Lainasatulassa

Kirosin uteliaisuuteni siinä vaiheessa, kun kuulin Jessen sanat. Tottakai mun olisi pitänyt tietää, että Matildasta kysyminen kirvottaisi myös miehen omat ajatukset omaan elämääni.
Askeleeni pysähtyi ja käännyin hitaasti ympäri, pieni hymy huuliani koristaen.

Mä tiedän. En kuitenkaan sanonut sanoja ääneen.

"En ylläty, siis Matildan reaktiosta. Mutta mä olin siellä Ritvan vuoksi, ei Matildalla ole syytä olla mustasukkainen tai mitään", vastasin maltillisella äänellä, haastamatta riitaa.
"Tappelitteko te?" kysyin kuitenkin, ehkä kohteliaisuuttani, mutta melko lailla luultavasti enemmän uteliaisuuttani.

Niin, ei minuakaan kyllä yllättänyt Laurin kiitäminen Matildan luo heti minun ja Heidin poistuttua Kallasta.
Työnsin katkerat ajatukseni kuitenkin syrjään.

"Tiedän. Ja sanoin sen Matildallekin", huokaisin. Ei olisi pitänyt sanoa mitään.
"Mmm, taisi siinä pieni riita tulla. Mutta se on jo sovittu", vastasin ja yritin hymyillä jotenkin rauhoittelevasti Heidille.
"Ei se sinua loppupeleissä edes koskenut se riita", lisäsin vielä ettei naiselle tulisi mitenkään syyllinen olo minun ja Matildan riidoista.

Tuhahdin itsekseni. Meidän riidat tuntuivat lähinnä aina liittyvän jotenkin Lauriin.

"Hyvä", kommentoin kaikkeen yleisesti. Olin aavistuksen helpottunut siitä, ettei Jesse kaivellut Lauri-kuulumisia lisää. En tiennyt olisiko osannut kiertää suoran kysymyksen kovinkaan vakuuttavaan sävyyn. Jesse kaikesta huolimatta tunsi mut jo vähän liian hyvin ollakseen näkemättä valheen läpi.

Vaikka olinhan pystynyt... pysäytin ajatusvirran siihen. Raskauden peittely pelon takia ei ollut verrannollinen orastavan, monimutkaisen tunnekiemurtelun kanssa.

Maneesin ovi aukesi narahtaen, kun päästin Jessen ja valkoisen orin sen läpi tallin puolelle. Viljamia ei näkynyt ja käytävät kumisivat tyhjyyttään metallikenkien kilahtaessa betonilattiaa vasten.

Talutin orin hoitopaikalle ja ryhdyin riisumaan siltä varusteita pois. Odotin kovasti meidän yhteistyön jatkumista ja mietin, voisikohan Anton käydä aina silloin tällöin Sallia liikuttamassa. Helpottaisi kummasti jos mies välillä auttaisi Sallin kanssa jotta minun ei tarvitsisi ihan tukka putkella säntäillä tallien, työpaikan, kodin ja Matildan välillä.

"Onko täällä aina näin hiljaista?" kysäisin nostaessani satulaa pois Adamaksen selästä.
Ennen ratsastusta vastaan kävellyttä miestäkään ei näkynyt missään. Eikä ketään muutakaan... Onneksi.

En minä kyllä kaivannutkaan ympärille mitään ihmisvilinää. Kaajapuroillakin oli yleensä todella rauhallista. Ellei se joku Grannin kanssa silloin tällöin maastoileva nainen ollut siellä pälättämässä.
Josefina oli kuitenkin ottanut tammansa mukaan Saksaan, joten peikkotukkainen nainen loisti poissaolollaan.

Turhautti hieman, kun jouduin vain seisomaan vieressä Jessen purkaessa varusteita Adamaksen päältä. Toisaalta oli hyvä, että mies sai tutustua rauhassa oriin, enkä halunnut häiritä suhteen luomista omalla käytökselläni.

"Useimmiten kyllä", vastasin hymyillen.
"Asiakkaat käy melko vaihtelevina aikoina hoitamassa hevosensa ja ratsastustilaa on runsaasti, niin ruuhkaa ei ole suunnilleen koskaan."

Mietin miten pahasti olin ratsastusdiilin ehdottamisella saattanut itseni umpikujaan Laurin suhteen. Olin saanut kuitenkin suhteellisen avoimesti keskustella miehen kanssa omalla tallillani, mutta nyt olisi mahdollisuus siihen, että Jesse ilmestyisi paikalle. En tiennyt oliko se asia, johon tulisin törmäämään tulevaisuudessa.

"Maneesikin on melko harvoin kokonaan varattu kenenkään käyttöön, mutta meillä on nettikalenteri sitä varten. Voit myös itse varata sen omaan käyttöösi sitä kautta, jos joskus haluat vaikka irtohypyttää tai tehdä jotain muuta. Vaikka valmentautua rauhassa tai jotain."

"Hyvä tietää", mutisin yrittäen tulkita naisen kasvoilla käväissyttä ilmettä.

"Pitääkin muistaa se nettikalenteri etten vain keskeytä kenenkään rauhassa valmentautumista tai mitään", lausahdin tapaillen tarkoituksella Heidin sanoja sekä äänensävyä lauseen lopussa.

Tarkoittikohan nainen Lauria ja kenties itseään? En todellakaan halunnut häiritä heidän valmentautumisia tai mitään.

