Auringonlaskun aikaan

"Musta oli oikeestaan ihan kiva, että jäit. Mä en hirveesti tunne Kallasta vielä porukkaa, joten aina on kiva tutustuu uusiin kasvoihin", Leo hymyili nojaten edelleen polviin, katse kuitenkin Sarahia kohti. Liekit heijastuivat naisen kauniinvärisistä silmistä takaisin Leon verkkokalvoille.

Leo naurahti. Tässä sitä vain kaksi loista istuu kahdestaan nuotion ääressä makkaraa paistamassa.
"Pistit paremmaks, mulla on vielä siihen matkaa", Leo tokaisi. "- Kallassa kun ei liiaksi ole vuokra-asuntoja tarjolla ja kun mä olen ehkä vähän nirso", hän vielä jatkoi hieman nolostuneena.
Gabriella ei kyllä vielä ollut onneksi heittänyt miestä pihalle, mutta sekin päivä saattaisi koittaa joskus - varsinkin kun heidän välillään on välillä vähän räiskyviä välienselvittelyjä.

"Onneks ei ollu, sit ois jääny makkarat paistamatta ku aika menee pulikoimiseen", Leo totesi hätäisesti ja alkoi kaivella reppuaan. Makkarapaketti aukesi onneksi helposti ja mies viskasi makkarat ritilän päälle. Hän käänsi katseen takaisin naista kohti ja virnisti:
"Vitsi vitsi, mulle ois kyllä kelvannut kans viilentävä iltauinti."

"Samoin", Sarah vastasi, vaikka samalla pohti tilanteen järkevyyttä. Hänen pitäisi ehdottomasti saada lisää ystäviä, jotka olivat naisia. Niiden kanssa ei tulisi niin herkästi eteen väärinkäsityksiä ja tilanteita, joissa piti olla hirveän aikuinen. Paitsi välillä tietenkin, kuten vaikka Julian kohdalla oli pitänyt.

"Niinhän täällä taitaa olla. Tuokin vapautui perjantaina ja ehdin juuri siihen väliin tutun kautta ennen, kuin se tuli yleisille markkinoille", latina paljasti virnistäen.

Makkarat sihahtivat osuessaan lämmenneelle ritilälle. Sarah siirsi katsettaan tulen, Leon ja järven välillä. Hän tiesi, ettei olisi pitänyt.

"Kerrankos sitä vain eletään", nainen totesi lopulta virnistäen ja nousi ylös. Teknisestä kankaasta valmistettu t-paita putoaa hiekalle ensimmäisenä.
"Saa liittyä seuraan, jos uskaltaa", Sarah huusi vielä peräänsä repiessään juoksuhousujaan jalastaan samalla, kun käveli rantaviivaa kohti.

Veden lämpö hyväili varpaiden välejä naisen kahlatessa pidemmälle järveen. Sarah kääntyi vilkaisemaan taakseen, hän ei ollut varma lähtisikö Leo mukaan yöuinnille vaiko ei.

"Sulla on käyny hyvä tuuri. Ilmota mullekin jos tulee tuollasia tilaisuuksia vastaan, mä oisin kiinnostunu", Leo innostui. Hänellä ei itsellään ollut tuttavia, joiden kautta voisi löytää itselleen asunnon, joten hän oli ehkä vähän kateellinen Sarahille.

Leo seurasi makkaroiden kypsymistä ja Sarahia, joka rohkeasti riisuutui päällysvaatteistaan ja hipsi järveen. Nainen oli kyllä syötävän hyvännäköinen, sitä ei ollut Leon kieltäminen. Eikä hän ikinä myöntäisi, että seurasi niin tiiviisti naista katseellaan, kuin varkain. Leo seurasi hetken, ennenkuin antoi periksi. Hän käänsi sihiseviä makkaroita ritilällä, ennenkuin nousi sijoiltaan ja lähti kävelemään itsekin kohti rantaa.

