Valmentajalta valmentajalle

Heidi yritti näyttää siltä, ettei oma möläytyksensä ollut vahinko.

Syvä huokaus karkasi kuitenkin tämän huulilta ja nainen mietti Ritva Aron tapaamista.
"No siis.." Heidi aloitti, eikä oikein tiennyt miten olisi muotoillut asian. Kuinka pitkään Jessen isyys tulisi salata? Oliko Lauri liian läheisissä väleissä Matildan ja Jessen kanssa? Jos hän kertoisi asioita itsestään, henkilökohtaisia asioita, voitaisiinko niitä käyttää häntä vastaan?

"Jesse ei ollut kertonut äidilleen vielä, että mun lapsi on sen lapsenlapsi."

Noin. Nyt se oli sanottu ja Heidi tunsi samanaikaisesti valtavaa helpotusta ja pakokauhua. Yhdistäisikö Lauri Jessen Jesseen?

Lauri näki Heidin kasvoilta, ettei aiheesta puhuminen ollut helppoa. Se syvensi miehen epäilystä siitä, ettei nainen asunut yhdessä tulevan lapsensa isän kanssa - tai ollut tämän kanssa yhdessä muutoinkaan.

Jesse. Laurin keittoa suuta kohti kuljettanut lusikka pysähtyi ja tummien silmien katse nousi terävästi Heidiin. Mies tuijotti sinisiä silmiä yrittäen käsittää, puhuivatko he samasta Jessestä: siitä, jota Lauri oli valmentanut. Matildan Jessestä.

"Jesse?" Lauri toisti tuijotettuaan Heidiä rehellisen hämmentyneenä. Miehen kulmat painuivat kurttuun, kun tämä palautti lusikan lautaselle ja pyyhkäisi servetillä suupieltään pelatakseen aikaa ajatuksilleen. Miksi Heidi olisi puhunut Jessestä pelkkänä Jessenä, ellei nainen tarkoittanut sitä nimenomaista Jesseä. Laurin ajatukset valuivat Matildaan ja mies yritti käsittää, mikä kuvio niiden kolmen ihmisen välillä oli.

Heidin katse pysyi vakaana kuumottavan tilanteen aikana. Naisen sisällä kuitenkin oli täysin eri tilanne, sydän tuntui hyppäävän joka lyönnillä ulos kurkusta. Hengittäminen oli sietämättömän vaikeaa.

Laurin kasvoilla paistoi hämmennys ennen kaikkea. Heidi seurasi lusikan liikettä, kun se palasi takaisin lautaselle ja jäi siihen. Katse nousi takaisin tummiin silmiin ja Heidi nyökkäsi lähes huomaamattomasti.
"Aro."

"Se tapahtui...ennen. No, tiedäthän."

Totuuden puhuminen tuntui sietämättömän vaikealta. Se poltteli kurkussa ja puristi keuhkoja yhä pienemmäksi. Siitä huolimatta puhuminen auttoi. Se antoi helpotusta, jollaista oli vaikea kuvailla, sellaista olkapäitä nostattavaa. Kuin kannettava taakka olisi keventynyt ihan pienen määrän verran.

Jesse Aro kuulosti Laurin korvaan erehdyttävän tutulta. Heidin viimeinen lisäys vahvisti miehen luulon todeksi ja tämän ajatukset kääntyivät yhä tiiviimmin Matildaan, joka seurusteli tuon nimenomaisen Jesse Aron kanssa.

"Okei", Lauri sai yskäistyä. Tilanne vaati prosessointia, mutta sen jäsentäminen millään tasolla tuntui miehen mielessä sillä hetkellä mahdottomalta. Miten Matilda ja Jesse seurustelivat niin ilmeisen onnellisina, kun Jesse oli Heidin tulevan lapsen isä? Laurin leukapielet jännittyivät hetkeksi, kun miehen mielessä häilähti radikaali kysymys siitä, tiesikö Matilda asiasta.

