Muotiguruna

Lauri norkoili käytävällä miettien, pitäisikö hänen tarjoutua viemään Malachai ulos ja Heidi kotiin. Miehen katse viisti lattiaa, kunnes se ponnahti Heidiin naisen sanojen myötä. Leiman?

"En", Lauri puuskahti. "En mä sitä niin tarkoittanut."
Ei Laurilla ollut käynyt pienessä mielessäkään, että Heidi voisi tulkita asian niin. Merikanto ei tiennyt naisen lapsen isää, eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, kuka se voisi olla. Ajatus siitä, että Lauri voisi saada leiman Heidin seurasta, pahensi miehen ajatuksia: voisiko joku kuvitella Laurin lapsen isäksi?

Sen ajatuksen Lauri piti visusti itsellään, koska ei halunnut töksäytellä hämmennyksen sekaisia päätelmiään Heidille yhtään enempää.
"En tarkoittanut, että sinä liittyisit siihen tai että sinulla olisi siihen henkilökohtaisesti merkitystä", Lauri mutisi yrittäen jäsentää ajatuksiaan järkeväksi lauseeksi. Mies hieraisi otsaansa ja yritti työntää kaiken ylimääräisen pois mielestään katsoessaan suoraan sinisiin silmiin sanojensa vakuudeksi.

Laurin sanat toivat yllättävän pienen lohdun ja nainen yritti ymmärtää toisen sanoja. Miltä kantilta se oli huono asia, että näyttäytyi naisen seurassa? Yleensä kovin järkevä ja ymmärtäväinen brunette tiedosti raskaushormonien vaikutuksen kehossaan, muttei silti täysin kyennyt erottamaan tunteitaan.

Hänen piti tehdä valtavasti töitä pysyäkseen objektiivisena.
"Vai niin", Heidi vastasi lopulta tulkitsemattomasti, pyörähtäen ympäri laittaakseen loime jalkasoljet paikalleen. Hän oli turhautunut eikä täysin ymmärtänyt, että miksi.

Turhautumisesta huolimatta viimeöinen lämmöntunne levisi bruneten kehoon, kun tämä askelsi Malachain pään viereen, niin lähelle Lauria, että hän olisi voinut koskettaa toista pienellä ranteen liikkeellä.
Muovilla päällystetyt ketjut kalahtivat hoitopaikan seiniin ja Heidi pujotti orikuolaimen Cain suuhun.

"Sun vaatteet löytyy kuivurista, ne on varmaan jo kuivia. Kiitos lainasta", nainen henkäisi ja käänsi katseensa Laurin silmiin. Katse viipyi hetken, kuin yrittäen raottaa niiden taakse verhoiltua ihmistä.
Kieltään naksauttaen Heidi lähti liikkeelle, Malachain seuratessa perässä vain askeleen jäljessä. Sillä oli korvat pystyssä, sekin kai vaistosi uhmakkaan käytöksen omistajassaan.

Heidi ei vaikuttanut erityisen ilahtuneelta, eikä Lauri osannut tulkita, johtuiko se Matildasta vai hänestä. Molemmat saattoivat vaikuttaa naisen käytökseen, mutta Lauri ei kokenut tuntevansa Heidiä tarpeeksi hyvin voidakseen arvioida sitä kovinkaan paikkaansapitävästi.

"Joo, kiitos", Lauri mutisi. Mies oli unohtanut vaatteensa siinä vaiheessa, kun ne olivat kadonneet Heidin päältä tämän vaihdettua päälleen omat vaatteensa. Tummien silmien katse seurasi tallista poistuvaa kaksikkoa, kunnes käytävälle laskeutui hiljaisuus kavioiden kopinan kaikottua ulos.

Lauri haki vaatteensa kuivurista ja kantoi ne autolle. Mies jäi norkoilemaan sen eteen katse tarhoilla, jonne Heidi ja Malachai olivat suunnanneet.
"Haluatko kyydin kotiin?" Lauri kysyi naiselta, kun tämä oli palannut kuuloetäisyydelle. Miehen kädet olivat puuskassa, mutta tämä yritti hymyillä mahdollisimman luontevasti siitä huolimatta, että pähkäili edelleen sanojensa kanssa. Vaikuttiko Lauri nyt täydelliseltä kusipäältä tallissa käydyn keskustelun vuoksi?

"En usko, että Matilda puhuu meistä. Eikä sillä ole väliä vaikka puhuisi", Lauri päätti vielä sanoa paikatakseen aiempia, mahdollisesti väärin tulkkaantuvia sanojaan. "Mä en vain halua minkään.. likaisen valmentajan mainetta."
Mies kääntyi heittämään vaatteet takapenkille ja palautti katseensa sitten Heidiin pienesti hymähtäen:
"Mutta sekään ei liity mitenkään sinuun."

