Työ ennen huvia

Kello ei ollut vielä seitsemää, kun Lauri pysäytti autonsa Heidin talon eteen. Orijoen aamu oli hiljainen, eikä se haitannut Lauria yhtään. Edessä olisi hektinen iltapäivä valmennusten ja heittämällä sen hetkisistä ratsutettavista haastavimman satulassa, joten rattia verkkaisesti sormillaan naputtava mies nautti seesteisyydestä niin kauan kuin se oli mahdollista.

"Ei kai tullut kiire?" Lauri virnisti avoimesta ikkunasta, kun tuttu hahmo ilmaantui näköpiiriin. Hymy jumiutui miehen huulille, kun tämä nousi autosta napatakseen Heidin laukun, jonka nainen oli pakannut yön yli reissua varten. Se oli ollut hauska sattuma - Lauri oli ottanut eilen illalla tallilla puheeksi yhden yön reissunsa pääkaupunkiseudulle. Kun Heidi oli maininnut mahdollisista asioistaan samalla suunnalla, Lauri oli heittänyt tarjouksen ilmaisesta kyydistä ja majoituksesta. Mies oli menossa yöksi omistamaansa asuntoonsa, koska vuokralainen, Laurin pitkäaikainen ystävä Valtteri, oli reissussa jossain päin Yhdysvaltoja.

"Mitä sulla olikaan ohjelmassa?" Lauri kysyi päästyään starttaamaan auton kohti Espoota. "Ehditään varmaan heittää kamat asunnolle, mutta sitten mun täytyy lähteä Kirkkonummelle. Joko lähdet mukaan ja otat mun auton, tai käytät julkisia."
Lauri vilkaisi etupenkillä istuvaa naista kysyvästi ja irvisti itsekseen: mitähän siitäkin seuraisi, jos talliporukka näkisi miehen saapuvan raskaana olevan bruneten kanssa?

"No ei, mä olin hereillä jo viideltä", Heidi vastasi hymyillen ja peitteli kädellään pinnalle karanneen haukotuksen. Hän ojensi laukkunsa miehelle, ei mutissut vastalauseita siitä, että olisi kyllä pärjännyt ilmankin. Lauri tiesi sen jo ilman sanomistakin.

"Mun pitää käydä liikelounaalla erään asiakkaan kanssa. Meillä on yksi aika iso projekti aluillaan ja asiakas haluaa nähdä mut henkilökohtaisesti ennen lopullista sitoutumista. Me ollaan tosin tehty aiemminkin saman firman kanssa töitä, että enemmän se taitaa olla vain kuulumisten vaihtelua se lounas siinä", nainen kertoi punniten saamiaan vaihtoehtoja. Luonnollisesti hän olisi halunnut valita ensimmäisen, mutta mietti miten mielellään Lauri näyttäytyisi hänen seurassaan omien asiakkaidensa edessä.

"Ensimmäinen vaihtoehto tietysti houkuttelee enemmän, mutta kyllä mä pärjään julkisten kanssa. Voit sitten viipyä ihan oman aikataulun mukaan niin kauan, kuin haluat", Heidi vastasi vielä silmäillen ratin takana istuvan tummaverikön kasvojen profiilia. Tuntui jännittävältä lähteä sillä tavalla Laurin kanssa suunnitellulle matkalle, vaikka se pohjautuikin molempien työelämään. Nainen odotti näkevänsä toisen asunnon, vaikka se nykyään olikin miehen ystävän koti.

"Kuulostaa hyvältä", Lauri hymähti Heidin kertomukseen sopimastaan lounastapaamisesta. "Voidaan tehdä niinkin. Jos aikataulut osuu yhteen, voin koukata sut kyytiin paluumatkalla."
Lauri vilkaisi brunettea varmistaakseen, että suunnitelma oli varmasti ok, ennen kuin keskitti huomionsa takaisin tuttuun liittymään valitakseen oikean suunnan.

Orijoen ja Espoon välinen matka oli Laurille tuttu, eikä mies poikennut rutiineistaan pysähtyessään tutulle huoltoasemalle hakemaan kahvia. Se oli samalla sopiva jaloittelutauko, joka ei vaatinut Heidiä pyytämään pysähdystä erikseen.
"Saa nähdä, miltä siellä kämpässä nykyään näyttää", Lauri virkkoi palatessaan autolle. Mies laski take away -kahvikupin keskikonsolin telineeseen ja veti turvavyönsä kiinni.
"Valtteri on kuulemma sisustanut sitten viime käynnin. Sillä on todennäköisesti joku nainen kierroksissa", Lauri kertoi pieni, itsepintainen virne huulillaan. Onneksi asunto oli sen verran tilava, että Valtteri mahtuisi majoittamaan sinne mahdollisen daaminsa.