Heidin raskaus ei siis mitä ilmeisimmin ollut alunperin ollut toivottu lopputulos - sen verran Lauri uskalsi johtopäätöksiä tilanteen valossa tehdä. Mies katsoi Heidiä miettien, miten kommentoida tilannetta tai kysyä tarkentavia kysymyksiä. Odottiko häntä vastapäätä istuva nainen sellaisia?

"Oletteko te miettineet - tai siis - miten se toimii käytännössä sitten kun", Lauri mutisi miettien joka sanan kohdalla, rikkoiko jonkin näkymättömän rajan heidän välillään. "..lapsi syntyy?"

Hiljaisuuden keskellä Heidi kuuli oman verensä kohisevan korvissaan. Laurille oli annettava aikaa ajatella, mutta jokainen sekunti tuntui loputtoman pitkältä. Nainen oli tyytyväinen, ettei kuuloetäisyydellä ollut ketään, vaikka tuskin asia kiinnostaisi ketään, joka ei kyseisiä ihmisiä tuntenut.

Oli niin paljon asioita, joista Heidi olisi halunnut keskustella, mutta koko kuvio tuntui niin hullulta, ettei nainen uskaltanut. Kertoa aborttikäynnistä, salaisuudesta, ahdistuksesta. Siitä miten kertominen oli tuntunut musertavalta, miten ihmisten mielipiteet ahdistivat Heidiä.

Laurin kysymys laukaisi syvän huokauksen jostakin sisältä.
"Olen tehnyt Jesselle selväksi, että en odota häneltä mitään. Jesse saa itse päättää, jos haluaa olla läsnä lapsen elämässä, mutta sen pidemmälle emme ole miettineet", Heidi kertoi ja katsahti ikkunasta ulos.
"Mä en ole oikeastaan miettinyt mitään vauvaan liittyvää vielä", nainen paljasti ja hukutti kasvonsa käsiinsä ahdistuksen kiertäessä sormensa Heidin ympärille.

Lauri kuunteli Heidin sanoja keskittyneenä ja totesi hiljaa mielessään, ettei olisi uskonut päätyvänsä kuuntelemaan sellaisesta asiasta avautumista. Kun brunette hautasi kasvonsa käsiinsä todettuaan, ettei ollut miettinyt mitään vauvaan liittyvää, Lauri tunsi olonsa turhautuneeksi siksi, ettei tiennyt kuinka olisi voinut auttaa Heidiä.

"On kai tässä vielä aikaa miettiä", mies murahti vähän huolestuneena Heidin romahtamisesta. Hetken Lauri harkitsi naisen koskettamista, mutta se ei olisi ollut luontevaa pöydän ääressä. Tungettelevaa se tosin olisi ollut.

"Pääasia, ettet ole yksin tämän asian kanssa", Lauri lisäsi ja tajusi sen sanottuaan, kuinka ristiriitaiselta sanat Heidin kuvaukseen nähden kuulostivat. Jos nainen ei odottanut lapsen isältä - Jesseltä - mitään, ei tällä välttämättä olisi toista ihmistä jakamaan vauva-arkea. Lauri ei ollut aivan varma, mitä mieltä asiasta oli, koska Jessen parisuhdestatus kieli siitä, ettei lapsen alulle saanut kaksikko ollut sopinut yhteen.

Yksin.

Se sana kumahti Heidin mahanpohjaan kaikkia muita voimakkaammin ja hetken aikaa naisen piti keskittyä toden teolla, ettei olisi alkanut itkemään. Kyyneleet olisivat ehdottomasti herättäneet kummaksuvia katseita ravintolassa, jossa edelleen oli muitakin ihmisiä.
Heidi sai kerättyä itsensä, nostettua hymyn kasvoilleen, mutta nainen epäili, että sanan vaikutus näkyi edelleen.

"Anteeksi, ei mun olisi pitänyt vaivata sua näillä. Itsepähän olen tieni valinnut", Heidi vastasi ja ymmärsi sillä hetkellä toisenkin asian.
Yksinäisyys oli ajanut hänet suutelemaan Lauria. Niin sen oli pakko olla. Nainen olisi halunnut kaikessa itsenäisyydessään silti saada viereensä ihmisen, joka halusi olla hänen tukenaan. Ei ihmistä, joka joutui siihen olosuhteiden pakosta.