Farkkujen nappi ei meinannut antautua, mutta lopulta Leo sai riisuttua itsensä valmiiksi yöuintia varten. Vesi tuntui ensin hieman viileältä ja mitä lähemmäs napaa vedenraja ulottui, sitä kylmemmältä vesi tuntui.
"Hyrr, tää onki viileämpää ku mä kuvittelin", mies inahti pulahtaessaan kokonaan veteen.

Sarah nautti veden antamasta tunteesta ja sukelsi hieman pinnan alle antaakseen hiuksilleen ja kasvoilleen myös vettä. Olo oli tuhat kertaa parempi siinä vaiheessa, kun Leo vihdoin liittyi hänen seuraansa.

"Siihen tottuu nopeasti", Sarah totesi virnuillen ja ui hieman lähemmäksi miestä. Hetken ajan nainen leikitteli ajatuksella, jonka toteuttamista ei olisi edes epäröinyt yli vuosi sitten.

Leo näytti palelevanakin melko hyvältä ja Sarah ei voinut olla nauramatta toisen hytinöille.
"Onneksi meillä on jo tuli valmiina rannassa, niin ehkä me ei kuolla hypotermiaan tänä yönä", latina totesi jääden muutaman metrin päähän toisesta kohtaan, jossa ei aivan ylettänyt varpaillaan pohjaan saakka.

Leo päätyi uimaan Sarahia ympäri tämän jäädessä niille sijoilleen, kun oli pahimmista hytinöistään selvinnyt. Hän mittaili naista katseellaan. Solisluille ylettyvät hiukset lipuivat hitaasti veden pinnalla edestakaisin rauhoittavasti. Silmien värisävy oli muuttunut entistä tummemmaksi ja syvemmäksi - ja joihin Leo meinasi jäädä tahtomattaan kiinni.

Hän kuitenkin räiskäytti yhtäkkiä vettä naisen päälle.
"Kehtaatkin nauraa toisen ahdingolle", Leo puuskahti muka loukkaantuneena, mutta pärskähti melko nopeasti nauramaan.

"Toivottavasti makkarat ei kärvähdä, koska jos me ei kuolla hypotermiaan, niin sitten nälkään", mies ilmoitti huolestuneena. Hän oli ennen veteen tuloa siirtänyt makkarat vähän turvallisempaan paikkaan, missä ne saisivat kypsyä rauhassa, mutta sitä hän ei Sarahille kertoisi. Veden lämpötilaan alkoi tottua ja Leo kääntyi selälleen lillumaan vedenpintaan ja ihasteli taivasta, jossa pilvenraosta yritti pieni valonpilkahdus vielä esittäytyä.

"Hei", Sarah nauroi saatuaan viileää vettä kasvoilleen yllättäen. Leo oli sitä ennen katsonut häntä pitkään, vähän arvioivasti ja latina ei ollut uskaltanut puhua mitään. Ei, kun tunsi itsensä niin hyvin, kuin tunsi.

"Se on sitten sun syy, jos ne kärvähtää. Mä olen tulimestari, sinä ruokamestari", Sarah totesi nauraen ja näki koston hetken tulleen miehen rentoutuessa kellumaan järven pinnalla. Silmät tutkivat hetken pinnan päällä olevia lihaksia, kunnes käsi heilautti vettä toisen päälle.

"Siitäs sait", nainen nauroi ja roiskautti vielä toisenkin kerran perään. Tilanteen täysjärkisyydesti saattoi olla monta eri mieltä, mutta Sarah ei jaksanut miettiä sellaisia sillä hetkellä. Hän halusi vain nauttia hyvästä seurasta, lämpimähköstä vedestä ja nuotiolta leijailevasta makkaran tuoksusta.
Ja kesästä. Niin ehdottoman paljon Sarah halusi nauttia siitä kesästä.

"Aha, no sovitaan sitten niin. Entä jos tuli sammuu, niin sun takia mun valmistama illallinen on pilalla", Leo nauroi. Onneksi mies oli hyvä kokki, joten kyllä hän yksistä grillimakkaroista luultavasti selviäisi.