Laurin omistusasunto sijaitsi 2015 rakennetussa taloyhtiössä toiseksi ylimmässä kerroksessa. Miehen kasvot olivat yllättävän vakavat, kun tämä käänsi avainta lukossa ja astui sisään viileään asuntoon. Tutun eteisen nähdessään hymy palasi Laurin kasvoille muistojen tulviessa mieleen: se oli ollut ja oli edelleen Laurin ensimmäinen oma asunto.

"Tervetuloa", Lauri hymähti Heidille ja naksautti valot päälle avaraan kaksioon, johon lasitettu parveke toi kalusteineen kesällä yhden lisähuoneen.

"Sopii", Heidi vastasi, eikä edes yrittänyt peitellä kasvoilleen levinnyttä tyytyväistä hymyä. Hän ehtisi varmasti päivän aikana suorittamaan muutakin työhön liittyvää. Synnytyksen läheneminen aiheutti pientä painetta järjestää kaikki asiat firmalla niin, ettei hänen poissaolonsa häiritsisi töiden sujuvuutta.

Laurin kertoessa ystävästään ja tämän rakkauselämästä, Heidin ajatukset kiertyivät tutkimaan sitä puolta miehestä itsestään. Millainen toinen oli ystäviensä - siis muiden, kuin hänen - seurassa? Osittain naista harmitti, että hän ei saisi tavata Valtteria, mutta suurimmaksi osaksi brunette oli vain tyytyväinen.
Mitä vähemmän heitä nähtäisiin yhdessä, sitä vähemmän kysymyksiä onko se teidän ja kenen se sitten on esitettäisiin.
"Mä taidan olla melko puolueeton, kun en ole tutustunut lähtötilanteeseen", nainen oli vastannut ja seurannut Laurin kasvoille piirtynyttä virnettä.

"Kiitos", Heidi vastasi ja käveli peremmälle asuntoon. Siniset silmät tutkivat asuntoa, sen huonekaluja ja pohjaratkaisua, eikä nainen voinut olla miettimättä miten paljon niitä oli muutettu Laurin lähtemisen jälkeen.
"Onpa ihana", brunette kommentoi ja kääntyi katsomaan asunnon omistajaa ja mietti mitä toisen mielessä mahtoi sillä hetkellä tapahtua.

"Tuntuuko oudolta, kun se on nyt jonkun toisen koti?"

Lauri seurasi ilmettä Heidin kasvoilla, kun nainen kierrätti katsettaan asunnossa. Vaalea laminaattilattia oli puhdas ja korosti tummanharmaita keittiöelementtejä, jotka pieni saareke rajasi asunnon vasemmanpuoleiseen kulmaan. Siinä keittiössä Lauri oli laittanut ruokaa monet kerrat sen jälkeen, kun oli tehnyt kaupat asunnosta.

"No ei oikeastaan", Lauri hymähti. "Oli helppo vuokrata tämä tutulle ihmiselle. Vaikka ei Valtteri tässä varmasti lopunelämäänsä asu."
Lauri jätti mainitsematta, kuinka oli jossain vaiheessa ajatellut palaavansa tähän itse heti, kun asunto vapautuisi - eli todennäköisesti seuraavan parin vuoden sisällä. Muutto Orijoelle oli kuitenkin vaikuttanut asioihin, eikä Lauri enää osannut suunnitella tulevaisuuttaan valmennuskalenterin ulkopuolella kuukautta pidemmälle.

Lauri kävi heittämässä kaksikon laukut makuuhuoneeseen, jonka king size jenkkisänky oli ollut koskemattomana viikon.
"Mun täytyy lähteä", Lauri irvisti kaivaessaan ratsastushousuja laukustaan. Mies vaihtoi ne ripeästi jalkaansa ja palasi Heidin luo kysyvä katse silmissään.
"Haluatko kyydin jonnekin asti?" Lauri varmisti samalla, kun varmisti, ettei kukaan ollut soittanut tai laittanut viestiä mahdollisista muutoksista.

"No hyvä", Heidi vastasi hymyillen ja jatkoi sitten asunnon tutkimista. Nainen mietti miten paljon se paljasti omistajastaan ja miten paljon sen hetkisestä asujastaan. Myös ajatus siitä, mitä Lauri halusi tehdä asunnolle sen vapauduttua nousi Heidin ajatuksiin. Mies itse oli todennut, ettei ystävänsä aikoisi varmastikaan asua loppuelämäänsä siinä.