Miten hän halusi, että vieressä olisi ihminen, jolle kertoa niistä ihmeellisistä asioista, joita raskaus toi tullessaan.
Heidi myös ymmärsi, ettei Lauri halunnut olla hänen kanssaan ehkä juuri sen vuoksi. Ajatus raskaudesta oli luultavasti liikaa miehelle, joka oli itsenäinen ja jollakin tapaa mukavuudenhaluinen.
Heidin katse tutki Laurin ilmettä, eikä nainen tiennyt enää mitä sanoa.

Lauri säikähti huomatessaan Heidin kasvoilla sen pienen muutoksen, jonka miehen sanat olivat todennäköisesti aiheuttaneet. Mies ehti manata idioottimaisen epälohduttavaa kommentointiaan mielessään, kunnes huomasi Heidin kasvoilla jotain odottamatonta: hymyn.

"Älä pyydä anteeksi", Lauri vastasi turhautuneesti huokaisten. Miehen mieleen palasi tilanne, jossa mies oli ollut yhtä tuskastunut Heidin anteeksipyynnöstä. Silloin Lauri oli paikannut tilanteen niin absurdisti kuin suutelemalla aiempaa suudelmaa pahoitellutta naista, mutta nyt mies ei ollut lainkaan varma, pystyikö tilannetta edes paikkaamaan.

"Ei siitä ole ollut vaivaa - ei sinusta ole ollut mitään vaivaa, päinvastoin", Lauri sanoi lukiten katseensa sinisiin silmiin voidakseen todistaa sanansa. Heidin tarina ei ollut lähelläkään helppoa ja mies kesti kyllä asemansa henkilönä, jolle brunette sai avautua vaikeistakin asioista. Nykyään Lauri oli hyvä kuuntelemaan, koska valmentajan ammatti oli pakottanut opettelemaan sen puolen: vaikka ammattivalinta piti sisällään paljon puhumista, se käsitti myös vuorovaikutuksen valmentajan ja valmennettavan välillä.

Heidi naurahti kuivasti Laurin huokaistessa turhautuneena. Ehkä hänellä oli tapana pyytää anteeksi liian herkästi.
Anteeksi oli jo muotoutunut naisen huulille, mutta tämä sai estettyä sen ajoissa.

Miehen seuraavat sanat saivat Heidin hätkähtämään. Hän oli hyvin huono ottamaan mitään kehuntapaisiakaan vastaan omaan elämäänsä liittyen.

"Miksi?" Heidi kysyi lopulta. Kaikilla oli oltava oma etunsa mielessä kaikessa, myös Laurilla, nainen ei suostunut uskomaan toisin.

"Miksi sä olet noin ystävällinen? Miksi sä haluat viettää aikaa mun kanssa? Miksi sä suutelit mua takaisin silloin?"

Heidi puri yhtäkkiä alahuultaan, epävarmana siitä, että halusiko hän kuulla totuutta.

Miksi oli Heidin suusta niin koruton ja yllättävä, ettei Lauri ensin ymmärtänyt, mitä nainen oikeastaan edes kysyi. Kysymyssana sai kuitenkin nopeasti täydennystä ja jatkokysymykset saivat Laurin nielaisemaan: siinä oli syy, miksi mies piti työ- ja ihmissuhteet erillään.

"Miksikö olen ystävällinen?" Lauri toisti aloittaen helpoimmasta. Miehen kasvoille nousi hämmentynyt, puolittainen virne, kun tämä mietti, oliko Heidi pitänyt tätä niin kusipäisenä. Vielä vuosia sitten Lauri ei olisi yllättynyt asiasta, koska sellainen mies oli ollut - kusipää.

"Tällainen minä ilmeisesti olen", Lauri murahti jaksamatta loukkaantua siitä, että Heidi kyseenalaisti hänen ystävällisyytensä. Mies mietti naisen kahta muuta kysymystä, joihin vastaaminen mietitytti. Oliko Laurilla edes vastauksia niihin?

