Päivänsäde ja Krapulainen

Antonin hymy taisi olla jonkinlainen vakuus siitä, että mies oli ollut tosissaan lupauksensa kanssa. Eikä mulla loppujen lopuksi ollut edes muuta vaihtoehtoa kuin luottaa sen sanaan siitä, että mun ja Jessen salaisuutemme säilyisi vielä toistaiseksi pimennossa valtaosalta.

"Ai", hymähdin muka yllättyneenä saatuani vahvistuksen sille, että Anton tosiaan poti krapulaa. Jäin miettimään sitä, että mies oli ollut Jusun synttäreillä. En mä ollut tiennyt bambin syntymäpäivistä, mutten varsinaisesti voinut sanoa tuntevani pettymystä niiden missaamisesta. Mitä Jusuun tuli, mä muistin sen hetkellisen uhmakkuuden Trinaa edellisen kerran ratsastaessani ja sen jälkeen mulla ei ollut enää ollut minkäänlaista intressiä nähdä sitä - koska kiitos Jessen, mulla oli parempaakin seuraa.

Tunsikohan Matilda Jusun? Aliisa oli kyllä tuntunut kailottavan pitkin tallikäytäviä Krouvi-illasta, mutta joko kutsu ei ollut saavuttanut Matildan korvia tai sitten sitä ei vain ollu kiinnostanut tulla.

"Joo, oltiin siis Krouvissa. Ei siellä ollut kuin minä, Aliisa, Adelina, Nita ja se Heidi sieltä Kaajapuroilta. Jusun lisäksi siis, mut se karkasi Rasmuksen kanssa ihan alkuvaiheessa iltaa", selitin vaikken edes tiedä miksi.

"Aliisa ei aamulla vastannu puhelimeen niin tulin sitten tänne hetkeksi krapulaa potemaan ennen kuin uskaltaisin ajaa kotia asti", jatkoin höpöttämistä. Jääköön Matildalle arvoitukseksi, kenen luona olin ollut.
"Ei mulla siis oo tapana täällä pyöriä darrassa", nauroin. Mut kerta se oli ensimmäinenkin. Ja sai kyllä jäädä viimeiseksi.

Hillitsin kulmieni kohottelun Heidin nimen kohdalla: vai että Krouvissa juhlimassa Jusun syntymäpäiviä. Olisipa sitä juhlafiilistä riittänyt mullekin asti, Jessestä puhumattakaan. Irvistin henkisesti, koska se ajatus sai mut vain kaipaamaan keskustelua Jessen kanssa entistä enemmän.
"Hmh, vai niin", hymähdin muka kiinnostuneena, vaikkei se esitys todennäköisesti mennyt läpi.

"Niinhän ne kaikki sanoo", totesin saavuttamatta ihan sitä hauskuuden tasoa, jota olin tavoitellut. Heidin ajatteleminen oli vetänyt fiilikset pakkaselle ja päätin lähteä samalla ovenavauksella Antonin kanssa.

"Tsemppiä darran potemiseen", tokaisin innottomammin kuin olin ajatellut, ennen kuin suuntasin käytävälle ja lähdin harppomaan ulos vetäen takin vetoketjua kiinni.