"Joo", brunette vastasi Laurin lähtöilmoitukselle ja odotti maltillisesti toisen vaihtaessa vaatteitaan. Vaikka harmittikin päästää mies lähtemään, Heidi muistutti itseään siitä, että heillä olisi koko ilta aikaa.

"En, mun pitää vaihtaa vaatteet ja tehdä vähän valmistelevia töitä tietokoneen ääressä sitä ennen. Mutta kiitos tarjouksesta", nainen varmisteli hymyillen, tutkien huolellisesti aseteltujen hiusten kehystämiä kasvoja. Hymy viipyili Heidin huulilla.

"Ilmoittele, kun lähdet tallilta?"

"Okei", Lauri nyökkäsi katse sinisissä silmissä. "Valtterin mukaan täällä on vielä yhdet avaimet."
Mies kumartui tutkimaan eteisen lipaston ylälokeroa, josta löytyvän avaimen täytyi olla vara-avain.
"Mulla on oma avain, tällä pääset liikkumaan vapaasti", Lauri hymähti ojentaen avaimen Heidille. Tummat silmät loivat vielä viimeisen vilkaisun brunetteen, ennen kuin oli aika lähteä.
"Nähdään."

Kirkkonummella oli vilskettä. Tallilla järjestettäisiin seuraavana päivänä kisat, joihin osa valmennettavista ratsukoistakin oli menossa. Lauri halusi pitää treenit maltillisina ja otti jokaisen ryhmän kanssa myös reilusti sileän treeniä ennen hyppäämistä.

"Ensi kerralla maastoesteitä? Niitä on kyselty", Tuuli kysyi hyväntuulisesti. Tallinomistaja laski aurinkolasit takaisin nenälleen ja loi pitkän silmäyksen tallipihaan, jonka puhelias ponityttöjengi oli siistinyt.
"Sopii", Lauri vastasi kohtelias hymy huulillaan ja nyökkäsi tervehdyksen tutulle ratsastajalle, joka oli joutunut perumaan valmennuksensa hevosen epäpuhtauden vuoksi.
"Täytyy lähteä ratsastamaan vielä se lohikäärme", Lauri totesi saaden Tuulin naurahtamaan.
"Työn iloa", nainen toivotti päätään huvittuneesti pudistellen.

Lohikäärmeellä Lauri oli tarkoittanut suurta ruunikkoa, joka oli tullut nykyiselle omistajalleen suoraan Latviasta. Tamma oli suuri, vahva ja temperamenttinen, eikä sen omistaja ollut ihan varma, oliko ostos ollut järkevä.
"Hyvä siitä tulee", Lauri irvisti huvittuneesti pitkän kolmevarttisen jälkeen. Tamma, joka ei ollut vielä saanut järkevää lempinimeä, luimisti korviaan, muttei noteerannut ratsastajan jalkautumista sen kummemmin.

Puoli tuntia myöhemmin Lauri oli valmis lähtemään. Mies starttasi auton ja naputteli Heidille kysymyksen naisen sijainnista.

Laurin lähdettyä Heidi unohtui tuijottamaan ikkunoista avautuvaa näkymää. Jos hän ei olisi niin hevosrakas ihminen, sellainen korkean kerrostalon kaupunkinäkymä olisi luultavasti ollut hänelle koti. Tämä maisema oli ollut Laurille joskus koti. Niitä mies oli tuijottanut yksin ja varmasti joskus jonkun kanssa.

Vaatteiden vaihto sujui nopeasti. Valkoinen, pitkähihainen kauluspaidan tapainen paita oli ihana. Heidi solmi vyön rintojensa alle ja veti mustat, oikeista kohdista joustavat suorat housut jalkaansa ja nosti mustat korkokengät laukustaan lattialle. Hän oli vähentänyt korkkareiden käyttöä viimekuukausina huomattavasti, mutta tällä kertaa ne kuuluivat asukokonaisuuteen. Heidi tarkisti vielä, että avoimet hiukset näyttivät siisteiltä ennen, kun pujotti korkokengät jalkoihinsa ja lähti asunnosta.

Heidi huomasi kännykkänsä kilahtavan ja hymyili nähdessään Laurin viestin. Kerrottuaan olevansa edelleen asiakastapaamisessa, mutta aivan viimeistelyä vaille valmiina, nainen käänsi vielä huomionsa pukuun pukeutuneeseen mieheen.
"Kiitos vielä ja käsken Markoa tarkistamaan paperit vielä kerran", Heidi hyvästeli asiakkaan ja asteli ravintolasta ulos.