"Haittaako se sinua? Että me vietetään aikaa yhdessä? Häiritsenkö mä sinua?" Lauri tykitti takaisin yrittäessään käsittää, miksi hänen tahtotilalleen täytyi olla niin selkeä syy. Paljon työnsä puolesta matkustavalla miehellä oli tuttuja ja kavereita ympäri Suomen, mutta Orijoki-Kalla -akselilla ei niinkään. Oliko siis todella käsittämätöntä, että Lauri halusi viettää aikaa sellaisen ihmisen seurassa, jonka kanssa sai aikaiseksi fiksuja keskusteluja ja jonka seurasta ylipäänsä piti?

"Ja eikö se asia käsitelty jo?" Lauri huokaisi ajatusten lipuessa suudelmaan, josta Heidi oli kysynyt. Ei mies ollut miettinyt silloin muuta kuin tapoja rauhoittaa paniikinomainen nainen, joka oli katunut omaa suudelmaansa niin paljon, että tilien tasaaminen oli tuntunut nopeimmalta tavalta ratkaista ongelma.

Tummat silmät eivät olleet katsoneet Heidiä miehen puhuessa, mutta Lauri pakotti katseensa sinisiin silmiin. Miehen kasvot olivat vakavat, kun tämä mietti, oliko Heidin kysymystulva ollut vain naisen tapa ilmoittaa, että heidän välinsä voisivat taantua takaisin tallinomistaja-asiakas-valmentaja-valmennettava-kollega -tasoille.

Laurin vastaukset eivät tuoneet sitä rauhaa Heidin ajatuksille, mitä nainen oli toivonut. Hän oli melkein odottanut, että ruskeasilmäinen mies olisi myöntänyt, että halusi vain hyötyä hänestä. Se olisi ollut paljon helpompi sisäistää, kuin yksinkertainen vastaus. Lauri oli ystävällinen.

Laurin vastaus suudelmakysymykseen sai Heidin tuskastumaan hieman. Hän olisi halunnut miehen kertovan miten Heidi oli lukenut tilanteen vain väärin. Miten väärältä se oli miehen mielestä tuntunut ja miten toinen suudelma oli ollut vain...vahinko?

Halusiko Heidi, että suudelma olisi ollut harkittu teko? Haluttu teko?

"Ei tietenkään häiritse. Et häiritse. Mä en vain ymmärrä, että..no, miksi", Heidi vastasi, naurahtaen vaivaantuneesti.
"Mä en ole vain tottunut, että ihmiset haluavat olla seurassani ilman taka-ajatuksia. Paitsi Jusu. Se on siitä ihmeellinen ystävä."

Heidi oli hermostunut ja vastasi Laurin katseeseen hämmentyneenä.
"Ollaanko me nyt sitten ystäviä vai? Sä tiedät mun hirvittävän salaisuuteni ja mä tiedän, että sulla on sisko ja veli."
Hermostunut naurahdus karkasi Heidin huulilta.

Lauria turhautti. Entinen, nuorempi Lauri ei olisi kuunnellut sellaista kyselytuntia hetkeäkään. Sille versiolle miehestä ei olisi ollut mitään väliä, vaikka hänen seurassaan ollut nainen olisi loukkaantunut tökeröstä vastauksesta tai paikalta poistumisesta. Nykyinen Lauri nieleskeli turhautumistaan pois ja tuudittautui siihen ajatukseen, ettei Heidin tilanne ollut helppo ja se heijastui sellaisena tenttauksena. Nainen epäili Laurin motiiveja ja kai se oli ihan tervettä ajattelua erikoisessa tilanteessa.

Jusun mainitseminen palautti allasepisodin Laurin mieleen. Tämä ihmeellinen Jusu-ystävä oli aiheuttanut tilanteen, jonka jatkumona Lauri oli kutsunut uitetulta koiralta näyttäneen naisen luokseen iltapalalle keskellä yötä ja tehnyt tälle yösijan sohvalleen.

