät? Ei siinä, että se olisi muuten kiinnostanut Aarnisuota, mutta siinä vaiheessa hän tajusi, ettei halunnut juorujen kohteeksi. Silti siinä samassa tunnetilassa Mikke hymyili. Ilta oli vasta nuori.