Brunette nosti puhelimen korvalleen ja puhui kaiken tuntien aikana läpikäydyn asian alaisensa kanssa läpi odottaessaan kyytinsä saapumista.
"Hei", Heidi tervehti istuttuaan Laurin auton etupenkille. Autossa tuoksui hevoselle ja se sai naisen hymyilemään entistä leveämmin.
"Menikö tunnit hyvin?"

Heidi oli ilmoittanut sijaintinsa, joten Lauri oli ajanut lauantain alkuillan olemattomassa ruuhkassa kohti Helsingin keskustaa, jonne mies ei normaalisti poikennut työmatkoillaan. Ravintola oli onneksi sivummalla ydinkeskustaan nähden ja Lauri sai koukattua Heidin kyytiinsä aivan sen edestä.

"Siinähän ne", Lauri vastasi katse liikennemerkeissä. Vieras katu tuotti pientä päänvaivaa, mutta mies löysi reitin tutulle tielle ja kiihdytti vauhtia päästessään sujuvammalle pätkälle.
"Hevoset ja oppilaat olivat tyytyväisiä. Paitsi se, jonka ratsutin", Lauri naurahti väsyneesti. Lohikäärmeen lempinimekseen sitä menoa tienaava tamma oli laittanut ratsastajansa koville, mutta loppujen lopuksi Lauri oli saanut ratsastettua tamman läpi kaikissa askellajeissa ilman suurempaa taistelua.
"Se on kyllä erikoinen eläin", Lauri mutisi. "Ei siitä ole löytynyt mitään vikaa. Toisaalta koulutusmetodit muualla ovat välillä mitä ovat."

Lauri nosti aurinkolasit kasvoilleen ennen moottoritielle kiihdyttämistä. Mies vilkaisi Heidiä ja sääti tuuletusta viileämmälle.
"Mites teidän tapaaminen sujui?" Lauri kysyi uteliaasti hymyillen.

Heidi kuunteli hymyillen miehen kertomusta päivästään samalla, kun tutki ohi viliseviä maisemia. Helsingissä oli jotain viehätysvoimaa, mutta Kalla oli silti naisen koti. Ainakin sillä hetkellä.

"Onneksi sulla on paljon kokemusta erikoisista eläimistä", Heidi muistutti peitelty virne huulillaan.

"Hyvin, oli siinä sopimuksessa eräs hieman epäselvä kohta, mihin asiakas halusi lisätä pari asiaa. Mutta kyllä me saatiin se projekti meille", nainen kertoi. Hän huomasi miten oudolta tuntui keskustella töistä niihin liittymättömän ihmisen kanssa. Se tuntui tasapainoilulta salassapitovelvollisuuden ja luotettavassa seurassa koetun vapauden keskellä.

"Se on kyllä outoa miten raskauden myötä osa asiakkaista ajattelee, että yhtäkkiä alkaisin jakamaan kaiken elämästäni heidän kanssaan", Heidi tuhahti, mutta ei kuulostanut siltikään tuohtuneelta. Sen sijaan kuriton virne viipyili naisen huulilla.
"Mutta mitäs me nyt tehdään?"

"Hyvä", Lauri mumahti tyytyväisenä siihen, ettei kummankaan reissu ollut mennyt hukkaan. Miehen työt tosin jatkuisivat vielä huomenna toisella tallilla yksityisvalmennusten merkeissä, mutta tuttujen ratsukoiden kanssa työskenteleminen oli lähes poikkeuksetta miellyttävää.

"Onneksi tässä ammatissa kukaan ei oleta sellaista", Lauri puuskahti ja loi Heidiin merkitsevän katseen. Espoo alkoi lähestyä, eikä matka asunnolle ollut enää pitkä. Lauri tunsi pienen nälän sisällään ja huokaisi Heidin kysymykselle.
"Olisin sanonut, että käyn freesautumassa ja sitten lähdetään syömään, mutta hain sut juuri ravintolasta", Lauri murahti huvittuneesti irvistäen.

Viimeisessä risteyksessä oli pari muutakin autoa, joista toinen jumiutui ihmettelemään maailmaa blokaten Laurin mahdollisuuden edetä. Miehen leukapielet kiristyivät, kun tämä naputti rattia odottaen seilaajan jatkavan matkaansa. Kun valkoinen Skoda vihdoin liikahti, Laurin huulilta purkautui merkitsevä huokaus ja mies kurvasi autonsa ennätysajassa tutulle parkkipaikalle.