"Haluatko tietää jotain muuta?" Lauri varmisti toinen kulma koholla, koska Heidin naurahdus ei ollut erityisen vakuuttava. Mies sivuutti kysymyksen ystävyydestä, koska ei kokenut tarpeelliseksi alleviivata motiivejaan: kai Heidi osasi päätellä ilmankin, mikä Laurin kanta asiaan oli.

Heidi huokaisi syvään jännityksen helpottaessa pikkuhiljaa pöydässä. Nainen halusi ruoskia itseään, että oli aiheuttanut kyselyillään tunnelman kiristymisen. Toisaalta asia olisi vaivannut häntä vielä pitkään ja nyt Heidin pitäisi vain saattaa itsensä yli niistä tuntemuksista, joita Lauri hänessä edelleen herätti.

"Tottakai haluan", Heidi vastasi ja jatkoi vihdoin syömistä. Keitto oli edelleen hyvää, vaikka olikin jo melko jäähtynyttä.

Uusi tarjoilija ilmestyi pöytään hymyillen ystävällisesti.
"Saisiko olla jotain jälkiruokaa? Suosittelen lime-juustokakkua keiton jatkeeksi", mies kertoi.
"Voisin ottaa palan, kiitos", Heidi vastasi ja tarjoilija siirtyi katsomaan Lauria.

"Mitäs tuleva isä ottaa?"

Heidin vastaus sai Laurin katseen viipymään mietteliäänä naisessa vielä senkin jälkeen, kun brunette oli jatkanut syömistä. Lopulta mies seurasi Heidin esimerkkiä, jotta lounaasta olisi jotain hyötyä.

Juustokakku sai Laurin irvistämään henkisesti, sillä mies ei ollut makean perään. Jälkiruoaksi riitti yleensä pelkkä kahvi. Lauri ei kuitenkaan ehtinyt ilmoittaa asiaa, kun tarjoilija oli jo nimittänyt häntä isäksi.

Laurin katse kääntyi piinaavan hitaasti naisesta toiseen, aivan kuin Heidin syvänsiniset silmät olivat antaneet keinon päästä pois äkillisesti kiusallisen tunnelman saaneesta tilanteesta.
"En minä o-", Lauri aloitti, rykäisi jäykästi ja katkaisi lauseen, jonka oli aikonut sanoa. "ta mitään. Paitsi kahvin, kiitos."
Vasta sanojen päätteeksi mies tajusi palauttaa katseensa tarjoilijaan, jonka kasvoille oli ilmestynyt hämmentyneen anteeksipyytävä ilme. Nähtävästi normaalisti neutraalin ja perusilmeeltään vakavahkon Laurin kasvoilta oli paistanut hyvin selvästi, että veikkaus miehen tittelistä oli menny harvinaisen metsään.

Heidi olisi halunnut vajota penkiltä lattialle ja lattiassa oli varmasti tarpeeksi suuri reikä hänelle. Siinä se imagotahra esiintyi, niin selkeänä, kuin sen vain pystyi ilmaisemaan. Laurin sanat saivat Heidin henkäisemään tahattomasti ääneen.

Miehen kasvojen ilme oli tuskaista katsottavaa.

"Mitä suuremmat pahoittelut tahdittomuudestani. Talo tarjoaa jälkiruoat."
Paikalta poistuva tarjoilija ei olisi voinut madella lattiaa pitkin enempää.

"Voi helvetti", Heidi huokaisi ja painoi päänsä pöydällä lepäävien käsiensä päälle. Naisen ruskeat hiukset muodostivat laineikkaan pilven tämän ympärille.
"Eikö ole ihanaa olla mun ystäväni?" Heidi kysyi pienen virneen noustessa tämän kasvoille, kun siniset silmät nousivat aavistuksen pöydän pinnasta. Ne etsivät Laurin tummanruskeat silmät ja lukitsivat katseensa niihin. Oliko toinen loukkaantunut tarjoilijan virheestä?