"Entä tämän kanssa? Onko joku tietty tarkkaan laadittu treeniohjelma mitä noudattaa?" nyökkäsin Adamaksen suuntaan. Kannattelin satulaa käsivarsillani ja koska en kehdannut sitä lattiallekaan laskea, lähdin kohti satulahuonetta olettaen, että Heidi seuraisi minua.

Vaikka aivoni lähtivät ylianalysoimaan Jessen vastausta, en houkutuksesta huolimatta jäänyt sille polulle. Mun ja Laurin välit eivät kuuluneet Jesselle, sillä epäilin syvästi juurikin niiden aiheuttaneen harkitun vastauksen. Saatoin toki olla väärässäkin, jonka vuoksi lopetin ajatustenkulun siihen.

"Aika harvoin koko maneesi on varattuna. Usein valmennuksienkin aikana voi hyvin ratsastaa samaan aikaan. Maneesi on kuitenkin sen verran tilava", lisäsin ja lähdin seuraamaan Jesseä varustehuoneeseen.

"Jeramy on pitänyt sille treenipäiväkirjaa, löytyy Adamaksen kaapista. Se on kuitenkin ollut melko vähällä liikunnalla, eli saat kyllä lisätä treenimäärää halutessasi. Tärkeintä kuitenkin on, että se pääsisi liikkumaan kunnolla kaksi-kolme kertaa viikossa."
Nojasin suljettuun kaapinoveen seuratessani Jessen liikehdintää satulahuoneessa pieni, ystävällinen hymynkare suupielissäni.

"Aivan. Täytyy tutkia sitä päiväkirjaa vähän myöhemmin", mutisin ja hymyilin sitten Heidille, joka nojaili kaapin oveen.

"Ottaakohan se Jeramy nokkiinsa, kun minä vien siltä yhden liikutettavan?" mietin huvittuneena kävellessäni naisen luo.
Heidi tosin oli itse sanonut miehen kiukuttelevan ratsastettavien liiallisesta määrästä, mutta mistäs sitä tiesi jos Adamas vaikka olisi ollut sen lempihevonen?

Nyökkäsin Jessen sanoille ja irvistin sitten vasten tahtoani tämän Jeramy-mietinnöille.

"Se ei ole sun murheesi, älä huoli", vastasin päättäväisesti.
"Jeramy on ihan itse sanonut, että se ei halua ratsastaa niin montaa hevosta, niin nyt sen ei tarvitse."

"Mä olen muuten miettinyt sitä auton vaihtoa, tai oikeastaan toisen ostamista ihan huolella eilisen jälkeen. Saatoin ehkä vähän jo selailla eri autokauppojen sivuja", mainitsin pieni virne huulillani. Jeramystä puhuminen tuntui inhottavalta ja Jessen itsensä ehdottama autoasia tuntui sopivalta vaihtoehdolta sen tilalle.
"Haluatko sä tulla mun seuraksi autokauppaan ensi viikolla tai vaikka jo nyt viikonloppuna?"

Ehkä raskaus ja ostopäätökset eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä ja Jesse seurana saattaisin jopa tehdä melko järkevän päätöksen. Mahdollisesti.
Ainakin Jesse saisi jälleen viettää pienen hetken tulevan lapsensa kanssa, mikäli halusi lähteä mukaani.

Ehkä se Jeramy ei kovin suutahtaisi, vaikka minä siltä yhden liikutettavan veisin.

Kohotin kulmiani Heidin autopuheille. Olihan meillä tosiaan eilen ollut puhetta siitä, että nainen hetkeksi edes vaihtaisi autonsa pienempään ja lapsiystävällisempään.

"Voin minä lähteä. Pitäähän jonkun olla vahtimassa, ettet sinä sitä mustangia osta", virnistin leveästi.

"Maanantaina on minulla lyhyempi päivä töissä, joten jos mennään silloin?" ehdotin, sillä viikonloppu oli niin sanotusti täyteen buukattu. Sallin ja Matildan vuoksi.

"Hyvä", totesin hymyillen Jessen virneelle. Mustangia ei oltu kuitenkaan omassa mielessäni täysin poissuljettu. Tiesin, että viettäisin viikonloppuni melko lailla selailemassa uusia autoja. Ellei ajatuksiani ohjattaisi toisaalle, luonnollisesti.

"Mennään maanantaina. Haluatko hakea mut kotoa? Vai mennäänkö mun autolla sinne?"

Tietysti jos löytäisin uuden auton, niin kätevintähän olisi mennä Jessen kyydillä. Silloin voisin ajaa auton kotiin suoraan kaupasta tarvittaessa. Sitä en kuitenkaan maininnut ääneen, sillä tämä oli vähän eri asia, kuin lähteä trailerin kera koeratsastamaan itselleen jo ennestään tuttua hevosta.

"Haen sinut heti kun töistä irtaannun", sanoin nyökäten päättäväisesti. "Viimeistään puolilta päivin pääsen lähtemään."

Samalla reissullahan sitä voisi minullekin niitä lastentarvikkeita käydä katsomassa, mikäli Heidi vain jaksaisi.

"Adamas varmaan odottaa jo. Ellei ole leikkinyt Houdinia ja lähtenyt omille teilleen", naurahdin muistaessani edelleen pesupaikalla seisovan hevosen.
Minun pitäisi ehtiä vielä Kaajapuroillekin Sallia moikkaamaan, joten suunnistin takaisin tallin puolelle.

Ori oli siellä, minne sen olin jättänytkin ja taputin sitä hellästi kaulalle. Eiköhän me sen kanssa juttuun tultaisi...