Tie tähtiin! Estevalmennus 28.3. (vain auburnilaisille)

Isabellan komennus ratsastaa Seppoa eteen ei tullut Avalle yllätyksenä. Ruuna oli yhtä väsynyt ratsastajansa kanssa, Tie Tähtiin kilpailuiden treenaustahti oli aivan liian kova heille. Ava ei ollut viime vuonna valmentautunut juurikaan ja nyt sellaisen rupeaman tiivistäminen lyhyeen aikaan alkoi olla liikaa.

Siniset hiukset heilahtivat, kun Ava määrätietoisesti pyysi poniaan eteen. Se luimisti hieman, mutta venytti askeltaan. Vasta saatuaan lisää pituutta piekkariin, tyttö ryhtyi hieman keräämään ohjia käsiinsä.
Ava kehoitti Sepon raviin ja ratsasti sillä hieman taivutuksia ja siirtymisiä askeleen sisällä. Ruuna tuntui tahmealta, mutta kuten ratsastajansakin, alkoi lämmetä pikkuhiljaa.

Kevät oli tulossa, ihan selvästi oli. Aurinko paistoi ja jaksoi vähän lämmittääkin, ja sekös oli ihanaa! Santtu tunsi itsensä kokoajan virkeämmäksi, ja niin tunsi Fifikin. Ruuna oli pysynyt Sessan ja Sepon vauhdissa helposti Auburniin kävellessä. Maneesissa vauhti pysyi yhtä hyvänä eikä Santun tarvinnut yhtään pyytää poniaan eteenpäin. Ravin se nosti innokkaasti ensimmäisestä suun maiskautuksesta, olihan se jo ennakoinut sitä useamman askeleen verran Santun kerätessä ohjia. Vaikka takana oli jo monta valmennusta Santtua silti aina jännitti osaisiko hän mitään, vaikka poika itsekin ymmärsi taitojensa kehittyneen paljon verrattuna vaikka siihen, kun hän ja Fifi vasta muuttivat Kaajapuroille.

Santtu nyökkäsi Isabellan sanoille ja antoi Fifin jatkaa ravia omaa tahtiaan. Päädyissä hän käänsi poniaan volteille ja uralla asetti hetken ennen suoristamista. Pojan katse hakeutui useasti Jannaan punaisen tammansa kanssa, sillä nyt Santulla olisi mahdollisuus päästä näkemään tytön ratsastusta ihan läheltä ja vieläpä olla samassa ryhmässä hänen kanssaan, vaikka Janna on paljon parempi ratsastaja. Nyt pitäisi tehdä vaikutus, Santtu päätti ja antoi aavistuksen lisää pohkeita.

160 sanaa

Kulman tuijottelu mörköjen pelossa ei ollut tavanomaisinta Sessaa, mutta musta tuntui että sillä oli monen muun hevosen ja ihmisen tapaan kevättä rinnassa. Lisääntynyt auringonpaiste ja plussan puolelle kohonnut elohopea taittoi kaamosmasennuksen selän, ja small talk aamupalapöydässä kotonakin oli koostunut lähes yksinomaan säästä.

"Jahas, kesä se vaan tulee tänäkin vuonna", iskä oli lukenut viikon sääennusteen Kallan Sanomista. Meille puhuessaan ja samalla ruisleipää lauantaimakkaralla syödessään se oli murustanut kuolinilmoitusten päälle. "Yötkin alkaa olemaan plussan puolella. Jos kohta pääsisi hevosetkin loimistaan."

Mä noudatin tarkasti Isabellan ohjetta ja väistätin Sessaa syvemmälle kulmaan. Punarautiaan korvat pyörivät ympäri, aina hetken mun apuihin keskittyen ja sitten taas omiaan ihmetellen. Näin sen muljahtelevista silmistä, ettei aavejahti jäänyt vielä unholaan. Päätin tehdä päätyyn vielä ison ympyrän.

Me alettiin verryttelemään ravissa heti, kun Isabella oli vakuuttunut siitä, että saisin Sessan keskittymään työntekoon. Mun punarautiaan tamman harja hulmusi siirtymisten tahdissa, ja askel askeleelta aloin olla vakuuttuneempi siitä, että tänään oli meidän päivä. Esteiden osalta hyvin sujuneiden viime osakilpailuiden jälkeen osasin tältä perstuntumalta aavistaa, että hyppäämisestä tulisi vauhdikasta, mutta hallittavissa olevaa.

Tätä laukkaa osasin ratsastaa, ja tällä laukalla verryttelyhypyt ristikoiden yli olivat lasten leikkiä.

Ja niin ne olivatkin. "Hallittavissa olevasta" tuli vain vähän kyseenalainen käsite - tosin me kyllä oltiin kaksi kertaa kolmesta kellotetusta kierroksesta kaikkein nopeimpia.