Leon nautinto iltataivaasta keskeytyi veden roiskuessa naamalle.
"Kuules nainen!" hän älähti ja räpiköi itsensä pystyyn. Mies meinasi vaistomaisesti tarrata naisen kiinni, mutta muisti sitten, että se ei ehkä olisi kovin soveliasta näin lyhyen tuntemisen jälkeen vaikka tarkoitus oli täysin vilpitön. Sen sijaan hän yritti olla katkaisematta kostonkierrettä ja roiskaisi uudelleen Sarahin päälle vettä.
"Mä muistan tän vielä vuosien päästä ja oon katkera", mies älähti ja lähti leikkisästi uimaan karkuun.

Turvallisen matkan päästä hän jäi tutkailemaan tilannetta. Kylmyys oli jo täysin unohtunut ja nyt vedestä osasi jo nauttia. Ja kesäillasta. Leo ei osannut odottaa, mihin hänen alunperin yksinäiseksi tarkoitettu ilta oli mennyt. Mutta hän ei valittanut, kun seura oli mukavaa ja yhtä lapsenmielistä.

"Sitten se on meidän molempien syytä", Sarah kertoi virnistellen.

Latina mietti oliko järven vastarannalla ihmisiä, sillä heidän rauhansa taisi rikkoutua melko lailla naisen nauraessa kovaan ääneen.
"Älä yhtään valita, sä ihan itse aloitit", Sarah muistutti ja katsoi miten Leo ui kauemmaksi turvaan. Yö kietoutui heidän ympärilleen yhä tiukemmin, mutta onneksi kylmyys ei tuntunut vielä luissa asti.

"Meidän pitää ehkä myöntää tappio ja siirtyä uintireissulta makkaroiden ääreen", latina mutisi virneen viipyillessä huulillaan.
"Tai tulimestari saa sytyttää uuden kokon sammuneen tilalle pian."

Sarah jäi odottamaan kuitenkin seuralaistaan, liikutellen käsiään ja jalkojaan vain sen verran, mitä pinnalla pysymiseen oli tarpeellista.

"Puhut kyllä ihan asiaa", Leo hymähti sovinnon merkiksi. Siskonsa kanssa hän varmaan olisi jatkanut väittelyä hamaan tulevaisuuteen, mutta nyt ei kehdannut. Joskus oli tunnustettava tappio tai myös se tasapeli, koska aina ei voi voittaa. Leo sattui olemaan kilpailuhenkinen, onneksi myös yllättävän hyvä häviäjä.

Leo seurasi Sarahin esimerkkiä ja alkoi pikkuhiljaa lipua kohti rantaa.
"Johan tässä tulee nälkä vähemmästäki", hän tuumasi kuin ei olisi koskaan ruokaa nähnyt. Kävellessä rantavedessä Leon teki mieli vielä tuupata Sarahia leikkisästi. Pupu tosin meni pöksyyn ja ehkä ihan hyvä niin. Mies keräili vaatemyttynsä mukaan kävellessään kohti nuotiopaikkaa valuen vettä kuin uitettu koira konsanaan.

"Hei meidän pulikointi kesti just sopivan aikaa, nää kyrsät alkaa olla valmiita", vaaleahiuksinen iloitsi istuessaan penkille. Hän puristi bokserien lahkeista enimmät vedet maahan ja lisäsi pari kalikkaa nuotioon saadakseen kuivattavan liekin vielä aikaiseksi.

Vielä pienen hetken ajan mies vain seurasi liekkien tanssia.

Uintireissulta pintaan nouseminen tuntui huonolta idealta, mutta Sarah silti käveli kohti rantaviivaa Leon vierellä. Naisen olo oli ehdottomasti virkistynyt, mutta yön viileys kietoi sormensa märän kehon ympärille tiukasti.
Onneksi oli nuotio.
"Niimpä", tämä vastasi virnistellen.

Latina noukki housunsa puolitiestä rannan ja nuotiopaikan välistä ja yritti olla silmäilemättä vieressään kulkevan miehen lihaksia. Vaikka eipä kai katsomisessa mitään pahaa ollut?