Heidi oli muistanut mekkonsa samalla, kun oli päästänyt Malachain irti tarhaansa. Ori oli lähtenyt vinkaisten ravaamaan häntä korkealla ja brunette oli lähtenyt hakemaan omaisuuttaan Laurin autosta. Hän oli melko varma, että mies haluaisi pitää heidän välinsä tästä lähtien hyvin etäisinä, asiakassuhteen kannalta välttämättöminä. Maineensa vuoksi tietenkin.

Sen vuoksi Laurin ehdotus kyydistä sai Heidin toisen kulman nousemaan aavistuksen verran. Miehen kehonkieli oli ristiriitaista ja se sai bruneten hämmentyneeksi. Oliko toinen nyt välttelevä vai ystävällinen?

Spontaani naurahdus karkasi Heidin huulilta ja tämä nosti nopeasti kätensä peittääkseen virneen kasvoillaan.
"Likaisen valmentajan?" nainen toisti kulma nyt erittäin koholla. Laurin sanat olivat ainakin valoittaneet tämän ajatuksia riittävästi.

"Kai sä muistat, että sä et ole mun valmentajani siinä, missä mä en ole sun valmentajasi?" brunette kysyi vielä astuen sitten vähän lähemmäs Lauria.
Heidi pysyi silti kohteliaan kaukana, vaikka uteliaiden silmäparien vuoksi.

"Sun ratkaisu asiallisen valmentajan maineeseen on pysyä selibaatissa ja vältellä katsekontaktia hyvännäköisten naisten - ja miesten kanssa?" Heidi kiusasi vielä virne huulillaan, katse edelleen Laurin silmissä.

Heidin ihmettelylle oli aiheensa, koska nainen oli oikeassa siinä, mitä valmennussuhteeseen tuli: sitä ei ollut.
"Muistan", Lauri vastasi neutraalisti, haluten vielä kerran tarkentaa sanojaan. "Mutta lähes kaikille muille tällä suunnalla olen."
Se ei ollut liioittelua siinä suhteessa, että ne, jotka eivät olleet valmentautuneet Laurin opeissa Kallassa, käsittivät todennäköisesti miehen silti valmentajana.

Ellei Lauri olisi vuosien saatossa tullut harjoitelleeksi pokerinaamaansa, se olisi rakoillut viimeistää sanan selibaatti kohdalla. Mies nojasi autoonsa ja mietti, mistä Heidin äkillinen rohkaistuminen - ja täydellinen suunnanmuutos yleisestikin - johtui. Laurin ei tarvinnut pudottaa katsettaan naisen silmistä arvatakseen, millä saattoi olla osuutta asiaan.

"On maailmassa muitakin naisia kuin niitä, joita valmennan - tai jotka voisivat valmentaa mua", Lauri vastasi lähtien mukaan Heidin pelaamaan peliin. Miehen suupieleen oli hiipinyt huvittunut virne, kun tämä piti katseensa visusti sinisissä silmissä sen sijaan, että olisi hätkähtänyt niiden tiivistä katsetta.

"Mutta", Lauri tokaisi haastavasti, mutta suupieli nykien. "Kyyti vai ei kyytiä?"

Heidi muisti miten Merikannosta oli supistu ennen miehen saapumista Auburniin. Vaikka vain murto-osa niistä oli kirinyt naisen korville, oli suurin osa niistäkin ollut kysymyksiä, kuka mies oli?
Kallassa tietynlaisen maineen ylläpito oli kai välttämättömyys ja myös Heidi tajusi piilotelleensa raskauttaan sen vuoksi. Maineen siis.

"Kyllähän niitä riittää", nainen vastasi, unohtuen hetkeksi tummien silmien katseeseen.

"Kyyti", Heidi sanoi, hymyillen ja hakaten aivoihinsa puoliväkisin ajatusta asiallisuudesta ja rajoista. He eivät olleet mitään kavereita enempää Laurin kanssa.

Brunette kääntyi ympäri ja käveli auton apukuskin oven luokse. Penkki tuntui viileältä ohuita trikoohousuja vasten ja Heidi kietoi avonaista takkia päälleen tiukemmin.
"Mä olen pahoillani siitä suudelmasta", nainen sanoi lopulta, kun auto oli nytkähtänyt liikkeelle. Siniset silmät keskittyivät eteen aukeavaan tiehen ja alahuuli painui hampaiden väliin mietteliäänä.
Miten paljon Lauri mahtoi katua omaansa?

Heidi hyväksyi tarjouksen kyydistä, joten Lauri nyökkäsi ja siirtyi sen verran, että sai avattua kuskin oven ja istuuduttua autoon. Nopea vilkaisu kelloon kertoi, että mies ehtisi vielä syödä jotain ennen auton starttaamista työreissulle.