Heidi hymähti, eikä maininnut mitään siitä, miten ehkä Lauriltakin oltaisiin voitu kysyä samaisia kysymyksiä, jos tämä olisi nainen ja raskaana.
"Me syötiin aika vähän ja puhuttiin liikeasioita monta tuntia, kyllä mulla on jo nälkä", brunette kertoi. Hänelle kävisi vallan mainiosti odotella hetki Laurin laittautuessa ja lähteä sitten syömään.

Heidi käänsi katseensa turhautuneelta kuulostavan huokauksen myötä ja kohotteli kulmiaan reippaille ajo-otteille.

"Kaikki hyvin?" nainen kysyi ennen, kun Lauri ehti rykäistä itseään vauhdissa ulos autosta. Sinisten silmien katse tutki miehen kasvoja tarkkaavaisesti ja hän mietti oliko aikaisemmin huomannut samankaltaista käyttäytymistä toiselta.
Eikä normaalissa tilanteessa kyseisessä kiirehtimisessä olisi ollut mitään outoa, mutta Lauri vaikutti jotenkin normaalia kireämmältä. Heidi ei tiennyt kuitenkaan, että kuvitteliko vain kaiken.

Lauri oli aikeissa nousta ulos autosta, kun Heidin kysymys pysäytti miehen sormet auton ovenkahvalle. Tummien silmien katse kääntyi hitaasti brunetteen, jonka Lauri olisi seuraavaksi kertonut viemänsä syömään entiseen suosikkiravintolaansa.
"Kaikki hyvin" mies mutisi ja avasi auton. Lauri nousi ulos autosta ja kaivoi avainnipun taskustaan samalla, kun paukautti oven kiinni.

Lauri ei ollut ihan varma, miksi yksi törttöilevä kuski oli saanut hänet niin huonolle tuulelle. Mies harppoi edeltä alaovelle, avasi sen Heidille ja marssi sitten tilaamaan hissin. Hississä Lauri tuijotti peilikuvaansa ajatuksiinsa vaipuneena, eikä asuntoon päästyään epäröinyt hetkeäkään suunnatessaan suoraan suihkuun tuttuun kylpyhuoneeseen.

Ohimoa kiristänyt panta tuntui hellittävän hetkeksi, kun Lauri kuivautui ja kietoi pyyhkeen vyötärölleen. Mies käveli keittiöön, laski itselleen lasillisen vettä ja vilkaisi Heidiä kävellessään parvekkeen ovelle. Maisema oli pysynyt kutakuinkin samana muutamaa rakennettua kerrostaloa lukuunottamatta, eikä parvekkeelle kävellyt Lauri voinut olla miettimättä, olisiko elämä pääkaupunkiseudulla ollut kuitenkin helpompaa.

Jos Heidi ei ollut täysin vakuuttunut Laurin kaikki hyvin-vastauksesta, sitä seurannut käytös pyyhki kaiken epäilyksen pois naisen mielestä.

"Vai niin", nainen mumahti itsekseen seuratessaan vauhdilla alaovelle harpponutta tummaverikköä. Hiljaisuus hississä oli painostava ja sai Heidin pureskelemaan alahuultaan mietteliäänä.

Lauri katosi suihkuun nopeammin, kuin mitä eteisessä seisova nainen sai kenkiään edes jalastaan. Syvä huokaus karkasi Heidi huulilta ja tämä päätti uppoutua hetkeksi vielä töihin. Ehkä suihku saisi Laurin mielen hieman virkeämmäksi?

Siniset silmät seurasivat miehen kävelemistä asunnossa. Toinen hävisi pyyhe päällä parvekkeelle ja Heidi seurasi perässä pienen ajan kuluttua.
Nainen tutki ovensuussa Laurin selkälinjaa katseellaan, mietti mitä tämän mielessä mahtoi liikkua.
"Hei", ääni oli kevyt, välittävä ja samanaikaisesti kysyvä. Sormet koskettivat varoen paljasta olkapäätä ja Heidi etsi katseellaan tummien silmien katsetta itseensä.

Lauri oli kuullut Heidin hiljaiset askeleet eikä yllättynyt kuullessaan naisen äänen takaansa. Miehen katse kääntyi brunetteen kuitenkin vasta, kun tämä tunsi kosketuksen ihollaan.
"Hei", Lauri toisti pahoittelevasti hymyillen, ennen kuin nosti lasin huulilleen.