(204 sanaa)

Ratsukot olivat jo aloittaneet verryttelyhypyt, ja Sessa erottui ponien joukosta reippaudellaan.
"Pitäkää huoli että hyppäätte jokaisen ristikon kertaalleen, samasta suunnasta kuin ratanakin sitten tullaan. Keskellä oleva pysty vasemmassa kierroksessa ja päällä laukanvaihto; lävistäjällä oikeasta kierroksesta ja laukanvaihto; okseri vasemmasta kierroksesta takapäädystä hypäten. Huudelkaa toisillenne 'pysty', 'lävistäjä' tai 'okseri': saatte hypätä vapaasti kuten kilpailuverryttelyssä. Ottakaa hyppyjä kuitenkin vasta yksitellen - ei montaa estettä peräkkäin vielä", Isabella selosti.

"Okei, Sepolla ihan hyvä yritys päällä. Oi voi, vähän kömpelö lähestyminen - ratsasta Ava reippaammin vain eteen. Sen tekniikka ei ole kovinkaan kummoinen, joten huolehdi lähestymisestä sitäkin tarkemmin! Takaosa paremmin alle laukassa!"

"Fifillä hyvä, reipas laukka. Pidä toi, sillähän onkin energinen päivä tänään. Käsi hiljaa, mutta älä liioittele hypyissä."

"Sessan kanssa vauhtia pois, varsinkin esteen jälkeen. Tee muutaman kerran niin, että pysähdykseen asti hypyn jälkeen. Pidätteiden pitää mennä läpi asti, vasta sitten uusi laukka!"

Verryttelyhyppyjen jälkeen esteet pystyjä, noin 50-60 cm (Jannalle n. 80 cm)

1 kellotettu kierros, nopeusjärjestys:
Janna & Sessa
Santtu & Fifi (laukanvaihto esteen päällä ei onnistunut, uusi nosto vie aikaa)
Ava & Seppo (yksi pudotus, huonoja lähestymisiä)

2 kellotettu kierros, sama nopeusjärjestys taas
Janna & Sessa (Sessalla liikaakin kaahausta, pidempi rata tuottaisi ongelmia.)
Santtu & Fifi (rauhallinen, riskitön suoritus)
Ava & Seppo (laukanvaihto esteen päällä ei onnistunut, uusi nosto vie aikaa)

3 kellotettu kierros (saatte itse keksiä "syyt" järjestykselle!)
Santtu & Fifi
Janna & Sessa
Ava & Seppo

Avaa ärsytti. Seppoa ärsytti. Ponin korvat pysyivät kuin betoniin valettuina tasan sen pään sivuilla, teki teini sen selässä mitä tahansa. Tyttö painoi kannuksensa hieman turhan kovaa ruunan kylkiin, eikä ne pirun korvat liikahtaneet sittenkään. Eikä ponikaan.
Piekkaria ärsytti, se oli tottunut löhöilemään auringonpaisteessa ihanana kevätpäivänä pihaton olkipatjalla. Se oli tottunut syömään mahansa täyteen ja nauttimaan maisemista. Sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kilpailut, eikä varsinkaan niihin treenaaminen.

"Mene nyt", Ava älähti, kun Seppo pysähtyi naurettavan pienen pystyn eteen. Nytkähtävällä liikkeellä poni astui puomia päin, kolauttaen sen alas kannattimilta. Raivo värjäsi sen selässä istuvan teinin kasvot punaiseksi.

He olivat niiin hitaita. Kömpelöitä, hitaita ja huonoja.
Ava katsoi kateellisena, kun Janna kierros kierroksen jälkeen ratsasti Sessaa kovaa ja leiskahtelevasti. Sessa rakasti hyppäämistä. Se rakasti työntekoa ja se rakasti omistajaansa.
Seppo näykkäisi Avaa saappaanvarresta, kun tämä yritti saada sen pysähdyksestä takaisin raviin.

Verryttelyhyppyjen aikana Santtu saattoi vain katsoa vierestä ihaillen miten Janna näytti hyppäävän Sessan kanssa ongelmitta ja näyttävästi. Punainen tamma hyppäisi takuulla minkä vain ylitse, Santtu oli ihan varma. Ava ja Seppo sen sijaan näyttivät pysähtyvän ihan jokaisen esteen eteen. Santtu yritti olla liikaa tuijottamatta, mutta hän näki miten Avaa harmitti. Tai kiukutti. Varmaan molempia. Poika oli jo aikaisemmin todennut että Seppo on todella hankala, ja nyt nähdessään miten pienhevonen veti jarrut päälle myrtyneen näköisenä se vain vahvisti Santun mielipidettä. Häntä vähän ihmetytti miksi Avalla oli sellainen hevonen, eikä jotain yhtä hienoa kuin Sessa. Tai ainakin jotain sen lähelle. He Fifin kanssa eivät ikinä tulisi olemaan mitenkään näyttäviä tai erityisen hienoja, mutta ei Santtu sitä halunnutkaan. Sitäpaitsi, tähän mennessä heillä oli mennyt kisoissa tosi hyvin siitä huolimatta!