Lauri vilkaisi suudelman puheeksi ottanutta Heidiä varmistaakseen, oliko naisen kasvoilla se sama virne kuin hetki sitten. Ei ollut, sillä brunette näytti mietteliäältä. Ei ahdistuneelta, onneksi.

"Älä suotta", Lauri puuskahti haluamatta analysoida suudelmaa - suudelmia - sen enempää. Mies oli hetken hiljaa ja keskittyi traktorin ohittamiseen suoralla tienpätkällä. Laurin rattia naputtavat sormet pysähtyivät, kun mies tajusi piinaavan hitaasti, ettei tiennyt lainkaan minne Heidi täytyisi viedä.

"Missä sä asut? Ollaanko me menossa edes oikeaan suuntaan?" Lauri ähkäisi ja kääntyi vilkaisemaan Heidiä uudestaan. Kai nainen olisi sanonut, jos miehen automaattisesti valitsema suunta olisi ollut väärä?

"Älä suotta."
Heidi tunnisti sillä kertaa hormoniensa käynnistämän hysteeristen ylianalysoinnin ja pysäytti sen alkumetreille. Ei hän tiennyt mitä Laurin päässä liikkui ja mikä hetkellinen mielenhäiriö oli johdattanut hänet suudelmaan. Kaikki tuntui niin etäiseltä siinä viileällä autonpenkillä istuessa.

"Kallan reunalla, ihan oikea suunta. Mä sanon, kun pitää kääntyä", nainen vastasi ja vilkaisi vieressä istuvaa miestä, kohdaten tämän kiireisen vilkaisun.

Radio oli moottorin lisäksi ainut äänenlähde autossa ennen kriittistä ajo-ohjetta. Laurin auto pysähtyi yksikerroksisen omakotitalon ajotielle, Heidin koti oli rauhallisen omakotitaloalueen viimeinen, hieman syrjemmässä muista.

Naisen mieleen palasi liekit, joiden keskeltä oli herännyt melkein tasan vuosi sitten. Hän muisti vieläkin savun katkun keuhkoissaan ja turvattoman tunteen kotinsa menetyksestä. Uusi talo näytti kuitenkin seisoneen siinä jo vuosia, muistot tulipalosta oli pyyhitty näkymättömiin.

"Kiitos kyydistä ja kaikesta muustakin. Että pidit ajatukset poissa siitä allas-episodista", Heidi sanoi pehmeästi, katsahtaen vieressään istuvaan mieheen.

Hetken Lauri oli miettinyt, voisiko Heidin olemus muuttua niin kevyestä suhtautumisesta naisen anteeksipyyntöön. Lauri ei itse halunnut tehdä asiasta sen suurempaa numeroa, mutta toisaalta Heidi oli ollut se, joka oli tehnyt ensimmäisen aloitteen. Sen jälkeen Lauri oli vain seurannut vaistojaan, kun altaaseen putoamisesta jo valmiiksi ahdistuneelta vaikuttanut nainen oli alkanut lähes hyperventiloida suudelman jälkeisessä paniikissa.

Heidin ajo-ohjeiden seuraaminen kuljetti heidät omakotitaloalueelle. Lauri katsoi naisen taloa, jonka eteen pysäytti autonsa.
"Ei mitään", mies hymähti ja vastasi Heidin katseeseen. "Jos minä putoan joskus uima-altaaseen, voit kutsua vastavuoroisesti iltapalalle."
Huvittunut hymy kohosi Laurin kasvoille, kun tämä alkoi miettiä kuinka jatkot olivatkaan voineet eskaloitua niin erikoislaatuiseen yöhön - eikä lainkaan sillä tavalla kuin Matilda saattoi heidät nähtyään luulla.

"Vargas saa olla huomisen vapaalla, mutta eiköhän me taas alkuviikosta nähdä", Lauri sanoi, kun hänestä tuntui tökeröltä vain lähteä ilman minkäänlaista keskustelua.

Pieni hymy hiipi Heidin kasvoille kyyditsijänsä vitsaillessa altaaseen tippumisesta ja iltapaloista. Nainen olisi mieluiten halunnut käydä läpi yön tapahtumat ja kuulla miksi Lauri käyttäytyi kuin kaverin suutelemisessa ei olisi ollut mitään kummallista.

"Laitetaan muistiin", brunette vastasi ja kurotti mekkonsa takapenkiltä käsiinsä.

"Törmäillään", Heidi vastasi, vaikkei sana tuntunutkaan sopivan naisen suuhun. Hän nousi autosta ja lähti kävelemään etuovea kohti.
Heidi ei katsonut taakseen, vaikka kuinka teki mieli.