"Kyrsät?" nauru pulppusi jostain syvältä.
"Olipahan ensimmäinen kerta, kun joku puhuu makkarasta kyrsänä", Sarah huomautti, eikä maininnut ääneen mitä sana muistutti erehdyttävän paljon. Se olisi ollut aavistuksen liian mautonta jopa siinä seurassa.

Latina istui ajopuupenkille ja ojenteli sääriään lämmintä tulta kohden. Hiillos nuoli uusia puita janoisena ja rätinä nousi vauhdilla.
"Olispa kaljaa", Sarah mutisi virnistäen ja siirsi katseensa Leon silmiin, vaikka katse vietti väkisin alemmaksi.

"Ai. No. Ootpahan nyt kuullu senkin", Leo totesi huvittuneena ja melkein osasi arvata, mitä nainen ajatteli. Kyrsä-sana kun saattoi aiheuttaa hieman hilpeyttä, Leo muistaa itsekin huvittuneensa ensimmäistä kertaa kuullessaan sanan.

Leo nosteli makkarat pois ritilältä yksitellen yrittäen olla polttamatta sormiaan, samalla salaa vilkuillen naisen tulen ääressä ojentelemia sääriä. Kyllä huomasi, että Sarah on hevosihminen. Leo ei piitannut pulkannaruista, mutta brunette oli kyllä kaikkea muuta kuin pulkannaru. Hän oli todella hyvässä lihaskunnossa.

"Kaljaa? Kaiken muun lisäks oot nainen, joka juo kaljaa?" Leo ihmetteli ääneen. "- En siis tarkota et siinä ois jotain pahaa, vaan oot ehkä ensimmäinen mun tapaama nainen systerin lisäks, joka juo kaljaa", hän jatkoi pahoitellen.

Leo kokeili makkaroita, olivatko ne vielä turhan kuumia.
"Tässä on sulle, paperia ei valitettavasti ole", mies totesi ja ojensi yhden makkaroista naiselle. Sen jälkeen hän nappasi toisen makkaran pompottelemaan sormenpäiden välillä, koska se olikin edeltäjäänsä paljon kuumempi.
"Ai helllllllvata tää on kuuma", hän älähti.

"No olen", Sarah vastasi edelleen virnuillen. Sanaa olisi hankala olla kuulematta enää.

Leon ihmettelyt saivat naisen tyrkähtämään ääneen. Hän oli juoppo baaritappelija, kävi yöuinneilla ja söi makkaraa tuntemattomien miesten kanssa. Miehellä oli varmasti melko ruusuinen mielikuva hänestä, mutta latina ei välittänyt. Se olisi vaatinut vaikeita tunteita, joihin Sarah ei halunnut koskea pitkällä tikullakaan sillä hetkellä.
"Ja viskiä, se on mun lempparia."

"Kiitos", brunette sanoi ottaen lämpimän makkaran sormiinsa.
Meripihkan väriset silmät seurasivat Leon sormia.
"Laske se takaisin, jos se on noin kuuma. Me voidaan vaikka jakaa tää ensimmäinen, jos sulla on noin kova nälkä?" Sarah ehdotti hymyillen aavistuksen huvittuneesti.

Rapeaksi kypsennetty kuori napsahti latinan vääntäessä saamansa makkaran kahtia. Sen sisältö höyrysi ja Sarah ojensi toisen puolikkaan Leolle.
"Siinä. Nyt ei kummankaan tarvitse nääntyä nälkään."

"Oot kuule Sarah just täyttänyt mun kaverilistan kriteerit", Leo naurahti eikä meinannut uskoa kuulemaansa. Toki olisihan se pitänyt tajuta jo aiempien faktojen tullessa ilmi.
"Harmi ettei oo mitään millä kilistellä sen kunniaks", hän jatkoi virnistäen.

Hieman nolostuneena Leo laski tulikuuman kabanossin takaisin muiden joukkoon ja otti vastaan Saran puolittaman makkaranpätkän.
"Kiitti. Nyt tais ahneella olla paskanen loppu. Onneks autohommissa sormenpäät tottuu vähän kovempaan kohteluun, ettei nakit nyt ihan kokonaan palanu."