Alkuillan aurinko maalaili säteitään parvekkeelle. Lauri antoi katseensa lipua läpi maiseman, jota mies oli katsellut lukemattomia kertoja. Vaikka Lauri ei ollut asunut asunnossa järjettömän kauaa, sillä oli ollut merkittävä rooli miehen elämässä, koska Lauri oli ostanut sen yksin. Jossain vaiheessa oli ollut varmaa, että asunnon osto olisi edessä yhdessä Karon kanssa, kun elämä olikin pyörähtänyt päälaelleen.

"Haluatko ulos syömään? Vai tilataanko jotain tänne?" Lauri kysyi. "Tässä on hyvä kiinalainen lähellä."
Miehen katse oli varovainen, kun tämä kääntyi Heidin puoleen. Aiempi jähmeys tuntui tyhmältä, mutta Lauri ei ollut varma kuinka selittää asunnon ja koko Espoon vaikutus.

Lyhyt, äänetön helpotuksen huokaus karkasi Heidin huulilta ennen, kuin tämä ehti estää sitä. Naisen katse seurasi toisen esimerkkiä, nauttien maisemista uudemman kerran täysin erilaisessa valaistuksessa. Hiljaisuus ei ollut enää painostavaa ja sen huomaaminen helpotti Heidi oloa paljon.
Hän ei ollut tyhmä, mutta ei myöskään tuntenut oikeaksi kyseenalaistaa Laurin käytöstä. Luottamus teki sellaiseksi, vähän ymmärtäväisemmäksi.

"Olisihan se kiva mennä johonkin oikein ulos syömään, mutta voidaan me tilatakin. Jaksatko sä lähteä vielä ulos?" Heidi vastasi tummien silmien katseeseen. Käsi oli jäänyt toisen olkapäälle, nihkeä iho hohkasi lämpöä ja saippuan tuoksu leijaili parvekkeella. Oli omituisen normaalin oloista seistä siinä niin, toinen työtapaamiseen pukeutuneena ja toinen suihkunraikkaana pelkkä pyyhe päällään.

Asian ajatteleminen sai kuitenkin lämmön läikähtelemään naisen sisällä ja suupielten hymyyn piirtyi tietynlainen sävy.
"Sä saat päättää", Heidi lisäsi aavistuksen karhealla äänellä ja siristi silmiään hädin tuskin havaittavan verran.

"Jaksan", Lauri vastasi empimättä. Vasta sen jälkeen mielen mielessä häivähti kysymys siitä, mitä se olisi: illallinen vai treffit? Siitä oli aikaa, kun Lauri oli viimeksi käynyt treffeillä, joten miehen hahmotus rajoihin oli olematon.

Espoon rajojen sisäpuolella sillä ei kuitenkaan ollut väliä. Ei Laurilla ollut sillä suunnalla niin paljon tuttuja, että miehen olisi tarvinnut miettiä, montako huhua Heidin vatsakumpu saisi aikaan.
"Kuten sanoin, tässä lähellä on hyvä kiinalainen, mutta myös yksi järjettömän hyvä pihvimesta", Lauri hymähti. "Saa sieltä muutakin."

Lauri kallisti päätään katsoessaan Heidiä, joka oli epäilemättä huomannut miehen hetkellisen kireyden. Laurin katse valui naisen asuun ensimmäistä kertaa kunnolla, eikä mies voinut olla hymähtämättä Heidin bisneslookille.
"Puen jotain päälleni", Lauri ilmoitti ovelasti hymyillen ja peruutti takaisin sisälle. Mies oli pakannut mukaan myös vaaleat chinot ja vaaleansinisen kauluspaidan, sillä niille oli lähes poikkeuksetta käyttöä reissulla kuin reissulla.

Heidi antoi rennon virneen levitä kasvoilleni miehen myöntyvän vastauksen myötä.
"Ihanaa", nainen totesi rentoutuen nyt jo huomattavasti lisää.
"Pihviateria kuulostaisi kyllä melko täydelliseltä. Ja saatesanat 'järjettömän hyvä' nostavat riman korkealle", Heidi virnisti ja kohotti sitten ryhtiään automaattisesti huomatessaan toisen vaeltavan katseen.

Voit sä olla pukemattakin, sanat jäivät lausumatta, mutta niiden tuoma pilke ei varmasti jäänyt mieheltä huomaamatta.
"Luonnollisesti", Heidi vastasi mahdollisimman muodollisesti, seuraten katseellaan sisälle katoavaa Lauria.