Fifi oli saanut taas jo tutuksi tulleen tulen häntänsä alle verryttely hyppyjen ansiosta, ja ponin kaviot takoivat maneesin pohjaa sen laukatessa ensimmäistä kellotetun kierroksen estettä kohti. Santtu osasi nykyisin jo ennakoida poninsa liikkeitä ainakin suurimman osan ajasta, eikä sen innokkaat hypyt saaneet poikaa enää horjumaan satulassa yhtä paljon kuin ennen. Santun katse hakeutui heti seuraavalle esteelle. Keskittyessään ratsastamaan oikeaa rataa Santtu unohti laukanvaihdon ihan täysin, josta Isabella huomautti esteen jälkeen. Kiireesti poika siirsi poninsa raviin ja pyysi pian uuden laukan, joka nousi parin hätäisemmän raviaskeleen jälkeen. Radan loputtua Santtu hiljensi Fifin ravin kautta käyntiin ja taputti poniaan kun Isabella ilmoitti ratsukon saaman ajan.

"Okei: Ava. Siirrä Seppo käyntiin, hengitä oikein syvään ja aloita kaikki alusta. Oma kiukuttelu ei auta yhtään - jos turhaudut siihen, alat huomaamattasi nyppiä ohjista, potkia liian terävästi ja niin edelleen. Seppo huomaa sen kyllä, ja kierre on valmis", Isabella napautti.

"Teillä meni reippaasti ja sujuvasti, mutta johda paremmin ohjalla seuraavissa hypyissä jotta laukka vaihtuisi. Se vaikuttaa aika poukkoilevalta, pidä jalat lähellä kylkiä ja nouse vain ihan pieneen esteistuntaan - ei liian korkealle, koska se saattaa pompata kummallisiin suuntiin ja sitten menetät tasapainosi. Koeta pitää kantapäät paremmin alhaalla ja jalustimet tasaisesti päkiöillä, jotta ne pysyisivät tukevasti Fifin menossa mukana - jalustimistakin on hyötyä tasapainon kannalta. Älä kuitenkaan liioittele", perijätär ohjeisti valmennuksen ainoaa poikaa, joka nyökkäsi vakavan varovaisesti.

"Janna sitten! Muista edelleen ne pidätteet, mutta tasaisella herkällä kädellä - Sessa ei saa kuumua tuosta yhtään enempää."

Kun kaikki kolme kierrosta oli ratsastettu ja tarvittavat uusintahypyt hypätty kaikessa rauhassa, Isabella ohjeisti ratsukoita siirtymään loppuraveihin. Sessa ja Fifi kiisivät maneesia ympäri melkoisella vauhdilla, kun taas Sepon ilme oli varsin hapan ja piensuokki näytti pureutuvan kuolaimeen.

"Anna vaan kunnolla ohjaa Ava, enää on ihan turha tapella", valmentaja totesi. "Okei, päästä se vaan jo kävelemään pitkin ohjin ja löysää vähän vyötä. Se liikkuu kohtuullisen puhtaasti, mutta ei kai se ihan noin haluton ole ollut? Tässä kilpailurupeamassa on ollut varsin paljon matkustamista, mikä on saattanut olla itse valmennuksiakin raskaampaa - vaikka toki tällainen määrä pitkiä valmennuksia saattaa olla sen kunnolle melkoinen rasite."

Isabella tiiraili hetken Avan ilmeitä, odotti ehkä vastaväitteitä ennen kuin jatkoi: "Olethan muistanut palautella sitä myös? Pitää rentoja ratsastuspäiviä välissä, ehkä talutella tai maastoilla? Sillä saattaa olla lihakset aivan jumissa, ja jos se vain seisoskelee tarhassaan niin siellä ne eivät ainakaan verry. Rennompi ratsastelu tekee hyvää omallekin mielelle. Sen lisäksi voitaisiin katsoa sen ruokintaa, ehkä väkirehuja olisi syytä lisätä? Tai ottaa joku lisäravinne ruokintaan mukaan. Kylmäyksestäkään olisi tuskin haittaa, voin antaa sinulle testiin oman sarjani geelipatjaiset pintelit - voisit pakastaa ne Sepolle ja yksi linimentti on aivan erityisen hyvä..."  