Mies haukkasi palan saamastaan höyryävästä makkaranpuolikkaasta ja nautti sen mausta ja aromista. Siitä oli jo joku hetki, kun hän oli viimeksi paistanut makkaraa nuotiolla.
"No, nyt kun tässä on esitelty faktoja puolin ja toisin, niin onks sussa vielä jotain erikoista, mitä et oo kertonu?" Leo kysäisi uteliaana ja paranteli asentoaan penkissä.

Nuotion liekit lämmittivät mukavasti ja bokseritkin alkoivat olla jo melko kuivat. Leo ei silti pitänyt kiirettä pukemisen suhteen, vaan piti tärkeämpänä saada kupu täyteen ensin. Toki hänellä olisi sitä myötä vähän enemmän aikaa mittailla vastapäätä istuvaa naista katseellaan. Katsoa saa muttei koskea, niinhän se menee?

"Voi kiitos, olen otettu", Sarah vastasi naurahtaen. Kilistelyä oli toki harrasteltu hieman turhan usein viime aikoina, mutta ilmaisesta viinasta ei sopinut kieltäytyä. Jos sitä olisi siis ollut nyt tarjolla.

"Onneksi tässä on vaihtoehtoja. Ei tarvitse hypytellä kuumia makkaroita enempää", latina virnisteli edelleen. Sarah salli itsensä tunnustella kesäistä hetkeä, nuotiota ja hyvää seuraa ja kuumaa makkaraa. Mikään ei ollut maistunut niin hyvältä pitkään aikaan.

Latina katsoi uudemman kerran Leoa silmiin. Hän mietti mitä kaikkea oli jo jakanut itsestään toiselle. Asioita, jotka oli helppo kertoa, pinnallisia ja hyvää mieltä aiheuttavia. Mietti Robertia ja Thomasta ja halusi yhtäkkiä siinä hetkessä unohtaa sen kaiken, edes pieneksi ajaksi.

"En mä tiedä, varmaan paljonkin asioita. Mitä sä haluat tietää?"
Pää kallistui aavistuksen, hymy huulilla pysyi vinona. Sarahin oli lämmin vain heidän edessään liekehtivän nuotion ansiosta, muuten iholla väreilevän kosteuden kanssa olisi varmasti tullut kylmä. Vaikka olihan siinä toinen keho lämpöä tuottamassa, jos tuli päättäisi vaikka sammua.
Ajatus sai Sarahin siirtämään katseensa takaisin nuotioon ja heittämään sinne pari puuta lisää. Parempi, jos tuli pysyisi hyvin yllä.

"Sietääkin olla, mä en ota listoille ihan ketä vaan ja mulla on tarkat kriteerit", Leo virnisti brunetelle.

"Öö.. No mulla ei just nyt satu tulemaan mitään mieleen, mut aattelin jos sulla ois jotain jo valmiina", mies naurahti ennenkuin haukkasi palan makkarastaan. Leolla ei ollut mitään käsitystä paljon kello alkoi olla, mutta ilta oli pimentynyt hurjasti lyhyessä ajassa. Oli vain nuotiosta heijastuva valo ja kaksi vähäpukeista muukalaista tutustumassa toisiinsa nuotion äärellä.

Leo katsoi tummanpuhuvia silmiä kuin yrittäen pelkällä katsekontaktilla saada kaivettua toisesta asioita ulos.
"Siis mä en tiiä, mut sä oot jotenki tosi salaperäsen olonen. Mä en saa susta mitään irti, vaikka normaalisti oon melko hyvä ihmistuntija", Leo yhtäkkiä pamautti ajattelematta yhtään sen enempää.

Pian mies kuitenkin katkaisi katsekontaktin ja alkoi pukea farkkuja jalkaansa ja paitaa päällensä.
"Onks sulla kylmä?" Leo kysyi naiselta ja heilautti hupparia kädessään. Se joutaisi ihan hyvin naista lämmittämään, hänellähän oli kuitenkin ajotakki vielä lisäksi.