Vessassa käydessään nainen haroi sormiaan aavistuksen hiustensa lävitse ja palasi sitten takaisin asunnon puolelle. Laurilla tuskin kestäisi kovin kauaa ja mahanpohjassa kutitteleva näläntunne vaati huomiota alati kovemmilla käskyillä. Heidi pujotti korkokengät jalkaansa odottaessaan miehen valmistumista.

Laurilla ei kestänyt kauaa pukeutua, sukia hiuksiaan jotenkin kuriin ja suhauttaa iholle sen verran luottotuoksua, että varmuus ravintolaan lähdöstä koheni. Heidi oli kuitenkin jo kavunnut koroilleen, kun mies ehti eteiseen ilmoittaakseen lähtövalmiudestaan.
"Eikö noi ole epämukavat?" Lauri hymähti vetäessään kengät jalkaansa. Mies avasi oven rappukäytävään ja päästettyään Heidin edelleen, sulki sen huolellisesti ja kiirehti kopisevien korkojen perään.

Ilta oli lämmin. Hetken Lauri kuvitteli itsensä ulkomaille, vaikka kadunpätkä oli tuttu. Mies ei ollut varsinaisesti potenut viime aikoina matkakuumetta, mutta kisareissu Keski-Eurooppaan kiinnosti - joko katsojana tai ratsastajana.
"Tuonne päin", Lauri viittoi, kun heidän täytyi kääntyä Heidin puoleiseen suuntaan. Miehen sormet viistivät bruneten käsivartta ja palauttivat Laurin ajatukset treffit vs kaveri-illallinen -pohdintaan. Tummat silmät seurasivat Heidin sivuprofiilia hetken, kunnes mies käänsi katseensa smoothisti edessä häämöttävään ravintolaan.

Ravintolassa oli väkeä, mutta Lauri kysyi silti pöytää kahdelle.
"On meillä vielä muutama pöytä vapaana, tänne päin", hymyilevä tarjoilija kertoi ja johdatti kaksikon aivan ravintolan päätyyn.

Tuttu tuoksu sai Heidin kehon jännittymään odotuksesta. Se levitti naisen huulille entistä leveämmän virneen, sai laskemaan katseen hetkeksi alas aavistuksen ujona. Sinisten silmien katse palasi hyvältä näyttävään mieheen ja Heidin teki mieli perua koko ruokailu siltä seisomalta.
"Kauneus ja kärsimys ja sitä rataa", nainen virnisteli kävellessään asunnosta ulos.

Ravintolaan kävellessään Heidi tunsi olonsa onnelliseksi. Vaikka hänen ja Laurin välillä oli sotkuinen kasa tunteita, velvollisuuksia ja miljoonia muita asioita, se hetki oli silti ihana. Miehen koskettaessa paljasta käsivarren ihoa, Heidi saattoi seurata kosketuksen aiheuttamien väristysten matkaa kehossaan.
Tuntea olonsa aavistuksen vapaammaksi täällä, missä ei ollut uteliaita katseita.

Laurin ääni oli päättäväinen tämän pyytäessä vapaata pöytää ja tarjoilija ohjasi heidät istumaan. Heidi tunsi olonsa aavistuksen ujoksi sillä hetkellä, mutta tummien silmien katse sai kehon jälleen rentoutumaan.

"Suosituksia?" nainen kysyi saatuaan listan käsiinsä. Heidi vilkaisi seuralaistaan hymyillen hieman vinosti.

Lauri oli jo ehtinyt syventyä listaan, joka oli kokenut jonkinlaista muutosta sitten viime käynnin.
"Taidan itse mennä tällä kertaa ulkofileellä", Lauri mutisi Heidiä vilkaisten. Annokseen kuuluvat kauden lisukkeet eivät voisi olla kovin huono vaihtoehto.

"Tuo broileri on myös pettämätön, jos punainen liha ei maistu", Lauri huomautti katseen osuessa tuttuun annokseen. Mies laski menun hetkeksi käsiinsä keskittääkseen huomionsa vastapäätä istuvaan naiseen.

"Tämän paikan ruokiin ei kyllä ole vielä tarvinnut pettyä", Lauri ehti virnistää juuri ennen kuin tarjoilija ilmaantui paikalle jäävesikannu mukanaan.