Lauri tuijotti sanattomana tarjoilijan perään ja tuskaili itsekseen, kuinka harhaluulo ei olisi voinut sattua hankalampaan väliin. Ei miehen maailma siihen kaatunut, mutta tämä tiesi reaktionsa näkyneen eikä halunnut Heidin pahoittavan siitä mieltään. Teoriassa tarjoilijan olettama tilanne olisi ollut mahdollinen, mutta ei siinäkään tapauksessa todennäköisesti kovin suunniteltu ainakaan Laurin senhetkiseen elämäntilanteeseen katsoen.

Hetken Laurin teki mieli pyytää Heidiä olemaan pahoittelematta tilannetta, mutta miehen onneksi naisen huokaisu vaihtui ujoon virneeseen.
"Pikkuvikoja", Lauri mumahti suupieli uhkaavasti nykien. "Muutama oletus sinne tänne. En tiedä pitäisikö tässä huolestua, jos näytän poikamiehen sijaan isukilta."
Lauri antoi virneen levitä huulilleen ja väläytti vitsikkäämpää puolta itsekseen. Se heijastui miehen silmiin saakka, eikä tämän sanoja voinut olla tulkitsematta vitsiksi.

"Saat ainakin ilmaisen juustokakkupalan, ole hyvä vain", Lauri puuskahti vielä huvittuneena ja vilkaisi kelloa, joka näytti ajan kuluneen yllättävän nopeasti. Miehen onneksi tällä ei ollut menoja illalle, joten nopeaa liukenemista paikalta ei olisi tiedossa.

"Onko siinä jotain väärää näyttää näin kuuman naisen lapsen isukilta?" Heidi vastasi eikä edes yrittänyt peittää virnettä kasvoillaan. Laurin suhtautuminen oli onneksi ollut kovin aikuismainen, eikä miehen ego ollut ilmeisesti ottanut kovaa kolausta virheestä.

"Ja eikö isälook ole kamalan suosittu juuri nyt naisten keskuudessa?" nainen lisäsi vielä.

"Voi kiitos uhrautumisestanne, herra hyvä", Heidi naurahti ja seurasi Laurin kellon vilkuilua. Milolla saattaisi ainakin olla jo melko kova pissahätä kotona.

"Mua pelottaa mitä ihmiset ajattelee musta sen jälkeen, kun niille selviää, että mä olen raskaana ja kuka lapsen isä on."
Nähtävästi tänään oli avautumisten iltapäivä.

Lauri pudisti huvittuneena päätään ja oli aikeissa letkauttaa jotain takaisin, kun Heidi ennätti jatkamaan isälookista.
"Voi olla, mutta eikö ole huolestuttavaa, jos sellaisen saavuttaa tietämättään?" Lauri puuskahti ja antoi virneen palata huulilleen. Tunnelma oli rentounut ja turhautuminen vaihtunut helpotukseen, jonka takia poskilihasten hyödyntäminen ilmeilyyn oli helpompaa.

"Uskon", Lauri huokaisi Heidin vaihdettua puheenaiheen takaisin raskauteensa. Mies punnitsi taas hetken Heidin, Jessen ja Matildan kuviota, johon jälkimmäinen ei Laurin ihmistuntemuksen mukaan meinannut mahtua mitenkään päin. Koska mies ei hahmottanut aikajanaa, jäi arvailujen varaan, missä vaiheessa Heidi ja Jesse oli tapahtunut ja missä vaiheessa Matildasta ja Jessestä oli tullut Matilda ja Jesse.

"Ihmiset ajattelee mitä ne haluaa, se on valitettava fakta", Lauri totesi vakavoituneena. "Mutta se ei tarkoita, että niiden ajatuksista ja mielipiteistä täytyisi välittää. Se on toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti."
Ruskeahiuksinen mies hymyili vähän ja toivoi, ettei Heidi joutuisi kauheaan ryöpytykseen, vaan voisi jossain vaiheessa nauttia raskaudestaan, jonka kanssa oli päättänyt elää. Laurin mielessä vilahti ajatus siitä, oliko päätöstä vaikeuttanut toinen mahdollinen ratkaisu tapahtuneelle, mutta sen mies työnsi nopeasti pois.