Sarah mietti toisen ystävyyttä ja jätti mainitsematta, ettei tiennyt edes Leon sukunimeä. Tai tämän siskon nimeä, jolla olisi siinä yhteydessä ollut varmasti suurempi painoarvo.
"Hyvä", tämä totesi virnistäen.

"Sori, ei ollut", nainen pahoitteli ja yritti keskittyä syömiseen. Hän ei ollut edes tajunnut miten kova nälkä oli ollut ennen sitä hetkeä.

Tyytyväinen virne levisi Sarahin huulille tämän kuullessa itseään viitattavaksi salaperäiseksi. Se kuulosti imartelevalta.
"Mä olen mysteerinen nainen. Ei kai kaikkea kuulu heti antaa itsestään ilmi", latina totesi pitäen liekin valossa sädehtivän katseen tyynesti. Se oli niin helppoa, kun ei tuntenut toista liian hyvin.

"On mulla vähän, kiitos", Sarah huokaisi toisen tarjotessa huppariaan. Saatuaan sen käsiinsä, nainen repi housut ja t-paidan myös päälleen ja laittoi päällimmäiseksi tarjotun hupparin. Se oli tietysti auttamatta liian iso, mutta latina ei antanut sen häiritä.

"Onko sulla huomenna töitä? Kello alkaa kai olla jo aika paljon, sä varmaan haluat kohta jo nukkumaan?" meripihkan väriset silmät kääntyivät katsomaan Leon kasvoja ja sormet nykivät hupparin kauluksen alle jääneet hiukset vapaiksi. Sarah pörrötti niitä vähän, jotta saisi niiden väliin hieman ilmaa ja ne kuivuisi nopeammin.
Latina mietti istuisiko vielä alas, vai olisiko pian jo aika jatkaa matkaa. Kotiin olisi vielä pitkä matka juosten.

"No sitten sä jäätkin mysteerinaiseksi", Leo totesi mietteliäänä. Hän paloi halusta tietää naisesta enemmän, mutta nyt ei ehkä olisi vielä se hetki. Jos he edes tapaisivat uudelleen. Tai väkisin he tulisivat näkemään jossain, asuivathan he samalla kylällä ja viettivät aikaa samoissa paikoissa toisinaan.

"Toivottavasti et pyörry, hupparin aromi ei ole suoraan mistään miesten parfyymiosastolta", mies naurahti. Sarah oli kuitenkin antanut ymmärtää, ettei ollut mikään tosikko. Leo ehkä siksikin uskalsi melko vapaasti heittää (typerääkin) läppää naisen seurassa.

Kaiveltuaan ajotakin taskusta puhelimen hän vähän säikähti, lukemaansa kellonaikaa puhelimen näytöltä.
"Oho, joo onhan mulla. Aika on menny niin vauhdilla eteenpäin, etten ollu ees tajunnu", mies totesi. Hän laski päässään pikaisen päässälaskun ja tajusi herätyksen olevan viiden tunnin päästä.
"Mä voin kyllä heittää sut kotiin, mutta mulla ei oo toista kypärää takataskussa. Ajan kyllä yleensä ihan nätisti ja aina voi pitää kuskista kiinni jos pelkää tippuvansa kyydistä", Leo kokeili.

Sarahia hymyilytti kamalasti. Mysteerinainen kuulosti sopivalta termiltä, vaikka latina luokitteli itsensä omassa mielessään melko lailla päinvastaiseksi. Hän oli jopa hieman liian avoin toisinaan.

"Olen mä pahempiakin haistellut. Mä kasvoin kahden veljen kanssa", Sarah paljasti ja irvisti hyväntahtoisesti.
"Katso, sä sait musta vielä jotain irti", nainen kommentoi vaihtaen irvistyksen virneeseen.

Leo katsoi ajan, josta latinalla ei ollut harmaintakaan aavistusta. Hänellä olisi huomenna vapaapäivä, eikä aikataulusta ollut huolta asuntosopimusta lukuunottamatta. Pahoitteleva hymy viipyili Sarahin kasvoilla, hän tiesi olevansa syyllinen siihen, että Leo oli viipynyt rannalla niin kauan.