"Hmmm", Heidi pohti ääneen, maistellen omia mielitekojaan illan ruoan suhteen mielessään. Kaikki tuntui kuulostavan turhan hyvältä siinä nälässä, eikä toisinaan hyvinkin määrätietoinen matkustaja osallistunut tänä iltana päätöksentekoon. Laurin kasvoilla käyvä virne vei viimeisenkin ajatuksen keskittymisestä, vaikka Heidi yritti parhaansa.
Ruoan tuoksujen keskellä miehestä lähtevä tuoksu viipyili bruneten lähellä.

"Uskon", nainen vastasi pohtien edelleen omaa ruokavalintaansa. Lopulta Heidin oli uskottava, ettei vastaus tulisi ilmestymään hänen mieleensä aivan hetkeen.

Lauri antoi oman tilauksensa ensin ja kun tarjoilija kääntyi Heidiä kohden, vastaus oli hyvin yksinkertainen.
"Samanlainen, kiitos."

Huulilla viipyili hymy tarjoilijan poistuessa pöydän äärestä.
"Syytän sitten sua, jos se on pahaa", nainen vitsaili ja nosti viileän vesilasin huuliaan vasten.

Lauri ehti vielä livauttaa punaviinitilauksen ennen kuin tarjoilija poistui paikalta. Miehen suupieli nykäisi, kun Heidin sanat kantautuivat tämän korviin.
"Älä nyt, en voi olla vastuussa ihan kaikesta", Lauri puuskahti. Miehen sormet kiertyivät kevyesti hikoilevan vesilasin ympärille ja jumittuivat hetkeksi paikoilleen.
"Vaikka toisaalta, minähän tätä paikkaa kehuin", mies lisäsi huvittuneesti irvistäen ja nosti vesilasin huulilleen.

Lauri maistoi punaviiniä tarjoilijan tuotua lasin pöytään. Mies siristi mietteliäänä silmiään yllättyneenä siitä, miten hyvältä punaviini pitkästä aikaa maistui.
"Aiotko jäädä milloin täysin äitiys... lomalle?" Lauri kysyi jäätyään miettimään Heidin bisnestapaamista. Mies ei yleensä uhrannut kovin montaa ajatusta bruneten raskauteen liittyen, koska sen ajatteleminen oli vaikeaa. Lauri ei tuntunut pääsevän yli siitä, että vaikkei lapsen isä ollut Heidin kumppani, Lauri oli jonkinlainen yhtälöön kuulumaton muuttuja.

Ilkikurisen leikkisä virne pysytteli Heidin huulilla tämän kuunnellessa Laurin puolusteluita.
"Mä muistelen tässä sun 'järjettömän hyvä' suosituksia, toivottavasti paikan ruoat kohtaavat odotukset. Petyn kyllä karvaasti, jos ruoka on vain 'hyvää'."

Ilomielinen leikittely vaihtui miehen sanojen myötä miettiväksi hymyksi. Hän oli joutunut pyörittelemään samaista kysymystä mielessään jo kuukausia.

"Mä en vielä tiedä", nainen vastasi totuudenmukaisesti ja irvisti hieman.
"Mun rooli firmassa on muutenkin hyvin paljon edustusasioissa ja hoidan suunnilleen kaiken muun tarvittavan kotoa tietokoneen kanssa. En mä tiedä voinko mä missään vaiheessa jäädä ihan täysin vapaalle, mutta edustustehtävistä tämä oli viimeinen. Ellei satu jotain yllättävää", Heidi kertoi epäröiden.

"Se on hankalaa, kun mä en ole vain töissä siellä", nainen huokaisi ja hymyili puolittaista hymyä.

"Ymmärrän", Lauri irvisti myötätuntoisesti. Mies itse ei ollut suunnitellut minkäänlaisia lomia koko kesälle lukuunottamatta juhannusta, joka jäisi väkisinkin vapaaksi valmennuksista ihmisten jättäytyessä pidennetyn viikon ajaksi treenivapaalle.

"No, onneksi voit tehdä paljon kotoa käsin", Lauri totesi katsellen ympärilleen ravintolassa. Lähellä istui lähinnä pariskuntia, mutta kauempana istuvan suuremman pöydän ääressä tuntui olevan kokonainen perhe.
"Vaikka onhan siinä kirouksensa", mies lisäsi palauttaessaan katseensa Heidiin.

Tarjoilija toi ruoat pöytään ja toivotti hyvää ruokahalua asiakaspalveluhenkinen hymy kasvojaan koristaen. Lauri kiitti napakan nyökkäyksen kera ja laski servetin syliinsä.
"Toivottavasti et joudu pettymään", mies hymähti Heidille pilke silmäkulmassaan.