Isabellan monologi Avalle kesti kenties kiusallisen pitkään, mutta jotain vässähtänyttä Sepossa oli. Perijätärtä epäilytti, oliko teinityttö tullut ajatelleeksi tylsän ja palauttavan treenin merkitystä, saati miettinyt sitä, mitä Sepon ruokaämpäreihin laitettiin. Kaikki nuoret eivät ajatelleet, eikä kaikkea voinutkaan heti tietää.

Käveltyään pitkän pätkän Avan rinnalla Isabella siirtyi jututtamaan Santtua.
"Sehän on hirveän näppärä esteponi!" nainen hihkaisi, mutta otti heti sanansa takaisin. "Tai ei välttämättä näppärä, vaan innokas ja nopea ennemminkin. Koeta opetella tukemaan sitä enemmän ja keskity oman tasapainosi treenaamiseen. Jalat lähellä, miksei kädetkin lähellä satulaa kunhan et nyppäise ohjasta - saatpahan paremmin tukea, jos se keksii pukittaa tai ottaa sivuloikkia kesken suorituksen. Tai ehkä sen harjaan pystyy hätätilanteessa tarttumaan! Muuten teidän ei ehkä kannatakaan yrittää liian tiukkoja teitä, vaan käyttää nopeutta mielummin hyväkseen. Ja jos radalla laukka ei vaihdu, niin älä välitä - se tuntuu kyllä pinkovan melkoista vauhtia vastalaukassakin!"

Santtu ei voinut olla pitelemättä hymyään, niin hieno hänen poninsa oli ollut! Poika antoi Fifille pitempää ohjaa ja taputti sen kaulaa, ponin venyttäessä turpaansa maata kohti rennosti pärskähtäen. Isabella oli viettänyt jo tovin Avan vieressä kulkiessaan, ja Santtu oli salaa kuunnellut naisen ohjeita ja neuvoja. Isabella tiesi kuitenkin paljon hevosista ja Santtu halusi oppia kaiken mahdollisen. Kaajapuroille tullessaan poika oli ymmärtänyt, miten vähän hän hevosista oikein tietääkään. Nyt valmennuksien kautta ja Kaajapurojen avustuksella Santtu on vähitellen päässyt oikeille raiteille sen suhteen, mitä hevosen omistaminen oikeasti tarkoittaa ja vaatii.

Santtu hymyili leveästi Isabellalle kun nainen vihdoin siirtyi kävelemään hänen vierelleen, mutta hymy hyytyi hetkellisesti kun Isabella otti sanojaan takaisin. Santtu kuunteli tunnollisesti ja hiljaa, ja kyllä se ihan kehulta loppujen lopuksikin tuntui. Poika nyökkäsi ja vilkaisi Isabellaan, hetken hänen teki mieli kiittää perijätärtä mutta ujoudeltaan ei kehdannut. Se olisi voinut kuulostaa vähän oudolta. Mutta ihan selvästi Fifissä oli paljon hyvää, sen verran positiivista palautetta Santtu oli saanut ja olihan koko valmennus mennyt hyvin!

Avan korvat punottivat sinisten hiusten alla piilossa ja ensimmäistä kertaa ikinä tyttö ei välittänyt kuunnella Isabellan sanoja. Kuunnella miten paska ratsastaja oli, miten oli pilannut hevosensa ja saisi tästä lähin tyytyä keppihevosiin.
Jos tyttö olisi kuitenkin kuunnellut, olisi tämä saanut ohjeita Sepon ruokintaa ja treeniä kohtaan. Olisi tajunnut jo aikaisemmin tarkistaa ruunan lisäruoat ja saanut paljon enemmän irti treeneistään.

Teini oli kuitenkin ohittanut kallisarvoiset neuvot suutuspäissään. Haukkunut itsensä ja poninsa maanrakoon mielessään ja todennut, ettei osannut enää edes esittää ratsastajaa.
Seppo juurtuisi pihaton mutiin ja muuttaisi syksyyn mennessä paljon paremmalle ratsastajalle. Jollekin, joka ei suuttunut ja joka kuunteli valmentajaansa, esikuvaansa.

Ava kuunteli kuitenkin Isabellan sanat kylmäyksestä.
"Ei me tarvita, meillä on kylmäsuojat Purtseilla", tyttö vastasi hampaitaan kiristellen. Hän olisi mielellään ottanut vastaan perijättären tarjouksen, mutta ei kehdannut. Seppo oli rikkonut jo viidet kylmäyssuojat hampaillaan tai potkimalla ne väkisin jaloistaan.

Ava ravasi kuolaintaan purevaa ponia eteen ja alas, ruunan pää painui sen jalkojen tasolle ja jalat kompuroivat tasaisen maneesin pohjalla. Seppo luimisteli ja näytti tyytymättömältä, jopa loppuverryttelyissä Avan piti puskea sitä väkisin eteen.

172 sanaa

Lue tiivistelmä kuittauksesta (464 sanaa)