Toisen ehdotus sai latinan kulman kohoamaan yllättyneinä. Se oli asia, jota ei olisi pitänyt edes harkita, paitsi nyt, kun kotiin oli pitkä matka ja ulkona niin pimeää, ettei nähnyt eteensä.
"Toki", Sarah myöntyi lopulta ja huokaisi syvään. Hymy naisen kasvoilla kertoi, että vaihtoehto kuulosti liian hyvältä ollakseen totta.

Hiekkaiset varpaat löysivät tiensä sukkien kautta lenkkareihin ja edelleen kytevä tuli sammui sihisten Sarahin heittäessä ämpärillisen vettä sen päälle.
Pimeys oli välitön.
"Mennäänkö?" latina kysyi ja yritti totuttaa silmiään hämärään. Sormet tunsivat Leon käsivarren allaan ja vaikka se ehkä oli huono idea, nainen kietoi kätensä sen ympärille.

"Kaadutaan yhdessä sitten", tämä tokaisi ja antoi virneen kuulua läpi äänestään.

Leo virnisti. Pikkuhiljaa faktoja alkoi löytyä tiskiin, ihan vahingossa.
"Kyllä mä kuule keinot keksin, jos jotain haluan saada selville", mies naurahti.

Pahoitteleva hymy, tulen sammutus ja viimeisten vaatteiden ylle pukeminen olivat viimeiset asiat, mitä kaksikko rannalla ennen poistumistaan tekivät. Pimeys valtasi joka paikan ja Leon suupielet nousivat pieneen hymyyn Sarahin tarttuessa miehen käsivarteen kiinni.

"Kadutaan vaan", Leo virnisti ja yritti vaistojen varassa suunnistaa kulkineensa luokse. Hän työnsi avaimen virtalukkoon ja samassa valokeila syttyi valaisemaan tienoota. Moottoripyörän valot eivät olleet kummoiset, mutta niillä näki onneksi kaiken tarvittavan.

Leo istahti pyörän päälle ja taputti penkkiä takanaan. Hän odotti kyytiläisen kyytiin ennenkuin kiskoi kypärän päähän ja hanskat käteen.
"Voit kyllä pitää musta kiinni, jos pelkäät, että pyörän omat kauhukahvat ei ole riittävän turvallisia", hän naurahti leppoisasti ja lähti merkin saatuaan ajamaan.

Sarah oli otettu Leon pimeänsuunnistustaidoista, vaikka onneksi silmä tottui matkan varrella edes vähän hahmottamaan ympäristöä. Hän antoi miehen asettautua pyörän kyytiin ensin ja virnistellen istui tämän taakse osoitetulle paikalle.
Kevyt naurahdus karkasi latinan huulilta Leon sanojen myötä.

"Katsotaan", Sarah vastasi asettaen jalkansa pidikkeille. Takana oleva kahva tuntui epämiellyttävän kylmältä paljaita sormia vasten ja brunette kietoi kätensä Leon kehon ympärille. Ele tuntui ensin olevan varovainen, mutta muuttui rennommaksi pyörän päästyä liikkeelle.
Tuntui oudolta olla moottoripyörän kyydissä ilman kypärää. Sarah nojautui lähemmäksi päästäkseen täysin miehen takana tuulensuojaan.

Ajo-ohjeiden mukaisesti Leo pysäytti pyöränsä Sarahin isoäidin talon edustalle. Hieman vastahakoisesti, väsymyksestä haukotellen nainen nousi pyörän selästä ja hymyili kiitollisena kyyditsijälleen.
"Kiitos, olisi ollut hirvittävän pidempi kotimatka ilman kyytiä", latina totesi seistessään Leon vieressä. Katse tutki toisen silmiä hetken aikaa hiljaisuudessa.

"Ai niin, sä varmaan haluat sun hupparin takaisin?" Sarah ojensi paidan takaisin omistajalleen, katsahti tätä vielä vino hymy huulillaan. Hän hyvästeli miehen ja asteli mieli astetta kevyempänä kotiinsa.